Huono ilmapiiri, työpaikkakiusaaminen

[aqualife]

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia asiasta, samoin kokemuksia siitä miten tilanne on saatu ratkaistua.

Kuten tuolla toisessa toimitin, ei tässä paikassa, jossa nyt vielä olen, olekaan asiat niin hyvin kuin oh luulee.

Paikassa tapahtuneet organisaatiomuutokset varmasti ovat rasittaneet henkilöstöä, mutta oikeuttaako se silti:

- toisen vähättelyyn

- kuuntelematta jättämiseen ja puheen keskeyttämiseen

- ulkopuolelle jättämiseen (niin kahvipaussit kuin muutkin tilanteet)

- mollaamaan toista potilaan kuullen, käskyttelyä ja vähä-älyisenä pitämistä (kuvitellaan ettei osaa itse suunnitella työtänsä)

- mollaamaan toisen ammattitaitoa ylipäätään (hei, mähän olen vasta valmistunu!!)

- estämään toista tekemästä omaa työtänsä rauhassa (lähinnä kyttäys ovenraosta mitä se nyt tekee) tai kokonaan

Tässä näin muutama kohta. Tämän ja edellisen kesän olen erityisesti yhden henkilön taholta kärsinyt tuosta. Olen melko kärsivällinen ja lauhkea ulkoisesti, vaikka sisäisesti saatan kiehua, joten olen kohtelua sietänyt. Nyt tämän kesän aikana tilanne on pahentunut, ja kohtelu selvästi muuttunut.

Juttelin erään kanssa, joka oli pitkältä sairaslomalta palannut töihin. Hän on aina ollut mua kohtaan hyvin kiltti ja ystävällinen, aidosti. Kerroinkin sen hänelle, ja ensimmäisen kerran sanoin jollekin kokevani että mua ei täälä joidenkin toimesta arvosteta. Hän ensinäkin sanoi huomanneensa sellaista, ja totesi että hän tuntee samoin, ettei häntäkään arvosteta. Helpotti suunnattomasti, kun tajusin etten ole mikään hullu ja luulotautinen, kun kerran on toinen jota sama asia painaa.

Tosiasia on, ettei oh varmasti usko vaikka me molemmat asiasta puhuisimme hänelle. Hän uskoo vuosikausia talossa työskennelleitä muita, joilla on vahvat mielipiteet kaikesta. Kuten toisaalla mainitsin, yksi perushoitajista (kuuluu nykyisin tähän potki ulos joukosta-porukkaan) on hänen paras ystävänsä.

Kuten sanottu, tsv saattaa olla joku tästä "kuppikunnasta", jolloin ei tosiaan hyötyä mitään hänelle kertoa asioista. Ja työsuojeluhallinto... ehkä se auttais mutta oisko vähän liioiteltua? Ja helposti arvattavissa kuka on ilmoittaja...

Hmm... :huh:

[-VF-]

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia asiasta, samoin kokemuksia siitä miten tilanne on saatu ratkaistua.

Kuten tuolla toisessa toimitin, ei tässä paikassa, jossa nyt vielä olen, olekaan asiat niin hyvin kuin oh luulee.

Paikassa tapahtuneet organisaatiomuutokset varmasti ovat rasittaneet henkilöstöä, mutta oikeuttaako se silti:

- toisen vähättelyyn

- kuuntelematta jättämiseen ja puheen keskeyttämiseen

- ulkopuolelle jättämiseen (niin kahvipaussit kuin muutkin tilanteet)

- mollaamaan toista potilaan kuullen, käskyttelyä ja vähä-älyisenä pitämistä (kuvitellaan ettei osaa itse suunnitella työtänsä)

- mollaamaan toisen ammattitaitoa ylipäätään (hei, mähän olen vasta valmistunu!!)

- estämään toista tekemästä omaa työtänsä rauhassa (lähinnä kyttäys ovenraosta mitä se nyt tekee) tai kokonaan

Ei oikeuta.

Tosiasia on, ettei oh varmasti usko vaikka me molemmat asiasta puhuisimme hänelle. Hän uskoo vuosikausia talossa työskennelleitä muita, joilla on vahvat mielipiteet kaikesta. Kuten toisaalla mainitsin, yksi perushoitajista (kuuluu nykyisin tähän potki ulos joukosta-porukkaan) on hänen paras ystävänsä.

Työnantaja (ja työnantajan edustajat) ovat vastuussa siitä, että työpaikalla ei esiinnyt epäasiallista kohtelua. Jos asiaan ei puututa, niin työnantaja (ja työnantajan edustajat) saavat siitä tuomion. Jos lähiesimies on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä, niin aina voi ottaa yhteyttä hänen esimieheen. Vastuu asian hoidosta siirtyy esimiehen vastuulle siitä hetkestä kun se hänelle kerrotaan, eli asia pitää ottaa puheeksi.

