Millainen työntekijä sinä olet työyhteisössäsi?

[nimetönopiskelija]

Hei! Olen loppuvaiheen terveydenhoitajaopiskelija, joka toistuvasti harkitsee alanvaihtoa.

 

Ai miksi? Syitä on toki monia, mutta mietitään tällä kertaa niistä vain yhtä.

 

Opintojeni aikana olen ollut työharjoittelussa useissa työpaikoissa ja nähnyt monenlaista, valitettavasti myös niitä alan raadollisia piirteitä. Enkä edes usko nähneeni vielä kaikkea.

Se mihin näin alanvaihtajana olen kiinnittänyt huomiota, on uskomaton kollegiaalisuus tai itseasiassa sen puute. Kollegiaalisuus näyttäytyy sujuvasti sosiaalisen median kampanjoina työolojen edistämiseksi ja työnteossa silloin, kun kaikki sujuu hyvin ja kukin pysyy omalla tontillaan. Kuitenkin varsinainen hoitotyö on pitkälti yhteistyötä, voinemme kaikki tähän samaistua. On uskomatonta miten paljon työpaikoilla näkee kollegiaalisuuden puutetta, työyhteisöjen sisäisiä riitatilanteita, epäkunnioittavaa käytöstä kollegaa kohtaan ja taukotiloissa seläntakana juoruilua. Työtä tulisi tehdä yhdessä, yhteinen päämäärä mielessä, mutta valitettavasti arkisen työn ohella näyttäytyy huonoa käytöstä työkaveria kohtaan kuten tilanteisiin yksinjättämistä, alentavaa puhetta ja toisen ammattitaidon asiatonta kyseenalaistamista. Miksi ihmeessä yhteisen päämäärän eteen emme tekisi töitä toisiamme auttaen ja paikaten ilman, että kenenkään työntekijän tarvitsisi hävetä tai pelätä kysyessään apua toiselta.

Näen paljon asioita sivusta seuraajana, sillä olenhan ”vain opiskelija”. Se henkilö työpaikalla, jolla ei ole aina nimeä, oikeutta mielipiteisiin tai ketä ei tarvitse tervehtiä tavatessaan. Vaikka me opiskelija olemme vielä alalla untuvikkoja, olemme silti ihmisiä, joilla on tietoa, taitoa ja kokemusta elämästä, ihan kuin muillakin. Olen ihmetellyt mikä ajaa sinut, hoitotyön ammattilaisen, siihen tilanteeseen, että haluat kohdella työpaikallesi oppimaan tullutta opiskelijaa huonosti joko tiedostaen tai tiedostamattasi. Toivon todella, ettei kukaan työntekijä joudu koskaan siihen tilanteeseen, että työyhteisössä ei muistettaisi hänen nimeä, autettaisi tarvittaessa tai joku kommentoisi ilkeästi toisen työntekijän läsnäoloa. Toivon, ettet myöskään kohtelisi ketään opiskelijaa niin. Se opiskelija, joka tulee työpaikallesi oppimaan uutta, voi joku päivä vielä olla työtoverisi.

Hierarkia on käsite, jota ei kuule missään muualla niin paljon kuin hoitoalalla. Hierarkia toteutuu silloin hyvin, kun sen tuottamat asemat ja komentoketjut edistää potilasturvallisuutta ja terveyttä sekä antaa tehokkuutta hoitotyöhön. Hierarkia ei kuitenkaan ole synonyymi työpaikan sisäiseen kerrostuneisuuteen, joka mahdollistaa asiattoman käytöksen toista ihmistä kohtaan vain sen varjolla, että hän on esim. nuorempi tai kouluttamattomampi. Olet saattanut kuulla seuraavia lausahduksia: ”Alavalintoja, älä valita” tai ”Olisit hakenut lääkäriksi”. Kuitenkin meidän kaikkien, tittelistä tai toimesta huolimatta, takana on ihan tavallinen ihminen, jonka tulisi olla toiselleen inhimillinen ja arvokas.

Se miksi itse hakeuduin alalle on kiinnostus lääketieteeseen ja terveyden edistämiseen sekä halu auttaa, niitäkin ihmisiä, jotka apua tarvitsevat kuten meistä jokainen jossain vaiheessa elämää. Mielestäni lähtökohdat koko hoitotyölle onkin edellisessä lauseessa ja on äärimmäisen huolestuttavaa, että ne voivat pahimmassa tapauksessa hautautua epäolennaisten työilmapiiriä koskevien ongelmien jalkoihin.

Tämänkö kaiken jälkeen voidaan yhdessä pohtia miksi erityisesti nuoret hoitajat eivät tutkimusten mukaan pysy alalla. Mitä tulisi tapahtua, että asiat muuttuisivat.

