Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Ella89

Mitä maata suosittelisitte

Recommended Posts

Ella89

Hei,

olen sairaanhoitajaopiskelija, jolla koulua jäljellä vielä 1,5 vuotta. Olen ollut Espanjassa vaihdossa Asturiaksen maakunnassa, mistä töiden saanti on ilmeisesti kovin vaikeaa Espanjan taloustilanteen takia, jolle ei näytä parannusta koittavan. Haluan ehdottomasti lähteä heti valmistuttuani ulkomaille ja olen valmis hakemaan paikkaa itsenäisesti ilman järjestöjä, sillä olen saanut käsityksen, että monet järjestöt vaativat sen 2 v. työkokemuksen (?).

Mitä maata suosittelisitte työnsaannin helppouden kannalta, jos en harkitsekaan Pohjoismaita? Enkä välttämättä Saudi-Arabiaa tai Lähi-Itää muutenkaan :). Olen nimittäin tänä syksynä aloittamassa kyseisen maan kielen opiskelun intensiivisesti, jotta työpaikan saanti helpottuisi. Valinnan vaikeus on kuitenkin kova.. Onko tietoa juuri Etelä-Euroopan maista tai Hollannista, Iso-Britanniasta (asuminen kovin kallista?), tai muista mielestänne varteenotettavista paikoista? Oletteko löytäneet työn helposti, millaista on ollut, palkkaus, tms. kuinka hyvin osasitte kieltä. jne. Kaikenlaisista mielipiteistä ja neuvoista olisin kovin kiitollinen! :-)

Lisäksi kysyisin, että minkälaista könttäsummaa pitäisitte välttämättömänä haalia kasaan ennen ulkomaille lähtöä, esim. jos työpaikkaa ei ole etukäteen hankittu? Kuukauden tai puolen vuoden asumismenot, jne.?

Lämpimät kiitokset, jos joku viitsii vastata :)!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Guldan

Sulla on nyt todella paljon kysymyksiä, voin yrittää vastata nyt muutamaan. Työnsaanninhelpoutta en voi sulle yhtään arvioida, sen tiedon löytää kun etsii netistä sen maan kielellä töypaikkoja googlesta :) että kuinka paljon löytyy.

Kananttaa myös ottaa huomioon että työnsaanti helpottuu varmasti jos sulla olisi esim se 2v työkokemus, monessa maassa ne melkein väkisin vaativat sen ellet halua esim aloittaa vuodeosastolta (itse kun tähtään erikoissairaanhoitoon).

Minä ja vaimoni ollaan rekisteröity Suomessa, Englannissa ja Hollannissa. Noissa maissa ei ole ongelmia, kuha paperit (todistus, laillistus) ovat englanniksi ja maksaa rekisteröinti maksun. Me asutaan nyt Sveitsissä, täällä ei rekisteröinti onnistu noin helposti, jos haluat saksankielisellä alueella olla niin B2 saksankielen todistus ja ranskankielisellä ranskan B2 todistus ennen kuin punainen risti hyväksyy sun paperit.

Olen kuullut että englannissa hoitajilla palkat eivät päätä huimaa ellet pääse välitysfirman kautta (siihen ne taas vaatii rutkasti työkokemusta ja palkat on hyviä), jos taas itse meet hakee sairaalaan niin taitaa olla aika samaa kuin suomessa palkat. Elinkustannus kallis ja asunnot myös, myös vero on yli 20%. Hollannissa on palkat hieman paremmat n. 3000e/kk mutta myös verot pyörii tolla palkalla 26-30%. Asuminen sama kuin suomessa, ruoka on halpaa. Sveitsissä on palkat euroopan korkeimmat hoitoalalla. Hoitaja voi täällä helposti saada yli 6000fr/kk (reilu 4300e/kk), eroja on kantoneiden välillä myös jonkun verran. Vero on matala, riippuu paljolti missä kantonissa asuut, esim: sun vuosipalkka 75000fr, halvin kanton maksat veroa 8300fr/vuosi ja kallein 19300fr/vuosi. Sveitsissä joutuu myös maksamaan sairasvakutusta, halvimmat nyt on 170fr/kk. Asunnot vähä kalliimpia kuin suomessa ja ruoka myös.

