Jump to content

Hoitajat.net * Skhole -blogi



  • Minna Salakari

    On taas se aika vuodesta...

    Kirjoittaja: Minna Salakari Kategoria: Blogi

    Kaupallinen yhteistyö
    On taas se aika vuodesta. Pakkaset paukkuvat (ehkä ja toivottavasti) viimeisiä viikkoja, mielen pitäisi olla virkeä, askeleen kevyt. Keväthän on jo aivan käsillä. Mutta. Joululomista on kulunut jo liian pitkä tovi, eikä aamuisin ole yhtään sen helpompi nousta kuin kaksi kuukautta sittenkään. Kesälomaan tuntuu olevan ikuisuus. Kuulostaako tutulta?
    Kirkasvalolampun sijaan voisin suositella jotain ihan oikeasti toimivaa: kouluttautuminen.  Eikä mikä tahansa kouluttautuminen, vaan Sairaanhoitajapäivät 2018. Koulutusreissuilta on tutkitustikin saatu eväitä arkeen, ja pieni virkistäytyminen oman työpaikan ovien ulkopuolella antaa varmuudella virtaa. Vielä ehdit mukaan! 
    Sairaanhoitajapäivillä saat uusia virikkeitä omaan työhösi, pääset tutustumaan yhdellä kohtaamisella alan uusiin palveluihin, toimijoihin ja tuotteisiin, voit verkostoitua eri toimijoiden kanssa, ja mikä parasta, pääset kehittämään omaa ammattitaitoasi! Kaikkein parasta taitaa olla se, että koulutuspäivät tarjoavat myös maksuttomia mahdollisuuksia eväsrepun täyttöön: Tänä vuonna maksuttomalla näyttelyalueella pääsee tutustumaan muun muassa näytteilleasettajien tarjontaan ja kuulemaan kiinnostavat, kaikille avoimet keynote –luennot.
    Keynote-luennoija Sirpa Pietikäisen puheenvuoroa Sairaanhoitajat terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisen ja digitalisoitumisen keskiöön Suomessa ja Euroopassa voi erityisesti suositella niille koulutuskävijoille, joita ura Suomen rajojen ulkopuolella kiinnostaa – mitä mahdollisuuksia maailma ammattilaisillemme tarjoaakaan!  Toisen keynote-puhujan, Harri Gustafsbergin, Stressin hallinta ja itsensä johtaminen –luento paneutuu aiheeseen, josta on puhuttu ja puhutaan säännöllisesti terveydenhuoltoalan resursoinnin ja hoitotyöntekijöiden työssäjaksamisen yhteydessä. Kuten aiemmissa blogiteksteistäkin olette voineet lukea, on terveydenhuollon ammattilainen uupunut. Gustafsbergin luennosta saattaa saada vinkkejä siitä, miten omaa stressitasoaan kykenee hallitsemaan tai millä tavoin uupumista voidaan ennalta ehkäistä sisäisesti, itsestä lähtöisin olevilla menetelmillä.  Itsensä johtamisen avulla.
    Koulutuspäivillä voi myös messuilla! Sairaanhoitajapäivillä on lukuisia näytteilleasettajia ja jokaisella on tärkeää sanottavaa juuri sinulle. Omaan messukarttaani olen rastittanut jo seuraavat tutustumistahot:  Itä-Suomen yliopisto, Mediq, Metropolia AMK, Skhole, Terveyskylä.fi, Lääketietokeskus ja Kustannus Oy Duodecim. Miksikö? Ensinnäkin kiinnostus osaamisen kehittämiseen ja terveydenhuollon uusiin tuuliin, toiseksi mielenkiintoiset virtuaaliset mahdollisuudet, ja kolmanneksi työtehtävä – Skholen pisteellä olen bloggaajana tavoitettavissa juuri sinua varten.  Mitkä messuilujutut sinua kiinnostavat?
    Sitten on vielä Klinikkalava. Klinikkalavalla voit kuunnella ajankohtaisia ja käytännönläheisiä, kaikille avoimia ja ilmaisia puolentunnin tietoiskuja. Erityisen kiinnostavia ja kuulemisen arvioisia ainakin näin opettajan näkökulmasta ovat seuraavat esitykset:
    1.       Toteutuuko näyttöön perustuva toiminta hoitotyössä? Näyttöön perustuva toiminta on 2010-luvun puheenaihe terveydenhuollossa. Myös vuoden 2018 Klinikkalavalla klo. 12.00. Mielenkiintoisena pidän sitä, mitä esiintyjät tähän kysymykseensä vastaavat ja miten he vastaustaan perustelevat. Käytäntöjä ja vastausvaihtoehtoja on monia, ja tässä tilaisuudessa kuulemme yhden näkökulman asiasta.
    2.       Millaista on onnistunut opiskelijaohjaus? Onnistunut harjoittelujakso on tärkeä osa terveysalan opiskelijan ammatillisen kasvun ja kliinisen osaamisen kehittymisessä. Opettajana minua kiehtovat opiskelijaohjauksen nykytrendit ja -haasteet sekä se, millaisia uusia ajatuksia opiskelijaohjausosaamiseen liittyy. Olenkin varmuudella kuuntelemassa esitystä klo 13.00 alkaen eturivissä!
    3.       …ja sitten, tadaa!, ihan kaikkein paras juttu ainakin kilpailuhenkiselle koulutus- ja messukävijälle: Sairaan hyvä tietäjä –tietovisailu Sairaan hyvä tietäjä ratkaisee, kenen osaaminen on hyvällä tasolla ja kuka taitaa potilaan kliinisen tarkkailun? Kuka on lukenut tenttikirjansa kannesta kanteen ja kuka on joukon säätäjä? Pelaajaksi voi ilmoittautua jo ennakkoon Metropolia AMK:n osastolla 3r11.
    Uskothan, kun kerron, että kouluttautuminen todella virkistää? Voit unohtaa kirkasvalolampun ja pakata laukkusi minilomalle Helsinkiin 22.-23.3.2018. Lupaan, että matka kesälomaan on ainakin kaksi päivää lyhempi!
    Minna
    Ps. Voit tavata minut Sairaanhoitajapäivillä! Olen Skholen ständillä to 22.3. klo 11.15-12.15 sekä pe 23.3. klo 11.30-12.30. Tuu ihmeessä moikkaamaan, lupaan hymyn ja pari hyvää juttua. Ja jotain roinaakin saattaa olla jaossa standilla. Kipinkapin...
    .

