Jump to content

Hae sivustolta

Tulokset asiasanalla 'perhe ja opiskelu'.



More search options

  • Hae asiasanan perusteella

    Erottele asiasanat pilkulla.
  • Hae kirjoittajan perusteella

Sisällön tyyppi


Foorumi

  • Hoitotyö
    • Kliininen hoitotyö
    • Terveydenhuoltoalan opinnot
    • Kansainväliset asiat
    • Edunvalvonta ja työsuojelu
    • Terveydenhuoltoalan työpaikat
    • Hoitajien kirpputori
    • Alakategoriat
    • Hoitajat Instagramissa
    • Hoitajat Facebookissa
    • Hoitajat Twitterissä

Categories

  • Ajankohtaista
  • Viihde

Categories

  • Blogi

Löytyi 5 tulosta

  1. Olipa kerran ahdistunut hoitotyön opiskelija

    …ja on edelleen. Tutkimusten mukaan hoitotyön opiskelijat kokevat huomattavaa stressiä ja ahdistusta, mikä estää oppimista ja lisää opiskelijan kokemaa kuormitusta. Opiskelu-uupumuksen kokeminen on varsin yleistä ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Erityisesti naissukupuoli, opiskelun loppuvaihe sekä kokemus opintojen odotettua huonommasta etenemisestä kytkeytyvät voimakkaan uupumuksen kokemiseen. Salmela-Aro määrittelee opiskelu-uupumuksen pitkittyneeksi stressioireyhtymäksi, joka sisältää 1. opiskeluvaatimusten aiheuttaman uupumusasteisen väsymyksen, 2. kyynisen asenteen opintoja kohtaan, johon liittyy opintojen merkityksen vähentyminen sekä 3. riittämättömyyden ja kyvyttömyyden tunteen opiskelijana. (Salmela-Aro, 2009) Siirtyminen esimerkiksi toisen asteen opinnoista korkea-asteen opintoihin on usealle nuorelle huomattava elämänmuutos, ja itsenäistyminen tuo usein uudenlaista vastuuta oman arjen ja opiskelun järjestämisestä. Omien henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi opintoja saattavat ohjata paineet usealta eri suunnalta. Lisäksi yhtenä syynä uupumiselle ja ahdistukselle on tutkinnon suorittamisajan lyhentäminen, mikä edellyttää opiskelijalta entistä tiiviimpää keskittymistä opintoihin. Osa opiskelijoista joutuu työskentelemään osa-aikaisesti opintojensa ohella jopa koko opiskeluajan, osa opiskelee aikuisopiskelijoina, ja suorituksia tulee kertyä muun (perhe-)elämän ohella tasaiseen, ennalta sovittuun tahtiin. Näiden vaatimusten keskellä opiskelijan arki muuttuu ikään kuin huomaamatta kuormittavaksi. Kuinka opettajana voi tukea uupumuksesta ja ahdistuksesta kärsivää opiskelijaa? Entä miten ennaltaehkäistä oirehdintaa? Opiskelijan kokema kuormitus on yleensä melko epäsäännöllistä: kurssitehtävät kohdistetaan lyhyille aikaväleille ja esimerkiksi osa-aikatyössä työvuorot ilmoitetaan vain lyhyellä varoitusajalla. Työstä aiheutuva kuormitus on opiskelijoille usein siis myös vaikeasti ennakoitavissa. Opintojen menestyksekäs suorittaminen vaatii runsaasti itsenäistä työtä, ajankäytön suunnittelua sekä henkistä ponnistelua. Opiskelijoiden kokemaa stressiä ja ahdistusta voidaan lievittää