Missä kokemattomuus olisi eduksi?

[Ellimeeri]

Voisiko joku kertoa minulle ratkaisun ongelmaani. Olen valmistunut kolmisen vuotta sitten ja onnistunut saamaan sairaanhoitajan paperit ilman ainuttakaan akuuttiosaston työharjoittelua. Minulla on plakkarissa vain hoiva, kotisairaanhoito ja huumeklinikka, loput olivatkin psykin paikkoja. Nyt haluaisin kuitenkin akuuttipuolelle töihin vanhustyön jälkeen (jossa olen ollut siis kolmisen vuotta) mutta en uskalla mennä koska ainoa mitä oikeasti osaan on katetrointi ja verenpaineen mittaus. Päivityskoulutusta on nyt tarjolla, mutta sekin keskittyy enemmän dokumentointiin ym. joiden suhteen minulla ei ole ongelmia. Ongelmani on siis kädentaitojen puuttuminen, teoriaa on jäänyt mieleen mutta ilman käytäntöä. Kertokaa saako akuuttiosastoilla perehdytystä vai saisinko kenkää ensimmäisen työvuoron jälkeen? Ja saanko ylipäätään töitä kun kerron taitamattomuudestani. Opiskeluaikana asia ei vaivannut, koska ajattelin jäädä psykin puolelle, mutta nyt on mieli muuttunut. Please, help me!

[Vieras: Student Midwife]

Missä päin vaikutat? Olisiko paikkakunnallasi mahdollisuus hankkia kokemusta hieman porrastetusti eli jos olet nyt ollut ihan perusvanhustyössä, niin hakisit töitä sellaisesta akuuttipuolen paikasta, jossa valtaosa (tai kaikki) potilaat on vanhuspotilaita, jolloin osa vanhuksen hoidosta on sulle tuttua kauraa ja voisit keskittyä päivittämään kädentaitoja ja tietoja akuuttipuolen jutuista. Ja kun vanhusten akuuttihoito alkaa olla hanskassa, niin sitten jatkat akuuttipuolella uusien haasteiden luokse.

Tarkoitan tällä sanoa sitä, että ehkä olisi hyvä juttu lähteä hankkimaan kokemusta pienin askelin eikä ajatella, että sun pitäisi heti pystyä hyppäämään jonnekin päivystykseen tai sydänvalvontaan?

[syxid]

En usko, että kokemattomuus missään akuuttipuolella olisi varsinaisesti eduksi, mutta eiköhän tässä hoitajatilanteessa töitä saa silti. Millainen akuuttityö sinua kiinnostaa? Sisätaudit, kirurgia, ensiapu...? Kannattaa ehkä aluksi hakea "vähän vähemmän akuutille akuuttiosastolle", eli sellaiselle missä ei koko ajan tarvitse itsenäisesti tehdä nopeita päätöksiä ja "temppuja", vaan apua on saatavilla.

[Ellimeeri]

Olen ajatellut että kaupunginsairaalan sisätaudit voisi olla hyvä lähtökohta, koska siellä ikä on likemmäs sataa kaikilla. Mutta pelottaa niin vietävästi hakea töitä kun ei tiedä mitä itsestään sanoisi, voiko kutsua edes sairaanhoitajaksi kun tuntuu ettei tiedä mistään mitään. Ja pahinta on se, etten ole ihan tyttönen enää. Päivistyskoulutus sinänsä tuntuisi turvalliselta, koska siinä saisi muutaman viikon työharjoittelut, mutta en tiedä tulenko sillä päivärahalla toimeen kun palkankin kanssa on välillä kiikun kaakun.

Mitä sisätaudeilla sairaanhoitajan täytyy ilman muuta osata? Ja jos pitää olla iv-lupa, saako sen hankkimisessa opetusta tipan laitossa? Ja mitä voisin jo valmiiksi vähän treenata lukemalla?

[syxid]

Mulla on jonkin aikaa siitä kun olen sisuksilla työskennellyt, mutta korjatkaa sitten viisaammat.

Lääkkeet ovat sisätaudeilla aika merkittävässä roolissa, mutta niiden parissa olet varmaan työskennellyt vanhuspuolellakin. Samoin sairaudet ovat varmasti paljolti samoja, mutta niiden akuuttihoitoa kannattaisi varmasti kerrata. Eli sisätautioppin kirjaa olisi varmasti hyvä selailla. Iv-luvat tarvitset, mutta tipan laiton oppii vaan harjoittelemalla. Ei moni suoraan kuolun penkiltä tulevakaan sitä hallitse, kuten ei kaikkea muutakaan.  Rohkeasti vaan työnhakuun ::)

[Keep the faith]

Kertokaa saako akuuttiosastoilla perehdytystä vai saisinko kenkää ensimmäisen työvuoron jälkeen? Ja saanko ylipäätään töitä kun kerron taitamattomuudestani.

Sinuna minä lähestyisin suoraan valitsemasi kaupunginsairaalan rekrytointia ::).

Kertoisin avoimesti tuon saman, pyytäisin yhteydenottopyyntöä.

Jos yhteyttä otetaan, menisin haastatteluun/tapaamiseen.

Meillä löytyy talosta osaamiskartoitus, missä on kesäduunareille/opiskelijoille kaikkea kädentaitoa lueteltuna. Kolme kohtaa, en ole koskaan tehnyt, tehnyt avustettuna ja koen osaavani/olen tehnyt. Jotenkin karkeasti noin, sanamuodot eivät ole oikein, mutta sinne päin.

Auttaa hahmottamaan paikan työnkuvaa, koskien siis juuri noita kädentaitoja.

