Jump to content

Hae sivustolta

Tulokset asiasanalla 'Osaamisen kehittäminen'.



More search options

  • Hae asiasanan perusteella

    Erottele asiasanat pilkulla.
  • Hae kirjoittajan perusteella

Sisällön tyyppi


Foorumi

  • Hoitotyö
    • Kliininen hoitotyö
    • Terveydenhuoltoalan opinnot
    • Kansainväliset asiat
    • Edunvalvonta ja työsuojelu
    • Terveydenhuoltoalan työpaikat
    • Hoitajien kirpputori
    • Alakategoriat
    • Hoitajat Instagramissa
    • Hoitajat Facebookissa
    • Hoitajat Twitterissä

Categories

  • Ajankohtaista
  • Viihde

Categories

  • Blogi

Löytyi 19 tulosta

  1. Kuinka viedä näyttö käytäntöön?

    Potilas toivoo ja haluaa, että häntä hoitavilla henkilöillä on ajanmukaista tietoa, laadukkaat hoitotyön menetelmät sekä tehokkaat hoidon tulokset. Terveyshän kun on meille kaikille elämämme tärkeimpiä asioita. Myös Terveydenhuoltolaki vaatii, että hoitotyön toiminta perustuu näyttöön, sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet myös mainitsevat, että; ” Ammatissa toimivan sairaanhoitajan velvollisuutena on jatkuvasti kehittää ammattitaitoaan…sairaanhoitajat huolehtivat ammatin sisällön syventämisestä, koulutuksen kehittämisestä sekä tieteellisyyden edistämisestä. Sairaanhoitajakunnan asiantuntijuuden kasvun tulisi näkyä väestön hyvän olon edistymisenä.” Mitä sitten on näyttöön perustuva toiminta? Onko se meille kaikille hoitajille itsestäänselvyys vai onko se jotain salatiedettä? Onko se turhaa juhlapuhetta ja höpötystä, millä ei ole mitään tekemistä käytännön hoitotyön kanssa. Vai onko se kuitenkin tietoa, jonka avulla saavutetaan hoitajille turvallisempi ja parempi työympäristö, potilaille turvallinen ja tehokas hoito, ja organisaatioille säästöjä, vetovoimaisuutta ja motivoitunut henkilökunta? Luin juuri tämän vuoden alussa julkaistun ”Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin”- kirjan, jonka takana on Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) ja Skhole, kirjan kirjoittajia unohtamatta; Korhonen A., Jylhä V., Korhonen T. ja Holopainen A. Kirja on mielestäni ennen kaikkea suunnattu hoitotyön johtajille, kouluttajille ja toiminnan kehittämisestä vastaaville työntekijöille. Kuitenkin se on myös hyvä kirja hoitoalan opiskelijoille ja itse kliinisessä potilastyössä toimiville hoitajille, koska se antaa hyvän kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta. Kirja antaa vastauksia miksi näyttöön perustuvaa toimintaa tarvitaan. Se myös selventää näyttöön perustuvan toiminnan tarvetta eettisistä lähtökohdista sekä näytön vakiinnuttamisen teoreettisia lähtökohtia. Kirjassa käydään läpi näyttöön perustuvaa toimintaa tukevia rakenteita, jotka sisältävät mm. organisaation perusrakenteet, yhtenäiset toimintamallit, osaamisen kehittämisen, asiantuntijuuden hyödyntämisen ja näyttöön perustuvan tiedon hallinnan. Kirja käy läpi näytön hyödyntämistä päätöksenteossa, näytön käyttöönoton prosessia, näytön perustuvan toiminnan arviointia esim. kustannusten osalta sekä näytön vakiinnuttamista käytäntöön. Kirjan lopussa on myös kirjoitettu indikaattoreista, joiden avulla voidaan arvioida näytön käyttöön oton vaikutuksia. Indikaattoreiden avulla voidaan arvioida esimerkiksi hoidon laatua ja vaikuttavuutta. Kirjan tekstiä on havainnollistettu hyvin jokaisessa kappaleessa tiivistelmillä ja taulukoilla sekä kuviolla, mikä helpottaa lukijaa sisäistämään asioita paremmin. Kirjassa on käytetty myös hyvin esimerkkejä, jotka edelleen havainnollistavat hyvin lukijalle, kuinka esimerkiksi näyttö on otettu yhteisesti käyttöön ja kuinka sen muutoksia voidaan arvioida. Itse suosittelisin kirjaa erityisesti heille, jotka työssään kehittävät hoitotyötä tai miettivät kuinka näyttöä tuodaan käytäntöön hoitotyössä. Tulevaisuudessa esimerkiksi Sosiaali- ja terveysalan uudistuksen kaltaiset järjestelmät lisäävät varmasti työpaikoilla kilpailua osaavasta hoitohenkilökunnasta. Myös potilaat valitsevat valinnanvapauden myötä todennäköisesti ne parhaimmat terveysalan organisaatiot, joissa potilaat saavat parasta hoitoa. Sana kiertää nimittäin nopeasti, etenkin sosiaalisessa mediassa! Organisaatiot, joissa on hyvät hoitokäytännöt niin potilaiden kuin henkilökunnankin hyväksi, ovat varmasti ne vetovoimaisimmat työpaikat. Uskon, että tällaisissa työpaikoissa joissa on selkeät ja tehokkaat näyttöön perustuvat käytänteet ovat myös työpaikkoja joissa on hyvä olla niin potilaiden kuin henkilökunnankin. Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan kirjaan ”Näyttöön perustuva toiminta – Tarpeesta tuloksiin”, jos sinua kiinnostaa oppia enemmän aiheesta ja ehkä viedä myös itse näyttöä käytäntöön työpaikallasi. Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan. Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä, tai jos sinulla on Skhole-tunnukset, lue kirja tästä!
  2. Aika sotku, siis tämä Sote, vai mitä mieltä olet? Soutaa ja huopaa. Kukaan ei tunnu varmuudella tietävän mitä on tulossa. Mutta minusta tuntuu siltä, että sosiaali- ja terveysalan suurikin ravistelu on paikallaan. Käsillä oleva muutos tarjoaa myös meille julkisen puolen hoitoalan ammattilaisille, niin työntekijöille kuin työnantajillekin, mahdollisuuden tarkastella ja parantaa tarjoamiamme palveluita. Uudenlaisten ratkaisujen aika on nyt, heti. Meidän tulee miettiä, millä tavalla pysymme aallon harjalla? Mihin asioihin panostamalla asiakas löytää luoksemme? Pystymmekö tällä osaamisella palvelemaan asiakkaita niin, että sote-uudistuksen tavoitteet täyttyvät? Kun uudistuksella tavoitellaan palveluiden yhdenvertaisuuden parantamista, ihmisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista ja kustannusten hillitsemistä, niin samassa hässäkässä tulisi kiinnittää erityistä huomiota asiakasrajapinnassa työtä tekevien, meidän hoitajien, osaamisen ja tietotaidon suunnitelmalliseen ja tasa-arvoiseen parantamiseen. Siten me kykenemme hoitamaan työmme niin, että voimme edistää sote-uudistuksen tavoitteisiin pääsemistä. On selvää, että ilman ammattitaitoista henkilökuntaa tavoitteet jäävät saavuttamatta. On siis huolehdittava lakisääteisestä täydennyskoulutuksesta. Tarjottava jatkuvasti hoitohenkilöstölle uusinta tietoa mahdollisimman nopeasti ja sen on oltava kaikkien saatavilla huolimatta siitä, työskenteleekö pienessä vai suuressa yksikössä, pohjoisessa vai etelässä. Nykyisin koulutuskäytännöt vaihtelevat varmasti työyksiköittäin hyvinkin paljon. Työnantajien resurssit ovat erilaiset ja koulutuksien hinnat vaihtelevat matkakustannuksineen. Ihan jokaisessa sosiaali- ja terveysalan yksikössä haetaan säästöjä ja mietitään resursseja, mutta täydennyskoulutuksesta ei tarvitse karsia, sitä pitää vaan lähteä tekemään uudella tavalla. Tässä Skhole voi auttaa! Skhole tarjoaa hoitoalan ammattilaisille täydennyskoulutusta verkossa. Se on kaikkien saatavilla, ilman uusia laitehankintoja, ilman matkoja koulutuspaikkaan, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Huikeeta !! Kun valinnanvapauden myötä asiakas saa päättää, mistä palvelunsa hakee, olen varma, että he suuntaavat sinne, missä kokevat tulevansa kohdatuksi, kuulluksi, hyvin hoidetuksi. He muistavat ystävälliset kasvot, osaavat kädet, ammattimaiset ja ajankohtaiset neuvot. Tämän kokemuksen muodostumisessa täydennyskoulutuksella on osansa. Voit tutustua Skholen täydennyskoulutukseen osoitteessa https://www.skhole.fi/
  3. 3 syytä osallistua sairaanhoitajapäiville

    Tiesitkö, että osa sairaanhoitajapäivien ohjelmasta on kaikille ilmaista? Onko joku muu lähdössä ensimmäistä kertaa sairaanhoitajapäiville? Myös täältä Mikkelistä startataan Helsinkiin 22.3., itse osallistun ensimmäistä kertaa koskaan kaksi päivää kestäville sairaanhoitajapäiville! Hauskaa päästä juttelemaan kollegoiden kanssa ympäri Suomen ja kuulemaan mielenkiintoisia luentoja eri aiheista. Tässä kolme hyvää syytä lähteä mukaan tähän jokavuotiseen terveysalan ammattilaisten tapahtumaan: 1. Pääset moikkaamaan ja vaihtamaan ajatuksia kollegojen kanssa joka puolelta Suomea, tämä jos mikä on verkostoitumista parhaillaan. Mikä määrä hoitajia kokoontuukaan yhteen, hieno tilaisuus vaihtaa ajatuksia muiden kaupungin kollegojen kanssa. Aina kannattaa muistaa, että omia verkostoja voi hyödyntää esimerkiksi työnhaussa, äläkä unohda, että puskaradio toimii myös meidän alallamme! 2. Voit osallistua Keynote-luennoille ilmaiseksi! Muun muassa Harri Gustafberg puhuu stressistä ja itsensä johtamisesta torstain ilmaisella luennolla pääsalissa klo 10-45-11:30. Itsensä johtaminen on teemana todella mielenkiintoinen. Meidän hoitotyöntekijöiden on osattava johtaa itseämme, vaikka erityistä esimiesvastuuta ei muiden johtamisesta olisikaan. Näitä asioita on aina hyvä palautella mieleen, itse odotan mitä konkreettisia neuvoja Harri jakaa! 3. Voit tutustua erilaisiin näytteilleasettajiin! Kiinnostaisiko opiskelu vai onko mielessäsi työpaikan vaihto? Sairaanhoitajapäivillä on paljon erilaisia näytteilleasettajia mukaan lukien useat ammattikorkeakoulut, yliopistot, eri sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ja lisäksi iso kasa eri järjestöjen edustajia. Lähde hakemaan inspiraatiota uusiin tuuliin tai selvittämään jo mielessä olevia kysymyksiä asiantuntijoilta, nyt siihen on hyvä mahdollisuus ihan paikanpäällä. Mikäli et ole tulossa maksulliseen ohjelmaan, ilmoittaudu ilmaiseen näyttelyosioon täältä viimeistään 23.3.! + Muistathan,että meillä on Skholen standi messuilla, itse olen paikalla torstaina klo 11:45-12:45 ja perjantaina klo 12-13, tule moikkaamaan ja osallistumaan arvontaan! Kurkkaa kaikki ilmaiset luennot sh-päivien esitteestä ja ole kuulemassa mielenkiintoisia luentoja. Minut löytää myös kaikille ilmaista paneelikeskustelua seuraamasta!
  4. On taas se aika vuodesta...

