Soittokellot päällä ruokatauollakin

[NurseBetty]

tosin lisätäkseni tähän että on sattunut tätäkin että rouva soittelee kovasti kesken ruokatauon vaikka tasan tarkkaan tietää että se on NYT ja että hän pärjää yksinkin vessareissuillaan. NoH! sinne sitten mennään ja mummo vihaisena huutaa että mikä paikka tämä on kun ei hoitajat tee työtään ... sanottu että kuules nyt on ruokatauko menossa, mutta että kun tähän kerta tulin niin mikä oli rouvalla hätänä, voinko jotenkin olla avuksi? Rouvan vastaus tähän oli aivan pokalla naamalla että: "Mitä?!!? Tarvitseeko teidänkin syödä" Ettänäin.

[Pernasoppa]

Rouvan vastaus tähän oli aivan pokalla naamalla että: "Mitä?!!? Tarvitseeko teidänkin syödä" Ettänäin.

Vois olla pari päivää antamatta ruokaa tuollaiselle mummolle niin tietää miltä tuntuu.

[Papunen]

Meillä vaikka muuten rauhallista onkin niin jotenkin aina omalla ruokatauolla tulee joku omainen kyselemään (vaikka niitä käy vain 2-5 päivässä...) tai sitten jollain asukkaalla on kamala kiire saada joku homma hoidetuksi juuri sillä hetkellä.

Ei auta että sanoo "tulen kun olen syönyt ja siivonnut keittiön" kun asukas on jo parhaillaan 5min päästä ovella "etkö sinä jo tule?!?!"

Jotkut täällä syö samaan aikaan asukkaiden kanssa pöydässä mutta itse sitä kerran kokeilin enkä toiste tee kun kuitenkin joutuu koko ajan nousemaan, milloin antamaan lisää ruokaa, milloin auttamaan pois pöydästä ja kaatamaan maitoa... (mikä siinä muuten on että jos hoitaja on paikalla niin 10cm päässä olevaa maitoa ei voi itse kaataa, mutta jos ketään ei ole paikalla niin sitten kaadetaan itse? Turhaa passuuttamista minusta...huoh...)

[Sini]

...tai omainen tulee kahvihuoneen ovelle, että en viitsinyt aiemmin häiritä, mutta huomasin, että ehdit nyt hetken istumaan, niin juttelen tässä samalla "Aino-mummusta"...

[dino]

...tai omainen tulee kahvihuoneen ovelle, että en viitsinyt aiemmin häiritä, mutta huomasin, että ehdit nyt hetken istumaan, niin juttelen tässä samalla "Aino-mummusta"...

Kahvihuone pitäis olla osastolla perimmäisessä nurkassa johon ei omaiset löydä ilman opastusta. Itse ainakin kahvittelen/ruokailen mieluiten kauimmaisessa kahvihuoneessa jossa haisee työ ja aherrus mahdollisimman vähän..

[Sini]

...tai omainen tulee kahvihuoneen ovelle, että en viitsinyt aiemmin häiritä, mutta huomasin, että ehdit nyt hetken istumaan, niin juttelen tässä samalla "Aino-mummusta"...

Kahvihuone pitäis olla osastolla perimmäisessä nurkassa johon ei omaiset löydä ilman opastusta. Itse ainakin kahvittelen/ruokailen mieluiten kauimmaisessa kahvihuoneessa jossa haisee työ ja aherrus mahdollisimman vähän..

Olen kokeillut myös ruokailemista kanttiinissa. Siellä samaan pöytään tuli istumaan kotiutunut potilas, joka tyytyväisenä alkoi kertomaan vatsantoiminnastaan. Okei, se on PD-potilaan hoidon kannalta tärkeä asia, muttei minun ruokatunnillani.

[Astra]

Vuodeosastolla ollessani oli harvassa ne päivät jolloin sai rauhassa syödä, jokaisella kun oli omat potilaat ja jos sinun potilaasi soitti kelloa niin ei siihen kukaan muu vastannut. Monesti jäähtyi ruoat lautaselle ja aina yritti syödä mahdollisimman nopeasti. Joskus tuntui siltä että taukotilan tuoleissa oli soittonappi = kun istahdit siihen niin samassa soittokello pärähti. Ruokalaan menosta ei ollut toivoakaan.

Ajanvarauspolille siirryttyäni homma toimii kuin unelma, ei ole soittokelloja pirisemmässä ja aikatauluun on sovitettu ruokatauko. Syömään olen päässyt joka päivä ruokalaan, mikä ihana nautinto mistä ennen vain pystyi unelmoimaan. Hetki omaa aikaa täysin rauhassa. ;)

[Birgitta B.]

Olen ollut Ruotsissa töissä hamassa nuoruudessani, niin akuuttipuolella kuin vanhuspuolella. Siellä oli tarkat ruokatauot. Alkuun oli hankalaa tottua siihen, olin pomppaamassa ylös joka soitosta, mutta työkaverit saivat nuijittua päähän, että nyt on tauko, muut hoitaa hommat. Joskus hommat tehtiin alimiehityksellä, mutta tauoista pidettiin kiinni silti.