monin keinoin. Ensisijaisesti pyritään vähentämään stressitekijöitä vaikuttamalla ennakoiden jo opetussuunnitelmaan ja opintojaksosuunnitteluun kehittämällä yleisiä, yhteisiä linjauksia. Ammattitaitoinen opettaja sekä tunnistaa opiskelijansa stressiä, uupumusta ja ahdistuneisuutta että osaa konkreettisesti tarjota vaihtoehtoja ja tukea opiskelijalle. Henkilökohtaisilla keskusteluilla ja opintosuunnitelman henkilökohtaistamisella voidaan vaikuttaa opintokokonaisuuksien suoritusmenetelmiin ja tuottaa joustavia tapoja toteuttaa opintopolkua. Lisäksi jo kuunteleminen ja läsnäolo sekä palautusmekanismien tarjoaminen ja niiden tärkeyden korostaminen tuottavat helpotusta akuuttiin (miksei pitkäkestoisempaankin) uupumukseen ja ahdistukseen. Onnistuneella palautumisella on todettu olevan vaikutuksia mm. kykyyn irrottautua työstä, väsymykseen sekä unenlaatuun. Rentoutuminen palautuskeinona on selvästi yleisin kuormituksesta palautumisen mekanismi. Ajattele positiivisesti, rentoudu ja ole itsellesi armollinen! Palautumismekanismien arvioinnilla saadaan tietoa opiskelijan vapaa-ajasta, sen laadusta ja siihen liittyvistä voimavaroista tai niiden puutteesta yksilöllisesti. Kuormituksesta palautumista voidaan tukea esimerkiksi ohjaamalla opiskelijaa palautumista edistäviin vapaa-ajan toimintoihin tai opettamalla rentoutumisen ja ajanhallinnan eri menetelmiä. Vaikka yhteisesti koko opiskelijaryhmälle. Jo opintojen alussa - motivoitunut ja opiskelijoistaan kiinnostunut opettaja on työssään opiskelijoita varten, hän kuuntelee, keskustelee ja tarjoaa vaihtoehtoja. Hän on opiskelijoidensa asianajaja ja vastuussa opintojen suunnittelusta ja osin myös suorituksista, hän toimii ohjaajana ja on asiantuntija, siis ihan v*n hyvä tyyppi! Opettajana sitä toivoo myös, että opiskelijat näkisivät opiskelun elämänvaiheena, joka ei kuitenkaan ole pelkkiä haasteita ja vastuksia. Asiantuntijuuden kehittyminen, sosiaaliset kontaktit ja itsemääräämisoikeus omasta elämästä tuovat elämään arvokasta sisältöä. Onnistumisen kokemukset tulevassa ammatissa kohottavat itsetuntoa ja toisaalta haasteiden voittaminen ja heikoista hetkistä ylitse pääseminen valmistavat kohtaamaan tulevaa työelämää. Ohjeina opiskelijalle opinnoista selviytymiseen ja uupumisen ennaltaehkäisyyn voisikin antaa seuraavat: 1. Ajattele positiivisesti, muista rentoutua itsellesi parhaalla tavalla, ja mikä tärkeintä, muista olla itsellesi armollinen! 2. Mieti, mitkä oman arkesi elementeistä tukevat jaksamistasi työ- ja opiskeluelämässä. Minna Ps. Miten sinä rentoudut? Mitkä oman arkesi elementeistä tukevat jaksamistasi työ- ja opiskeluelämässä? Painettu lähde: Salmela-Aro, K. 2009. Opiskelu-uupumusmittari SBI-9 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 46. Helsinki: Kehitys Oy
  2. Perheellisen opiskelijan elannon menetykset

