Enemmistö lähi- ja perushoitajista on harkinnut alan vaihtoa

Kyllä. Pitää paikkaansa. Itsekin mietin tällä hetkellä toista työtä. Huono palkka työhön verrattuna. 

Jep. Samaa olen miettinyt. Ei omat arvot kohtaa työn kanssa ja juurikin henkilöstöpula on yksi syy. Terveisin Tehyläinen lähihoitaja.

Käynyt kyllä itelläkin mielessä. Kotihoidossa asiakasmäärät kasvaa, ei hoitaja määräät. Vastuu tehtäviä siirretään enemmän ja enemmän hoitajille assareilta ja sairaanhoitajilta...ja se lisää stressiä,kun niitä ei ole aikaa useinkaan työajan puitteissa tehdä, vaan ne tehdään joko ylitöinä tai omalla ajalla...silti,kaikesta huolimatta,tykkään työstäni.

Itse vaihdoin ammattia. koska ei ole resursseja palkata, työtä olisi! Eikä omat arvoni kohdanneet hoitotyössä kun samalla kun Mummo on vessassa täytyisi tehdä kymmentä muutakin hommaa.

Minä olen myös harkinnut alan vaihtoa. Työ muuttuu koko ajan vaativammaksi ja raskaammaksi. Palkka ei ole mielestäni riittävä siihen nähden mitä joudumme tekemään. 

Etsin muita töitä koko ajan

Kyllä, vaikka syrämellänsä työtä teköö ja siitä tykkää ja saa iloa, muihi hommiin on lährettävä, nottei oma terveys mee

Kyllä!Haku päällä muualle. Ei tosiaan terveys kestä. Henkisesti ja fyysisesti raskas työ, minimi henkilökunnalla ja palkalla!

Kyllä! Toimin yksityisellä sektorilla,  tulosta on taottava ja se revitään hoitajien selkänahasta! Kaikesta tingitään ja apuvälineitäkin saa itkien kinuta. Sääliksi käy asukkaat,  lähihoitajan työ ei ole enää heitä varten , ainoastaan johtoportaan kukkaroa täyttämään.

Jep, itsellä päiväkodissa lähihoitajan vaki pesti, kun hallitus ja oma työnantaja päätti nostaa ryhmäkokoja minä päätin äänestää jaloillani.. uusi työpaikka eri alalla jo plakkarissa..  

Jos palkkaa saisi enemmän, voisi pitää lomia milloin levätä ja kerätä taas voimia, tai vastaavasti pidemmät paikalliset lomat. Itse jo hyppäsin pois vuorotyöstä kun terveys ei kestänyt. Nyt mietin alan vaihtoa henkisen kuormittavuuden vuoksi.

Lainaa

 

Hoitajien taakkaa pitäisi helpottaa palkkaamalla lisää henkilökuntaa, Entä jos kaikki lähihoitajat päättäisivät lähteä muihin tehtäviin, miten yhteiskunta selviäisi !

Syksyllä kouluun..kroppa ei kestä enää hoitan työtä. Liian vähän henkilökuntaa, töissä kiire, liukuhihna hommiksi menee. Aivan surkea palkka..hoitajia ei arvosteta!

Työtä on, töitä ei. Ja jos on niin kouluttamattoman palkalla, jatko opiskeluihin siis.

Kyllä itsekin juuri hakemassa toisen alan koulutusta koska ei nykyisella allalla osaa kuvitella työskenella loppu työelämä. Epäjärjestystä/jatkuva huono työ ilmapiiri. Aina työkaverin selantakana puhumista jne. Suprin lahihoitaja

Vaihdoin keväällä. Ei kestänyt pää tuota touhua..inhimillisyys on kadonnut niin hoidettavia kun hoitajiakin kohtaan. 

Vaikka työstäni nautin, olen ruvennut miettimään alan vaihtoa. Liian vähän hoitajia vuoroissa, kaikessa säästetään, arvostusta ei kuulu hyvin tehdystä työstä. Palkkakin tietysti on liian pieni työmäärään nähden. Henkisesti ja fyysisesti niin loppu. Suurin osa tuntemistani hoitajista harkitsevat tai ovat vaihtaneet alaa, koska eivät vain kerta kaikkiaan jaksa enään..