Vahuspuolelta olet saanut varmasti erittäin hyvän perustan sisusten osastoa ajatellen.

Ymmärrät ravitsemuksen, erittämisen. Osaat kohdata ihmisiä. Tiedät ainakin jotain lääkkeistä, vaikket iv-lupia halajaiskaan heti?

Moniammatillinen yhteistyö on varmasti tuttua, omaisten kohtaaminen myös.

Pyytäisit perehdytysjaksoa. Määräaikainen työsuhde tulee automaattisesti, he näkisivät ja sinä näkisit, mitä homma on.

Selviäisit varmasti *nolona*.

[Lyrica]

Mä itse työskentelen päivystävän sairaalan akuutilla vuodeosastolla. Eli meillä voi olla / on joskus aika moista.

Mutta meillekin on tullut väkeä töihin, joilla ei ole mitään käsitystä akuutista työskentelystä. Hyvin ovat päässeet sisälle ja viihtyneet. Meillä perehdytys katsotaan tarpeen mukaan, mutta pääsääntöisesti perehdytystä on ollut 3-4 viikkoa. Eli siinä ajassa pääsee perussysteemiin mukaan aika kivuttomasti.

Rohkeasti vain kysymään töitä. Tyhmä se on sellainen paikka, joka ei ota valmista sairaanhoitajaa. Niistä kun tahtoo olla aikamoinen kilpailu tänä päivänä.

[trikki]

Olen terveyskeskuksen akuutti osastolla töissä. Potilaat varsin iäkkäitä. Jos on joku nuorempi, on yleensä alkotaustaa.

Erilaisia infektioita(pneumoniaa, virtsainfektioita), hemin kuntoutusta, lonkkaleikkauksen kuntoutusta sekä  muuta ortopedista hoitoa ja kuntoutusta.

Monet käyvät kääntymässä osastolla esim. polvileikkauksen jälkeen ja pääsevät kotiin kun osaavat varaamatta kulkea turvallisesti ja ehkä kotikäynti edeltävästi.

Meille tulee potilaita erikoissairaanhoidosta ja päivystyksestä, ei suoraan yleensä koskaan. Kuntoutamme ja arvioimme kotoa/palvelutaloista/vanhainkodeista tulleita ja kotiutamme sekä etsimme (uuden) hoitopaikan sitä tarvitsevalle.

Sairaanhoitaja hoitaa lääkityksen, .v. lääkkeet ja nesteytykset. Uudet työntekijät saavat koulutuksen ja suorittavat pienen tentin, jonka jälken i.v. taidot katsotaan riittäväksi. Tipan laittoon saa lyhyen koulutuksen.

Paljon perushoitoa ja kuntoutusta sekä omaisten kanssa keskusteluja. Hyvän kotiutuksen järjestäminen kuuluu kaikille  hoitajille.

Joskus harvoin on joku akuutti tilanne esim.  rytmihäiriö, akuutti verenvuoto, pahentunut sydämen vajaatoiminta tai elvytys. Niissä pärjää kun saa lääkärin paikalle ja noudattaa lääkärin määräyksiä.  Tilanteiden ennakointiin harjaantuu nopeasti.

Ihan siis peruskauraa.Siis tervemenoa vaan, kyllä sinä pärjäät.

[Orava]

Oletkin saanut hyviä vastauksia jo. Meilläpäin akuutilla terveyskeskuksen vuodeosastolla on ainakin niin kova pula valmiista sairaanhoitajista, että nyt sairaanhoitajien sijaisuuksia tekevät sh opiskelijat ja lähihoitajat, kun valmiita sairaanhoitajia ei löydy. Ottaisivat sinut kyllä ilomielin vastaan. Myös sisätautiosastolla on pula sairaanhoitajista ja työ on paljon ihan perushoitoakin, jota varmaan osaat tehdä. Pyydä vaan tarpeeksi pitkä perehdytysjakso itsellesi, jossa saat olla ylimääräisenä työntekijänä. Keikalla käynti kasvattaa kokemusta ja näät samalla millaisesta osastosta on kyse. Keikkatyöntekijän ei odoteta hallitsevan kaikkia töitä kuten vakituisen. Itselleni on ollut tarjolla sh:n keikkoja yllin lyllin, vaikken IV-lupia omaakaan.

Minä kuulun myös niihin sairaanhoitajiin, jotka ovat onnistuneet pääsemään koulusta ilman kunnon akuuttihoidon harjoittelua . Yksi 3viikon sisätautiharjoittelu oli. Osasto oli täynnä harjoittelijoita, joten en edes tippaa opiskeluaikana laittanut >:D

[Ellimeeri]

Kiitos rohkaisuista. Taidanpa nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja kohdata uuden loistavan urani. On hyvä, että työharjoittelujaksot ovat nykyään pakollisia niin sisätaudeilla kuin kirurgisellakin ettei lisää tällaisia väliinputoajia tule työmarkkinoille. Olen kyllä joskus miettinyt kuinka paljon vanhuspuolella on hoitajia jotka eivät enää uskalla hakeutua akuutimmalle vaikka haluaisivatkin ja ovat sitten äkeitä kun oma työ ei anna enää mitään haasteita. Mutta onneksi on heitä jotka haluavat olla hoivassa töissä. Olen sanonut kaikille työn ohella sairaanhoitajiksi opiskeleville lähihoitajille että työharjoittelun kautta kannattaa käydä katsomassa erilaisia osastoja sillä ikinä ei tiedä mihin sydän alkaa halajamaan.

Kerron sitten elokuussa mihin olen pääni pistänyt tai pikemminkin mihin se on vedetty.