Kuten sanottu, tsv saattaa olla joku tästä "kuppikunnasta", jolloin ei tosiaan hyötyä mitään hänelle kertoa asioista. Ja työsuojeluhallinto... ehkä se auttais mutta oisko vähän liioiteltua? Ja helposti arvattavissa kuka on ilmoittaja...

Jos työsuojeluvaltuutetun toiminnasta on huomautettavaa, niin silloin voi ottaa yhteyttä työsuojelutarkastajaan.

Pääasia on se, että työyhteisöongelmat tuo esimiehen ja työsuojeluvaltuutetun tietoisuuteen.

[Habitus]

Mun työpaikalla on sellainen sairaanhoitaja, joka on muodostanut oman ns. kuppikunnan. Tämä kyseinen sairaanhoitaja jos ei pidä jostain työkaverista, hän haukkuu tätä ja mollaa minkä kerkeää kyseiselle kuppikunnalle. Tämä työntekijä tekee hyvin työnsä, tulee hyvin toimeen työkavereiden kanssa ja potilaiden ja heidän omaistenkin kanssa, tämä haukkuva sairaanhoitaja on tälle kyseiselle työntekijälle hyvin kateellinen. Lisäksi haukkuva sairaanhoitaja saattaa istua kansliassa tai vaikkapa kahvitauoilla toista tuntiakin haukkumassa ei pitämästään työntekijästä.

Monesti on käynyt niin, että kun tämä työntekijä tulee esim. kansliaan, niin haukkuva sairaanhoitaja irvailee hänen selkänsä takana. Ikinä ei sano mitään hyvää tästä työntekijästä vaan aina moitteita pelkästään. Lopuksi (tästä kertominen voisi saada kirjan aikaiseksi)vielä, että haukkuva sairaanhoitaja ns. "aivopesee" muitakin hoitajia tätä hyvää työntekijää vastaan.

Meillä oh kuitenkin pitää enemmän tästä patalaiskasta sairaanhoitajasta kuin huippuhuvästä tunnollisesta työntekijästämme. Olemme joidenkin kanssa puhuneet tästä kierosta sairaanhoitajasta, että sen voisi potkia pois. Työpaikan ilmapiiri on joskus todellakin nihkeeeee....

[Annis]

Mä en nää tollasissa tilanteissa muuta vaihtoehtoa kuin ottaa asiat suoraan puheeksi joko kiusantekijän tai sitten oh:n kanssa. Jos oh ei siihen kykene, niin sitten yh tai kuka ikinä onkaan oh:sta seuraava. Kannatan ehdottomasti tilanteen selvittelyä ensin työpaikalla ja jos ei auta, niin sitten ylempiin tahoihin yhteys. Kaikilla on oikeus olla töissä ilman simputusta tai muuta epämiellyttävää toimintaa ja tuoda mielipiteensä julki pelkäämättä seurauksia. Mikäli näin ei tapahdu oman talon toimesta, niin joutuvat vastuuseen asiasta joka tapauksessa. Mä olen nähnyt monenlaista työyhteisöä ja yhdessä tällaisessa työyhteisössä laitettiin kiertoon ensin kiusaaja ja sen jälkeen kiusattu. Tilannetta pyrittiin oh:n toimesta rauhoittamaan näin (oli todella tulehtunut). Sääli, kun erilaisia ihmisiä työyhteisössä ei arvosteta. Kyllä muakin on jurppinut joskus töissä enemmän kuin yksi ihminen, mutta asiat on hoituneet silti ihan asiallisesti vaikkei parhaita frendejä kaikkien kanssa tarvitsekaan olla. Mulla on onneksi enemmän kokemusta hyvistä ja toimivista työyhteisöistä (vaikka etukäteen monesta olenkin haukkuja kuullut). Mä olen oppinut pistämään paljon paskajuttuja suoraan toisesta korvasta ulos ja toisaalta myös kysymään suoraan, jos tuntuu, että jollain on jotain ongelmaa.

[Habitus]

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ettei kaikkien kanssa voikaan olla lämpimät välit, mutta toimeen on kaikkien kanssa tultava. Kiusantekijät pitäisi irtisanoa, työmotivaatio laskee kuin lehmän häntä samalla tavalla. Ennen kaikkea potilasturvallisuus on kaiken a ja o, vaikka huono ilmapiiri olisikin. Työpaikallani on ns. hieman "sisäänpäin" lämpenevä työilmapiiri.

