Jump to content

Hae sivustolta

Tulokset asiasanalla 'Näyttöön perustuva toiminta'.



More search options

  • Hae asiasanan perusteella

    Erottele asiasanat pilkulla.
  • Hae kirjoittajan perusteella

Sisällön tyyppi


Foorumi

  • Hoitotyö
    • Kliininen hoitotyö
    • Terveydenhuoltoalan opinnot
    • Kansainväliset asiat
    • Edunvalvonta ja työsuojelu
    • Terveydenhuoltoalan työpaikat
    • Hoitajien kirpputori
    • Alakategoriat
    • Hoitajat Instagramissa
    • Hoitajat Facebookissa
    • Hoitajat Twitterissä

Categories

  • Ajankohtaista
  • Viihde

Categories

  • Blogi

Löytyi 7 tulosta

  1. Kuinka viedä näyttö käytäntöön?

    Potilas toivoo ja haluaa, että häntä hoitavilla henkilöillä on ajanmukaista tietoa, laadukkaat hoitotyön menetelmät sekä tehokkaat hoidon tulokset. Terveyshän kun on meille kaikille elämämme tärkeimpiä asioita. Myös Terveydenhuoltolaki vaatii, että hoitotyön toiminta perustuu näyttöön, sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet myös mainitsevat, että; ” Ammatissa toimivan sairaanhoitajan velvollisuutena on jatkuvasti kehittää ammattitaitoaan…sairaanhoitajat huolehtivat ammatin sisällön syventämisestä, koulutuksen kehittämisestä sekä tieteellisyyden edistämisestä. Sairaanhoitajakunnan asiantuntijuuden kasvun tulisi näkyä väestön hyvän olon edistymisenä.” Mitä sitten on näyttöön perustuva toiminta? Onko se meille kaikille hoitajille itsestäänselvyys vai onko se jotain salatiedettä? Onko se turhaa juhlapuhetta ja höpötystä, millä ei ole mitään tekemistä käytännön hoitotyön kanssa. Vai onko se kuitenkin tietoa, jonka avulla saavutetaan hoitajille turvallisempi ja parempi työympäristö, potilaille turvallinen ja tehokas hoito, ja organisaatioille säästöjä, vetovoimaisuutta ja motivoitunut henkilökunta? Luin juuri tämän vuoden alussa julkaistun ”Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin”- kirjan, jonka takana on Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) ja Skhole, kirjan kirjoittajia unohtamatta; Korhonen A., Jylhä V., Korhonen T. ja Holopainen A. Kirja on mielestäni ennen kaikkea suunnattu hoitotyön johtajille, kouluttajille ja toiminnan kehittämisestä vastaaville työntekijöille. Kuitenkin se on myös hyvä kirja hoitoalan opiskelijoille ja itse kliinisessä potilastyössä toimiville hoitajille, koska se antaa hyvän kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta. Kirja antaa vastauksia miksi näyttöön perustuvaa toimintaa tarvitaan. Se myös selventää näyttöön perustuvan toiminnan tarvetta eettisistä lähtökohdista sekä näytön vakiinnuttamisen teoreettisia lähtökohtia. Kirjassa käydään läpi näyttöön perustuvaa toimintaa tukevia rakenteita, jotka sisältävät mm. organisaation perusrakenteet, yhtenäiset toimintamallit, osaamisen kehittämisen, asiantuntijuuden hyödyntämisen ja näyttöön perustuvan tiedon hallinnan. Kirja käy läpi näytön hyödyntämistä päätöksenteossa, näytön käyttöönoton prosessia, näytön perustuvan toiminnan arviointia esim. kustannusten osalta sekä näytön vakiinnuttamista käytäntöön. Kirjan lopussa on myös kirjoitettu indikaattoreista, joiden avulla voidaan arvioida näytön käyttöön oton vaikutuksia. Indikaattoreiden avulla voidaan arvioida esimerkiksi hoidon laatua ja vaikuttavuutta. Kirjan tekstiä on havainnollistettu hyvin jokaisessa kappaleessa tiivistelmillä ja taulukoilla sekä kuviolla, mikä helpottaa lukijaa sisäistämään asioita paremmin. Kirjassa on käytetty myös hyvin esimerkkejä, jotka edelleen havainnollistavat hyvin lukijalle, kuinka esimerkiksi näyttö on otettu yhteisesti käyttöön ja kuinka sen muutoksia voidaan arvioida. Itse suosittelisin kirjaa erityisesti heille, jotka työssään kehittävät hoitotyötä tai miettivät kuinka näyttöä tuodaan käytäntöön hoitotyössä. Tulevaisuudessa esimerkiksi Sosiaali- ja terveysalan uudistuksen kaltaiset järjestelmät lisäävät varmasti työpaikoilla kilpailua osaavasta hoitohenkilökunnasta. Myös potilaat valitsevat valinnanvapauden myötä todennäköisesti ne parhaimmat terveysalan organisaatiot, joissa potilaat saavat parasta hoitoa. Sana kiertää nimittäin nopeasti, etenkin sosiaalisessa mediassa! Organisaatiot, joissa on hyvät hoitokäytännöt niin potilaiden kuin henkilökunnankin hyväksi, ovat varmasti ne vetovoimaisimmat työpaikat. Uskon, että tällaisissa työpaikoissa joissa on selkeät ja tehokkaat näyttöön perustuvat käytänteet ovat myös työpaikkoja joissa on hyvä olla niin potilaiden kuin henkilökunnankin. Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan kirjaan ”Näyttöön perustuva toiminta – Tarpeesta tuloksiin”, jos sinua kiinnostaa oppia enemmän aiheesta ja ehkä viedä myös itse näyttöä käytäntöön työpaikallasi. Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan. Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä, tai jos sinulla on Skhole-tunnukset, lue kirja tästä!
  2. Hyvän hoidon ydin koottuna yksiin kansiin

