Jump to content

Hoitajat.net * Skhole -blogi



  • Meri Sierla
    Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus ja Skhole Oy ovat yhteistyössä tuottaneet kirjan ”Näyttöön perustuva toiminta - Tarpeesta tuloksiin” *). Uutuuskirja on asiantuntijoiden kirjoittama ajankohtainen, kattava ja kompakti opas näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen. Kentällä työskennellessä hoitotyö ei aina perustu parhaimpaan saatavilla olevaan ajantasaiseen tutkimusnäyttöön. Miksi? Kirjan innoittamana lähdin pohtimaan millaisia hoitotieteen ja ajantasaisen tutkimusnäytön antagonisteja on tullut eteen vuosien varrella kliinisen hoitotyön parissa. Käsi sydämelle hoitotyön ammattilainen, tunnistatko itsesi seuraavista tyypeistä?
     
    1. Ainoaa Oikeaa Hoitotyötä -tyyppi
    ”Minkä takia opiskelet tuollaista p***aa, nämä hommat oppii käytännössä” totesi entinen kollega. Olin tuolloin aloitteleva yliopistosairaalan anestesiahoitaja, ja tein työn ohella anestesiasairaanhoidon erikoistumisopintoja. Lausahduksessa kiteytyy perinteisiin ja totuttuihin tapoihin perustuvan hoitotyön kulttuurin syvin olemus. Tämän lajin edustajan mukaan vain kliininen hoitotyö, jossa ”ollaan kaksin käsin kiinni potilaassa” on Ainoaa Oikeaa Hoitotyötä. Hän kritisoi hoitotiedettä tuoden näkemyksensä mieluusti julki. Ja arvostelee, lähinnä selän takana, niitä työkavereitaan jotka eivät ajattele tai toimi samalla tavalla.  Osansa kirpeistä sivalluksista saavat ne kollegat jotka on irroitettu kliinisestä hoitotyöstä kehittämistehtäviin. Mottona on  ”Jonkun pitää hoitaa nämä potilaat!”
     
    2. Näin On Aina Tehty -tyyppi
    Edellistä leppoisampi tapaus on ”Näin on aina tehty” -lajin edustaja. Tämä perinteiden vaalija haikailee Hoitotyön Entisiä Hyviä Aikoja. Entisten aikojen muistelussa ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan konteksti, paikka ja aika ovat oikeat. Potilaan hoitotyön ja hoitotyössä käytettyjen toimintamallien on perustuttava ajantasaiseen tutkimusnäyttöön. Yksittäiselle hoitotyön ammattilaiselle vaade tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omia toimintatapoja, ja omien tietojen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä. Kerran opittu tapa toteuttaa hoitotyötä saattoi olla oman aikansa huippua. Mutta se ei itsestään selvästi tarkoita sitä, että se on tätä päivää ja näyttöön perustuvaa toimintaa. Koska vain muutos on pysyvää.
     
    3. Emmä ehdi -tyyppi
    Lajin edustajalle on tyypillistä, että hänellä on aina kiire. Kiire töihin, kiire töissä, kiire kotiin. Hänellä ei ole omasta mielestään aikaa irrottautua hoitotyön huumasta esimerkiksi silloin, kun työpaikalle hankitun uuden laitteen edustaja antaisi vartin mittaisen käyttöön opastuksen uuden laitteen käyttöön. Omin avuin tapahtuvaan opetteluun kuluvan työajan suhteen asenne on sitten suurpiirteisempi. Tämän seurauksena jatkossa työaikaa kuluu moninkertainen määrä, kun ajanhukkaa aiheuttavat niin laitteen käytön puutteellinen osaaminen kuin kyvyttömyys hyödyntää kaikkia laitteen suomia hoitotyön tekemistä helpottavia mahdollisuuksia. Lisääntyvästä kiireestä ja stressistä puhumattakaan. "Ja tässä pitäisi vielä muka ehtiä opetella uusia toimintatapoja!" tämän vauhdikkaan lajin edustaja tuhahtaa painaen lisää kaasua, ja jatkaa porhaltamista eteenpäin neliskanttisilla pyörillä.  Kun on niin kiire!
     
    4. Tää ei koske mua -tyyppi
    Lajin edustaja saattaa olla työuransa ehtoopuolella, jolloin intressit ovat ehkä jo osittain muissa asioissa. Jäljellä olevia vuosia tarkemmin tarkastellessa saattaa toisinaan käydä ilmi, että työvuosia riittää ennen kuin työyhteisö pääsee nauttimaan hänen eläkekakkukahvejaan. Lajin edustajassa saattaa olla myös ripaus ”näin on aina tehty” -tyyppiä. "Niin että siinähän teette numeron tuosta näyttöön perustuvasta toiminnastanne. Ei koske minua, minä en muutu. Panen pään pensaaseen ja teen tätä minun työtä minun tavallani!" tuumii tämä vastarannan kiiski. Sanomattakin selvää, että lajin edustajan poistuminen työyhteisöstä saattaa olla helpotus myös monelle yhteistyötä ja joustavuutta arvostavalle kanssatyöntekijälle.
     
