Vakityöpaikka vs keikkailu

[Vieras]

Pisti taas vähän mietityttämään omia valintoja ja mitä sitä haluaa loppuelämänsä tehdä..  :)

Mulla on siis vakipaikka ja olen tätä haavaa osittaisella hoitovapaalla pelkässä yötyössä saaden 78% kk- liksastani ja 40% yötyölisät.. vapaitakin tulee 3-5 päivän putkissa. Olen ollut tyytyväinen, ja olen edelleenkin mutta pisti vähän mietityttämään kun tuossa parinkin kollegan kanssa juttelin heidän valinnoistaan.. 

Toinen on meidän ex-vakikuukausipalkkalaisia hoitajia, joka jättäytyi jokunen vuosi sitten keikan varaan. Kertoili, että tekee tätä nykyä pelkkää yötä HUS-alueella seitsemän yön putkissa ja pitää aina 7 yön jälkeen 2 viikon vapaan. Tämän kollegan mukaan tästä 7 yöstä bruttopalkka on 2000 egetsuikkaa, eli ei paha ollenkaan! Vapaa-aikaa on rutkasti enemmän ja itse voi määrätä millon haluaa hommissa olla. Varjopuolena, tai rikkautena, kummin päin sen haluaa ottaa on se, että ronkeli ei saa olla, vaan kun tarjotaan niin ottaa mistä vain keikkaa. Ja kuulemma sitä keikkaa on koko ajan hyvin tarjolla (Uskon!)

Toinen kollega lähti yksityissairaalaan vakiyököksi vakipaikkaan 50% työaikaa tekemään. Tekee 7 yötä putkeen ja pitää 3 viikkoa vapaata. Sanoi tekevänsä 1-2 yötä tai pyhää/kk keikkana ja pääsevänsä samoille kuukausipalkoille kuin meidän työpaikalla olis perusliksa..!

Että pitää kyllä tosiaan alkaa miettimään miten kauan tässä oravanpyörässä pyörii..! Henk.koht. nyt kun lapset on pieniä ja on tota asuntovelkaa niin turvallisemmalta tuntuu nämä säännölliset kuukausitulot, mutta sit joskus vanhempana vois vaikka hypätä tästä poiskin!

Elämä on, valintojahan nämä on.

[Amanda-66]

Itse olen nyt keikkaillut puolitoista vuotta, tehden kaikkia mahdollisia vuoroja ja joskus monta vuoroa peräkkäinkin eri paikoissa. On tässä puolensa.. mutta mietityttämään on alkanut se, että jos tulee esim. joku pitkä sairasloma tmv, niin silloin toimeentulo on vähän vaakalaudalla.

Olen ollut virkavapaalla tähän asti ja pikapuoliin pitäis kai päätös tehdä sanonko itseni irti vai palaanko takaisin "eläkevirkaan".

[Vieras: Annamari]

Moikka!

Onhan tuossa keikkahommassa omanlaisensa vapaus ja vaihtelevuus. Se ei kuitenkaan kaikille sovi. Elämäntilanteet voivat olla sellaisia ettei pysty repeämään heti töihin kun puhelin soi..  ;) Esimerkiksi minä pienten lasten äitinä olen kyllä sijaislistoilla, mutta on joskus vaikeuksia päästä töihin silloin kun pyydetään. Tuolloin tulee olo, että pitää mennä, on pakko, täytyy päästä, tai työt loppuu... Turhaanhan sitä hötkyilee, mutta tunne tulee. Itse en tällä hetkellä olisi valmis vakituisiin töihin menemään, on liian monta rautaa tulessa. Mutta varmasti silti jossain elämänivaiheessa pyrin saamaan tutun ja turvallisen vakituisen työn...  ::)

[djs_nanna]

mä olen 7 vuotta tehnyt pätkiä ja nyt sain vuoden vaihteesta vakituisen työn. Näillä leveysasteilla vakituinen työ on vielä jos ei nyt lottovoitto, niin pika-arpa voitto ainakin. Joten toki vakityön valitsen ennemmin, kuin noita määräaikaisuuksia.

Mutta on sijaisena olemisessa puolensakkin. On tavallaan vapaa kuin taivaan lintu, jos alkaa nyppiä, niin voi vaihtaa työmaata. Koko viime vuoden olin samalla määräyskirjalla ja kyllä monta kertaa harkitsin, että laitanko nimeäni niin pitkään sopimukseen. Tuntui, kuin pallo olis jalassa ollut ja nyt kun vakinaistettiin niin se tuntuu jossain mielessä elinakutiselta.  :P

Mutta onneksi työpaikkani on iso, voin vaihtaa osastoa tai siirytä avopuolelle, jos alkaa siltä tuntua. Jotenkin en osaa ajatella, että olisin eläkkeeseen asti samalla osastolla, niinkuin täällä on moni ollut ja tulee olemaan. Ehkä jo ensi syksynä pyydän siirtoa toiselle osastolle, olenhan tällä samalla jo 3  vuotta ollut, alan jo pian tylsistyä ja kangistua kaavoihin.  :D

Niin ja sitä vakiyökön hommaakin olen ajatellut... Tienaishan siinä ihan eri tavalla.