  • Sari Tomova

    Moniammatillisen yhteistyön harjoittelu

    Kirjoittaja: Sari Tomova Kategoria: Blogi

    Viimeisimmän 4 viikon harjoitteluni suoritin hyvinvointikeskuksessa. Ensimmäinen vastaanottoharjoittelu, kääks! Heti ensimmäisen viikon ihmettelyn jälkeen, meidät oli ilmoitettu moniammatilliseen harjoitteluun tulevien lääkäreiden kanssa. Eikä kyseessä ollut mikään näytelty case, vaan otimme vastaan oikean asiakkaan, siis aikuisten oikeasti! Lisäksi asetelma oli: 2 valkotakkista ja yksi smurffiasuinen (= hoitajaopiskelija). Tilannetta voisi verrata ihan suoraan kalaan kuivalla maalla.
    Toisaalta itse olin ainakin ihan innoissani tilanteesta, sillä en ollut vielä viikon harjoittelun jälkeen päässyt haastattelemaan asiakkaita saatika kirjaamaan. Lisäksi saimme tolskata keskenämme, kukaan ei ollut kärpäsenä katossa ennen kuin kutsuimme ”kärpäsen” paikalle tarkistamaan toimintamme. Siinähän se tunti asiakkaan kanssa vierähti rattoisasti. Kohdeasiakkaat oli valikoitu sosiaalisemmasta päästä ja he itse tiesivät, mihin olivat ilmoittautuneet mukaan.
    Enemmän organisointia, suunnitelmallisuutta ja vastuuta
    Silti jäi hieman hmmmm -olo koko prosessista. Harjoitus oli suunnattu enemmän ehkä lääketieteen opiskelijoille kuin meille. He opiskelivat ensimmäistä vuotta ja ehkä juuri tarvitsivat toistensa apua ja tukea. Me hoitopuolen opiskelijat olemme opiskeluiden paremmalla puolen ja olisimme ehkä kaivanneet myös sellaista kuviota, jossa otamme enemmän vastuuta haastattelun ja tiettyjen tutkimusten suhteen.
    Tai ehkä meidän osalta harjoituksesta uupui kunnon informointi sekä selkeä tehtävien jako. Jäimme hieman tyhjän päälle. Toki omassa ryhmässä jaoimme tehtäviä jonkinlaisen karkean ohjeistuksen mukaan, mutta silti siinä tekemiset menivät alkuun ihan päällekkäin. Noh, harjoituksen vetäjät olivatkin lääkäreitä ja homma oli organisoitu enemmän yliopiston puolelta. Toki vastaan tulee varmasti myös resurssit. Jos harjoituksen jälkeen olisi kuitenkin kerätty kirjallinen palaute, olisimme mielellämme antaneet rakentavia kehitysehdotuksia, niitä meillä kyllä riittää 😉
    Tästä tapauksesta kumpusikin sitten mieleen pari kehitysehdotusta opetusta ajatellen:
    Moniammatillisuuden mahdollisuuksien hyödyntäminen
    Mutta yleensä ottaen kaikki moniammatilliset harjoitukset ovat erittäin tervetulleita. Niitä on kuitenkin erittäin minimaalisesti. Olemme olleet mukana yhdessä simulaatioharjoituksessa koululla, jossa hoidimme ei niin aikuisten oikeaa potilasta yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Harmikseni olin ryhmässä, johon ei riittänyt opiskelijaa vaan saimme oikean lääkärin ajamaan sitä virkaa. Tunnelma oli himpun verran eri kuin naapuri huoneessa. Mutta kuulin hirveästi kehuja muilta pienryhmiltä.
    Yksi asia, mitä pitäisi enemmän hyödyntää joka koulussa, on yhteiset harjoitukset eri hoitotyön ryhmien kanssa. Esimerkiksi ensihoitajat ovat yksi sellainen ryhmä, joiden kanssa sairaanhoitopuolella ollaan varmasti tekemisissä. Kun itselleni ekalla viikolla harjoittelussa ensihoitaja täräytti: ”Noniin, annappa raportti!” Saatoin kyllä kerätä miinuspisteitä heidän silmissään. Kun siitä tokenin muutaman ensihoitajan raskaan huokailun jälkeen, aloin vain kertoa sen mitä tiesin potilaan tilanteesta.
    Olemme kyllä koulussa simulaatioissa itse ”näytelleet” ensihoitajia ja muka raportoineet jotain. Minusta se ei kuitenkaan vastaa kovinkaan sitä tilannetta, jos saisimme näihin harjoituksiin mukaan ihan ensihoitajaopiskelijoita, joilla protokollat heidän puolelta ovat selkeämmät. Eipä unohdeta luettelosta kuitenkaan fysio- ja toimintaterapeutteja, bioanalyytikkoja, sosionomeja, optometristeja, röntgenhoitajia ja suuhygienisteja. Toki luettelon täydentävät sairaanhoitajat, kätilöt ja me terveydenhoitajat. Eipä tässä olisi kuin vain mielikuvitus rajana.
    Itse olen ainakin hirveän kiinnostunut oppimaan hieman enemmän myös muiden alojen työskentelytavoista. Siis yleensähän lähes jokaisesta ammattiryhmästä käy opettaja luennoimaissa ja vetämässä pakolliset (lyhyehköt) harjoitustunnit. Mutta voisiko näkökulma ollakin hieman eri ja jopa opettavaisempi, jos näissäkin asioissa hyödynnettäisiin kokonaisia opiskelijaryhmiä? Ehkäpä näin tietoa voitaisiin jakaa vieläkin vakuuttavammin myös potilas-/asiakastyössä. Lisäksi potilas/asiakas saataisiin johdettua tehokkaammin oikean ammattiryhmän arvioon.
    Vink, vink: Skholelta voi käydä myös tutustumassa kurssiin moniammatillinen yhteistyö.  Kurssi esittelee moniammatillista yhteistyötä vaativien potilaiden hoidon perusperiaatteita teoriassa sekä käytännössä, antaen näkökulmaa eri ammattilaisten rooliin ja toimintaan. Kurssi on suunnattu hoitotyön opiskelijoille ja valmistaa heitä kohtaamaan potilaita, joiden kanssa toimimiseen tarvitaan moniammatillista verkostotyötä.
    Kerro mielipiteesi tai kokemuksesi, jos koulussanne on rikottu eri opiskelijaryhmien rajoja.