    5. Tää on jo nähty -tyyppi
    Tämän lajin edustajalla on Mielipide. Erityisesti asioista tai toimintatavoista, joihin esitetään kyseenalaistamista, muutosta tai näyttöön perustuvaa uutta mallia. Lajin edustajalle on ominaista jyrkkäsanainen argumentointi. Tyypillinen lajin edustaja on tullut työyhteisöön kauan sitten suoraan koulun penkiltä. ”Mitä sitä työpaikkaa vaihtamaan tai työkiertoon lähtemään, samanlaista on joka osastolla” tai ”ei tule toimimaan, tämä kokeiltiin kymmenen vuotta sitten” jyrisee tämän äänekkään lajin tietäväinen edustaja. Kokemuksen syvästä rintaäänestä hänen kohdallaan tosin ei voi puhua, sillä hän on ollut toisella osastolla kliinisessä hoitotyössä viimeksi työharjoittelija-aikoinaan. Kukaan tuskin yllättyy tässä yhteydessä siitä sivuseikasta, ettei nyt ryöpytyksen kohteeksi joutunutta toimintamallia oltu edes keksitty kymmenen vuotta sitten... Koska tää on jo nähty!
     
    Seuraavassa blogissani käsitellään työhyvinvointia. Pysy kuulolla.
    *) Korhonen, Anne – Jylhä, Virpi – Korhonen, Teija – Holopainen, Arja: Näyttöön perustuva toiminta – Tarpeesta tuloksiin. Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus ja Skhole Oy, 2018.
    Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan. Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä: skhole.fi/kokeile.

  • Anettav

    Työpahoinvointi - Entä kun ei enää jaksa?

    Kirjoittaja: Anettav Kategoria: Blogi

    Voitko Sinä hyvin työssäsi? Työhyvinvointi tarkoittaa työn, sen mielekkyyden, terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin muodostamaa kokonaisuutta. Työhyvinvointia on todettu nostavan niin työyhteisön ilmapiiri, ammattitaito kuin motivoiva johtaminenkin. Miten nämä toteutuvat sinun työpaikassasi? On todettu, että lähihoitajien työ on fyysisesti kuormittavampaa, ja puolestaan sairaanhoitajilla psyykkinen kuormitus nousee korkeammaksi kuin lähihoitajilla. Psyykkinen kuormitus tarkoittaa muun muassa epäselviä tavoitteita, jatkuvaa kiirettä, muutosta tai pitkittynyttä epävarmuutta. Psyykkistä kuormittavuutta voi olla myöskin se, ettei työhön ole mahdollista vaikuttaa haluamallaan tavalla esimerkiksi työssä kehittymisen tai työtahdin suhteen. Saatko arvostusta työstäsi?
    Työturvallisuuslaki velvoittaa terveys- ja turvallisuusriskien arviointia työnantajan taholta. Skholen kurssilla voit tutustua tarkemmin työterveyshuoltoon. Hoitoalan fyysinen työkuorma on valitettavan suurta. Osittain tätä pyritään helpottamaan riittävällä koulutuksella, muun muassa työergonomiakoulutuksella sekä asianmukaisilla apuvälineillä. Korhonen ym. (2010) toteavat, että joka neljäs sairaanhoitaja ja lääkäri kokee työnsä paljon kuormittavaksi. Riittävä perehdytys, toimiva työterveyshuolto, sovitut työajat sekä säännölliset osastopalavarit vähentävät hoitajien kokemaa psykososiaalista kuormitusta. Voidaan miettiä kuinka monella esimerkiksi työajat ovat oikeasti sovittuja. Vasta päällä ollut ylityö- ja vuoronvaihtokielto laittoi sairaalat aivan sekaisin. Tällä hetkellä tilanne lähes kaikkialla on, että hoitajat joustaa työajoistaan, mikä lisää hoitajien kokemaa psykososiaalista kuormaa ja lisää uupumista työssään.
    Myös kehityskeskustelut ovat yksi keskeinen keino pitää huolta työntekijöiden turvallisuudesta. Kehityskeskustelun tavoitteena on turvata työntekijöiden turvallisuutta ja tukea työntekijän ammatillista osaamista. Kuitenkin on myös todettu, että rakentavan ja kriittisen palautteen antaminen sekä vastaanottaminen on hankalaa. Riittävän palautteen on todettu lisäävän työhyvinvointia. Koetko sinä saavasi riittävästi sekä positiivista että aidosti rakentavaa palautetta työstäsi?
    Psykiatrialla huolehditaan työntekijöiden psyykkisestä ja sosiaalisesta kuormituksesta lakisääteisellä työnohjauksella. Jokaisella psykiatrian puolella työskentelevällä työntekijällä tulee olla mahdollisuus saada työnohjausta, joka toimii ammatillisena välineenä henkisesti raskaassa työssä. Myös moni somatiikalla työskentelevä hoitaja törmää henkiseen kuormaan, etenkin silloin kun sairaudesta ei pystytäkään parantamaan, ja hoitajana tulisi tukea esimerkiksi sairastunutta potilasta tai läheisensä menettänyttä perhettä. Jokainen hoitoalan työntekijä kohtaa työssään potilaiden tuskaa ja kärsimystä, syöpähoitajat, kätilöt, tehohoitajat, mutta huolehditaanko hoitajien omasta jaksamisesta riittävästi? Kuinka voidaan tukea potilaita ja perheitä, jos hoitaja itse voi pahoin työssään?
    Mitä sitten tapahtuu kun ei oikeasti enää jaksa? Onneksi meillä on myöskin lakisääteinen työterveyshuolto. Ensisijaisesti järjestelyillä työyksiköissä tai organisaatioissa voidaan tukea yksittäisen työntekijän jaksamista. Toivottavaa toki olisi, että muilla järjestelyillä kuin sairaslomalla voitaisiin edistää työntekijöiden jaksamista työssään.
    Kerro kommenttiosioon; puhutaanko liikaa työhyvinvoinnista, vai pitäisikö puhua työpahoinvoinnista? Mitkä tekijät jo auttavat ja mitkä auttaisivat työssä jaksamistasi, jos näitä mahdollisuuksia tarjottaisiin? Ja tärkeimpänä, kerro kuinka Sinä jaksat?
     
