Kuka kiittää sua, kun sä kaikkesi teet?

[Helmeri81]

Joka kanava ja lehti huutaa ja kysyy missä on kamalin hoito, missä ala-arvoisin kohtelu, mitä kauheuksia sinä tai läheisesi ovat kokeneet? Osa syyttää hoitajia, osa johtoporrasta, osa molempia. Keskustelupalstat huutavat kuinka joka paikassa hoito on huonoa ja kunpa ennemmin kuolisin kuin joutuisin mihinkään laitoshoitoon..

Minä hoitajana ja ammattilaisena tiedän myös, että on monia paikkoja missä hoito ei ole sillä tasolla millä sen pitäisi olla. Todella harvassa ovat ne paikat mitkä yltävät oikeasti siihen laadukkaaseen hoitoon. Monessa paikassa on teoreettisesti mitoitus kohdallaan, mutta todellisuus onkin aivan jotain muuta. On todellakin hyvä, että asiat ja epäkohdat tulevat julkisiksi, se on ainut millä muutosta saadaan aikaan.

Eniten minua henkilökohtaisesti kuitenkin ahdistaa ja harmittaa juurikin nuo lehtien keräämät kokemukset ja niiden suoltamat otsikot. Ne ovat kuitenkin osa niin kärjistettyjä ja liioilteltuja, eivätkä anna sitä oikeaa kokonaiskuvaa. Ne ovat niitä otsikoita millä kerätään niitä lukijoita ja klikkauksia. Ja minusta on surullista että ilman näitä kaikista kauheimpia tarinoita, ei juuri kukaan olisi kiinnostunut meidän vanhustemme ja heidän hoitajiensa asioista. Enkä tiedä kestääkö monenkaan ihmisen kiinnostus vieläkään, sitä otsikon klikkausta pidemmälle..

Me hoitajat yritämme selviytyä työstämme niin hyvin, kuin se vain on mahdollista. Mitoituksen ei tarvitse olla edes liian alhainen nykyiseen suositukseen nähden ja silti se hoito on monellakin mittarilla huonoa. Meiltä vaaditaan jatkuvasti lisää työpanosta, lisää parempaa organisointia, jatkuvasti laajempaa työnkuva, koska kyllä hoitajat hoitaa. Siivouksesta voidaan osa jättää hoitajille, kyllä ne hoitaa. Viriketoimintaan ei tarvita omaa työntekijää/työntekijöitä 100 vanhuksen käsittävälle alueelle, koska kyllä joka yksikössä  hoitajat ehtii senkin hoitaa. Hoitaahan ne joka paikassa muuallakin,Aeon sitä nykyaikaa! Meitä vaaditaan tekemään jatkuvasti enempi siivousta, pyykkäystä, tiskausta ja viriketoimintaa. En kiistä sitä, etteikö se olisi mukavaa vaihtelua kun yrität juosta kellon kanssa kilpaa sen takia, että ehditkö pestä tiskit tai pyykit ajoissa, ne sentään eivät ole tuntevia ihmisiä. Ne ehtivät odottaa vaikka aikataulut olisivatkin pielessä. Enkä minä kieltäydy kokonaan tekemästä noita askareita, ne tuovat sitä kodinomaisuutta niin asukkaille kuin hoitajille. Mutta ne täytyisi myöskin huomioida mitoitukseen. Jos siivousta tai pyykkäystä ym vähennetään muulta henkilökunnalta, täytyy se mitoitus lisätä hoitajille.

