Jump to content

Hae sivustolta

Tulokset asiasanalla 'Opiskeluvinkit'.



More search options

  • Hae asiasanan perusteella

    Erottele asiasanat pilkulla.
  • Hae kirjoittajan perusteella

Sisällön tyyppi


Foorumi

  • Hoitotyö
    • Kliininen hoitotyö
    • Terveydenhuoltoalan opinnot
    • Kansainväliset asiat
    • Edunvalvonta ja työsuojelu
    • Terveydenhuoltoalan työpaikat
    • Hoitajien kirpputori
    • Alakategoriat
    • Hoitajat Instagramissa
    • Hoitajat Facebookissa
    • Hoitajat Twitterissä

Categories

  • Ajankohtaista
  • Viihde

Categories

  • Blogi

Löytyi 10 tulosta

  1. Onnea, sinut on valittu! – Työnhaun taikasanat

    Nykyisin terveydenhuoltoalalla on tarjolla paljon lyhyitä työsuhteita, ja vakinaisia virkoja perustetaan vain vähän. Valmistuneen, erityisesti vastavalmistuneen, sairaanhoitajan tai lähihoitajan saattaa olla vaikea saada pidempiaikaista, vakinaista tai juuri omien toiveidensa mukaista työpaikkaa. Vaikka kuinka hakee ja joka kerta kokee, että ”tää on just mun paikka!” Mitkä ovat työnhaun taikasanat? Mitä työnantaja odottaa työnhakijalta, millaisia terveydenhuollon ammattilaisia haetaan, ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että juuri SINUT valitaan? Haastateltavana osastonhoitaja, terveydenhuollon johtamisen ja kehittämisen asiantuntija Anu Vaihekoski. Mihin kiinnitetään huomiota työhakemuksissa? Mitkä hakemukset pääsevät jatkoon? ”Jos työtä haetaan vapaamuotoisella hakemuksella, on hyvä, että hakemuksessa on selkeät otsikot, jotka antavat hakemukselle rungon. Kuva hakijasta tuo kivan lisän!” Vaihekoski lisää, että hakemuksissa kuvan tulee ehdottomasti olla asiallinen, se ei saisi olla ”biletyskuva” tai esimerkiksi paljastaa liikaa. Kuvasta saavat välittyä ilo ja asiantuntemus. ”Hakemuksia tulee useita, joten on aina positiivista, jos hakemukseen on saanut omaa persoonaa esille ja se on selkeästi tehty juuri kyseisen paikan työtehtävää varten.” Vaihekosken mukaan työhistorian, harjoittelupaikkojen ja vastuutehtävien listauksen sijaan kannattaisi tuoda enemmän esille, minkälaista osaamista nämä tehtävät ovat kerryttäneet hakijalle. ”Haastatteluun kutsumiseen vaikuttaa muun muassa hakijoiden pätevyys – jos on vain muutama pätevä, kutsutaan heidät haastatteluun, ja jos taas saman tasoisia, hyviä hakijoita on useita, voidaan haastatella useampia henkilöitä”. Myös haastattelutapa vaikuttaa määrään; ryhmähaastattelulla voidaan tehokkaasti haastatella useampi hakija lyhyessä ajassa, kun taas yksilöhaastattelut vievät enemmän aikaa. Työnhakijan tulee ehdottomasti muistaa, että hakemus on vain yksi osa työnhakuprosessia ja sen tehtävänä on tuoda esiin hakijan kelpoisuus tehtävään – epäpätevät hakijat karsitaan heti pois, jos tehtävä edellyttää esim. sairaanhoitajan ammattipätevyyttä. Työhaastattelu – onko ensivaikutelmalla merkitystä? ”Haastattelussa on tarkoitus saada hakijasta kokonaiskuva ja se on haastateltavan mahdollisuus markkinoida itseään. ”Tämä on Vaihekosken mukaan tärkein asia muistaa. Ensivaikutelmalla on merkitystä, joten kannattaa uhrata hetki aikaa sille, että miettii asuvalintansa. ”Asun kannattaa olla sellainen, että siinä on hyvä olla ja se vastaa hakemaa työpaikkaa. Hyvä valmistautuminen haastatteluun ja tarvittavien todistusten tuominen esim. kansiossa antavat hyvää kuvaa haastateltavasta.” Vaihekoski pohtii haastattelujen ”varmoja tärppejä”. Hän tulee kokemuksensa pohjalta siihen tulokseen, ettei sellaisia ”varmoja tärppejä”, joita aina ja kaikissa haastatteluissa kysyttäisiin, ole, vaan kysymykset muodostuvat haettavan työtehtävän mukaan. Ennen haastatteluja on määritelty, millaista osaamista ja työntekijää ollaan hakemassa. ”Väittäisin kuitenkin, että useimmissa haastatteluissa pyydetään haastateltavaa kertomaan lyhyesti itsestään ja kysytään hakijan osaamista ja sen ylläpitämisestä/kehittämisestä, ammatillisia tulevaisuuden suunnitelmia, omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita. ” ”Kerro vähän itsestäsi” – mitä työnantaja haluaa kuulla? ”Tämän fraasin tarkoituksena on keventää tunnelmaa ja laukaista haastateltavan jännitystä”, Vaihekoski sanoo. Lisäksi siinä annetaan haastateltavalle mahdollisuus omin sanoin markkinoida itseään. Fraasin tarkoituksena on antaa lyhyesti tietoa siitä, millainen hakija on kyseessä. Hakijan kannattaakin etukäteen miettiä (varsinkin, jos on kova jännittämään), mitä asioita haluaa tuoda esille, jotta saa annettua itsestään mahdollisimman hyvän ja todenmukaisen kokonaiskuvan. Hyvin jäsennelty ja ytimekäs aloitus tekee aina hyvän ensivaikutelman, eikä tilanteessa jännittäminen haittaa. Vaihekosken oman kokemuksen mukaan parhaiten selviävät hakijat, jotka ovat ennakoineet työnhakua ja –haastattelua sopivassa määrin. ”Ennen haastattelua kannattaa miettiä, mitä asioita haluaa tuoda esille esim. koulutustausta, osaaminen, omat vahvuudet. Kannattaa myös miettiä omia kehittämiskohteitaan, koska se antaa hyvän kuvan siitä, että hakija tietää omat haasteensa ja voi näin olleen niihin vaikuttaa.” Vinkkinä haastattelua ajatellen voisi antaa seuraavat: - Omaa osaamistaan kannattaa verrata työpaikkahakemukseen, koska siihen on määritelty se, millaista osaamista haetaan. - Ennakkoon kannattaa myös tutustua työnantajaan vierailemalla esimerkiksi verkkosivuilla. - Kannattaa miettiä jokin hyvä kysymys, jonka voi lopuksi esittää, jos siihen tulee mahdollisuus. Kuka valitaan? Ja miksi…? Tähän kysymykseen ei ole oikeaa tai joka paikan varmaa vastausta, mutta Vaihekosken mukaan tavallisimmin haastattelujen jälkeen käydään läpi kaikki haastateltavat ja pohditaan, kuka hakijoista vastaa parhaiten asetettuihin kriteereihin. ”Joskus, kun hakijat ovat hyvin tasavertaisia, on hyvin pienestä asiasta kiinni, kuka tehtävään lopulta valitaan.” Onko suhteilla ja esimerkiksi opintojen aikaisilla harjoittelupaikoilla merkitystä työnhaussa? Nykyään työnantajat hakevat osaamista ja asiantuntijuutta. Tätä ajatellen suhteilla (sukulais- tai toveruussuhteet) ei ole enää samankaltaista vaikutusta työnhaussa kuin aiemmin. Sen sijaan Vaihekosken mukaan aiemmista työsuhteista ja harjoittelukokemuksesta on merkittävää hyötyä: ”Siinä suhteessa työsuhteista on hyötyä, että sinut tunnetaan työntekijänä ja olet jo antanut näytön työtavastasi ja osaamisestasi.” Ennalta tunnetun ammattilaisen (ja persoonan!) palkkaaminen vähentää muun muassa riskiä siitä, että työntekijä osoittautuukin erilaiseksi kuin millaisen kuvan hänestä on haastattelussa saanut.” Kannattaa kuitenkin muistaa, että työn tai harjoittelujaksojen kautta tulleet suhteet eivät kuitenkaan ole edellytys, ja välillä on hyvä saada myös erilaista osaamista työyhteisöön. ”Oikeastaan”, Vaihekoski lisää, ” kaikki riippuu siitä, minkälaista työntekijää haetaan auki olevaan työtehtävään.” Työnhaku alkaa opiskelijan omasta motivaatiosta hakea työtä. Työtä hakiessa on hyvä miettiä omia arvoja, taitoja, osaamista, luonteenpiirteitä ja kiinnostuksen kohteita. Työtä hakiessa tulee huomioida omat ammatilliset tavoitteet. Mitä paremmin tuntee itsensä, sitä varmemmin löytää itselleen mieleisen työpaikan. Nyt on kesätöiden haun aika! Keitä kuppi hyvää kahvia, istu alas ja tee ihan maailman paras työhakemus! Minna Asiantuntijana ja haastateltavana osastonhoitaja, terveydenhuollon johtamisen ja kehittämisen asiantuntija Anu Vaihekoski (10.1.2018)
  2. Stressaako opinnot- Vältä uupumus