    On taas se aika vuodesta. Pakkaset paukkuvat (ehkä ja toivottavasti) viimeisiä viikkoja, mielen pitäisi olla virkeä, askeleen kevyt. Keväthän on jo aivan käsillä. Mutta. Joululomista on kulunut jo liian pitkä tovi, eikä aamuisin ole yhtään sen helpompi nousta kuin kaksi kuukautta sittenkään. Kesälomaan tuntuu olevan ikuisuus. Kuulostaako tutulta? Kirkasvalolampun sijaan voisin suositella jotain ihan oikeasti toimivaa: kouluttautuminen. Eikä mikä tahansa kouluttautuminen, vaan Sairaanhoitajapäivät 2018. Koulutusreissuilta on tutkitustikin saatu eväitä arkeen, ja pieni virkistäytyminen oman työpaikan ovien ulkopuolella antaa varmuudella virtaa. Vielä ehdit mukaan! Sairaanhoitajapäivillä saat uusia virikkeitä omaan työhösi, pääset tutustumaan yhdellä kohtaamisella alan uusiin palveluihin, toimijoihin ja tuotteisiin, voit verkostoitua eri toimijoiden kanssa, ja mikä parasta, pääset kehittämään omaa ammattitaitoasi! Kaikkein parasta taitaa olla se, että koulutuspäivät tarjoavat myös maksuttomia mahdollisuuksia eväsrepun täyttöön: Tänä vuonna maksuttomalla näyttelyalueella pääsee tutustumaan muun muassa näytteilleasettajien tarjontaan ja kuulemaan kiinnostavat, kaikille avoimet keynote –luennot. Keynote-luennoija Sirpa Pietikäisen puheenvuoroa Sairaanhoitajat terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisen ja digitalisoitumisen keskiöön Suomessa ja Euroopassa voi erityisesti suositella niille koulutuskävijoille, joita ura Suomen rajojen ulkopuolella kiinnostaa – mitä mahdollisuuksia maailma ammattilaisillemme tarjoaakaan! Toisen keynote-puhujan, Harri Gustafsbergin, Stressin hallinta ja itsensä johtaminen –luento paneutuu aiheeseen, josta on puhuttu ja puhutaan säännöllisesti terveydenhuoltoalan resursoinnin ja hoitotyöntekijöiden työssäjaksamisen yhteydessä. Kuten aiemmissa blogiteksteistäkin olette voineet lukea, on terveydenhuollon ammattilainen uupunut. Gustafsbergin luennosta saattaa saada vinkkejä siitä, miten omaa stressitasoaan kykenee hallitsemaan tai millä tavoin uupumista voidaan ennalta ehkäistä sisäisesti, itsestä lähtöisin olevilla menetelmillä. Itsensä johtamisen avulla. Koulutuspäivillä voi myös messuilla! Sairaanhoitajapäivillä on lukuisia näytteilleasettajia ja jokaisella on tärkeää sanottavaa juuri sinulle. Omaan messukarttaani olen rastittanut jo seuraavat tutustumistahot: Itä-Suomen yliopisto, Mediq, Metropolia AMK, Skhole, Terveyskylä.fi, Lääketietokeskus ja Kustannus Oy Duodecim. Miksikö? Ensinnäkin kiinnostus osaamisen kehittämiseen ja terveydenhuollon uusiin tuuliin, toiseksi mielenkiintoiset virtuaaliset mahdollisuudet, ja kolmanneksi työtehtävä – Skholen pisteellä olen bloggaajana tavoitettavissa juuri sinua varten. Mitkä messuilujutut sinua kiinnostavat? Sitten on vielä Klinikkalava. Klinikkalavalla voit kuunnella ajankohtaisia ja käytännönläheisiä, kaikille avoimia ja ilmaisia puolentunnin tietoiskuja. Erityisen kiinnostavia ja kuulemisen arvioisia ainakin näin opettajan näkökulmasta ovat seuraavat esitykset: 1. Toteutuuko näyttöön perustuva toiminta hoitotyössä? Näyttöön perustuva toiminta on 2010-luvun puheenaihe terveydenhuollossa. Myös vuoden 2018 Klinikkalavalla klo. 12.00. Mielenkiintoisena pidän sitä, mitä esiintyjät tähän kysymykseensä vastaavat ja miten he vastaustaan perustelevat. Käytäntöjä ja vastausvaihtoehtoja on monia, ja tässä tilaisuudessa kuulemme yhden näkökulman asiasta. 2. Millaista on onnistunut opiskelijaohjaus? Onnistunut harjoittelujakso on tärkeä osa terveysalan opiskelijan ammatillisen kasvun ja kliinisen osaamisen kehittymisessä. Opettajana minua kiehtovat opiskelijaohjauksen nykytrendit ja -haasteet sekä se, millaisia uusia ajatuksia opiskelijaohjausosaamiseen liittyy. Olenkin varmuudella kuuntelemassa esitystä klo 13.00 alkaen eturivissä! 3. …ja sitten, tadaa!, ihan kaikkein paras juttu ainakin kilpailuhenkiselle koulutus- ja messukävijälle: Sairaan hyvä tietäjä –tietovisailu Sairaan hyvä tietäjä ratkaisee, kenen osaaminen on hyvällä tasolla ja kuka taitaa potilaan kliinisen tarkkailun? Kuka on lukenut tenttikirjansa kannesta kanteen ja kuka on joukon säätäjä? Pelaajaksi voi ilmoittautua jo ennakkoon Metropolia AMK:n osastolla 3r11. Uskothan, kun kerron, että kouluttautuminen todella virkistää? Voit unohtaa kirkasvalolampun ja pakata laukkusi minilomalle Helsinkiin 22.-23.3.2018. Lupaan, että matka kesälomaan on ainakin kaksi päivää lyhempi! Minna Ps. Voit tavata minut Sairaanhoitajapäivillä! Olen Skholen ständillä to 22.3. klo 11.15-12.15 sekä pe 23.3. klo 11.30-12.30. Tuu ihmeessä moikkaamaan, lupaan hymyn ja pari hyvää juttua. Ja jotain roinaakin saattaa olla jaossa standilla. Kipinkapin... .
  5. Moniammatillisen yhteistyön harjoittelu

    Viimeisimmän 4 viikon harjoitteluni suoritin hyvinvointikeskuksessa. Ensimmäinen vastaanottoharjoittelu, kääks! Heti ensimmäisen viikon ihmettelyn jälkeen, meidät oli ilmoitettu moniammatilliseen harjoitteluun tulevien lääkäreiden kanssa. Eikä kyseessä ollut mikään näytelty case, vaan otimme vastaan oikean asiakkaan, siis aikuisten oikeasti! Lisäksi asetelma oli: 2 valkotakkista ja yksi smurffiasuinen (= hoitajaopiskelija). Tilannetta voisi verrata ihan suoraan kalaan kuivalla maalla. Toisaalta itse olin ainakin ihan innoissani tilanteesta, sillä en ollut vielä viikon harjoittelun jälkeen päässyt haastattelemaan asiakkaita saatika kirjaamaan. Lisäksi saimme tolskata keskenämme, kukaan ei ollut kärpäsenä katossa ennen kuin kutsuimme ”kärpäsen” paikalle tarkistamaan toimintamme. Siinähän se tunti asiakkaan kanssa vierähti rattoisasti. Kohdeasiakkaat oli valikoitu sosiaalisemmasta päästä ja he itse tiesivät, mihin olivat ilmoittautuneet mukaan. Enemmän organisointia, suunnitelmallisuutta ja vastuuta Silti jäi hieman hmmmm -olo koko prosessista. Harjoitus oli suunnattu enemmän ehkä lääketieteen opiskelijoille kuin meille. He opiskelivat ensimmäistä vuotta ja ehkä juuri tarvitsivat toistensa apua ja tukea. Me hoitopuolen opiskelijat olemme opiskeluiden paremmalla puolen ja olisimme ehkä kaivanneet myös sellaista kuviota, jossa otamme enemmän vastuuta haastattelun ja tiettyjen tutkimusten suhteen. Tai ehkä meidän osalta harjoituksesta uupui kunnon informointi sekä selkeä tehtävien jako. Jäimme hieman tyhjän päälle. Toki omassa ryhmässä jaoimme tehtäviä jonkinlaisen karkean ohjeistuksen mukaan, mutta silti siinä tekemiset menivät alkuun ihan päällekkäin. Noh, harjoituksen vetäjät olivatkin lääkäreitä ja homma oli organisoitu enemmän yliopiston puolelta. Toki vastaan tulee varmasti myös resurssit. Jos harjoituksen jälkeen olisi kuitenkin kerätty kirjallinen palaute, olisimme mielellämme antaneet rakentavia kehitysehdotuksia, niitä meillä kyllä riittää 😉 Tästä tapauksesta kumpusikin sitten mieleen pari kehitysehdotusta opetusta ajatellen: Moniammatillisuuden mahdollisuuksien hyödyntäminen Mutta yleensä ottaen kaikki moniammatilliset harjoitukset ovat erittäin tervetulleita. Niitä on kuitenkin erittäin minimaalisesti. Olemme olleet mukana yhdessä simulaatioharjoituksessa koululla, jossa hoidimme ei niin aikuisten oikeaa potilasta yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Harmikseni olin ryhmässä, johon ei riittänyt opiskelijaa vaan saimme oikean lääkärin ajamaan sitä virkaa. Tunnelma oli himpun verran eri kuin naapuri huoneessa. Mutta kuulin hirveästi kehuja muilta pienryhmiltä. Yksi asia, mitä pitäisi enemmän hyödyntää joka koulussa, on yhteiset harjoitukset eri hoitotyön ryhmien kanssa. Esimerkiksi ensihoitajat ovat yksi sellainen ryhmä, joiden kanssa sairaanhoitopuolella ollaan varmasti tekemisissä. Kun itselleni ekalla viikolla harjoittelussa ensihoitaja täräytti: ”Noniin, annappa raportti!” Saatoin kyllä kerätä miinuspisteitä heidän silmissään. Kun siitä tokenin muutaman ensihoitajan raskaan huokailun jälkeen, aloin vain kertoa sen mitä tiesin potilaan tilanteesta. Olemme kyllä koulussa simulaatioissa itse ”näytelleet” ensihoitajia ja muka raportoineet jotain. Minusta se ei kuitenkaan vastaa kovinkaan sitä tilannetta, jos saisimme näihin harjoituksiin mukaan ihan ensihoitajaopiskelijoita, joilla protokollat heidän puolelta ovat selkeämmät. Eipä unohdeta luettelosta kuitenkaan fysio- ja toimintaterapeutteja, bioanalyytikkoja, sosionomeja, optometristeja, röntgenhoitajia ja suuhygienisteja. Toki luettelon täydentävät sairaanhoitajat, kätilöt ja me terveydenhoitajat. Eipä tässä olisi kuin vain mielikuvitus rajana. Itse olen ainakin hirveän kiinnostunut oppimaan hieman enemmän myös muiden alojen työskentelytavoista. Siis yleensähän lähes jokaisesta ammattiryhmästä käy opettaja luennoimaissa ja vetämässä pakolliset (lyhyehköt) harjoitustunnit. Mutta voisiko näkökulma ollakin hieman eri ja jopa opettavaisempi, jos näissäkin asioissa hyödynnettäisiin kokonaisia opiskelijaryhmiä? Ehkäpä näin tietoa voitaisiin jakaa vieläkin vakuuttavammin myös potilas-/asiakastyössä. Lisäksi potilas/asiakas saataisiin johdettua tehokkaammin oikean ammattiryhmän arvioon. Vink, vink: Skholelta voi käydä myös tutustumassa kurssiin moniammatillinen yhteistyö. Kurssi esittelee moniammatillista yhteistyötä vaativien potilaiden hoidon perusperiaatteita teoriassa sekä käytännössä, antaen näkökulmaa eri ammattilaisten rooliin ja toimintaan. Kurssi on suunnattu hoitotyön opiskelijoille ja valmistaa heitä kohtaamaan potilaita, joiden kanssa toimimiseen tarvitaan moniammatillista verkostotyötä. Kerro mielipiteesi tai kokemuksesi, jos koulussanne on rikottu eri opiskelijaryhmien rajoja.
  6. Hoitotyössä työkäytäntöjen perusteeton vaihtelu asettaa potilaat eriarvoiseen asemaan, tekstistä selviää. Luen painotuoretta kirjaa näyttöön perustuvasta hoitotyöstä (ks. lähteistä). Se sisältää paljon tietoa, joka jokaisen sairaanhoitajan tulisi sisäistää. Kirjan luvuissa kerrotaan seikkaperäisesti, miten perusteltu tieto viedään ja vakiinnutetaan arkisiin hoitotilanteisiin. Askelmerkit ovat yksinkertaiset. Tunnistetaan toiminnan parantamisen tarve, suunnitellaan muutos ja otetaan porukalla yhtenäinen toimintatapa käyttöön. Seuraavaksi arvioidaan mikä onnistui ja mikä ei, poistetaan uudistuksen esteet ja ylläpidetään vaikuttavaksi todettuja hoitomenetelmiä. Kääntelen kirjan sivuja nopeasti. Pian selviää, että näyttöön perustuvan toiminnan esteitä työpaikoilla ovat muun muassa negatiiviset asenteet, korkea hierarkia, huono tiedonkulku ja uutta käytäntöä kohtaan koettu epävarmuus. Edistäviä tekijöitä ovat kehittämismyönteiset asenteet, näyttöön perustuvien ohjeiden toteaminen käyttökelpoisiksi tai uuden käytännön tuottamat hyödyt potilaalle ja hänen läheisilleen. Kirja ei ole varsinaisesti menetelmäopas kinkkisiin käytännön tilanteisiin. Se antaa laajan kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta koko sosiaali- ja terveydenhuollossa. Silti tekstissä on hyviä vinkkejä käytäntöön, kuten muistilista hoitosuosituksen käyttöönotosta ja tiedot hyvän työ- tai potilasohjeen laatimiseen. Kirja tarjoaa myös pohdittavaa esimerkiksi terveysteknologian käyttöönotosta, mikä ei ole hoitotyössä aivan ongelmatonta sekään. Paljon sivuja on varattu myös siihen, miten edistetään potilaiden kannalta vaikuttavia terveyspalveluja, jotka ovat heidän mielestään tarkoituksenmukaisia ja käyttökelpoisia. Lisääntyvä potilaiden omahoito edellyttää, että heillä on riittävät tiedot hoitopäätösten tueksi. Käytännön ongelma on esimerkiksi lisääntyvä sosiaalisesta mediasta terveysongelmiin etsittävä tieto, koska se ei ole aina luotettavaa. Potilaalle koituvat haitat ja hoidon kustannukset kohoavat usein niissä työpaikoissa, joissa tehdään kuten on aina ennenkin tehty. Toiminta voi olla silloin epäeettistä ja tehotonta. Esimerkiksi puutteet tehohoidossa olevan potilaan suuhygienian hoidossa altistavat hänet ventilaattoripneumonialle. Kaiken takana ovat hoitomenetelmät, jotka perustuvat pahimmillaan uskomuksiin, oletuksiin tai vanhentuneeseen tietoon. Hoitotyö ei silloin perustu parhaaseen näyttöön. Sairaanhoitajaliiton ja Hoitotieteen tutkimussäätiön aiheesta kokoama tuore raportti on murheellista luettavaa. Sen mukaan arviolta 60 prosenttia sairaanhoitajista kokee, etteivät työpaikan hoitokäytännöt perustu viimeisimpiin hoitosuosituksiin. Syynä ovat muun muassa riittämättömät resurssit, hallitsematon kiire ja työpaikkojen toimintaa tukevien rakenteiden vanhanaikaisuus. Katse kohdistuu nyt työnantajiin ja hoitotyön esimiehiin. Heidän tehtävänsä on varmistaa henkilöstön osaaminen. Käytännössä näyttöön perustuva toiminta on kuitenkin hoitohenkilökunnan sitoutumisen varassa. Hoitajat suhtautuvat kehittämiseen myönteisesti, jos siihen osoitetaan riittävät resurssit. Jos taas potilailta kysytään, jokainen heistä toivoo saavansa aina parasta mahdollista hoitoa. Näyttöön perustuvan hoitotyön puutteet selätetään tällä kirjalla. Hoitohenkilökunta kun on terveysalan suurin ammattiryhmä ja toteuttaa suuren osan potilaiden saamasta hoidosta. Uuden sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen palvelurakenteen tulisi suunnittelusta lähtien perustua tutkittuun ja arvioituun näyttöön. Siksi juuri hoitotyöntekijät ja heidän esimiehensä ovat ratkaisevassa roolissa sote-uudistuksessa. He vastaavat näyttöön perustuvien hoitotyön käytäntöjen viemisestä sosiaali- ja terveysalan ja potilaiden arkeen. Lähteet Korhonen A, Jylhä V, Koronen T, Holopainen A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin. Helsinki: Hoitotieteen tutkimussäätiö ja Skhole Oy. Lue lisää kirjasta ja saatavuudesta! Toteutuuko näyttöön perustava toiminta Suomessa? Raportti nykytilasta hoitotyön edustajien kuvaamana. 2018. Hoitotyön tutkimussäätiö ja Sairaanhoitajaliitto ry. Saatavana www.sairaanhoitajat.fi. Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan. Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä: https://www.skhole.fi/ tai jos sinulla on Skhole-tunnukset, lue kirja tästä!
  7. Seitsemän oikein! Osaatko lääkehoidon lottoa?

    Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen edellyttää lääkehoidon vankkaa osaamista. Ammattitaitoa. Sairaanhoitajakoulutuksen tehtävänä on mahdollistaa ja taata lääkehoidon osaamisen kehittyminen. Lisäksi tarvitaan eettistä ajattelutapaa, motivaatiota, oikeanlaista asennetta ja hieman matikkapäätä. Lääkelaskutkaan eivät siis turhaan tai kenenkään kiusaksi opiskeluvuosien opetussuunnitelmissa ole, kuten Merikin aiemmin blogitekstissään kirjoitti. Lääkelaskutentistä on kaiken kukkuraksi saatava täydet pisteet, eikä yksi risti kaksi -tyylillä veikkaaminen ole koskaan tuottanut parasta tulosta. Ihan niin kuin oikeassa lääkehoitoelämässä – pieninkin virhe voi koitua kohtalokkaaksi! Kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että sairaanhoitajilla ja sairaanhoitajaopiskelijoilla on puutteita lääkehoidon osaamisessa. Epäkohtia ja vaihtelevuutta on havaittu myös lääkehoidon opetuksen laajuudessa, sisällössä ja toteutuksessa. Arviolta joka viides lääkkeenanto on virheellinen Lääkehoitoon liittyy aina inhimillisen virheen vaara: arviolta joka viides lääkkeenanto on virheellinen. Pitkät työvuorot, epäselvät ja häiriöalttiit lääkkeenjaon tilanteet sekä esimerkiksi puutteelliset potilastiedot vaikuttavat merkittävästi potilasvahinkojen määrään. Lääkehoito on turvallista ja tehokasta vain oikein toteutettuna. Koska jo pienillä lääkemäärillä vaikutetaan potilaaseen, ja jo pienikin lääkehoidon poikkeama voi aiheuttaa mittavan vaaratapahtuman, tulee lääkehoitoon kiinnittää erityistä huomiota kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Sekä lääkehoidon että nestehoidon ja verituotteiden käsittelyä ja annostelua koskevat periaatteet ovatkin samat kaikille terveydenhuollon toimijoille. Jokaisessa lääkehoitoa toteuttavassa yksikössä tulee olla lääkehoidon suunnitelma, jonka pitää sisältää kaikki periaatteet ja toimintatavat, joiden mukaan lääkehoito toteutetaan yksikössä turvallisesti. Tyypillisimmän lääkityspoikkeamatilanteen aiheuttaa työntekijän tai yksikön väärä tai suunnittelematon toimintatapa. Merkittävin lääkityspoikkeaman syy on se, että potilasta ei tunnisteta tai potilaan diagnoosi ei olekaan oikea. Poikkeama voi johtua myös väärästä lääkkeestä, väärästä annostuksesta tai väärästä lääkkeenantoajasta. Potilas voi myös saada ammattilaiselta virheellisen ohjeistuksen lääkkeen käyttöön liittyen. Vakavia lääkityshaittoja aiheuttavat erityisesti opioidien, diabetekseen käytettävien lääkkeiden ja varfariinin antamiseen liittyvät virheet, joihin altistavat potilaan korkea ikä ja useiden lääkkeiden samanaikainen käyttö. Vanhuksille toteutettavassa lääkkeenannossa tulee noudattaa erityistä huolellisuutta! Ammattilaisten puutteelliset toiminnot johtavat poikkeamiin Poikkeamat johtuvat tutkitusti miltei aina terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnasta. Lääkityspoikkeamien on todettu johtuvan myös työyksikön käytännöistä, työnjaosta ja lääkkeen valmistamiseen tai antamiseen liittyvistä seikoista. Poikkeamia aiheuttavat myös potilaan tilan seuraamiseen, lääkkeen määräyksen vastaanottamiseen, lääkkeiden nimeämiseen ja merkitsemiseen sekä niiden tilaamiseen, pakkaamiseen ja toimittamiseen liittyvät – usein puutteelliset – toiminnot. Lääkehoitoon pitää keskittyä, siihen tulee olla ammattiperusta sekä työyksikön luvat lääketilausten tekemiseen, lääkkeiden jakoon, annosteluun ja antoon liittyen. Lääkehoidon osaamista tulee kehittää ja taitoja pitää yllä. Vaikkei lääkehoito olekaan peliä, eikä arvuuttelulla pitkälle pötki, muista silti lotota! Seitsemän O:ta eli seitsemän oikein -rivin voi lääkehoidon lotossa saada seuraavasti: oikea lääke, oikea annos, oikea antoaika, oikea antotapa, oikea potilas, oikea potilaan ohjaus sekä oikea dokumentointi. Minna Psst. Tutustu lähteenäkin käytettyyn vuonna 2016 julkaistuun THL:n Turvallinen lääkehoito - Opas lääkehoitosuunnitelman tekemiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa -julkaisuun. Voit myös harjaantua lääkehoidon toteutuksessa ja kehittää lääkelaskuosaamistasi. Tsekkaa Skholen mahdollisuudet tästä! Jos olet jo Skholen käyttäjä, sinulla on mahdollisuus testata lääkelaskuosaamisesi ja kehittää sitä!
  8. Kolme syytä miksi lääkelaskut pitää osata

    Lääkelaskut ovat ikiaihe, joka pohdituttaa vuodesta toiseen niin alan opiskelijoita, kuin ammatissa jo vuosia toimineita hoitoalan ammattilaisia. Netissä surffaillessa törmää lukuisiin keskusteluihin aiheesta "lääkelaskut". Keskustelut ovat sävyltään stressaantuneita ja huolestuneita. Selittelyissä löytyy. Miksi? Tässä pari pohtimisen arvoista asiaa, miksi tuskailu on turhaa. Ja minkä takia hoitoalan tulevien ja nykyisten ammattilaisten nyt vaan pitää - ja kannattaa - osata lääkelaskut. 1. Lääkelaskujen hallinta on osa potilaan hyvää hoitoa Lähtiessäni opiskelemaan hoitoalaa liki neljätoista vuotta sitten tieto siitä, että tenteissä kaikkien lääkelaskujen on oltava täysin oikein, aiheutti opiskelijoiden keskuudessa pähkäilyä ja porinaa. Lääketiede etenee, hoitotyö kehittyy ja potilaille tehtävät toimenpiteet monipuolistuvat. Terveysteknologia ja digitalisaatio etenevät vauhdilla. Vaatimustaso kasvaa. Työnkuvat laajenevat ja muuttuvat. Ja niin edelleen. Anestesiahoitajan työssä olennainen ja arkipäiväinen osa työnkuvaa on lääkehoito. Siihen kuuluu lääkelaskujen moitteeton ja sujuva hallinta. Leikkaussalissa tilanteet vaihtelevat, ja työ on tyypillisesti usein nopeatempoista. Potilaat ovat eri ikäisiä ja hyvinkin eri kokoisia. Tämän vuoksi myös lääkkeen oikea annostus*) on ehdottoman tärkeää. Lääkelaskutaitoja tarvitaan yhtä lailla vuodeosastoilla ja lukuisissa muissa potilaiden hoitoympäristöissä. Lääkehoidon turvallisuus on olennainen osa potilasturvallisuutta. Virheet lääkehoidossa, eli lääkityspoikkeamat, kuuluvat yleisimpiin potilasturvallisuutta vaarantaviin haittatapahtumiin. Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan sairaanhoitajan tehtävä on edistää potilaan yksilöllistä hyvää oloa. Lääkelaskujen hallinta on osa tätä. Jos olet edelleen eri mieltä asiasta, niin aihetta voi pohtia hieman eri näkökulmasta. Haluaisitko että sinä tai läheisesi olisi se potilas, jonka hoitaja annostelee lääkettä mututuntumalla? Tätä voisi verrata myös tilanteeseen, että olisit matkustajana lentokoneeseessa, jonka lentäjä tulkitsisi summamutikassa mittareita ja lennonjohdon antamia ohjeita. Joulukuun blogissani vinkkasin, että niin opiskelijana kuin ammatissa toimiessa hyväksi havaittu tapa on tehdä muistiinpanoja pieneen, taskuun mahtuvaan ja mukana kulkevaan vihkoon. Siihen voi dokumentoida myös lääkelaskujen kaavoja ja esimerkkejä lääkelaskuista. Niihin voi turvautua etenkin vasta-alkajana silloin, kun usko omiin lääkelaskutaitoihin kaipaa tilapäistä vahvistusta, eikä kahden eri henkilön toteuttama kaksoistarkastus juuri siinä tilanteessa ole syystä, tai toisesta mahdollista. 2. Lääkelaskujen hallinta on osa hoitoalan työntekijän ammattilaisuutta Tämän päivän hoitotyön tekijä on koulutettu ammattilainen. Hoitotyössä toimiessani olen joskus kuullut jonkun kliinistä hoitotyötä tekevän hoitotyön ammattilaisen perustelevan viiden vuoden välein uusittavan lääkehoidon ja lääkelaskennan osaamisen todentamisen tarpeettomuutta sillä, että ei tarvitse niitä omassa päivittäisessä työssä. Tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä, että työnantaja määrittelee yllä mainitun vaateen. Se ei ole tahdon asia, eikä oma valinta. Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus edellyttää ja valvoa, että työntekijöillä on sellainen peruskoulutus mitä työtehtävän hoitaminen edellyttää. Hoitotyössä toimisen perusedellytys on lääkehoidon osaaminen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mukaan ilman lääkehoidon koulutusta ei voi osallistua lääkehoidon tehtäviin ja toteuttamiseen. 3. Lääkelaskut ovat täysin opittavissa oleva asia Lääkelaskutaitojen harjoittaminen ja lääkelaskutentit ovat tärkeitä osioita hoitotyön koulutusohjelmissa. Viiden vuoden välein uusittava lääkehoidon koulutus ja etenkin lääkelaskut saattavat toisinaan saada jopa jonkun monessa liemessä keitetyn ja kokeneimmankin hoitotyön konkarin ahdistumaan. Turhaan. Omia lääkelaskutaitoja voi harjoittaa ja vahvistaa missä urakehitysvaiheessa vaan. Viitseliäisyyttä se kyllä vaatii mikäli lääkelaskutaidot ovat käytön puutteessa päässeet ruostumaan. Lääkelaskuja voi treenata oppilaitosten ja työpaikkojen järjestämien työpajojen tai täydennyskoulutusten ohella verkkoympäristössä. Terveydenhuollon verkkokoulutusta tarjoavan Skholen kurssivalikoimasta löytyy lääkehoitoon liittyen muun muassa kursseja lääkelaskennasta, farmakologiasta, lääkehoidosta ja lääkeaineryhmistä. ”Kehno matikkapää” ei ole käypä selitys olla osaamatta lääkelaskuja. Lääkelaskut ovat mielestäni suoraviivaisia ja loogisia verrattuna kaukaisten lukioaikojen matikankursseihin, jotka eivät totisesti olleet ihan ydinosaamisaluetta. Sain jopa ehdot lyhyestä matematiikasta lukion ensimmäisellä luokalla. Niistä selvittiin, kuinkas muuten, kuin harjoittelulla. Ilmeisestä "matikkalahjattomuudesta" huolimatta olen sairaanhoitajan ammatissa toimiessani oppinut lääkelaskut. Ja osaan ne sujuvasti, nopeasti ja varmasti. Väistelevän valittamisen, nettipalstoilla narisemisen ja aiheettoman ahdistumisen asemesta myös lääkelaskujen kohdalla kannattaa ryhtyä tositoimiin. Lääkelaskut eivät ole rakettitiedettä, vaan täysin opittavissa oleva asia. Myös tässä asiassa harjoitus tekee mestarin. *) Lääkehoidon toteuttamisen viisi oikeaa: Oikea potilas, oikea lääke, oikea antoaika, oikea antoreitti ja oikea annostus
  9. Lisää palkkaa?

