Valvira: DNR-päätös ei ole hoitosuunnitelma

Isälleni oli lääkäri tehnyt  dnr päätöksen. Omaisten kanssa ei keskusteltu asiasta vaan tiedon sain yöhoitajalta kun isäni oli mennyt todella huonoon kuntoon ja vaadin siirtoa sairaalaan. Myöskään isäni papereihin ei oltu merkitty mitään että asiasta olisi keskusteltu edes isäni kanssa. (Sain isäni paperit itselle isäni suostumuksella ja valtakirjalla)

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/miksi-elvytyskielto-herattaa-niin-voimakkaita-tunteita/#.VXSHcs_tlBf

Tämä juttu kannattaa lukaista tässä yhteydessä.

"Ensimmäiset elvytyssuositukset tulivat aikana, jolloin Mad Men -sarjan päähenkilön tyyppiset tupakoivat ja muutenkin epäterveellistä elämää viettävät A-tyypin miehet kupsahtelivat sydäntapahtuman takia kesken mainossopimusneuvotteluiden. Kysymys oli äkillisestä sydämenpysähdyksestä, jonka aiheuttaja oli periaatteessa ohimenevä."

"Ajat ovat muuttuneet Mad Menin ajoista hyvinkin paljon. Sydänsairauksia – kuten tietenkin muitakin sairauksia – voidaan hoitaa hyvinkin aggressiivisesti ja vieläpä samalla potilaalla moneen kertaan. Seurauksena joukossamme on yhä enemmän ihmisiä, joiden sydän pelaa enää varsin vaatimattomalla teholla, mutta jotka silti vielä viettävät tyydyttävää elämää.

Kun tällainen perussairas potilas saa sydämenpysähdyksen, kysymys ei enää ole välttämättä mistään ohimenevästä tapahtumasta, vaan pitkän sairaushistorian päätepisteestä."

"Jos kynttilän liekki sammuu tuulessa, sytytämme sen uudelleen, jos liekki on ollut keltainen ja kynttilää jäljellä. Jos kynttilä on lopussa ja liekki sininen, emme sytytä kynttilää uudelleen. Tämä vertaus sopii myös elvyttämisen filosofiaan ja elvyttämisen tarkoituksenmukaisuuteen."

6.6.2015 klo 15.09, Vieras: lily kirjoitti:

Isälleni oli lääkäri tehnyt  dnr päätöksen. Omaisten kanssa ei keskusteltu asiasta vaan tiedon sain yöhoitajalta kun isäni oli mennyt todella huonoon kuntoon ja vaadin siirtoa sairaalaan. Myöskään isäni papereihin ei oltu merkitty mitään että asiasta olisi keskusteltu edes isäni kanssa. (Sain isäni paperit itselle isäni suostumuksella ja valtakirjalla)

Meidän isä sai hoivakodista tervetuliaislahjaksi DNR-päätöksen. Lääkäri oli päättänyt asiasta keskustelematta isän aikuisten lasten kanssa. Isä on toki vaikeasti dementoitunut ja siksi en olisi ollut päätöstä vastaan, mutta olisin halunnut silti keskustella ensin kasvokkain. 

Mistään yksittäisestä tapauksesta en tiedä, mutta:

Omaisilla ei ole mitään suvereenia oikeutta keskustella potilaan asioista lääkärin kanssa. Toki vaikeasti dementoituneen henkilön tapauksessa usein on joku yksi lähiomainen joka on "valtuutettu" hoitamaan potilaan asioita. 

Kohtalaisen vaikeastikin dementoituneen oma tahto voi joskus olla selvillä ennestään, tai hän voi tahtonsa ilmaista selkeämmällä hetkellä ja tällöin omaisilla ei periaatteessa ole asiaan nokan koputtamista.