    Näin jouluajan jälkeen haluan kirjoittaa vielä stressistä, uupumuksesta ja levon tärkeydestä sekä näiden merkityksestä opinnoissa ja työssä. Muutaman sanan kirjoitan myös opintovapaasta, jota itse aion pitää ensi vuodesta lähtien. Toivottavasti teillä oli siis levollinen ja rauhallinen joulu. Toivottavasti sait töistä ja/tai opinnoista lepotaukoa joulun ajaksi ja sait tehdä ja syödä mitä halusit. Pohdin tätä kirjoitusta jo aiemmin ja huomasin, että Minna kirjoittikin aiemmassa postauksessaan mielenkiintoisen artikkelin juuri opiskelijan stressistä ja uupumuksesta. Hän antoi myös uupumisen ja stressin ehkäisyyn ja siitä palautumiseen vinkkejä. Oma kokemukseni stressistä Itselläni on opiskelijan uupumuksesta ja stressistä myös omakohtainen kokemus ammattikorkeakouluopintojen ajoilta. Muistot tuosta ajasta ovat vielä selvästi muistissa, eihän siitä montaa vuotta ole kulunut. Tuolloin sain oppia kantapään kautta uupumuksen vaikutukset. Oli toinen opintovuoteni, jolloin suoritin sisätauti- ja kirurgian harjoittelujaksot peräkkäin, eli yhteensä noin 13 viikkoa työharjoittelua. Tämän lisäksi ahnehdin itselleni muutaman ylimääräisen kurssitehtävän ja kävin välipäivinä töissä. Oli siis jatkuvasti tekemistä ja pohdittavaa aivoille, mutta en kokenut itseäni fyysisesti väsyneeksi tai stressaantuneeksi. Tuolloin kuitenkin vatsani alkoi oireilla, jonka vuoksi hakeuduin lääkäriin ja pääsin erilaisiin tutkimuksiin, joista ei kuitenkaan löytynyt mitään poikkeavaa. Myöhemmin osasin yhdistää kokemani oireet stressiin. Vatsakipuja kesti noin kolme kuukautta ja kun harjoittelut ja tehtävät olivat ohitse, loppuivat myös vatsakivut. Aina ei siis ole hyvä asia, että ottaa liikaa kursseja, harrastuksia ja vastuutehtäviä. Jonkun aikaa sitä ehkä jaksaa, mutta jossain vaiheessa saattaa tulla uupumus ja kroppa voi alkaa oireilemaan stressin kuormituksesta. Sen olen ainakin oppinut, että mieluummin lepää ennakoivasti kuin alkaa uupumaan opintojen vuoksi. Tunnista voimavarasi Joskus myös elämäntilanteet muuttuvat, mikä voi aiheuttaa lisää stressiä ja haasteita asetettuihin tavoitteisiin opintojen tai työn suhteen. Elämässäsi voi olla jokin asia tai tekijä, mikä vaikeuttaa opintoihin keskittymistä. Itse huomasin, että olin innokkaana yliopistolla haalinut itselleni liian monta kurssia tälle syksylle, joiden lisäksi käyn täysipäiväisesti töissä. Totesin, että joudun siirtämään yhtä kursseista, jota olin suunnitellut tälle syksylle. Päätin siirtää tämän kyseisen kurssin myöhemmäksi, jolloin minulla on taas enemmän aikaa sen tekemiseen. Olen oppinut tunnistamaan aikaisemman kokemuksen opettamana omat rajani ja jaksamiseni. Jotta jaksan toimia tehokkaasti, on minun tunnistettava uupumuksen merkit ja ennakoitava niitä. Tämä kurssin siirtäminen oli minun kohdallani ennakointia uupumisen välttämiseksi. Oli stressiä tai uupumusta aiheuttava tekijä mikä tahansa, tärkeää on osata tunnistaa se ja toimia sen mukaisesti. Opintovapaa- mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun Lukiessa saatat ihmetellä, että miksi sitten teen töitä samalla kun opiskelen, jos se voi aiheuttaa stressiä. Ja totta puhuen, samaa ihmettelen itsekin 😊!! Aina ei vain ole mahdollista jäädä kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Sinulla saattaa olla lapset ja velkaa jonka vuoksi opintotuen varaan ei ole mahdollista jäädä. Onneksi on kuitenkin olemassa opintovapaa ja aikuiskoulutusrahasto. Päätin hakea opintovapaata jo seuraavalle syksylle, toiselle opintovuodelleni. Päätös tuntui helpolle, sillä motivaatio opiskeluun on suuri. Olin todella kiitollinen kuullessani opintovapaan myöntämisestä hiljattain. Nyt tiedän, että pääsen keskittymään 110% opintoihin ja ehdin lukea kaikki ne kirjat ja asiat, joita olen halunnut uuvuttamatta itseäni. Opintovapaasta muutama fakta Opintovapaa on tarkoitettu työsuhteessa olevalle työntekijälle opintojen suorittamista varten. Työntekijä, joka on työskennellyt yli vuoden ajan samalla työnantajalla, voi pitää opintovapaata yhteensä kaksi vuotta viiden vuoden sisällä, joko pätkittäin tai yhtäjaksoisesti. Jos työntekijällä on työkokemusta vähintään kahdeksan vuoden ajalta ja hän on työskennellyt nykyisellä työnantajalla vähintään vuoden, on hän oikeutettu saamaan aikuiskoulutustukea. Aikuiskoulutustuen määrään vaikuttaa palkkasi suuruus. Tarkempaa tietoa opintovapaasta ja aikuiskoulutustuesta saat mm. täältä.
  3. Haastavan opiskelun kohtaaminen