Osastonhoitaja on läpimätä, hänellä on ne "omat suosikkinsa" kenen naamataulu miellyttää. Jopa työvuorolistoista huomaa ns. rivien välistä kuka on oh:n suosikki. Ei paljon naurata kun yövuoron jälkeenkin monesti on vain yksi vapaapäivä ja sen jälkeen jopa aamuvuoro. Miten siinä sitten ehtiikään palautumaan taas arkeen? Meillähän on työterveyshuoltookin valitettu tästä...

[Julma]

Se on jännä kuinka sitä välillä aina erehtyy luulemaan, että aikuisia ihmisiä vois pistää samaan rakennukseen x-määrän eikä ne alkais siellä tappelemaan. Varsinkin kun sille porukalle on vielä annettu yhteinen tehtävä, eikä pitäisi olla loputtomasti luppoaikaa pelata jotain kummallisia valtapelejä. Väki vieläpä jakaa ilmeisesti jonkin verran samoja intressejä ja koulutustaustoiltaan ovat yhteneviä. Alan valintaakin kun miettii niin luulisi, että me hoitajat olisimme koulutusasteesta välittämättä sellaisia ihmisiä, joiden muodostamissa ryhmissä sosiaalisten taitojen käyttö luonaa.

Ei se ole kuitenkaan mitään tähtitiedettä, ihan niinkuin päiväkodissa opetetaan: Kiitos, ole hyvä, anteeksi, huomenta, päivää jnejne.

[Pöllö]

Välillä miettii, pitäiskös suomalaisille (hoitoalan) työpaikoille tehdä jotkin vähän leikkimieliset, mutta vakavasti otettavat "eettiset ohjeet" suhtautumisesta työtovereihin. Ekat kohdat vois mennä vaikka:

1. Kunnioita aloittelijaa. Olet itse ollut joskus amatöörivaiheessa.

2. Jos luot kuppikunnan tai lähdet siihen mukaan, menetät toveruuden kuppikuntiin kuulumattomiin.

3. Muista, ettet ole oikeasti muita kummoisempi ihminen.

4. Jos koet tekeväsi työtä idiootin työtoverin kanssa, huolehdi, ettei työtoveri koe samoin.

5. Normaalielämän kohteliaisuussäännöt pelaavat myös työpaikalla.

6. Jos haluat toista lapiolla hiekkalaatikolla, varaudu saamaan hiekat silmillesi.

7. Toisen erilaisessa työtavassa voi olla tavoite ja idea, jota et ole hoksannut

8. Myös omat tapasi selitellä, vältellä ja paeta voivat olla läpinäkyviä.

9. Kunnioita erilaisuutta, koska et ole itsekään täysin samanlainen kuin muut.

10. SINÄ vastaat osaltasi siitä, millainen työpäivä työtovereillasi on.

Lisäohjeet:

L1. Yritä itse noudattaa näitä ohjeita parhaasi mukaan.

L2. Älä vaadi muilta näiden ohjeiden ehdotonta noudattamista.

...saa jatkaa, muokata, laajentaa, karsia...

Erään asiantuntijaorganisaation julkisella ilmoitustaululla (myös yleisön nähtävissä oleva alue) oli toimitusjohtajan pysyväismääräys hiekkalaatikolla leikkimisestä. Käsittääkseni perustui johonkin "kahdenväliseen" aiempaan, mutta ihan paikkansa pitävä se oli ja vuosikaudet se siellä paikoillaan oli ollut...!

Hoitoala on laaja ja työntekijöitä paljon. Yksittäisetkin, esiinnousseet sadistiset tapaukset (toisen nöyryyttäminen tuottaa mielihyvää) leimaavat nopeasti koko alaa. Samoin narsistisen, heikon minäkuvan ylläpitoa kuvaavat esimerkit, kulissiulkokuori on pidettävä kunnossa keinolla millä hyvänsä, jotta hauras, realiteeteista vieraantunut tai minää korostava sisin ei kokisi kolhuja. On tosin hyvä, että palsta on ja täällä nousevat esiin myös ikävät asiat. Se on ehkä ainoakin purkautumisreitti joillekuille, ja keino muille nähdä, miltä huono käytös näyttää, millaiseen käytökseen on syytä puuttua, jotta moisen voi jatkossa välttää. Palstan esimerkit toivottavasti myös heittävät ajatuksia kiusaamistilanteiden sivustaseuraajille. Heidänkin pitäisi kyetä viheltämään hiekkalaatikolla huitominen poikki. Toisaalla hoitoalalla on työntekijöistä riippumattomia paineita, jotka laittavat työntekijöitä kohtelemaan toisiaan huonosti. Esimerkkeinä ovat sairastumiset tai uudet työntekijät, mutta oman jaksamisen tai "osaston toimivuuden" vuoksi koetaan, että sairaan tulee tehdä normaalisti töitä tai että uuden työntekijän pitää opastamatta ja välittömästi kyetä välittömästi kokeneen hoitajan kaltaisiin suorituksiin. On paradoksaalista ja järjetöntä, että hoitoalalla, missä pitäisi ymmärtää ihmisen sairastumisesta jotain, koetaan, että vain riittävän huonokuntoinen henkilö ja potilaan roolissa oleva henkilö voi olla sairas, johonkin oletukseen sopimaton asia tai työtoverin sairastuminen eivät kerta kaikkiaan enää mahdu ajatusmaailmaan. Kollegan pitää olla rajusti silpoutunut lihamyllyssä, junan ja kolmen rekan alla, että konkreettisesti hänen alentunut työkykynsä on ehkä jollain tapaa hyväksyttävää....? Työnantajan aikaansaama organisointiongelma ja resurssipula purkautuu sitten kollegoihin, jotka muutenkin kärsivät jo tilanteesta... Sairaslomalle tai vapaalle lähtevä syyllistetään. Normaalia? Vai sairasta?

