Jump to content

Hae sivustolta

Tulokset asiasanalla 'Näyttöön perustuva toiminta'.



More search options

  • Hae asiasanan perusteella

    Erottele asiasanat pilkulla.
  • Hae kirjoittajan perusteella

Sisällön tyyppi


Foorumi

  • Hoitotyö
    • Kliininen hoitotyö
    • Terveydenhuoltoalan opinnot
    • Kansainväliset asiat
    • Edunvalvonta ja työsuojelu
    • Terveydenhuoltoalan työpaikat
    • Hoitajien kirpputori
    • Alakategoriat
    • Hoitajat Instagramissa
    • Hoitajat Facebookissa
    • Hoitajat Twitterissä

Categories

  • Ajankohtaista
  • Viihde

Categories

  • Blogi

Löytyi 3 tulosta

  1. Terveydenhuollon ammattilaisilla on lakisääteinen velvollisuus toimia näyttöön perustuvasti. Käsitys siitä, mitä näyttöön perustuvuus tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tasolla ja, miten näyttöön perustuva toiminta yhdistetään omaan työhön, vaihtelee organisaatioiden ja yksittäisten toimijoiden välillä. Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 8§) Väestöllä on oikeus saada hyvää hoitoa mukaan lukien terveyden edistäminen. Siksi ammattilaisten tulee pyrkiä kaikin tavoin vähentämään hoitomenetelmien perusteetonta vaihtelua, joka asettaa asiakkaat/potilaat eriarvoiseen asemaan ja vaarantaa potilasturvallisuutta. Hoitotyön tutkimussäätiön ja Skhole Oy:n yhteistyössä tuottama kirja ”Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin” antaa alan toimijoille kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta, sen tukirakenteista, vakiinnuttamisen prosesseista ja tulosten arvioinnista. Tämän uuden kirjan fokus on näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä ja sen vakiinnuttamisessa sekä sen tuottamien tulosten arvioimisessa. Kirjan otsikko jo paljastaa kirjan idean. Näyttöön perustuva toiminta lähtee tarpeesta tarkastella toimintaa ja kehittää sitä tiedon uudistumisen myötä. Lisäksi kirja korostaa sitä, että tulosten saavuttamista vahvistaa näyttöön perustuvan toiminnan pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen prosessi. Kirjan rakenne Kirjaan on tiivistetty näyttöön perustuvan toiminnan monivaiheinen prosessi (Kuvio 1). Ensimmäisessä luvussa kootaan yhteen kirjan lähtökohtia, kuten esimerkiksi kirjan yhteiskunnallinen tarve ja näyttöön perustuvan toiminnan eettiset kysymykset sekä esitellään näytön käyttöönottoa edistävä näytön vakiinnuttamisen teoria. Kirjan rakenne etenee loogisesti kehittämistarpeen tunnistamisesta, tarvittavalle muutokselle tavoitteen asettamiseen, yhtenäisen käytännön ja näytön käyttöä tukevien rakenteiden luomiseen, näytön levittämiseen ja vakiinnuttamiseen toimintaprosesseihin sekä näyttöön perustuvan toiminnan vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin. Kirjan punaisena lankana kulkee se, että rakenteet mahdollistavat prosessit, jotka tuottavat tulokset. Kuvio 1. ”Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin” kirjan rakenne (Korhonen ym. 2018) Kirja on täynnä käytännönläheisiä esimerkkejä ja kuvioita, jotka helpottavat näyttöön perustuvaan toimintaan liittyvien käsitteiden ja prosessien ymmärtämistä. Esimerkiksi kirjassa selkeytetään näytön käyttöönottamisen ja käytön vakiinnuttamiseen liittyviä käsitteitä sekä erotetaan toisistaan näytön vakiinnuttamisen tukena käytettävä prosessiarviointi ja näyttöön perustuvan toiminnan lopputulosarviointi. Hoitotyön tutkimussäätiön tuottaman kirjan sisällöstä ja sen kirjoittamisen vaiheista Yksi kirjan kirjoittajista, tutkija Anne Korhonen, arvioi, että uuteen kirjaan onnistuttiin kokoamaan näyttöön perustuvan toiminnan kokonaisuus. Kirja ei ole varsinainen menetelmäopas perinteisessä mielessä, vaan antaa kokonaiskuvan. Tieto tästä kokonaisuudesta on ollut kovin pirstaleisena kansainvälisessä kirjallisuudessa ja siksi kirja nähtiin tarpeellisena. ”Nyt ei olla enää siinä vaiheessa, että määritellään näyttöön perustuva toiminta, vaan kuvataan, mitä pitää tapahtua ja tehdä tulosten saavuttamiseksi,” kertoo Anne. Anne Korhonen kertoo haastattelussa tarkemmin kirjan sisällöstä