    Sinullakin on varmasti ollut jonkinlainen ennakkoajatus hakiessasi tai päästessäsi opiskelemaan ammattikorkeakouluun siitä, mitä opiskelu tulee seuraavan kolmen ja puolen vuoden (tai muun ajanjakson) aikana olemaan. Jotkut tietävät ehkä muiden opiskelijoiden jakamien kokemusten perusteella mitä odottaa. Minullakin oli melko hyvä käsitys siitä mitä opinnoiltani odottaa. Kaikkeen ei silti pysty etukäteen varautumaan. Opiskelu ammattikorkeakoulussa ei kaikille ole täysin mutkatonta. Opiskeluaikana ammattikorkeakouluopiskelijat kohtaavat monenlaisia haasteita. Kyselin mielipiteitä opiskelusta ja sen tuomista haasteista sairaanhoitajaopiskelijoiden suljetussa Facebook-ryhmässä 23.-25.11.2017. Kommentteja tuli tällä aikavälillä yhteensä 49kpl. Lähiopetus Opiskelijoita puhuttivat erityisesti kontaktituntien vähyys sekä päivätoteutuksessa, että monimuotototeutuksessa. Tähän liittyen lähiopetuksessa koettiin olevan puutteita ja kurssien painotuksissa olevan epäkohtia. Rajalliseen tuntimäärään on tiivistettävä niin paljon kurssiasiaa, että kaikkea ei ehditä käydä kunnolla läpi. Esimerkiksi anatomian ja fysiologian kurssien koettiin olevan juosten suoritettu läpi. Vapaa-ajan suunnittelua hankaloittivat muutokset lukujärjestyksessä. Tunteja tai kokonaisia koulupäiviä saatetaan lyhyellä varoitusajalla siirtää toiseen päivään ja ajankohtaan. Tämä aiheutti haasteita työvuorojen tai esimerkiksi lastenhoidon järjestämisessä. Opiskelijoille annettu informaatio saattoi myös olla ristiriitaista eri tietolähteistä ja tieto sekin saattoi muuttua matkan varrella. Opetuksen sisältö Opetusmenetelminä verkko-opiskelun lisääntyminen, ryhmätöiden paljous, learning cafe-menetelmä ja itseopiskelu koettiin oppimista heikentävinä tekijöinä. Opiskelijat kokivat, että perinteinen lähiopetus, sekä kliinisten taitojen opiskelu opettavat kaikista eniten. Toisaalta pelkkien kalvosulkeisten läpikäynti ei myöskään motivoi opiskelua varsinkaan silloin, kun opiskelutahti on kova. Kliinisten taitojen opettamisella on suuri merkitys opiskelijoiden kokeman oman osaamisen ja ammattitaidon kasvamisessa. Mikäli opetusta on ollut vähän ja hoitotoimenpiteiden harjoittelemisessa on puutteita, jää opetus harjoittelupaikan varaan. Miltä opiskelijasta tuntuu mennä harjoitteluun, jos kokee omassa osaamisessa olevan puutteita? Pahimmassa tapauksessa opiskelija saattaa valmistumisen jälkeen kokea epävarmuutta omista taidoistaan sairaanhoitajana. Opettajat Opettajat voivat omalla toiminnallaan ja ammattitaidollaan vaikuttaa opiskelijoiden kokemaan opetuksen laatuun. Käytännön kokemusten ja esimerkkien tuominen teoriatunneille elävöittävät opetusta ja edistävät mieleenpainumista. Myös se, mitä tunnilla opetetaan ja mihin opetus painottuu, on merkityksellistä. Sairaanhoitajaopiskelijoiden ryhmässä esitettiin toivomuksena esimerkiksi, että ylimääräisistä koko päivän kestävistä seminaareista ja turhista hömpötyksistä luovuttaisiin. Myös lääkäriluentojen puuttuminen ja siirtyminen verkko-opetukseen koettiin ikävänä asiana. Harjoittelu Työharjoittelun suorittamisen haasteina opiskelijat kokivat joustamattomuuden ja harjoittelutuntien määrän. Harjoittelutunteja voi opiskelijoiden mukaan olla jopa 40h/viikko, ja jokainen poissaolo on korvattava poissaolon syystä riippumatta. Harjoitteluajankohtaan saattaa yhdistyä myös muiden kurssien tehtäviä, ylimääräisiä koulu- ja seminaaripäiviä, jotka vievät aikaa varsinaiselta harjoittelulta. Näitäkään ei huomioida harjoittelun kokonaistuntimäärään, vaan ne lukeutuvat opiskelijalle korvattaviksi poissaolopäiviksi. Kaikki opiskelun tuomat haasteet eivät onneksi (ja toivottavasti) kasaudu yhden opiskelijan harteille. Opiskelu voi olla myös hyvinkin mutkatonta. Hyvä niin. Tsemppiä heille, joiden opiskelu tuo enemmän haasteita oman elämän suunnittelulle, opintojen etenemiselle ja itse oppimiselle. Näistä asioista puhuminen ja palautteen antaminen on tärkeää, vaikka muutos parempaan ei aina tapahdu kovinkaan nopeasti. Sillä välin opiskelijan on sopeuduttava vallitsevaan tilanteeseen. Toki on hyvä muistaa, että kaikki opiskelijat eivät koe samoja asioina haastavina tai kuormittavina. Se, mikä yhdestä saattaa tuntua haastavalta, voi toiselle opiskelijalle sopia paremmin kuin nenä päähän. Mitä ajatuksia muiden kokemat haasteet sinussa herättivät? Kerro omista kokemuksistasi AMK-opinnoissa? Seuraavassa postauksessa tarkoituksenani on kirjoittaa keinoista, joilla itse olen ratkaissut itsenäisen opiskelun paljouden ja kontaktituntien vähäisyyden tuomia haasteita.
  4. Opiskelijan välikuolema

    Tulihan se ahdistus sittenkin. Päässä pyörii ”motivaatio, motivaatio…missä on motivaatio?”. Mistä on oikein kysymys? Olen sitä mieltä, että sen on opiskelijan välikuolema, joka tulee itselle yleensä aika tasan opiskelujen puolessavälissä. Tutkinnosta ja iästä huolimatta... Olen jonkun vuoden opiskellut ennen tätä tutkintoa ja joka ikinen kerta on tapahtunut sama käänne. Tällä kertaa en olettanut, että näin käy, sillä käsiteltävät aiheet ovat todella mielenkiintoisia ja edellisistä opiskeluvuosista on aikaa. Luulin, että nyt olen sen verran aikuistunut ja osaan ajatella aikuismaisemmin = järkevämmin, motivoivammin ja rennommin. Mutta sieltä se nurkan takaa silti iski naamalle. Blääh. Sitten hoksasin, että totta kai se sieltä tuli. Olen pikkuisen eri elämäntilanteessakin kuin kymmenisen vuotta sitten. On perhettä ja opiskelukin tapahtuu hieman eri tavalla kuin restonomi-opintojeni aikana. Kaikki pitää suhteuttaa elämäntilanteeseen. No mikä sen opiskelumotivaation lopahtamisen aiheutti sitten Sari 20-vuotiaan elämässä, joka oli elämä ennen perhettä. Siinä tapahtui paljon asioita aikuistumisen saralla ja lisäksi mietin paljon mitä ratkaisuja uskaltaisin opiskelujeni suhteen tehdä ja mitä en. Nythän koulutukseni kestää sen 4 vuotta ja restonomi tutkinto kesti 3,5 vuotta eli nyt tämä välikuolema alkoi hiipiä tietoisuuteeni jo viime kesän paikkeilla ja 3,5 vuoden tutkinnon kohdalla jossain toisen vuoden talvikuukausina. Kaippa tähän siis liittyy myös tietoisuus siitä, että puolet on takana, mutta vielä on puolet edessä. Mutta mikä ihmeen välikuolema?! Mitä välikuolema sitten kohdallani tarkoittaa? Itselleni sen on enemmän henkistä kuin mitään konkreettista. Tai no, lyhytpinnaisuus saattaa kyllä olla ihan konkreettistakin tietyllä tasolla. Tunteet heittelevät tai no naisen kohdalla tämä ei ehkä ole mitenkään erikoista. Välillä ottaa rennommin, menee flown mukana, ei jaksa stressata vaikka ehkä olisi syytä edes olla jonkinlainen mielipide tietyistä asioista. Sitten on taas se toinen ääripää: välillä ei pääse yli aivoja tärisyttävästä ärsytyksestä, joka jähmettää jopa kaiken tekemisen ja välillä mennään niin alas, että miettii onko tämä kaikki sen arvoista. Mitä jos palaisi takaisin siihen, mitä jo ehkä jollain tasolla osasi edellisessä elämässään. No mutta, kun opiskelujen suhteen en vain ole mikään periksi antaja, niin sitä vain puskee eteenpäin. Tehtävät olen saanut tehtyä ajallaan ja kouluun menen ihan mielelläni. Yhden tentin siirsin yhdeltä lähiviikolta seuraavalle etäviikolle Examiin en niin hyvällä omallatunnolla. Ei ole minun tapaista jättää mitään roikkumaan, joten ärsyttää suunnattomasti. Ei vain kyennyt keskittymään tällä kertaa pariin tenttiin samalla viikolla. Niin ja opinnäytetyön viimeistely on suosiolla jätetty muhimaan syksyn yli. Ärsyttävää, mutta kun ei vain ole löytynyt ylimääräisiä paukkuja. Tämä tunnetila ei liity mitenkään opettajiin tai kursseihin, vaan se on ihan sisäsyntyistä. Liekkö persoonakysymyskin. Oppimishaluja kyllä löytyy, joten tiedän, ettei kyse ole kuitenkaan liian vakavasta asiasta. Hetkellinen repsahdus energiatasolla. Lohdutuksen sananen kuitenkin tämän synkistelyn jälkeen. Välikuolemasta pääsee yli. Jossain vaiheessa. Minä ennustan omalle kohdalle tämän tapahtuvan joulun jälkeen, kunhan siirrytään harjoitteluihin tai viimeistään lukuvuoden lopulla. Kuulostaako yhtään tutulta? Vai onko tämä vuodatus ihan utopiaa kohdallasi?
  5. Opinnäytetyö - aiheen valinnan vaikeus