Joskus olen miettinyt, miten alan eettisiä arvoja käytetään väärin, pyrkimys huolenpitoon, toisen kunnioittaminen tai vaikkapa kokemus kääntyvät päinvastaisiksi teoiksi; vastuuasema antaa oikeutuksen autoritäärisyyteen, kokemus yksipuoliseen oikeassa oloon - vaikka kokemus olisi ehkä vuosien paikallaan olemista. Työpaikan "toimintakyky" tai "potilaan hyvä" oikeuttavat puuttumaan kollegan työhön kyseenalaisillakin tavoilla. Seassa on ehkä suojamekanismeja oman syyllisyyden, jaksamattomuuden tai huonouden piilottamiseksi, kapea-alaisuutta tai tarvetta tuoda oma minä esille, uusi tai nuori työntekijä on sitten riittävän turvallinen kohde purkaa oma paha olonsa... Motivaatio-ongelma tai jaksamattomuus, halu saada työhön sisältöä Facebookilla tai kahvilla roikkumisella peitetään syyllistämällä joku muu. Jääminen jollekin tasolle tai tehtävään vaatii oman osaamisen korostamista nöyryyttämällä muita? Tai ihminen sokeutuu, 20 vuotta hoitamista osastolla on niin käsittämättömän iso ja erikoinen asia, että sitä voikin katsoa toisenlaisia ihmisiä nenänvartta pitkin?

Välillä olen huolestunut myös suomalaisen naisen pahoinvoinnista. Miehetkin voivat pahoin, osin samoista syistä, purkavat asian osin samalla, osin eri tavalla. Silmiinpistävää on esim. äidin huono suhde tyttäreen, vaikka tämän suhteen pitäisi olla naiseksi kasvun keskeinen tuki ja turva. Sen sijaan sijalla on sivuuttamista, vähättelyä, lannistamista. Sitten turvaudutaan prinsessarooleihin ja vaaditaan muilta mitä vain, ollaan kyvyttömiä kestämään poikkeavaa, maailmankuva sisältää oletuksia suuntaan jos toiseen. Välillä tulee suhteettomia purkauksia ulos, isketään toisen heikoimmalle ja haavoittuvimmalle alueelle. Tai äidin opit iskevät persoonaan; masennutaan, tunnetaan oma itsensä huonoksi ja kyvyttömäksi, kostetaan itselle, ei muille. Onpa miehilläkin traumansa ja vaikeutensa, näkyvät myös ulos nekin. Primitiivireaktioita, jotka purkautuvat enemmän fyysisenä väkivaltana, kun taas naiset tietävät, miten herkille alueille osuva henkinen väkivalta toteutetaan... Jos fyysisenkin väkivallan määrä on kasvussa. Pari kertaa on tullut nähtyä tämä miehinen väkivalta, esim. mies yrittää kuristaa toisen. On tullut oltua hautajaisissa seurauksena tapahtumasta, joissa tappamisen tarkoituksessa ihan mies onnistuikin. Sen helpompaa ei ole ollut kuunnella naisen täydellistä romahdusta ja itsemurhapuheita, kun naispomo koki hänet ilmeisesti kilpailijakseen. Sitäkin kautta uhri päätyy helposti samaan paikkaan kuin miehisen väkivallan tuloksena - hautaan. Taannoin tuli vastaan pikkupomo, joka käytti paljon ääntä ja volyymiä näyttääkseen, että hän on kova jätkä. Mietin vain, miten naispomo saattaisi esittää tämän roolin, voisipa yksittäisen esimerkin kuvatakin, siihen sisältyi oman roolin korostamista, korvaamattomuutta, ehdoton oikeassa olo, "arvojen edustaminen", halu puuttua pienimpiinkin yksityiskohtiin alaisia kuulematta...

