Jump to content

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

PublicHealthNurse

Asiakkaan "motivointi"?

Recommended Posts

PublicHealthNurse

Th-opiskelijana tuli tälläinen kysymys mieleen..

Miten terveydenhoitajana motivoin asiakastani elämäntapa muutoksiin?

Kun sama ylipainoinen DM asiakas tulee jo viidettä kertaa vastaanotolle eikä mitään muutoksia ole tapahtunut, mitä teet? Mitä sanot?

Meillä on kyllä koulusta aiheesta ollut ja tulee vielä olemaan lisää, mutta mielelläni lukisin mitä muille on opetettu / ovat oppineet  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Lääkärihoitaja

Aina kiinnitän huomiota pieniin muutoksiin vaikka ihan pikkuriikkisiinkin, kyllä niitä yleensä kaivamalla löytyy. Ja taas keskustellaan mitä muutoksia voisi tehdä ja ymmärrän toki ettei nyt ole huvittanut kun koirakin on kuollut. Ja taas sovitaan tavoitteet seuraavaksi kerraksi ja uusi aika mielellään mahd. pian (n. 2 vkoa) ja taas kysellään miten on mennyt ja keksitään yhdessä ratkaisuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sistah

Motivoiva keskustelu (siis ihan metodina kiinnittää huomio asiakkaan omiin motivaatiotekijöihin ja vahvistaa niitä, ja vähemmän yrittää tuputtaa omia 'syitään'). Mielikuvien käyttö keskustelussa: "millaista olisi jos", "mikä saa sinut kompastumaan tavoitteissasi, ja miltä silloin tuntuu".

Tai jos sitä motivaatiota ei tunnu oikein ollenkaan olevan, niin sitten niiiin pieniä muutoksia, että varmasti saa onnistumisen kokemuksia, joskos siitä vaikka innostuisi.

Niin vähän olen tällaista työtä tehnyt näin vasta opiskelijana, etten yhtään tiedä pitkän tähtäimen onnistumiskokemusteni prosenttia :-)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kerde

Th-opiskelijana tuli tälläinen kysymys mieleen..

Miten terveydenhoitajana motivoin asiakastani elämäntapa muutoksiin?

Kun sama ylipainoinen DM asiakas tulee jo viidettä kertaa vastaanotolle eikä mitään muutoksia ole tapahtunut, mitä teet? Mitä sanot?

Ihmisiä motivoi niin eri asiat, että pitäis selvittää mikä se sitten tällä on. Itse sain oman jääräpään isäni motivoitua kolesterolilääkitykselle sanomalla, että jos se tota menoa jatkaa, niin näkeekö ensimmäinen poikapuolinen lapsenlapsi edes vaaria...

Töissä näitä jääräpäitä on paljon näkynyt, välillä kyllä fiilis, et mikä ihme sen saa raahautumaan th:n vastaanotolle edes kerran vuodessa. Joillekin pitää selvittää se, että se terveydenhoitajan huoneessa käyminen ei tee mitään muutosta. Joillain sitten lihavuus on ollut niin pitkäaikaista, ettei huomaa mitä negatiivisia muutoksia se on tuonut, joillain taas suvussa huonosti hoidettuja DM:iä ja sieltä saanut kuvan, että näinkin voi elää. Joillekin tehoo pelottelu, joillekin kannustaminen. Esim, lab-arvojen muuttuminen paremmaks jollain pienemmällä muutoksella tai lyhyellä aikavälillä. (Joillekin ei sovi elämän kertaremontti, vaan muutosten pitää tulla hitaasti.) Jne, keinoja ja tapoja on miljoonia. Yhden potilaan kolesteroliarvot muuttui paremmaksi, vaikka lisäsi ruokavalioonsa lähinnä pähkinöitä, ehkä eläinrasvaa jäi poiskin sillä, mutta itse koki ne pähkinät syyksi, että kolesterolit laski ja oli hirveän tohkeissaan siitä, että niin mitättömän tuntuiselta (hänelle) muutoksella sai tuloksia vuodessa.

Ja joihinkin ei tehoa mikään, mutta on siihen joku syy, että viitsii edes raahautua vuosikontrolliin. Jotkut ei viitsi edes siihen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sistah

MInun oma erityisen rakas alue terveydenhuollon alueella on tiedon tarjoaminen asiakkaille. Uskon, että olen aikas hyvä selittämään asioita ymmärrettävästi, ja juuri niitä asioita, jotka ovat oleellisia kokonaiskuvan ymmärtämisen kannalta.