    Eräänä päivänä koulusta kotiin palatessani minua odotti eteisessä kovasti odotettu lähetys – Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Skhole Oy:n yhteistyössä tuottama tuore teos Näyttöön perustuva toiminta – Tarpeesta tuloksiin. Teoksen yhtenä tavoitteena on antaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoille, ammattilaisille ja opiskelijoille kokonaiskuva siitä, mitä tarkoitetaan näytöllä ja kuinka sitä voidaan hyödyntää hoitotyössä. Mielestäni tämä on aihe, joka ei mene niin sanotusti pois muodista, vaan on aina ajankohtainen ja tarpeellinen. Mihin tutkittua tietoa tarvitaan? Olen itse neljännen vuoden terveysalan opiskelija, joka törmää opetuksessa useita kertoja viikossa termiin ”näyttöön perustuva tieto”. Luonnollisesti meiltä kaikilta opiskelijoilta vaaditaan tietämystä näyttöön perustuvan tiedon merkittävyydestä sekä sitä, että hyödynnämme sitä käytännössä tulevissa työharjoitteluissa ja myöhemmin työelämässä. Olen itse aloittamassa toukokuussa yhteensä 40 viikkoa kestävän työharjoitteluputken, eikä laskutaitoni riitä kertomaan, kuinka monta kertaa opettajamme ovat tänä keväänä painottaneet näyttöön perustuvaan tietoon pohjautuvan toiminnan tärkeyttä. Osittain tämän vuoksi tartuin uteliaana Hotuksen ja Skhole Oy:n teokseen ajatellen, että voisiko se opettaa minulle jotain uutta, joka avartaisi ajatusmaailmaani tehden minusta osaavamman ja ammattitaitoisemman. Tartuttuani kirjaan huomasin ensimmäisenä sen värikkyyden sekä kompaktin olemuksen. Kirja ei ole vihkonen, mutta ei myöskään uhkaavan näköinen tiiliskivi. Hieman yli 200 sivun mittaisen teoksen alkuosassa käsitellään näyttöön perustuvan toiminnan tarvetta ja tavoitetta. Tarve näyttöön perustuvalle toiminnalle on luonnollisesti hoitotyössä olemassa, mutta mielestäni kirjan summaus aihealueesta on tarpeellinen ja toimiva. Se johdattaa lukijan aiheeseen sekä auttoi ainakin itseäni hahmottamaan, että mihin tutkittua tietoa todella tarvitaan. Näyttöön perustuvan tiedon merkitys hoitotyön päätöksenteossa Kirjan seuraavissa osissa käsitellään näyttöön perustuvaa toimintaa tukevia rakenteita ja toiminnan prosessia. Näistä erityisesti jälkimmäiseksi mainittu auttoi minua ymmärtämään, kuinka toiminnan prosessi etenee vastausten tarpeesta näytön etsimiseen sekä näytön hyödyntämiseen päätöksenteossa. Päätöksenteko sanana kuulostaa ainakin omaan korvaani vaativalta. Erityisesti näin opiskelijana ollessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että hoitotyön päätöksenteko ei kuulu ainoastaan lääkäreille, vaan myös hoitajille ja alan opiskelijoille. Hoitotyötä tehdessä ollaan jatkuvasti päätösten äärellä – välillä pienempien, välillä isompien. Esimerkiksi päätös soittaa tai olla soittamatta lääkärille on jo itsessään päätös, jolla saattaa olla hyvinkin suuri merkitys potilaan hyvinvoinnin kannalta. Ilman riittävää tietopohjaa voi olla vaikeaa tehdä päätöksiä, mikäli hoitaja ei osaa näyttöön perustuen arvioida potilaan sen hetkistä tilannetta ja hoidon tarvetta. Näyttöön perustuvan toiminnan arvioinnin merkitys ei ollut itselleni ennestään aivan yhtä selkeää kauraa, mutta tämän kirjan lukemisen myötä sekin selveni. Teoksessa on kerrottu selkeästi, että mitä etuja toiminnan arvioimisesta antaa ja minkä vuoksi se on jopa välttämätöntä. Esimerkkinä tästä on käsidesinfektio, jonka mikrobeja tuhoavasta vaikutuksesta on olemassa tutkimusnäyttöä. Käsien desinfioiminen ennen potilaskontakteja ja aseptisia toimenpiteitä on näytön viemistä käyttöön. Toiminnan vaikuttavuuden arviointia on huomioida infektioiden esiintymisessä mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Tämän jälkeen voidaan arvioida, tulisiko toimintapa vakiinnuttaa osaksi arkisia käytäntöjä. Mitä teos opetti minulle? Ennakkoasenteeni tähän kirjaan oli kiinnostunut mutta epäileväinen. Kiinnostunut, koska tiedostin kirjan aihealueen tärkeyden tulevan ammattini näkökulmasta, mutta epäileväinen, koska pelkäsin kirjan olevan itselleni liian monimutkaista luettavaa. Onneksi tämä pelko osoittautui vääräksi. On totta, että kirjassa oleva teksti oli paikoittain aivan liian tuhtia kahdeksan tunnin koulupäivän jälkeen luettavaksi. Toisaalta, pitkien koulupäivien jälkeen en välttämättä jaksa selata edes Facebookin seinää. Kirjassa olevat aihealueet etenivät selkeästi ja johdonmukaisesti, mikä edisti ahaa-elämyksien syntymistä. Kirjassa oleva tieto oli pääosin helppo hahmottaa selkeiden ja käytännönläheisten esimerkkien sekä taulukoiden ansiosta. Mielestäni tämä on erittäin oleellista, sillä en ainakaan itse jaksa keskittyä kovin kauaa, mikäli kirjan lukeminen tuntuu tervassa juoksemiselta. Olisin kuitenkin toivonut kirjan sisäsivuille runsaampaa kuvitusta pastelliväristen taulukoiden ja kuvioiden lisäksi. Ne olisivat saattaneet tuoda kirjaan lisää eloa, mutta toisaalta niiden puuttuminen ei häirinnyt lukemista saati ymmärtämistä. Kirjaa lukiessani opin paljon, mutta ilokseni huomasin myös, että mieleeni oli jo entuudestaan piirtynyt ainakin pääpiirteittäin kuva näyttöön perustuvan toiminnan kokonaisuudesta. Sanoisinkin, että tämä kirja auttoi syventämään sitä entisestään. Uskon, että tämä olisi hyödyllinen teos erityisesti kaltaisilleni opiskelijoille, toiminnan kehittämisestä kiinnostuneille tai ylipäänsä kaikille, jotka toimivat työssään asiakas- ja potilaskontaktissa. Uskon, että tätä lukukokemusta rikkaampana osaan tulevaisuudessa paremmin tuoda näyttöön perustuvan toiminnan osaksi tekemääni hoitotyötä. Lisäksi uskon, että näytön tarpeen tunnistaminen ja käytetyn toiminnan arvioiminen on helpompaa nyt, kun olen saanut tietoa näyttöön perustuvan toiminnan kokonaisuudesta. Mikä on näyttöön perustuvan toiminnan merkitys sinun arjessasi? Lähde: Korhonen A, Jylhä V, Koronen T, Holopainen A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin. Helsinki: Hoitotieteen tutkimussäätiö ja Skhole Oy. Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan. Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä, tai jos sinulla on Skhole-tunnukset, lue kirja tästä!
  3. Toimiiko työyhteisösi näyttöön perustuen?

    Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Skhole Oy:n yhteistyössä tuottama teos Näyttöön perustuva toiminta - Tarpeesta tuloksiin on ajankohtainen näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen tuki sosiaali- ja terveydenhuollossa toimiville ammattilaisille ja opiskelijoille. Kirja antaa kattavan kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta, sen tukirakenteista, prosesseista ja tulosten arvioinnista. Se on avain parhaiden käytäntöjen toteuttamiseen käytännön työssä. Mihin tutkittua tietoa tarvitaan, miten se saadaan käytäntöön ja millä tavoin yhtenäisiä toimintatapoja voidaan kehittää? Ennen kirjan lukemista selasin sen pintapuolisesti läpi, visuaalisena oppijana ihailin värikkäitä ja selkeitä kuvioita, koukutin itseni. Sitten kysyin sosiaalisessa mediassa sairaanhoitajaopiskelijoilta, mitä heille tulee ihan ensimmäiseksi mieleen näyttöön perustuvasta toiminnasta. Mitä se heistä on? Muistan itse elävästi, kun asiasta puhuttiin ensimmäisiä kertoja opiskeluaikanani. Silloin käsite ei herättänyt juurikaan mukavia tai positiivisia ajatuksia, vaan mielen täytti tieto siitä, että jotakin hyvin työlästä ja kuivaa on varmuudella tulossa. Tästä on nyt 20 vuotta. Ovatko ajat muuttuneet? Nyt, vuonna 2018 sain ammattilaisena ja opettajana todella yllättyä: sairaanhoitajaopiskelijat vastasivat näyttöön perustuvan toiminnan olevan arkipäivää, ajantasaiseen ja uusimpaan tutkittuun tietoon perustava työskentelyä, laadukasta hoitoa, tutkittua, testattua ja toimivaksi todettua sekä muuttuvaa ja jatkuvasti kehittyvää tutkimustyötä, jota pyritään toteuttamaan käytännössä parhaan hoidon ja tulosten saavuttamiseksi. Se on hoitotyön toteuttajan perusperiaate. Sanoina termit assosioivat yliopistoon, tutkimukseen ja Nightingaleen. Suurin osa oli lisännyt vastaukseensa hymiön. Tulkitsin tätä positiivisena merkkinä, näyttöön perustuvuus ei olekaan enää kuivaa, se on ammatillisuuden perusta ja niin arkipäivää, että se hymyilyttää! Osalle opiskelijoista näyttöön perustuva toiminta herätti kysymyksiä: ”…et mitenköhän näyttöön perustuva tieto käytännössä integroidaan hoitotyön toimintaan?” Osalla oli kokemus siitä, että näyttöön perustuvuus ei toteudu työyksikössä. Jäin pohtimaan, onko syy siinä, että tähän ei ole resursoitu tarpeeksi, henkilökunnalla ei (esimies mukaan lukien) ole riittävää osaamista tai organisaation sitoutumattomuus suunniteltuun tiedon hakuun ja sen viemiseen käytäntöön – toimintaa jatketaan kuten aina ennenkin. Vastapainetussa kirjassa lukijalle tarjoutuu mahdollisuus elävien esimerkkien ja erittäin selkeiden kaavioiden ja kuvioiden avulla ymmärtää koko näyttöön perustuvuuden juju: näytön käyttöönotto ja vakiinnuttaminen ovat suunnitelmallisuutta vaativia prosesseja, joista tuotoksena syntyy näyttöön perustuva toiminta. Tavoitteena on saavuttaa pysyviä ja laadukkaita muutoksia sosiaali- ja terveysalan toimintaan. Ensiarvoisen tärkeää on pohtia, millä tavoin laadukkain saatavilla oleva tieto saadaan integroitua käytäntöön. Hoitokäytäntöjen yhtenäistäminen näyttöön perustuen on edellytys ja lainsäädännön asettama vaade laadukkaalle, turvalliselle hoidolle. Prosessi etenee seuraavasti: 1. Tarkastele nykytilaa, 2. Suunnittele, 3. Ota käyttöön, 4. Arvioi käyttöä, 5. Vakiinnuta käyttöön ja 6. Arvioi vaikutuksia. Yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen lähtökohtana on aina nykykäytänteiden kuvaaminen ja kehittämistarpeiden tunnistaminen. Tässä vaiheessa tunnistetaan, millaista uutta tietoa tarvitaan ja mitä tietoja tulee päivittää. Olennaisinta on työyhteisön halu ja kyvykkyys toimintaan, heti seuraavina tulevat esimiehen toimet tämän mahdollistamiseen. ”Näyttöön perustuva toiminnan tukirakenteita ovat organisaatiokulttuuri, erityisesti tietokulttuuri, johtaminen ja tiedonhallinta sekä osaamisen kehittäminen.” Seuraavaksi heitänkin pallon teille: Onko näyttöön perustuva toiminta osa arkea omassa työyhteisössäsi? Opiskelijat mainitsivat näyttöön perustuvaan toimintaan liittyen myös sen vaativan ammattihenkilöiltä jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ajantasaisimman tiedon hakemista. Työnantajilta tämä vaatii avarakatseisuutta ja mahdollisuuksia henkilöstön koulutuksille, tiedonhaulle ja kehittämistyölle – vain näin mahdollistetaan tutkimustiedon vieminen käytäntöön. Tutkitun tiedon haku, oman toiminnan nykytilan tarkastelu ja toiminnan muutokset vaativat henkilökunnalta työaikaa. Jo tuleva muutos itsessään vaatii aikaa. Jos työyhteisössä on 30 vuotta toimittu tietyn kaavan mukaan, lienee selvää, ettei muutos – vaikka se kuinka näyttöön perustuisi – tapahdu yhdessä yössä. Prosessi on aikaa vievä mutta pakollinen. Kirjan mukaan lainsäädäntömme vaatii toiminnan kehittämistä uusimpaan tutkittuun tietoon sekä valtakunnallisiin periaatteisiin ja suosituksiin perustuen. Sooloilu on yksinkertaisesti kielletty. Näyttöön perustuva toiminta on laadukkaiden terveydenhuollon palveluiden perusedellytys. Kirja antaa selkeät ja monipuoliset mahdollisuudet oppia näyttöön perustuvan toiminnan ydin. Se on erinomainen lisä terveydenhuollon osastokohtaisiin kansliakirjastoihin, tenttimateriaaliksi oppilaitoksiin sekä esimerkiksi konkreettisen toiminnan kehittämisen tueksi eri ympäristöihin ja organisaatioihin. Tämän selkeämmin ja kiinnostavammin esitettynä tätä asiaa ei enää voisi yksiin kansiin kirjata. Lukutoukkana Minna Lähde Korhonen A, Jylhä V, Koronen T, Holopainen A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin. Helsinki: Hoitotieteen tutkimussäätiö ja Skhole Oy. Lue lisää kirjasta! Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan. Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä:http:// https://www.skhole.fi/ tai jos sinulla on Skhole-tunnukset, lue kirja tästä!