ja sen kirjoittamisen vaiheista. Miksi kirja on tarpeellinen? Kirjan taustalla on tieto siitä, että tutkimuksella vaikuttavaksi ja potilaalle merkitykselliseksi osoitettujen menetelmien käyttäminen mahdollistaa tulosten saavuttamisen. Haasteellisena Anne Korhonen näkee sen, että näyttöön perustuvaan toimintaan saatetaan suhtautua ikään kuin isminä tai muoti-ilmiönä näkemättä sen juridista ja eettistä velvoitetta. Tälle velvoitteelle ovat alisteisia menetelmät, joilla pyritään ratkaisemaan terveydenhuollon toiminnassa esiintyviä ongelmia. Esimerkiksi yhä enenevässä määrin terveydenhuoltoon pyritään tuomaan ulkoapäin monenlaisia ratkaisuja. On hyvä ymmärtää, että erilaisiin ongelmiin tarvitaan erilaisia työkaluja, niiden valinnan lähtökohtana tulee kuitenkin pitää kehittämisen tarpeita ja tavoitteita. Menetelmällä tai työkalulla on aina välineellinen arvo. ”On hyvä asia, että lähdetään esimerkiksi kehittämään terveydenhuollon toimintaa erilaisilla laadunhallinnan kehittämisen työkaluilla. Ei saisi kuitenkaan unohtaa, että laadun kehittäminen on vahvasti sidoksissa näyttöön perustuvaan toimintaan,” Anne toteaa. Kirja korostaa myös näkemystä siitä, että kun tunnetaan toiminnan kehittämisessä käytettyjen menetelmien vaikutusmekanismi, voidaan tehdä tietoisia päätöksiä menetelmän valinnassa, arvioida sen käyttökelpoisuutta, kehittää sitä ja arvioida sen tuottamia vaikutuksia. Kirjan keskeinen sanoma Anne Korhosen mukaan uuden kirjan keskeinen sanoma on, että näyttöön perustuva toiminta vaatii pitkänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja jatkuvaa arviointia koko prosessin ajan. Sitä tulee aktiivisesti johtaa ja kehittää. Tutkimusnäyttöä sovelletaan sellaisissa ympäristöissä, joissa on olemassa paljon prosesseja ja, joissa sosiaalinen konteksti on otettava huomioon. Näyttöön perustuva toiminta ei toteudu pelkästään ammattilaisia käskemällä tai hallinnollisilla määräyksillä noudattaa hoitosuosituksia. Pitkäjänteisyys tarkoittaa sitä, että on panostettava aktiivisesti siihen, että näyttöön perustuva tieto on niiden ammattilaisten saatavilla, jotka sitä tarvitsevat. Näytön käyttöön ottaminen pitää suunnitella ja on otettava käyttöön sellaisia menetelmiä, joita voidaan jälkeenpäin arvioida. Näytön levittämistä seuraa sen käyttöönotto ja käytön vakiinnuttaminen. Vasta kun näyttö on riittävän täsmällisesti ja kattavasti vakiintunut käyttöön, on toiminta näyttöön perustuvaa. Esimerkiksi Annen mielestä on huolestuttavaa, jos ei tiedetä, miten täsmällisesti ja kattavasti suositukseen perustuva yhtenäinen käytäntö toteutuu hoitamisen arjessa. Ilman tätä tietoa on mahdotonta sanoa, tuottaako yhtenäinen käytäntö aiottuja tuloksia ja miten tulosten saavuttamista voidaan vahvistaa. Siksi ei riitä, että yksikössä on ehkä muutama henkilö, jotka noudattavat esimerkiksi sovittua toimintamallia. Tarvitaan kaikkien sitoutumista. Anne kertoo, että näyttöön perustuva toiminta on hyvin tunnettu käsite: ”Sitä käytetään monissa tilanteissa myös sloganina. Työyksiköissä saatetaan sanoa, että ”me toimitaan näyttöön perustuvasti”. Suurempana kysymyksenä onkin, missä määrin työyksikössä toimitaan näyttöön perustuvasti?” Vastuu näyttöön perustuvan toiminnan toteutumisesta Sosiaali- ja terveydenhuollon johtajat vastaavat siitä, että toiminta täyttää lakisääteiset velvoitteet. Anne antaa esimerkin johtajien merkityksestä näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä: ”Yksittäisen työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että työyksikön toiminta on näyttöön perustuvaa, ovat niukat. Sen sijaan, johtajan aktiivinen rooli esimerkiksi yhtenäisen näyttöön perustuvan käytännön kehittämisessä heijastuu koko työyksikköön ja on kaikkia työntekijöitä enemmän velvoittava kuin yksittäisen työntekijän esittämä vaatimus”. Työyksikköjen ja organisaatioiden tasolla näyttöön perustuvan toiminnan vastuu on hoitotyön johtajilla. Annen mukaan asiantuntijuustoimintamallin (STM 2009) lisääntyvä hyödyntäminen toisi johtajien rinnalle lisää voimavaroja näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen ja ylläpitämiseen. On myös mahdollista pohtia laajemmasta näkökulmasta sitä, kenen vastuulla näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen on. Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 8§) määrittää, että ”terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön”. Kenen vastuulla on seurata, että terveydenhuollon toiminta Suomessa perustuu näyttöön? Terveydenhuollon organisaatiot keräävät erilaisia tilastoja. ”Esimerkiksi infektioiden määriä seurataan jo nyt, mutta olisi tarpeen esimerkiksi seurata, mitkä ovat vaikuttavia menetelmiä ehkäisemään infektioita,” Anne kertoo. Valtion rooli näyttöön perustuvassa toiminnassa on turvata hoidon rakenteet ja niihin liittyen luoda myös rakenteita toiminnan seuraamiseksi. Näiden rakenteiden tarve on ajankohtainen tulevaan SOTE uudistukseen liittyvän asiakkaan valinnanvapauden toteutumisen mahdollistamiseksi. Millä perusteella asiakas valitsee palveluntuottajan? Tuleeko asiakkaan tyytyä eri palvelujentuottajien markkinointipuheeseen vai saako hän faktoja päätöstensä perustaksi? Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tuleekin osallistua vahvasti yhtenäisten arviointikriteerien kehittämiseen. Näyttöön perustuva toiminta koskettaa kaikkia, se on meidän kaikkien yhteinen juttu. Tämän uuden kirjan avulla halutaan herättää keskustelua myös tästä näkökulmasta. Toiminnan toteuttamisessa on pohdittava, miten toimitaan, millaisilla resursseilla mahdollistetaan prosessit ja millaisia tuloksia ne tuottavat! Näyttöön perustuvan toiminnan tila Suomessa Annen näkemys näyttöön perustuvan toiminnan tilasta tällä hetkellä on, että näyttöön perustuvan toiminnan käsite ja sen vaatimus ymmärretään hyvin pitkälle. ”Siihen on kovasti pyrkimystä, mutta organisaatiot ovat eri tasolla. On organisaatioita, joissa näyttöön perustuva toiminta on onnistuttu sitomaan organisaation toimintaan linjakkaasti, mutta toisissa organisaatioissa ollaan vielä kattavasti toteutuvan näyttöön perustuvan toiminnan alkuvaiheissa”. Organisaatioita tulisi kannustaa jakamaan tietoa keskenään näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen edistämiseksi. Anne kertoo, että ”Nimenomaan organisaatioiden välistä yhteistyötä on varaa kehittää. Tähän liittyy SOTE uudistuksen tuoma mahdollisuus: voidaan maakunnissa yhdessä kehittää toimintaa näyttöön perustuvasti.” Uudessa kirjassa pohditaan myös sitä, miksi näyttöön perustuvan toiminnan vaatimus on ajankohtainen SOTE uudistuksen näkökulmasta. Yhdessä oppiminen ja innovointi Anne kertoo, että yhteinen innovointi oli innostavinta kirjan kirjoittamisen eri vaiheissa. ”Innostavinta oli, kun me kirjoittajat yhdessä pohdittiin kirjan eri osioiden sisältöjä ja tehtäviä valintoja. Toimistolla olevan fläppitaulun merkitys korostui usein kiihkeäksikin intoutuneessa keskustelussa, jossa mietimme, onko uusi näkökulma perusteltavissa ja millaisia suhteita eri asioiden välillä mahdollisesti olisi. Parasta oli, kun voitiin yhdessä pohtia erilaisia näkökulmia ja teorioita, ja muodostaa näistä yhteinen ymmärrys”, kertoo Anne. Kirjaprojektin aikana Anne sai kokea, että hänen ymmärrys laajeni siitä, miten vaativa näyttöön perustuvan toiminnan vaatimus on. Näyttöön perustuva toiminta vaatii todella paljon johtajilta ja jokaiselta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselta, mutta ennen kaikkea niiltä, jotka vastaavat toiminnan kehittämisestä. Anne kertoo, että projektin aikana myös näyttöön perustuvan toiminnan täsmällisyyden merkitys kirkastui. Toiminnan pitää olla hoitotyössä täsmällistä ja riittävän kattavaa, että voidaan odottaa niitä tuloksia, joita näytön käytöllä voidaan saavuttaa yksittäisen asiakkaan/potilaan hoidon mutta myös laajemmin koko väestön terveyden edistämisessä. Ashlee Oikarainen Lähteet: STM (2009) Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:18. Yliopistopaino, Helsinki. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
  2. Näyttöön perustuva tutkittu tieto