  • Jan Holmberg
    Kaupallinen yhteistyö
    Hoitotyössä työkäytäntöjen perusteeton vaihtelu asettaa potilaat eriarvoiseen asemaan, tekstistä selviää. Luen painotuoretta kirjaa näyttöön perustuvasta hoitotyöstä (ks. lähteistä). Se sisältää paljon tietoa, joka jokaisen sairaanhoitajan tulisi sisäistää.
    Kirjan luvuissa kerrotaan seikkaperäisesti, miten perusteltu tieto viedään ja vakiinnutetaan arkisiin hoitotilanteisiin. Askelmerkit ovat yksinkertaiset. Tunnistetaan toiminnan parantamisen tarve, suunnitellaan muutos ja otetaan porukalla yhtenäinen toimintatapa käyttöön. Seuraavaksi arvioidaan mikä onnistui ja mikä ei, poistetaan uudistuksen esteet ja ylläpidetään vaikuttavaksi todettuja hoitomenetelmiä.
    Kääntelen kirjan sivuja nopeasti. Pian selviää, että näyttöön perustuvan toiminnan esteitä työpaikoilla ovat muun muassa negatiiviset asenteet, korkea hierarkia, huono tiedonkulku ja uutta käytäntöä kohtaan koettu epävarmuus. Edistäviä tekijöitä ovat kehittämismyönteiset asenteet, näyttöön perustuvien ohjeiden toteaminen käyttökelpoisiksi tai uuden käytännön tuottamat hyödyt potilaalle ja hänen läheisilleen.
    Kirja ei ole varsinaisesti menetelmäopas kinkkisiin käytännön tilanteisiin. Se antaa laajan kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta koko sosiaali- ja terveydenhuollossa. Silti tekstissä on hyviä vinkkejä käytäntöön, kuten muistilista hoitosuosituksen käyttöönotosta ja tiedot hyvän työ- tai potilasohjeen laatimiseen. Kirja tarjoaa myös pohdittavaa esimerkiksi terveysteknologian käyttöönotosta, mikä ei ole hoitotyössä aivan ongelmatonta sekään.
    Paljon sivuja on varattu myös siihen, miten edistetään potilaiden kannalta vaikuttavia terveyspalveluja, jotka ovat heidän mielestään tarkoituksenmukaisia ja käyttökelpoisia. Lisääntyvä potilaiden omahoito edellyttää, että heillä on riittävät tiedot hoitopäätösten tueksi. Käytännön ongelma on esimerkiksi lisääntyvä sosiaalisesta mediasta terveysongelmiin etsittävä tieto, koska se ei ole aina luotettavaa.
    Potilaalle koituvat haitat ja hoidon kustannukset kohoavat usein niissä työpaikoissa, joissa tehdään kuten on aina ennenkin tehty. Toiminta voi olla silloin epäeettistä ja tehotonta. Esimerkiksi puutteet tehohoidossa olevan potilaan suuhygienian hoidossa altistavat hänet ventilaattoripneumonialle. Kaiken takana ovat hoitomenetelmät, jotka perustuvat pahimmillaan uskomuksiin, oletuksiin tai vanhentuneeseen tietoon. Hoitotyö ei silloin perustu parhaaseen näyttöön.
    Sairaanhoitajaliiton ja Hoitotieteen tutkimussäätiön aiheesta kokoama tuore raportti on murheellista luettavaa. Sen mukaan arviolta 60 prosenttia sairaanhoitajista kokee, etteivät työpaikan hoitokäytännöt perustu viimeisimpiin hoitosuosituksiin. Syynä ovat muun muassa riittämättömät resurssit, hallitsematon kiire ja työpaikkojen toimintaa tukevien rakenteiden vanhanaikaisuus.
    Katse kohdistuu nyt työnantajiin ja hoitotyön esimiehiin. Heidän tehtävänsä on varmistaa henkilöstön osaaminen. Käytännössä näyttöön perustuva toiminta on kuitenkin hoitohenkilökunnan sitoutumisen varassa. Hoitajat suhtautuvat kehittämiseen myönteisesti, jos siihen osoitetaan riittävät resurssit. Jos taas potilailta kysytään, jokainen heistä toivoo saavansa aina parasta mahdollista hoitoa.
    Näyttöön perustuvan hoitotyön puutteet selätetään tällä kirjalla. Hoitohenkilökunta kun on terveysalan suurin ammattiryhmä ja toteuttaa suuren osan potilaiden saamasta hoidosta. Uuden sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen palvelurakenteen tulisi suunnittelusta lähtien perustua tutkittuun ja arvioituun näyttöön. Siksi juuri hoitotyöntekijät ja heidän esimiehensä ovat ratkaisevassa roolissa sote-uudistuksessa. He vastaavat näyttöön perustuvien hoitotyön käytäntöjen viemisestä sosiaali- ja terveysalan ja potilaiden arkeen.
    Lähteet
    Korhonen A, Jylhä V, Koronen T, Holopainen A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin. Helsinki: Hoitotieteen tutkimussäätiö ja Skhole Oy. Lue lisää kirjasta ja saatavuudesta!
    Toteutuuko näyttöön perustava toiminta Suomessa? Raportti nykytilasta hoitotyön edustajien kuvaamana. 2018. Hoitotyön tutkimussäätiö ja Sairaanhoitajaliitto ry. Saatavana www.sairaanhoitajat.fi.
     
    Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan. Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä: https://www.skhole.fi/ tai jos sinulla on Skhole-tunnukset, lue kirja tästä!

  • Minna Salakari

    Seitsemän oikein! Osaatko lääkehoidon lottoa?

    Kirjoittaja: Minna Salakari Kategoria: Blogi

    Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen edellyttää lääkehoidon vankkaa osaamista. Ammattitaitoa. Sairaanhoitajakoulutuksen tehtävänä on mahdollistaa ja taata lääkehoidon osaamisen kehittyminen. Lisäksi tarvitaan eettistä ajattelutapaa, motivaatiota, oikeanlaista asennetta ja hieman matikkapäätä.
    Lääkelaskutkaan eivät siis turhaan tai kenenkään kiusaksi opiskeluvuosien opetussuunnitelmissa ole, kuten Merikin aiemmin blogitekstissään kirjoitti. Lääkelaskutentistä on kaiken kukkuraksi saatava täydet pisteet, eikä yksi risti kaksi -tyylillä veikkaaminen ole koskaan tuottanut parasta tulosta. Ihan niin kuin oikeassa lääkehoitoelämässä – pieninkin virhe voi koitua kohtalokkaaksi! 
    Kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että sairaanhoitajilla ja sairaanhoitajaopiskelijoilla on puutteita lääkehoidon osaamisessa. Epäkohtia ja vaihtelevuutta on havaittu myös lääkehoidon opetuksen laajuudessa, sisällössä ja toteutuksessa. 
    Arviolta joka viides lääkkeenanto on virheellinen
    Lääkehoitoon liittyy aina inhimillisen virheen vaara: arviolta joka viides lääkkeenanto on virheellinen. Pitkät työvuorot, epäselvät ja häiriöalttiit lääkkeenjaon tilanteet sekä esimerkiksi puutteelliset potilastiedot vaikuttavat merkittävästi potilasvahinkojen määrään. 
    Lääkehoito on turvallista ja tehokasta vain oikein toteutettuna. Koska jo pienillä lääkemäärillä vaikutetaan potilaaseen, ja jo pienikin lääkehoidon poikkeama voi aiheuttaa mittavan vaaratapahtuman, tulee lääkehoitoon kiinnittää erityistä huomiota kaikissa terveydenhuollon yksiköissä.  Sekä lääkehoidon että nestehoidon ja verituotteiden käsittelyä ja annostelua koskevat periaatteet ovatkin samat kaikille terveydenhuollon toimijoille. Jokaisessa lääkehoitoa toteuttavassa yksikössä tulee olla lääkehoidon suunnitelma, jonka pitää sisältää kaikki periaatteet ja toimintatavat, joiden mukaan lääkehoito toteutetaan yksikössä turvallisesti. 
    Tyypillisimmän lääkityspoikkeamatilanteen aiheuttaa työntekijän tai yksikön väärä tai suunnittelematon toimintatapa. Merkittävin lääkityspoikkeaman syy on se, että potilasta ei tunnisteta tai potilaan diagnoosi ei olekaan oikea. Poikkeama voi johtua myös väärästä lääkkeestä, väärästä annostuksesta tai väärästä lääkkeenantoajasta. Potilas voi myös saada ammattilaiselta virheellisen ohjeistuksen lääkkeen käyttöön liittyen.  Vakavia lääkityshaittoja aiheuttavat erityisesti opioidien, diabetekseen käytettävien lääkkeiden ja varfariinin antamiseen liittyvät virheet, joihin altistavat potilaan korkea ikä ja useiden lääkkeiden samanaikainen käyttö. Vanhuksille toteutettavassa lääkkeenannossa tulee noudattaa erityistä huolellisuutta!