  4. Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus ja Skhole Oy ovat yhteistyössä tuottaneet kirjan ”Näyttöön perustuva toiminta - Tarpeesta tuloksiin” *). Uutuuskirja on asiantuntijoiden kirjoittama ajankohtainen, kattava ja kompakti opas näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen. Kentällä työskennellessä hoitotyö ei aina perustu parhaimpaan saatavilla olevaan ajantasaiseen tutkimusnäyttöön. Miksi? Kirjan innoittamana lähdin pohtimaan millaisia hoitotieteen ja ajantasaisen tutkimusnäytön antagonisteja on tullut eteen vuosien varrella kliinisen hoitotyön parissa. Käsi sydämelle hoitotyön ammattilainen, tunnistatko itsesi seuraavista tyypeistä? 1. Ainoaa Oikeaa Hoitotyötä -tyyppi ”Minkä takia opiskelet tuollaista p***aa, nämä hommat oppii käytännössä” totesi entinen kollega. Olin tuolloin aloitteleva yliopistosairaalan anestesiahoitaja, ja tein työn ohella anestesiasairaanhoidon erikoistumisopintoja. Lausahduksessa kiteytyy perinteisiin ja totuttuihin tapoihin perustuvan hoitotyön kulttuurin syvin olemus. Tämän lajin edustajan mukaan vain kliininen hoitotyö, jossa ”ollaan kaksin käsin kiinni potilaassa” on Ainoaa Oikeaa Hoitotyötä. Hän kritisoi hoitotiedettä tuoden näkemyksensä mieluusti julki. Ja arvostelee, lähinnä selän takana, niitä työkavereitaan jotka eivät ajattele tai toimi samalla tavalla. Osansa kirpeistä sivalluksista saavat ne kollegat jotka on irroitettu kliinisestä hoitotyöstä kehittämistehtäviin. Mottona on ”Jonkun pitää hoitaa nämä potilaat!” 2. Näin On Aina Tehty -tyyppi Edellistä leppoisampi tapaus on ”Näin on aina tehty” -lajin edustaja. Tämä perinteiden vaalija haikailee Hoitotyön Entisiä Hyviä Aikoja. Entisten aikojen muistelussa ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan konteksti, paikka ja aika ovat oikeat. Potilaan hoitotyön ja hoitotyössä käytettyjen toimintamallien on perustuttava ajantasaiseen tutkimusnäyttöön. Yksittäiselle hoitotyön ammattilaiselle vaade tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omia toimintatapoja, ja omien tietojen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä. Kerran opittu tapa toteuttaa hoitotyötä saattoi olla oman aikansa huippua. Mutta se ei itsestään selvästi tarkoita sitä, että se on tätä päivää ja näyttöön perustuvaa toimintaa. Koska vain muutos on pysyvää. 3. Emmä ehdi -tyyppi Lajin edustajalle on tyypillistä, että hänellä on aina kiire. Kiire töihin, kiire töissä, kiire kotiin. Hänellä ei ole omasta mielestään aikaa irrottautua hoitotyön huumasta esimerkiksi silloin, kun työpaikalle hankitun uuden laitteen edustaja antaisi vartin mittaisen käyttöön opastuksen uuden laitteen käyttöön. Omin avuin tapahtuvaan opetteluun kuluvan työajan suhteen asenne on sitten suurpiirteisempi. Tämän seurauksena jatkossa työaikaa kuluu moninkertainen määrä, kun ajanhukkaa aiheuttavat niin laitteen käytön puutteellinen osaaminen kuin kyvyttömyys hyödyntää kaikkia laitteen suomia hoitotyön tekemistä helpottavia mahdollisuuksia. Lisääntyvästä kiireestä ja stressistä puhumattakaan. "Ja tässä pitäisi vielä muka ehtiä opetella uusia toimintatapoja!" tämän vauhdikkaan lajin edustaja tuhahtaa painaen lisää kaasua, ja jatkaa porhaltamista eteenpäin neliskanttisilla pyörillä. Kun on niin kiire! 4. Tää ei koske mua -tyyppi Lajin edustaja saattaa olla työuransa ehtoopuolella, jolloin intressit ovat ehkä jo osittain muissa asioissa. Jäljellä olevia vuosia tarkemmin tarkastellessa saattaa toisinaan käydä ilmi, että työvuosia riittää ennen kuin työyhteisö pääsee nauttimaan hänen eläkekakkukahvejaan. Lajin edustajassa saattaa olla myös ripaus ”näin on aina tehty” -tyyppiä. "Niin että siinähän teette numeron tuosta näyttöön perustuvasta toiminnastanne. Ei koske minua, minä en muutu. Panen pään pensaaseen ja teen tätä minun työtä minun tavallani!" tuumii tämä vastarannan kiiski. Sanomattakin selvää, että lajin edustajan poistuminen työyhteisöstä saattaa olla helpotus myös monelle yhteistyötä ja joustavuutta arvostavalle kanssatyöntekijälle. 5. Tää on jo nähty -tyyppi Tämän lajin edustajalla on Mielipide. Erityisesti asioista tai toimintatavoista, joihin esitetään kyseenalaistamista, muutosta tai näyttöön perustuvaa uutta mallia. Lajin edustajalle on ominaista jyrkkäsanainen argumentointi. Tyypillinen lajin edustaja on tullut työyhteisöön kauan sitten suoraan koulun penkiltä. ”Mitä sitä työpaikkaa vaihtamaan tai työkiertoon lähtemään, samanlaista on joka osastolla” tai ”ei tule toimimaan, tämä kokeiltiin kymmenen vuotta sitten” jyrisee tämän äänekkään lajin tietäväinen edustaja. Kokemuksen syvästä rintaäänestä hänen kohdallaan tosin ei voi puhua, sillä hän on ollut toisella osastolla kliinisessä hoitotyössä viimeksi työharjoittelija-aikoinaan. Kukaan tuskin yllättyy tässä yhteydessä siitä sivuseikasta, ettei nyt ryöpytyksen kohteeksi joutunutta toimintamallia oltu edes keksitty kymmenen vuotta sitten... Koska tää on jo nähty! Seuraavassa blogissani käsitellään työhyvinvointia. Pysy kuulolla. *) Korhonen, Anne – Jylhä, Virpi – Korhonen, Teija – Holopainen, Arja: Näyttöön perustuva toiminta – Tarpeesta tuloksiin. Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus ja Skhole Oy, 2018. Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan. Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä: skhole.fi/kokeile.