Kurjan iltavuoron jälkeen unettomana kieritellen mietin taas onko tässä enää mitään järkeä.  Särkylääkkeen  voimalla taas aamulla töihin,  kiire, mitään ei ehdi tehdä kunnolla, niinkuin oma etiikka sanoo. Pelkkää säästämistä, omaisten moitteita, pomon kyräilyä,  huonoa työilmapiiriä, selkään puukottamista. Palkka suoraan sanottuna syvältä, työnilo kadonnut. Joka päivä ahdistaa töihin meno. Kohta pettää terveys lopullisesti.

Kyllä. Ei ehkä koko alan jättäminen, mutta todellakin esim siirto toimistohommiin!

Olen itse ns. opiskellut pois hoitajan työstä ja onhan se tietty säännöllisyys yhdistettynä parempaan palkkaan, elämänlaadun kannalta erittäin merkityksellistä. Ihan parasta on pitää lomat siellä missä haluaa. Ei tarvitse tapella ja pätkiä lomia sen mukaan kuka nyt sattuu haluavansa tai tarvitsevansa lomansa ties mihin. Oli siinä häämästystä myös kerrakseen kun nuorimmainen oli kuuden vaha, kun äiti oli ensi kertaa jouluna kotona. Kiitos tästä artikkelista, sillä muistin kuinka onnekas olenkaan.

Todellakin, tuossa edellisiä tekstejä lukiessani, tulipahan todettua etten ole yksin.  Juuri olin viikon saikulla, määrittämättömän työuupumisen vuoksi, tänään yritystä iltavuoroon. Viikko kesälomaan , katsotaan jaksaako.    Kertausta edellisiin kommentteihin:  kiire, riittämättömyydentunne, esimiehen asenne, eettisesti kysenalaista toimintaa, raskasta henkisesti, selkä jatkuvasti jumissa...............kyllähän näitä riiittäis...   Mut ihana hyvä puoli on et vanhukset ovat aivan ihania. Ei varmaan jaksaiskaan muuten.....      Lähihoitaja

(yli 30.v tehnyt hoitotyötä, ja huonompaan malliin menee koko ajan.       PÄÄTTÄJÄT  tekemään esim. kk. 3-vuorotyötä niin eikös jottain muutosta tulis...)

Viisi vuotta olisi eläkkeeseen aikaa, mutta tuntuu mahdottomalta jaksaa sinne asti. Yövuoroissa mitoitus on 0,1-0,2 hoitajaa per vanhus, päivävuoroissa myös alle suositusten hyvin usein. Sairaslomalla oleville ei oteta sijaisia. Silloin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Työpaikallani monet vanhukset ovat nykyään hyvin levottomia, jopa agressiivisia ja vaikeahoitoisia. Joka työvuorossa saa haukkumista, kiroamista, lyömistä (joillakin vanhuksilla on uskomattomat voimat), potkimista, puremista ja päälle sylkemistä. Onneksi on myös ihania vanhuksia, joilta saa kiitosta. He myös ovat ainoita, jotka arvostavat työtäni ja apua, mitä heille annan. Työpaikallani myös säästetään kaikesta. Olen huomannut siitä ihan karmeita seurauksia, vanhuksia ei hoideta kunnolla, eikä lähetetä hevin sairaalaan, vaikka tila vaatisi. Se on erittäin ahdistavaa. Mielestäni eettisyys on täysin kadonnut työpaikaltani. Aivan kaikesta huomaa, että vanhukset ovat sivuseikka, kunhan rahaa tulee. Inhottaa, että ulospäin lässytetään tyhjiä korulauseita. Meitä lähihoitajia ei työpaikallani arvosteta lainkaan, mielipiteillämme ei ole mitään merkitystä. Lähihoitajat saavat siivota ja pestä pyykit.