Olen työskennellyt paikassa missä asiat olivat kauan kohtuullisen hyvin, hoitajat tekivät pääasiassa hoitotyötä, muuhun toimintaan oli erikseen henkilökuntaa. Hoitajilla oli aikaa ulkoiluttaa asukkaita, kesällä aikaa vaikka grillata makkaraa aina kun vain sää sallii. Mennä omalle pihalle "piknikille" tai käydä joidenkin asukkaiden kanssa vaikka lähteä kävelylle ja hakea lähi kioskilta samalla jäätelöt. Talvisin tälläinen toiminta oli tietenkin haastavampaa, silloin pelattiin helppoja lautapelejä, tehtiin palapelejä, katsottiin kotimaisia elokuvia yhdessä asukkaiden kanssa. Silloin tehtiin myös kodin askareita, mutta niihinkin ehdittiin ottaa asukkaat mukaan viikkaamaan, kuljettamaan pyykkejä, viemään yhdessä roskapusseja tai kattamaan pöytiä ja aika usein myös leivoimme pullaa tai muuta yhteisvoimin niiden kanssa jotka siihen halusivat osallistua. Ketään ei tietenkään pakotettu mihinkään, mutta yritettiin kovasti kannustaa niitä arimpiakin tulemaan toimintoihin mukaan. Ja monesti moni sinne tulikin. Ja se ilo ja onni mikä asukkailla oli, antoi sitä myös itsellekin. Tämän takia minä pidän työstäni vanhusten ja erityisesti muistisairaitten parissa. He nauttivat niin mekin nautimme. 

Tuo tapahtui siis joskus 10v sitten. Nyt asiat ovat muuttuneet.. työt lisääntyvät, vaatimukset lisääntyvät. Lähiesimies ei jaksa eikä osaa johtaa, hänet on pakotettu tehtävän mihin ei oikeastaan ole halunnut. Hän tiuskii ja ilkeilee. Moittii ja haukkuu hoitajia kun he eivät ehdi eivätkä välttämättä edes osaa tehdä kunnolla kaikkea mitä vaaditaan. Hoitajat eivät saa tukea mistään, ei ole esimiestä keltä voisi kysyä neuvoa ja saada tukea koska hänkään ei tiedä tai osaa sen paremmin ja huutaa alaisilleen syyttä suotta sen takia, koska häntäkin turhauttaa. Lähihoitajat tekevät niin siivoojien kuin esimehellekkin kuuluvia asioita, koska esimies ei itse halua eikä osaa, vaan syytä työt ja vastuun meille lähihoitajille. Asukkaiden omaiset ovat jatkuvasti meidän kimpussamme, kun joku on jätetty viettämään lepopäivää vääränä päivänä tai kyseenalaistavat monia muitakin päätöksiä mitä joudumme tekemään sen takia, että aikamme ei enää riitä kaikkeen niin hyvin. Aikamme ei riitä kuin hätinä hyvään perushoitoon, mutta ei mihinkään "ylimääräiseen" se surettaa omaisia ja se surettaa meitä hoitajia. Meillä on mitoitus kunnossa ja silti emme ehdi. Mitoitus on hieman yli sen alarajan, mikä pitää olla.

Me otamme vastaan paljon kritiikkiä, meitä syytetään monesta asiasta. Me venymme kun pyydetään, me yritämme aina parhaamme. Me emme ole syyllisiä tähän tilanteeseen, silti meistä puhutaan eniten rumasti ja ilkeästi. Harvat otsikot kehuvat miten paljon me yritämme jatkuvasti kaikesta huolimatta, miten siedämme kaikenlaista, kaikesta huolimatta. Yritämme ilmaista huolemme mutta kukaan ei kuuntele, koska mitoitus on näennäisesti kunnossa. Ei saisi valittaa, muualla on vielä huonommim, muistakaa se. Me emme silti enää jaksa, liikaa vaatimuksia, liikaa vastuuta, liikaa syytöksiä. Kuka puolustaa hoitajia? Ei kukaan... ei juuri muut kuin toiset hoitajat tai sen pienen marginaalisen osan omaiset, jotka käyvät usein, jotka näkevät miten me yritämme ja teemme ja suoriudumme päivästä toiseen.  Me olemme ne jotka näistäkin otsikoista eniten kärsimme ja kuulemme.

