Tehohoito Suomessa huonolla tolalla

[Reportteri]

Syksyn pandemia paljasti, että tehohoito on Suomessa huonolla tolalla, katsoo ylilääkäri Ville Valtonen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta. - Meillä on tehohoitopaikkoja asukasta kohden todella vähän, vähemmän kuin useimmissa länsimaissa. Laitteet ja tilat kyllä riittävät, mutta tehohoitajat puuttuvat. Tällä haavaa tehohoitajien viroista 32 on auki. Jos syvimmän laman aikanakin on virkoja kasapäin avoinna, niin työn vaativuus ja palkkaus eivät vastaa toisiaan. Siinä mennään kyllä jo työmarkkinajärjestöjen tontille, toteaa Valtonen. http://www.iltalehti.fi/sikainfluenssa/2010010110864089_si.shtml

[M*]

Itselle ainakin "ongelmaksi" tehohoitotyössä muodostui enemmänkin ne työ"kaverit" ja perehdyttäminen... Tai eihän ne ole ongelmana itse työssä, joka oli kovin mielenkiintoista ja haastavaa, mutta kyllä siellä töissä sen verran ollaan, että pitää siellä edes hiukan viihtyäkin.

[Lääkärihoitaja]

OT OT pahoitteluni, mutta osastonhoitajaa lainatakseni hänen puhuessaan osastosta työntekijän näkökulmasta " täähän on toinen koti" ...

Olen huomannut että actionia vaativissa paikoissa on kuspäiden (varmasti lukeudun tosin itsekin niihin) osuus huomattavasti suurempi. Siis teho, ea, lanssi, leikkuri. Paikoissa joissa on totuttu tiettyihin naamoihin 40-vuoden ajalta ja joissa on aina totuttu tekemään tietyllä tavalla. Samalla juuri niissä paikoissa, joissa pitääkin olla todella tarkka jokaisesta liikeestä..

[Vieras: Riisi]

Olen huomannut että actionia vaativissa paikoissa on kuspäiden (varmasti lukeudun tosin itsekin niihin) osuus huomattavasti suurempi. Siis teho, ea, lanssi, leikkuri. Paikoissa joissa on totuttu tiettyihin naamoihin 40-vuoden ajalta ja joissa on aina totuttu tekemään tietyllä tavalla. Samalla juuri niissä paikoissa, joissa pitääkin olla todella tarkka jokaisesta liikeestä..

Jos hermot ei pidä ja se purkautuu muihin "kuspäisyytenä", niin silloin ehkä kannattaisi harkita vaihtoa johonkin muualle, missä ne omat hermot kestää paremmin ja työkaverit ei joudu tästä kärsimään :nauraa:

[dino]

Olen huomannut että actionia vaativissa paikoissa on kuspäiden (varmasti lukeudun tosin itsekin niihin) osuus huomattavasti suurempi. Siis teho, ea, lanssi, leikkuri. Paikoissa joissa on totuttu tiettyihin naamoihin 40-vuoden ajalta ja joissa on aina totuttu tekemään tietyllä tavalla. Samalla juuri niissä paikoissa, joissa pitääkin olla todella tarkka jokaisesta liikeestä..

Jos hermot ei pidä ja se purkautuu muihin "kuspäisyytenä", niin silloin ehkä kannattaisi harkita vaihtoa johonkin muualle, missä ne omat hermot kestää paremmin ja työkaverit ei joudu tästä kärsimään :nauraa:

Todellinen kusipäisyys ja käyttäytyminen joka vaikuttaa vieraan silmään kusipäiseltä käyttäytymiseltä ovat kaksi eri asiaa.

Näissä Lääkärihoitajan mainitsemissa työpaikoissa joudutaan joskus "tilanteissa" turvautumaan käskyttämiseen pyyntöjen ja kehoitusten sijaan, siitä on moni hoitaja saanut ainakin väliaikaisesti kusipään maineen tulokkaan silmissä.