  5. Terveydenhuollon ammattilaisilla on lakisääteinen velvollisuus toimia näyttöön perustuvasti. Käsitys siitä, mitä näyttöön perustuvuus tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tasolla ja, miten näyttöön perustuva toiminta yhdistetään omaan työhön, vaihtelee organisaatioiden ja yksittäisten toimijoiden välillä. Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 8§) Väestöllä on oikeus saada hyvää hoitoa mukaan lukien terveyden edistäminen. Siksi ammattilaisten tulee pyrkiä kaikin tavoin vähentämään hoitomenetelmien perusteetonta vaihtelua, joka asettaa asiakkaat/potilaat eriarvoiseen asemaan ja vaarantaa potilasturvallisuutta. Hoitotyön tutkimussäätiön ja Skhole Oy:n yhteistyössä tuottama kirja ”Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin” antaa alan toimijoille kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta, sen tukirakenteista, vakiinnuttamisen prosesseista ja tulosten arvioinnista. Tämän uuden kirjan fokus on näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä ja sen vakiinnuttamisessa sekä sen tuottamien tulosten arvioimisessa. Kirjan otsikko jo paljastaa kirjan idean. Näyttöön perustuva toiminta lähtee tarpeesta tarkastella toimintaa ja kehittää sitä tiedon uudistumisen myötä. Lisäksi kirja korostaa sitä, että tulosten saavuttamista vahvistaa näyttöön perustuvan toiminnan pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen prosessi. Kirjan rakenne Kirjaan on tiivistetty näyttöön perustuvan toiminnan monivaiheinen prosessi (Kuvio 1). Ensimmäisessä luvussa kootaan yhteen kirjan lähtökohtia, kuten esimerkiksi kirjan yhteiskunnallinen tarve ja näyttöön perustuvan toiminnan eettiset kysymykset sekä esitellään näytön käyttöönottoa edistävä näytön vakiinnuttamisen teoria. Kirjan rakenne etenee loogisesti kehittämistarpeen tunnistamisesta, tarvittavalle muutokselle tavoitteen asettamiseen, yhtenäisen käytännön ja näytön käyttöä tukevien rakenteiden luomiseen, näytön levittämiseen ja vakiinnuttamiseen toimintaprosesseihin sekä näyttöön perustuvan toiminnan vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin. Kirjan punaisena lankana kulkee se, että rakenteet mahdollistavat prosessit, jotka tuottavat tulokset. Kuvio 1. ”Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin” kirjan rakenne (Korhonen ym. 2018) Kirja on täynnä käytännönläheisiä esimerkkejä ja kuvioita, jotka helpottavat näyttöön perustuvaan toimintaan liittyvien käsitteiden ja prosessien ymmärtämistä. Esimerkiksi kirjassa selkeytetään näytön käyttöönottamisen ja käytön vakiinnuttamiseen liittyviä käsitteitä sekä erotetaan toisistaan näytön vakiinnuttamisen tukena käytettävä prosessiarviointi ja näyttöön perustuvan toiminnan lopputulosarviointi. Hoitotyön tutkimussäätiön tuottaman kirjan sisällöstä ja sen kirjoittamisen vaiheista Yksi kirjan kirjoittajista, tutkija Anne Korhonen, arvioi, että uuteen kirjaan onnistuttiin kokoamaan näyttöön perustuvan toiminnan kokonaisuus. Kirja ei ole varsinainen menetelmäopas perinteisessä mielessä, vaan antaa kokonaiskuvan. Tieto tästä kokonaisuudesta on ollut kovin pirstaleisena kansainvälisessä kirjallisuudessa ja siksi kirja nähtiin tarpeellisena. ”Nyt ei olla enää siinä vaiheessa, että määritellään näyttöön perustuva toiminta, vaan kuvataan, mitä pitää tapahtua ja tehdä tulosten saavuttamiseksi,” kertoo Anne. Anne Korhonen kertoo haastattelussa tarkemmin kirjan sisällöstä ja sen kirjoittamisen vaiheista. Miksi kirja on tarpeellinen? Kirjan taustalla on tieto siitä, että tutkimuksella vaikuttavaksi ja potilaalle merkitykselliseksi osoitettujen menetelmien käyttäminen mahdollistaa tulosten saavuttamisen. Haasteellisena Anne Korhonen näkee sen, että näyttöön perustuvaan toimintaan saatetaan suhtautua ikään kuin isminä tai muoti-ilmiönä näkemättä sen juridista ja eettistä velvoitetta. Tälle velvoitteelle ovat alisteisia menetelmät, joilla pyritään ratkaisemaan terveydenhuollon toiminnassa esiintyviä ongelmia. Esimerkiksi yhä enenevässä määrin terveydenhuoltoon pyritään tuomaan ulkoapäin monenlaisia ratkaisuja. On hyvä ymmärtää, että erilaisiin ongelmiin tarvitaan erilaisia työkaluja, niiden valinnan lähtökohtana tulee kuitenkin pitää kehittämisen tarpeita ja tavoitteita. Menetelmällä tai työkalulla on aina välineellinen arvo. ”On hyvä asia, että lähdetään esimerkiksi kehittämään terveydenhuollon toimintaa erilaisilla laadunhallinnan kehittämisen työkaluilla. Ei saisi kuitenkaan unohtaa, että laadun kehittäminen on vahvasti sidoksissa näyttöön perustuvaan toimintaan,” Anne toteaa. Kirja korostaa myös näkemystä siitä, että kun tunnetaan toiminnan kehittämisessä käytettyjen menetelmien vaikutusmekanismi, voidaan tehdä tietoisia päätöksiä menetelmän valinnassa, arvioida sen käyttökelpoisuutta, kehittää sitä ja arvioida sen tuottamia vaikutuksia. Kirjan keskeinen sanoma Anne Korhosen mukaan uuden kirjan keskeinen sanoma on, että näyttöön perustuva toiminta vaatii pitkänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja jatkuvaa arviointia koko prosessin ajan. Sitä tulee aktiivisesti johtaa ja kehittää. Tutkimusnäyttöä sovelletaan sellaisissa ympäristöissä, joissa on olemassa paljon prosesseja ja, joissa sosiaalinen konteksti on otettava huomioon. Näyttöön perustuva toiminta ei toteudu pelkästään ammattilaisia käskemällä tai hallinnollisilla määräyksillä noudattaa hoitosuosituksia. Pitkäjänteisyys tarkoittaa sitä, että on panostettava aktiivisesti siihen, että näyttöön perustuva tieto on niiden ammattilaisten saatavilla, jotka sitä tarvitsevat. Näytön käyttöön ottaminen pitää suunnitella ja on otettava käyttöön sellaisia menetelmiä, joita voidaan jälkeenpäin arvioida. Näytön levittämistä seuraa sen käyttöönotto ja käytön vakiinnuttaminen. Vasta kun näyttö on riittävän täsmällisesti ja kattavasti vakiintunut käyttöön, on toiminta