Eli alanvaihto on mielessä nykyään jatkuvasti

Itse luin muutama vuosi aikaa lähihoitajaksi. Töitä oli noin vuodeksi eteenpäin määräaikaisena. Kun määräaikaisuus läheni loppuaan ilmoitettiin että työt eivät valitettavasti jatku koska työtä ei ole tarjota tarpeeksi, joten jäin kortistoon. Sain kuulla kk jälkeen että lähtöni jälkeen oli otettu pari uutta työntekijää. Eikä kyse ollut siitä ettenkö olisi tehnyt työtäni kunnolla ja intohimolla vanhuksia ajatellen. Tein jatkuvasti monen päivän/viikkojen työvuoro putkia sekä tuplavuoroja ilman kunnollisia vapaita eikä hälytysrahaakaan saanut (olis ollut noin 7-9€). Sieltä soiteltu tekemään sijaisuuksia silloin tällöin mutta pidempi aikaista työtä ei tarjolla. Muihin ammateihin haen töitä ja koulutuksoa tarpeen mukaan. Hoitajan työssä vähemmistölle jäävät suurperheiden vanhemmat ainakin jos sattuu olemaan yksinhuoltaja. 

Kiirettä ei saa olla ja palkkaa lisää, vaihtamalla ei taida tuo tilanne muuttua 

Hyvä kun haette muualle, tuo asenne näkyy asiakkaan kohtelussa. Jos tarvitsen hoitoa, minulla on omat kipuni ja minua ei kiinnosta teidän kiireestä valittaminen.

Kun menette uuden työpaikan haastatteluun, mainitkaa sitten ilman muuta, että haluatte tehdä työt ennalta mainitussa järjestyksessä ja omaan tahtiin.

Kyllä on hulluksi mennyt. Itsekin jäin sairaseläkkeelle ko. hommasta ja en suosittele sitä pahimmalle vihollisellekaan.

Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen olin töissä vanhainkodissa. Aluksi se oli ihan mukavaa mutta jo muutaman vuoden alalla oltua huomasin, miten nopeasti asukasmateriaali muuttui haasteellisemmaksi. Siinä ei sinänsä olisi ollut mitään haittaa, mutta vanhainkodin fyysiset tilat, käytännöt ja henkilökuntakapasiteetti ei oltu räätälöity hoitamaan niin vakavasti muisti- ja monisairaita henkilöitä.

Lähdin työpaikasta sen jälkeen, kun en jaksanut enää että minua jokaisessa työvuorossa sain pelätä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Milloin sain asukkaalta turpaani ja milloin olin "paska ihminen" vaikka kaikkeni yritin venyä ja tehdä työyhteisön paineessa, kaikki kun piti saada nopeasti tehtyä jotta jokainen saisi edes jotain hoitoa. Psykogeriatristen potilaiden sijoituspaikka olisi ennemminkin pienosasto kuin avoin vanhainkoti, sekä työntekijämäärä tulisi mitoittaa halutun laadun ja henkilöstöhyvinvoinnin mukaisesti.

En enää ikinä halua tehdä vanhustyötä, oli se paikka miten ruusuinen tahansa.

Kun televisiosta tuli Armanin Täälä Pohjantähden Alla -jakso teemana vanhainkoti, katsoin sen hyvin raskain mielin että nytpähän päättäjät saavat aivan vääristyneen kuvan vanhustenhoidon nykytilasta.

Tunti sitten, Vieras: hei hei kirjoitti:

Kiirettä ei saa olla ja palkkaa lisää, vaihtamalla ei taida tuo tilanne muuttua 

Hyvä kun haette muualle, tuo asenne näkyy asiakkaan kohtelussa. Jos tarvitsen hoitoa, minulla on omat kipuni ja minua ei kiinnosta teidän kiireestä valittaminen.

Kun menette uuden työpaikan haastatteluun, mainitkaa sitten ilman muuta, että haluatte tehdä työt ennalta mainitussa järjestyksessä ja omaan tahtiin.