    Miksi kandityön (kandidaatin tutkielma) aiheen valinta voi olla joskus niin vaikeaa? Opiskelit sitten ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistolla, niin jossain vaiheessa opintoja tulee ajankohtaiseksi lopputyön aiheen valinta. Toisille aiheen valinta voi olla kuin itsestään selvyys, mutta toisille aiheen keksiminen vaatii ”pieni askel ihmiselle - suuri askel ihmiskunnalle”- tasoisia ponnisteluja! Itse taidan kuulua viimeksi mainittuun ryhmään. Itselläni ei ole nyt lopputyön valinta edessä, mutta kandidaatin tutkielma olisi aloitettava tammikuussa ja sitä ennen olisi aiheen oltava jo valmiina. Työn aihe itselläni on jo mielessä ja sitä olen jo pidemmän aikaa pohtinut. Kuitenkin se vaatii luonnollisesti vielä hiontaa ja välillä miettii muitakin vaihtoehtoja. On nimittäin paljon aiheita joita olisi mielenkiintoista tutkiskella ja tästä syystä itselleni ainakin tulee valinnan suhteen vaikeuksia. Itseäni kiinnostavat aiheet liittyvät tällä hetkellä teknologiaan, digitalisaatioon, hoitotyön johtamiseen, potilaan omahoidon vahvistamiseen ja hoitoon sitoutumiseen. Lopputyöllä on eri nimiä riippuen siitä missä opiskellaan. Ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa tätä kutsutaan opinnäytetyöksi, kun taas yliopistolla lopputyötä kutsutaan pro gradu tutkielmaksi. Työn laajuus ja vaativuus yleensä tietenkin kasvavat mitä korkeammalla asteella opiskellaan. Yliopistolla tavallisesti kolmantena vuonna tehdään myös kandidaatin tutkielma ja se minulla olisi nyt siis edessä. Opiskelen tällä hetkellä hoitotiedettä sairaanhoitajan työni ohella. Olen opiskellut aiemmin ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa hoitoalaa, joten olen luonnollisesti kohdannut ennenkin aiheen valinnan haasteet. Vinkkejä aiheen valintaan Jos itse ei keksi millään lopputyön aihetta eikä oppilaitoksellasi ole sopivaa aihetta sinulle, niin kannattaa kysellä työpaikoita, oppilaitoksilta, järjestöiltä, tutkimuslaitoksilta ym. Heillä voi olla jokin projekti tai hanke, jossa sinun lopputyösi voisi olla yhtenä osana kokonaisuutta tai miksei se voisi olla, vaikka kokonaan se itse projekti. Itse tein esim. ammattikorkeakoulussa ensiapuohjeet seurakunnan lasten- ja nuorten leirin ohjaajille. Tässä sain itse oppia enemmän ensiavusta samalla kun opin tutkimusmenetelmiä ja sen lisäksi ks. yhteistyötaho sai itselleen ensiapuohjeet. Yhteistyötä tekemällä saat samalla myös luotua kontakteja työmaailmaan, josta voi olla tulevaisuudessa hyötyä sinulle. Vinkkinä voin muille sanoa, että yritä valita sellainen aihe lopputyöllesi, mikä sinua oikeasti itseäsikin kiinnostaa. Aihe joka ei kiinnosta aidosti on paljon työläämpi varsinkin silloin, jos iskee motivaatiopula. Mielestäni ei myöskään kannata valita liian laajaa aihetta, vaan rajata aihe sopivan kokoiseksi, jotta se on järkevä tehdä. Toisaalta lopputyön aiheen valinnassa kannattaa miettiä myös sellaista aihetta, josta voi olla hyötyä tulevassa työpaikassa. Jos tiedät esim. että aiot erikoistua johonkin tiettyyn erikoisalaan hoitotyössä, niin lopputyö voisi koskea sitä aihepiiriä. Tietenkin myös opiskelukavereilla voi olla jokin hyvä aihe mielessä johon voi päästä mukaan Lopuksi Täytyy muistaa, että opinnäytetyönkin tarkoitus on samalla opettaa meitä mm. tutkimusmenetelmistä ja samalla itse aiheen sisältökin on meitä opettava. Päätavoitteenahan esim. kandityössäkin on tutkimukseen liittyvien käytänteiden opettelu ja antaa opiskelijalle valmiuksia pro gradu- tutkielman tekemiseen. Kannattaa siis ajatella opinnäytetyönkin tekeminen opiskelun kannalta ja ottaa kaikki hyöty siitä irti. Juuri tästäkin syystä aihe kannattaa olla sellainen, josta haluat oppia lisää. Tämän postauksen tarkoitus oli vinkkien lisäksi tsempata kaikkia teitä lopputyön ja vastaavien aiheiden parissa ahertavia. Samalla ”salaa” tsemppaan itseänikin kandiaihetta pohtiessani. En tarkoituksella ottanut tässä puheenaiheeksi sen tarkemmin pro gradua, koska itselläni se ei ole vielä ajankohtainen. Palaan kuitenkin kandidaatin tutkielman aiheeseen myöhemmin, kun se on edennyt pidemmälle. Samalla voin kertoa siitä sitten tarkemmin ja antaa vinkkejä sen tekemiseen yksityiskohtaisemmin oman kokemukseni perusteella. Koska täällä Hoitaja.net sivustolla on hieno foorumikin, niin toki täälläkin on hyvä mahdollisuus kysellä oman lopputyön aiheeseen vinkkejä ja jakaa kokemuksia sen tekemiseen. Tsemppiä kaikille opintoihin! Hyvää loppusyksyä teille
  6. Skhole tarjoaa apukäsiä oppimiseen