näyttöön perustuvaa. Esimerkiksi Annen mielestä on huolestuttavaa, jos ei tiedetä, miten täsmällisesti ja kattavasti suositukseen perustuva yhtenäinen käytäntö toteutuu hoitamisen arjessa. Ilman tätä tietoa on mahdotonta sanoa, tuottaako yhtenäinen käytäntö aiottuja tuloksia ja miten tulosten saavuttamista voidaan vahvistaa. Siksi ei riitä, että yksikössä on ehkä muutama henkilö, jotka noudattavat esimerkiksi sovittua toimintamallia. Tarvitaan kaikkien sitoutumista. Anne kertoo, että näyttöön perustuva toiminta on hyvin tunnettu käsite: ”Sitä käytetään monissa tilanteissa myös sloganina. Työyksiköissä saatetaan sanoa, että ”me toimitaan näyttöön perustuvasti”. Suurempana kysymyksenä onkin, missä määrin työyksikössä toimitaan näyttöön perustuvasti?” Vastuu näyttöön perustuvan toiminnan toteutumisesta Sosiaali- ja terveydenhuollon johtajat vastaavat siitä, että toiminta täyttää lakisääteiset velvoitteet. Anne antaa esimerkin johtajien merkityksestä näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä: ”Yksittäisen työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että työyksikön toiminta on näyttöön perustuvaa, ovat niukat. Sen sijaan, johtajan aktiivinen rooli esimerkiksi yhtenäisen näyttöön perustuvan käytännön kehittämisessä heijastuu koko työyksikköön ja on kaikkia työntekijöitä enemmän velvoittava kuin yksittäisen työntekijän esittämä vaatimus”. Työyksikköjen ja organisaatioiden tasolla näyttöön perustuvan toiminnan vastuu on hoitotyön johtajilla. Annen mukaan asiantuntijuustoimintamallin (STM 2009) lisääntyvä hyödyntäminen toisi johtajien rinnalle lisää voimavaroja näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen ja ylläpitämiseen. On myös mahdollista pohtia laajemmasta näkökulmasta sitä, kenen vastuulla näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen on. Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 8§) määrittää, että ”terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön”. Kenen vastuulla on seurata, että terveydenhuollon toiminta Suomessa perustuu näyttöön? Terveydenhuollon organisaatiot keräävät erilaisia tilastoja. ”Esimerkiksi infektioiden määriä seurataan jo nyt, mutta olisi tarpeen esimerkiksi seurata, mitkä ovat vaikuttavia menetelmiä ehkäisemään infektioita,” Anne kertoo. Valtion rooli näyttöön perustuvassa toiminnassa on turvata hoidon rakenteet ja niihin liittyen luoda myös rakenteita toiminnan seuraamiseksi. Näiden rakenteiden tarve on ajankohtainen tulevaan SOTE uudistukseen liittyvän asiakkaan valinnanvapauden toteutumisen mahdollistamiseksi. Millä perusteella asiakas valitsee palveluntuottajan? Tuleeko asiakkaan tyytyä eri palvelujentuottajien markkinointipuheeseen vai saako hän faktoja päätöstensä perustaksi? Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tuleekin osallistua vahvasti yhtenäisten arviointikriteerien kehittämiseen. Näyttöön perustuva toiminta koskettaa kaikkia, se on meidän kaikkien yhteinen juttu. Tämän uuden kirjan avulla halutaan herättää keskustelua myös tästä näkökulmasta. Toiminnan toteuttamisessa on pohdittava, miten toimitaan, millaisilla resursseilla mahdollistetaan prosessit ja millaisia tuloksia ne tuottavat! Näyttöön perustuvan toiminnan tila Suomessa Annen näkemys näyttöön perustuvan toiminnan tilasta tällä hetkellä on, että näyttöön perustuvan toiminnan käsite ja sen vaatimus ymmärretään hyvin pitkälle. ”Siihen on kovasti pyrkimystä, mutta organisaatiot ovat eri tasolla. On organisaatioita, joissa näyttöön perustuva toiminta on onnistuttu sitomaan organisaation toimintaan linjakkaasti, mutta toisissa organisaatioissa ollaan vielä kattavasti toteutuvan näyttöön perustuvan toiminnan alkuvaiheissa”. Organisaatioita tulisi kannustaa jakamaan tietoa keskenään näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen edistämiseksi. Anne kertoo, että ”Nimenomaan organisaatioiden välistä yhteistyötä on varaa kehittää. Tähän liittyy SOTE uudistuksen tuoma mahdollisuus: voidaan maakunnissa yhdessä kehittää toimintaa näyttöön perustuvasti.” Uudessa kirjassa pohditaan myös sitä, miksi näyttöön perustuvan toiminnan vaatimus on ajankohtainen SOTE uudistuksen näkökulmasta. Yhdessä oppiminen ja innovointi Anne kertoo, että yhteinen innovointi oli innostavinta kirjan kirjoittamisen eri vaiheissa. ”Innostavinta oli, kun me kirjoittajat yhdessä pohdittiin kirjan eri osioiden sisältöjä ja tehtäviä valintoja. Toimistolla olevan fläppitaulun merkitys korostui usein kiihkeäksikin intoutuneessa keskustelussa, jossa mietimme, onko uusi näkökulma perusteltavissa ja millaisia suhteita eri asioiden välillä mahdollisesti olisi. Parasta oli, kun voitiin yhdessä pohtia erilaisia näkökulmia ja teorioita, ja muodostaa näistä yhteinen ymmärrys”, kertoo Anne. Kirjaprojektin aikana Anne sai kokea, että hänen ymmärrys laajeni siitä, miten vaativa näyttöön perustuvan toiminnan vaatimus on. Näyttöön perustuva toiminta vaatii todella paljon johtajilta ja jokaiselta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselta, mutta ennen kaikkea niiltä, jotka vastaavat toiminnan kehittämisestä. Anne kertoo, että projektin aikana myös näyttöön perustuvan toiminnan täsmällisyyden merkitys kirkastui. Toiminnan pitää olla hoitotyössä täsmällistä ja riittävän kattavaa, että voidaan odottaa niitä tuloksia, joita näytön käytöllä voidaan saavuttaa yksittäisen asiakkaan/potilaan hoidon mutta myös laajemmin koko väestön terveyden edistämisessä. Ashlee Oikarainen Lähteet: STM (2009) Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:18. Yliopistopaino, Helsinki. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
  6. Näyttöön perustuva tutkittu tieto

