emotiot hoitotyössä

[hrundel]

Hei hyvät, minua kokeneimmat hoitajat,

pyydän neuvoa. Minua irtisanottiin töistä tämmöisten asioiden takia, johon pyydän teidän kannanottoa, että voin miettiä mitä kannattaa tehdä, kuka on oikeassa:

Naurahdin ääneen, kun potilas-nainen pieraissut. Mulla oli ihan mukava rento fiilis, potilas ei muuttunut kasvoissa, ei mun mielestä siis pahastunut millään tavalla. Mun "kollega", joka oli mun kanssa hoitamassa sitä potilasta, ilmoitti mun työnantajalle asiasta:) (siis tämä oli varmaan sen verran tärkeä asia että siitä kannatti ilmoittaa pomolle). Pomon mielestä se varmaan myöskin oli tarpeeksi tärkeä asia ottaa sitä aihetta käsiteltäväksi. Hän sanoi, ettei voi potilaan luona näyttää mitään emoitioita, koska potilas voi pahastua, vaikkei sitä näytä. No ihan asiallinen viesti muuten, mutta ei ehkä konkreettisessa kontekstissa?..

Seuraavaksi pomo sanoi, ettei saa puhua asiakkaan kanssa mistään henkilökohtaisista asioista, vaikka potilas itse ottaa niitä puheeksi. Eli tarvi perääntyä ja sanoa, että olen pelkkä hoitaja ja jatketaan meidän hoitotoimenpiteet. No siis minä yksinkertaisesti en ymmärrä miksi konkrettista potilasta ei voi ottaa henkilökohtaisesti ja puhua hänen asioista, jos hoitajalla on siihen aikaa. Mitä minä tein väärin?

Irtisanottiin mua sen takia lisäksi, että pomon mukaan olen sanonut "kollegani" pyöreäksi. :) Siis sanoi sitä sanaa "kollegastani" vain pomolle, kun pomo rupesi minua kyselemaan mitä miletä olen mistäkin mun kollegasta. Ilmoitin, että jokaisesta voi oppia jotain uutta ja sanoin kenellä mitä opin. Kyseisen ihmisen nimeä en edes tiennyt, enkä muutenkaan nimejä muistanut, joten käytin sitä pyöreä sana että kuvata sitä ihmistä kenestä puhutaan.

Kerran olin niin idiotti, että kirjoitin pomolle lähihoitajien ja sairaanhoitajien ettisten ohjeiden eroista, siis kirjoitin suoraan kirjasta ja ihmetellyn ettei oikeastaan lähihoitajilta vaadita niin paljon. Vastauksena siis tuli pari päivän kuluttua irtasanominen...

Minusta tuntuu, ettei pomo olekaan tavallaan "paras ystävä" kenen kanssa kannattaa jakaa ajatuksia tai selvittää ettisia ongelmia... Pomo jatkuvasti aliarvioi mun pätevyyttä, koska minulla ei ollut valmista tutkintoa ja jouduin puolustaa omia hoitokykyjä...

Mulle pomo myöskin sanoi, että työskennellään rahan takia. Silloin kun lähdin, sanoin etten työskentele rahan takia, kiitin kuitenkin maksetusta palkasta, mikä mulle tuli (jotain ehkä 800e/kk). Se mitä olen sanonut toiselle hoitajalle, joko se toinen hoitaja käänteli mun sanoja minua vastaan tai se kyseinen pomo halusi asettaa minua sitä työntekijää vastaan ja nauttia tilanteesta, en tie..

Myöskin pomo oli kysellyt muilta hoitajilta kuka on mitäkin mielestä minusta, koska olin siis uusi... Onko se näin kaikissa työpaikoissa?( Pomo ei ole puhunut mitä hyvää toiset hoitajat sanoivat minusta, vaikka varmasti olisi sanottavaa)Vai onko mulle käynyt "tuuria" kyseisen pomon kanssa?