    Opiskelun aikana monesti tienestit kokevat huiman laskun, ainakin isolla osalla. Etenkin perheelliset saattavat miettiä enemmän kuin 2 kertaa, lähteäkö opiskelemaan, jatkaako entisellään kenties töissä tai töitä metsästäessä. Monenlaisia ratkaisuja olen nähnyt meidänkin ryhmässämme ja opiskelusuunnitelmat ovat saattaneet hieman jopa muuttua suuntaan tai toiseen juurikin työmahdollisuuksien vuoksi, liittyvät ne sitten entiseen tai tulevaan ammattiin. Opintotuki - pelastus vai rajoitus? Helpotusta päätöksen tekoon ei tosiaankaan tuo nämä ”huikeat” opiskeluiden rahoitusmahdollisuudet. Ne jotka ovat ”joutuneet” tyytymään opintotukeen, kuten minä, kokivat ehkä pienoisen pettymyksen tai jopa järkytyksen, kun opintotukeen mentiin koskemaan. Vaihtoehtona rahoitukselle nostettiin esiin eritoten opintolaina. Sanotaanko näin, että jos nostaa koko opintolainan, niin kyllä siinä hoitaja saa paiskia töitä, että se laina tulee maksettua (vaikka korko olisikin olematon). Ristiriitaisintahan tässä on se, että opinahjot yrittävät potkia opiskelijoille pökköä pesään, jotta kaikki valmistuisivat vähintäänkin määräajassa, mutta kun leikkauksia opintorahaan päätettiin tehdä, aika moni on varmasti etsinyt töitä jossain muodossa paikatakseen menetetyn tukiosan. Itselläni jäi vielä opintotukikuukausia edellisistä opinnoista, joita on jäljellä ensi syksyyn. Sitten sitä voikin alkaa miettiä, että mitäkäs sitten, kun ei ole sitä n. 200 euroakaan. Olenkin tässä välillä käynyt tekemässä keikkoja esim. kotihoidossa. Näin säästän tukikuukausia mm. syksyn pitkään harjoitteluun, sillä olen perunut syksyltä joitakin kuukausia. On kuitenkin muistettava, ettei vaan tienaa liikaa. Eteen voi tulla opintuen tulorajat tai sitten niin kuin minulla yleisen asumistuen rajat. Täytyy ottaa ennustajaeukon hattu päähän, jotta kerran vuodessa noin suurin piirtein arvioit, kuinkas paljon saatat tienata tulevana vuonna joka kuukausi erikseen. Kun karhunpoika sairastaa Ei siinä, että opintoja suorittavan rahallinen tilanne on välillä hieman kiistanalainen, mutta kun perheellisen opiskelijan puolisonkin tuloihin voidaan koskea lakipykälien kautta: Kun on pieniä lapsia, sairastaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Nyt sitten selvisi kunnolla meidänkin perheelle lakipykälä, joka iskee naamalle kuin märkä rätti silloin kuin ei tarvitsisi. Nimittäin jos opiskeleva puoliso ei voi jäädä kotiin sairastavan lapsen kanssa, niin työssä oleva puoliso sitten jää hoivaajaksi PALKATTOMANA. Tehyn sivuilta otettua: "Tilapäinen hoitovapaa on yleensä