    Painettu lähde:
    Korhonen H, Kortteisto T, Kaila M, Rissanen P & Elovainio M. 2010. Työn piirteet ja hoitosuositusasenteet terveydenhuollon ammattilaisilla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 47, 3–16

  • Hoitajat.net
    Kaupallinen yhteistyö
    Voit niittää vain sitä mitä on kylvetty ja vain sieltä mihin on kylvetty
    Syömiseen, liikkumiseen ja palautumiseen liittyvän tekemisemme ja suunnitelmien epäonnistuessa syytämme usein tässä kyseisessä hetkessä tapahtuvia asioita ja olosuhteita. Emme voineet syödä terveellisesti koska lounasruokalassa ei ollut mitään fiksua tarjolla ja ateriarytmi venyi koska piti siirtyä kiireellä palaverista toiseen eikä väliajalla ehtinyt haukkaamaan mitään. Ryhmäliikuntatunti jäi väliin koska päivän viimeinen työpalaveri venyi pitkäksi ja aamutreenit ovat mahdoton vaihtoehto koska silloin väsyttää niin paljon. Kaiken kukkuraksi yöuni jää vajaaksi koska iltaisin on niin paljon rästihommia kurottavana kiinni ja liitoksistaan natisevaa työsähköpostiakin pitää tyhjentää ennen nukkumaanmenoa.
    Moni meistä tunnistaa varmaasti tämän kierteen ja on sitä koittanut monin eri keinoin katkastakin. Pysyvää ratkaisua ongelmaan ei löydy niin kauan kuin elämme harhaluulossa, että kapulat arkemme rattaisiin putoavat tyhjiöstä sotkemaan peliä ilman syy-seuraus -suhdetta. Kun ymmärrämme ja sisäistämme sen tosiasian, että tämän päivän onnistumiset rakennettiin todellisuudessa jo eilen, alkaa merkittäviä muutoksia syntymään heti seuraavasta päivästä eteenpäin.
    Reaktiivinen elämäntyyli, jossa päivät kuluvat erilaisia tulipaloja sammutellessa tekee jokapäiväisessä arjessa onnistumisesta käytännössä mahdotonta. Jos aamupalaksi jää kiireen vuoksi pannullinen kahvia, jota seuraa kaksi äkäisenä ahmittua croissanttia työpäivän ensimmäisessä palaverissa, on päivän ateriarytmin syöksykierre saatettu valitettavan vahvalle alulle. Jos treenit ja muut liikuntasuoritteet on päätetty tehdä “jossain välissä kunhan vain ehtii” on hyvin todennäköistä, että havahdut sunnuntai-iltana ihmettelemään ilman yhtään treenisessiota, että “miten ihmeessä tässä nyt taas näin kävi?”
    Mutta mikä sitten avuksi?
    1. Ennakointi ja suunnitelmallisuus
    Kaikki kannattaa aloittaa oman ajatusmaailman peruskorjauksella niin, että siirrymme reaktiivisesta elämänasenteesta proaktiiviseen. Jotta vuoden 2018 hektisen työelämän keskellä ja arjen vastuiden seassa sukkuloidessa saisi riittävästi säännöllistä ja monipuolista liikuntaa, ravintoa ja palautumista, on turvauduttava ennakoivaan ja suunnitelmallisempaan lähestymistapaan. Erityisesti silloin jos et ole elämäntapaliikkuja, jolle on luontaista pitää itsensä hyvässä kunnossa olosuhteista riippumatta vaan elämäntapamuutos on ollut haastavaa hyvästä yrityksestä huolimatta.
    2. Elinympäristön päivittäminen
    Ennakointi ja suunnitelmallisuus kannattaa toteuttaa monella eri tasolla. Ensimmäisenä näistä suosittelen omilla luennoillani ja valmennuksissani elinympäristön muuttamista sellaiseksi, että hyvän valinnan tekeminen on mahdollisimman helppoa ja huonon valinnan tekeminen mahdollisimman vaikeaa. Kaikessa yksinkertaisuudessa aloitat siis tutkailemalla niitä paikkoja, joissa vietät suurimman osan ajastasi - koti, työpaikka, auto, julkiset kulkuvälineet, jne. - ja suoritat objektiivisen tarkastelun, että “onko tämä sellainen paikka, että tämä tukee minun terveyttäni ja hyvinvointiani vaiko ei?”
    Konkreettisina esimerkkeinä keskusteluissa nousee esiin riittävän monipuolisiin kotitreenivälineisiin investointi, jotta kotitoimistopäivinä, lapsen sairatellessa tai kiireen sotkiessa aikatauluja, saa kotona tehtyä ainakin jonkinlaisen treenin. Kahvakuulat, jumppapallo, säädettävät käsipainot ja muutama vastuskuminauha eivät investointina ole kummoinen mutta synnyttävät olohuoneen nurkkaan ja autotallin perälle varsin käyttökelpoisen voimailupyhätön.
    Erityisesti parempaa syömistä opetellessasi kannattaa edellä mainitut paikat varustaa sellaisilla ruoka-aineilla, että fiksujen aterioiden koostaminen, säännöllinen ateriarytmi, välipalat ja herkuttelu onnistuvat niin että päivittäinen energiamäärä ja makroravinteet osuvat suurinpiirtein toivottuun haarukkaan ja syöminen on mielekästä eikä aiheuta stressiä monimutkaisuudellaan tai ehdottomuudellaan.