 

Mieti juuri nyt, millainen ihminen sinä olet osana työyhteisöäsi?

 

Kiitos, että jaksoit lukea mietteitäni.

- Se nimetön opiskelija

[hoivasisar]

Harjoittelujen aikana olen törmännyt samaan hierarkiaan ja tökeröön kohteluun, josta kirjoitat.

Onnekseni sain työpaikan, jossa kaikkia kohdellaan arvostavasti, eikä opiskelijoidenkaan osaamista tai roolia vähätellä. Tästä kiitoksena suurin osa meillä harjoittelujaksoilla olleista palaa meille uusille harjoittelujaksoille, keikkailemaan, kesätöihin ja lopulta vakituisena osaksi työryhmää. 

Itse pidän arvostavaa kohtaamista tärkeänä, ja yritän saada hiljaisempia ja ujompiakin opiskelijoita rentoutumaan ja osallistumaan työyhteisön keskusteluihin. 

[Aanna]

6.11.2020 klo 15.51, nimetönopiskelija kirjoitti:

 

Meillä on pieni yksikkö  niin opiskelijat yleensä saavat hyvän kohtelun ja opastuksen. Tosin jotkut vakituiset arvostelevat aiheettomasti selän takana. Ei aina muisteta että on opiskelija kyseessä, odotetaan täyttä työpanosta ja käytetään tilannetta hyväksi, eli teetetään ne ikävimmät omat työt. Meillä on henkilöitä, jotka eivät tee omia hommiaan valmiiksi jättä ne seuraaville vuorolaisille yleensä on kiire. Itse en omia töitäni muille jätä teen vaikka sitten ylitöitä ja merkitsen ylitöiksi. Sijaiset meillä on vielä huonommassa asemassa, kuin opiskelijat he tekevät ne ikävimmät työt, lisäksi kovasti heitä arvostellaan ja nyt sitten ollaan tilanteessa, että sijaiset ei meille halua edes tulla ja kyllä tämän hyvin ymmärrän. Pahimpia on arvostelemaan nämä ns vakituiset sijaitse  joille on tehty pidempiä työsopimuskia. En ole muilla aloilla nähnyt tällaista toimintaa, Tämä yksikkö on todella sisäänpäin lämpiävä, myös itseltäni meni pitkään ennen kun hyväksyttiin työyhteisöön, aika paljon sai asiatonta kohtelua, puolensa pitää osata pitää tai muuten saat kyllä tehdä ne toistenkin työt. 

[Aikuinen alanvaihtaja]

Kiitos, hyvä kirjoitus. Eräs tutustuttu kertoi hänelle sanotun, että opiskelijat ovat sairaalan rottiakin alemmassa asemassa. Nähtävästi asema oli joistakin niin hyvä, että se pitää panna kiertämään.

Opiskelijasta puhutaan pienessäkin yksikössä opiskelijana, vaikka kaikki tietää hänen nimensä.

Hänen nimiinsä pannaan ohjaajan antamat väärät ohjeet, vaikka ohjaaja itse sanoo sanoo tehneensä virheen. Virhe jää tietokantaan "opiskelijan virheenä".

Opiskelijasta levitetään perättömiä juttuja henkilökunnan palavereissa. Kukaan ei usko opiskelijaa, jos tämä yrittää korjata puheita.

Keikkarilla on sama kohtalo. Keikkari kertoi tälle entiselle opiskelijalle, että muutaman vakituisen hoitajan takia yksikköön ei saada keikkareita - sana kiertää kaupungissa. Ala on pieni. Noiden vakkareiden mielestä työ yksikössä on niin raskasta, että keikkareita ei saada.

Päätin olla kertomatta heille totuutta valmistuttuani, eihän minua olisi uskottu. (Esimies uskoi ja tiesi ilmiön.) Vaihdoin alaa heti.

[Murse.fi]

Aloituksessa oli hyvin kuvattu miten opiskelija huomaa ja näkee paljon vaikka häntä ei aina olla huomaavinaankaan. Itselläni on vähistä harjoitteluista pelkstään hyviä kokemuksia kaikin puolin. Mutta paikkoja ja tapoja on monenlaisia. Opiskelijat kertovat kyllä kokemuksista toisilleen ja huonon maineen saaneilla paikoilla voikin pian olla vaikea löytää vaikkapa sijaisia.

[Vieras]

Olen itse sh ja aiemmin lh. Olen aina pitänyt opiskelijan ohjauksesta. Siinä voi antaa pitkältä ajalta kertynyttä tietotaitoa uudelle hoitajalle. Olen itse saanut aina opiskellessani hyvää perehdytystä ja olen sitä myös halunnut antaa eteenpäin. Valitettavasti kaikki me teemme töitä persoonallamme ja jos olet harjoittelupaikassa, jossa olisi mahdollisesti useampi ohjaaja niin voi pyytää ohjaajan vaihtoa (ei helppoa, mutta niin ei moni muukaan asia elämässä tule olemaan). 

