Lähihoitaja lääkehoidossa

[{BS}]

Monissa paikoissa on järkevää, että se lääkehoito on sh:n hoidettavana, koska esim juuri iv-hommat on sh:lla. Opinnoissa tulee sh:lla lääkehoitoa huomattavasti enemmän ja myös valtakunnalliset suositukset keskittyvät laillistettuihin ammattihenkilöihin.

Tuo edellä mainittu esimerkki kirkkaiden liuosten vaihdosta ja sh:n puutteesta on työnjohdollinen ongelma. Jos kys. hoitoa vaativa potilas on yksikössä, niin silloin pitää olla myös henkilöstöä toteuttamassa hoitoa.

[SirLucas]

Missäpäin/minkälaisissa työpaikoissa on mahdollista lähihoitajan suorittaa myös i.v-luvat?

Pampulanssissa, rajoitetut

[neea]

Lähihoitajan vastaa perushoidosta ja sairaanhoitaja vaativimmasta hoitotyöstä. Saitaanhoitajalla on kokonaisvastuu hoitotyön toteutumisesta sekä lääkehoidon toteutumisesta lääkärin määräysten mukaisesti. Lähihoitajilla on koulutuksen puolesta valmiudet potilaan lääkehoidon toteuttamiseen p.o, s.c ja i.m sekä iholle, silmään ym ruumiin aukkoihin... Minusta ei ole millään tavalla perusteltua etteivätkö he voisi tätä toteuttaa työpaikasta riippumatta. Sairaanhoitaja ottaa lääkehoidon näytön vastaan uudelta työntekijältä ja lääkäri allekirjoittaa luvan. Thats it. Näin meillä. Vaativammat kuten I.V-lääkitys kuulluu sairaanhoitaille ja on aivan turha natista palkasta. sairaanhoitajille se on työnkuvaan kuulluvaa samoin kuin lähihoitajille yllämainitut lääkkeidenantomuodot. Sairaanhoitajille aivan kuin lähihoitajillekin kaikki lääkkeiden antotavat ovat luvanvaraisia.Niin kauan kun kuljetaan "harmaalla alueella" eivät työnantajat näe tätä ongelmaa ja lähihoitajat joutuvat tekemään enemmän kuin heiden pitäisi.

[dino]

Saitaanhoitajalla on kokonaisvastuu hoitotyön toteutumisesta sekä lääkehoidon toteutumisesta lääkärin määräysten mukaisesti.

Kyllä, päävastuu lääkehoidon käytännön toteutuksesta on terveydenhuollon työyksiköissä yleensä sairaanhoitajilla/osastonhoitajilla.

Tätä ei pidä kuitenkaan sekoittaa siihen melko yleiseen väärinkäsitykseen että sairaanhoitajat vastaisivat myös lähihoitajien tai muiden vähemmän koulutettujen tekemistä lääke/lääkitysvirheistä. Jokainen työntekijä on vastuussa suorittamistaan työtehtävistä, aivan kuten STM:n turvallinen lääkehoito-oppaassa sanotaan. Eli jos lähihoitaja vie sairaalassa potilaalle väärät lääkkeet, tai laittaa kentällä potilaalle iv:sti väärää droppia, niin kyllä lähihoitaja on se joka virheestä joutuu ensisijaisesti vastuuseen. Tietysti jokainen keissi on erilainen ja joskus joudutaan vastuuasioita käsittelemään oikeudessakin, nyrkkisääntö päätöksissä kuitenkin on yleensä ollut että mitä kauempana työskentelet potilaasta ja mitä enemmän alaisia, niin sitä pienemmät on tuomiot. Toisinaan on kyllä niin ylikuormitetut hoitajat, huono perehdytys ja huonosti organisoitu työ että vastuuta voisi hakea myös sieltä portaiden yläpäästä.