[Vieras: Monta paikkaa nähnyt]

Sekin on huvittavaa, miten nyt jokatuutista sataa uutisia ja kauhistellaan esimerkiksi miten yövuoroja tehdään yksin ja vastuulla on kymmeniä ihmisiä. Kaikki hoitajat ovat nämä asiat tienneet jo vuosia ja yrittäneet saada ääntään kuuluviin. Kilpaa nyt mainostetaan kuinka tämä ja tämä taho vaativat hoitajamitoitusta lakiin. Kiva että ammattiliitotkin herää vasta sitten kun jotain tapahtuu.

Kuka muistaa esimerkiksi Kouvolan tapauksen vuodelta 2009? Muistisairas oli unohdettu tuoliin sidotuksi. Kauheat otsikot ja vaatimuksia lehtien teksteissä, mutta tehtiinkö asioille oikeasti jotakin?

Odotan innolla mitä tästä uutisaallosta tulee. Ihankun mikään muuttuisi oikeasti 

[Vieras: Hoitajana tänäänkin, koko]

Juuri näin. En pidä tästä kohujen kalastelusta, enkä siitä, että kun yksi avaa suunsa tyytymätön ollessaan, siihen yhtyy kuoro mukaan. Huonoon hoitoon ja täysin epäasialluseen kohteluun ihmisiltä, jotka ovat täysin väärällä alalla riittää se, että potilaan oma diagnoosi ei ns päde, tai hän joutuu odottamaan jopa 10 min (tapahtui tänään, oikeasti, kiireetön lähete polille ja oikein 10 min joutui odottamaan, aikoo antaa siitä palautetta) tai hän ei saa sitä hoituoa jota on olettanut saavansa. Positiivisuus edellä olisi ihan kiva lähestymistapa vaihteeksi, vaikeaa suomalaisille tosin... 

[Vieras: Vieraileva nimimerkki!]

Helmeri!

Asiaa kirjoitit. 

Minusta ongelman ydin on juuri se,että on liian vähän vuoroissa hoitajia.

Ei kukaan hoitaja pysty tekemään työtänsä laadukkaasti jos yksin joutuu hoitamaan monen hoitajan työt.

Ja nyt ongelman ydin yksityistämisessä on ollut voiton, ...rahan tavoittelu yhdistämällä työkenttää hoivakodeissa. 

Jopa haamuhoitajia on ollut listoilla jne...

Tämän vuoksi lakiin täytyy saada hoitajamäärät per. työvuorot määriteltyä.

Tämän vuoksi myös sanktiot täytyy määritellä ja valvonta täytyy olla ulkopuolisella taholla.

Näin taataan edes hoitajille mahdollisuus antaa  eettisesti oikeaa hoivaa vanhuksille.

Olen itse urani alkutaipaleella työskennellyt vanhusten osastoilla ja voin sanoa että useat osastosta toteuttivat inhimillistä ja hyvää hoivaa.

Potilaat  pestiin ja syötettiin ja vaipat vaihdettiin vuorossa.

Ne potilaat jotka jaksoivat vietiin päiväsaliin syömään.

Potilaille järjestettiin lauluhetkiä, käsitöitä ja muuta ohjelmaa.

Petipotilaat kesäisin sängyllä ulos jne.

Omaisten kanssa oli aikaa keskustella.

Joulut ym.huomioitiin..Oli kuusi ja osastot koristeltiin jouluisaksi ym.samoin muut erikoispyhät pääsiäiset ym.

Henkilökunta arvosti toistensa työtä. Keittiössä hääri keittiönväki ja siivoojat tekivät omaa työtään. 

Kaikkia arvottiin ja ongelmia puitiin yhdessä.

Oli turvallista ja asiat hoitui.

Nyt ongelma on nimenomaan se,että yksityisillä on myös oma voitontavoittelu mielessä ja silloin ne säästää esim henkilökunta mitoituksessa.

Vähemmän henkilökuntaa..vähemmän palkanmaksua. .enemmän tuloja osakkaille jne.

Juuri siksi tähän täytyisi saada lakiin edellämainitut asiat määriteltyä.