Työpaikkakiusaamisiin liittyen odotan myös, koska Suomessa tapahtuu esimmäinen työpaikkasurma. Laajamittaisia koulusurmia on tapahtunut. Tähän mennessä poliiseja ja taksinkuljettajia pääsee hengestään säännöllisesti, mutta onpa joukossa joku sosiaali- ja terveysalan ihminen ja opettaja. Tekijällä ehkä sisäisesti häiriintynyt käsitys oikeasta ja väärästä tai väärä kohde sisäisen pahan olon todellisesta aiheuttajasta, mutta asiasana on kosto. Yhdysvalloissa näitä on ollut, ja eurooppalaisittain olemme jo koulusurmissa melkoinen tekijämaa. Työssäkäymiseen liittyy paljon sosiaalisia arvoja ja menestykseen liittyviä tekijöitä, mutta niinpä sitten voi kostokin olla kova, kun Suomessa ihmisarvonkin määrittävä työ menetetään. Ikävä kyllä, tätäkin näkökulmaa voidaan käyttää myös työpaikkakiusattua kohtaan, panetellaan "se voi olla väkivaltainen...", tai "katsokaas miten se käyttää insuliineja, ettei..." Tällaiset puheet ovat tietysti vakava signaali sivustaseuraajille, jos mahdollinen kiusaaja alkaa luomaan uhkakuvia tavallisesta ja muutoin normaalista ihmisestä. Toivonpa, että olen väärässä, ja ehkä hoitoala ei ole se ensimmäinen ala, jolla kosto tapahtuu fyysisenä väkivaltana, täällä kuvailtu väkivalta kun on melko systemaattisesti henkistä.

Tarkoitus ei ole syyllistää kiusattuja, mutta eri ihmiset reagoivat erilaisiin tilanteisiin hyvin eri tavoin. On hyvä tiedostaa myös uhriutumisen malli, jossa omaa uhrin roolia korostetaan myös liian voimakkaasti verrattuna todellisiin tapahtuneisiin, tai tapahtunut, joskus jopa positiivinenkin asia, koetaan negatiivisena ja henkilökohtaisena. Ääripäänä uhkia ja ikäviä kokemuksia koetaan tapahtuneen, vaikka ulkopuolisten mielestä mitään tällaista ei ole tapahtunut. Tietysti näin kokevalle ihmiselle ne voivat olla hyvin todellisia kokemuksia. Tietyssä vaiheessa henkistä pahoinvointia ja kuorman vastaanottamista saattaa myös tällainen malli lähteä päälle, ja taustalla voi olla monenlaista tapahtunutta, myös raskaampaa todellista kokemusta, tai vaikka biologiselta pohjalta tapahtuvaa pahaaoloa, jolloin samaistetaan varmaankin erilaisia tilanteita toisiin väärin tai negatiivista kokemusta korostavalla tavalla. Toisenlainen reaktio on esimerkiksi syyllistää itsensä eli nähdä oma itsensä syyllisenä pahaan, jonka toinen on aiheuttanut. Tämäkin malli tekee sitten tuhoa psyykessä...

Edit: Kirjoitin viestiä pariin kertaan uusiksi. Tulos on silti huono. :huh: Julmalta hieno ja lyhyt mielipide. Taas. Kiitos.

[psyhoi]

Alan valintaakin kun miettii niin luulisi, että me hoitajat olisimme koulutusasteesta välittämättä sellaisia ihmisiä, joiden muodostamissa ryhmissä sosiaalisten taitojen käyttö luonaa.

Minulta tuo illuusio on romahtanut jo kauan sitten, hoitajat ovat aivan samanlaisia kuin muutkin kuolevaiset. Vaikka joillain on omat palikat täysin sekaisin, niin luulisi alkeellisten käytöstapojen onnistuvat. Valitettavasti tämä on ajoittain vaikeaa.

[dino]

Alan valintaakin kun miettii niin luulisi, että me hoitajat olisimme koulutusasteesta välittämättä sellaisia ihmisiä, joiden muodostamissa ryhmissä sosiaalisten taitojen käyttö luonaa.

Minulta tuo illuusio on romahtanut jo kauan sitten, hoitajat ovat aivan samanlaisia kuin muutkin kuolevaiset. Vaikka joillain on omat palikat täysin sekaisin, niin luulisi alkeellisten käytöstapojen onnistuvat. Valitettavasti tämä on ajoittain vaikeaa.

