YLE: "Vanhusten omaisia ei kuunnella"

[Reportteri]

Ylen Aamu-tv:ssä vierailleen professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan vanhustenhoidossa ei kuunnella omaisten ääntä. Hänen mukaansa henkilökunnan tulisi tutkia nykyistä paremmin hoidossa ilmenneitä epäkohtia. Kivelä on ollut työstämässä torstaina julkaistavaa teosta, jossa vanhustenhoidon tilanne kuvataan kansalaisten omien kertomusten kautta.

Lue koko juttu

[Satu]

Mä en nyt oikein ymmärrä että missä asiassa niitä omaisia pitäisi kuunnella? Tottakai skarpit omaiset tuovat tiettyjä näkökantoja hoitoon, mutta pahimmoilleen omaisilla kun ei ole pienintäkään realistista käsitystä sen 99-vuotiaan kuurosokean, pahasta sydänmen vajaatoiminnasta sairastavan Tapion terveydentilasta eikä ymmärrystä siitä että se sängyn pohjalta ylös repiminen ja aktiivinen kuntouttaminen kotikuntoiseksi ei nyt vaan ole enää realistinen tavoite..

[Julma]

Tietysti omaisia on hyvä kuunnella liittyen esimerkiksi siihen, että mistä potilas tykkää leivän päällä tai mitkä on kotona olleet tärkeitä ja mieluisia asioita. Jos vanhus vaikka tykkää nukkua pitkään niin turha sitä on seitsemältä repiä ylös, tai sitten jos potilaalle on ollut kotona tärkeää istua keinutoolissa kotiterassilla niin miettii miten sitä voisi järjestää hoitokodissa, onko mahdollista käyttää esim. parveketta ja jopa jonain päivänä viedä kahvit ruokasalin sijasta partsille. Jos potilas haluaa juoda viiniä illalla, niin voisiko hoitokoti järjestää potilaalle viiniä.

Ainakin em. keinot on sellaisia jotka omaiset on tienneet kertoa ja joista on ollut potilaalle iloa niin että olen voinut sitä todistaa. Tietysti kaikkia asioita ei ole mahdollista tarjota ainakaan päivittäin, esim. jalattoman mummun lykkääminen torille aamukahville voi olla hankalaa kun resurssit on kuitenkin usein suht rajalliset, mutta kyllä tuollaisia vaativampiakin piristeitä on saatu ainakin ajoittain järjestettyä. Usein myös omaiset ovat halukkaita auttamaan tälläisisissä asioissa jos saavat hieman rohkaisua ja myönteistä palautetta hoitohenkilökunnalta.

Ymmärrän satun pointin ja olen erittäin pitkälle samaa mieltä, lääketieteellisten päätösten teko kuuluu lääkäreille, eikä omaisille. Tietty jos omaisista joku on lääkäri ja hänellä on joku kysymys tai ehdotus potilaan hoitoon liittyen niin voihan sitä sille hoitavalle lääkärille jutella. Mutta suutari pysyköön lestissään.

E: Typo

[pekkri]

Kyllä omaisia kuunnellaan aika pitkälle, mutta missä määrin he itse kuuntelevat hoitajia? Jos juuri syönyt muistisairas vanhus valittaa nälkäänsä,

hän on silloin nälissään eikä ole saanut ruokaa moneen päivään, kun kerran itse niin sanoo? Tai käynyt moneen viikkoon suihkussa, vaikka olisi pari

päivää aiemmin kylpenyt? Kyllä mielestäni jotain hoidon tasosta kertoo jo sekin, että samalla osastolla, jossa ensin kuulee omaisilta moitteita,

jonkun toisen vanhuksen omaiset kiittelevät "ihania hoitajia" siitä, miten hyvin he hoitavat ja tekevät työnsä. Kyllä vastaanotetaan niin risut kuin ruusutkin :)