Toki ongelmia on muitakin. ..Alalle  ehdottomasti takaisin psykologiset testit...Ei kaikki sovellu hoitotyöhön...Kuten ei muuhunkaan  työhön.

Mutta nyt olisi mahdollisuus aloittaa näistä korjauksista meidän alan uusi nousu ja sille kuuluva arvostus.

Mä

 

 

 

 

 

 

 

 

[Vieras: Väsynyt hoitaja!!]

Täyttä asiaa koko teksti! Sama touhu jatkunut jo vuosia! Hoitajana saat kyllä heti vaikean työntekijän leiman jos nostat esille epäkohtia taikka kehittämisideoita! Tukea et saa kyllä mistään ..taikka kiitosta! Vaikka esim.joku olisi tempassu suoraan kasvoihin..se kuuluu työnkuvaan! Sillä kuitataan asia. Väkivallasta työpaikalla on tullut niin arkipäivää! Vaikka mitä ilmoituksia teet..niin mikään ei muutu! 

[Vieras: Väsynyt?]

Olen ollut parikymmentä vuotta vanhushuollossa töissä. Kiirettä on ollut ja mitoitus ties mitä. Nyt se työ loppuu osaltani. En osannut sammuttaa valoja oikein, en laittaa vaippaa oikein. Asiakas kokenut minut epämiellyttäväksi, pelännyt.  En tiennyt ettei asiakkaalla saanut käydä pyykkejä viemässä. Sain varoituksen kun olen tällänen. Niin kaikkea en todellakaan osaa tehdä. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos itse koin riittämättömyyden ja ahdistuksen tunteita kun en osannut tätä asiakasta miellyttää. Nyt sitten mietin mitä teen jatkossa, töihin en enää epämieluisana henkilönä palaa. Myös luottamushenkilönä toimiminen päättyi osaltani. Harmi vaan kun pääosin pidin työstäni.... Jospa minusta kehkeytyy ns. Kunnan elätti  

[Vieras: Urhea possu]

Olen törmännyt monenlaiseen kohteluun liki 20v työurani aikana. Kirjavaa kohtelua saanut niin työkavereilta, esimiehiltä kuin asukkailtakin. Paras ja tärkein kiitos tulee tietenkin asukkailta itseltään, mutta monikaan muistisairaista ei enää ymmärrä omaa parastaan, eikä ymmärrä miksi mitäkin tehdään välttämättä. He laittavat vastaan hoitotilanteita, vaikka miten hellävaroen lähestyt ja yrität olla tilanteeassa, niin he ovat jossakin omassa maailmassaan,ehkä jopa pelkäävät jotain. Osa saattaa jopa ennalta arvaamatta, lyödä, potkia, sylkeä tai raapia. Osa ei osaa enää puhua, ei sanoa mitään.

Hoitajien selkänahasta revitään kaiken aikaa enemmän ja enemmän. Ja vaikka kuinka kaikesta huolimatta yhä silti pidän työstäni, niin olisi se kiitos mukava vaihteeksi kuulla jonkun omaisen ja etenkin sen esimiehen taholta. Kerran urani aikana minulla on ollut esimerkillinen lähiesimies. Hän jaksoi kaiken mylläkän keskellä antaa joskus sitä negativisempaakin palautetta, jos siihen todella oli syytä, mutta aina myös sitä positiivista palautetta. Hän jaksoi tukea, hän jaksoi kuunnella ja yritti parantaa meidän työolojamme niin paljon kun vain pystyi. Hän tsemmppasi tiukan paikan tullen ja sanoi miten hyvin olemme jaksaneet ja miten hyvin olemme asiat hoitaneet, vaikka joskus loma-aikoina tai muina kun todella jouduimme venymään ja olimme kovilla. Hän on ainut esimies joka on koskaan sanonut kiitos. Ja juuri hän oli paras esimies ja häntä koko meidän osastolla on vieläkin ikävä. Hänen tuella koko osasto voi hyvin ja jaksoi yli tiukkojenkin aikojen. Kiitos siis hänelle.