Sulleppa on tainnut sattua oikein hyvä hoitoalan paikka, kun jokaisessa paikassa ei asiat ole noin hyvin, ainakaan minun entisessä työpaikassani ei ollut. Kiireen ja työn ristiriita tulee siitä, kun on vaikka 20 potilasta joille on X määrä aikaa. Se aika ei tule millään riittämään kaikille tasaisesti ja jotkut tulevat aina saamaan hoitoa vain sen minimihetken, kun toiset potilaat taas osaavat ajallisesti lypsää hoitajasta kaiken irti.

Sitten kun tähän vielä lisätään se, että jokaisella on halu hoitaa omaa potilastaan sydämmellisesti ja kun se mahdollisuus ei toteudu ja joudut tilanteisiin, jossa hoito ei toteudu ns. hyvän etiikan mukaisesti yrittämisestä huolimatta, se jää kalvamaan. Ja se tulee myös toistumaan jos resurssit ovat työpaikalla mitättömät hyvän hoidon toteuttamiseen.

Näin se valitettavasti on. Meidän työpaikassa työskentelee lähihoitajia 14, joista 5 tällä hetkellä opiskelee. Ja minä kuulun näihin opiskelijoihin.

Terveys meni jo, työuupumus ja masennus/ahdistus, kohta vuosi tätä tuskaa takana, sitä ennen 25 vuotta hoitotyötä. Fiksumpi olisi vaihtanut alaa jo ennen itsensä työlle uhraamista.

3 tuntia sitten, Vieras: hei hei kirjoitti:

Kiirettä ei saa olla ja palkkaa lisää, vaihtamalla ei taida tuo tilanne muuttua 

Hyvä kun haette muualle, tuo asenne näkyy asiakkaan kohtelussa. Jos tarvitsen hoitoa, minulla on omat kipuni ja minua ei kiinnosta teidän kiireestä valittaminen.

Kun menette uuden työpaikan haastatteluun, mainitkaa sitten ilman muuta, että haluatte tehdä työt ennalta mainitussa järjestyksessä ja omaan tahtiin.

Kiirettä saa olla,se ei haittaa. Mutta riittävä henkilöstö on pakollinen edellytys kaikkien mielenterveyden säilymiselle. Itse opiskelen nyt hoitoalalle aikuisiällä,ja tein keikkaa vanhainkodissa. Siellä ei ollut mitään nostolaitteita eikä apuja,ja 100-kiloisetkin mummot nostettiin käsin. Paikassa oli myös asukas joka olisi kuulunut psykogeriatriselle,eikä im tai iv rauhoittavia ollenkaan,eikä edes vartijapalvelua johon voisi soittaa apuja kun pienikokoinen naishenkilö vähän huonosti pärjää 120-kiloiselle kaksimetriselle vanhusmiehelle kun hän oikein raivostui. Vähän väliä sai monoa leukaan jne. 

Vakkarit vihasivat keikkalaisia jotka eivät tiedä mistään mitään,mutta eivät myöskään suostuneet neuvomaan lainkaan. Kun sanoin etten suostu jäämään kesätöihin elleivät asiat muutu,loppuivat keikatkin heidän puoleltaan. Toisaalta harmi sillä monista vanhuksista pidin paljon,mutta onneksi pääsin kesätöihin paikkaan jossa,vaikka on kiire,on kuitenkin hyvät nostolaitteet ja apuvälineet,ja hyvä työympäristö. 

Ollaan hyviä kollegoita toisimme,oli tilanne mikä vain. Se tekee jo paljon. 