mahdollista vain silloin, kun lapsen molemmat vanhemmat ovat kodin ulkopuolella töissä. Jos toinen vanhemmista on esimerkiksi opintovapaalla, töissä käyvällä vanhemmalla ei yleensä ole oikeutta tilapäiseen hoitovapaaseen. Tilapäistä hoitovapaata voi siis pitää vain yksi vanhempi kerrallaan, mutta vanhemmat voivat vuorotella." Eli esim. monimuodossa lähiviikot ovat täynnä pakollisia seminaareja ja simulaatioita tai sitten jopa tenttejä, niin lapsen sairastuessa täytyy tehdä valinta: joko opiskelija selvittää, selvittää ja selvittää, kuinka ja milloin voisi korvata pakolliset osuudet tai perheen ehkä ainoa tienaaja jää kotiin ja koko perhe menettää parhaimmillaan päivien elintärkeän palkan. Pakostakin itselle jää sellainen olo, että opiskelijoita pidetään laiskottelijoina, eikä opiskelua voi millään tavalla rinnastaa kokopäivätyöhön. Niin, eihän ne päivä saata välillä venyä kuin kymmentuntisiksi – ruokatunti koululla on toki tunti, eikä 20 minuuttia. Entäs sitten harjoittelut?! Hoitoalallahan saattaa olla parin kuukauden harjoitteluja ja kaikki poissaolopäivät pitää korvata. Siinäpä ole sitten lapsen kanssa parhaimmillaan viikko kotona ja varmasti itse saat saman taudin ja olet toisen viikon pois. Kuukauden harjoittelusta on puolet korvattava, joka pahimmillaan voi pitkittää valmistumista. Tai sitten tienaaja-puoliso jää viikoksi lapsen kanssa kotiin ja menetetään viikon palkka, sillä 8 tuntinen harjoittelu ei ole rinnastettavissa työn tekoon. En ole työehtosopimuksien asiantuntija, joten en tiedä kuuluuko tällainen käytäntö alaan kuin alaan. Mutta tässä olisi työnantajilla kyllä vastaantulon paikka. Miten tällaista tilannetta voisi hyödyntää esim. rekrytoinnissa? Voisiko järjestää lapsen sairastapauksia varten esim. etäpäivämahdollisuuden tms.? Toki monessakaan maassa ei ole minkäänlaisia tukia opiskeluihin saatika ilmaista mahdollisuutta opiskella. Meillä nyt on kuitenkin tällainen mahdollisuus ja aika inhottavalta tällaiset leikkaukset ja lakipykälät tuntuvat, kun yrittää selviytyä rankoista lukuvuosista, jotta pääsisi jälleen ostamaan leipää perheen pöytään. Onhan se toisaalta hyvinvointivaltion edellytyksenäkin, että kansalaiset opiskelevat ja saattavat opiskelunsa loppuun. Tietotaito kasvaa ja tuo sitä kautta pidemmällä aikajänteellä (toivottavasti) lisää hyvinvointia. Kelan sivuilta löytyi kuitenkin tällainen pienen helpotuksen siemen, käykääs kurkkaamassa Minkälaisiin ratkaisuihin itse olet päätynyt, jotta pöydässä olisi muutakin kuin puuroa ja nuudeleita?
  3. 7 vinkkiä perheelliselle etäopiskelijalle