[Vieras: Minä olen ihan hyvä]

Meidän talossa olen jo vuosia puhunut,että kannustetaan ja tsempataan me hoitajat itse itseämme ja toinen toisiamme. Pidetään itsestä ja toisista hyvää huolta. Ollaan avoimia,puhutaan ,muistetaan myös se positiivinen palaute. Arvostus lähtee omasta sydämestä. Arvosta ensin itse itseäsi. Sitten voit osata hoitaa ja arvostaa myös muita ja työtäsi. Rakkaus itseä ja muita kohtaan on myös rajoja. Tämä hoitajan työ ei ole sen arvoista,että oma fyysinen ja/tai psyykkinen terveys menee.

[Vieras: Urhea possu]

Tämä on täysin totta myös, mutta kun lopulta koko porukka alkaa väsyneitä niihin lukuisiin vaatimuksiin ja venymisiin niin lopulta sekään ei enää riitä. Meillä on muuten työyhteisö ihan mahtava, tsempataan toinen toistamme, kuuntelemme ja kannustamme jaksamaan. Ja se henki ja ne ihmiset onkin juuri se syy miksi vielä jaksan tätä työtä juuri tuolla kyseisessä paikassa tehdä. Jos nuo ihmiset olisivat erilaisia eikä työyhteisömme näin tiiviskuin nyt, niin aikaa jo olisin lähtenyt jonnekkin muualle töihin.

[Vieras: Kiitollinen]

Minä ainakin kiitän. Raskas työ ja huono palkka. Resurssien puute ei ole hoitajien vika.

[Helmeri81]

Tunti sitten, Vieras: Minä olen ihan hyvä kirjoitti:

Meidän talossa olen jo vuosia puhunut,että kannustetaan ja tsempataan me hoitajat itse itseämme ja toinen toisiamme. Pidetään itsestä ja toisista hyvää huolta. Ollaan avoimia,puhutaan ,muistetaan myös se positiivinen palaute. Arvostus lähtee omasta sydämestä. Arvosta ensin itse itseäsi. Sitten voit osata hoitaa ja arvostaa myös muita ja työtäsi. Rakkaus itseä ja muita kohtaan on myös rajoja. Tämä hoitajan työ ei ole sen arvoista,että oma fyysinen ja/tai psyykkinen terveys menee.

Tämäkin on hyvä näkökulma, mutta niinkuin ylempänä joku jo totesikin niin aina se asukkaan tai työkaverin kiitos ei tavallaan riitä. Joskus toivoisi, että ne omaiset ja esimiehetkin kertoisivat meille niitä positiivisia huomioitaan. Kuulostaa ehkä vähän kummalliselta, mutta vaikka meilläkin on todella hyvä henki työyhteisössämme, tiivis porukka joka viihtyy yhdessä niin töissä kuin vapaalla. Tiedämme että arvostamme toisiamme ja jaamme vielä oikeat arvot ja syyt miksi tätä työtä teemme, siltikin kaipaisimme sitä pientä kannustinta niiltä esimiehiltä ja omaisilta. Koska usein tuntuu, että ne jotka vaativat meitä joustamaan ja venymään aivan katkeamispisteeseen asti, ovat myöskin niitä jotka meitä ja meidän työtämme vähiten arvostavat. He vain suitsivat tekemään tehokkaammin ja paremmin, eikä siihen lopulta kukaan pysty vaikka miten haluaisi, kun ei enää jaksa. Vaikka onkin mahtavat työkaverit. Kun ei jaksa itse niin ei jaksa enää kannustaa pian muitakaan..

[Kuulilja]

Kylläpä ne jutut nyt hetken jaksaa kiinnostaa.

Kun vaalit on ohi nii viimeistään silloin loppuu otsikot.