    Eräs kollegani totesi ajatelleensa aiemmin, että sairaanhoitajana tulee osata ja hallita kaikki tieto potilaiden hoitamisesta. Hän oli tuskastunut ajatuksesta, että miten voi tietää, kuinka hoitajana täytyy toimia missäkin tilanteessa. Hän oli kokenut ahaa-elämyksen tajutessaan, että joku toinen on tosiaan tämän selvittänyt puolestamme! Tämä kuvaa mielestäni parhaiten sitä, mitä on näyttöön perustuva tieto. Meidän ei valmiinakaan sairaanhoitajana tarvitse tietää kaikesta kaikkea, mutta meidän täytyy olla valmiita ottamaan asiasta selvää. Näyttöön perustuva tieto on valmiiksi puolestasi tutkittua tietoa siitä, kuinka hoidetaan potilasta vaikuttavalla ja parhaalla mahdollisella tavalla tämän hetkisten tutkimustietojen mukaan. Hyviä tuloksia on raportoitu erilaisissa tietokannoissa ja esimerkiksi kirjallisuuskatsaukset kokoavat tietoa monesta eri tutkimuksesta ja ovat näin ollen hyvä keino etsiä näyttöön perustuvaa tietoa. Kuitenkin erilaisten artikkeleiden löytäminen useista kansainvälisistä tietokannoista voi olla haastavaa, joten tietoa on kerätty ammattilaiselle helpompaan muotoon muun muassa Käypä hoito -suosituksiin sekä Hotuksen erilaisiin suosituksiin. Yksi oiva ja nykyaikainen keino löytää näyttöön perustuvaa tietoa ovat myös Skholen tarjoamat verkkokurssit, joista löytyy eri aihealueista koottua ajankohtaista ja tutkittua tietoa. On todettu, että sairaanhoitajien näyttöön perustuva toiminta ei ole vakiintunut vielä osaksi arkeamme, vaikka käsitteenä näyttöön perustuva hoitotyö on kyllä suurimmalle osalle täysin tuttu ja asenteetkin siihen ovat pääosin positiiviset. Hoitajat tarvitsevat lisää koulutusta siitä, kuinka juurruttaa näyttöön perustuva tutkittu tieto osaksi hoitotyön arkea ja päätöksen tekoa. Tässä meillä jokaisella on mahdollisuus panostaa omalta osaltamme, mutta myös hoitotyön esimies on merkittävässä asemassa. Tärkeä esimiehiä koskeva seikka on myös tiedolla johtaminen, myöskään esimiehen ei tulisi johtaa työyksikköä mutulla vaan johtamisenkin tulisi perustua tietoon ja näyttöön. Miksi hoitaisimme potilaita mutulla, kun meillä on vahvaa näyttöä tehokkaista hoitomuodoista ja -käytännöistä? Näyttöön perustuvan tiedon käyttö ei tietenkään poissulje kokemustietoa ja -taitoa, mutta meidän tulee ammattilaisina myös pyrkiä terveyden tasa-arvoon. Potilaiden hoidon laadun ei tule olla riippuvaista siitä, missä sairaalassa tai toimipisteessä hän saa hoitoa. Helsingissä hoitoon tulevan potilaan tulee saada yhtä laadukasta hoitoa kuin Kuusamossa hoidettavan potilaan. Tämänkin vuoksi näyttöön perustuva hoito tasavertaistaa potilaita valtakunnallisesti. Me jokainen toki tiedämme, että on asioita, joka tulee osata ja hallita. Ei tietenkään kukaan lähde elvytystilanteessa tarkistamaan tietokoneelta kuinka se elvytys nyt tapahtuikaan. Mutta myös elvytyksestä on tehty tutkimuksia, ja sen mukaan elvytysohjeita on muokattu, kun on todettu, mikä on vaikuttavinta elvytystä. Myös tämä on näyttöön perustuvaa tietoa. Hotus yhteistyössä Skholen kanssa julkaisee tammikuussa 2018 uuden kirjan Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin. Kirja sopii niin alan ammattilaisille kuin opiskelijoillekin tarjoten kattavan kuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta, rakenteista, prosesseista ja tulosten arvioinnista. Teos antaa apua näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nykyajan maailmassa meidän ei tarvitse elää tiedon puutteessa, haasteena onkin löytää oikean tiedon äärelle. Tutkimusta tehdään jatkuvasti ja mikä onkaan sen helpompaa kuin avata kirja tai tietokone tarkistaa faktoja. Tutkimustulosten jakaminen on muuttunut, tietoa todella on saatavilla, kun sitä vaan osaa etsiä. Täytyyköö valmiin sairaanhoitajan osata kaikki? Onko teidän työyksikössä nimetty näyttöön perustuvasta hoitotyöstä vastaava henkilö?