    Palautumisen ytimessä ovat hyvät yöunet, joten ota oma makuuhuoneesi tarkasteluun ja käy läpi onko se yleisesti sellainen paikka, että siellä on mahdollista saada riittävä määrä laadukasta yöunta? Täsmäiskuvinkkeinä suosittelen hankkimaan makuuhuoneeseen pimennysverhot, madaltamaan lämpötilaa hieman sekä investoimaan patjaan, tyynyyn ja peittoon ainakin niin, että niiden vuoksi ei tarvitse kiemurrella läpi yön.
    3. Kalenterin siivous ja terve itsekkyys
    Edellä mainittujen muutosten lisäksi pitää muistaa, että paraskaan viritys elinympäristössä tai oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi hankittu apuväline ei auta jos niitä ei ehdi hyödyntämään lainkaan. Siksi moni hyvä yritys oman hyvinvoinnin parantamisessa tyssääkin tämän puttuvan viimeisen palasen, arjenhallinnan, puuttumiseen. Arjenhallinnan ytimessä tulee olla se tosiasia, että sinulla ei voi olla arjessasi enempää vastuita kuin yhden ihmisen on mahdollista hoitaa. Moni tunnollinen arjen sankari uhrautuu päivätyön, lastenhoidon, kodin ylläpidon ja parisuhteeseen panostamisen lisäksi myös hieman siellä ja jonkun verran tuolla ja lopulta käsissä on sekametelisoppa, jonka keskellä kukaan ei voi voida hyvin. Mikäli tähän pisteeseen on ajauduttu, on edessä oltava kylmänviileä pudotuspeli vähemmän tärkeiden ja merkityksellisten asioiden parissa niin pitkään, että ajankäyttö ja kuormitus saadaan siedettäväksi.
    Lopulta edessä on kaiken edellämainitun suunnitelmallinen ja systemaattinen yhdistäminen. Sinulla on siis tarvittavat liikuntavälineet kotioloissa, treeniohjelmat ja kuntosalikortit. Lisäksi kodin kaapit, auton hanskalokero ja työpöydän laatikot ovat täytetty terveyttä ja hyvinvointia tukevilla vaihtoehdoilla. Palautuminen on mahdolista paremmaksi viritetyn makuuhuoneen ja siedettävän työkuorman ansiosta. Nyt kaikki nämä siirretään proaktiivisesti viikkokalenteriin ja -suunnitelmaan niin, että onnistuminen esimerkiksi painonhallinnassa, vireystilan ylläpidossa ja suorituskyvyn kehittämisessä on lähes väistämätöntä.
    Nyt kyse ei suinkaan ole siitä, että määräisin muuttuman terveymunkiksi tai -nunnaksi, ei suinkaan. Olen itse naimisissa olevana 4-vuotiaan pojan isänä ja luentokeikkoja ympäri Suomen paahtavana kahden osakeyhtiön toimitusjohtajana hyvin tietoinen siitä, että elämä ei voi pyöriä levytangon ja raejuuston ympärillä. Pointti on siinä, että sopivan itsekkäällä tavalla ryhdytään täyttämään omaan kalenteriin fiksu päivärytmi. Tätä voi olla esimerkiksi lounastuntien ja kahvitaukojen aikatauluttaminen sekä työpäivien ja -vuorojen rytmittäminen niin, että sinun ei tarvitse olla 24/7 tavoitettavissa ellei toimenkuva sitä aika ajoin vaadi. Näiden lisäksi kalenteroidaan mahdolliset itselle mielekkäät liikuntaharrastukset (sulkapallo, salibändy, uinti, jne), joita tarpeen mukaan lisämaustetaan kuntosalitreenillä ja riittävällä määrällä arkiaktiivisuutta.
    4. Sadonkorjuun aika
    Kun näitä perusasioita on aikataulutettu riittävissä määrin ja tarpeeksi ajoissa etukäteen kalenteriin alkaa tapahtua ennennäkemättömiä muutoksia parempaan, varsinkin mahdollisiin aikaisempiin verrattuna. Ensinnäkin valmistautumista helpottaa kun voit jo edellisellä viikolla katosa mitä tuleva viikko tuo tullessaan ja miettiä miten, missä ja milloin liikut, syöt ja palaudut. Samoin päivittäisellä tasolla askareiden keskelle puuhastellessasi onnistuminen liikkumisessa, syömisessä ja palautumisessa onnistuu sekä vaivattomammin että huomattavasti todenääköisemmin kun pohjatyö on tehty hyvin: treeniohjelmat ovat kunnossa, eväitä on saatavilla ja virtaa riittää kun on päästy ajoissa nukkumaan.
    Kaikki tämä tiivistyy vanhaan tuttuun viisauteen, että vain sitä voi niittää mitä on kylvetty ja vain sieltä mihin on kylvetty. Terveyden ja hyvinvoinnin kohdalla monesti kasvukausi on vain yön mittainen, joten se mitä tänään kylvät tekstissä kuvatulla tavalla, on tarjolla niitettäväksi jo huomenna.
     
