Tutkimus: Suomalainen vanhustenhoito syöksykierteessä

tämä tiedetään, mutta miksi kukaan ei puutu? Sitä ihmettelen. Eikö kukaan välitä? Eivätkö työyhteisöt tämän vertaa välitä työvoimastaan? Kysyn vain. Johtoa osoitan sormella! tehkää jotakin muutakin kuin kohautatte olkapäitänne "me ei voida mitään"- tyyliiin!!!

 Oletko, edes työelämässä.   Mikään työpaikka ei vastaa teidän kirjoitusta vaan on ihan utopiaa ollut jo vuosia. Kaukana totuudesta monessa hoitotyöpaikoista.  Ihme, kun asiat pahentuvat tai seisovat paikallaan.

Ennen työyhteisö oli yhtenäinen, pidettiin, arvostettiin toisiamme ja ammattitaitoa, vielä 3v sitten oli asiat paljon paremmin.  Oli kaiken ikäisiä ja myös ikäsyrjintää ei ollut tässä muodossa kuin nykyisin. Nyt arvostetaan heitä, ketkä savustavat kylmästi toisen pois ja plussa saavat siitä. En tiedä yhtään johtajaa/ lähiesimiestä kuka olisi koskaan astunut kiusaajan puolelle ja pitänyt hänen puoltaan. Aina suositaan kiusaajaa ja hän saa kaiken avun työantajalta. Kiitoksen kera.  Häntä palvotaan ja pelataan.  Silloin kun hän ei ole työvuorossa, on ihan lepopäivä työssä eli niin rassaavaa on työskennellä yhden kiusaajan kanssa.  Voimat menevät siihen, miten päin on ja uskaltaako avata suuta tänään edes auki.  Lisäksi voi häiritä kotirauhaa ja myös tämä on koettu työtekijän puolelta. Johtaja tiesi, mutta ei perille mennyt viesti. Poliisin kautta tuli esto jo loppui häirintä. Oli ottanut puhelimen numeron työpaikanseinältä, ilma lupaani.  Keikkalaiset/ sijaiset  varokaa, kenelle annatte numeron kaikki eivät ole luotettavia.  Puhelinnumeroni myös vaihtui tämän takia ja pitkään kesti uskalsin edes vastata puhelimeen.

Olet ihan tyhjä sen päivän jälkeen, kiitos työyhteisön.  Voimat riittävät vain itsensä kasaan pitämisessä. Kiusaaja saa aina toiset puolelle ja osaa todella käyttää suuta apuna. Usein kiusattu ei edes tiedä kuinka häntä on selän takana puhuttu pahaa ja levitetty valhetta. Nykyisin  joudut tarkistamaan ketkä ovat työvuorossa ja toivot se myös pysyy. Normaalia nykyisin on hoitajien oma huutaminen, vastaus; on tapana. Eli huudetaan jo kotona ja jatketaan samaa tapaa vieraille henkilöille. Ennen johtaja otti puhutteluun asiasta ja kanneltiin tästä. Tämäkin on hyväksyttyä käytöstä. Huudetaan kilpaa vieraille henkilöille.   Henkistä väkivaltaa käytetään näin toisiamme kohtaan. Normaali asiallinen käytöstä ei ole ollut pitkään aikaan varsinkaan naiset ovat tulleet kylmiksi, katkeriksi, omaa etuja tavoittelijoita, eivät välitä toisista, kilpailijoita keskenään, kenen suosikki ollaan tänään ja kenen huomenna eli todella raakaa, kylmää kilpailua toisia kohtaan.  Mieshoitajista on parempi kuva ja ovat enimmäkseen asiallisia toisia kohtaan. Enemmän he auttavat kuin naiset.

Asiakkaat saavat kärsiä tästä jatkuvasti ja välillä oikeasti miettii haluanko itse edes asua näissä palvelutaloissa/ ryhmäkodeissa.  

Ennen oli mukava mennä töihin ja silloin työ ei tuntunut edes raskaalta. Vaikka hoidettiin kaikki avohoidossa ja kunnia asia oli hoitaa työt loppuun asti. Ei, suosikkeja, ei kilpailua kuka on parempi hoitaja tai kuka tänään on johtajan suosikki. Nykyisin on pelkkää kilpailua toisiamme kohtaan ja ne ketkä oikeasti tekevät työt on unohdettu. Lisäksi kiitos annettiin, ennen työstä ja asianomaiselle itselle. Nyt kaikki saavat kunnian , myös he ketkä kiusaavat, lorvijat tai tekevät kaikkia muuta kuin työtä. Kiitos, menee ihan väärään kohtaan eli kiusaaja saa kiitosta kiusaamisesta.