    Opiskelun ja perheen yhdistämisestä on varmasti tarinoita yhtä monta kuin opiskelevia äitejä tai isiä on olemassa. Meidänkin perheessä on periaatteessa kaksi eri tarinaa. Sillä ensimmäisen lapsen ja vähän toisenkin lapsen kohdalla mieheni opiskeli ammattikorkeakoulussa ja nyt on sitten minun vuoroni. Opiskelen monimuotototeutuksessa tahdilla 1 viikko koulussa ja n. 4 viikkoa kotona etänä, lisäksi teen harvakseltaan keikkaa. Opiskelua aloittaessa tai jopa keskellä opiskeluakin sitä miettii, mitkä olisivat ne parhaat ratkaisut meidän perhettä ajatellen. Toisaalta on hyvä muistaa kuinka se oma hyvinvointi vaikuttaa koko pakettiin. Millä sitä täyttäisi etäviikkojen päivät, miten sen kaiken ajan hyödyntäisi, miten perhe vaikuttaa koko kuvioon? Listasin alle muutamia kohtia, joita ehkä kannattaisi pohtia, jotta langat pysyisivät käsissä ja tavoitteet täyttyisivät. 1. Päivähoito Suosittelen. Ehdottomasti. Ainakin isompien lasten kanssa. Meidän naperot ovat olleet täysipäiväisessä päivähoidossa opiskeluni ensimmäisestä päivästä lähtien. Isompi aloitti koulutaipaleensa ja jää nykyisin koulun jälkeen iltapäiväkerhoon. Järkipäätös minun kaltaiselleni opiskelijalle, jolla on saatava tehtävä tehtäviä hyvällä tahdilla tai paletti (ja pää) hajoaa totaalisesti. Eikä minun tarvitse lähiviikoilla sumplia mitään sen kummallisempia lasten hoidon suhteen ja lisäksi päivähoito mahdollistaa keikkatyön suht lyhyelläkin varoitusajalla. 2. Täysipäiväisyys Huolehdi, että läheisesi ymmärtävät, että olet täysipäiväinen opiskelija. Minulla on todella ymmärtäväisiä ihmisiä ympärillä. Jokainen ymmärtää, että tarkoituksenani on saada jotain aikaan opiskelujeni suhteen silloin, kun talo tyhjenee muusta perheestä. Eli en ole täysipäiväinen siivoaja tai kodinhengetär. 3. Opiskelulokaatio Minulla se on koti, koska jotenkin kaikki on helpompaa ja on vähemmän lähtemisiä ja menemisiä. Mutta kaikille järjestely ei vain sovi. Keskittyminen voi olla vaikeaa, kun on kaikennäköisiä kodinhengettären häiriötekijöitä ympärillä: kerrankin kun kukaan ei ole pyörimässä jaloissa, niin voisi vaikka vähän siivota, pyykätä, käydä kaapit läpi jne. Tällöin esim. kirjasto voi olla oikea osoite. 4. Tauot Täysipäiväisyys ei nyt sitten tarkoita sitä, että heti kun napero on pukattu päiväkotiin klo 8 aloitetaan armoton naputus ja pänttääminen, joka loppuu klo 16, kun napero noudetaan virikeympäristöstään. Pitää muistaa pitää taukoja! Pitää SYÖDÄ! Saa tehdä liikuntasuoritteitaan, saa käydä happihyppelyllä ja saa leikkiä vaikka sitä kodinhengetärtä. Ihan mitä vain, että saa ajatukset hetkeksi pois pänttäämisestä. Minä valitsen näistä yleensä syömisen ja happihyppelyn. Kodinhengettären hommat eivät minua hirveästi rentoutua. 