[Vieras: Mie vaan, pien hoitsu]

Jep.. kyllä nyt on jonkun silmäätekevän tuttu/omainen kuollut tai saanut huonoa hoitoa..koska miksi tällänen häly kaikkien vuosien..noin 10 vuotta hoitajat kertoneet kokemuksiaan rankasta työstä, aggeessiivisista hoidettavista, pitkistä päivistä, riittämättömyydestä, paperitöiden ja pyykkäämisten sekä ruokahuollonlisääntymisestä.. Ja sitten,vaalit taas käsillä..

Miksi nämä voittoatavoittelevat firmat saavat niin ison osan sotenkin myötä näistä hoiva-alan palveluntuottajien töistä..???!! Se ei paranna työtilannetta, vaan moni näistä firmoista repii kaiken hoitajien selkänahkasta.. 

Todella moni hoitaja kärsii uupumuksesta, unihäiriöistä, perheet kärsivät, taloustilanne kammottava vaikka teet töitä lähes 24/7, niin ei riitä ja perhe sekä sosiaalinen elämä 0, paitsi työkavereiden kanssa näet runsaasti enemmän ..

Kuka oikeasti jaksaa???

[Vieras: Sitten ei enää jaksa..]

2.2.2019 klo 15.21, Vieras: Mie vaan, pien hoitsu kirjoitti:

Jep.. kyllä nyt on jonkun silmäätekevän tuttu/omainen kuollut tai saanut huonoa hoitoa..koska miksi tällänen häly kaikkien vuosien..noin 10 vuotta hoitajat kertoneet kokemuksiaan rankasta työstä, aggeessiivisista hoidettavista, pitkistä päivistä, riittämättömyydestä, paperitöiden ja pyykkäämisten sekä ruokahuollonlisääntymisestä.. Ja sitten,vaalit taas käsillä..

Miksi nämä voittoatavoittelevat firmat saavat niin ison osan sotenkin myötä näistä hoiva-alan palveluntuottajien töistä..???!! Se ei paranna työtilannetta, vaan moni näistä firmoista repii kaiken hoitajien selkänahkasta.. 

Todella moni hoitaja kärsii uupumuksesta, unihäiriöistä, perheet kärsivät, taloustilanne kammottava vaikka teet töitä lähes 24/7, niin ei riitä ja perhe sekä sosiaalinen elämä 0, paitsi työkavereiden kanssa näet runsaasti enemmän ..

Kuka oikeasti jaksaa???

Keskivaikea masennus, työuupumus, unihäiriöt.. Luottamusmiehenä ollessa taistelin vähäistä mitoitusta vastaan. Olin yhteydessä liittoon useasti, puhuin esimiehelle suoraan, laitoin viestiä seuraaville pomoille.. Mikään ei muuttunut. Laitoin viestiä kaupungille ja sain vastauksen, että kiitos vastuullisesta yhteydenotosta, teille tehdään syksyllä sovittu tarkistus. Minut laitettiin vapaalle tarkastuspäivänä.. Kukaan tt ei saanut olla mukana, yhdeltä ohimennen kysyttiin kuulumisia.. Mikään ei muuttunut.. Edelleen puolet listoilla sijaisia, uusia tulee kokoajan.. Minä uuvuin.. Olin töissä toisinaan kiukkuinen, vaikka asukkaiden eteen kaikkeni tein ja heidän vuokseen yritin vaatia muiltakin paremmin tekemistä.. Sainison kasan p***aa niskaan parilta työkaverilta.. Menin lukkoon palautteesta.. Oli kokonaisen viikon sairaslomalla ja palasin töihin. En voinut enää olla oma itseni. Joka päivä yhtä taistelua jaksamisen käanssa, töihin ei haluttanut lähteä, työpäibät meni ihan ok kun sinne meni. Vapailla ei palautunut.. Nyt useampi viikko sairaslomalla.. Masennus, uppumus, unettomuus, lääkitys aloitettu.. Parin viikon päästä pitäisi palata töihin.. Tietyllä tavalla tämä viime aikojen uutisointi on lohdullista.. En ole ainoa ja minun yksin on olllut mahdotonta taistella meidän yritysjätin käytäntöjä vastaan..