Mutta tietysti oikeitakin kusipäitä löytyy, oman kokemuksen mukaan tasaisesti jokaisesta työpisteestä ja jokaisesta ammattikunnasta. 

[Guldan]

Mutta tietysti oikeitakin kusipäitä löytyy, oman kokemuksen mukaan tasaisesti jokaisesta työpisteestä ja jokaisesta ammattikunnasta.

amen.

Tohon et aina on totuttu tekemään samallatavalla: itse en kyllä tehnyt kuten vanha Kuh (lehmä) ja mitään ongelmia ei ollut, pari kertaa yrittivät kyl mut oma itsepäisyyteni piti ja eivät enä jaksaneet yrittää.

Sain sit kuulla siitä kehityskeskustelussa oshoitajalta et jotkut vanhemmat hoitajat valittivat musta että teen kaiken eri tavalla enkä kuuntele heitä. selitin et mua on opetettu koulussa eritavalla, tulen juuri koulusta, enkä jaksa kuunella et "aina on tehty näin". oshoitaja totes vaan että hyvä niin, aina kun löytyy perustelu se kelpaa hänelle.

niin joo ja olin meikun ex 23 teholla, nyt siel on joku isoprojekti menos kait.. 23 ja 27 yhdistyy ja ties mitä.. onneksi en ole sitä todistamassa enä.

[Pöllö]

jaksa kuunella et "aina on tehty näin".

OT/anteeksi. Saman asian voi tehdä usein eri tavalla, ja yksi tapa voi olla toiselle helpompi ja mukavampi tapa - sitäkin näkökulmaa voi joskus kunnioittaa. Joskus vakiintunut rutiini tietysti voi helpottaa yhteisöllistä asian hoitamista, tavarat ovat samassa paikassa, on helpompi auttaa toista, välineet löytyvät varastosta valmiina.

Joskus on myös hyvä kyseenalaistaa oma toimintatapansa, tai hakea sille perustelu uudelleen. Ajat muuttuvat, järkevämpiä ja turvallisempia tapoja löytyy, ja jotkut vanhat konstit ovat osoittautuneet jopa haitallisiksi. On tullut nähtyä myös tilanne, jossa keikkalainen haukutaan, kun tekee asian "väärin" - vanha, vakiintunut tapa oli itse asiassa potilaalle vaarallinen ja keikkalaisen tapa oikea...

OT/päättyy.

[fernak]

Itse kolme isoa teho-osastoa kiertäneenä tässä Suomen maassa voin todeta, että erillaisuutta löytyy. Kahdella näistä teho-osastoista oli tämä simputukseksikin luokiteltu käyttäytymis malli uusille työntekijöille. Eka teho-osastolla minulle sanottiin, että jos vuoden kestät potkimista päähän, niin sinusta tulee hyvä teho hoitaja.  :) Ensimmäisellä teho jaksolla kestin noin 9 kuukautta ja toisella 2, 5 vuotta ja kolmannella 6 kuukautta. Tuolla jossa olin 2, 5- vuotta oli mahtava ilmapiiri ja siellä jaksettiin opastaa ja ohjata. Ei tullut eteen tilanteita joissa ei olisi saanut apua. Olisin jatkanutkin tässä paikassa, jos henk. kohtaiset asiat ei olisi pakottanut kaupungin muuttoon. Sit ajattelin, että uudessa kaupungissa menen uudestaan teho-osastolle. Tämä paikka oli järkytys. Hoitajat eivät tervehtineet, kun tuli töihin. Et saanut apua, jos sitä tarvitsist ja ohjaaminen työtehtäviin oli väkinäistä. Monta kertaa pyysin neuvoa esim. hengityskoneisiin sillä olivat erillaisia kuin edellisellä osastolla, niin en saanut. Sitten kehdattiin vielä sanoa miten voin hoitaa hengityskone potilasta, jos en osaa konetta käyttää.... :-  Ja en tuonut esille edellisten teho-osastojen huonouksia tai hyvyyksiä eli en sanonut, että kun siellä homma tehdään niin tai näin.... Kun esim. tällaisia kokemuksia tulee, niin ei hirveästi inspiroi koko teho-hoito..... Ja sen verran voin sanoa, että en ihan pienestä säikähdä... tällähetkellä teen ea:ssa töitä ja keikkaa amppareissa, joten olen oppinut ja tottunut käskytyksiin ja komentoihin..... Hauska on kyllä seurata tuota teho-osastojen tilannetta, miten käy... :P