[maloppi]

Monissa paikoissa on järkevää, että se lääkehoito on sh:n hoidettavana, koska esim juuri iv-hommat on sh:lla. Opinnoissa tulee sh:lla lääkehoitoa huomattavasti enemmän ja myös valtakunnalliset suositukset keskittyvät laillistettuihin ammattihenkilöihin.

Tuo edellä mainittu esimerkki kirkkaiden liuosten vaihdosta ja sh:n puutteesta on työnjohdollinen ongelma. Jos kys. hoitoa vaativa potilas on yksikössä, niin silloin pitää olla myös henkilöstöä toteuttamassa hoitoa.

Olen töissä ph:na vanhusten palvelukeskuksessa (hoivaosasto; vuoteeseen hoidettavia + muuten autettavia), meillä ei ole montakaan sairaanhoitajaa (2-3 kpl / n. 50 hoidokkia). Kun asukas sairastuu akuutisti, saattaa hyvässä tuurissa päästä sairaalahoitoon tai sitten sh (tai ambulanssin hoitajat) laittaa i.v. lääkityksen lääkärin puh.määräyksen mukaan. Yöllä ei ole ainuttakaan sh:aa eikä useinkaan viikonloppuina tai muuulloinkaan. Silloin joutuu pyytämään ambulanssin hoitajia vaihtamaan jopa a.o.tippapussin, lähi-/perushoitajalla ei ole valtuuksia (vaikka olis tk:ssa vaihtanut tippapusseja). Luonnollisesti sh:lle kuuluu i.v.-lääkehoito. Aina ei kuitenkaan noiden tehtävien hoitaminen käytännössä ole niin päivänselvää kuin jossain sairaalan osastolla. No, mandriinin saa laittaa, jos ei ole ketään vaihtamassa edes sitä a.o.tippapussia, vaikkei se nyt temppu olis. Toisaalta kuitenkin joudumme kantamaan isoa vastuuta, kun päivittäin vastaamme kaikesta p.o.-lääkkeiden jaosta tarjottimelle ja suuhun asti + muut + konsultoimaan lääkäreitä. Sh on ylen harvoin tässä hommassa, heillä on paljon muuta. Eihän i.v.hoito oikeastaan meidän osastolle kuuluiskaan, kun ollaan "koti", mutta kyllä meille tyrkätään huonokuntoisiakin, oli resursseja tai ei.

[Julma]

Yöllä ei ole ainuttakaan sh:aa eikä useinkaan viikonloppuina tai muuulloinkaan. Silloin joutuu pyytämään ambulanssin hoitajia vaihtamaan jopa a.o.tippapussin, lähi-/perushoitajalla ei ole valtuuksia (vaikka olis tk:ssa vaihtanut tippapusseja).

Hauskaa tämä on siinä mielessä, että pakettiautolla saapuva palomies tai lähihoitaja sen tippapussin sitten vaihtaa.

Hämmentävän puolelle päästään kun kysytään, että kuka niitä tipoissa olevia potilaita sitten mukamas valvoo, ellei siihen ole lupaa? Eikö siellä pitäisi jonkun lainkin mukaan olla aina paikalla joku ketä saa suoniyhteyden kanssa pelata?

[Saaga79]

No justiin.. Eikö todella voi saada vaikka toimipaikkakohtaista lupaa esim. em tippapussien vaihtoon.. Hmm... melkoista ajanhaaskausta jos ampparihenkilöstö joudutaan kutsumaan paikalle..

Eikö työntekijä ITSE ole vastuussa tekemisistään olipa työssä missä tahansa tai vaikka olisi työssä jossa paikalla myös sh, minä ainakin ajattelen asian niin että minä itse olen vastuussa tekemisistäni, enkä mene tekemään mitään mitä en hallitse, olipa kyse mistä tahansa..

Mutta kyllähän se mua ainakin jurppii että vaikka on koulutuksen saanut ja on monipuolinen työkokemus niin taitojaan ei saa käyttää :(

[dino]

Eikö työntekijä ITSE ole vastuussa tekemisistään olipa työssä missä tahansa tai vaikka olisi työssä jossa paikalla myös sh

Hoitoalan ammattilaisten kohdalla juuri näin.