Jossain haastattelussa Juice Leskinen oli sitä mieltä että tavallisten auttavaisten sisar hento valkoisten lisäksi alalle hakeutuu liikaa narsisteja joilla on henkilökohtainen tarve käyttää valtaa. Jos näin on, niin eipä ole ihme jos työpaikoilla kiehuu..

[aqualife]

Tuumailinpa tässä että sanoisko suoraan vaiko kierrellen lähiesimielle että ei mene hyvin töissä - olettaen että hän ees sitä kysyy? Ei nyt ehkä suoranaisesti kiusaamista ole tässä taustalla, mutta kun en pärjää työssäni yhtä hyvin ku muut niin ehkäpä siinä on syytä pahan puhumiseen selän takana. Enpä tiedä mitä kuiskuttelivat työkaverit minusta kerrosta alempana, kuulovammainen kun olen.. sitä on ikävä kyllä helppo käyttää hyväksikin.

Ei mitenkään tunnu hauskalta, kun muut hoitaa 2,5 tunnin aikana 8-10 asukasta, ja minä vaan 3.. en vaan kerkee. Aiheuttaa paineita ja huonoa omaatuntoa ettei pysty samaan suoritukseen ku toiset. :( Enkä edelleenkään pääse vaihtamaan toimipistettä - kuulemma ei oo vuosilomat vielä tiedossa...

[Julma]

Tuumailinpa tässä että sanoisko suoraan vaiko kierrellen lähiesimielle että ei mene hyvin töissä - olettaen että hän ees sitä kysyy? Ei nyt ehkä suoranaisesti kiusaamista ole tässä taustalla, mutta kun en pärjää työssäni yhtä hyvin ku muut niin ehkäpä siinä on syytä pahan puhumiseen selän takana. Enpä tiedä mitä kuiskuttelivat työkaverit minusta kerrosta alempana, kuulovammainen kun olen.. sitä on ikävä kyllä helppo käyttää hyväksikin.

Ei mitenkään tunnu hauskalta, kun muut hoitaa 2,5 tunnin aikana 8-10 asukasta, ja minä vaan 3.. en vaan kerkee. Aiheuttaa paineita ja huonoa omaatuntoa ettei pysty samaan suoritukseen ku toiset. :( Enkä edelleenkään pääse vaihtamaan toimipistettä - kuulemma ei oo vuosilomat vielä tiedossa...

Eihän se sitä koskaan kysy. Tai ainakin hyvin harvoin. Nykyinen pomo käy silloin tällöin tällöin harvakseltaan kyselemässä että sujuuko hommat asiallisesti ja mitä oot tykännyt olla jne, eka kerta työhistoriani aikana. Otat itse asian puheeksi ja suoraan nimenomaan, eikä kaarrellen.

[aqualife]

Ei niin kysy ei. Enpä tänään töissä ollut 30 min kauempaa kun romahdus tuli. Syynä ei tokikaan olleet työolot yksikseen, vaan viiden vuoden parisuhteen katkeaminen aamulla klo 6 tekstiviestillä, kun herra ilmoitti haluavansa olla vain ystävä.. Eli tunti tuon viestini kirjoittamisen jälkeen. Työkaverit pisti työterveyteen koska olin..olen täysin poissa tolaltani.

Niin että tässäpä sitä ollaha. Ja kaikki on niin pirun "hyvin".. :(

Juu, mie oonki hiljaa vastedes.

[Julma]

Ei niin kysy ei. Enpä tänään töissä ollut 30 min kauempaa kun romahdus tuli. Syynä ei tokikaan olleet työolot yksikseen, vaan viiden vuoden parisuhteen katkeaminen aamulla klo 6 tekstiviestillä, kun herra ilmoitti haluavansa olla vain ystävä.. Eli tunti tuon viestini kirjoittamisen jälkeen. Työkaverit pisti työterveyteen koska olin..olen täysin poissa tolaltani.

Niin että tässäpä sitä ollaha. Ja kaikki on niin pirun "hyvin".. :(

Juu, mie oonki hiljaa vastedes.

Uudet tuulet puhaltaa ja puhtaalta pöydältä uusi alotus, sekä työ-, että parisuhteen osalta. Kolmantena kliseenä: Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;)

[huomen]

Ei niin kysy ei. Enpä tänään töissä ollut 30 min kauempaa kun romahdus tuli. Syynä ei tokikaan olleet työolot yksikseen, vaan viiden vuoden parisuhteen katkeaminen aamulla klo 6 tekstiviestillä, kun herra ilmoitti haluavansa olla vain ystävä.. Eli tunti tuon viestini kirjoittamisen jälkeen. Työkaverit pisti työterveyteen koska olin..olen täysin poissa tolaltani.