[Pöllö]

Tämä paikka oli järkytys. Hoitajat eivät tervehtineet, kun tuli töihin.

OT/alkaa/anteeksi

No hyvin harvoin se ensivaikutelma pettää, joten tuollaisia paikkoja ei kannata kauaa katsella. Itsetunto työpaikassa voi rakentua "osaamiseen", "jaksamiseen", kun muut "vain käyvät kääntymässä", ja voinpa sanoa olleeni yhdessä tuonkaltaisessa paikassa duunissa. Ääneen saattoi sanoa, että uutta osaamista taloon ei pystynyt juuri kukaan tuomaan, nimenomaan fiksuimmat ihmiset kävelivät talosta nopeasti ulos, ja... No, ennen omaa lähtöäni puhuin yhden järkevän ihmisen vaihtamaan duunipaikkaa, ja sen verta häntä myöhemmin näin, että ei ainakaan katunut lähtöään.  :)

Noista tuosta talosta lähtijöistä... Itse työllistyin nopeasti asiantuntijatehtävään, yksi häipyi talouspäälliköksi varsin eloisaan ja mukavaan paikalliseen yritykseen, yksi pomppii toistuvasti julkisuudessa uudessan hommassaan viennin parissa, eräs on asiantuntijatason tehtävissä Helsingissä... Kyllä se aivovirta kävi siinä putiikissa ulospäin, paikalle jäi lähinnä kukkoiluasemassa olevat vanhat ja sitten kaikkeen alistuvat/sopeutuvat vastavalmistuneet. Yksi erittäin pätevä ja kehittyvä henkilö totesi kasvavansa "jonkun aikaa korkoa"...

Toki uudelta ihmiseltä voi ja pitääkin vaatia sopeutumista, muiden ja talon tapojen kunnioittamista, mutta jos perehdytys, tervehtiminen ja uudesta huolehtiminen eivät toimi, niin kannattaa nostaa tassuja. Ensin sitä takatassua, sitten vuorotellen kaikkia neljää... Ja totta kai jokainen uusi työyhteisö myös punnitsee tulijoita ja miettii, kenet oikeasti haluaisi sitouttaa kyseiseen paikkaan, mutta terve työyhteisö hyväksyy ja toivottaa tervetulleeksi myös keikkalaisen. Sitten kun samat naamat alkavat tulemaan uudestaan ja antavat saamaansa takaisin, niin ne ovat tosi antoisia hetkiä työelämässä. Toisekseen, jos joskus joutuu vaihtamaan työpaikkaansa - tai haluaa vaihtaa työpaikkaa, niin jokin noista lukuisista keikkalaisista voi joskus olla jopa esimiehesi, tai vaikkapa työpaikkahaastatteluun mennessä tulla käytävällä vastaan... Ja olla hetken kuluttua kertomassa valitsijalle hyvää tai pahaa sinusta.