  7. Mitä digitalisaatio ja teknologia oikeastaan tarkoittaa? Robotteja, etävastaanottoja, älykoteja, toiminnan automatisointia, sähköisiä palveluita ja paljon muuta. Digitalisaatio tarkoittaa sisäisten prosessien sekä palveluiden sähköistämistä sekä toimintatapojen uudistamista. Mikä yleisesti aiheuttaa vastustusta, jos ajatellaan uudistuksia meidän työssämme terveysalalla? Joku voisi sanoa että kaikki uusi, mutta nostaisin vastustuksen syyksi jonkinlaisen pelon tai kummastuksen, vastustetaan kaikkea niin sanotusti varmuuden vuoksi. Tai vastustetaan koska ei tiedetä asiasta riittävästi. Meistä jokainen on varmasti kuullut joskus perusteluksi “koska näin on aina tehty”. Toki kokemus ja vastustuksen myötä esiin nouseva kritiikki on ensiarvoisen tärkeää, mutta on myös syytä tarkastella nykyisiä toimintamalleja ja sitä, kuinka nykyiset mallit palvelevat nykyajan asiakasta tai potilasta. Vievätkö robotit meidän työt? Meidän tulee suhtautua kriittisesti itsestäänselvänä pitämäämme toimintaan, monta kertaa onkin oleellista kysyä miksi toimimme näin kuin toimimme. Palvelemmeko me toiminnallamme todella asiakasta hänelle parhaalla mahdollisella tavalla? Digitalisaatio ja teknologia on käsitteenä monelle meidän alan työntekijälle vähän outo tai erikoinen, ei ehkä konkreettisesti ymmärretä mitä se tuo tullessaan. Varmasti jokainen meistä on kuullut kuinka teknologiaan suhtaudutaan alallamme torjuvasti, koska “eihän robotti ihmistä korvaa” tai “mihin meitä enää tarvitaan kun robotit voikin kaiken muka hoitaa”. Miksi tätä asiaa lähestytään näin aggressiivisesti? Terveydenhuollossa kannattaa hyödyntää robotiikkaa ja teknologiaa siinä määrin, missä se on mahdollista. Näin ammattilaisen arvokasta työpanosta vapautuu muuhun työhön, siihen mitä ei voi automaatiolla tai teknologian avulla hoitaa. Sen lisäksi, että voimme vapauttaa hoitajien, lääkäreiden sekä muiden työntekijöiden arvokasta osaamista siihen, mihin sitä oikeasti tarvitaan, on tämä olellinen myös potilas- ja työturvallisuusnäkökulmasta. Ammattikuntamme sisällä näkyy mustavalkoinen joko-tai -ajattelu. Kuitenkaan teknologiaa ja esimerkiksi robotiikkaa ei millään tavalla pitäisi ajatella uhkana tai vastuksena vaan yhtenä välineenä ja yhtenä mahdollisuutena. Ajattelu tulisi kääntää sekä-että -muotoon. Tämän hetkisillä oletuksilla, vaikka etävastaanotot ja muut teknologian tuomat mahdollisuudet lisääntyvät, tuskin ainakaan meidän elinaikana ketään hoidetaan ilman ihmiskontaktia eikä se liene tarkoituksenmukaistakaan. Mutta siinä määrin kuin se on mahdollista ja asiakkaan tai potilaan edun mukaista, eikö näin kannattaisi toimia? On kuitenkin syytä muistaa teknologian tuomat hyödyt, soteuudistuksenkin tavoitteita ovat terveyserojen kaventaminen ja alueellinen tasa-arvo, joten digitalisaatiolla on tässäkin valtava potentiaali. Potilaan oikeudet Tiedon läpinäkyvyys ja potilaan oikeudet ovat huomionarvoinen seikka. Jokainen meistä tietää että potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä itse potilaan kanssa, joten miksi me edes haluaisimme piilottaa potilaalta hänen omaa hoitoaan koskevia tietoja? Nykyään potilas voi Omakannasta tarkastella muun muassa tietojaan ja niiden luovutusta, miksi tätä etenkin hoitajien keskuudessa pelätään, ajatellaanko siinä että oma ammattitaito asetetaan suurennuslasin alle? Näin voimme myös varmistaa entistä paremmin tiedon siirtymisen eri palvelutuottajien välillä. Luulen että tästä nykyisestä tilanteesta otetaan valtava harppaus tulevina vuosina. Tulevaisuudessa toivottavasti tietojärjestelmät keskustelevat keskenään, esimerkiksi potilaan itse suorittamat mittaukset tallentuvat reaaliajassa potilastietojärjestelmään ja nykyisten palvelutalojen sijaan potilaat voisivatkin elää älykodissa, eli omassa kodissaan teknologian mahdollistamien keinojen turvin. Tulevaisuus Nyt hoidamme toki heitä, jotka eivät ole syntyneet älypuhelin kädessä, mutta meidän tulee katsoa myös tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa me hoidamme myös niitä, jotka ovat syntyneet tähän valmiisen digimaailmaan. Jo nyt, ja etenkin tulevaisuudessa potilaat ovat hyvin valveutuneita, nykymaailmassa ei kunnanlääkäriauktoriteetillä pärjää, vaan olemme entistä suuremman tarkastelun ja kritiikin kohteena. Meidän on pysyttävä mukana teknologian kehityksessä ja huomioitava toiminnassamme myös se, että potilaat käyttävät muun muassa terveystiedon etsimisessä avuksi teknologiaa. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, joten meidän tulee myös terveysalan ammattilaisina tiedostaa tämä, varmistaa potilaan tiedon oikeellisuus ja pysyä ennen kaikkea mukana kehityksessä. Ammattimme on suuressa muutoksessa, meidän tulee kiinnittää huomiota aivan erilaisiin asioihin tulevaisuuden terveydenhuollossa. Meidän tulee luopua "ennen oli kaikki paremmin"-ajattelusta, koska takapakkia ei tässä kehityksessä tulla ottamaan.
×