[vinksi]

Itse olen kaupungin vuodeosastolla töissä ja ei meillä ainakaan toteuteta minkäänlaisia iv-hoitoja, nimenomaan sen takia kun ei voi sairaanhoitajaa joka vuorossa olla. Osastoltamme kun ei löydy kuin yksi sh. :) Eikä siihen pitäisi suostuakaan.

Muutoin meillä kuuluu lääkehoito kaikkinensa myös lähihoitajille. Luvat pitää suorittaa ja ne ovat yksikkökohtaiset. Otetaan myös verikokeita. Sh on lääkevastaava, mutta kaikki tekevät kaikkea. Ja hyvä näin, koska pysyy kartalla asukkaiden lääkityksistä, eikä pääse taidot ruostumaan lääkehoidon puolelta kun niiden kanssa päivittäin pelaa. Olen ollut myös erikoissairaanhoidossa ja siellä en periaatteessa saanut edes viedä p.o lääkettä potilaalle, mikä on kyllä aika huvittavaa, koska kyllä meillä oli jo koulussa aika kattava lääkehoidon opetus. Niin ja jouduin kuitenkin erikoissairaanhoidossa työskennellessäni käymään lääkehoito koulutuksissa. En tosiaan ymmärrä miksi, kun ei siihen lääkehoitoon kuitenkaan siellä saa osallistua.

[neea]

Monissa paikoissa on järkevää, että se lääkehoito on sh:n hoidettavana, koska esim juuri iv-hommat on sh:lla. Opinnoissa tulee sh:lla lääkehoitoa huomattavasti enemmän ja myös valtakunnalliset suositukset keskittyvät laillistettuihin ammattihenkilöihin.

Tuo edellä mainittu esimerkki kirkkaiden liuosten vaihdosta ja sh:n puutteesta on työnjohdollinen ongelma. Jos kys. hoitoa vaativa potilas on yksikössä, niin silloin pitää olla myös henkilöstöä toteuttamassa hoitoa.

Olen töissä ph:na vanhusten palvelukeskuksessa (hoivaosasto; vuoteeseen hoidettavia + muuten autettavia), meillä ei ole montakaan sairaanhoitajaa (2-3 kpl / n. 50 hoidokkia). Kun asukas sairastuu akuutisti, saattaa hyvässä tuurissa päästä sairaalahoitoon tai sitten sh (tai ambulanssin hoitajat) laittaa i.v. lääkityksen lääkärin puh.määräyksen mukaan. Yöllä ei ole ainuttakaan sh:aa eikä useinkaan viikonloppuina tai muuulloinkaan. Silloin joutuu pyytämään ambulanssin hoitajia vaihtamaan jopa a.o.tippapussin, lähi-/perushoitajalla ei ole valtuuksia (vaikka olis tk:ssa vaihtanut tippapusseja). Luonnollisesti sh:lle kuuluu i.v.-lääkehoito. Aina ei kuitenkaan noiden tehtävien hoitaminen käytännössä ole niin päivänselvää kuin jossain sairaalan osastolla. No, mandriinin saa laittaa, jos ei ole ketään vaihtamassa edes sitä a.o.tippapussia, vaikkei se nyt temppu olis. Toisaalta kuitenkin joudumme kantamaan isoa vastuuta, kun päivittäin vastaamme kaikesta p.o.-lääkkeiden jaosta tarjottimelle ja suuhun asti + muut + konsultoimaan lääkäreitä. Sh on ylen harvoin tässä hommassa, heillä on paljon muuta. Eihän i.v.hoito oikeastaan meidän osastolle kuuluiskaan, kun ollaan "koti", mutta kyllä meille tyrkätään huonokuntoisiakin, oli resursseja tai ei.

Vaatikaa, että lääkehoitosuunnitelmaa noudatetaan.!