    Ammattilaisten puutteelliset toiminnot johtavat poikkeamiin
    Poikkeamat johtuvat tutkitusti miltei aina terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnasta.  Lääkityspoikkeamien on todettu johtuvan myös työyksikön käytännöistä, työnjaosta ja lääkkeen valmistamiseen tai antamiseen liittyvistä seikoista. Poikkeamia aiheuttavat myös potilaan tilan seuraamiseen, lääkkeen määräyksen vastaanottamiseen, lääkkeiden nimeämiseen ja merkitsemiseen sekä niiden tilaamiseen, pakkaamiseen ja toimittamiseen liittyvät – usein puutteelliset – toiminnot.
    Lääkehoitoon pitää keskittyä, siihen tulee olla ammattiperusta sekä työyksikön luvat lääketilausten tekemiseen, lääkkeiden jakoon, annosteluun ja antoon liittyen. Lääkehoidon osaamista tulee kehittää ja taitoja pitää yllä. Vaikkei lääkehoito olekaan peliä, eikä arvuuttelulla pitkälle pötki, muista silti lotota!
    Seitsemän O:ta eli seitsemän oikein -rivin voi lääkehoidon lotossa saada seuraavasti: oikea lääke, oikea annos, oikea antoaika, oikea antotapa, oikea potilas, oikea potilaan ohjaus sekä oikea dokumentointi. 
    Minna
    Psst. Tutustu lähteenäkin käytettyyn vuonna 2016 julkaistuun THL:n  Turvallinen lääkehoito - Opas lääkehoitosuunnitelman tekemiseen  sosiaali- ja terveydenhuollossa -julkaisuun. Voit myös harjaantua lääkehoidon toteutuksessa ja kehittää lääkelaskuosaamistasi. Tsekkaa Skholen mahdollisuudet tästä!
    Jos olet jo Skholen käyttäjä, sinulla on mahdollisuus  testata lääkelaskuosaamisesi ja kehittää sitä!
     

  • Sonja Ropponen
    Menet tekemään perjantaina iltavuoron kotihoitoon. Alue on itsellesi täysin vieras. Asuinalueen osoitteet ja tietyt maamerkit ovat sinulle utopiaa. Vakituiset hoitajat tuntevat jokaisen kadun, vaikka silmät sidottuina. Eteesi annetaan asiakaskäyntilista, jossa on 15 käyntiä tälle illalle. Siirtymämatkaa paikkojen välillä tulee olemaan 5-10 kilometriä, riippuen kuinka suunnittelet käyntijärjestyksen. Ajattelet, että tästä illasta tulee kiireinen, joudut laittamaan tossua toisen eteen. Ennen kuin lähdet kentälle, toivot, että saat kunnon perehdytyksen asiakkaista. Tietenkin saat, kyllähän se kuuluu osaksi keikkailijan työvuoroa. 
     
    Yrität etsiä toimistolta ihmistä joka tietäisi edes perusasioita sinun illan asiakkaistasi. Osa on jo lähtenyt kotiin, osalle asiakkaat ovat vieraita, eivätkä he osaa kertoa mitään. Turhaudut, koska aikaa menee hukkaan, pitäisi olla jo käynneillä. Olet tullut auttamaan vieraalle alueelle, mutta sinulle ei anneta kunnon perehdytystä. Kuulostaako tutulta?
     