Niin että tässäpä sitä ollaha. Ja kaikki on niin pirun "hyvin".. :(

Juu, mie oonki hiljaa vastedes.

Voimia siulle tilanteeseesi. Työkaverit on susta välittäneet kuitenkin edes hieman, koska ovat ohjanneet työterveyteen. Lause, "kyllä se siitä" ei tunnu varmasti millekään, mutta kyllä se siitä ajan kanssa. Nyt anna surun tulla ja juttele paljon sun läheisille ja ystäville asiasta. Voimahalit ja tsemppiä!!!

[Pöllö]

Ei niin kysy ei. Enpä tänään töissä ollut 30 min kauempaa kun romahdus tuli. Syynä ei tokikaan olleet työolot yksikseen, vaan viiden vuoden parisuhteen katkeaminen aamulla klo 6 tekstiviestillä, kun herra ilmoitti haluavansa olla vain ystävä.. Eli tunti tuon viestini kirjoittamisen jälkeen. Työkaverit pisti työterveyteen koska olin..olen täysin poissa tolaltani.

Niin että tässäpä sitä ollaha. Ja kaikki on niin pirun "hyvin".. :(

Juu, mie oonki hiljaa vastedes.

Uudet tuulet puhaltaa ja puhtaalta pöydältä uusi alotus, sekä työ-, että parisuhteen osalta. Kolmantena kliseenä: Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;)

Julman mainioilla ajatuksilla eteenpäin - tätä muuten arvostan eräässä tutussa akuuttihoidon jampassa, mitä pahempi tilanne on, sitä rauhallisemmin ja positiivisemmin sieltä tulee puhetta...

Tekstarin lähettänyt ei kuitenkaan ole muuan M. Vanhanen? Pitkän ihmissuhteen katkeaminen ei ole tosiaan kivaa, mutta joskus vaan elämän realismia, joskus on ylämäkeä ja joskus sitten alamäkeä. Positiivista sinänsä, että toistaiseksi edes ystävälinjalla mennään, heikompiakin vaihtoehtoja on tullut meinaan vastaan... Etiäpäin sano mummo lumessa - eppujen sanoin vain tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää...

Tuohon tehokkuuteen työssä, meidän putiikissa mun ja toisen ihmisen kohdalla nähtiin, että vie n. 1 - 1,5 vuotta, että vauhtiin pääsee, tehot nousevat lähtötilanteeseen verrattuna noin puolitoista- kaksinkertaisiksi jossain kypsymisvaiheessa. Alkaa oppimaan toimintatapoja, kaikkea ei tarvitse etsiä, selvittää, pudottaa omista työvaiheistaan kuitenkin turhaa pois ja on rohkeampi. Siihen asti mennään ja yritetään, opetellaan, ja jos on selvästi muita hitaampi, niin kyllähän sitä sitten miettii, mihin sitä aikaa menee, mitä tekee ylimääräistä tai hitaasti, syrjäsilmällä seurailee, miten nopeammat toimivat. Tietysti tietyt kuviot ovat sellaisia, että ne kannattaa yleensä tehdäkin omaan tahtiin, jotta sen perusasian oppii tekemään kerralla oikein. Virheiden korjaaminen kun vie yleensä paljon aikaa.

Työtovereista ei koskaan oikeastaan kannattaisi tehdä negatiivisia ajatuksia. Uudessa paikassa voi aina viestiä tason, miltä lähtee ja samalla sen, että yrittää tosissaan kehittyä, joissain asioissa vie aikaa, joissain tulee edistystä nopeammin. Ja aina auttaa ystävällisyys ja kollegiaalisuus muita kohtaan. Vaikka söisi sisältä, eipähän kukaan ainakaan siitä pääse sanomaan. Jos kuulo on huono, niin ystävällisesti voi sanoa ääneen, jos jotain ei kuullut ja pyytää toistamaan. Sanaa kiitos voi myös käyttää paljon. Jos tuossa paikassa vielä jonkin aikaakin jatkat, niin mikäjottei lopun voi yrittää ottaa positiivisella mielellä ja yrittäen kehittyä hoitajana ja hoitajakollegana muita kohtaan mitä voi. Se ei ole turhaa, asenne joskus pelastaa pahalta päivältä ja sen voi viedä mukanaan tarvittaessa toiseen paikkaan, jos joskus sitten päättää paikkaa vaihtaa.

[Lääkärihoitaja]

Saakos Pöllön säännöt tulostaa työpaikalle :) Ajattelin esim. huussiin niin ei menisi kahvit kellään väärään kurkkuun, mutta saisi ajattelemaan.