Pyysin ystävällisesti pomoa kirjoittaa minulle mitä minun pitää korjata, ja mitä virheitä töissä tein, minkä takia mua irtisanottiin, mutta pomo vain kirjoitti, "en ole sopiva hänen mielestä tähän työhön".

Onko nämä tekemällä tehty jutut vai mitä mun pitää tulevana hoitajana oikeasti oppia? Onko hoitajien keskellä työpaikoilla pajon juoruja siis? Tuntuu siltä että ehkä on liikaa aikaa hoitajilla, jos juoruille annetaan niin paljon tilaa ja aikaa. Vai oliko ne kuitenkin tärkeät asia? Olen ihan pihalla.

kiitos paljon teille teidän neuvoista!

Pitääkö mun vaan unohtaa sitä eikä käyttää niin paljon omaa aikaa miettimiseen turhista asioista? ja ihmisista ketä en koskaa enää näe.. en tie..

[Julma]

Mä en ymmärrä noista eettisistä ohjeista yhtään mitään, mutta jos haluat vastauksen kysymykseen onko irtisanomisesi laiton niin asiaa tietysti kannattaa kysyä mm. liitolta ja sitä voidaan täälläkin pohtia.

Sinänsä mikään noista tekstissäsi mainituista tilanteista ei minun mielestäni ole pätevä syy irtisanomiselle, mutta työnantajasi tietysti saattaa kertoa asian toisin jos lähdet sitä puimaan.

Mitä muuten työsopimuksessasi lukee? Ja mikä oli työaikasi? Täyttä työaikaa tekevän kouluasteen hoitajan työehtosopimusten mukainen kuukausipalkka liikkuu 1700 - 2000 € välillä ja tuon lisäksi maksetaan ilta-, yö-, sunnuntai- jne lisät. Koska tutkintosi ei ole valmis, voi työnantaja vähentää palkasta 5-10 % epäpätevyyden nimissä.

Tavallaan hienoa, että et halua tehdä työtä pelkästään rahan takia, mutta älä suostu ikinä työehtosopimusta huonompiin työehtoihin, koska tästä kärsii koko ammattikunta. Vaadi myös aina kirjallinen työsopimus sen varalta, että työsuhteen tiimoilta tulee selviteltävää.

[aqualife]

Julma tiivistikin tuohon kaiken mitä itsekin meinasin sanoa.

Mitä tulee työyhteisön sisäiseen "juoruiluun", niin se taitaa olla ihan yleistä riippumatta siitä onko kunnallisella vai yksityisellä. Uusia työntekijöitä AINA puidaan.. heistä keskustellaan/juorutaan, miten kukakin asian tulkitsee. Olen itsekin puittavana/juorujen kohteena ollut enkä alussa ainakaan saanut jatkuvasti hyvää palautetta. Joskus myös joutuu katsoa itseään peiliin - en nyt tarkoita juuri sua syyllistää vaan yleisellä tasolla tän sanon. Voi voi.. montakohan kertaa sitä on tullutkaan tirskahdettua kun vanhus päästänyt komean pierun..

Esimies sinun tapaukses oli jossain määrin oikeassa henkilökohtaisten asioiden puhumisessa asiakkaille. Jokainen kumminkin itse päättää minne rajansa vetää - kertooko esimerkiksi sinkkuhoitaja viimeisen kahden viikon aikana tapaamistaan miehistä ja treffeistä vai kertooko käyneensä vaikkapa naapurikaupungissa ostoksilla. Ainakin vanhuspuolella nämä jotka pystyvät vielä puhumaan ovat kovia levittelemään juttuja.. näin ainakin meidän yksikössä. Sanot jotain yhdelle niin voi olla varma et seuraavana päivänä asiasta tietää kaikki 52 asukasta.....