    Aikuisiällä tapahtuva oppiminen on pääosin omaehtoista opiskelua. Naiset osallistuvat miehiä aktiivisemmin omaehtoiseen kouluttautumiseen aikuisällä, ja miehet puolestaan kouluttautuvat työnantajan tai työviranomaisen kehotuksesta. Katsotaankin, että naiset etsivät nyky-yhteiskunnassa omaa polkuaan eri tavoin kuin aiemmin. Ennen oli tavallista hankkia yksi ammatti elämänsä aikana ja pärjätä tämän valintansa kanssa eläkeikään saakka. Naiset opiskelevat huomattavasti miehiä enemmän sellaista, mikä ei johda tutkintoon, kuten kansalaisopiston kursseilla. Voidaan ajatella että naiset opiskelevat enemmän juurikin muista kuin urajohteisista syistä. (Laakkonen ym. 2017.) Valtaosa hoitoalan työntekijöistä on naisia, joten keskityn tässä nyt naisten näkökulmiin. Tarkoituksena ei ole syrjiä miehiä. Miksi nuoret naiset lähtevät opiskelemaan? 1. opiskelu moninaisen ammatti-identiteetin saavuttamiseksi. 2. opiskelu reunaehtojen puitteissa 3. opiskelu liikkeellä pitävänä voimana 4. opiskelu elämänkulun normatiivisen käsikirjoituksen rikkojana Kouluttautumisella pyritään ehkäisemään jämähtämistä niin sanottuun oravanpyörään. Käsi ylös jos olet joskus ahdistunut oravanpyörästä! Kouluttautuminen kehittää ammattitaitoa ja opiskelun ajatellaan takaavan mielekäs työ tulevaisuudessa. Minä pystyn ja kykenen, vahvistetaan työmahdollisuuksia ja osoitetaan muiden ja omien odotusten mukainen kyvykkyys työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Naiset hakevat opiskelulta vastapainoa aikuisuuden velvollisuuksille ja opiskelujen myötä koetaan minäpystyvyyttä. Opiskelijoita motivoivat myös älylliset suoritukset opinnoissa. Nykyisin ei ajatella olevan yksi ja perinteinen malli kuinka kuuluisi elää, suorittaa opinnot, hankkia ammatti, puoliso, lapset, työt, lapsenlapset. Opiskelun avulla voi hakea omaa paikkaansa ja pallotella eri rooleissa. Opiskelu mahdollistaa liikkuvuuden eri rooleissa ja rajapinnoilla. Valmistumisen myöhästyminen Opiskelun tavoitteena on siirtyminen työelämään, mutta opiskelijoilla on valtavan kova paine työelämään jo opintojen ollessa kesken. Tuet siirtyvät jatkuvasti enemmän lainapainotteiseksi. Miten opiskelujen käykään, kun hypätään jo kesken opintojen töihin? Työelämään opintojen ohessa vetävät vahvasti rahallinen tilanne ja töiden kautta saadut tulot, ja tämä taas oli syynä opiskelujen viivästymiselle. Lisäksi yhteiskunnan paineet heijastuvat myös opiskelijoihin, sillä korkeakouluttautumista odotetaan yhä enemmissä määrin. (ks. Laakkonen ym. 2017.) Isolla osalla opiskelijoista rahallinen tilanne edellyttää työssäkäyntiä opintojen aikana, mikä puolestaan voi viivästyttää opintoja. Mutta töiden kautta hankittu työkokemus voi olla mittaamattoman arvokasta tulevaisuutta ajatellen, se lisää esimerkiksi mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Hoitajien kehittymis- ja kehittämiskohteet Olen pohtinut omia roolejani, sairaanhoitajana eli työntekijänä, ja hoitotieteilijänä eli opiskelijana. Omalla kohdalla tämä mahdollistaa tietynlaisen tasapainottelun eri roolien välissä. Kun mietitään sairaanhoitajien kouluttautumista, on hyvä huomioida kouluttautumisen tavoitteellisuus ja huomioida urasuunnitelmissa myös aiempi osaaminen (Tuomi 2008). Tämä tutkimus ei korostanut nousujohteista uraa motivaattorina, mutta osalla, mukaan luettuna itseni, myös se sisältyy motivaatiotekijöihin. Suorittajaluonteeni myöskin muistuttelee, että aikuisiällä opiskelu ei ole niin kovin yksinkertaista, joten sen rankkuuden ja rajallisen aikataulun vuoksi opiskeluun käytettävä aika on hyödynnettävä tehokkaasti ja tutkintotavoitteisesti. Omiksi motivaattoreiksini opiskelulle sanoisin juurikin aiemmin mainitut ja tärkeimpänä niistä oman osaamisen kehittämisen sekä tulevaisuudessakin mielekkään työn turvaamisen. Ymmärrän aivan täysin, että joku toinen löytää motivaation opintoihin jostain muusta. Nousujohteinen ura ja sitä myötä tuleva korkeampi palkka ei näytä olevan pääsyy opiskella. Raha puolestaan motivoi opiskelijoita tekemään keikkaa ja siirtymään enemmissä määrin työelämään, mikä osaltaan voi aiheuttaa haittaa opiskeluille. Yhteenvetona sanoisin, että muut tekijät motivoivat rahaa enemmän opiskeluun. Myös sairaanhoitajaksi opiskelevat lähihoitajat, mielenkiintoista kuulla teitä, pienen palkkaeron vuoksi tuskin palkka on ollut kovin suuri motivaattori opintoihin? Olisikin mielenkiintoista kuulla, miksi olet lähtenyt opiskelemaan ja mistä olet saanut motivaatiota opiskeluun? Myös miehet, sana on vapaa! Lähteet: Laakkonen E, Manninen J & Kauppila J. 2017. Nuoret aikuiset naiset elinikäisinä oppijoina - notkeaa toimijuutta työn, perheen ja opiskelun rajapinnoilla. Aikuiskasvatus 01/2017. Tuomi S. 2008. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen lasten hoitotyössä. KUOPION YLIOPISTON JULKAISUJA E. YHTEISKUNTATIETEET 156. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto. http://www.oppi.uef.fi/uku/vaitokset/vaitokset/2008/isbn978-951-27-0815-4.pdf
  10. Terveydenhoitaja täykkäreissä - kohti täydennyskoulutusta !

    En suinkaan ole astelemassa Wisteria Lanelle, vaan vuosittaiseen terveydenhoitajien tärkeimpään täydennyskoulutustapahtumaan, terveydenhoitajapäiville Finlandia-taloon. Vajaan parin viikon päästä on siis tiedossa kaksipäiväinen koulutustapahtuma täynnä keskustelua, kollegoiden tapaamisia, esityksiä ajankohtaisista aiheista sekä tietty ihan viihtymistä, virkistäytymistä. Tänä vuonna kivan säväyksen terkkapäiviin antaa se, että myös minä hyppään lavalle kertomaan omasta somen käytöstä kouluterkan työssä otsikolla : Positiivista pörinää somessa. Täydennyskoulutuksella on lakisääteinen paikkansa ja työnantajalla on velvollisuus mahdollistaa koulutukseen osallistuminen. On varmasti työnantajan etu, että työntekijä käy säännöllisesti päivittämässä osaamistaan ja taitaapa sekin olla lakisääteistä, että hoitajan on myös itse huolehdittava ammattitaitonsa ajan tasalla pysymisestä. Minä ja muutkin Hämeenkyrön terveydenhoitajat olemme saaneet osallistua näihin vähän isompiin, maksullisiin koulutustapahtumiin vuosittain työnantajan kustantamana. Mitään ilmaista lystiä tämä ei ole, sillä kustannuksia kyllä kertyy osallistumismaksuista, majoittumisesta ja matkustamisesta toiselle paikkakunnalle. Sen lisäksi saamme aika vapaasti osallistua ilmaisiin tai lähes ilmaisiin muutaman tunnin - päivän kestäviin koulutuksiin lähiympäristössä, kunhan työltämme kerkiämme ja katsomme ne työllemme merkitykselliseksi. Tästä vastineeksi meillä on työyhteisössä velvollisuus tehdä yhteenvetoa koulutuksien annista ja priiffata kollegat koulutuksista saamillamme uusilla tiedoilla. Viime vuonna osallistuin terveydenhoitajapäiville, rokotuskoulutukseen, ehkäisykoulutukseen sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton järkkäämään nuorisoseminaariin. Olen osallistunut menneinä vuosina myös kouluterkkapäiviin ja työnantaja on tarjonnut minulle oppisopimuskoulutuksella tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon ja nyt tänä vuonna pääsen osallistumaan myös VESOTE-hankkeeseen, josta saan elintapaohjaajan koulutuksen. En siis voi valittaa koulituksiin pääsystä. Oon onnekas, kaikilla ei ole näin. Jokaisessa työpaikassa on varmasti oma tapansa kouluttaa ja niistä olisi kiva kuulla, joten kerrohan! Nykyään olen aika tarkka siitä, mihin koulutuksiin lähden. Mietin tarkkaan, onko koulutuksella minulle todella annettavaa ja onko sieltä saamallani tiedolla merkitystä ammattitaidolleni. Sillä mikään ei ole niin puuduttavaa tai turhauttavaa kuin se, että huomaa istuvansa luennolla katsomassa kuivia dioja ja kuuntelemassa monotonista ääntä tietäen, että omat hommat seisoo, sijaista kuin ei palkata paikkaamaan koulutuksien ajaksi. Onnekseni olen ollut pääosin tyytyväinen koulutuksiin, joihin olen osallistunut. Kovin usein minun ei ole tarvinnut turhautua. Tiedollisen saannin lisäksi koulutuspäivien tärkeää antia on ilman muuta viihtyminen ja virkistyminen. Päivittäisestä vastaanottotyöstä irrottautuminen piristää aina. Kollegoiden tapaaminen ympäri Suomen ja verkostoituminen on huippua ja omien lähempien työkavereiden kanssa koulutuksiin osallistuminen on hedelmällistä. On hetki aikaa istua yhdessä syömään, puimaan koulutuksen antia ja vaihtamaan kuulumisia. Huippua, sanon minä! Jotta koulutuksista saa irti mahdollisimman paljon, on hyvä valmistautua aihepiireihin ja puhujiin etukäteen. Tässä vielä minun tärpit onnistuneeseen täydennyskoulutukseen. 1) Hoida omat työsi niin, että sinun on mahdollisimman helppo irtautua - on helpompi keskittyä koulutukseen, kun tekemättömät työt eivät paina. 2) Ota haluun koulutuksen ohjelma - mieti mitä erityisesti haluat aiheista tietää. 3) Valmistaudu osallistumaan kysymyksin ja kommentein - koulutuksen onnistuminen on myös osallistujien aktiivisuudesta kiinni. Mitä mieltä sinä olet täydennyskoulutuksista? Miten teidän työpaikalla koulutetaan? Mitkä ovat olleet antoisempia koulutuksia? Onko sinulla hyviä vinkkejä koulutuksiin valmistautumiseen? Mun retkeä terveydenhoitajapäiville sekä työtäni kouluterkkana voit seurata Facebookista, Twitteristä, sekä snapchatista: @kouluouti. Kivaa alkanutta helmikuuta !
  11. Neljä parasta asiaa työpaikan vaihdossa