[Liisa]

Joskus ammoisina aikoina hoitaessani mummoja ja pappoja pitkäaikaissairaanhoidossa, oli tämä ongelma päivittäinen.

Jos menit dementikolta potilasruokailun jälkeen kysymään; "Onko pissahätä", niin ei ollut. Mutta syystä tai toisesta se pissahätä sanana jäi aina pyörimään mieleen ja minuutin päästä sitten olikin pissahätä. Parempi oli kysyä muutenkin:" onko kaikki hyvin, tarvitsetko jotain". Pissahädästä puhuminen oli sama kuin herättää uinuva leijona ;) Toisaalta monesta dementoituneesta huomasi pissahädän päällepäin, levotonta pyörimistä ja tunne siitä, että pakko mennä jonnekkin, tehdä jotain. Rauhottuivat silloin tällöin sillä, että vietiin vessaan.

Huomattiin, että etenkin omaisen istuessa vieressä oli se "takuuvarmakamalahätähytheti"-vanhus parempi viedä suorilta vessaan ruokailun jälkeen. Tuoda takaisn omaisen viereen ja sanoa; "Nyt käytiin pissalla ja Isot pissat tuli.Meillä alkaakin nyt ruokatauko...". Jos näin ei tehty, soi kello heti kun ruoka oli lämmintä ja lautasella... Myös omaisilla oli kova huoli ja hätä siitä pääseekö vessaan. Jja ilmeisesti pelko siitä, että kun ei nyt mennyt kun ehdotettiin, niin ei sinne sitten varmaan enää tänään pääse. ja sitten soitetaan kelloa, että on meidän Maijalla nyt sittenkin pissahätä.

Kolmehoitajaa iltavuorossa, joista kaksi lähihoitajaa pelkästään "potilastyössä". Sairaanhoitaja lääkkeissä, iltapalan jaossa jne. Syötiin yhtäaikaa syystä, että valtaosa vanhuksista kahden autettavia/vuodepotilaita ja jos ruokatauon jakoi siten, että syötiin eriaikaan, ei yksinkertaisesti ehtinyt tekemään töitään tai sitten teki niitä yksin. Noo, Kurjenlinnassa (Turku) oli silloin 37 potilasta ja yksi vessa. Saatoivat nämäkin seikat vaikuttaa pieneen kiireeseen...

Mutta periaate oli se, että syöminen on hoitajallakin velvollisuus ja oikeus.

Liisa

[Astra]

Olen ollut Ruotsissa töissä hamassa nuoruudessani, niin akuuttipuolella kuin vanhuspuolella. Siellä oli tarkat ruokatauot. Alkuun oli hankalaa tottua siihen, olin pomppaamassa ylös joka soitosta, mutta työkaverit saivat nuijittua päähän, että nyt on tauko, muut hoitaa hommat. Joskus hommat tehtiin alimiehityksellä, mutta tauoista pidettiin kiinni silti.

Ihan samaa oli kun olin Englannissa töissä, taukoja kunnioitettiin. Vaikea olikin tottua siihen taas että Suomessa hoitajan ei tarvitse syödä työajalla. Partiossa ollaan :)

[Adal_miina]

Näissä taukoasioissa olisi tosiaan vähän mietittävää. Sehän sen homman vaikeuttaa, että hoitajilla - KVTes:n alaisilla - ei ole ruokataukoa ja kahvitaukoja erikseen. Ruokailuaika, 20min, sisältyy työaikaan ja samoin yksi kahvitauko, jonka mitta oli jossain 10 - 15 min sisällä. Tarkoittaa siis sitä, että silloin periaatteessa pitää olla käytettävissä koko ajan. Ei ole oikeaa ruokatuntia tai kahvitaukoa. En sitten tiedä, haluaisinko siitäkään huolimatta erillistä ruokataukoa, esim. puolen tunnin mittaista, joka pidentäisi työpäivää sillä puolella tunnilla.

[_Silja_]

Jotkut täällä syö samaan aikaan asukkaiden kanssa pöydässä mutta itse sitä kerran kokeilin enkä toiste tee kun kuitenkin joutuu koko ajan nousemaan, milloin antamaan lisää ruokaa, milloin auttamaan pois pöydästä ja kaatamaan maitoa... (mikä siinä muuten on että jos hoitaja on paikalla niin 10cm päässä olevaa maitoa ei voi itse kaataa, mutta jos ketään ei ole paikalla niin sitten kaadetaan itse? Turhaa passuuttamista minusta...huoh...)

Toihan kuulostaa ihan samalta, kun kotona syö tenavien kanssa :blink: :nauraa:

[gannet]

Työtä kyllä helpottaa se, että vanhuksilla on käytössä hälytinrannekkeet ja puheyhteydet. Sen myötä voi ilmoittaa olevansa nyt varattu, mutta tulevansa apuun heti kun pääsee. Kokemukseni mukaan ei kannata sanoa tulevansa kohta, koska se on suhteellinen käsite ja odottavan aika on pitkä. Parempi on sanoa esim. 10 min. päästä pääsen sinne.