    Eräs kollegani totesi ajatelleensa aiemmin, että sairaanhoitajana tulee osata ja hallita kaikki tieto potilaiden hoitamisesta. Hän oli tuskastunut ajatuksesta, että miten voi tietää, kuinka hoitajana täytyy toimia missäkin tilanteessa. Hän oli kokenut ahaa-elämyksen tajutessaan, että joku toinen on tosiaan tämän selvittänyt puolestamme! Tämä kuvaa mielestäni parhaiten sitä, mitä on näyttöön perustuva tieto. Meidän ei valmiinakaan sairaanhoitajana tarvitse tietää kaikesta kaikkea, mutta meidän täytyy olla valmiita ottamaan asiasta selvää. Näyttöön perustuva tieto on valmiiksi puolestasi tutkittua tietoa siitä, kuinka hoidetaan potilasta vaikuttavalla ja parhaalla mahdollisella tavalla tämän hetkisten tutkimustietojen mukaan. Hyviä tuloksia on raportoitu erilaisissa tietokannoissa ja esimerkiksi kirjallisuuskatsaukset kokoavat tietoa monesta eri tutkimuksesta ja ovat näin ollen hyvä keino etsiä näyttöön perustuvaa tietoa. Kuitenkin erilaisten artikkeleiden löytäminen useista kansainvälisistä tietokannoista voi olla haastavaa, joten tietoa on kerätty ammattilaiselle helpompaan muotoon muun muassa Käypä hoito -suosituksiin sekä Hotuksen erilaisiin suosituksiin. Yksi oiva ja nykyaikainen keino löytää näyttöön perustuvaa tietoa ovat myös Skholen tarjoamat verkkokurssit, joista löytyy eri aihealueista koottua ajankohtaista ja tutkittua tietoa. On todettu, että sairaanhoitajien näyttöön perustuva toiminta ei ole vakiintunut vielä osaksi arkeamme, vaikka käsitteenä näyttöön perustuva hoitotyö on kyllä suurimmalle osalle täysin tuttu ja asenteetkin siihen ovat pääosin positiiviset. Hoitajat tarvitsevat lisää koulutusta siitä, kuinka juurruttaa näyttöön perustuva tutkittu tieto osaksi hoitotyön arkea ja päätöksen tekoa. Tässä meillä jokaisella on mahdollisuus panostaa omalta osaltamme, mutta myös hoitotyön esimies on merkittävässä asemassa. Tärkeä esimiehiä koskeva seikka on myös tiedolla johtaminen, myöskään esimiehen ei tulisi johtaa työyksikköä mutulla vaan johtamisenkin tulisi perustua tietoon ja näyttöön. Miksi hoitaisimme potilaita mutulla, kun meillä on vahvaa näyttöä tehokkaista hoitomuodoista ja -käytännöistä? Näyttöön perustuvan tiedon käyttö ei tietenkään poissulje kokemustietoa ja -taitoa, mutta meidän tulee ammattilaisina myös pyrkiä terveyden tasa-arvoon. Potilaiden hoidon laadun ei tule olla riippuvaista siitä, missä sairaalassa tai toimipisteessä hän saa hoitoa. Helsingissä hoitoon tulevan potilaan tulee saada yhtä laadukasta hoitoa kuin Kuusamossa hoidettavan potilaan. Tämänkin vuoksi näyttöön perustuva hoito tasavertaistaa potilaita valtakunnallisesti. Me jokainen toki tiedämme, että on asioita, joka tulee osata ja hallita. Ei tietenkään kukaan lähde elvytystilanteessa tarkistamaan tietokoneelta kuinka se elvytys nyt tapahtuikaan. Mutta myös elvytyksestä on tehty tutkimuksia, ja sen mukaan elvytysohjeita on muokattu, kun on