    Onko kenelläkään muulla, kuin minulla, välillä tunnetta ettei vaan yksinkertaisesti ymmärrä? Otat kirjan käteen, katsot netistä, kysyt kavereilta - ei, ei vain tajua. Mutta kun pitäisi ymmärtää, jotta olisi edes jokin pohja rakennettuna työelämää varten. Mistä sitä ymmärrettävää tietoa voi sitten oikein kaivaa? Tiedon ymmärtämisen tuska Etenkin viime vuonna olin patti tilanteessa, oli jos jonkinmoista kurssia ja kurssien toteutustapoja yhtä monta. Sain päänsärkyä siitä, että purin hampaita liian kovasti yhteen kärsiessäni epätietoisuudesta. Oli kliinistä kurssia (joka on muuten älyttömän laaja), oli lääketieteellisiä aineita, oli ikääntyneitä sekä mielenterveys- ja päihdetyötä. Yritin ymmärtää opettajien luennoista, sähköisistä materiaaleista, kirjoista yms. mitä EKG tarkoittaa, miten se hengitys ja verenkierto toimivat sekä mitä mikin muistisairaus merkitsee. Tässä oli vain siis pintaraapaisu siitä, mitkä aiheuttivat hikikarpaloita ja tuskissaan puuskumista. Onneksi nämä kurssit kuitenkin tukivat toisiaan aika paljon ja myös opettajat ymmärsivät, ettei liikuttu kovin helppojen aiheiden äärellä. Lisäksi Lääketieteelliset aineet I -kurssimateriaalista osa oli verkkokoulutuspalvelu Skholen puolella. Kävimme hakemassa tietoa psykiatrian ja geriatrian luentokokonaisuuksista. Mutta sitten huomasin, että hei täällä Skholessahan on hirveästi tietoa sopivan tiiviissä muodossa muistakin aiheista, joita voisin hyödyntää muilla kursseilla. Tiedon täydentäminen Skholen avulla Olimme kyllä käyttäneet Skholea ensimmäisenäkin vuotena yhdellä kurssilla, mutta kävin vain ne pakolliset läpi. Kun lopulta viime vuonna koin täydellisen Skhole-valaistukseni, kävin kaikki mahdolliset luentokokonaisuudet läpi ja etsin ne, joita tulisin tarvitsemaan sillä hetkellä menevillä kursseilla. Esimerkiksi Sisätaudit-kurssista kertasin sydämen toimintaa. Mm. sydämen vajaatoimintaa on nykyisin todella yleistä ja sen ymmärtämisen koin tärkeäksi niin kliinisessä kuin ikääntyneidenkin hoitotyössä sekä kesätöissäni kotihoidossa. Lisäksi IV- ja nestehoito-kurssista löysin apuja elimistön nestetasapainon sekä nestehoidon toteutuksen koukeroiden ymmärtämisessä. Samaiselta kurssilta löytyy ohjeita myös kanylointiin, vink vink Se EKG:kin lopulta löytyi sisätaudeista. EKG:stä on tehty se tuhat ja yksi erilaista teosta ja vaikka sun mitä. Halusin kuitenkin löytää sen ”teoksen”, jossa selitettäisiin asiat tarpeeksi tiiviisti ja yksinkertaisesti ja etenkin niin, että tajuaisin, mitä minun tulee tietää ja ymmärtää. Etenkin sydämen johtoratajärjestelmä ja se miten sitä EKG-käyrää oikein tulkitaan paukutti ihan satasella yli hilseen. Lopulta Skholen luento kokosi selkeästi yhteen kaiken päässäni päämäärättömästi seikkailevat tietojen muruset. Voi että, kun ensimmäisenä vuotena olisi ollut Anatomian ja fysiologian -kurssi käytettävissä, olisi ehkä pelastanut monelta epäonnistumisen fiilikseltä. Sieltä mm. löytyy kertaavassa muodossa tietoa siitä verenkierrosta, jonka kanssa kamppailin jonkin aikaa. Verenkiertoelimistön toiminnan ymmärtämistä ei oikein pääse pakoon tällä alalla missään olosuhteissa. Tulenkin todennäköisesti palaamaan tähän kurssiin jo ihan mielenkiinnon vuoksi myöhemmin. Monta tapaa opiskella Skholessa on monta vaihtoehtoa, mistä valita. Voi katsoa videon, jotka ovat yleisesti ottaen sopivan mittaisia eli suomeksi sanoen jaksaa kuunnella. Sitten voi kuunnella pelkän äänitteen, vaikkapa lenkkeillessä – se alitajunta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Itse tykkään lukea monesti pelkän tekstin. Sama tekstihän luetaan ääniversioissakin, joten ei ns. menetä kummassakaan tavassa mitään. Itselleni vain on helpompi palata tekstissä taakse päin, vaikka saman kyllä voi tehdä nauhoitteissakin. Jotkut ehkä ymmärtävät asiat helpommin kuin toiset, eikä tarvitse kuin yhden lähteen ja ymmärtää monimutkaistakin oppikirjatekstiä. Monimuodossa on vain se ongelma, ettei oikein ole reaaliajassa ketään keneltä kysyä, etenkin kun opettajia tapaat kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Täydentävät selitykset ja ”apukädet” on haettava muualta, ja Skhole on tarjonnut itselleni jo monta apukättä.
  7. Skhole - terveysalan opiskelijan ystävä

    Hei sinä terveysalan opiskelija – olethan kuullut Skholesta? Skhole on verkkokoulutuspalvelu, joka tarjoaa laadukasta ja monipuolista terveydenhuollon koulutusta. Palveluun kirjaudutaan tunnuksilla, joilla pääset rajoittamattomasti hyödyntämään koko Skholen kurssitarjontaa. Kyllä vain, tämä on suoraa mainontaa ja Skholen ilosanoman levittämistä - jatka lukemista, niin tiedät minkä vuoksi. Skhole – kotitontun haaveuni Kuten läheiseni tietävät, olen kotitonttu henkeen ja vereen. En koskaan skippaile koulun luentoja ilman painavaa syytä, mutta myönnän, että syvimpään flow-tilaan pääsen opiskellessani kotona. Jos sinäkin tunnistat itsessäsi kaltaiseni kotitontun, voisi Skhole olla myös sun juttu! Skholen kurssitarjonta pitää sisällään runsaasti niin sanotusti yleishyödyllistä materiaalia terveysalalla opiskelevan näkökulmasta. Löytyy tautioppia, lääkehoitoa ja –laskentaa sekä anatomiaa ja fysiologiaa. Sen lisäksi kurssitarjonnasta löytyy spesifimpiä vaihtoehtoja, kuten anestesiologiaa ja lastenpsykiatriaa. Kätilöopiskelijan näkökulmasta minun on helppo valita omat lempikurssini, niitä ovat naistentautien sekä raskaus ja synnytysopin kurssit. Esimerkiksi raskaus ja synnytysopin verkkokurssi opettaa kuinka raskauksia ja synnytyksiä tulee seurata ja milloin niihin täytyy puuttua. Tämän laajan kurssikokonaisuuden ovat koonneet kymmenen lääketieteen ammattilaista, joten sanomattakin on selvää, että tiedossa on täyttä asiaa! Kotitontun lisäksi olen avopuolisoni mielestä hösöttävä jokapaikanhöylä lähes ammattimainen multitaskaaja, sillä koen näin lisääväni kallisarvoisia minuutteja vuorokausiini. Sen vuoksi on hyvä, että Skholen tarjoamat kurssimateriaalit löytyvät sekä kirjallisina, videoituina että nauhoitettuina versioina. Mielestäni on loistavaa, että halutessani voin kuunnella nauhoitetta loppuraskauden verenvuodosta sekä lapsivuodeajan komplikaatioista samalla, kun venyttelen treeneissä kipeytyneitä raajojani, askartelen hääkutsuja tai yksinkertaisesti makoilen meritähtenä sängyllä. Nauhoitteet saavat minulta lisäpisteitä myös case-tyylisistä esimerkkitapauksista, joita seuraa kuuntelijaa herättelevät kysymykset. Tällaiset kysymykset ovat mielestäni omiaan lievittämään passiivisuutta saadessaan kuuntelijan pohtimaan, että mitä itse tekisi kyseisessä tilanteessa? Lisäksi nauhoitteiden kuuntelu tuo kaivattua vaihtelua iänikuiseen lukemiseen ja tarjoaa vaihtoehdon myös heille, jotka oppivat parhaiten kuuntelemalla. Hyvä verkkomateriaali saa palaamaan luokseen Tiedän, että Skholea hyödyntävät useat korkeakoulut. Tietääkseni oma opinahjoni ei kuitenkaan kuulu tähän porukkaan, mikä on hyvin valitettavaa. Kolme vuotta kestäneiden opintojen parissa olen pänttäillyt useita diasarjoja koulumme verkko-oppimisympäristöstä Moodlesta, jonne kerätään kurssikohtaista materiaalia. Tämän materiaalin kokoavat käsittääkseni kurssien opettajat. En väheksy opettajiemme osaamista ja panostusta senttiäkään, mutta on sanottava, että materiaalien määrässä ja laadussa on havaittavissa selkeitä eroja eri kurssien välillä. Tämä on harmillista, sillä laadukkaasti tuotettu verkkomateriaali tarjoaa ainakin itselleni arvokasta oppia, johon voi parhaimmillaan palata uudestaan ja uudestaan myös opintojen myöhemmissä vaiheissa. Koulumme opiskelijoiden keskuudessa onkin herännyt keskustelua muun muassa itsenäisen opiskelun järjestämisestä Savoniassa. Henkilökohtaisesti koen valitettavana myös sen, että käyttämässäni koulun Moodle-oppimisympäristössä materiaalit ovat yleensä vain kirjallisessa muodossa. Tämä on ymmärrettävää ja selitettävissä resurssipulalla, mutta valitettavaa kuitenkin, sillä ainakin minä kuuntelen mielelläni. Näiden kolmen opiskeluvuoden aikana muistan ainoastaan yhden kurssin, jossa tarjolla ollut materiaali oli luennolta nauhoitettu. Tuolloin aihealue oli hyvin laaja, sillä jokainen voi vain kuvitella, kuinka monta nauhoitettua minuuttia voidaan saada kasaan aiheesta sisätautien lääketiede. Joka tapauksessa, nauhoitettu materiaali mahdollisti opiskelun bussissa, lenkillä ja kotona, joka lienee syy siihen että sain oikein hyvät pisteet itse tentistä. Mielestäni tämä kertoo siitä, kuinka tärkeää on mahdollistaa kuuntelemalla oppiminen heille, jotka siitä hyötyvät. Kuunnella ja oppia voi tietysti koulun luennoilla, mutta mielestäni on hienoa, että niin voi tehdä myös kotona. Tällaisen mahdollisuuden juuri Skhole tarjoaa. Monipuolisuudessaan Skhole herättää paljon positiivisia ajatuksia erityisesti terveysalan opiskelijoissa ja opettajissa. Motimuoto-opiskelijan näkökulmasta kirjoittava Sari pohtii 7. marraskuuta julkaistavassa postauksessaan Skholen hyötyjä sekä terveysalan opettaja Minna kirjoittaa näkemyksiään Skholen hyödynnettävyydestä opinnoissa terveysalan opettajan näkökulmasta. Mikäli sinäkin innostuit ja tahdot tutustua Skholen kursseihin, niin mene Skholen sivuille ja klikkaa oikeasta yläkulmasta Kokeile! –nappia. Nappia painamalla pääset täyttämään kokeilupyyntölomakkeen, jotta pääset tutustumaan Skholen tarjontaan. Käytetäänkö sinun oppilaitoksessasi Skholea? Mikäli kokemusta Skholen käytöstä löytyy, niin olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä siitä, kuinka Skhole on vaikuttanut oppimiseesi? Minkälaista sisältöä toivoisit Skholesta löytyvän? Olisi myös kiva kuulla, että millaisia oppijoita ruudun takaa löytyy – opitko parhaiten kuuntelemalla, lukemalla vai tekemällä? Iloa viikonloppuun!
  8. Estääkö monimuotototeutus oppimisen?