[Pöllö]

Saakos Pöllön säännöt tulostaa työpaikalle Ajattelin esim. huussiin niin ei menisi kahvit kellään väärään kurkkuun, mutta saisi ajattelemaan.

Mä jäin vain miettimään että olisko ne huussissa lukemista vai pyyhkimistä varten... :D Ei kun idea on aivan vapaasti varastettavaksi tarkoitettu ja kuten sanottu, saa muokata ja muunnella, täysin copyleft ja eipä noita käytössääntöjä oikein voi kukaan itsessään kai omiakaan... Mutta kiitos kaunis, jos olet niistä jotain käyttökelpoista löytänyt. :)

Jaa-a, tälläkin viikolla on tullut jo vastaan ihminen, joka pohtii jollain tapaa ääneen töissä jaksamistaan. Tällä kertaa kyseessä työkuorma haastavassa paikassa, mutta kieltämättä tuo työntekijöiden välinen vuorovaikutus ja esimiestyöskentely varmaan ovat sitten niitä muita tyypillisimpiä syitä, jotka laittavat jaksamaan... Tai uupumaan...

[Morbidi]

Meillä on työpaikalla aika hyvä yhteishenki, mutta yksi kiukkupussi löytyy. Hän ottaa aina jonkun silmätikukseen, kiusaa eri tavoin ja siirtyy sitten seuraavaan. Itse olin kohteena ennätyksellisen pitkät 3 kuukautta. Mykkäkoulua, tiuskimista, suoranaista haukkumista ja lopuksi myös fyysinen voimankäyttö. Ensimmäisen kuukauden jälkeen kerroin lähiesimiehilleni, jotka käskivät "nousemaan asian yläpuolelle". Olin suorastaan pöyristynyt, mutta yritin elää ohjeen mukaan. Loput kaksi kuukautta toin asiaa esille toiselle lähiesimiehelle aina kun tämän näin - tuloksetta. Lopulta kun otin työsuojeluvaltuutettuun yhteyttä, alkoi tapahtua. Tosin tässäkin vaiheessa ylihoitaja oli tosi kiukkuinen, kun en ollut asiasta kertonut aiemmin, mikä sai mut kyllä todella suutuksiini.

Noh, asiasta käytiin sitten keskustelu, jossa paikalla oli mm. tämä kiusaajani, minä, esimiehiä ja työsuojeluvaltuutettu. Kiusaaja ei tietenkään myöntänyt mitään. Mitään seurauksia siis ei ollut. Koska työpaikkani muuten on mulle tärkeä, oman mielenterveyteni takia "annoin anteeksi" kiusaajalle. Hän on siirtynyt nyt seuraavaan kiusattavaan - toimenpiteitä ei edelleenkään ole, vaikka valituksia tulee useilta työntekijöiltä.

[Pöllö]

Tämä on vähän luterilainen oppi tämä "käännä vaan toinen poskesi, kun toinen hakkaa sinua". Eihän se ihan niin mene, että voi nousta yläpuolelle, jatkaa samalla tavalla työinnon ja työilmapiirin laskematta. Ja edelleen, jotkut ihmiset vaihtavat työpaikkaa ja jotkut eivät hae moiseen yksikköön, kun verkostot kertovat, että on joku haastavampi henkilö. Tapausta en tietenkään tiedä, mutta suomalainen piirre on, että joskus kuvio hyytyy tuohon keskusteluun. Sanktioita, huomautuksia tai varoituksia ei helposti tule. Toki yksittäisissä tapauksissa sitten pyöritään käräjät tai irtisanotaan kiusaaja, mutta joskus vähän tuntuu, että haetaan se helpoin ratkaisu: ongelma ikäänkuin kielletään tai siirretään sinne alas työntekijöiden ominaisuuksiksi. On resurssipula tai puute tietynlaisista osaajista onkin työntekijät eivät jousta riittävästi. Joku kiusaa toista onkin joku ei ymmärrä nousta asian yläpuolelle.

Ehkä meillä on haasteena puuttua jonkinlaisiin tilanteisiin ja vähän on vielä hakusessa ongelmanratkaisukeinot. Jossain päin maailmaa yksiköstä lähtisi useampikin työntekijä kurssille, jossa käytäisiin läpi käyttäytymismalleja, niiden taustalla olevaa psykologiaa - ja vaihtoehtoisia käyttäytymistapoja, ongelmanratkaisua. Monenlaista muutakin konstia olisi varmastikin tarjolla. Pieni sympatiapiste ylihoitajalle, hyvä vain, että suhtautuu asiaan närkästyen miksi kuulee siitä myöhään - huono vaihtoehto olisi närkästyä siitä, että moisella asialla nyt häntä häiritään, eikö niitä voisi käsitellä ihan missä tahansa muualla.