    Tutusta ja turvallisesta työympäristöstä vapaaehtoisesti muualle lähteminen saattaa olla epämiellyttävä, jopa ahdistava ajatus. Tässä muutamia parhaita asioita, joita työpaikan vaihto ja itsensä altistaminen uusille asioille tuovat mukanaan: 1. Joutuu pois omalta mukavuusalueelta Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen vaatii halun lisäksi rohkeutta altistaa itsensä uudelle. Joskus omalta mukavuusalueelta joutuminen pois voi tapahtua osittain, tai täysin itsestä riippumattomista syistä. Esimerkiksi puolison työ saattaa tarkoittaa perheen muuttoa kauas toiselle paikkakunnalle. Tai YT-neuvottelujen päätyttyä ei ole enää työpaikkaa. Jokainen hoitoalan ammattilainen tai -opiskelija lienee kohdannut joskus työntekijän, jonka ammatillinen kasvu pysähtynyt ja jolta työn ilo on kateissa. Ja jonka jutuissa vilisevät olosuhteiden parantamisyritysten ja omasta urasta vastuun ottamisen asemesta ”mutkut ja sitkut”? Niinpä. Muutos on valintojen tekemistä ja epävarmuuden sietämistä. Uudessa työympäristössä odottavat, uusien töiden opettelun lisäksi, uuden työyhteisön kulttuuri ja uudet työkaverit. Uudessa työympäristössä joutuu ottamaan oman paikkansa. Tässä kohtaa ovela mukavuusmato saattaa luikerrella tajuntaan, ja ottaa ajatuksista vallan. Taistelu mukavuusmadon tarjoamaa helppoa, mutta pitkällä tähtäimellä epätyydyttävää tietä vastaan vaatii sitkeyttä. Mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen vaatii työtä, mutta se on taatusti opettavainen, ja kokeilemisen arvoinen asia. 2. Oppii tuntemaan itsensä paremmin Väitän, että jokainen, joka on kerran altistanut - tai joutunut altistamaan - itsensä uudelle ja astumaan oman mukavuusalueen rajojen ulkopuolelle, tekee sen myös toisen kerran. Tai kolmannen. Ehkä neljännen. Eikä kenties lopeta senkään jälkeen. Oman mukavuusalueen rajojen ylittäminen kasvattaa luottamusta omiin kykyihin. Se antaa myös varmuutta siitä, että pystyy selviytymään myös jatkossa eteen tulevista, ja joskus yllättävistäkin haasteista. Työpaikan vaihto on iso muutos. Siihen liittyy aina myös riski. Välillä vaan pitää uskaltaa tehdä päätöksiä, joista ei ole takuuta. Helpointa lienee lähteä ennalta tuntemattomaan ympäristöön: Kun ei ole sidettä kehenkään etukäteen, ei odotuksia eikä ennakkoluuloja puolin tai toisin, huomaa, millaisiin ihmisiin tutustuu. ”Tyhjältä pöydältä” aloittaessa tajuaa myös, mitkä asiat ovat itselle olennaisia ja/tai tärkeitä. On asioita, joita ei halua viedä mukanaan. Tai toistaa. Ja on asioita, jotka haluaa mukaansa, ja joista on todennäköisesti iloa myös uusissa ympyröissä. 3. Työhön saa uutta näkemystä Mikä tahansa ammatillisen kasvun paikka, oli kyseessä sitten työpaikan vaihto, työkierto tai peräti ammatin vaihto, tulee olemaan osa identiteettiä myös jatkossa. Joulukuun blogissani kirjoitin, että hoitoalan opiskelija voi saada jokaisesta työharjoittelusta jotain evästä tulevalle työuralle. Sama pätee jo ammatissa toimivaan hoitoalan ammattilaiseen ja työtehtävien vaihtoon. Teoksessaan "Työntekijän vastuu ja työelämätaidot" Jari Salminen puhuu henkisestä joustavuudesta. Sillä tarkoitetaan tämän päivän työelämässä tarpeellista kykyä kyseenalaistaa omia ajatuksia ja toimintamalleja. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen helpottaa Salmisen mukaan uusien tilanteiden ja asioiden kohtaamista. Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan ammatissa toimivan sairaanhoitajan velvollisuutena on jatkuvasti kehittää ammattitaitoaan. Lähtö uuteen tuntemattomaan, omien mukavuusrajojen laajentaminen ja itsensä ylittäminen ovat jo voitto itsessään. Avoimin ja luottavaisin mielin uutta kohti: Asiat menevät, niin kuin ne menevät. Jokaisesta työpaikasta saa uutta kokemusta ja näkemystä. Siitä huolimatta, jatkuuko matka yhdessä eteenpäin, vai palaako esimerkiksi työkierron päätyttyä entiseen työyksikköön. 4. Odottaa jokaista uutta työvuoroa innoissaan Uuteen lähteminen tarkoittaa myös itsensä altistamista sille mahtavalle olotilalle, että odottaa taas innoissaan jokaista uutta työvuoroa. Ja huomaa saaneensa uudenlaista puhtia työntekoon. Kannattaa kokeilla! Olen hoitoalan työvuosieni aikana kuullut samassa työpaikassa tosi pitkään pysymisen syiksi muun muassa sen, että työkaverit ovat kivoja. Asia on varmasti näin, mutta kivoja työkavereita on myös muualla. On sitä paitsi tärkeää, että työn ulkopuolella on myös muita ystäviä ja muuta elämää. Moni työpaikan kärhämä voitaisiin välttää siten, että pidetään mielessä työpaikan perustehtävä ja ammatillisuus. Työyhteisössä ollaan tekemässä työtä: Muistetaan mitkä asiat kuuluvat työpaikalle, mitkä yksityiselämään, ja mitkä ovat henkilökohtaisen ystävyyden ja työkaveruuden väliset erot. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle lähteminen kannattaa. Työpaikan vaihtaminen mahdollistaa uuden oppimisen lisäksi tänä päivänä tärkeän työelämätaidon, verkostoitumisen. Uusien asioiden ja taitojen oppiminen on avartavaa, palkitsevaa - ja hauskaa. Itsensä altistamisessa uudelle ja muutoksessa on aina mahdollisuus. Parempaan. Lähde: Salminen, Jari: Työntekijän vastuu ja työelämätaidot. 3. painos. J-Impact Oy, Helsinki, 2015.
  12. 5 syytä lähteä jatkamaan opintoja työelämästä

    Uskoakseni iso osa meistä hoitoalan ihmisistä on jossain vaiheessa punninnut opintojen mahdollisuutta. Voi olla että kaipaisi jotain uutta, jotain lisää tai haluaisi haastaa itseään. Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi, sairaanhoitajasta YAMKiin tai yliopistoon, ehkäpä terapiaopintoja sairaanhoitajana tai kenties toiselta alalta hoitoalalle? Sairaanhoitajan tutkinto on siitä todella mieletön, että lopulta se on aika laaja ammatti, ja töitä voi tehdä todella erityyppisissä paikoissa ja lisäopintoja voi suorittaa moneen suuntaan ja monenlaisia! Oletko punninnut plussia ja miinuksia, mitä opiskelu juuri sinun ja perheesi elämässä tarkoittaisi? Itse tein hahmotelmaa päässäni, kun mietin hoitotieteen opintoja. Tällöin mietin mitä se juuri minun elämässäni tarkoittaa, vaatii sekä antaa. Epäilen, että hyvin harvalla tulee koskaan olemaan täysin mahtavaa saumaa opiskella, lähes aina se tarkoittuu luopumista jostain. Se voi tarkoittaa luopumista hetkellisesti vapaa-ajasta, rahasta, harrastuksista tai hyvistä työtarjouksista. Yleensä opinnot kestävät kuitenkin vain joitain vuosia, joten on hyvä muistaa, että kyse on väliaikaisesta tilanteesta. Mutta on myöskin tärkeää pohtia suunnitelmaa, kuinka opinnot käytännössä aikoo toteuttaa huomioiden muun muassa rahan, mahdollisen välimatkan koulun ja kodin välillä sekä perheen muut menot. Omalla kohdalla opiskelu on ehdottomasti enemmän antanut kuin ottanut, vaikka toki se välillä tuntuukin täysin päinvastaiselta. Mutta mitä hyvää se opiskelu sitten onkaan antanut ja tuo tullessaan? 1. Laajemmat työmahdollisuudet Tätähän sillä opiskelulla pääasiassa haetaan. Terveystieteiden maisterin tutkinnolla voi toimia koulutus-, tutkimus-, suunnittelu-, johto-, hallinto- sekä opetustehtävissä eri sektoreilla. Käytännössä siis opettajana ammattikorkeakoulussa tai ammattikoulussa, kouluttajana eri organisaatioissa, esimiestehtävissä terveysalan organisaatioissa tai sitten ihan jotain muuta! Ei kannata ajatella liian kapeasti työmahdollisuuksia, tämä on ylempi korkeakoulututkinto ja mahdollistaa myös jatko-opinnot, eli tavallisimmin tohtoriopinnot (myös lisensiaattiopinnot). Jos olet lähihoitaja ja mietit opiskelua sairaanhoitajaksi, myös tässä tapauksessa työkenttä laajenee, ja samaa voi soveltaa moneen opiskeluun. 2. Edellistä osaamista voi hyödyntää jatkossakin Sairaanhoitajan koulutus eikä pätevyys ikinä häviä, kuten ei myöskään tuleva maisteritutkinto. Työpaikkaa voi vaihtaa ja mihin tahansa tästä jatkaakin, on sairaanhoitajan tutkinnosta ja hoitotyöstä pelkkää hyötyä, näin todella tietää mitä se työ siellä arkielämän kentällä on. Mielestäni on etu hoitoalalla, että lähiesimiehet ja uusien hoitajien opettajat ovat itsekin sieltä kentältä ja peruskoulutukseltaan hoitoalan ihmisiä. Ja tiedonjanoiselle ihmiselle opiskelu on todella hyvä vaihtoehto työelämän rinnalla, näin voi hyödyntää opittua osaamista työelämässä ja työelämän osaamista opinnoissa. Mielestäni opiskelu kannattaa aina, oli se sitten minkä tahansa opiskelua. 3. Paussi työelämästä Aikuiskoulutustuki on ihan mieletön mahdollisuus. Itse en tähän ole oikeutettu työvuosien puolesta, mutta mikäli taloudellinen tilanne kestää ja ehdot täyttyvät, niin sivusta seuranneena tälle vahva suositus! Aikuiskoulutustuen edellytyksenä on vuosi nykyisessä työpaikassa ja vähintään kahdeksan vuotta työelämässä. Tarkka määrä on jokaisella yksilöllinen, mutta sanoisin sen olevan 1000-2000€ välillä (laskuri). Mielestäni aika hieno tuki siitä, että saat täysipäiväisesti opiskella! Toinen vaihtoehto on tehdä osittaista työaikaa, jota työnantajan on velvollisuus antaa, tällöin voi tehdä töitä esimerkiksi puolikkaalla työajalla ja samalla opiskella, jotta taakka ei käy liian raskaaksi. Näistä mahdollisuuksista voi jutella esimiehen kanssa jo ennen opiskeluihin hakeutumista. Opiskelu voi antaa paussin myös kotiarjesta ja -äitiydestä, ja opintojen aikana pääsee haastamaan itseään eri tavalla kuin kotona ollessa, ilmenee Laakkosen ym. (2017) tutkimuksesta. 4. Lisää haastetta ja vastuuta Opiskelu on itsessään jo omanlainen haasteensa, mutta monta kertaa opiskelun kautta aukeneva laajempi työkenttä tarjoaa lisähaasteita. Haluatko työssäsi lisää vastuuta? Halutko kehittyä ammatillisesti? Kiinnostaako sinua haastaa itsesi työelämässä? Mielestäni opinnot tuovat näihin kaikkiin jonkinlaisen ratkaisun, ainakin hetkellisesti. Ja tuleva työnkuva monesti on vastuullisempi ja haastavampi kuin aiempi. Moni lähihoitajasta sairaanhoitajaksi opiskeleva kertoo, että syy lähteä opiskelemaan oli se, että saa lisää haastetta, lisää vastuuta ja työmahdollisuudet laajenevat. 5. Opiskelijaetuudet Ei huonoja etuja! Näistä merkittäviä ovat matkahuollon ja VR:n alennukset sekä Kelan ateriaetu, eli saa syödä kaikissa Kela-tuetuissa ravintoloissa muutamalla eurolla. Myös monet nettikaupat ja palvelut saa alennettuun hintaan opiskelijakortilla! Itse hyödynnän ateriaetua yliopistolla, toisinaan kotikuntani ammattikorkeakoulussa sekä aina töissä. Meidän työpaikka tarjoaa korkeakouluopiskelijoille ruoan 1,80€/2,6€ hintaan! Olenkin toisinaan maininnut, että tämä on jo hyvä syy opiskella! + Uudet ystävät ja verkostoituminen Toki ystävyyssuhteita voi saada muutenkin, kuten työelämästä tai harrastusten kautta, mutta opiskelessa kurssikavereita yhdistää jokseenkin sama elämäntilanne. Uudet ystävät ja verkostoitumisen kautta mahdollisesti poikivat työmahdollisuudet on valtavan iso plussa! Oletko työelämässä ja miettinyt opiskelua? Miksi et lähtisi opiskelemaan? Jos olet jo opiskelemassa, kerro mitä muuta hyvää opinnot toivat sinulle kun lähdit työelämästä koulunpenkille? Kirjalähde: Laakkonen E, Manninen J & Kauppila J. 2017. Nuoret aikuiset naiset elinikäisinä oppijoina - notkeaa toimijuutta työn, perheen ja opiskelun rajapinnoilla.
  13. Pää pensaaseen vai pensaasta pois ?