5. Suunnitelma Suosittelen tekemään jonkinnäköisen hahmotelman siitä, mitä pitää opiskella minäkin etäviikkojaksolla. Minulle ainakin teettä suurta mielihyvää vedellä viivoja yli tehtyjen tehtävien yli. Joskus perheiden menot täytyy aikatauluttaa pilkun tarkasti ja kalenterit pursuavat vaikka minkälaista aikataulua, ja tämä stressaa välillä suunnattomasti. Silloin voi tehdä opiskelusuunnitelman tarkemman: mitä tulisi ehtiä tehdä sillä viikolla tai yhtenä päivänä. Vaarana tässä on toki se, että stressitaso nousee entisestään, jos kaikki ei menekään muuten suunnitelmien mukaan sinä päivänä. Kuten lapsi sairastuu. Mutta 3,5-4 vuoden aikana on kyllä aikaa kokeilla, mikä tyyli sopii itselle. 6. Mielenrauha Opiskelija ja stressittömyys eivät välttämättä sovi kovin hyvin yhteen. Kannattaa silti miettiä, miten omaa stressitasoaan voisi vähentää. Onko se iltaisin hetki omaa aikaa omien harrastusten parissa, onko se sitä, että viettää aikuisten oikeasti lomaa välissä ja lähtee ihan fyysisesti pois kotiympäristöstään vai onko se jokin juttu mitä voisi perheen kanssa yhdessä tehdä. Pääasia, että se olisi nautinnollista. Itselläni tämä kohta on ihan hakusessa, joten en voi kertoa mitään konkreettista esimerkkiä. Haaveena on toki ulkomaanmatka… 7. Perheaika Tämä onkin jo itsestäänselvyys, mutta itselleni ainakin muistuttamisen arvoinen asia. Arki on aika kiireistä ja ilta menee nopeasti. Koululaisen kanssa pähkäillään läksyjä ja pienemmän kanssa mietitään katsotaanko piirreettyjä vai jaksaisiko vielä leikkiä. Piirretyt yleensä voittavat. Viikonloppuisin otamme rennommin, mihinkään ei ole kiire. Käydään puistossa ja saatetaan karata kaupungille syömään vähän paremmin. Eli meillä ei ole mitään kummallista reseptiä tähän. Yhdessäolo on sitä, että ottaa lapsen kainaloon, kysyy päivän kuulumiset ja on vain. Niin ja muistetaan välillä laittaa tanssiksi keskellä olohuonetta Kannattaa kurkata tämä Väestöliiton, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan, Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Suomen opiskelijakuntien liiton opas perheelliselle opiskelijalle. Myös Tero kertoi aiemmin omista mietteistään opiskelun, työn ja perheen yhdistämisestä. Olisi mukava kuulla, minkälaisia ratkaisuja te olette tehneet perheellisenä opiskelijana?
  4. Neljä syytä opiskella hoitoalaa