    Ei ja ehkä vähän. Tähän epäsuoraan vastaukseen päädyin, kun kyselin epävirallisella gallupilla mielipiteitä aiheeseen ryhmä- / koulu- / tutkinto- /luokkatovereiltani (miksi tätä kokonaisuutta nyt nykyään kutsutaankaan). Mm. seuraavat asiat pomppasivat keskusteluista esille: Vastuu ”Ainakin itselläni olen huomannut, että panostan tehtäviin ja opiskeluun paljon enemmän, kun minulla on vastuu oppia asiat itse omalla tavallani verrattuna siihen, että istuisin luennolla ja tekisin samalla jotain muuta, kuten miettisin mitähän siellä on lounaalla.” Tätä ajatusta tuki useampi kommentoija eli vastuun ottaminen saa meidät (= monimuoto-opiskelijat) pinnistelemään enemmän ja etsimään tietoa mitä monimuotoisimmista lähteistä: interwebin häikäilemättömän ihmeellinen maailma mukaan luettuna sosiaalinen media, kirjat, lehdet, järjestöt, työpaikka, omat ja kavereiden kokemukset, alalla työskentelevä anoppi, aviopuoliso joka on kiinnostunut hoitoalaan liittyvistä koukeroista (kunhan siihen ei liity verta). Hox! tutkimuksia, kirjoja ja lehtiä löytyy nykymaailmassa paljon e-versioina, joita kannattaa hyödyntää etenkin, kun koulun tunnukset ovat käytössä. Perus kivijalkakirjastoa ei silti kannata hyljätä. Hyvä suunnitelma Vastuu omasta oppimisesta sisältää myös hyvän suunnitelman. Jokaisella on omanlaisensa tapa tehdä aikataulut, mutta suunnitelman tekemistä ei kannata skipata vaikka ei olisi luonteeltaan kovin järjestelmällinen henkilö. Tämä helpottaa esim. sitä, että opiskelee tietyn asiakokonaisuuden tiettynä ajankohtana, eikä sekoile ja stressaa viiden eri kurssin kanssa yhden päivän aikana. Oppiminen on paljon antoisampaa ja aikaa jää muullekin kuin opiskelulle, joka taas edistää omalta osaltaan juuri opitun asian käsittelyä. Näettekö tämän positiivisen kehän, mitä tässä kierretään? Kuitenkin on varauduttava siihen, että takaraivossa on koko ajan pienoinen ahdistus tekemättömistä tehtävistä. Tehtävät Moni tykkäisi yksinkertaisesti ”ottaa kirjan käteen, lukea ja käydä tentissä” ja suurin osa on sitä mieltä, että tehtävät olisi opettavaisempi tehdä itse, mutta toki ryhmätehtävillä on paikkansa. Siis, ryhmätehtäviähän monimuotototeutuksessa riittää! Eli täytyy varautua kaivamaan itsestään esille se sosiaalinen-minä ja jonkinlaiset tietotekniset taidot olisi hyvä omata, sillä tehtävät tehdään yleensä virtuaalisessa maailmassa. Ryhmätehtävien kautta oppiminen ei vain ole aina kovin yksinkertaista. Opettajien harmiksi monet eivät juurikaan opi toisten opiskelijoiden esityksistä ja esitysten kommentoimisesta. Eli toistemme opettaminen ei ihan tuota tulosta. Onnistuneesta ryhmätehtävästä esimerkkinä ilmeni sellainen tehtävä, jossa pohjana on oikean maailman case ja asiaa tutkitaan ryhmänä monesta eri näkökulmasta. Useamman kommentista paistoi läpi se, että oppimista haittaa eritoten se, että tehtävät ovat välillä aika epäselvästi merkitty ja joudumme työskentelemään osan ajasta salapoliiseina. Tähän minusta tarvittaisiin jonkinlainen yhtenäinen toimintatapa, jossa opettajat voisivat hyödyntää keitäs muitakaan kuin meitä asiantuntijoita. Muutama vinkki olisi hihassa Luennot Joukossamme on myös heitä, jotka kokevat saavansa enemmän irti päiväopetuksen / luentojen puolelta. Pari kommentoijista oli sitä mieltä, että päivätoteutus olisi enemmän heidän juttu. Luennoista saa enemmän irti kuin lukemalla opiskelemisesta. Lisäksi ylipäätään tehtäviä ja ryhmätehtäviä on vähemmän eli ei ole stressiä kasaantuvista tehtävistä siinä määrin kuin monimuodossa. Toki monimuodossakin on live-luentoja, mutta ne on pyritty karsimaan minimiin. Osa opettajista on korvannut tämän tyhjiön luentonauhoitteilla. Nauhoitteissahan on se mahtava puoli, että kaikkea ei tarvitse kuunnella kerralla, välillä voi vaikka tanssia macarenaa . Lisäksi voi kuunnella vaikeamman kohdan lukemattomia kertoja uudestaan. Osa on onnistunut luentotallenteissaan paremmin ja osalla olisi vielä töitä tehtävänä. Perinpohjaisen analyysin perusteella sanoisin, että oppimisen kannalta paras tallenne on sellainen, jossa opettajan monologi on tiivis, asiapitoinen ja hyvillä esimerkeillä höystetty kokonaisuus. Loppujen lopuksi opiskelija tekee sen valinnan, käyttääkö tallenteita hyödykseen vai ei. Monimuodossa on paljon hyvää ja oppiminen on todellakin mahdollista, kunhan ymmärtää itsenäisen opiskelun merkityksen. Kuitenkin viilattavaa toteutuksessa vielä löytyy ja ilman mahtavan ryhmän tukea saattaisi itse kullakin koko paletti hajota välillä palasiksi. Käykää kurkkaamassa myös, mitä Henna kirjoitti viikko sitten monimuotototeutukseen liittyen. Haluaisin kuulla muitakin näkökulmia oppimisesta. Kommenttikenttä on vapaa.
  9. Viisi asiaa, jotka ammatinvaihtoa suunnittelevan on hyvä tietää