    Lyhyt ja ytimekäs perehdytys riittää
    Lyhytkin perehdytys helpottaa työvuoron sujumista huomattavasti. Asiakkaalla on silloin tunne, että myös keikkailija tietää mitä tekee. Hän voi ohjata asiakkaan esimerkiksi suoraan lääkkeitä ottamaan, tai tekemään yhdessä muistitestiä. Asiakas kokee, että hoito sujuu eikä hänen tarvitse itse olla koko ajan neuvomassa keikkahoitajaa. Keikkailija myös tietää, jos asiakkaalla on esim. alzheimerin tauti tai päihdetaustaa ja osaa huomioida ne käynnillään. Tämä kaikki jää toteuttamatta, jos perehdytystä ei anneta, tai jos se on ”hieman sinne päin.” Usein syynä perehdytyksen puutteellisuuteen on kiire tai hoitajille vieraat asiakkaat. Asiakkaita saattaa olla yhdellä kotihoidon alueella jopa satoja.
     
    Kohtaa ilolla
    Mielestäni pitäisi aina huolehtia siitä, että työvuoron alussa sovitaan hoitaja joka perehdyttää uuden keikkalaisen. Käydään siis läpi jokainen asiakas, hänen sairautensa ja hoitonsa tulevalla käynnillä. Hyvään perehdytykseen kuuluu myös saada numero johon voi soittaa ja kysyä apua tarpeen tullen. Tällaisesta vastaanotosta jää hyvä fiilis niin keikkailijalle, kun perehdyttäjällekin. Keikkailija tulee myös helposti uudestaan keikalle kyseiseen paikkaan, jos perehdytys on ollut hyvä ja hänellä on ollut tervetullut olo. Se taas ilahduttaa myös asiakkaita ja tutut keikkailijat vaikuttavat myös positiivisesti potilasturvallisuuteen. Joten muistathan ensi kerralla keikkailijan kohdatessasi ystävällisyyden sekä vuoroon perehdyttämisen. Hän on tullut auttamaan vuoron sujumisessa, joten otetaan hänet ilolla vastaan.

  • Meri Sierla

    Kolme syytä miksi lääkelaskut pitää osata

    Kirjoittaja: Meri Sierla Kategoria: Blogi

    Lääkelaskut ovat ikiaihe, joka pohdituttaa vuodesta toiseen niin alan opiskelijoita, kuin ammatissa jo vuosia toimineita hoitoalan ammattilaisia. Netissä surffaillessa törmää lukuisiin keskusteluihin aiheesta "lääkelaskut". Keskustelut ovat sävyltään stressaantuneita ja huolestuneita. Selittelyissä löytyy. Miksi? Tässä pari pohtimisen arvoista asiaa, miksi tuskailu on turhaa. Ja minkä takia hoitoalan tulevien ja nykyisten ammattilaisten nyt vaan pitää - ja kannattaa - osata lääkelaskut.
     
    1. Lääkelaskujen hallinta on osa potilaan hyvää hoitoa
    Lähtiessäni opiskelemaan hoitoalaa liki neljätoista vuotta sitten tieto siitä, että tenteissä kaikkien lääkelaskujen on oltava täysin oikein, aiheutti opiskelijoiden keskuudessa pähkäilyä ja porinaa. Lääketiede etenee, hoitotyö kehittyy ja potilaille tehtävät toimenpiteet monipuolistuvat. Terveysteknologia ja digitalisaatio etenevät vauhdilla. Vaatimustaso kasvaa. Työnkuvat laajenevat ja muuttuvat. Ja niin edelleen. Anestesiahoitajan työssä olennainen ja arkipäiväinen osa työnkuvaa on lääkehoito. Siihen kuuluu lääkelaskujen moitteeton ja sujuva hallinta. Leikkaussalissa tilanteet vaihtelevat, ja työ on tyypillisesti usein nopeatempoista. Potilaat ovat eri ikäisiä ja hyvinkin eri kokoisia. Tämän vuoksi myös lääkkeen oikea annostus*)  on ehdottoman tärkeää.
    Lääkelaskutaitoja tarvitaan yhtä lailla vuodeosastoilla ja lukuisissa muissa potilaiden hoitoympäristöissä.  Lääkehoidon turvallisuus on olennainen osa potilasturvallisuutta. Virheet lääkehoidossa, eli lääkityspoikkeamat, kuuluvat yleisimpiin potilasturvallisuutta vaarantaviin haittatapahtumiin. Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan sairaanhoitajan tehtävä on edistää potilaan yksilöllistä hyvää oloa. Lääkelaskujen hallinta on osa tätä. Jos olet edelleen eri mieltä asiasta, niin aihetta voi pohtia hieman eri näkökulmasta. Haluaisitko että sinä tai läheisesi olisi se potilas, jonka hoitaja annostelee lääkettä mututuntumalla? Tätä voisi verrata myös tilanteeseen, että olisit matkustajana lentokoneeseessa, jonka lentäjä tulkitsisi summamutikassa mittareita ja lennonjohdon antamia ohjeita.
    Joulukuun blogissani vinkkasin, että niin opiskelijana kuin ammatissa toimiessa hyväksi havaittu tapa on tehdä muistiinpanoja pieneen, taskuun mahtuvaan ja mukana kulkevaan vihkoon. Siihen voi dokumentoida myös lääkelaskujen kaavoja ja esimerkkejä lääkelaskuista. Niihin voi turvautua etenkin vasta-alkajana silloin, kun usko omiin lääkelaskutaitoihin kaipaa tilapäistä vahvistusta, eikä kahden eri henkilön toteuttama kaksoistarkastus juuri siinä tilanteessa ole syystä, tai toisesta mahdollista.
     
