Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: fanni

Sairaanhoitajana/kätilönä saksankielisissä maissa

Recommended Posts

Vieras: fanni   
Vieras: fanni

Onko kellään kokemuksia työharjottelun tai työn osalta saksankielisistä maista? Poikkeaako asiat paljon Suomen käytännöistä ja miten pärjäsitte kielen kanssa? Oliko vaikkapa Saksassa huomattavissa, et se on byrokraattinen ja  aikamoinen "kehitysmaa" verrattuna Suomeen, monessa asiassa? Tämä ei millään pahalla, sen vain on huomannut siellä opiskellessa ja työharjottelussa.  ;D

Mielessä siintää jossain vaiheessa opintoja päästä jonneki em kielialueille vaihtoon ja olisi kiva kuulla kokemuksia. Kielitaito on vankka ja kokemusta esim. Saksan kulttuurista, ei tosin sairaaloiden tms. osalta, eli sen suhteen homma hanskassa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: motti   
Vieras: motti

potilaana ainakin joutuu täyttämään jos jonkinmoisia kaavakkeita ja lappuja. paljon enemmän kuin suomes. joten byrokratiaa kyl on ;D mut saksalaisethan on tunnetusti säntillistä ja ahkeraa kansaa :( joten kaippa se byrokratia työskennellessäkiin näkyy

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pinni   
pinni

Saksassa olin työharjoittelussa, mutta ei ne käytännöt siellä niin Suomesta poikennut. Vaikeinta oli, kun lyhensivät sairauksien nimiä saksalaisittain (latina ei hoitajien käytössä kovastikaan). Hygieniatason koin paljon huonommaksi.

Ja byrokratia kuuluu asiaan, kun saksalaisista on kyse, mutta ei siinä mitään, kaikkeen tottuu.

Nopeasti sitä sairaalan tavat oppi ja kielenkin kanssa meni kohtuullisesti- bayerin murre on kyllä vähän mutkikasta...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kiria kristina   
kiria kristina

Olin nelja vuotta katilona Sveitsissa, Zurich:ssa. Tyoskentelin ensin vuoden yksityisessa vuoristokylasairaalassa ja sitten Zurichin yliopistollisessa sairaalassa. Ensimmainen sairaala oli kokemus sinansa. Maisema ja sairaala oli kuin TV sarjasta ja sapuska ihan liian hyvaa. Synnytyksen hoiti yksityislaakari mina avustajana, synnyttajan valvonta ennen ja jalkeen oli tietty minun tyo ja sitten vain kultainen ajoitus siihen, etta laakari kutsuttiin just ajallaan paikalle. Nama hyvin palkatut herrat eivat pida odottelusta ja viela vahemman he haluavat myohastya, koska silloin menee rahallinen potti sivu suun. Synnytyksen jalkeen minun homma oli siivota lattiaa lukuunottamatta synnytyssali, steriloida instrumentit ja hanskat (JUU; ne kaytettiin niin kauan uudestaan kuin kumi kesti). Olin myos synnyttaneidan osaston vastaava, hoidin vauvat, aidit ja muut osastolle lahetetyt potilaat, enimmakseen lapsipotilaita. Koska katiloita oli alkuun vain yksi eli mina, varalla oloa oli nonstop muutama kuukausi. Kun toinen (entinen hitler jugend) tuli sairaslomalta, homma meni tasan. Sairaala hoiti tyoluvat, asunnon ja kohtuullisen mukavan palkan.

Mieleenpainuvana tapauksena muistan varallaolosta sen, kun muutin sairaalan pihasta muutaman kilometrin paassa oleviin sairaalan asuntoihin. Yolla soitti synnyttaja ja paatti tulla. Kas, illasta olikin alkanut mahtava lumipyry eika yolla kulkenut minkaanmoinen aurakalusto, joten rammin umpihangessa matkan sairaalaan. Markana odottelin sitten synnyttajaa, joka soitti muutaman tunnin kuluttua: auto ei startannut, taksi ei paassyt umpihangen vuoksi liikkeelle eika han siis paassyt nyt tulemaan, toisaalta supistukset olivat loppu ja kysyi nyt kuinka kiire olisi tulla, kavisiko esim puolenpaivan aikaan?

