Pitemmät vuorovälit parantavat sairaanhoitajien työstä palautumista

Sairaanhoitajat palautuvat vuorotyöstä paremmin, kun nopeita siirtymiä työvuorojen välillä vähennetään, osoitti juuri julkaistu tutkimus. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten pitempien lepo- ja palautumisaikojen turvaaminen työvuorojen välille vaikutti palautumisesta kertovaan sykevälivaihteluun.

Vuorotyön tekeminen voi lisätä monien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien riskiä. Riskiin vaikuttaa osaltaan riittämätön työstä palautuminen, joka häiritsee muun muassa sydäntä ja verenpainetta säätelevän tahdosta riippumattoman hermoston normaalia toimintaa. Levolle ja palautumiselle jää liian vähän aikaa erityisesti taaksepäin kiertävässä vuorotyöjärjestelmässä, jossa siirrytään iltavuorosta aamuvuoroon alle 11 tunnin levon jälkeen.

Tutkimukseen osallistui 39 vuorotyötä tekevää sairaanhoitajanaista, joiden keski-ikä oli 45 vuotta. Tutkimuksen alussa heidän työvuorojaan muutettiin ergonomisemmiksi siten, että nopeita alle 11 tunnin siirtymiä työvuorojen välillä oli puolet harvemmin kuin ennen. Hoitajien työstä palautumista selvitettiin ennen työvuorojen muutosta ja vuoden kuluttua muutoksesta kyselyllä ja rekisteröimällä tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston toimintaa kuvaavaa sykevälivaihtelua. Mittaukset toteutettiin työssä, vapaa-aikana ja yöunen aikana.

Tulosten perusteella työvuorojen muuttaminen ergonomisemmiksi paransi hoitajien palautumista työstään. Palautumisesta kertoo erityisesti hoitajien autonomisen hermoston suurempi parasympaattinen ja pienempi sympaattinen aktiivisuus ensimmäisten unenaikaisten tuntien aikana. Nämä positiiviset unenaikaiset muutokset heijastavat elimistön toimintojen palautumista stressistä lepotilaan. Unenaikaista sykevälivaihtelua ei ole aikaisemmin juuri tutkittu vuorotyöstä palautumista koskevissa tutkimuksissa, vaikka se on keskeinen palautumisen mittari.

Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat, että sairaanhoitajien jaksamisen, työkyvyn ja terveyden edistämiseksi hoitotyössä kannattaa suosia eteenpäin kiertävää vuorotyöjärjestelmää, jossa vuoroa seuraa aina myöhemmin alkava vuoro, kuten aamuvuoroa iltavuoro. Vuorojen väliin jää näin riittävästi aikaa levolle ja palautumiselle.

Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston, Työterveyslaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteistyönä.

Tutkimusartikkeli:

Susanna Järvelin-Pasanen, Tarja Hakola, Harri Lindholm, Veikko Louhevaara, Marja Paukkonen, Sampsa Puttonen, Annina Ropponen, Mika Tarvainen, Tiina Pohjonen. Effects of a reduction in the number of short intervals between work shifts on heart rate variability: A prospective field study of female nurses. Clinical Nursing Studies 2015, Vol.3, No. 3. http://dx.doi.org/10.5430/cns.v3n3p118