    Koulun penkille palaaminen aikuisena on mielenkiintoinen kokemus jo itsessään. Tässä asioita, joita kannattaa pohtia, kun jo työelämää nähneenä alkaa pohtia ammatinvaihtoa. 1. Peiliin katsominen kannattaa Aikuisena ammatinvaihtoa suunnittelevan kannattaa miettiä kiinnostuksen kohteena olevaa alaa työllistymisen ja toimeentulon kannalta. Moni elämään iloa tuova asia on harrastuksena ja arjen henkireikänä erinomainen, mutta kaikista harrastuksena toimivista asioista ei ole toimeentulon lähteeksi. Hoitoala on hyvä vaihtoehto varttuneemmalle ammatinvaihtajalle jo siksi, että valmistumisen jälkeen mahdollisuudet työllistyä alan töihin ovat hyvät. Oman kokemukseni mukaan hoitoalalla ei esiinny ikärasismia. Tai ainakaan sitä ei ole osunut omalle kohdalle. Sen sijaan se jaksaa ärsyttää, että vaikka eletään 2010-lukua, niin hoitoalalla työskentelevään liitetään silloin tällöin epämääräisenä pitämäni käsite kutsumus. Jos motiivisi vaihtaa ammattia hoitoalalle on kutsumus, niin suosittelen katsomaan peiliin ja miettimään todellisia syitä vielä toisen kerran. Tänä päivänä hoitoalalla työskentelevät koulutetut hoitoalan ammattilaiset, ja hoitoalalla tehtävä työ on työtä siinä missä mikä tahansa työ. Jos sitten pohtimisen jälkeen toteat, että työvuosia riittää ja haluat nähdä jotain muuta työurasi aikana, niin on aika ryhtyä tositoimiin! Tutkaile omaan elämäntilanteeseen sopivia vaihtoehtoja. Oppilaitosten nettisivuilta ja hoitoalan blogeista voi lukea käytännön opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyvistä asioita. 2. Aina on hyvä aika oppia uutta Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta siihen, mikä on hyvä elämäntilanne ammatinvaihtoon tähtäävien opintojen aloittamiseen. Ikä sen sijaan on kehno tekosyy olla oppimatta, ja opettelematta uutta. Itselläni kipinä ammatinvaihtoon syttyi silloin, kun omat nelikymmenvuotispäivät häämöttivät, ja jälkikasvu oli toisella kymmenellä. Joillain sairaanhoitajaopintojeni aikaisilla kurssikavereilla oli vauvoja, tai leikki-ikäisiä perheenjäseniä. Muistan kyllä pohtineeni, kuinka he jaksoivat pikkulapsiperheen arkea antoisien, mutta runsaasti aikaa vievien opintojen, kirjallisten tehtävien ja pakollisten työharjoittelujen ohella. Hoitotyön perustutkintoihin kuuluvat kentällä tapahtuvat työharjoittelut. Sairaanhoitajakoulutuksessa työharjoitteluja on käytännössä yhteensä noin vuosi. Vuosikymmen sitten hoitotyön koulutusohjelman luennoilla oli myös lähes poikkeuksetta sataprosenttinen, tai lähes sataprosenttinen läsnäolopakko. Nykyisin on tarjolla enemmän vaihtoehtoja. Niitä ovat muun muassa verkkokurssit, joita voi suorittaa joustavasti omien aikataulujen ja elämän muiden sitoumusten keskellä. Aikuisena ammatinvaihtajana elämänkokemuksesta, ja iän antamasta kypsyydestä on etua. Uudelleenkouluttautuja osaa myös kiinnittää opiskelussa helpommin huomiota oikeisiin asioihin, ja uutta asiaa on usein mahdollista yhdistää elämän varrella ja työvuosien aikana kertyneeseen tietoperustaan. 3. Toimeentuloa tarvitaan myös opiskeluaikana Saadakseen jotain uutta ammatinvaihtaja joutuu tavallisesti luopumaan jostain muusta. Mieti, mistä asioista olet valmis tinkimään ainakin väliaikaisesti. Tutustu opiskelijan tukivaihtoehtoihin, ja keskustele myös työpaikallasi lakisääteisen opintovapaan mahdollisuudesta. Itse olin aluksi kaksi vuotta lakisääteisellä opintovapaalla silloisesta aivan eri alan työpaikastani. Irtisanouduin sieltä, kun kahden vuoden määräaika tuli täyteen. Tietyn määrän työvuosia omaavalle uudelleenkouluttautujalle aikuiskoulutustuki saattaa olla paras vaihtoehto. Hoitoalan opinnoissa on myös se hyvä puoli, että kun on saanut kasaan tietyn määrän opintopisteitä, niin on mahdollista päästä tekemään alan keikkatöitä. Kukaan opiskelija ei silti ehdi, tai jaksa tehdä määrättömästi keikkoja, sillä itse opiskelu tehtävineen ja työharjoitteluineen vie aikaa ja voimia. Lue lisää opiskelijan tukiasioista täältä ja tästä. 4. Ennakkoluulottomuus auttaa kaikkeen Opiskelin sairaanhoitajaksi silloisen Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, eli nykyisen Metropolia Ammattikorkeakoulun englanninkielisessä sairaanhoitajakoulutusohjelmassa. Olin 16-henkisen kansainvälisen kurssimme vanhin, joskin seuraavaksi vanhimpaan kanssaopiskelijaan oli vain parin vuoden ikäero. Kannattaa muistaa, että kaikissa asioissa jonkun on oltava biologiselta iältään vanhin. Jonkun toisen osa on olla porukan juniori, ja loput sijoittuvat siihen välille. Työharjoittelujaksoilla ja kesätöissä sairaaloiden osastoilla tapasin itseäni kymmenen vuotta vanhempia motivoituneita ja innostuneita alanvaihtajia uudelleenkouluttautumassa lähi- tai sairaanhoitajaksi. Valmistaudu myös siihen, että työharjoittelujaksolla ohjaajat saattavat olla omien lasten ikäisiä, tai jopa nuorempia kuin oma nuorimmaisesi. Kannattaa kirkastaa itselleen, että hyvä ohjaus ei korreloi ohjaajan biologisen iän kanssa. Asenne ratkaisee, avoimuus kannattaa ja ennakkoluulottomuus auttaa kaikkeen. Muista hyödyntää tilaisuudet verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia uusien ihmisten kanssa. 5. Muutoksella saattaa olla energisoiva vaikutus Veikkaan, että tositoimiin ryhdyttyäsi saat kuulla kanssaihmisiltäsi runsaasti kannustavia, ihailevia ja uteliaan kiinnostuneita kysymyksiä ja kommentteja. Ihailun keskellä päivää paistatellessasi saatat kohdata myös kanssaihmisen, joka ei viitsi, halua tai uskalla astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sanomattakin selvää, että latistavat ja kateelliset mutinat kannattaa jättää omaan arvoonsa. Varoitan myös, että muutoksella saattaa olla suorastaan hämmentävän energisoiva vaikutus. Uuden oppiminen on yksinkertaisesti vaan niin virkistävää, antoisaa ja hauskaa. Muistan kun ensimmäisenä opiskelusyksynä seisoin bussipysäkillä matkalla luennolle. Oli kuulas ja aurinkoinen syyskuinen aamupäivä, puiden ja pensaiden lehdissä syksyn täyteläinen väripaletti, ja taivas kirkkaan sininen. Se mieletön, vaikeasti kuvailtava tunne, mikä silloin iski. Vapaudentunne. Elämänilo. Tyytyväisyys omaan rohkeuteen ja uskallukseen. Tietoisuus siitä, että on elämän meren aallokoissa purjehtivan laivansa kapteeni: Jummijammi, minä tein sen. Kannattaa kokeilla! Seuraavassa blogissani käsittelen jatko-opintoja, ja niiden myötä saatuja uusia oppimiskokemuksia. Tarkastelun alla muun muassa oppimiskokemus nimeltä ryhmätentti. Pysy kuulolla.
  10. Uuden lukukauden alku – KÄÄK vai JES?