    Jos mä nyt vaan lyön pääni pensaaseen, enkä näe enkä kuule mitä tapahtuu ja jatkan samaan malliin niin kuin ”tätä työtä on aina tehty”, niin oisko se hyvä? Jään odottamaan sotea kaikessa rauhassa, ”koska se muuttaa kaiken kumminkin” ja hyväksyn sen, että ulkoiset muutokset muuttavat työtäni ja asiakkaille tarjoamaani palvelua? Tai että vetoan ainaiseen kiireeseen ja resurssipulaan, enkä lähde aktiivisesti ratkaisemaan haasteita. Vai taistelenko eturintamassa muutoksen mukana ja teen omasta työstäni kehityksen kärjen, asiakkaiden hyväksi? Mun haasteena on viime aikoina ollut kasvava asiakasmäärä ja tavoitettavuuden parantaminen. Haluan myös olla nuorille läsnä enemmän ja tehdä asioita enemmän yhdessä heidän kanssaan. Huomasin, että koululaisten palveluntarpeet ja huolet eivät lopu kun koulupäivä loppuu ja halusin lähteä ratkaisemaan osaltani tätä asiaa. Hyppäsin rohkeasti someen. Kanavaan, jossa lähes kaikki nuoretkin ovat. Aloitin rohkeasti käyttämään Snapchatia. Se on vikkelä ja vaikuttava, kun sen oppii. Sitä kautta lähdin avaamaan omaa työtäni. Kerron snäpin kautta mitä teen, missä menen, koska mut tavoittaa koululta ja herätän keskusteluja ajankohtaisista aiheista. Laajensin pikku hiljaa snäppäämistäni ja keksin kilpailut. Kisailtu ollaan oppilaiden kanssa mm. seksuaaliterveydestä, liikunnasta, perheen kanssa yhdessä syömisestä ja päihdeasioista. Kilpailut sitouttavat kivasti nuoret seuraamaan snäppäilyjäni ja tavoitan yhdellä kertaa nyt satoja oppilaita. Koululaiset lähettävät minulle ahkerasti myös kysymyksiä koskien esim. ehkäisyä ja kuviakin tulee esim. haavoista ja ihottumista. Teen siis mitä suuremmin myös hoidontarpeen arviointia somen kautta. Somen käyttö on näkynyt avoimen vastaanottotuntini asiakasmäärissä - jonot ovat pienentyneet! Olen siis säästänyt myös resursseja. Ihan vaan ajattelemalla työstäni toisin, antanut mahdollisuuden somelle ! Some on kohtalaisen uusi viestintäkanava terveydenhuollossa, ainakin täällä julkisella puolella. Uskallan väittää, että meitä somettavia terkkoja on aika vähän. Mikä on minusta ihme, koska ainakin meidän kouluterkkojen asiakkaat ovat somen mestarikäyttäjiä ja suuri osa heidän kanssakäymisestään on siellä. Joten, jos me haluamme olla aidosti asiakaslähtöisiä ja palvella asiakkaita heidän käyttämissään vuorovaikutuksen kanavissa, niin tottahan meidän tulee olla siellä messissä. Tehdä terveydenedistämistä siellä yhdessä heidän kanssaan. Eli työntää pää puskasta, katsoa rohkeasti ympärille ja kysyä asiakkailta mitä he haluavat. Ja tämä sometus ei vie edes juuri aikaa. Minusta tämä ei ole ylimääräistä työtä, tämä on osa työtä. Luulen, että somea varmasti meidän ammattikunnassa arastellaan. Arastellaan olla esillä, avoimia, arvostelulle alttiina. Pelätään, että se vie aikaa ja on jostain pois. Moni on sanonutkin, että asiakkaita ja tekemistä riittää ilman someakin ja siellä läsnäolo ei ole merkittävää / vaadittavaa / mahdollistakaan. Mä oon rohkeasti eri mieltä. Mä olen sitä mieltä, että meillä terkoillakin on vastuu päivittää osaamistaan ja someosaaminen ja siellä työn tekeminen on tämän päivän osaamista. Jos halutaan tehdä asiakaslähtöistä, vaikuttavaa terveydenhoitotyötä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa niin pitää ottaa some haltuun. Ei tarvitse edes itse aktiivisesti tuottaa sinne sisältöä. Voi esimerkiksi seurata, mitä nuoriso puuhaa, mistä he puhuvat ja mitä ajankohtaisia asioita nuoret somessa jakavat. Minullakin on sosiaalisen median kanssa vielä kana kynittävänä, enkä osaa ollenkaan kaikkea, eikä tarvitsekaan. Mutta halu oppimiseen minulla on. Some on näyttänyt minulle jo hyötynsä ! Mutta minunkin pitää muistaa, että somen yhä kasvava käyttö ei korvaa tai poista silmiin katsomisen tai halaamisen tärkeyttä. Se on yhä tärkeää. Kannustankin kaikkia meitä terkkoa (miksei muitakin hoitajia) työntämään päänsä rohkeasti pensaasta ulos ja katsomaan ympärillemme. Miten voimme muuttaa työtä aktiivisesti itse? Mikä on asiakkaalle vaikuttavaa? Miten tarjoamme parhaan mahdollisen palvelukokemuksen? Millä keinoin pysymme menossa mukana? Somettaako vaiko eikö ?
  14. Tavoitteena onnistunut opinnäytetyö?

    Opiskeluun, joka johtaa tutkintoon, sisältyy poikkeuksetta opinnäytetyö. Opinnäytetyö on suunnittelu-, kehittämis- tai tutkimustyötä. Se on opiskelijoiden keskuudessa pelätty - jopa vihattu - suurehko ja haastava kokonaisuus, mutta samalla myös oppimisen, kokonaisvaltaisen osaamisen sekä tiedon haun, käyttämisen ja luomisen todiste. Se on näyte siitä, että olet pätevä ja valmis aloittamaan ”käytännön kentällä”. Onnistut parhaiten opinnäytetyön prosessissa huomioimalla seuraavat seikat: Tiedonhaku ja -hallinta Opinnäytetyötä tehdessä sovelletaan opintojen aikana kehittyneitä tiedonhankinta- ja -hallintataitoja. Opinnäytetöiden aiheet liittyvät usein työelämän muuttuviin haasteisiin, ja tavoitteena on, että teet opinnäytetyösi yhteistyössä työelämän kanssa. Aiheen tulisi olla lähellä omia kiinnostuksen kohteita, palvella osaamisen näytön vaateita ja vastata työelämän lisääntyviin ja muuttuviin tarpeisiin. Tutkimusten mukaan terveysalan opinnäytetoiminnassa olennaisia elementtejä ovat työelämän ja ammatillisuuden kehittyminen, tutkitun tiedon käyttö, kriittisyys ja tutkiva työote. Käytännön työlle haetaan perusteluja ja työkäytännöt tarvitsevat tutkimusta kehittyäkseen. Tieteellisyyden ja käytännöllisyyden tulee täydentää toisiaan. On siis tärkeää, että hallitset tiedonhaun perusteet, osaat hakea ja arvioida tutkittua tietoa. Sillä perustelet myös opinnäytetyösi tärkeyttä! Aiheen valinta – tavoitteena työelämälähtöisyys Opinnäytetyön aiheen valinta tapahtuu terveysalalla yleensä hoitotyön käytännön työn aihepiiristä, jolloin ne edesauttavat hoitotyön kehittämistä ja opiskelijan ammatillista kasvua (Frilander-Paavilainen 2005, Vesterinen 2005). Opiskelijan oppiminen työelämäyhteistyössä tehdyssä opinnäytetyössä ilmenee opiskelijan ammatillisuuden ja asiantuntijuuden kehittymisenä. Terveydenhuollon opiskelijat kuvaavat oppimistaan ammatillisena kasvuna ja kehittymisenä tulevaan hoitotyön ammattiin. Sairaanhoitajaopiskelijat (n=10) vastasivat sosiaalisessa mediassa syys-lokakuussa 2017 järjestämääni kartoitukseen opinnäytetyöprosessista siihen, mikä kiehtoo, arveluttaa ja on haastavinta opinnäytetyöprosessissa. Lisäksi tiedustelin, mikä menee/meni hyvin, missä on/oli parantamisen varaa ja minkä yksittäisen ohjeen (tai vaikka sloganin) opiskelijat antaisivat opinnäytetyöprosessia helpottamaan? Opiskelijoiden opinnäytetöiden lähtökohdissa tulisi vastausten mukaan korostua selvästi opiskelija-, potilas- ja asiakas- sekä työelämälähtöisyys. Opiskelijalähtöisyys ilmenee opiskelijoiden kuvauksina siitä, että he ovat kiinnostuneita tutkimaan ja kehittämään hoitotyötä ̶ opiskelijat haluavat kehittää konkreettisia ja hyödyllisiä tuotoksia hoitotyöhön. Eräs vastaaja kiteytti aiheenvalinnan tärkeyden näin: ”Motivaatio tekemiseen huomattavasti parempi kun aihe oikeasti kiinnostaa!” Myös työelämä odottaa opinnäytetöiltä käytännönläheisyyttä ja hyödynnettävyyttä. Terveysalan ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden käyttöä hoitotyön kehittämisessä edistää siis käytännönläheinen, työelämän tarpeista lähtevä ja hyvin rajattu aiheen valinta. Ajantasainen ohjaus Ohjauskäytänteiden kehittämisen tarkoitukseksi on kuvattu hoitotyön ohjauksen selkeyttämisen, yhtenäistämisen, ohjauksen laadun parantamisen sekä ohjausosaamisen kehittämisen. Sairaanhoitajaopiskelijat kokevat, että opettajalta saama ohjaus on laadultaan epätasaisista, sitä on vaikea saada ja se ei vastaa opiskelijoiden tarpeisiin. Yksi kartoitukseen vastanneista pohti asiaa seuraavasti: ”Opettajilla tulisi ainakin kouluissa olla yhtäläiset normit, mielellään toki valtakunnallisestikin. Ihan vaan vähän sapettaa, kun työn koko ja laatu vaihtelevat.” Osa vastaajista kertoi saaneensa opinnäytetyöprosessissa pienryhmäohjausta ja kokivat sen hyväksi ohjaustavaksi: ”Pienryhmässä käydään läpi töitä… tämä on hyvä suuntaus, sillä ryhmän avulla saa omaan työhön monenlaista uutta, ja seuraamalla muiden prosessia oppii.” ”Tärkeintä on alkaa vaan tekemään…!” Opinnäytetyön tekeminen on prosessi, joka alkaa ideasta, aiheenvalinnasta ja tiedonhausta, ja joka päättyy kirjalliseen raportoimiseen ja työn esittelemiseen sekä kypsyysnäytteeseen. Prosessikokonaisuus (ammattikorkeakoulututkinto) on 15 opintopisteen arvoinen eli n. 400 tuntia. Tämän jälkeen työ arvioidaan. Prosessi mielletään pitkäksi mutta kuitenkin antoisaksi taipaleeksi, ja erään sairaanhoitajaopiskelijan sanoin: ”Tärkeintä on vaan alkaa tekemään, eikä siirtää joka vaiheen aloitusta seuraavalle maanantaille/viikolle/kuukaudelle. Näin ainakin työ etenee, vaikkakin hitaasti kaiken muun elämän ohessa.” Huomaathan, että tuotettava opinnäytetyö on myös uuden tiedon luomista: olet luonut tai luomassa jotakin uutta ja innostavaa, jotain, jota voidaan käyttää käytännön työn tukena ja yleisenä ohjenuorana. Onnea matkaan! Minna Ps. Onko sinulla jokin hyvä vinkki opinnäytetyötään tekevälle opiskelijalle? Täältä voit itse vielä kurkata erinomaiset alkutaipaleen (ja miksei viimemetrienkin!) vinkit opinnäytetyön tekemiseen: https://futurice.com/blog/how-to-write-a-thesis
  15. Miltä valmistuminen tuntuu?