Vaihdoin alaa lisääntyneen työmäärän, vastuun, vuorotyön hankaluuden, esimiehen pompottelun, määräaikaisuuden ketjutuksen ja asiakkaiden paljouden ja ajankäytön järjettömän sanelun takia. Ei palkka ja työmäärä/vastuu kohtaa, palaa loppuun. Liittokaan ei voi mitään, muuta kun katsella vierestä ja sanoa "ei yksi ihminen voi tehdä kahden ihmisen töitä", mutta kun työt jakaantuvat työpaikalla olijoiden kesken, jos se vain olisi poikkeus, ennemmin kuin sääntö joka toistuu joka päivä. 4 vuotta, kiitos siitä, ei kiitos nykymenolle.

olen työskennellyt noin 10 vuotta pääkaupunkiseudulla päivähoidossa. nyt vihdoin uskalsin vaihtaa alaa lähtemällä opiskelemaan jotain mitä nuorena halusin. kesäksi palasin kuitenkin vanhaan työhöni. Ihmettelen miten olen jaksanut tähän saakka tehdä tätä työtä. olen viikon jälkeen täysin rikki. työolosuhteet ovat heikentyneet työurani aikana radikaalisti. asiakasmateriaali on todella ongelmaista.siis sekä lapset että vanhemmat. henkilökuntaresursseja vähennetään ja väliportaan johto syyllistää työntekijöitä loppuunpalamisesta. Niin sanotut ongelmattomat lapset saavat pärjätä omillaan koska paria hankalampaa tapausta pitää taluttaa kädestä ettei muiden turvallisuus vaarannu. Muutaman huostaanoton nähneenä en vaadi subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista. Vaadin järkevää resurssointia niin varhaiskasvatukseen kuin muuhunkin hoitotyöhön. En ikinä aio palata pysyvästi hoitotyöhon. terveisin lähihoitaja vm.09

Nyt tehnyt lähärin hommia vuodesta 1997... ja miettinyt ettei oma etiikkani kestä tätä hoidontasoa mikä on vallalla... liian paljon kirjallista hommaa,ja aika ei tahdo riitttää kunnolla ja kuntouttavasti työntekoon.. haluan jutella ja olla oikeasti läsnä näitten vanhusten ja vammaisten kanssa.  Liian pieni palkka nähden vastuuseen...  Työaika ei riitä työn kunnolla tekemiseen ja kaikkeen liitännäiseen.  omalla ajalla kotona joutuu tekemään opiskelijoiden paperit ja arvostelut.  nykyisessä kustannuspaikassani ollut 2.6vuotta tehden ketjutettuja sijaisuuksia, ja varmaan niin jatkuu syksylläkin kun sijaisuus katkolla..  Olen myynnin ammattilainen aiemmalta elämältäni,mutta varmaan joutuisin opettelemaan uusia asioita jos päättäisin mennä takaisin vanhoihin hommiin.  Yksinhuoltajana pelottaa työn jatkuvuuden tietämättömyys ja palkan pienuus näkyy,kun ei ole varaa kustantaa lapselle harrastuksia kuten haluaisi.. vaikka teen töitä urakalla...   ei kyllä hyvä heilu,jos ei ala tapahtua palkan ja hoitajamäärän suhteen mitään kohentavaa.

 Kotihoito yksityisellä. Kaikesta säästetään. Puhelimia ei riitä kaikille. Henkilökohtasesta numerosta soitto kauppapalveluun tai asiakkaalle. Materiaalista ja kursseista säästetään. Vakituiset hermorauniona. Ilmapiiri...

Kyllä , vaihdoin alaa...ihanaa , suosittelen....

Alanvaihto onnistui , suosittelen...Ihanaa !

about 15v tätä työtä tehnyt ja nyt kypsyttää ja kunnolla. Koko ajan pelkästään lyhyitä sijaisuuksia tarjolla ja välillä ei niitäkään. Lisäksi kiire lisääntynyt, työnantajat vaatii lähes mahdotonta, sijaisia ei oteta kuin aivan äärimmäisen tilanteen vuoksi. Lisäksi nyrpeät työkaverit pilaavat sen vähäisenkin työnilon. Ainoana miehenä olen aina silmätikkuna ja melkein aina syypää kaikkeen negatiiviseen. Vaikka yritän tehdä parhaani ja vanhukset todella tykkäävät minusta, koen etten jaksa tätä menoa enää. Olen jo hiukan yli 50v joten uutta työtä ehkä ei ihan heti löydy mutta joka tapauksessa aion ainakin yrittää. Eläkkeelle en hoitotyöstä jää.