    Joni Jaakkola
    Optimal Performance Oy


    Voit lukea Joni Jaakkolan blogia myös kirjautumalla Skholeen.

  • Tero Riihelä

    Mitä täällä tapahtuu?! Uupuvatko vanhustyön ammattilaiset?

    Kirjoittaja: Tero Riihelä Kategoria: Blogi

    Marraskuussa kirjoitin päättötyön tekemisestä yleisellä tasolla ja mainitsinkin tuolloin, että minulla on kandityö terveystieteiden kandidaatin opintojen osalta edessä. Nyt työ onkin mennyt eteenpäin ja se olisi oltava valmiina kevään aikana. Aiheen valinnan vaikeudesta marraskuussa mainitsinkin ja lopulta päädyin valitsemaan aiheeksi; Vanhusten hoitotyössä olevien hoitajien työssä pysymiseen vaikuttavien tekijöiden tutkimisen kirjallisuuskatsauksena. Käytännössä pyrin kandityössä etsimään ja tunnistamaan kirjallisuuskatsauksen avulla ne tekijät, jotka vaikuttavat negatiivisesti ja positiivisesti hoitajien jaksamiseen, motivaatioon ja pysymiseen vanhusten hoitotyössä. Mielestäni aihe on ajankohtainen, koska vanhusten hoitotyötä kohtaan hoitajien kiinnostus ei niin sanotusti ole muodissa ja vanhusten määrä on lisääntymässä Suomessa tulevina vuosina.
     
    Vinkkejä kandidaatin työhön
    Olen nyt muutaman kuukauden kandin tutkielmaa tehnyt ja samalla olen ollut päivätöissä, joten tämä yhdistelmä on ajoittain haastavaa. Voin kertoa, että työ eteni ainakin aluksi hitaammin kuin oletin! Vaikka kokemukseni tästä ei ole kovin laaja, niin kuitenkin muutaman vinkin voisin mainita jotka pätevät varmasti kaikkiin päättötöihin koulutuksesta riippumatta.
    1.       Valitse aihe huolella ja ajoissa, jotta sinulla on aikaa muuttaa sitä tarvittaessa!
    2.       Aloita työ heti kun sen voi aloittaa! (itselläni on mennyt viikkoja hukkaan jahkailun vuoksi)
    3.       Tee itsellesi aikataulu työn vaiheista ja pyri noudattamaan sitä 100%!
    4.       Pyydä apua, palautetta ja tukea opettajilta/ohjaajiltasi ja opiskelukavereiltasi, koska he voivat nähdä puutteita ja näkökantoja työstäsi, joita et itse välttämättä tullut ajatelleeksi!
    5.       Muista myös pitää vapaapäiviä, jotta saat lepoa ja jaksat taas täysillä!
     
    Vanhusten hoitotyön tila Suomessa?
    Vanhustyön tilasta on ollut puhetta median lisäksi itsellänikin myös tuttujen ja kollegoiden kanssa käytännössä jo useiden vuosien ajan. Aiheen valitsin kandityökseni myös senkin vuoksi, että olen urani alussa työskennellyt lähihoitajana vanhusten hoitotyössä niin palvelutalossa kuin kotihoidossakin. Muistan noilta ajoilta, kuinka työ saattoi olla ajoittain hyvinkin raskasta ja todellakin työpäivän jälkeen saatoit olla fyysisesti todella väsynyt. Hetkinen!? Sanoinko minä, nuori ja terve mies, että hoitotyö vanhusten parissa olisi ajoittain fyysisesti väsyttävää? Kyllä sanoin! Vuorosi aikana sinulla hoitajana voi olla yli 15 kotikäyntiä tai laitoshoidossa monta huonokuntoista vanhusta ja kirjaimellisesti saatat juosta asukkaiden hälytyssoittojen perässä ”omien” potilaidesi lisäksi. Se väsyttää ensin fyysisesti ja sitten lopulta jopa henkisesti.
    Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan Suomessa melkein joka toinen (41%) vanhusten hoitotyössä oleva hoitaja on harkinnut työnsä lopettamista. Saman tutkimuksen mukaan vastaava luku oli 10 vuotta edeltävästi 21%. Eli 10 vuoden aikana työstään pois aikovien hoitajien määrä on kaksinkertaistunut Suomessa! Huhuuu...Mitä täällä tapahtuu!? Tutkimuksessa on mainittu mielenkiintoisia eroja Pohjoismaiden kesken, eikä luettava todellakaan ole mairittelevaa Suomen osalta naapurimaihimme verrattuna. Tosin positiivista oli se, että Suomessa vanhustyössä olevien hoitajien koulutus oli korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Mutta onko näin tulevaisuudessa, jos hoitajat väsyvät työhönsä?
    Suomessa vanhusten määrä nousee väestöön nähden ja esimerkiksi yli 85-vuotiaiden määrä oletetaan nousevan n. 2,5 kertaiseksi nykyisestä vuoteen 2040 mennessä. Pelkästään kotihoidon piirissä oli yli 75-vuotiaita noin 56 000 tuhatta henkeä vuonna 2016. Jännityksellä seuraan miten hoitotyön houkuttavuus kehittyy vanhusten hoitotyön parissa etenkin nuorten hoitajien keskuudessa.
    Toivottavasti Suomessa ei lähdetä ”alentamaan rimaa” hoitajien koulutuksen osalta ja paikkamaan näin hoitajien määrää vähemmän koulutetulla henkilökunnalla, vaan pidettäisiin kiinni jatkossakin siitä, että Suomessa olisi Pohjoismaiden koulutetuin vanhustyön hoitohenkilökunta. Jotta hoitajia kiinnostaisi ura ja työskentely vanhusten hoitotyössä jatkossa enemmän, olisiko pikaisesti tehtävä parannuksia? Esimerkiksi työhyvinvointiin, työoloihin ja työmotivaatioon vaikuttaviin tekijöihin.