    Pohdin eräänä päivänä, miksi työskentelen hoitoalalla. Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon hoitajien uupumuksesta, liian pienestä palkasta, liiallisesta kuormituksesta… Miksi siis opiskella hoitoalalle? Mikä saa minut jaksamaan työssä ja jopa suosittelemaan alalle opiskelua? Listasin neljä itseäni innostavaa faktaa hoitoalasta. 1. Työllisyystilanne Selaillessani erilaisia uutisia ja julkaisuja sosiaali- ja terveysalaa koskien olen huomannut, että ei tilanne ole huonontumassa tulevaisuudessakaan tältä osin, vaan päinvastoin. Ikääntyvien määrä väestössä kasvaa vauhdilla ja vaikka ihmiset elävät terveinä pidempään ja tekniikka tuo robotiikkaa ja helpotusta hoitotyöhön, niin ei se silti poista hoitajien tarvetta alalta. Robotit eivät korvaa inhimillistä suhdetta potilaan ja hoitajan välillä. Etenkin vanhustyössä on tulevaisuudessakin töitä lähihoitajille ja sairaanhoitajille, juurikin eläkeläisten lisääntymisen myötä. Tämän lisäksi myös suuri määrä hoitajia on eläköitymässä lähivuosien aikana, joka tarkoittaa uusia avoimia työpaikkoja hoitajille. 2. Monipuolisuus Sairaanhoitaja, lähihoitaja, röntgenhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, ensihoitaja...Sairaanhoitajana työ kirurgialla, neurologialla, sisätaudeilla, leikkaussalissa, teholla, sydänvalvomossa, poliklinikoilla, päivystyksessä, psykiatrialla, terveyskeskuksessa, kotisairaanhoidossa… Lähihoitajana työ palvelutalossa, päiväkodissa, kotihoidossa, terveyskeskuksessa, sairaalassa... Terveydenhoitajana työterveydessä, terveyskeskuksessa, ehkäisyneuvolassa tai äitiys- ja lastenneuvolassa. Vuorotyötä, päivätyötä, keikkatyötä… Ja listaa voisi jatkaa, sillä työpaikkoja ja erikoisaloja hoitotyössä on mahdottoman paljon. Jokaisella näistä on omaa erityisosaamista, mitä tarvitaan potilaan hoidossa ja terveyden edistämisessä. Hoitotyön monipuolisuus on yksi hoitotyön rikkauksista ja on hienoa, että voi kehittää omaa osaamistaan kiinnostuksensa mukaan. Hoitotyön monipuolisuus on ehdottomasti itselleni suurin innostava tekijä omalla alallani. 3. Vuorovaikutustaidot ja sosiaalisuus Hoitajana opit toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa. Päivittäin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen muovaa sinusta sellaisen tarinan kertojan, että Mika Waltarikin olisi jäänyt kakkoseksi. Opit lukemaan ihmisiä ja tilanteita, jolloin olet käytännössä ennustajaeukko tai velho. Ongelmanratkaisutaitosi kehittyvät ja pystyt hyödyntämään hoitotyön tietoa käytäntöön omalla persoonallasi maustettuna. Saat olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä elämän eri vaiheissa aina synnyin hetkistä elämän viime sekunneille. Eli jos olet sosiaalinen ja pidät ihmisten kanssa työskentelystä, niin uskon, että viihdyt hoitoalalla ja jos et ole sosiaalinen, niin ei hätää, kohta olet 😊!! 4. Uramahdollisuudet myös ulkomailla Hoitajilla on hyvät mahdollisuudet työllistyä myös suomen rajojen ulkopuolella. Jos olet oikein seikkailunhaluinen, niin saatat löytää itsesi työskentelemästä ulkomailla. Hoitajista on pulaa maailmanlaajuisesti ja suomalaista sairaanhoitajien ammattitaitoa ja työmoraalia arvostetaan maailmalla. Opiskeluaikana kannattaa ehdottomasti hyödyntää harjoittelumahdollisuudet ja vaihto-opiskelu ulkomailla. Saudi-Arabia, Iso-Britannia, Ruotsi, Norja, Australia, Yhdysvallat, Belgia… Tässä muutamia maita, joissa tiedän itse henkilökohtaisesti jonkun tutun hoitajan olleen/olevan töissä. Listaa olisi voinut jatkaa, mutta tässä ovat itselleni mieluisimmat. Hoitoalalla olen saanut myös paljon ystäviä ja hyvät työkaverit ovatkin yksi työmotivaatiota lisäävä tekijä. Mitkä ovat sinun syysi työskennellä tai opiskella hoitoalalla? Ai niin ja mitenkäs se palkka? Huomasittekin varmaan, että en maininnut hyvää palkkaa ja mahtavia lisiä joita me hoitajat saamme vaativasta työstämme. Hoitoalalla on mielestäni epäkohtia, joihin toivon muutosta, mutta turhaan niistä nyt mainitsen, koska tämähän on kutsumusammatti 😉
  5. Opiskelu työn ohessa