Tsemppiä sulle joka tapauksessa. :)

[Pöllö]

Enpä itse kertoilisi pomolle, jos kollega naurahtaa suolikaasuille, potilaille sattuu ja tapahtuu. Kyseessä on tosin aika luonnollinen asia, joka voi toki tuntua toisesta nololta. Sitä tottuu olemaan reagoimatta moisiin, ja opettelemaan, koska oman ilmeen ei pitäisi paljastaa ulospäin mitään, vaikka toinen nyt tuntuisi miten hassulta, typerältä tms. tahansa. Toki jos toiselta tulee jotain "toi pieras, hähähähähähähä" -tasoa, niin silloin kahden kesken varmaan tulisi todettua jotain hieman korrektimmasta käytöksestä: huomioimatta jättämisestä, sattuuhan sitä monille -tason kommentista; huumorin kanssa kannattaa olla äärimmäisen tarkkana, menee yllättävän helposti hutelikkoon.

Hirveän syvälle ei yleensä kannata asiakkaiden kanssa mennä, toki joskus sitä kuulee kaikenlaista ja joskus potilaan/asiakkaan eloa voi helpottaa nopea rupattelu raskaistakin asioista (tänään tuli kuultua yhden ihmisen taustalta muutama raskaampi koettelemus, joita ei voi ohittaa jatkanpa-töitäni, vaan niitä kuunnellaan, niitä kommentoidaan ystävällisesti, mutta jonkin minuutin kuluttua on kuitenkin vain kyettävä kohteliaasti myös jatkamaan töitä) - joissain paikoissa saatetaan kiinnittää huomiota myös ajankäyttöön. Vaikea vetää rajaa aina, kun paikat ja tilanteet ovat erilaisia, ei voi yleistää - on toki tilanteita, joissa keskeistä hoitotyötä voi olla myös se kuunteleminen ja keskustelu pidempäänkin, semminkin jos se on keskeinen osa työtä ja/tai siihen on resursseja. On taito luoda melko nopeastikin toiselle tunne kuulluksi tulemisesta, viestiä ymmärtäneensä ainakin jollain tapaa toisen tunteet, välittää rohkaisut tms, ja tarvittaessa kohteliaasti jatkaa eteenpäin, varsinkin jos työpaikalla on paljon puuhaa. Aina voi sitten jossain yhteydessä huomioida toista - joskus jopa sanattomasti, mikä sitten voi tuoda toiselle haastavaankin tilanteeseen toivoa, lämpöä tai tunteen huomioiduksi tulemisesta.

Muista ihmisistä puhuttaessa kannattaa olla aika tarkkana, ja uusi työntekijä on melkoisen suurennuslasin alla, valitettavasti on sitten juoruajiakin ja selän takana puukottajia tällä alalla - mutta kyllähän aina ryhmä arvioi, millainen ihminen ryhmään on tarjolla ja sitten saattaa reagoida siihen jollain tavalla. Hyvässä ja pahassa, pahimmillaan pitäisi olla mitä ihmeellisimmissä nokkimiskerhoissa mukana, toisaalla sitten voi jokin ryhmä arvioida, etteivät uuden jäsenen kaikki ominaisuudet ole hyviä ko. ympäristössä. Olisi tietysti hyvä sanoa näistä suoraan, jotta sitten uudelle ihmiselle annettaisiin mahdollisuus mukautua ja toisaalla sitten omalta osaltaan arvioida paikkaa, missä hän on. Uudella työntekijällä on harvoin mahdollisuutta avoimesti kritisoida työpaikan toimintatapoja, ensin kannattaa päästä sisään ja sittenkin ns. kehittämisehdotukset kannattaa ilmaista hieman tilanteita ja ihmisiä lukien. Pomo harvoin on tosiaan paras ystävä, vaan hän on pomo, esimies, päällikkö, tietyn tason johtaja - ei kaveri tai sisko/veli, rupattelukumppani.

