kliinisen harjoittelun kokemukset

[Vieras: mvahakan]

Hej kaikki opiskelijat!

Olen sairaanhoitaja ja opiskelen myös sairaanhoidon opettajaksi. Haluaisin vähän kuulustella kuinka te olette kokeneet sitä kliinistä ohjausta mikä olette saaneet kuin olette olleet harjoittelupaikoissa. Mikä on siinä ollut huono ja mikä hyvä? Millainen on hyvä kliininen ohjaaja? Anna riisiä ja ruusua. En halua tietää missä olette olleet tai kuka on ollut hyvä tai huono. Vaan yleensä, kuinka kliininen ohjaus pitäisi olla että olisi paras mahdollinen. Teidän tietojanne ei tulee missään näkyvissä, haluan vain vähän kuulustella teidän mielipiteenne, kliinisen ohjauksen kehittämiseksi. Kiittäen "opaja"

[Vieras: ikuinen opiskelija]

Mun mielestä harjoittelussa paras ohjaaja on sellanen, joka osaa olla rakentava. Pitää uskaltaa antaa negatiivistakin palautetta (oon kuullut monta monta tarinaa joissa ensimmäisestä negatiivisesta huomautuksesta opiskelija on lopettanut harjoittelun kesken) mutta oikealla tavalla. Opiskelijan kliinisistä taidoista olisi hyvä päästä selville harjoittelun alussa ja lähteä niitä siitä kehittämään, yhdessä kehitystä arvioiden tietyin väliajoin! Jos ohjaajalla on kommentoitavaa tai palautetta opiskelijalle, olisi näistä asioista hyvä keskustella siinä hetkessä ja tilanteessa kun asia tulee esiin, eikä odottaa tilannetta jolloin opettaja tulee paikalle.

[Vieras: motti]

Paras ohjaaja tekee opiskelijan olon tervetulleeksi ja sellaiseksi että hänellä on jotain merkitystä siellä missä harjoittelee ( vaikka asia ei niinkään olisi ). Tarpeeksi hommia opiskelijalle ja vastuuta, jos sitten ei onnistu niin yhdessä puhutaan kehittämiskohdista ja missä on hyvä. Opiskelijaa kannattaa jututtaa että mitä haluaisi oppia erityisesti  ja tunkea opiskelija mukaan kaikkeen mahdolliseen. Hyvä ohjaaja ei myöskään asetu liikaa opiskelijan yläpuolelle vaan ottaa hänet vastaan vertaisenaan. Hyvä ohjaaja myös katselee harjoittelua kokonaisuutena, monen harjoittelun kanssa. Eli tekee harjoittelusta ns. eteenpäin menevän, eli alussa tavoitteita, ja niihin yritetään pyrkiä ja katsotaan välillä miten menee ja lopussa arvioidaan yhdessä että miten meni. Itse tykkään aina painottaa yleistä rentoutta ja huuumorintajua, sillä pääsee todella pitkälle..

Marsalkka: varmaan tosi kivaa saada ekaks vastaukses toi sun viestis..

[-teme-]

Paljon palautetta ja mielellään sitä negatiivistakin tai niitä kehittämisideoita, niistä kuitenkin opiskelija hyötyä eniten. Monta harjoittelua menee niin ettei olevinaan mitään parannettavaa ole... ei siitä saa oikein mitään irti!

Ohjaajan tulisi hyväksyä opiskelijan omat tavat tehdä joku juttu, esim ei mitään järkeä ohjaajan tulla säätämään jostain neulan väristä, millä vedät ruiskuun iv/im lääkettä, ilman hyvää perustelua (näinkin käynyt  )

Mukava pitää joka työpäivän päätteeksi pikku miittinki miten päivä mennyt, mitä hyvää ,mitä huonoa, mitä haluat huomenna oppia?

Ja ennenkaikkea on jäänyt mieleen kun ohjaaja sanoin ensimmäisenä päivänä " mukava kun tulee opiskelija ohjaukseen, saa itsekkin päivitettyä tietoa!!" oli erittäin mukava ruveta kehittämään yhteistyötä ohjaajan kanssa!

[Flywoman]

Ohjaajan täytyy osata ohjata. Kaikista tärkein asia. Jos hoitaja ei osaa itsekään hommaansa niin miten voi ohjata opiskelijaa. Ei ole kiva kuunnella päivästä toiseen, kun ohjaaja päivittelee osaamattomuuttaan opiskelijalle.

Ohjaajan täytyy hyväksyä erilaiset oppijat. Kaikki eivät opi samalla tavalla eikä kaikilla opiskelijoilla ole samanlaiset lähtötasot.

Jos opiskelija oppii muistamaan joka harjoittelussa koko osaston henkilökunnan etunimet niin kait läheinen henkilökunta voi opetella opiskelijan nimen muistamaan. On tosi ikävää olla "opiskelija" koko harjoittelun ajan.