Tsemppiä!

[Sebucom60]

Olen ohjannut useita opiskelijoita urani aikana. Itse olen aina innostunut kun opiskelija on motivoitunut ja osallistuva.Tällöin hänet kyllä hyvin olen huomioinut ja antanut aikaani.Samoin kannustanut niitäkin työkavereita avautumaan tilanteissa vaikka mitta olisikin täynnä jos näin saa sanoa.Siis opiskelijoita ja ohjausta.Myöskin jatkuvaa sijaisten ja keikkalaisten perehdytystä.

[kukkis.]

Itse en haluaisi olla opiskelija ja enkä myöskään työntekijä työyhteisössä missä mikään ei toimi. Ja toisenlaista työyhteisöä en valitettavasti ole terveydenhuoltoalalta vielä löytänyt. Ja taatusti on etsitty.

[Kummituskaukoputki]

15.11.2020 klo 10.39, Aikuinen alanvaihtaja kirjoitti:

Kiitos, hyvä kirjoitus. Eräs tutustuttu kertoi hänelle sanotun, että opiskelijat ovat sairaalan rottiakin alemmassa asemassa. Nähtävästi asema oli joistakin niin hyvä, että se pitää panna kiertämään.

Opiskelijasta puhutaan pienessäkin yksikössä opiskelijana, vaikka kaikki tietää hänen nimensä.

Hänen nimiinsä pannaan ohjaajan antamat väärät ohjeet, vaikka ohjaaja itse sanoo sanoo tehneensä virheen. Virhe jää tietokantaan "opiskelijan virheenä".

Opiskelijasta levitetään perättömiä juttuja henkilökunnan palavereissa. Kukaan ei usko opiskelijaa, jos tämä yrittää korjata puheita.

Keikkarilla on sama kohtalo. Keikkari kertoi tälle entiselle opiskelijalle, että muutaman vakituisen hoitajan takia yksikköön ei saada keikkareita - sana kiertää kaupungissa. Ala on pieni. Noiden vakkareiden mielestä työ yksikössä on niin raskasta, että keikkareita ei saada.

Päätin olla kertomatta heille totuutta valmistuttuani, eihän minua olisi uskottu. (Esimies uskoi ja tiesi ilmiön.) Vaihdoin alaa heti.

Itse olin kesätöissä talossa, jossa oli krooninen työvoimapula. Parhaillaan tehtiin kolmella työläiselle viidelle mitoitetut hommat + siistijän/laikkarin työt, kun sellaistakaan ei taloon saatu. Tuolla kun kesän vietti niin alkoi jotenkin miettimään, että "onko minusta oikeasti tälle alalle?" Joku vakituisista kertoi, että uudet työläiset lopettavat parhaillaan perehdytysviikon jälkeen. Osastotunneilla paikan johtaja kertoi, että jos niiden paikan maineeseen liittyvien juorujen levittäminen ei lopu, niin ei ainakaan saada mitoitusta kuntoon.

Eräs keikkalainen kiinni huomiota siihen miten muut työläiset minulle puhuivat, ja kahden kesken opasti, että minun täytyy opetella laittamaan vastaan. Sanoin vaan, ettei kiinnosta lähteä mukaan mihinkään draamaan ja en tule sylkäisemäänkään tähän suuntaan kunhan tämä viimeinen kuukausi on lusittu.

Harjoittelupaikaksi arvottiin sitten saman firman talo ja ajatus niihin olosuhteisiin paluusta alkoi stressaamaan välittömästi, mutta paljastuikin paikaksi, jossa työläiset olivat tyytyväisiä elämäänsä eikä ollut mitään ongelmaa saada työläisiä. Sama keikkalainen teki välillä tuollakin vuoroja ja oli sitä mieltä, että tykkään selvästi siitä paikasta. Syy oli se, että maskista huolimatta näki naamasta, ettei töiden tekeminen vituta.

Muokattu helmikuun 11, 2022 - Kummituskaukoputki

[kukkis.]

7 tuntia sitten, Kummituskaukoputki kirjoitti:

 Parhaillaan tehtiin kolmella työläiselle viidelle mitoitetut hommat + siistijän/laikkarin työt, kun sellaistakaan ei taloon saatu. 

Tälläisessä paikassa tekisin yhden henkilön työt en kahden tai kolmen. Jos kolme työntekijää tekee viiden työt ja vielä suostuu tähän vapaaehtoisesti, ei voi muutakuin ihmetellä. Tekisi mieli sanoa, että oma vika, ei ole pakko suostua. Tämä on se juurisyy, että hoitoalalla ei hommat hoidu ja palkka laahaa.