Vuoden kuluttua vaihdoin kaupunkiin. Yliopistollinen sairaala ei todellakaan ollut ajastaan jaljessa, pain vastoin. Opin siella tosi paljon ja perehdys oli hyvaa. Katiloa kunnioitetaan, sana painaa siina missa laakarinkin ja hierarkiassa katilo on sairaanhoitajan ylapuolella. Katilon odotetaan tuntevan CTG tulkinnan, mikroverinaytteiden yms. yhta hyvin kuin laakari, siina olikin oppimista. Suomalainen katilokoulutus ei todellakaan ollut painottanut naita asioita, mutta saksankielinen kirjasto aiheesta on hyva. Toisaalta katilot olivat hyvin kiinnostuneita muistakin hoitomuodoista; synnarissa oli shiatsun taitajia, vyohyketerapeutteja, aromaterapiaa kaytettiin paivittaisessa tyossa, samoin erilaisia asentoja etsittiin, harva synnytti puolimakaavassa asennossa (Huom! 1980 luvun lopulla!!!!) ja synnytyshuoneet olivat sisustetut varikkain materiaalein ja tauluin. Paluu Suomeen olikin melkoinen shokki, kaytannot tuntuivat niin aataminaikaisilta, mutta onneksi Suomessa lahti sitten ripea muutos kayntiin. Talla hetkella Suomessa ollaan siina, missa Sveitsissa oltiin silloin. Yliopistollisessa sairaalassa katilo sitten auttoi lapset maailmaan normaalissa synnytyksessa, lasna oli silti aina alin apulaislaakari, jonka tehtavana oli oppia normaalisynnytys. Hierarkiaa toki oli: apulaislaakareita oli kaksi, alin normaaleja synnytyksia oppimassa ja ylempi epanormaaleja. Silti ylilaakari haukkui katilon mikali jotain sattui eika ylilaakaria oltu kutsuttu paikalle. Eli viittaus siihen, etta soitan nyt ylilaakarin paikalle pisti pienta vipinaa apulaislaakareihin..

Synnarin tyoohjelma oli rankka. Ulkomaalaisena minun taytyi tehda 100% tyota, paikalliset tekivat 60-80%. Mina kuitenkin painoin 7 yota, nukkumapaiva ja 1 vapaa, 7 iltaa, 2 vapaata ja 6 aamua, viikonloppu vapaa ja taas sama alusta. Tyotunnit olivat ainakin silloin 42 t/vk. Tyoajat olivat suurin syy siihen, etta lahdin pois. Muuten viihdyin erittain hyvin.

Meilla oli paljon saksalaisia hoitsuja ja heilta opin sen, etta saksalainen koulutus vaihtelee tosi paljon sen mukaan missa on valmistunut. Sairaaloilla oli silloin omat koulut, jotka kouluttivat sen mukaan mita tarvitsivat ja harjoittelu oli sita mita ko sairaala pystyi tarjoamaan. Heidan taso vaihteli tosi paljon.

Sveitsissa ja Zurichissa on paljon suomalaisia hoitsuja, palkkataso oli ainakin mun aikana hyva verrattuna Suomeen ja vaikka Sveitsi on kallis maa, niin palkalla eli kohtuullisen mukavaa elamaa siella. Itsekin vuokrasin sellaisen kampan etten sen jalkeen ole kuin unelmoinut siita... Hoitsuja valittaa keskitetysti toimistot, joiden kautta on helppo lahtea sinne, ne hoitavat koko paperisodan.

Onnea matkaa, mulle ainakin jai sylikaupalla kivoja muistoja. :o

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: fanni   
Vieras: fanni

Olipas ihana tarina Kiria Kristina, musta nimittäin tulee kanssa kätilö! :o Tosin olen vasta ihan alkuvaiheessa opintoja, mutta vaihtoasioita on silti kiva miettiä, niin pysyy järjissään pänttäämisen seassa.

Mun käsitys on aina ollutkin, että Sveitsi on todella kehittynyt maa lääketieteessä ja niinpä sun kokemukset vaan vahvisti sitä ajatusta. Huh, kuinkakohan pitkälti edellä Suomea siellä nyt ollaan, jos meno oli jo tuolloin noin edistyksellistä?!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×