Tiedettiin miksi ollaan työssä, ketä varten, työpelisäännöt olivat kaikkien tiedossa ja niitä myös noudatettiin ilman kenenkään vahtimista. Nyt harva edes tietää miksi on työssä tai mistä palkka muodostuu. Työpelisääntöjä rikotaan kylmästi ja leveillään peräti tästä. On tehty rikottavaksi, oli erään hoitajan mielipide ja johtaja oli tarkoitus ajaa pois.  Myös toinen työpaikka, mihin astuin ensimmäisenä aamuvuorossa työntekijä kysyi; Tuletko mukaa kiusaamaan sh pois täältä? Suora kysymys ja vastaus ; EN, tule. Tämä on tullut työyhteisöön tavaksi, ikävä kyllä. Jos, et tule mukaan, niin olet seuraava kiusattu siellä työpaikassa.  Joudun itse kiusatuksi, kun en suostunut mukaan.

Lisäksi nykyisin ei eroteta mikä on OIKEIN TAI VÄÄRIN, vain kaikki on sallittu.  Kuinka paljon olisi VARKAITA työssä, moni sallii myös tämän, jos ei omalle kohdalle osu.  Herätys tulee silloin, kun pankkikortti on kopioitu. Kaikissa hoitotyöpaikoissa keikkalaisilla ei ole edes lukittua pukukaappia, vaan kassi on kaikkien ulottuvilla. Opiskelijat taas saavat, ovat tässä paremmassa asemassa tai pitävät ääntä aina. Osavaat myös kelpotella avaimet itselle ja  UNOHTAVAT KERTOA ON OTETTU ILMAN LUPAA. SAATI SITTEN KIRJAAVAT ASIAN ASIAKIRJOIHIN; on liikaa vaadittu heiltä. Ennen noudatettiin oikeasti sääntöjä ja siitä myös sanottiin asianomaiselle.  Nyt vain hällä väliä, minulle ei kuulu mikään, hoitakoot toiset. Loppujen lopuksi; KUKAAN EI HOIDA vaan jatketaan samalla tavalla. Yksi saa tehdä mitä lystää, niin oikeus on myös kaikilla muilla.

Sanotaan mitä ei edes tarkoita eli luvataan turhia, mitä ei ole edes tarkoitus pitää eli suorastaan VALEHTELUA. Tätä näkee paljon johtajien / lähiesimiehien puolelta.  Ennen hävettiin, jos jäi valheesta kiinni. Nyt suu korvissa, nauretaan päin naamaa ja ei yhtään häpeän tunnetta.  Rehellistä, suoraselkäistä johtajaa tarvitaan, joka osaa luotsata edes oman osastoa eteenpäin.  Tietää missä mennään ja osaa ojentaa myös vastarannan työntekijät tarpeen vaatiessa. Ei, mene heidän mukaansa ja silloin ovat ansainneet työyhteisön arvostuksen. Se kantaa hedelmää myös ikävien asioiden kannattamiseen ja työntekijät ovat silloin lojaalia työnantajalle. 

Eräs johtaja totesi ääneen; Hän ei pärjää näiden NUORTEN työntekijöiden kanssa? Se jäi elävästi mieleen, vaikka on jo eläkkeellä.  Hänellä oli selkärankaa myöntää asia. Hän opetteli uusia asioita, jos ei osannut tai ei toiminut asia palatiin takaisin vanhaan.  Oli esimerkkinä meille osastolla ja uskalsi sanoa jos hoitaja toimi VÄÄRIN asianomaiselle itselle.  Työ on työtä, asiakkaalla on myös oma elämä ja sitä pitää kunnioittaa.  Jokaisella on oma yksityiselämä ja se ei kuulu toisille. Myös jokainen päättää, kertooko muille ja se EI Halua levittää kaikkien tietoon yksityiselämää. Nykyisin osan enemmän arvostaa, juuri näitä esimerkkisiä johtajia, ovat niin harvassa. Kaipaan heitä todella paljon, nykyisin. Olivat esimerkkinä meille muille omalla käytöksellään. Raha ei ole koskaan ollut tärkein tekijä vain kaikki muu.  Pääasia tulee toimeen.

Nämä nuoret eli 30v ja heillä oli lapsia kotona. Olivat ihan lapsen tasolla, työelämästä. Kaikki piti kädestä pitäen opettaa, mitä kuului vielä hyvää kotikasvatukseen.  Kun vielä selvisi omaiset vanhemmat kustansivat kaiken näille ja hoitivat lapsen. Miten siinä aikuistuu, kun pidetään lapsen tasolla ikää katsomatta ja ei tarvitse itse mistään ottaa vastuuta. 