Tossa nyt mitä itse tiedän, toivottavasti auttaa ja mun neuvo on että hanki suomesta työkokemusta esim erikoissairaanhoidosta (leikkuri, teho, päivystys) se helpottaa varmasti kun muutat ulkomaille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Vieraalla kielellä toimiminen on haaste sinänsä, siksi on tärkeää, ettei myös ns. käytännön työ ole vielä harjoitteluvaiheessa. Nyt on hyvät työmarkkinat myös Suomessa, hanki kokemusta ja kädentaitoja, niin olet haluttu työntekijä myös ulkomailla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Miss_A

Minä lähdin Englanninmaalle töihin vuosi valmistumisen jälkeen, ja näin jälkiviisaana voi sanoa, ettei vuosi-pari lisää kokemusta olisi ollut pahitteeksi. Olen työskennellyt oman alan hommissa toisesta opiskeluvuodesta lähtien ja ajattelin olevani jo hyvinkin kokenut ::) No tulipahan turhat luulot karsittua heti kättelyssä kun Lontoossa alkoi todellinen työnteko. Uusi maa, uusi kulttuuri, eri terveydenhuoltosysteemi, eri lainsäädäntö, eri käytännöt...minä kun olin ajatellut, ettei se hoitotyö nyt NIIN paljon voi suomalaisesta poiketa, etteikö siellä kohtalaisen sujuvalla kielitaidolla pärjää...

Noh, nyt tiedän paremmin. Kun on oma ammattitaito vielä harjoitteluvaiheessa (niin kuin se väkisinkin vastavalmistuneella on), ei ehkä ole ihan kauhean fiksua kasata niskaansa vielä ylimääräisiä paineita yrittämällä soluttautua systeemiin, joka paitsi toimii vieraalla kielellä myös odottaa hoitajilta erittäin rautaista ammattitaitoa ja jossa heidän taitotasoaan tarkkaillaan kokoajan.

En kadu lähtöäni yhtään, mutta sen vaan totean, että jos joku järjestö vaatiikin kahden vuoden työkokemusta valmistumisesta, niin ei se mitään pilkunviilaamista ole. Mitään vaateita eivät oman järjestöni immeiset esittäneet työkokemuksen suhteen, kunhan mainitsivat että töitä löytyy helpommin jos on se vuosi valmistumisesta ainakin. Joihinkin maihin, esim. Australiaan? ja Saudeihin tarvitsee rekisteröinnin puolesta sen kaksi vuotta, mutta kannattaa aina kysellä kuitenkin.

Britannian "valvira" NMC ei noteeraa ennen valmistumista/laillistamista hankittua työkokemusta ollenkaan, eivätkä myöskään työnantajat; täällä kun eivät opiskelijat tee sh-sijaisuuksia kuten Suomessa, joten jos suoraan koulunpenkiltä lähdet, ei ole väliä vaikka olisit keikkaillut koko opiskeluajan - olet silti työkokemusta vailla. Jos malttaa odottaa sen pari-kolme vuotta valmistumisesta on jo paljon luottavaisempi omaan ammattitaitoonsa ja muukin pärjääminen on sitten helpompaa.

Suomalaiset on kyllä ihan arvostettuja työntekijöitä täällä, mutta kannattaa muistaa, että täkäläinenkin koulutus on erittäin korkeatasoista ja sairaanhoitajat todella ammattitaitoista väkeä - joten se, että on suomalaisesta opinahjosta valmistunut ei yksinään tee täällä mitään erikoista vaikutusta, ainakaan allekirjoittaneen kokemuksen mukaan.

Itse lähdin järjestön kautta ja sitä suosittelen muillekin - on työnhakijalle maksutonta ja paperisota, työnhaku ja haastattelut sekä asunnon hommaaminen uudessa maassa hoituvat liukkaasti. Minä laitoin prosessin liikkeelle huhtikuussa ja heinäkuussa olin jo Lontoossa. Eka ja ainoa työhaastatteluni oli heti kun rekisteröinti oli laitettu vetämään. Todistuksista sai käännökset järjestön tuntemalla kääntäjällä viikossa ja sitten vain täytteli papereita sitä mukaa kun niitä postissa laitettiin.

Iso-Britannia on maana ihana, ammatillisen oppimisen kannalta ihan huippuluokkaa ja ei ne hinnat nyt suomalaisena hirveästi päätä huimaa. Asuminen etenkin ydin-Lontoossa on toki tyyristä, mutta työnantajalla on onneksi asuntoja. Yhteisasumista ei kannata kammota, se on nimittäin täällä melko lailla ainoa vaihtoehto näillä palkoilla. Lisätienesteihin on kuitenkin hyvät mahdollisuudet ja extravuoroista maksetaan ihan asiallisesti. Mitään säästöjä ei mulla ollut kun tänne muutin, sen verran vain että ekan kuukauden vuokran sain maksettua kun kämppä oli jo tänne tullessa. Tällä palkalla pärjää ihan mukavasti ja vapaa-ajallekin jää ilorahoja...Eli aika vahvasti suosittelen järjestön kautta menoa.

Kiinteästi omaan työhöni liittyviä koulutuksia ainakin oma työnantajani tarjoaa jatkuvasti ja olen kokenut ne oikeasti hyödyllisenä. Koen oppineeni tämän reilun vuoden aikana ihan mahdottomasti, ja kuten odottaa saattaa, se on vain avartanut käsitystä siitä kuinka paljon onkaan vielä opittavaa...

Tänne vain jos yhtään houkuttaa! ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×