Mitä arvostat työtoverissasi?

[stabiili]

Mietin tässä että mitä ihmiset arvostavat työtovereissaan ::) Onko se korkea koulutus vai se miten sitä koulutustaan hyödyntää. Riittääkö se että on "mukava" työkaveri vai vaaditteko myös vastuunkantoa, tai jotain muuta mikä vaikuttaa siihen miten paljon arvostatte sitä ihmistä jonka kanssa teette työtä.

Minun mielestäni arvostus on ansaittava. Arvostan työtovereissani kykyä antaa ja vastaanottaa palautetta,hyvää organisointikykyä, vastuullista suhtautumista työtehtäviinsä sekä positiivista asennetta. Koska yleisimmin nykyään toimitaan "tiiminä" arvostan myös yhteistyökykyä ja halukkuutta kehittää työmenetelmiä sekä joustavuutta muuttuvissa tilanteissa.

Jokainen meistä on erilainen ja on hyvä eri asioissa joten erilaisuuden hyväksyminen ja vahvuuksien hyödyntäminen eri työtehtävissä ovat tärkeitä.

Mitä mieltä olette? Mikä tekee työtoveristanne arvostetun ja koetteko itse olevanne arvostettuja työyhteisössänne?

[Annis]

Luotettavuutta, vastuuntuntoa ja ammattitaitoa. Sitä, että tietää mitä osaa tehdä ja mitä ei. Osaa kysyä neuvoa tarvittaessa. Mukavuus sun muut sellaiset on näiden lisäks ehdottomasti plussaa .

Muoks: lisäyksenä vielä. Meillä pieni työyhteisö, jossa kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen. Arvostan työkavereitani ja uskon heidän arvostavan myös minua. Ollaan vapaa-ajallakin tekemisissä paljon (mm. lastemme kummeja ristiin). Tosin nyt olen hoitovapaalla, mutta työyhteisön jäsen siitä huolimatta ::)

[selena]

Huumorintajua, vastuuntuntoa ja sitä, että seistään toisen takana silloin kun on tarvis.

Alkuvuodesta 2009 olin puoli vuotta just semmoisessa työyhteisössä missä oli vaan tosi hyvä olla, koska kaikki työkaverit oli mukavia, lojaaleja ja vastuuntuntoisia. Ainahan sieltä joukosta löytyy joku laiskiainenkin, mutta ei semmonen mua niin paljoa rassaa kun se, että puhuu p'skaa toisesta selän takana. Lähes kaikki pelkästään naisia sisältävät työyhteisöt on mun kohdalla ollu semmosia, että jossain vaiheessa kuulee mitä joku on seläntakana jauhanut itsestä.. Se on rasittavaa, mielummin hyvä työyhteisö missä reilusti puhutaan asioista niin kun ne on!

[Nemesis]

Hyvässä työyhteisössä uskalletaan puhua asioista rehellisesti, annetaan ja otetaan vastaan sekä negatiivista että positiivista palautetta, osataan nauraa, ollaan vastuullisia ja avoimia.......

Hyvä työtoveri on ammatillinen, tietää mitä tekee ja tunnistaa omat puutteensa, sallii erilaisia tapoja toimia, on avoin uusille toimintatavoille, on luotettava ja lojaali, uskaltaa antaa ja ottaa vastaan palautetta, rehellinen.......

[selena]

tunnistaa omat puutteensa, sallii erilaisia tapoja toimia, on avoin uusille toimintatavoille

Nää unohtu mun listasta mut allekirjotan täysin.

[tiituska35]

Kahdenkymmenen vuoden hoitotyön kokemuksella olen sitä mieltä, että sillä työtoverin arvostuksella ei ole mitään arvoa loppupeleissä- jos se työkaveri ei arvosta sinua, vaikka kuinka arvostaisit työtoveriasi. Kun työyhteisössä tapahtuu ikäviä asioita-siinä seisot yksin-vaikka kuinka puhuisit totuutta vääryyksistä. Ja tämä asia on hoitotyön kirous-mitä sille voitaisiin tehdä?