Opiskelija haluaa nähdä ja kokea uusia tilanteita sekä tehdä uusia asioita. Anna opiskelijan mennä uusiin juttuihin ja tee itse rutiinijutut sillä aikaa.

Toimi ohjaajana opiskelijan työparina niin kuin toimit jonkun työparin kanssa normaalisti. Ei ole kiva opiskelijana toimia aina yksin kun ohjaaja työskentelee työkaverinsa kanssa. Kuinka ohjaaja voi arvioida opiskelijaa, jos ei ole tietoinen opiskelijan toiminnasta?

Anna palautetta toiminnan ohessa pyytämättä.

Älä nolaa opiskelijaa.

Kohtele opiskelijaa niin kuin tahdot itseäsi kohdeltavan.

[Minttuli]

kaikkein eniten jäänyt mieleen että tosiaan ohjaajan pitäis pystyä sitä palautetta antamaan muutenkin, kuin vasta siellä loppuarvioinnissa kirjallisesti. tottakai siinä on ihmeissään kun omasta mielestä menny harjottelu hyvin, kun ei mitään negatiivista palautetta oo saanut ja sitten tuleekin yllärinä esim T2 ja hirveä luettelo, että kaikki mennyt pieleen.. siinä vaiheessa olo on vähän kurja, ei ole saanut siis harjottelusta mitään irti..  :-

[Vieras: Pulu]

Joo, tuo palautteen antaminen on jatkuva prosessi ja sitä ei aina voi tietenkään sanoa siinä hetkessä, mutta pitäisi pyrkiä sanomaan mahdollisimman pian! Mulla ainakin tulee aina loppupalautteessa sellaista tunnetta, etten ymmärrä mistä puhutaan. Huomautetaan asiasta jota en ole omasta mielestäni ansainnut tai en muista mistähän tilanteesta tuokin palaute on tullut? Yritä siinä sitten itse kehittyä jos et tiedä palautteen perusteita!

Toisekseen: opiskelija pitää laittaa töihin, varsinkin jos se on minunlainen eli tekemällä oppiva. Ohjaaja toimii opiskelijan kanssa tosiaankin työparina, suhtautuu opiskelijaan nuorempana kollegana / tulevana kollegana. Ei niin, että opiskelija katsoo vierestä kun hoitajat tekee esim. haavanhoidon, vaan ottamalla opiskelija aktiiviseksi toimijaksi tilanteeseen.

Kolmanneksi: vaikka opiskelija on saattanut oppia aiemmin tapoja ja käytänteitä, joita ko. osastolla ei käytetä tai tekee tai sanoo jotain muutoin henkilökunnan mielestä hupsusti, niin opiskelijalla voi olla yllättävätkin perustelut, jos niitä vaan viitsitään kysyä ja kuunnella rauhassa loppuun! Jos perusteluja kysytään, niin sitten niitä ei saa teilata myöskään kommentilla "selittely ei auta"..

[Hennna]

Ei ole kauheasti haukuttavaa ohjaajista käytännössä...riippuu kauheasti tuleeko ohjaajan kanssa toimeen. Olen huomannut, jos ei ole ohjaajan kanssa kemiat pelanneet, niin "kehittämisalueita" on monia! Noh, onneksi meillä käytännön arviointi on hyväksytty/hylätty...

[Veera]

just harjoittelu menossa, ja näitä juttuja on tullut mietittyä. on yksi ihana ohjaaja, joka on varmaan saanut ihan jotain koulutuksen tynkääkin opiskelijoiden ohjaukseen, koska osaa olla tosi rakentava ja kannustava. kun on tekemässä jotain, tämä ohjaaja ohjaa toimintaa esittämällä kysymyksiä eikä käskyjä/suoria ohjeita.

vaikka opiskelijan pitäisi tietenkin olla itse hirveän omatoiminen, aloitteellinen ja aktiivinen yms blaa blaa, on monesti vaikea päästä "kelkkaan", kun hoitajat säntää sinne tänne, ja vaikka kuinka yrittäisi päivän aluksi sanoa, että haluaa tehdä tänään äksän yyn ja tsetan, niin hoitajat ei sitten muista sanoa, milloin asiat äks yy ja tset tapahtuu. ihan edes pikkuisen sen verran voisi siis sh "paapoa" opiskelijaa, että vaivautuu ilmoittamaan, että on nyt menossa tekemään sen homman, jonka tekemisestä yhdesä vuoron alussa sovittiin. (esim. jos on muissa hommissa, voisi ilmoittaa, että nyt on sitten se lääkärin kierto tai nyt pääsee antamaan sen injektion, jos on sovittu, että opiskelija tekee sen.) tämä on mun mielestä vaikein asia. muuten kyllä tulisin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja siedän pikkuisen töykeyttäkin, koska tiedän opiskelijana olevani tiellä ja vievän aikaa, mutta se turhauttaa, että jos jostain on periaatteessa sovittu, ei sopimus sitten ohjaajan puolelta pidä.