Luulisi, että silläkin on jotain vaikutusta, että ihminen saa eväät oikeasti ymmärtää MIKSI vaikkapa korkea verenpaine on vaarallinen ja MIKSI jokin asia nostaa sitä ja miksi laskee. Asia on jotenkin enemmän omassa hallussa eikä jotain kuulopuheiden ja "aina ne paasaa siitä liikunnasta vissiin ihan viran puolesta" -tasolla.

Yllättävän yleistä tuntuu olevan, että ihminen on vaikka saanut sydänkohtauksen, käynyt läpi pallolaajennuksen.... ja palaa kotiin tietämättä oikeastaan ollenkaan mitä hänen sydämessään on tapahtunut, ja miksi lääkäri sanoi lähtiessä (jos edes sanoi), että "terveellisempiä elämäntapoja sitten jatkossa".

Share this post


Link to post
Share on other sites
Satiiri

Niin se valitettavasti on..onneksi meitä valistusinnokkaita löytyy muitakin. Yleensä potilaat ovat saaneet kyllä tietoa, mutta niin, ettei se todellakaan ole mennyt "jakeluun". Hoitajien tehtävä on tehdä tiedosta ymmärrettävää ja antaa aikaa potilaan kysellä häntä askarruttavia asioita kiireettömässä ympäristössä.

Tosiasia on myös, että kaikkia ei voi auttaa. Valistusta annetaan ja potilas/asiakas itse päättää mitä hän tekee, mutta kyvykäs hoitaja osaa lisätä motivaatiota itsensä hoitamiseen. Tämä taito kehittyy pikkuhiljaa työtä tehdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
ymmällä

Terapeuttinen lähestyminen tyylillä:

Määrään sinut makamaan sohvalla 2/3 ajastasi, syömään viinereitä ja lihapasteijoita juoden spritea. Jälkiruuaksi lenkkikyrsää kaljalla. PoisTua saa vain vessaan kahdesti. Kuuri kestää loppuiän ja seuraava punnitus, joka on tod. näk. viimeinen on kuukauden päästä.

Valitse itse ja väliaikana sipsejä ja ranskalaisia pottuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites
HoitsuX

Tämä on ns. vaikea ikuisuuskysymys. Asiahan on niin, että hoitaja ei motivoi asiakasta, asiakkaan täytyy se ihan itse tehdä.

Kuka sitten mitenkin, on eri asia. Ihmiset, sekä hoitajat että asiakkaat ovat niin erilaisia, että jokaisella on oma persoona + sitten yhteiskemia vaikuttamassa tähän asiaan. Avaintekijä on onnistunut vuorovaikutus. Motivoiva haastattelu on monesti hyvä, asiallisen tiedon antaminen ja avoimuus. Asiakkaat ovat monesti valveutuneita, mutta siihen ei saa tuudittautua. Monesti sen faktatiedon anto sekä SEN PERUSTELU auttaa. Pitää tuoda asia esille niin, että asiakas kokee sen koskettavan _häntä itseään_.

Myös PBL ja varsinkin ryhmämuotoisena ovat usein toimivia. Ryhmässä myös ryhmän tuki auttaa, on kuin vertaistoimintaa...

Tähänhän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jos olisi, meillä ei olisi tätä ikuisuusongelmaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
PublicHealthNurse

Uusimmassa Terveydenhoitaja lehdessä on hyvä kirjoitus motivoivasta keskustelusta. Suosittelen lukasemaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sistah

Ai niin! Tässä luentodiat viimeisimmästä Kansanterveyspäivästä luennosta jonka aihe oli "mistä motivaatio elintapamuutoksiin". Luennoijan pointti oli, että mitään motivaation synnyttävää nappia ei asiakkaistamme löydy, vaan nappeja on monta: tunteen, tiedon ja muutostaitojen alueella, jotka kaikki pitää huomioida. Hän myös sanoi, että terveydenhuollon ammattilaiset tutkitusti yleensä pyrkivät ohjaamaan asiakasta kaatamalla tietoa päähän ja.... suostuttelemalla. Ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta kerta kaikkiaan ei toimivaa. Kuuntelemisen jalo taito vie pidemmälle, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin.

http://www.ktl.fi/ate/doc/kt_2010/absetz.pdf

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pinks

Hyvät diat, kiitos linkistä. Joskus on kyllä tullut syyllistyttyä siihen, että pistää asiakkaan pellolle, kun tuntuu ettei millään puheilla ole mitään väliä. Otetaan rutiinit, paino, rr, jalat yms ja kiitti hei. Nämä tapaukset siis vuosi toisensa jälkeen ohjauksissa kulkevia ja ikinä ei mitään muutosta tapahdu. On niitä sitten päiviäkin, kun jaksaa oikeasti yrittää. Mutta mahdan yrittää väärällä tavalla... :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

×
×
  • Create New...