  • Anettav

    3 syytä osallistua sairaanhoitajapäiville

    Kirjoittaja: Anettav Kategoria: Blogi

    Kaupallinen yhteistyö
    Tiesitkö, että osa sairaanhoitajapäivien ohjelmasta on kaikille ilmaista? Onko joku muu lähdössä ensimmäistä kertaa sairaanhoitajapäiville? Myös täältä Mikkelistä startataan Helsinkiin 22.3., itse osallistun ensimmäistä kertaa koskaan kaksi päivää kestäville sairaanhoitajapäiville! Hauskaa päästä juttelemaan kollegoiden kanssa ympäri Suomen ja kuulemaan mielenkiintoisia luentoja eri aiheista. Tässä kolme hyvää syytä lähteä mukaan tähän jokavuotiseen terveysalan ammattilaisten tapahtumaan:
    1. Pääset moikkaamaan ja vaihtamaan ajatuksia kollegojen kanssa joka puolelta Suomea, tämä jos mikä on verkostoitumista parhaillaan. Mikä määrä hoitajia kokoontuukaan yhteen, hieno tilaisuus vaihtaa ajatuksia muiden kaupungin kollegojen kanssa. Aina kannattaa muistaa, että omia verkostoja voi hyödyntää esimerkiksi työnhaussa, äläkä unohda, että puskaradio toimii myös meidän alallamme!
    2. Voit osallistua Keynote-luennoille ilmaiseksi! Muun muassa Harri Gustafberg puhuu stressistä ja itsensä johtamisesta torstain ilmaisella luennolla pääsalissa klo 10-45-11:30. Itsensä johtaminen on teemana todella mielenkiintoinen. Meidän hoitotyöntekijöiden on osattava johtaa itseämme, vaikka erityistä esimiesvastuuta ei muiden johtamisesta olisikaan. Näitä asioita on aina hyvä palautella mieleen, itse odotan mitä konkreettisia neuvoja Harri jakaa!
    3. Voit tutustua erilaisiin näytteilleasettajiin! Kiinnostaisiko opiskelu vai onko mielessäsi työpaikan vaihto? Sairaanhoitajapäivillä on paljon erilaisia näytteilleasettajia mukaan lukien useat ammattikorkeakoulut, yliopistot, eri sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ja lisäksi iso kasa eri järjestöjen edustajia. Lähde hakemaan inspiraatiota uusiin tuuliin tai selvittämään jo mielessä olevia kysymyksiä asiantuntijoilta, nyt siihen on hyvä mahdollisuus ihan paikanpäällä. Mikäli et ole tulossa maksulliseen ohjelmaan, ilmoittaudu ilmaiseen näyttelyosioon täältä viimeistään 23.3.!
    + Muistathan,että meillä on Skholen standi messuilla, itse olen paikalla torstaina klo 11:45-12:45 ja perjantaina klo 12-13, tule moikkaamaan ja osallistumaan arvontaan! Kurkkaa kaikki ilmaiset luennot sh-päivien esitteestä ja ole kuulemassa mielenkiintoisia luentoja. Minut löytää myös kaikille ilmaista paneelikeskustelua seuraamasta!