    Työn, opiskelun ja perheen harmonia - Onko sellaista? Joku saattaa ajatella opiskelun olevan mahdotonta työn ohella. Jos kotona sattuu olemaan vielä lapsiakin, niin se vasta mahdoton yhtälö onkin! Joku saattaa mielestään olla liian vanha opiskelemaan ja toisella taas on mielestään liian vähän työkokemusta, eikä tämän vuoksi halua lähteä vielä opiskelemaan. Tulojen tippuminen opiskeluaikana voi myös olla todellinen haaste monelle. On totta, että voi olla monia syitä miksi opiskelu ei ole elämässä ajankohtainen, mutta joskus nämä syyt voivat olla myös sellaisia, että vain itse keksimme itsellemme ne. Koska tutussa ja turvallisessa on helppo olla. Sitten myöhemmin saatammekin ajatella, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin. Ne jotka ovat lähteneet tähän kelkkaan kyytiin, tietävät että otsikossa mainittua harmoniaa ei välttämä ole helppoa saavuttaa, jos ollenkaan. Lohdutuksena voin kuitenkin sanoa, että hyvällä suunnittelulla kaikki on mahdollista. Sen lisäksi on monenlaisia opintomuotoja olemassa mitkä sopivat työn ohessa opiskeltavaksi. Opintomuodoista en ala sen laajemmin tässä postauksessa kirjoittamaan nyt, koska se vaatii mielestäni jo oman postauksensa. Jos sinua kiinnostaa eri opiskelumuodot, niin käy katsomassa niitä esim. täältä. On hyvä siis huomata, että opiskelu työn ohella on nykyään hyvin joustavaa ja tapoja on monenlaisia. Perheen, työn & opiskelun yhteensovitus – Mitä otan huomioon? Kirjoitan aiheesta lapsiperheen näkökulmasta omasta kokemuksestani käsin. Mielestäni seuraavat asiat ovat totta kuitenkin myös parisuhteessa elävälle ja miksei yksin asuvallekin. Eli mitä kannattaa ottaa huomioon perheen, työn ja opiskelun sekasotkussa, koska siltä se voi tuntua, jos näiden yhteen sovittamista ei yhtään organisoi tai priorisoi. Ja nimenomaa tässä järjestyksessä 1. perhe/sinä, 2. työ ja 3. opiskelu. Tärkeintähän meille kaikille on oma ja perheen hyvinvointi. Työnantajaa varten tai omaa yritystä kohtaan meillä on myös velvollisuudet, jotka täytyy hoitaa. Eli oma opiskelu täytyisi järjestää niin, että se olisi mahdollisimman sopusoinnussa näiden kanssa. 1. Perhe Muista antaa aikaa ja huomiota perheellesi. Et voi vain työntää perhettä syrjään ja sanoa, että olkaas nyt hiljaa, kun minä tässä opiskelen muutaman vuoden. Varsinkin, jos lapset ovat pieniä, koska he ovat pieniä vain sen hetken. Pidä esim. kaksi vapaapäivää viikossa opiskelusta kokonaan ja anna niinä päivinä kaikki huomio perheellesi ja itsellesi. Näin saat itse myös lepoa opinnoista jota tulet tarvitsemaan, ellet halua polttaa itseäsi loppuun. Ajatuksesikin ovat kirkkaampia lepopäivien jälkeen ja saat opintoihin uudenlaista virtaa. 2. Työ Työnantajaa varten tietenkin olisi parasta, että mahdolliset poissaolot opiskelun vuoksi olisi hyvissä ajoin tiedossa. Kannattaakin ottaa selvää tulevista kursseista ja harjoituksista jo aikaisessa vaiheessa ja sopia työnantajan kanssa, milloin poissaoloja tai vapaita pitää. Käytä hyväksi opintovapaata, jos se on sinulle mahdollista. Tätä kannattaa käyttää mielestäni varsinkin silloin kun opinnot ovat siinä vaiheessa, kun on pidempiä harjoitteluja edessä tai esim. päättötyön aika. Katso opintovapaasta enemmän täältä tai tästä. 3. Opiskelu Entä sitten se itse opiskelu. Muista ajan käyttö ja organisoi! Itse opiskelen neljänä arkipäivänä (työpäivänä) iltaisin pari tuntia, jotta voin olla perheen kanssa päivisin. Viikonloppuisin käyn toisena vapaapäivänä kirjastossa muutamia tunteja opiskelemassa. Lepoa pidän opiskelusta kokonaan yhtenä arkipäivänä ja sunnuntaina. Suosittelen myös merkitsemään koko lukuvuoden kurssit, kokeet ja harjoittelut niin, että näet ne kaikki samalla vilauksella. Eli koko lukuvuosi kursseineen samalle näkymälle, vaikka itse tehtyyn ”tauluun” paperille. Näin tiedät mitä opiskelet milloinkin ja voit keskittyä sen hetkisiin opintoihin täysillä. Muista olla armollinen itsellesi eli pidä niitä lepopäiviä. Jos sinulla on harrastuksia tai asioita mitä olet aiemmin tehnyt aktiivisesti, niin opiskelun aikana voit harkita pitäisikö niitä vähentää, koska et voi revetä joka suuntaan. ps. Kommentoi, jos sinulla on kokemusta työn ohella opiskelusta ja vinkkejä näiden yhteensovittamisesta tai kysymyksiä aiheesta. Seuraavan postaukseni aihe on ”miksi opiskella hoitoalaa”. Jos tästä aiheesta tulee kysymyksiä mieleen jo nyt, niin voisin ottaa mahdollisesti myös niihin kantaa seuraavassa postauksessa.
×