    2.  Lääkelaskujen hallinta on osa hoitoalan työntekijän ammattilaisuutta
    Tämän päivän hoitotyön tekijä on koulutettu ammattilainen. Hoitotyössä toimiessani olen joskus kuullut jonkun kliinistä hoitotyötä tekevän hoitotyön ammattilaisen perustelevan viiden vuoden välein uusittavan lääkehoidon ja lääkelaskennan osaamisen todentamisen tarpeettomuutta sillä, että ei tarvitse niitä omassa päivittäisessä työssä.
    Tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä, että työnantaja määrittelee yllä mainitun vaateen. Se ei ole tahdon asia, eikä oma valinta. Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus edellyttää ja valvoa, että työntekijöillä on sellainen peruskoulutus mitä työtehtävän hoitaminen edellyttää. Hoitotyössä toimisen perusedellytys on lääkehoidon osaaminen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mukaan ilman lääkehoidon koulutusta ei voi osallistua lääkehoidon tehtäviin ja toteuttamiseen.
     
    3.  Lääkelaskut ovat täysin opittavissa oleva asia
    Lääkelaskutaitojen harjoittaminen ja lääkelaskutentit ovat tärkeitä osioita hoitotyön koulutusohjelmissa. Viiden vuoden välein uusittava lääkehoidon koulutus ja etenkin lääkelaskut saattavat toisinaan saada jopa jonkun monessa liemessä keitetyn ja kokeneimmankin hoitotyön konkarin ahdistumaan. Turhaan. Omia lääkelaskutaitoja voi harjoittaa ja vahvistaa missä urakehitysvaiheessa vaan. Viitseliäisyyttä se kyllä vaatii mikäli lääkelaskutaidot ovat käytön puutteessa päässeet ruostumaan. Lääkelaskuja voi treenata oppilaitosten ja työpaikkojen järjestämien työpajojen tai täydennyskoulutusten ohella verkkoympäristössä. Terveydenhuollon verkkokoulutusta tarjoavan Skholen kurssivalikoimasta löytyy lääkehoitoon liittyen muun muassa kursseja lääkelaskennasta, farmakologiasta, lääkehoidosta ja lääkeaineryhmistä.
    ”Kehno matikkapää” ei ole käypä selitys olla osaamatta lääkelaskuja. Lääkelaskut ovat mielestäni suoraviivaisia ja loogisia verrattuna kaukaisten lukioaikojen matikankursseihin, jotka eivät totisesti olleet ihan ydinosaamisaluetta. Sain jopa ehdot lyhyestä matematiikasta lukion ensimmäisellä luokalla. Niistä selvittiin, kuinkas muuten, kuin harjoittelulla. Ilmeisestä "matikkalahjattomuudesta" huolimatta olen sairaanhoitajan ammatissa toimiessani oppinut lääkelaskut. Ja osaan ne sujuvasti, nopeasti ja varmasti. Väistelevän valittamisen, nettipalstoilla narisemisen ja aiheettoman ahdistumisen asemesta myös lääkelaskujen kohdalla kannattaa ryhtyä tositoimiin. Lääkelaskut eivät ole rakettitiedettä, vaan täysin opittavissa oleva asia. Myös tässä asiassa harjoitus tekee mestarin.


    *) Lääkehoidon toteuttamisen viisi oikeaa: Oikea potilas, oikea lääke, oikea antoaika, oikea antoreitti ja oikea annostus

  • Anettav

    Lisää palkkaa?