Ihan on samat ajatukset,mut mitäpä 55 v kehäraakki vois muuta vielä tehdä jolla leikelty/korjailtu kohta koko runko käsistä alkaen.

Entinen postinkantaja nykyinen lähihoitaja ihmettelee miten saa huonompaa palkkaa vuorotyössä hoitoalalla kuin päivätöissä ma-pe postipoikana.

Kokemuksia lähihoitajana niin vanhusten tehostetun tuen asumispalvelusta, vaikeasti vammautuneiden asumispalvelusta, sairaanhoitopuolesta sekä kehitysvamma/autismityöstä. Kehitysvamma/autismityö on näistä kaikista ehdottomasti raskain ja vähiten arvostettu, jos näin voi edes lähihoitajan mittakaavassa sanoa. Ei oikeasti ymmärretä, mitä on tehdä autististen ihmisten kanssa töitä. Mielettömän palkitsevaa ja mielenkiintoista työtä, mutta äärettömän raskasta. Lisäksi väkivalta kehitysvamma/autismityössä on jotain aivan muuta kuin muualla terveydenhuollossa. Ja sitä lakaistaan maton alle jatkuvasti. On vaan siedettävä, että jokaisesta työvuorosta lähtiessä kädet on täynnä verihaavoja repimisestä, puremisesta ja raapimisesta ja kroppa mustelmilla. Henkilöstömitoitus ei riitä ennakointiin riittävällä tavalla. Raskaaksi käy ja vammaiset kärsii henkilökunnan uupuessa.

Tuntuu, että töissä ollaan nykyään enemmän tilastotiedettä ja esimiehiä varten kuin perushoivaa tarvitsevia asukkaita varten. Hoivatyössä ollaan menossa ojasta allikkoon. Hoitajat eivät jaksa. Olemme ihmisiä, emme koneita. Arvostustakin saadaan lähinnä kollegoilta. Siirtymistä muualle olen harkinnut jo parisen vuotta. Kuten niin moni muukin.

Ihmetyttää vaan se et hoitajia koulutetaan kokoajan lisää ja lisää minne ne oikein katoavat ? 

Hei kaikki alan vaihtajat. Minäkin olen ex-hoitotyöläinen, joka jäi sairaseläkkeelle sietämättömän työilmapiirin vuoksi. Olisi kuitenkin aikaa/mahdollisuus vielä opiskella uusi ammatti. Kertokaa, mihin ammattiin te opiskelette tai vaihdoitte? 

opiskelen parturi kampaajaksi, tulevaisuus näyttää lähteekö vielä kouluttautumaan johonkin mutta kun näitä lueskelin, en voi kun olla tyytyväinen että hoitoalalta lähdin, kaikki niin paikkansa pitävää tekstiä.

6/9/2016 klo 22.26, Vieras: Sivustaseuraaja kirjoitti:

Hoitajien taakkaa pitäisi helpottaa palkkaamalla lisää henkilökuntaa, Entä jos kaikki lähihoitajat päättäisivät lähteä muihin tehtäviin, miten yhteiskunta selviäisi !

No, se olisikin tälle maalle oikea opetus, jos kaikki vaan lähtis.  Kannustan tähän.

 

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt alan vaihtoa.Henkinen kuormittavuus raskainta.Kunta puoli hieman inhimillisesti kuin Attendo, jossa viedään pienipalkkaiset hoitajaa "kuin pässiä narusta".Vastaat lähes yksin vuorossa muistisairaista asukkaista, jotka voivat vahingoittaa itseään tai muita sinä aikana kun olet hoitamassa toista. Ja jos ja kun jotain sattuu, sinä hoitajana olet vastuussa. Aina puhutaan asukkaiden hyvän kohtelun tärkeydestä, mikä onkin tärkeää. Kuka muistaa meitä hoitajia?Mekin olemme tuntevia, haluamme hoitaa työmme hyvin.Kuka meitä tukee?