    ”Mitä tämän jälkeen?” ja ”miltä nyt tuntuu?” ovat kysymyksiä, joita saan kuulla kanssaihmisiltä nyt kun valmistumispäivä on hyvin lähellä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana suuri osa palkkatyöltä liikenevästä vapaa-ajasta on kulunut läppärin ääressä. Naputtelun tuloksena on syntynyt varsin kunnioitettava määrä erilaisia kirjallisia tuotoksia. Eniten työtä on vaatinut YAMK-opinnäytetyö. Niin, miltä jatko-opinnoista valmistuminen tuntuu? Kypsän hedelmän kohtalo askarruttaa YAMK-opinnoissa opinnäytetyöllä on vielä keskeisempi merkitys kuin hoitotyön koulutusohjelmassa. Käytännössä homma menee siten, että kun tieto myönnetystä opiskelupaikasta saapuu, niin samalla opinnäytetyöprosessi käynnistyy. Alustava ajatus työelämälähtöisestä aiheesta, tai -aihepiiristä täytyi ilmoittaa ensimmäiseen lähiopetusjaksoon mennessä. Aluksi kummalliselta tuntunut käytäntö käsitellä keskeneräisiä opinnäytetöitä pienryhmissä lähes kuukausittain osoittautui opinnäytetyöprosessin kuluessa monin tavoin hyödylliseksi. Moniammatillisen ONT-ryhmän myönteinen, keskusteleva ja kannustava ilmapiiri lievittivät myös jo AMK-opinnäytetyön ajoilta tuttua opinnäytetyöahdistusta. Samalla tarjoutui tilaisuus kurkistaa oman osaamisalueen ulkopuolisiin aiheisiin, kuten sosiaalipuolen työhön lastensuojelussa tai defusing- eli purkukokousmenetelmän käyttöön. Nyt valmistumisen kynnyksellä mietityttää se, mitä kypsille hedelmille tapahtuu? On tarpeellista herättää keskustelua siitä, kuinka opinnäytetöitä saataisiin hyödynnettyä nykyistä enemmän ja monipuolisemmin. Valmiit opinnäytetyöt ovat toki luettavissa Theseus-tietokannassa, ja työpaikallani yliopistosairaalassa YAMK-opinnäytetöiden julkaisu tapahtuu hoitotyön tutkimusklubissa. Turhan moni hyvä opinnäytetyö jää silti unholaan. Tässä voisi ajatella uutta, innovatiivista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Kenties hoitajat.net voisi toimia koko prosessin ajan alustana, jossa opiskelijat voisivat jo ideoida opinnäytetöitä, sekä varsinaisten tulosten lisäksi jakaa vertaiskokemuksia opinnäytetyöprosessin aikana? Luopumisen haikeutta ja uteliaisuutta tulevasta Lokakuun blogissani kirjoitin, että myös YAMK-opinnoissa parhautta ovat olleet mahtavat opiskelukaverit. Oman karsinan laitojen yli kurkistaminen kannattaa. Aina on mahdollisuus kuulla ja oppia uutta. Parhaita ideoita tai toimintatapoja voi myös yrittää implementoida omaan työhön tai omalle työpaikalle. Näyttöön perustuvan toiminnan ohella yksi tämän ajan hoitotyön teeseistä on ruohonjuuritasolta lähtevä kehittämistyö. Kliinistä hoitotyötä tekevän sairaanhoitajan näkökulmasta kehittämistyötä on vaan usein erinäisistä syistä haasteellista toteuttaa työajan puitteissa historiallisen painolastin omaavalla, rooliodotusten normittamalla ja piilohierarkkisella hoitoalalla. Opiskeleminen on merkinnyt myös henkireikää. Olen aina viihtynyt opiskelijamaailmassa, jossa viehättävät vahvasti läsnä olevat luottamus ja usko tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin. Kaipaan jo nyt lähiopetuspäivillä käytyjä keskusteluja opiskelukaverien kanssa. Ja haikailen niitä hetkiä, kun saa ahaa-elämyksen luennolla, tai opiskelutehtävää puurtaessa. Odotan myös uteliaana mitä tapahtuu nyt kun opiskeluaika on ohi, ja jäljelle jää vain palkkatyö. Enemmän aikaa pitää parempaa huolta itsestään ”Jonkun aikaa kestää ihminen voimiensa liikakäyttöä, siitä ovat kuitenkin seuraukset pian turmiolliset. Ihminen tylsistyy. Hän ei jaksa harrastaa muuta kuin yksinomaan työtänsä, ehkä heikosti sitäkin ja heti työstä päästyään ajatella levolle menoa. On siis säästettävä itseään työssä ja varattava vuorokaudesta tarpeeksi pitkä aika, 7-8 tuntia uneen.”*) Tämä neuvo löytyy kirjahyllyni aarteisiin kuuluvasta pienestä ja ulkoasultaan vaatimattomasta kirjasta, joka kuului jo kauan sitten taivaan lottiin liittyneelle isänäidilleni. Uusien mahdollisuuksien ja uuden oppimisen nostattamassa huumassa tuli yliarvioitua käytettävissä oleva aika. Ensimmäisinä opiskelukuukausina sataprosenttisen työajan tekeminen yliopistosairaalan päivystävänä anestesiahoitajana usein pitkäksi venähtävine päivystyksineen, ja niistä toipumisineen yhdistettynä seiskatason opintoihin olivat tiukka yhdistelmä. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut järkevää anoa lyhennettyä työaikaa tai hakea vuorotteluvapaata saman tien, kun sai tiedon opiskelupaikasta. Aika on ollut kortilla. Aikaisemmin säännölliseen liikuntaan tottunut, ja sen tarpeellisuutta hehkuttanut ei aina jaksanut - tai malttanut - lähteä liikkumaan työpäivän jälkeen, tai opiskelutehtävien työstämisen lomassa. Siitä huolimatta, että hyvän fyysisen kunnon tiedetään vaikuttavan myös henkiseen hyvinvointiin. Ja huolimatta siitä tosiasiasta, että keski-ikäiselle hoitotyön ammattilaiselle omasta kunnosta huolehtiminen ei ole enää vaihtoehto, vaan välttämättömyys. Tyytyväisyys saavutuksesta Netistä löytyy lukuisia kirjoituksia, joissa käsitellään sitä, mitä asioita ihminen katuu eniten kuolinvuoteellaan. Monet katumuksen aiheista liittyvät unelmiin ja tekemättä jääneisiin asioihin. Eräs niistä on koulutus ja käymättä jääneet koulut. Jatko-opinnot ovat tarkoittaneet valintojen tekemistä, ja jäätävästi työtä, mutta ne ovat olleet sen väärtti. Nyt on aika palkita itsensä. Onnittelut myös kaikille muille loppuvuonna valmistuville! *) Lähde: Lääkintälotan oppikirja. Lotta-Svärd -julkaisu nro 12. Helsinki 1938.
  16. Suojelitko potilasta työvuorossa?

    Viimeksi kirjoitin influenssasta, rokotteista ja uudesta tartuntatautilaista. Ajattelin jatkaa aihetta tartuntatautien ehkäisemisen osalta, johon voimme vaikuttaa hyvin paljon myös omilla toimillamme. Lotraatko siis alkoholin kanssa oikein kunnolla työvuoron aikana ennen potilaan kohtaamista ja sen jälkeen, sekä myös toimenpiteiden aikana? Tämä hoitajienkin käyttämä maaginen neste, jota sairaaloista ja terveysasemilta lähti aikoinaan kuin itsestään kävelemään ulos, on tietenkin käsihuuhde. Käsihuuhdetta käyttämällä tuhoamme tautia aiheuttavat mikrobit käsistämme ja ehkäisemme tautien leviämisen potilaisiin, kollegoihin ja itseemme. Pieni teko, jolla voi kuitenkin olla suuri vaikutus ihmisiin ympärillämme. Hyvän käsihygienian merkityshän ei ole mikään uusi juttu, vaan se tiedettiin jo yli 150 vuotta sitten, kun ”esihoitajamme” Florence Nightingale teki työtä hyvän hygienian eteen silloisissa sairaaloissa. Nykypäivänä käsihuuhteen käyttö on sairaaloissa lisääntynyt tilastojen mukaan viime vuosina. Kuitenkin taitaa olla niin, että edelleen me hoitajat ja myös muu henkilökunta käytämme käsihuuhdetta aivan liian vähän. Myös käsihygienian seurannat osoittavat, että käsihygieniassa olisi parantamisen varaa terveydenhuollossa. Käsihuuhdettahan pitäisi käyttää melkein joka välissä, jos kirjaimellisesti noudatamme ohjeita, eli monta kymmentä kertaa työvuoron aikana. Käsien desinfektio on merkittävä toimenpide potilasturvallisuuden kannalta, kun sairaalassa tapahtuvista infektioista voitaisiin estää hyvällä käsihygienialla vähintään viidennes. Hoitajilla on yleisesti mielestäni hyvä teoriaosaaminen hygieniasta ja aseptiikasta, ja siksi voikin joskus tuntua turhalta hygieniahoitajan pitämät luennot ja opetukset. Mekö muka tarvitsisimme tässä opastusta, me jotka olemme aseptiikan ruumiillistuma. Emmehän me hoitajat kaiva nenää ja raavi päätämme tai koskettele likaisia pintoja. Eihän kukaan meistä käytä työvuoron aikana kelloa, koruja, rakennekynsiä tai muuta ylimääräistä. Täydellisyydestämme huolimatta taitaa kuitenkin olla niin, että tarvitsemme ajoittain muistutusta, seurantaa ja interventioita hyvään käsihygieniaan liittyen. Vai muistammeko desinfioida kätemme aina ennen jokaista potilaskontaktia ja sen jälkeen, sekä toimenpiteiden välissä ja käsien kontaminoiduttua? Muistammeko puhdistaa kätemme riittävällä määrällä käsidesiä ja vielä tarpeeksi pitkään? Teemmekö myös saippuapesun, kun tilanne sitä vaatii? Ei tämä käsihygienia tietenkään ole vain meistä rivihoitajista kiinni, vaan myös hoitotyön johtajien tulee sitoutua käsihygieniaan ja ylläpitää hyvän aseptiikan ja käsihygienian kulttuuria koko organisaatiossa. Hoitotyön johtajat voivat vaikuttaa resursseihin, joita laitetaan käsihygienian seurantaan ja parantamiseen. Esim. Hoitotyön tutkimussäätiön ja Oulun yliopistosairaalan yhteistyössä kehitetty khYHKÄ-toimintamallin avulla voi arvioida käsihygienian toteumista organisaatiossa. Hyvään käsihygieniaan kuuluu tietenkin myös muuta, kuin vain käsien desinfektio. Mikäli kaipaat täydennyskoulutusta käsihygieniasta, niin mm. Skholen verkkokoulutuspalvelu on tehnyt yhteistyössä Hoitotieteen tutkimussäätiön kanssa käsihygieniasta verkkokurssin. Voit tutustua Skholen verkkokursseille ilmaiseksi täältä, ellei sinulla ole tunnuksia jo työnantajan tai oppilaitoksesi puolesta. Olisi mukava kuulla teidän mielipiteitä, kuinka käsihygienia näkyy ja toimii terveydenhuollossa. Millaisia tapoja teillä on toteuttaa käsihygieniaa ja kuinka tärkeänä koette sen osana potilasturvallisuutta ja infektioiden ehkäisyä? Tai oletteko törmänneet epäkohtiin aseptiikan suhteen urallanne tai opiskelun aikana harjoitteluissa?
  17. HYLSY lääkelaskuista - epäonnistuminen vai oppimiskokemus?

    Meillä täällä Hämeenkyrössä perusturvan hoitohenkilökunnalle järjestetään juuri lääkehoidon opetusta, joka huipentuu pelättyynkin lääkelaskutenttiin. Tämä on kokonaisuus, joka on kasattu juuri meidän henkilökunnan tarpeeseen TAMK:n toimesta. Korvaa meillä siis LOVEN. Osallistua pitää, jos edellisestä lääkekoulutuksesta tentteineen on viisi vuotta ja haluaa hoitajan hommia jatkaa. Itse lähdin vähän ns. soitellen sotaan. Osa työkavereista hieman ahdistui ja kahvihuoneessa olikin melkonen kalapaliikki, kun lääkehoitoa ruodittiin ja mietittiin tarvitseeko terveydenhoitajat välttämättä samaa osaamista kuin sairaanhoitajat ? Pelkohan siellä puhui. Mitä muut sanoo, jos ei osaakaan? Mitä jos saan hylsyn? Alentaako se minun ammattitaitoani ? A pu a ! Itse ajattelen vahvasti niin, että mitä monipuolisempi osaamiseni on myös lääkehoidossa, sitä parempi - myös asiakkaalle ! Minusta on siis todella mahtavaa, että lääkelaskut joutuu suorittamaan säännöllisin väliajoin. Täällä koululla minun lääkevarastoni ei ole kummoinen, mutta perusasiat monesta tilanteesta esim. nuorten perussairauksista johtuen on hyvä olla hallussa. Ja mistä mä nyt tiedän, jos vaikka ensi vuonna tähän aikaan tekisinkin taas vaikka sairaanhoitajan duunia. Mitä monipuolisempi ja tuoreenpi oppi on taskussa, sen parempi ! Työnantajan tarjoamasta koulutuksesta (oli se sitten mitä tahansa) on otettava kaikki hyöty irti. Henkilökohtaisesti en pelkää epäonnistua. Se ei alenna minun arvoani ihmisenä ja hoitajana millään lailla. Mä koen niin, että ei ole epäonnistumisia on vaan oppimiskokemuksia. Jos parhaansa yrittää ja ei onnistu, niin se ei tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut. Se tarkoittaa lisää reeniä, perhana Meillä oli ensiksi parin tunnin teoriaopetus lasten lääkehoidosta yleensä, mutta laskuja ei läpikäyty yhdessä. Tässä kohdassa mä sitten vetoankin tapojeni vastaisesti kiireeseen ja törkeen hyvään itseluottamukseen. Ajattelin, että osaan kyllä, en kerkiä treenaamaan. Sitten iski viimehetken paniikki ja viimeisenä iltana katselin monistenippua ja auts... liuoslaskut yms... ei mitään jakoo ??? Koitti koepäivä. Kolme monistetta edessä. Kaksi täynnä lääkehoidon teoriaa ja yksi lappu täynnä laskuja. Musta tuntui, että teoriakysymykset oli osittain vaikeita. Kysyttiin lasten nestehoidosta peg- ja nenämahaletkuineen jne. Laskuissa pärjäsin ilman laskinta, mutta parissa kohdassa taisi mennä väärin. Mutta pystyin toteamaan tyynesti, että tartten siis jeesiä. Mun pitää treenata. Hauskaa tässä on se, että isken tarvittaessa kiinni koulun kivaan matikanopeen ja pyydän tukiopetusta. Kiva työpaikkaetu ! Älyttömän hyvä treenikumppani on myös Skholen lääkelaskentakurssi. Kävin kurssin läpi ! Treenasin ! Nyt olen siis valmis, jos se hylsy sieltä eka kerralta paukahtaa. Pidin erityisesti kurssin valinnanvarasta. Voi valita opetteleeko videon, äänen vai tekstin kautta. Jokainen meistä oppii erilailla ja minä opettelin kaikilla tavoilla. Pidin itse erityisesti videoista. Lukijalla on selkeä, miellyttävä ääni. Tahti on juuri sopiva. Ja videon voi tietysti keskeyttää kohtaan kuin kohtaan. Ja minulle kun pitää vääntää tätä matikkaa rautalangasta, niin sitä tää juuri oli. Myös itseopiskelulaskut miellyttivät ja niiden jälkeen huomasin jopa pitäväni laskemisesta. Minusta tämä kurssi sopii erityisesti meille, jotka tykkäämme opiskella omassa tahdissa, pikku pätkissä, silloin kun itselle sopii. Hei, jos sulla ei oo Skholen tunnuksia työ- tai opiskelupaikan puolesta, voit tilata ilmaiset kokeilutunnukset viikoksi skholen sivuilta. Ai niin, miten minun kävi? En tiedä vielä itsekään. Tsekkaa snapchat @kouluouti tai blogin kommenttikenttä. Ilmoitan heti kun tiedän. Kerro nyt sä omat fiilikset lääkehoidon opetuksesta, tenteistä ja siitä mitä ajatuksia ns. epäonnistuminen sinussa herättää !
  18. Hoitotieteen opinnot työn ohessa - mahdoton yhtälö?