[Flywoman]

Eipä näytä auttavan edes hoitajien osallistuminen opiskelijaohjauskoulutukseen.

[kätsä]

En tiedä miksi "kerään" itselleni (siis kohdalleni osuu) vain ärsyttäviä ohjaajia. Reilun kolmen vuoden opiskelun aikana mulla on ollut vain pari sellaista ohjaajaa, joiden kanssa on synkannyt hyvin, ja joille olen jakson aikana voinut antaa rehellisesti hyvää palautetta heidän ohjauksestaan.

Hyvä ohjaaja antaa palautetta jatkuvasti, eikä vain pyydettäessä. Ensimmäisissä harjoitteluissa en edes aina uskaltanut sitä pyytää, enkä muutenkaan osannut kysyä mitään. Ja ehdottomasti, että palaute tulee vasta kun asiakastilanne on ohi, ei koskaan negatiivista palautetta saa antaa opiskelijalle asiakkaan/potilaan aikana! Se vie asiakassuhteelta pojan pois, kun opiskelija  nolataan joskus ihan aiheetta asiakkaan edessä, vaikka välttämättä ei ole kyse siitä, että tekee väärin, vaan siitä että on tottunut tekemään jonkin asian eri tavalla kuin ohjaaja. Tai jos ei tiedä vastausta kysymykseen, niin sitäkään ei tarvitse ihmetellä suureen ääneen, että etkö sinä todellakaan tuotakaan tiedä. Ja sitten pätevänä ohjaaja vastaa siihen kysymykseen, jota ei ole koskaan koulussa käsiteltykään.

Ilmeisesti harjoittelupaikoissa usein oletetaan, että opiskelijat tulevat sinne näyttämään, mitä koulussa on opittu. Väärin. Käytännön harjoittelu on käytännön opiskelua sanan varsinaisessa merkityksessä. Mieluummin kysyn ohjaajaltani epäselvässä tilanteessa, kuin epävarmana ohjaan asiakasta/potilasta väärin. Valitettavasti jotkut ohjaajat eivät tykkää kyselemisestä, toiset taas haluavat päteä. Ollapa siinä sitten varuillaan, että miten tässä nyt pitäisi olla ja mitä uskaltaa sanoa.

Opiskelijaltakin vaaditaan kyllä kärsivällisyyttä joskus, että jaksaa kuunnella ohjaajan neuvoja, eikä tehdä omin päin asioita. Joskus on ihan hyvä, että antaa ohjaajan sanoa, että nyt voit seuraavaksi tehdä sen, ja nyt voit aloittaa sen tekemisen. Se on ikään kuin luvan saamista, että nyt on aika tehdä tuo. Samalla oppii pikkuhiljaa hahmottamaan asioiden kulkua jne, eikä tule välttämättä mokattua hätiköidessä niin paljon. Ehkä tämä sopii tällaiselle rauhalliselle luonteelle paremmin.

Olen huomannut, että nuorehkot, muutaman vuoden työssä olleet, ohjaajat ovat motivoituneempia opiskelijaohjaajia kuin vanhemmat, jo pian eläkkeelle jäävät. En tiedä voiko yleistää, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa noin. Tympeintä on se, kun joutuu heittopussiksi. Siis kun oma ohjaaja on poissa, ja joutuu sitten monen eri ohjaajan kanssa, eikä kukaan oikein halua ottaa opiskelijaa ohjattavakseen. Vaikeinta siinä on se, että joutuu tavallaan kaikille selittää mitä osaa ja mitä on ehtinyt tehdä, ja tottua siihen että joku toinen tekee eri tavalla.

Olikohan tässä jutussa oikein päätä tai häntää, sekalaisia ajatuksia koottuna näistä viime aikojen harjoitteluista. Onneksi ollaan jo suuntaavien puolella, niin on sellaisia harjoitteluja joista saa itse irti enemmän kun on motivaatiota, ja ohjaajatkin ovat motivoituneita ohjaamaan kun tietää että tuo opiskelija voi olla tulevaisuudessa työkaverina. Vanhuspuolella kun kätilöopiskelijoita katsottiin kieroon opiskelujen alkuaikoina, perushoidosta sain ihan olemattoman ohjauksen "kun ette te näitä asioita varmaan tarvi missään"... Siinä alkuvaiheessa kun oli itse vielä niin ujo opiskelija, ja vähään tyytyväinen niin ei osannut vaatia eikä kysellä. nyt on sitten kantapään kautta opittu yhtä sun toista.

[Cardina]

Eipä näytä auttavan edes hoitajien osallistuminen opiskelijaohjauskoulutukseen.

Opettamisen ja koulutuksen määrä ei vielä korreloi positiivisesti oppimisen määrään eikä laatuun.

Tarvitaan vielä paljon enemmän....