    Joko se kesä taas meni? Ihanaa, koulu jatkuu ja pääsee taas opiskelemaan, vai voi ei ja stressitaso katossa jo kauan ennen ensimmäistä koulupäivää? Syyslukukausi on käynnistynyt. Toisilla opinnot ovat juuri alkaneet, toisilla ne jatkuvat, osa joutuu ehkä vielä odottamaan omaa opiskelupaikkaansa. Uusia opiskelijoita on varmasti jännittänyt koulun alkaminen enemmän kuin jatkavia. Itselläni on juuri lähtenyt käyntiin toinen vuosi sairaanhoitajaopintoja Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Tunteet ovat vaihdelleet. Sosiaalinen elämä muuttuu jälleen syksyn myötä. Mahtava nähdä taas kaikki rakkaat luokkakaverit. Heidän kanssaan on ihana jakaa kaikki opiskeluun liittyvät tunteet ja ajatukset. He, jos ketkä ymmärtävät ja voivat samaistua siihen, mitä kaikkea opiskelu vaatii. Välillä ärsyttää, suututtaa ja itkettääkin. Luokkakaverit kuitenkin tsemppaavat ja me kannustamme toinen toisiamme. Innostutaan, iloitaan ja nauretaan yhdessä. Ilman tällaista porukkaa opiskelu olisi todella tylsää… ja yksinäistä. Samalla opintojen jatkuminen tarkoittaa sitä, että omia menojaan vapaa-ajalla täytyy karsia. Tulee uusia kursseja, tehtäviä, kokeita, deadlineja deadlinen perään. Oman jaksamisen täytyy riittää opiskelulta myös töihin. Mitä uusi lukuvuosi tuo tullessaan? Koulun alkaminen on herättänyt varmasti kysymyksiä niin uusissa kuin jatkavissakin opiskelijoissa. Mitä opiskelu tuo tullessaan? Missä pitää ensimmäisenä päivänä kokoontua ja milloin? Mitä pitää ottaa mukaan? Keitä ovat kaikki luokkakaverini? Onko joukossa ketään tuttuja? Jatkavana opiskelijana päässäni on pyörinyt kysymyksiä, kuten mitä uusia kursseja on odotettavissa? Mitä ovat kaikki ylimääräiset koulupäivät joita lukkariin on merkitty? Kuinka kiireinen syksystä tulee? Miten omat menot onnistuu taas aikatauluttamaan ja miten aika riittää kaikkeen? Kuitenkin ollaan jälleen yhden lukuvuoden verran lähempänä valmistumista. Osalla on takana työntäyteinen kesä, jotkut ovat saaneet myös lomailla ja nauttia vapaa-ajasta. Toisilla syksyn myötä työnteko keventyy, toisilla aikataulut kiristyvät entisestään, mikäli työt jatkuvat ennallaan ja opiskelu täytyy sovittaa siihen rinnalle. Meitä opiskelijoita on hyvin monenlaisia ja jokaisella meistä on varmasti omat fiiliksensä syksyn suhteen. Toisilla alkaa kaamosmasennus, toiset nauttivat pimenevistä illoista ja viilenevistä päivistä. Vaikka eipä sen puoleen, että tässä olisi koko kesänä kovinkaan paljon päässyt helteistä nauttimaan. Itse pidin kesälomani toukokuussa, jolloin satoi lunta, rakeita, vettä. Oli kylmää, mutta mahtui sekaan onneksi myös aurinkoa ja muutama kunnon hellepäiväkin. Täysin kouluttomasta elämästä en päässyt kesällä nauttimaan, sillä suoritin kesä-elokuun aikana neljä Skhole-kurssia. Minkä neuvon sinä antaisit uusille, aloittaville opiskelijoille? Aloittava amk-opiskelija kysyi minulta kesän lopulla, että minkä neuvon antaisin hänelle ammattikorkeakoulua varten. Lähdemerkintöjä ja -viittauksia käydään eri kouluissa ja eri aloilla läpi varmasti hyvin eri tahtiin ja painotetaan eri tavalla, mutta neuvoin häntä opettelemaan alusta alkaen käyttämään kirjallisten töiden ohjeita. Kirjallisten töiden ohjeet ovat tuottaneet itselleni eniten hankaluuksia. Niiden harjoitteleminen koko opintojen ajan auttaa siinä vaiheessa, kun ne täytyy osata opinnäytetyötä tehdessä. Toisena neuvona sanoisin nyt, että hän muistaisi huolehtia omasta jaksamisestaan. Tavoitteita täytyy olla, mutta itseltään ei kuitenkaan kannata vaatia liikaa. Koulun ohella täytyy olla välillä muutakin elämää. Myös omia opiskelu- ja oppimistyylejä joutuu pohtimaan uusiksi. Erityisesti monimuoto-opinnoissa tämä korostuu, kun uutta opittavaa ja tärkeää asiaa tulee koko ajan lisää tiuhaan tahtiin. Mitä muuta uuden opiskelijan tulisi ammattikorkeakouluopinnoista tietää? Ensimmäiset kouluviikot ovat jo takana Meidän monimuotoryhmällä on ollut jo kaksi viikkoa koulua ja opinnot ovat lähteneet vauhdilla käyntiin. Arkipäivistä on tullut monipuolisempia (kiireisempiä) ja fiilis on ollut pääosin positiivinen ja innostunut koulun jatkumisen suhteen. Kaikki uudet mielenkiintoiset kurssit, odotukset tuleviin käytännön harjoitteluihin ja ne luokkakaverit<3 Ihan ongelmitta kaikki ei kuitenkaan ole sujunut ja niskakarvatkin ovat nousseet pystyyn pariin otteeseen. Milloin on ollut teknisiä ongelmia nettisivujen kanssa, kun pitäisi päästä sähköpostiin ja tekemään koulutehtäviä, toisena päivänä lukkarista on löytynyt joku ylimääräinen tunti sellaiselta päivältä, jolloin opintoja ei pitäisi olla. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Mutta siitä huolimatta asioilla on tapana suttaantua.. vai mitä? Seuraavassa postauksessani palaan syvemmin siihen, miten olen kokenut monimuoto-opiskelun tähän asti ja miten opiskelu on erilaista nyt aikuisena, kuin nuorempana päiväopintoina opiskellessa. Kaikesta kiireestä ja jännityksestäkin huolimatta ihanaa alkavaa syksyä ja opintoja kaikille <3 Kuvat: Henna Lehto. Nämä kuvat on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Tarkastele lisenssiä osoitteessa http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/.
×