    Kuinka sovittaa yhteen opiskelut, työt ja vapaa-aika? Kuinka paljon voi tehdä töitä vai voiko niitä edes tehdä opintojen rinnalla? Näitä pohdin itse, kun mietin hakevani hoitotieteen opintoihin. En silloin itse löytänyt juurikaan tietoa hoitotieteen opintojen ja työelämän yhdistämisestä, joten ajattelin nyt jakaa ajatuksia ja kokemuksia niille, jotka miettivät samoja asioita. Olen itse aikoinani inspiroitunut yhdestä jo nyttemmin lopetetusta oululaisen bloggaajan blogista, jossa sivuttiin hoitotieteen opintoja, hän lienee yksi kimmoke omiinkin opintoihin. Nyt vuoden samanaikaisesti töitä ja hoitotieteen opintoja tehneenä osannen jo jotain kertoa. Alustukseksi kerron, että opiskelen Itä-Suomen yliopistossa, eli opinnot ovat Kuopiossa, opiskelen hoitotiedettä terveystieteiden opettajakoulutusohjelmassa. Opepuolella läsnäoloa on jonkin verran enemmän kuin johtamisen- ja preventiivisen puolella. Työni ja kotini puolestaan sijaitsevat Mikkelissä. Ajomatkaa tulee kahden tunnin verran suuntaansa. Kuinka siis sovittaa yhteen työelämä, opinnot, kaksi kaupunkia ja muu elämä? Olen itse nimennyt neljä merkittävää tekijää, jotka ovat oma motivaatio, vuorotyö, joustava esimies ja opiskeluporukka. Oma motivaatio Kaikki lähtee tietysti omasta sisäisestä motivaatiosta. Moni on ihmetellytkin valintaani opiskella ja tehdä töitä, molempia pääpainoisesti. Vastaankin aina, että se kaikki lähtee omasta halusta, oma motivaatio täytyy olla oikeasti vahvana. Hoitotieteen opinnoissa työkokemuksesta on paljon hyötyä, mutta toisaalta myös omassa polussani on etuja, olen jatkanut suoraan koulusta kouluun. En ole missään vaiheessa tottunut siihen, että tekisin vuosi vuoden perään töitä, en siis joutunut niin sanotusti tippumaan työelämästä opiskelijaksi. Opintotaustoistani sen verran, että kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2013, pääsin suoraan Karelia-ammattikorkeakouluun, josta opintoja nopeuttamalla valmistuin sairaanhoitajaksi keväällä 2016. Töitä puolestaan olen tehnyt nykyisessä työpaikassani sairaanhoitajaksi valmistumisesta lähtien. Heti syksyllä 2016 aloitin hoitotieteen opinnot täysiaikaisen työn rinnalle. Mielestäni omaan hyvät opiskelutaidot ja opiskelu on itselleni melko helppoa, tämä on se suurin etu siinä, etten ole pitänyt taukoa opinnoista. Itselleni sopivien opiskelutekniikoiden hallinta helpotti valtavasti myös pääsykokeisiin lukemista. Vuorotyö ja esimiehen tuki Oman motivaation lisäksi itselle merkittävin tekijä on vuorotyö. Teen osastotyötä kolmivuorotyönä, joten viikonloput, iltavuorot, koko päivän pitkät vuorot ja yövuorot helpottavat lähipäiviä Kuopiossa. Tai ovat välttämättömiä, jotta saan koulupäivät vapaaksi. Tähän kiinteästi liittyy esimies, itse olen onnekas ja olen saanut kannustavan ja joustavan esimiehen. Kaikki läsnäolopäiväni, joita ajoittain on reilustikin, olen saanut töistä vapaapäiviksi. Tätä ei voi liikaa korostaa, koska tiedän myös esimiehiä jotka hankaavat opintoja vastaan. Jos jollekin ajankohdalle sattuu enemmän läsnäolopäiviä Kuopiossa, kuin olisi käytettäviä vapaapäiviä, olen tehnyt esimerkiksi pitkiä kokopäivän vuoroja lisävapaiden saamiseksi. Läsnäolopäiviä Kuopiossa on noin 1-3 päivää viikossa, toki ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän. Opiskelukaverit Viimeinen merkittävä asia on kurssikaverit. Me teimme heti opintojen alussa Facebook- ja Whatsapp-ryhmät opiskelijoiden kesken. Facebook-ryhmät teimme yhdessä sekä hoitotieteen johtamis- ja preventiivisen opiskelijoiden, että oman opeopiskelijaporukan kesken. Yhteistyöllä ja jakamisella pärjää pitkälle! Mitään ei kannata pitää omana tietonaan, sillä hankaloittaa muiden ja myös omaa opiskelua. Moni on samassa tilanteessa; aina ei pääse kaikille pakollisillekaan läsnäolopäiville, mutta aina joku jakaa tiedon ja materiaalit, mitä on tunneilla annettu. Tee itse samaa muille! Lisäksi ryhmätöitä tehdään paljon, senkin takia on hyvä tutustua omiin kurssikavereihin. Myöskään jatkon kannalta ei voi verkostoitumista unohtaa, opiskeluaikoinahan luodaan myös tulevaisuutta varten verkostoja. Ryhmätyöt onneksi hoituvat erilaisten yhteyksien avulla eivätkä ne vaadi konkreettista kokoontumista, ellei tietysti itse niin halua. Lisäksi kannattaa suosia kimppakyytejä. Samalta paikkakunnalta kulkee myös kurssikaverini sekä tästä lähipaikkakunnalta toinen kurssikaverini. Sen lisäksi että jaetaan automatkat ja polttoainekulut, olen heistä saanut todella ihanat ystävät. Automatkat läsnäolopäivien jälkeen on todella antoisia, jaetaan ajatuksia opinnoista, työelämästä ja ihan kaikesta. Hyvät tyypit elämässä ovat muutenkin voimavara, myös tässä tapauksessa. Entä ne miinukset? Jotta ei tule liian ruusuista kuvaa, on tässäkin hommassa toki miinuspuolet. On tämä välillä rankkaa, ihan takuulla. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen iltavuoron jälkeen kirjoittanut palautettavia tehtäviä ja palauttanut ne puolen yön aikaan muutamia minuutteja ennen deadlinea ja herännyt aamulla ennen viittä lähteäkseni ajamaan Kuopioon. Ja illalla takaisin Mikkeliin ja aamulla taas töihin. Tehnyt töitä ja käynyt Kuopiossa kuukausia ilman vapaita. Olen toki miettinyt, että onko tässä järjen hiventäkään. Mutta kyllä minä vaan tästä pidän! Omalla kohdalla deadlinet ja pieni paine elämässä saavat minut toimimaan paljon tehokkaammin, jos ei olisi deadlineja ja sitä painetta, en saisi varmastikaan näin paljoa aikaiseksi. Tämä siis sopii minulle erittäin hyvin, olen luonteeltanikin hieman levoton sielu ja kammoan jämähtämistä. Jälleen on tunnettava itsensä, mitä on valmis tekemään ja mihin haluaa käyttää aikansa, mieti millainen opiskelija juuri sinä olet? Nyt ymmärrän miksi ei voi vastata suoraan kysymykseen, kuinka paljon töitä voi tehdä näiden opintojen rinnalla. Suurin osa omista kurssikavereistani ovat joko kokonaan tai osittain opintovapaalla tai tekevät opintoja hitaampaan tahtiin tehden töitä joko osittaisesti tai kokopäiväisesti. Ja vuosia työelämässä olleiden kannattaa hyödyntää aikuiskoulutustukea, itse en ole vähäisen työkokemuksen vuoksi siihen oikeutettu. Haluankin korostaa, että ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa hoitaa opintoja ja työelämää. Ei voi millään laittaa omaa henkilökohtaista elämää kolmeksi vuodeksi hyllylle, on mietittävä mikä on omaan elämäntilanteeseen sopiva tahti ja tyyli. Töitä olen tehnyt normaalisti, teen täyttä työaikaa, ja opinnot ovat edenneet suunnitellusti. Ensimmäisenä vuonna tein noin 80 opintopistettä opintoja ja en kokenut tätä kohtuuttomaksi taakaksi. Nyt on kandiopinnot tehty ja alkoi maisteriopintojen ensimmäinen vuosi. Jokaisen tulee miettiä omalla kohdalla, kuinka paljon on valmis uhraamaan vapaapäiviä kouluun ja kuinka paljon on muuta elämää. Monella kurssikaverillani on perhettä, lemmikkejä, lapsia ja sitovia harrastuksia, jolloin tällainen järjestely ei välttämättä toimisi. Kirjoitankin yksin elävän näkökulmasta. Lisäksi asennoituminen opintoihin pitkän tauon jälkeen myös ottaa varmasti oman aikansa, mikäli on jo vuosia tai vuosikymmeniä työelämässä kerennyt olla. Itse olen kerennyt opintojen rinnalla harrastamaan, reissaamaan ja näkemään kavereita. Lisäksi tieto siitä, että työaikaa voisi vähentää esimerkiksi puolittaiselle tai opintoja voisi tehdä hitaammin helpottaa jo ajatuksena. Ja tietysti täytyy muistaa ketä varten ja miksi opiskelee. Ei missään nimessä pidä unohtaa sitä normaalia elämää, riittävä liikunta, uni ja terveelliset ruokailut auttavat ainakin itseäni jaksamaan! Oletko itse miettinyt hoitotieteen opintoja tai kenties suoritat niitä, mitä ajatuksia heräsi? Olisi hauska kuulla myös muiden yliopistojen hoitotieteen opiskelijoiden kokemuksia!
  19. Hyvät naiset ja herrat - tämä on Meri Sierla

    Skholen ja hoitajat.netin netin blogisti Meri Sierla on ammatinvaihtaja, joka kirjoittaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, tai sellaiseksi haluaville. Merin kirjoituksissa käsitellään elinikäistä oppimista ja jatkuvaa muutosta niiden kaikissa ilmenemismuodoissa hoitoalan arjessa. Merin kirjoituksista löydät keski-ikäisen, työelämää nähneen naisen ja hoitoalan ammattilaisen näkökulman näihin asioihin. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi vuonna 2007 Meri työskenteli ensin instrumenttihoitajana yliopistosairaalan leikkausosastolla. Kolmen vuoden jälkeen Merille tarjoutui tilaisuus vaihtaa anestesiapuolelle. Anestesiahoitajan työ oli alun perin ollut Merin ensisijainen kiinnostuksen kohde. Leikkausosastolla työhön kuului myös päivystämistä. Viime marraskuussa Meri sai valmiiksi sosiaali- ja terveysalan johtamisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnot. Pian valmistumisen jälkeen vaihtuivat työyhteisö ja työtehtävät. Nykyään Meri työskentelee apulaisosastonhoitajana yliopistosairaalassa. Ehtymättömän tiedonjanon omaavaksi ikuiseksi opiskelijaksi itseään kuvaileva Meri nauttii haasteista ja organisoinnista. Työssään hän on aina valmis ainakin kokeilemaan uusia asioita ja toimintamalleja. Vastapainoa mielenkiintoiselle ja haasteelliselle työlle antavat valjasulkoilu eurooppalaiskissa Toivon kanssa, ystävien tapaaminen, liikunta ja jooga. Merin teesit hoitoalan ammattilaisille, tai hoitoalan ammattilaiseksi haluaville ovat: Elämä on täynnä mahdollisuuksia Ihminen ei ole koskaan liian vanha opiskelemaan ja oppimaan uutta Tutki omaan elämäntilanteeseen sopivia vaihtoehtoja Hyödynnä tilaisuudet verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia uusien ihmisten kanssa Työelämässä vain muutos on pysyvä olotila: Pidä huolta työmarkkina-arvostasi ja päivitä oma-aloitteisesti omaa osaamistasi Kaikista työ- ja työharjoittelupaikoista saa evästä tulevalle työuralle Kun kaipaat muutosta ole aktiivinen ja toimi. Valmistaudu myös luopumaan jostain, jotta voit saada uutta tilalle. Pysy kuulolla.
×