On toki työpaikkoja, jossa ihminen "testataan" heittämällä hänet haastaviin tilanteisiin, jättämällä yksin jne, ja voi kestää, että ihminen pääsee sisään. Mutta siinäkin on rajansa, ja jos uusi työntekijä hoksaa, että tällainen testi on käynnissä, niin hän myös usein havaitsee, mikä on hyvää ja rakentavaa - ja mikä sitten epätervettä. Erääseen työhön pyrkiessäni mulle suoraan jopa sanottiin, että testaus on kova, koska he haluavat parhaan mahdollisen henkilön. Pelkkä haastattelukierros oli vaativin koskaan, ja sen läpäisseet 1 - 2 henkilöä vasta koviin testeihin lähtivätkin. Hieno homma, oikeudenmukainen, reilu - mutta vaativa, ja valittu henkilö sitten oli kyllä heti kuvioissa mukana, ja työpaikka on yksi hyvien työpaikkojen kisassa menestyneitä. Ei, en päässyt kovimpiin testeihin, mutta olin hiton tyytyväinen päästyäni haastatteluunkin. Käytävällä tuli vastaan eräs henkilö, jonka tiesin tehneen väitöskirjaansa silloin, kun itse taapersin samaan aikaan samoja käytäviä pahaisena aloittelevana perusopiskelijana... Eikä kyse ollut hoitotieteen väitöskirjasta... Tuohon putiikkiin sisäänpääsyn jälkeen ei tarvitse testata ihmisen persoonaa tai osaamista, vaan alkaa melkoinen perehdyttäminen, jolla sitten aletaan ottamaan ihmisestä osaamista irti. Vaaditaan paljon, mutta annetaan paljon, ja työntekijä saa paljon... Yllättävää kyllä, mutta kyseessä on julkinen organisaatio, joka tunnetaan huippuorganisaationa, ja työilmapiiri ei todellakaan ole huonoimpia...

Erääseen kesäduuniin kun menin sisään ja pyysin pomolta (erään alan dosentti) perehdytystä, hän sanoi, ettei ehdi kuin kertoa aiheen ja neuvoa korkeintaan kaksi minuuttia. Näin todella kävikin, mutta vastapainona oli vapaat kädet - eikä se estänyt ottamasta ja kohtaamasta minua ihmisenä. Persoonana sain mitä loistavimman, hyväksyvimmän ja kannustavimman vastaanoton, saatoin todeta, että omillani olen, mutta hyvällä tavalla, ja työyhteisön tuki oli johdonmukaisesti samanlaista, kesäduunari huomioitiin, kuulumisia kyseltiin, jos oma työni aiheutti muille työtä, se tehtiin, heti kun oli mahdollisuus... Totta kai työni sisältö oli arvostelun alla - kuten kaikkien... - mutta siitä etsittiin myös hyvät puolet, ja toiveet (suomeksi: kritiikki) olivat kannustavia.

Oliskohan terveydenhuollon työpaikoilla ja vaikkapa sairaanhoitajilla jotain oppimista? Yksi keskeisimpiä palstalla esiin nousevia asioita on kuitenkin työilmapiiri ja uudet työntekijät? Vai korostanko tätä vain omassa päässäni ihan omien karujen kokemusteni pohjalta? Tai tehdäänpäs niin, että käväisen avaamassa jonnekin palstan, missä nostetaan työpaikan henkilöstöosaamisen onnistumisia esiin...

OT/päättyy.

[M*]

Uskon kyllä, että niissä paikoissa, joissa on jotain "vikaa" työympäristössä, joudutaan huomaamaan myös se tosiasia, ettei työntekijöitä sitten enää ole tulossa.. Se teho josta mulla kokemusta kamppailee ainakin työvoimapulan kanssa, enkä ihmettele..

Ja käskyttämistä itse olisin arvostanut teholla työskennellessäni tuoreena hoitajana, valitettavasti asetelma olikin sellainen ettei edes (asiallisiin) kysymyksiin vastattu vaan sanottiin että "se on sinun potilas". Ja siihen kun vielä lisää lääkärit, jotka eivät oo varmaan koskaan kuullut vuorovaikutuksesta, niin voi vaan todeta että onneksi pääsi pois. Mutta tääkin tais nyt olla ihan OT, pahoittelut.