todettu, mikä on vaikuttavinta elvytystä. Myös tämä on näyttöön perustuvaa tietoa. Hotus yhteistyössä Skholen kanssa julkaisee tammikuussa 2018 uuden kirjan Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin. Kirja sopii niin alan ammattilaisille kuin opiskelijoillekin tarjoten kattavan kuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta, rakenteista, prosesseista ja tulosten arvioinnista. Teos antaa apua näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nykyajan maailmassa meidän ei tarvitse elää tiedon puutteessa, haasteena onkin löytää oikean tiedon äärelle. Tutkimusta tehdään jatkuvasti ja mikä onkaan sen helpompaa kuin avata kirja tai tietokone tarkistaa faktoja. Tutkimustulosten jakaminen on muuttunut, tietoa todella on saatavilla, kun sitä vaan osaa etsiä. Täytyyköö valmiin sairaanhoitajan osata kaikki? Onko teidän työyksikössä nimetty näyttöön perustuvasta hoitotyöstä vastaava henkilö?
  3. Mitä digitalisaatio ja teknologia oikeastaan tarkoittaa? Robotteja, etävastaanottoja, älykoteja, toiminnan automatisointia, sähköisiä palveluita ja paljon muuta. Digitalisaatio tarkoittaa sisäisten prosessien sekä palveluiden sähköistämistä sekä toimintatapojen uudistamista. Mikä yleisesti aiheuttaa vastustusta, jos ajatellaan uudistuksia meidän työssämme terveysalalla? Joku voisi sanoa että kaikki uusi, mutta nostaisin vastustuksen syyksi jonkinlaisen pelon tai kummastuksen, vastustetaan kaikkea niin sanotusti varmuuden vuoksi. Tai vastustetaan koska ei tiedetä asiasta riittävästi. Meistä jokainen on varmasti kuullut joskus perusteluksi “koska näin on aina tehty”. Toki kokemus ja vastustuksen myötä esiin nouseva kritiikki on ensiarvoisen tärkeää, mutta on myös syytä tarkastella nykyisiä toimintamalleja ja sitä, kuinka nykyiset mallit palvelevat nykyajan asiakasta tai potilasta. Vievätkö robotit meidän työt? Meidän tulee suhtautua kriittisesti itsestäänselvänä pitämäämme toimintaan, monta kertaa onkin oleellista kysyä miksi toimimme näin kuin toimimme. Palvelemmeko me toiminnallamme todella asiakasta hänelle parhaalla mahdollisella tavalla? Digitalisaatio ja teknologia on käsitteenä monelle meidän alan työntekijälle vähän outo tai erikoinen, ei ehkä konkreettisesti ymmärretä mitä se tuo tullessaan. Varmasti jokainen meistä on kuullut kuinka teknologiaan suhtaudutaan alallamme torjuvasti, koska “eihän robotti ihmistä korvaa” tai “mihin meitä enää tarvitaan kun robotit voikin kaiken muka hoitaa”. Miksi tätä asiaa lähestytään näin aggressiivisesti? Terveydenhuollossa kannattaa hyödyntää robotiikkaa ja teknologiaa siinä määrin, missä se on mahdollista. Näin ammattilaisen arvokasta työpanosta vapautuu muuhun työhön, siihen mitä ei voi automaatiolla tai teknologian avulla hoitaa. Sen lisäksi, että voimme vapauttaa hoitajien, lääkäreiden sekä muiden työntekijöiden arvokasta osaamista siihen, mihin sitä oikeasti tarvitaan, on tämä olellinen