Rahan takia työskentely? Kommentti ei avautunut, joissain työpaikoissa tehdään - ja täytyy tehdä olemassa ollakseen - myös taloudellista tulosta. Se ei tietysti ole kaikkien työntekijöiden motiivi, jokaisella on oma asiansa, mitä hän työstään saa, jotta jaksaa. Vai haettiinko siinä ehkä sitten liiallisen idealistisen ajattelun tasapainottamista tai enemmänkin monipuolistamista huonolla sananvalinnalla? Etiikka-asioita ja niiden esiintuomista työpaikalla en myöskään tajunnut, maailma ei valitettavasti ole täydellinen ja kaikenlaisia ristiriitaisuuksia löytyy sieltä täältä, uudessa paikassa joidenkin asioiden ymmärtämiseen menee useimmiten vähintään kuukausia. Ns. maailmanparannus alaisen roolista ja tuoreena ihmisenä on aika vaikea asema, siinä menee aika nopeasti sukset ristiin. Toki etiikka on tärkeä asia ja se ohjaa kaikenlaista, mutta aika erilaista on koulussa läpikäyty eettisten arvojen korostaminen ja käytännön työ.

Ja kyllä, uudesta ihmisestä joskus kysellään, miten on mennyt, ja jos sitten mietitään työsuhteen jatkamista, niin voidaan kysellä muiden työntekijöiden kokemuksia - ja hyvä sinänsä niin, ettei vain olla esimerkiksi yhden uuteen työntekijään nuivasti suhtautuvan kommenttien varassa. Jos sitten tiet erkanevat, niin on erittäin hyvä ajatus kysyä palautetta, mitä voisi tehdä paremmin, on ikävää, ettei siihen ole annettu suoraa vastausta - tai ehkä vastaus olisi annettu mieluummin suullisesti.

Onnea uuteen alkuun jossain toisaalla, jossa kannattanee keskittyä työntekoon, jossa ainakin alkuun tuo omaa persoonaansa vähemmän esiin, ja pyytää myös suoraa palautetta, jos toimintatavoissa tai muiden kokemassa käytöksessä on jotain viilattavaa. Mahdollisia kommentteja kuullessa kannattaa yrittää miettiä, mitä toinen oikeasti yrittää sanoa, vaikka joskus voi olla aika ikävä kuulla palautetta, jossa ikään kuin asetetaan ehtojakin, miten jossain paikassa pitäisi toimia tai käyttäytyä, joskus ne ottaa henkilökohtaisuuksina, vaikka tarkoitus voi olla päinvastainen. Oma hyvä tarkoitus voidaan joskus lukea eri tavalla, ja kun muita ei oikein helposti voi opettaa muuttamaan lukukykyään, voi yrittää muuttaa tapaa itse viestiä.

Joskushan sitten työkulttuuri ja siellä työskentelevät persoonat ovat hyvin pitkälle hioutuneet omanlaisikseen, ja moni ulkoa sinne tuleva on sitten erilainen. Työpaikkojahan on laidasta laitaan, on erittäin monipuolisia ihmisiä sisältäviä huipputiimejä, joihin sisäänpääsy on jo itsessään jonkinmoinen saavutus, toisessa laidassa sitten on työpaikkoja, joista on karsittu pois järkevät, empaattiset ja tasapainoisimmat ihmiset, jäljellä on sitten monokulttuuri, jossa täytyy olla tiukasti ehkä kohtalaisen epäterveessä muotissa selvitäkseen. Niin tai näin, henkilökemiat eivät aina kohtaa, vaikka molemmat osapuolet olisivat hyviä ja tekisivät parhaansa, mutta ainahan sitten kitka työpaikalla on syy pohtia omaa toimintaansa, viestintäänsä ja miten se voidaan tulkita. Useammasta paikasta jos tulee samansuuntaista kritiikkiä, niin sille on jo sitten tavallisesti syytä erityisesti herkistää korvaansa. On toki esim. harvinaisiin persoonallisuusluokkiin kuuluvia lahjakkaita ihmisiä, joita muut eivät oikein tavoita, ja heillä elämä voi olla aika raskasta, vaikka olisivat persooninakin erinomaisia. Joutuvat sitten - ei niinkään luopumaan persoonastaan - mutta miettimään, miten sitten viestiä muiden ihmisten kanssa.