[Pöllö]

Mutta tääkin tais nyt olla ihan OT, pahoittelut.

Ei oikeastaan ole off-topic, koska henkilöstöjohtaminen, töiden organisointi, työpaikan asenteet ja sisäiset muodolliset ja epämuodolliset suhteet eivät ole mitenkään merkityksettömiä. On itse asiassa aivan loistavaa, että aiheesta keskustellaan avoimesti.

Mutta mutta. Turvallisuusajattelussa, onnettomuustutkinnassa, tuottavan yrityksen organisoinnissa, työhyvinvoinnissa ja vaikka lääke- ja hoitovirheissä vuorovaikutussuhteilla on aivan valtava merkitys, vaikka sitä ei haluttaisikaan tunnistaa tai tunnustaa. Joissain toiminnoissa laitetaan aivan valtavasti paukkuja siihen, että erilaiset inhimilliset syyt, vuorovaikutusasiat ja tiedonkulun virheet eivät johtaisi esim. suuronnettomuuteen. Inhimillisen tekijän hallitseminen on turvateknologian keskellä yleensä se ratkaiseva osa monta ns. tapahtumaketjua. Ja jos ajattelutapaa laajentaa, niin pienen työpaikan "suuronnettomuus" on esimerkiksi kyvykkään työntekijän irtisanoutuminen, työntekijän depressio tai burn-out, eläköityminen tai toistuvat virheet tahi tehottomuus vaikkapa vuorovaikutussyiden perusteella.

Suomessakin on ollut jo vuosikausia yrityksiä, jotka muuten ovat testanneet valittavat työntekijät ihan vain työn organisoitumisen vuoksi, jotta edellä kuvattujen teho-osastojen henkilökuntaan kuuluvat henkilöt eivät edes pääsisi firmaan töihin. Entisessä koulutuksessani korostettiin myös aivan valtavasti yhteistyö- ja ryhmätyötaitoja, jotta valmistuvat olisivat mahdollisimman kyvykkäitä nimenomaan toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Ja upeaa väkeä koulutuksessa oli, mutta ans' olla kun moinen ihminen menee paikkaan, jossa ketään ei kiinnosta, kollegasta ei välitetä, potilas saa vaikka kuolla, kunhan ei itse tarvitse aiheeseen paneutua... Ei tervejärkinen jää moiseen paikkaan pitkäksi aikaa, vaan lähtee hakemaan sitä kärkiorganisaatiota, missä osaaminen, asioiden toimivuus ja työilmapiiri, virheistä oppiminen ja rakentava yhteistyö kasvattavat häntä itseään ihmisenä eteenpäin...

Mutta nämä ovat ihan omia valintoja päättää, viihtyvätkö keikkalaiset ja uudet työntekijät, vai painetaanko työt ihan itse ilman heidän apuaan.

On aika mielenkiintoista lukea karua tekstiä nimenomaan tehohoidon osastoista, koska ko. toimintoihinhan pitäisi liittyä mahdollisimman paljon toimintaa ja työntekijöitä koskevaa osaamista, myös sitä sosiaalista ja vuorovaikutusosaamista. Mutta...

[Jarmik]

Guldan, eiköhän kaikesta huolimatta tehohoito ollut erittäin hyvällä tasolla osasto 23:lla? :D terveisin entinen kollega Jatkosta en vielä osaa sanoa, toivotaan parasta!

[Guldan]

Guldan, eiköhän kaikesta huolimatta tehohoito ollut erittäin hyvällä tasolla osasto 23:lla? :D terveisin entinen kollega Jatkosta en vielä osaa sanoa, toivotaan parasta!

juu tietenkin. hoito oli erittäin laadukasta teho 23:lla. olisin varmasti jäänyt sinne jos elämäntilanne olisi toinen. nyt onnellisena sveitsissä :)