myös potilas- ja työturvallisuusnäkökulmasta. Ammattikuntamme sisällä näkyy mustavalkoinen joko-tai -ajattelu. Kuitenkaan teknologiaa ja esimerkiksi robotiikkaa ei millään tavalla pitäisi ajatella uhkana tai vastuksena vaan yhtenä välineenä ja yhtenä mahdollisuutena. Ajattelu tulisi kääntää sekä-että -muotoon. Tämän hetkisillä oletuksilla, vaikka etävastaanotot ja muut teknologian tuomat mahdollisuudet lisääntyvät, tuskin ainakaan meidän elinaikana ketään hoidetaan ilman ihmiskontaktia eikä se liene tarkoituksenmukaistakaan. Mutta siinä määrin kuin se on mahdollista ja asiakkaan tai potilaan edun mukaista, eikö näin kannattaisi toimia? On kuitenkin syytä muistaa teknologian tuomat hyödyt, soteuudistuksenkin tavoitteita ovat terveyserojen kaventaminen ja alueellinen tasa-arvo, joten digitalisaatiolla on tässäkin valtava potentiaali. Potilaan oikeudet Tiedon läpinäkyvyys ja potilaan oikeudet ovat huomionarvoinen seikka. Jokainen meistä tietää että potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä itse potilaan kanssa, joten miksi me edes haluaisimme piilottaa potilaalta hänen omaa hoitoaan koskevia tietoja? Nykyään potilas voi Omakannasta tarkastella muun muassa tietojaan ja niiden luovutusta, miksi tätä etenkin hoitajien keskuudessa pelätään, ajatellaanko siinä että oma ammattitaito asetetaan suurennuslasin alle? Näin voimme myös varmistaa entistä paremmin tiedon siirtymisen eri palvelutuottajien välillä. Luulen että tästä nykyisestä tilanteesta otetaan valtava harppaus tulevina vuosina. Tulevaisuudessa toivottavasti tietojärjestelmät keskustelevat keskenään, esimerkiksi potilaan itse suorittamat mittaukset tallentuvat reaaliajassa potilastietojärjestelmään ja nykyisten palvelutalojen sijaan potilaat voisivatkin elää älykodissa, eli omassa kodissaan teknologian mahdollistamien keinojen turvin. Tulevaisuus Nyt hoidamme toki heitä, jotka eivät ole syntyneet älypuhelin kädessä, mutta meidän tulee katsoa myös tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa me hoidamme myös niitä, jotka ovat syntyneet tähän valmiisen digimaailmaan. Jo nyt, ja etenkin tulevaisuudessa potilaat ovat hyvin valveutuneita, nykymaailmassa ei kunnanlääkäriauktoriteetillä pärjää, vaan olemme entistä suuremman tarkastelun ja kritiikin kohteena. Meidän on pysyttävä mukana teknologian kehityksessä ja huomioitava toiminnassamme myös se, että potilaat käyttävät muun muassa terveystiedon etsimisessä avuksi teknologiaa. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, joten meidän tulee myös terveysalan ammattilaisina tiedostaa tämä, varmistaa potilaan tiedon oikeellisuus ja pysyä ennen kaikkea mukana kehityksessä. Ammattimme on suuressa muutoksessa, meidän tulee kiinnittää huomiota aivan erilaisiin asioihin tulevaisuuden terveydenhuollossa. Meidän tulee luopua "ennen oli kaikki paremmin"-ajattelusta, koska takapakkia ei tässä kehityksessä tulla ottamaan.
×