  • Outi Koskinen

    Loppuunpalamisen pelko

    Kirjoittaja: Outi Koskinen Kategoria: Blogi

    Ei minulla, mutta muilla. Minusta.
    Kannattaisiko himmata? Mistä sä ammennat tota iloa? Kuinka sä oikein viitsit? Ajattelitko kauankin jaksaa? Näihin kysymyksiin olen törmänny viime aikoina. Saan myös positiivista palautetta työstäni ( iso kiitos kaikille siitä), mutta mikä siinä onkaan, kun negatiivinen palaute ja kommentointi jää mieleen päällimmäiseksi ja huonot asiat voittavat monesti hyvät? Usein mietin myös sitä, onko työtäni kommentoivilla tai kysymyksien esittäjillä aito pelko jaksamisestani vai odottavatkohan he hetkeä jolloin pääsisivät sanomaan että mitä minä sanoin?! 
    Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun parisen vuotta sitten aloin säännönmukaisesti tehdä työtä avoimemmin, vastaanottohuoneeni ulkopuolella, useissa somekanavissakin. Ajattelin, että täydellinen avoimuus ja uudet työtavat hyödyttävät asiakkaitani ja tuovat minut lähemmäksi ja helpommin tavoitettavaksi.  Myös asiakasmäärieni kasvu sekä asiakkaiden kasvava palveluntarve haastoi ajattelemaan työtäni uudella tavalla. Aloin tietoisesti kertomaan uusista työtavoistani ja nostin keskusteluun tarpeen tehdä terveyden edistämistä nuorten kanssa erilailla, poiketen ehkä totutusta. Tiesin kyllä avoimuudella altistavani itseni arvostelullekin, mutta halusin kertoa, että uusilla työtavoilla olen säästänyt aikaa, saanut kaikki asiakkaat hoidettua ja olen innostunut työstäni uudella tavalla, kokenut ennennäkemätöntä työnimua.
    Tästä se riemu sitten repesi. Iloa ja innostustani ihmeteltiin, ihmetellään edelleenkin. Varoitellaan, että itku pitkästä ilosta ja reippaudesta seuraa ilman muuta romahdus. Näinkö se on? Pitääkö (terveyden)hoitotyötä tehdä edelleen näkymättömästi, kaikessa hiljaisuudessa ilottomasti? Eikö avoimesti voi kertoa, että pitää työstään ja haluaa sitä kehittää? Onko innostuksensa avoimesti näyttävä työmarkkinoilla uhka? Sillä ennen kuin otin askeleet avoimuuteen, kukaan, ei kukaan, ollut huolissaan jaksamisestani.
    Loppunpalaminen ei todellakaan ole leikin asia ja kommentit työstäni ovat saaneet minutkin miettimään, onko se todellinen uhka minulle juuri nyt. Olen miettinyt, mitkä merkit voisivat siitä varoittaa. En koe olevani stressaantunut, koen hallitsevani kiirettä, saan onnistumisen kokemuksia ja viihdyn asiakkaitteni parissa erinomaisesti. Koen, että työhyvinvointini, jaksamiseni ovat hyvällä tasolla.  Toki kuormitun välillä, minäkin. Minua eniten kuormittavat hyvin yleisesti työelämässä haasteiksi mainitut asiat kuten tiedonkulku ja  hoitotyössä yhä enemmän aikaa vievä kirjaaminen. Mutta mielestäni käsittelen työni haasteita niin, että jaksan kyllä! 
    Työssä jaksaminen ja loppuunpalamisen ennaltaehkäisy on merkittävä asia työyhteisöissä ja siitä on puhuttava enemmän avoimesti. Työssä jaksaminen on hyvinkin yksilöllistä ja olisi upeaa, jos kaikkien toiveet mielekkäästä työstä voitaisiin ottaa huomioon. Monesti tuntuu siltä, että kuormittavat tekijät ovat työyhteisöperäisiä, ei niinkään työstä tai työn sisällöstä johtuvia. Positiivinen palaute, viestinnän taito, esimiestyö, arvostava kohtaaminen. Tässä asioita, jotka minusta vaikuttavat kovasti työssä jaksamiseen. Mutta myös yksityiselämässä tapahtuvat asiat vaikuttavat työhön, tietty. Hullunmylly kotona, kaikkine haasteineen, asettaa paineita myös töissä. Työssäkin voi paremmin kun kotiasiat ovat tasapainossa ja itselle ja omille ajatuksille ja voimavaroja vahvistaville tekemisille on aikaa.  
    Mä yritän pitää työkyvystäni huolta liikunnalla, karvakavereita rapsuttamalla sekä ystäviä tapaamalla. Yritän keskittyä huonon sijaan hyvään, vahvistaa positiivista entistä paremmaksi ja jatkaa työilosta puhumista. Mitä mieltä sinä olet? Kerro, mitkä asiat tukevat / uhkaavat työssä jaksamistasi? Onko (hoito)työ juuri nyt uhka hyvinvoinnillesi vai sitä vahvistava tekijä? 
    Kuulemisiin !
     
     