I.V-tasoista hoitoa vaativat potilaat eivät kuulluu palvelukeskukseen. Paitsi jos kotisairaala käy hommat hoitamassa.

On työnantajan puolelelta arveluttavaa toimintaa hyväksyä tolla mitoituksella i.v lupa sh.lle. Lääkärille voi ja pitää sanoa, että ei käy!

[dino]

I.V-tasoista hoitoa vaativat potilaat eivät kuulluu palvelukeskukseen. Paitsi jos kotisairaala käy hommat hoitamassa.

Ei siitä niin hirveän montaa vuotta ole kun tk:n vuodeosastoja, poliklinikkaa yms. saattoi yöllä pyörittää pelkästään perushoitajat ja lääkintävaksit, eikä ketään huolettanut nuo lukuisat antibioottien aloitukset, rytminkäännöt, kivunhoidot yms.. Niin se aika muuttuu, miten ihmeessä me silloin niistä tilanteista selvittiin... :P

Mutta uudet ohjeet on suurimmalta osalta täysin perusteltuja, tosin niitäkin sitten osataan kyllä käyttää keppihevosena työn laistamiseen.. Vanha totuushan on se että laiskuus ohjaa hoitajan työtä enemmän kuin potilaan etu... 8)

[Astra]

Aina olen ollut sitä mieltä että jos henkilöllä on laillinen lupa antaa erilaisia lääkehoitoja, siihen hänellä on oikeus. Mutta myös vastuu tulee samassa paketissa, se kannattaa muistaa.

[{BS}]

Aikaisemminhan tehtiin vaikka mitä, mutta nykyisiin käytäntöihin on siirrytty sen takia, että kaikenlaista sattui ja tapahtui.

[{BS}]

Käteeni osui Superin marraskuun lehti ja siinä Juhani Palomäki kirjoittaa lähihoitajista lääkehoidossa.

Kirjoituksessaan hän on sitä mieltä, että lähi- ja perushoitajan rajoitukset lääkehoitoon osallistumisessa on työpaikkakiusaamista (Nyt on tainnut Palomäellä pikkuisen jäädä vinttikamari viileäksi).

Eli siis työnantajan (esimiehen) asettamat rajoitukset lähihoitajien toteuttamaan lääkehoitoon on yhden ammattiryhmän kiusaamista ja perustelematonta vallankäyttöä. Ministeriötä vaaditaan asettamaan ohjeet, että lähihoitajat otetaan mukaan kaikkialla täysimittaisesti lääkehoidon toteuttamiseen.

Työnantajalla on kuitenkin työnjohto-oikeus ja työnantaja saa jakaa töitä eri ammattiryhmien kesken. Jos joissakin paikoissa on työnantaja päättänyt, että lähihoitajat keskittyvät perushoitoon ja sairaanhoitajat keskittyvät osaltaan esim lääkehoitoon (johon joka tapauksessa heidän tulee osallistua vaikka se olisikin lähihoitajienkin työnkuvassa), niin mielestäni sitä ei voi verrata miesten ja naisten välisen tasa-arvon toteutumiseen ja työpaikkakiusaamiseen, kuten "Jussi-kulta" sen näkee.

[Julma]

Ministeriötä vaaditaan asettamaan ohjeet, että lähihoitajat otetaan mukaan kaikkialla täysimittaisesti lääkehoidon toteuttamiseen.

Vaikka olen aika myönteinen, osin ammattinikin vuoksi, lähihoitajien toimenkuvan laajentamisen suhteen, niin tuo kuulostaa kyllä liian pelottavalta.

[Tepate]

Tilanteen mukaan saa meillä sijaiseksi otettu henkilö, jolla ei alan koulutusta,antaa lääkkeitä dosetista. Meiltä vakkareilta siihen edellytetään koulutus ja lääketentin suorittaminen aikaajoin, Niin ja lääkkeenjakonäytötkin!