Luotetaan vanhemmat hoitavat kaiken, laskut , lapsen hoidon oman työn lomassa jne. Miksi aikuistua, kun ei ole tarvetta. Kaiken saa ilmaiseksi ja toiset ovat piikoja heille eli käytetään hyväksi. Kotikasvatusta ei ole olemassa vaan yhteiskunta kasvattaa .

 Nyt valtaa on nousut sh pohjalta lähiesimiestyöskentely ja ikävä todeta kaikista ei ole tähän. Heille ei voi sanoa mistään vastaa, ottavat sen  henkilökohtaisesti, kun olisivat firman johtajia.  Loppujen lopuksi samalaisia duunareita kuin toisetkin. Mutta valta on nousut päähän ja pidetään itseään parempana.  Johtajiksi/ lähiesimieheksi kasvaa ajan kanssa ja koulutus tukee tätä.  Ei, suoraan koulunpenkiltä tule lähiesimiehiä koskaan, kun jo perustyö pitäisi hallita jotenkin. Luulevat itsestään liikoja ja joko työyhteisö on hulingolla vuosia. Olin v.2016 kesätyössä kyseisessä työyhteisössä ja kiusaaminen oli päivän asia. Usein suosikit jättivät kylmästi työt tekemättä ja aika meni juoruiluun toisista työntekijöitä. Myös lähiesimies valikoi saman ammatin kesken, niin epäoikeuden mukaista toimintaa.

Alkaa olla myös sukupolvien vaihto  johtoportaassa.  Ennen oli kunnia-asia hyvä johtaminen ja lähiesimiestyöskentely. Lisäksi kaikki ei kelpuutettu hoitotyöhön eli oikea karsinta kouluissa.

Nykyisin kelpaa kuka tahansa, kun vain työttömyys tilastot kaunistuvat. Eli kuka tahansa kadunlakaisija kelpaa hoitamaan senioreita, pääasia on halpaa.

Aina rahalla on saanut parempaa hoitoa ja välitetty.  Opetettu lapset jo tähän, ei tarvitse piitata toisista, vaan rahalla saa, 

Nämä yhteiskunnat " hylkiöt" kenellä raha pitää ansaita omalla työllään, Ollaan katsottu aina nenänvirttä pitkin ja nykyinen yhteiskunta on vain pahentanut tätä asiaan. Ollaan luokiteltu kuka kuuluu mihinkin kastiin;  vierasmaalaiset, Ruotsalaiset, lapsia suositaan kaikissa muodossa, työläiset, työttömät ja kaikista viimeisenä SUOMALAISET ja siitä ikä-syrjintä rehottaa monessa hoitotyöpaikassa pahasti ja pahentunut koko ajan tasaisesti ja viimeisenä puolustus kyvyttömät seniorit.

Olen itse myös kokenut asiakkaiden puolesta, väkivaltaa/ puukollá uhkailua,  nyrkistä saanut, lääppimistä ym.

Se on pientä tähän omien ns. työkavereiden kiusaamiseen verrattuna ja näiden pitäisi olla vielä terveitä henkilöitä  joiden kanssa pitäisi työskennellä ja luotaa. Työkavereita pelkään enemmän nykyisin kuin asiakkaita.   Olen heidän takiaan joutunut sairauslomalle, en koskaan asiakkaiden takia. Ikävä totuus nykyisestä  hoitotyökulttuurista.

Kuinka paljon on päihde- ym. ongelmaisia palkattu työhön. Kuinka moni on joutunut sairauslomalle heidän takiaan tai ei ole jaksanut enää... joskus tulee raja vastaa itse kullekin ja anteeksi ei voi antaa näille työpaikkakiusaajille koskaan.....henkinen väkivalta on pahempi kuin fyysinen.

Esimiehelläkin on esimies, jos esimies ei kykene johtamaan osastoaan niin kun pitäisi sitä ei tarvitse hyväksyä. Sinulla on oikeus hyvään Työympäristöön. Lukemani perusteella jos asiat ovat niin kuin kirjoitat samassa paikassa lähtee ongelmien ruotiminen esimiehen velvollisuuksista omassa työpaikassa.  Teidän esimies ei toimi oikein ja hänenkin toiminnalleen on säännökset. Myös luottamusmiehiin ja liittoon voi ottaa yhteyttä. Yksikkönne ei voi hyvin mikä näkyy myös asiakkaille ja tuloksissa.