  • Emmi Sivonen

    Työntekijä ilman perehdytystä on turvallisuusriski

    Kirjoittaja: Emmi Sivonen Kategoria: Blogi

    Työhön perehdyttämisen tarkoituksena on antaa työntekijälle riittävät lähtökohdat työskennellä työyhteisössä oikealla ja ennen kaikkea turvallisella tavalla. Mielestäni terveysalalla perehdytykseen on erityisen tärkeää panostaa, sillä muiden ihmisten parissa työskennellessä työntekijä kantaa mukanaan suurta vastuuta. 
    Minulla on kokemusta laadukkaan perehdytyksen saamisesta, mutta vastaavasti myös siitä, millaista on työskennellä saamatta lainkaan perehdytystä. Sen vuoksi tahdoinkin tämän tekstin kirjoittaa. Millaista on aloittaa työskentely silloin, kun pohjalla on kattava perehdytys ja silloin, kun sitä ei ole ollut ollenkaan?
    Heikko perehdytys vaarantaa turvallisuuden
    Työskentelin kerran työtehtävissä, jotka eivät olleet itselleni entuudestaan tuttuja. Työpaikka oli tuttu, mutta työtehtävät eivät. Ensimmäisenä työpäivänäni kävi ilmi, että minulle oli kyllä nimetty perehdyttäjä aamun ensimmäiselle tunnille, mutta kyseinen henkilö ei itse ollut roolistaan tietoinen tai erityisen kiinnostunut. Perehdytykseni jäi siis siltä osin saamatta, sillä tämä henkilö lähti omiin työtehtäviinsä.
    En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun kuulin mitä minulta vaadittiin ensimmäisenä päivänä. Minulle oli asetettu tiettyjä työtehtäviä, jotka oli yksinkertaisesti hoidettava. Paikalla ei ollut juuri silloin ketään, jonka luokse olisin voinut mennä ja kyseenalaistaa vallitsevan tilanteen. Eli ei sitten muuta, kuin hommiin vain.
    Kun ajattelen tuota muutamia viikkoja kestänyttä työjaksoa, niin voin vain sanoa, että onneksi kaikki meni hyvin. Hyvin siis siinä mielessä, että sain työni tehtyä ilman, että virheitä olisi sattunut. En vaarantanut muiden hyvinvointia, mutta vaaransin kyllä omani. Työpäivät koin vaativina, sillä varsinaisten työtehtävien lisäksi minun täytyi itse perehdyttää itseni työhön. Työpäivien jälkeen sain kyllä iltaisin unta, mutta heräsin joka yö useita kertoja samaan painajaiseen: olin tehnyt töissä jotain väärin tai olin jättänyt tekemättä jotain tärkeää. Sanomattakin oli selvää, että koko elimistöni kävi aivan ylikierroksilla suuresta stressimäärästä. 
    Kattava perehdytys avain laadukkaaseen työskentelyyn
    Viimeisin työkokemukseni on eräästä toisesta organisaatiosta, jossa perehdytys oli toteutettu aivan päinvastaisella tavalla – minulla oli nimetty perehdyttäjä ensimmäisen viikon ajan, ja perehdytysjaksoa varten sain erittäin kattavan listan asioista, jotka minun tulisi tietää. Lista kattoi kaiken aina työtehtävistä paloturvallisuuskaluston sijaintiin, ja se käytiin kanssani huolellisesti läpi ensimmäisten työpäivien aikana. Näin varmistettiin, että mitään tärkeää ei unohtunut. 
    Kattava perehdytys oli suuri voimavara, ja sen ansiosta koen tuon ajanjakson olleen työhistoriani onnistunein ja mielekkäin. Olen työskennellyt kyseisessä organisaatiossa eri yksiköissä myös myöhemmin, ja jokaisella kerralla olen saanut yhtä kattavan perehdytyksen listoineen kaikkineen.
    Hyvä perehdytys mahdollistaa turvallisen ja laadukkaan työskentelyn sekä auttaa työntekijää sopeutumaan osaksi työyhteisöä. Se myös ennaltaehkäisee virheitä sekä saa työntekijälle varman ja osaavan olon, mikä johtaa laadukkaampaan työskentelyyn.
    Työnantaja on vastuussa työntekijänsä perehdytyksestä
    Tiedän, etten ole ainut, jolla on kokemusta puutteellisesta perehdytyksestä. Samasta aiheesta, mutta hieman eri näkökulmasta on kirjoittanut aikaisemmin esimerkiksi Sonja.
    Voisi siis sanoa, että perehdytys luo pohjan turvalliselle työskentelylle, ja ilman perehdytystä tuo pohja on aika hutera. Kuinka monella organisaatiolla on siis varaa säästää perehdytyksestä? Kuinka moni terveysalan työnantaja uskaltaa ottaa moisen riskin? Terveysalalla vaillinaisesta perehdytyksestä johtuva työntekijän tietämättömyys saattaa näyttäytyä esimerkiksi merkittävinä katkoksina tiedonkulussa tai lääkevirheinä, jotka pahimmillaan voivat johtaa suureen vahinkoon.
    Tietysti virhe on ollut aikoinaan myös minun, kun en ole uskaltanut vaatia itselleni kunnollista perehdytystä. Omalla kohdallani suurin tekijä oli se, että tiesin, että työpanokseni oli laskettu yksikön vahvuuteen ensimmäisestä työpäivästä alkaen. Perehdytyksen vaatiminen ja siten omien työtehtävieni tekemättä jättäminen olisi kaatunut jonkun toisen niskaan, enkä halunnut aiheuttaa hankaluuksia heti ensimmäisenä työpäivänä. Itseni tuntien minä myös tiesin, etten koskaan tekisi mitään sellaista mitä en osaa ja siten vaarantaisi muiden hyvinvointia. Uskoin, että pärjään. Kyllähän minä pärjäsinkin. Mutta entäs jos en olisikaan pärjännyt?
    Nyt, jälleen hieman kokeneempana tiedän, ettei huoli perehdytyksestä saisi olla minun. Työnantaja on vastuussa työntekijänsä perehdytyksestä. Ilman asianmukaista työntekijän perehdytystä vaarantuu se kaikkein tärkein, eli turvallisuus, mikä on erityisesti terveysalalla huomionarvoinen asia. Nykyisin tunnen oikeuteni työntekijänä paremmin ja uskallan tarvittaessa vaatia riittävää perehdytystä työhön. Näin voin edistää terveydenhuoltopalvelujen laatua ja turvallisuutta myös omalta osaltani.
    Millaista on hyvä perehdytys sinun mielestäsi?

×