    Kirjoittaja: Anettav Kategoria: Blogi

    Aikuisiällä tapahtuva oppiminen on pääosin omaehtoista opiskelua. Naiset osallistuvat miehiä aktiivisemmin omaehtoiseen kouluttautumiseen aikuisällä, ja miehet puolestaan kouluttautuvat työnantajan tai työviranomaisen kehotuksesta. Katsotaankin, että naiset etsivät nyky-yhteiskunnassa omaa polkuaan eri tavoin kuin aiemmin. Ennen oli tavallista hankkia yksi ammatti elämänsä aikana ja pärjätä tämän valintansa kanssa eläkeikään saakka. Naiset opiskelevat huomattavasti miehiä enemmän sellaista, mikä ei johda tutkintoon, kuten kansalaisopiston kursseilla. Voidaan ajatella että naiset opiskelevat enemmän juurikin muista kuin urajohteisista syistä. (Laakkonen ym. 2017.) Valtaosa hoitoalan työntekijöistä on naisia, joten keskityn tässä nyt naisten näkökulmiin. Tarkoituksena ei ole syrjiä miehiä.
    Miksi nuoret naiset lähtevät opiskelemaan?
    1. opiskelu moninaisen ammatti-identiteetin saavuttamiseksi.
    2. opiskelu reunaehtojen puitteissa
    3. opiskelu liikkeellä pitävänä voimana
    4. opiskelu elämänkulun normatiivisen käsikirjoituksen rikkojana
    Kouluttautumisella pyritään ehkäisemään jämähtämistä niin sanottuun oravanpyörään. Käsi ylös jos olet joskus ahdistunut oravanpyörästä! Kouluttautuminen kehittää ammattitaitoa ja opiskelun ajatellaan takaavan mielekäs työ tulevaisuudessa. Minä pystyn ja kykenen, vahvistetaan työmahdollisuuksia ja osoitetaan muiden ja omien odotusten mukainen kyvykkyys työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.
    Naiset hakevat opiskelulta vastapainoa aikuisuuden velvollisuuksille ja opiskelujen myötä koetaan minäpystyvyyttä. Opiskelijoita motivoivat myös älylliset suoritukset opinnoissa. Nykyisin ei ajatella olevan yksi ja perinteinen malli kuinka kuuluisi elää, suorittaa opinnot, hankkia ammatti, puoliso, lapset, työt, lapsenlapset. Opiskelun avulla voi hakea omaa paikkaansa ja pallotella eri rooleissa. Opiskelu mahdollistaa liikkuvuuden eri rooleissa ja rajapinnoilla.
    Valmistumisen myöhästyminen
    Opiskelun tavoitteena on siirtyminen työelämään, mutta opiskelijoilla on valtavan kova paine työelämään jo opintojen ollessa kesken. Tuet siirtyvät jatkuvasti enemmän lainapainotteiseksi. Miten opiskelujen käykään, kun hypätään jo kesken opintojen töihin? Työelämään opintojen ohessa vetävät vahvasti rahallinen tilanne ja töiden kautta saadut tulot, ja tämä taas oli syynä opiskelujen viivästymiselle. Lisäksi yhteiskunnan paineet heijastuvat myös opiskelijoihin, sillä korkeakouluttautumista odotetaan yhä enemmissä määrin. (ks. Laakkonen ym. 2017.) Isolla osalla opiskelijoista rahallinen tilanne edellyttää työssäkäyntiä opintojen aikana, mikä puolestaan voi viivästyttää opintoja. Mutta töiden kautta hankittu työkokemus voi olla mittaamattoman arvokasta tulevaisuutta ajatellen, se lisää esimerkiksi mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
    Hoitajien kehittymis- ja kehittämiskohteet
    Olen pohtinut omia roolejani, sairaanhoitajana eli työntekijänä, ja hoitotieteilijänä eli opiskelijana. Omalla kohdalla tämä mahdollistaa tietynlaisen tasapainottelun eri roolien välissä. Kun mietitään sairaanhoitajien kouluttautumista, on hyvä huomioida kouluttautumisen tavoitteellisuus ja huomioida urasuunnitelmissa myös aiempi osaaminen (Tuomi 2008). Tämä tutkimus ei korostanut nousujohteista uraa motivaattorina, mutta osalla, mukaan luettuna itseni, myös se sisältyy motivaatiotekijöihin. Suorittajaluonteeni myöskin muistuttelee, että aikuisiällä opiskelu ei ole niin kovin yksinkertaista, joten sen rankkuuden ja rajallisen aikataulun vuoksi opiskeluun käytettävä aika on hyödynnettävä tehokkaasti ja tutkintotavoitteisesti. Omiksi motivaattoreiksini opiskelulle sanoisin juurikin aiemmin mainitut ja tärkeimpänä niistä oman osaamisen kehittämisen sekä tulevaisuudessakin mielekkään työn turvaamisen. Ymmärrän aivan täysin, että joku toinen löytää motivaation opintoihin jostain muusta.
    Nousujohteinen ura ja sitä myötä tuleva korkeampi palkka ei näytä olevan pääsyy opiskella. Raha puolestaan motivoi opiskelijoita tekemään keikkaa ja siirtymään enemmissä määrin työelämään, mikä osaltaan voi aiheuttaa haittaa opiskeluille. Yhteenvetona sanoisin, että muut tekijät motivoivat rahaa enemmän opiskeluun. Myös sairaanhoitajaksi opiskelevat lähihoitajat, mielenkiintoista kuulla teitä, pienen palkkaeron vuoksi tuskin palkka on ollut kovin suuri motivaattori opintoihin?
    Olisikin mielenkiintoista kuulla, miksi olet lähtenyt opiskelemaan ja mistä olet saanut motivaatiota opiskeluun? Myös miehet, sana on vapaa!
    Lähteet:
    Laakkonen E, Manninen J & Kauppila J. 2017. Nuoret aikuiset naiset elinikäisinä oppijoina - notkeaa toimijuutta työn, perheen ja opiskelun rajapinnoilla. Aikuiskasvatus 01/2017.
    Tuomi S. 2008. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen lasten hoitotyössä. KUOPION YLIOPISTON JULKAISUJA E. YHTEISKUNTATIETEET 156. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto. http://www.oppi.uef.fi/uku/vaitokset/vaitokset/2008/isbn978-951-27-0815-4.pdf

×