Missä on se sama kollegiaalisuus, mikä lääkäreiden työelämässä on itsestään selvää??

[Inkajuulia]

Kahdenkymmenen vuoden hoitotyön kokemuksella olen sitä mieltä, että sillä työtoverin arvostuksella ei ole mitään arvoa loppupeleissä- jos se työkaveri ei arvosta sinua, vaikka kuinka arvostaisit työtoveriasi. Kun työyhteisössä tapahtuu ikäviä asioita-siinä seisot yksin-vaikka kuinka puhuisit totuutta vääryyksistä. Ja tämä asia on hoitotyön kirous-mitä sille voitaisiin tehdä?

Missä on se sama kollegiaalisuus, mikä lääkäreiden työelämässä on itsestään selvää??

Olen samaa mieltä. Todellinen totuus paljastuu, kun työyhteisössä tapahtuu jotain merkittävää. Ei tarvitse olla kuin väliaikainen työnkuormittavuuden lisääntyminen. Tällöin arvostan työkaveria, jonka kanssa voi puhaltaa samaan hiileen, turhia napisematta.

[-VF-]

Sitä, että hän on mies.

[selena]

Sitä, että hän on mies.

Reps  ;D VF haluaa näköjään laajentaa keskustelua tästä aiheesta  >:D

[holbs]

Sitä, että hän on mies.

Niin minäkin.

[Keep the faith]

Sitä, että hän on mies.

Niin minäkin.

Sitä, että hän on ihminen, joka hoitaa hommansa ilman, että kenenkään tarvitsee jälkiä siivota.

Että osaa sanoa ei eikä mennä kyykkyyn joka perhanan työnantajan pyynnöstä ja vaateesta.

Huumorintajua pitää olla. Avautua ei tarvitse, en minäkään kerro kiertoani tai rahaongelmiani duunissa.

Lusmut, liian uteliaat, laiskat ja työkyvyttömät(psyyke tai fysiikka) saavat minun puolestani työskennellä, kunhan ei olis duunikavereina.

Ja täydellisiä ei ole. Ei myöskään allekirjoittanut.

Kaikkein eniten juuri nyt ja tänään kaipaisin kunnon perseet penkkiin-meininkiä, tehkööt työnantaja itse annetut ja suunnitellut älykääpiöjutut, vajaat työvuorot jne.

Että käveltäis dunista veke koko osaston voimin ja todettais että se on voi voi, palataan asiaan kun mitotukset ja palkka-asiat on kunnossa.

Koko osasto, talo ja pks-alue...siinä alkuun.

[-VF-]

Sitä, että hän on mies.

Reps  ;) VF haluaa näköjään laajentaa keskustelua tästä aiheesta  :D

Kyllä se niin on, että naisvaltaisella alalla hommat tuntuvat toimivan paremmin miesporukassa. Ei sitä suoraan sanottuna kestäisi jos joutuisi työskenetelemään 24/7 pelkästään naisien kanssa.

[Tiikeri]

Ammattitaitoa, kykyä sopeutua eri tilanteihin ja kai se on kuitenkin lopulta niin että joidenkin kanssa on helpompi tehdä töitä kuin muiden eli myös henkilökemiät!Joidenkin ihmisten kanssa työt sujuu paremmin kuin muiden. Tiukat tilanteet vaativat erityistä intuitiota.....

[Pöllö]

Huomasin, etten muuten pidä kysymyksestä. Kahdesta syystä. Ensimmäiseksi, vastaan on tullut niin hitosti luonnehäiriöisiä pyrkyriminämukaosaanjohtaaolenkehittämisenjahenkilöjohtamisenguru -esimiehiä (ja muita työntekijöitä), että pelottaa heidän seuraavat ajatuksensa. Eli se, että luetaan tällainenkin palsta, ja sitten aletaan vaatimaan alaisia (tai kanssakollegoita) olemaan ylitäydellisiä mitä ihmeellisimmissä asioissa. Ja tehdään selväksi oma negatiivinen mielipide, jos ihminen ei siihen pysty. Semminkin kun monella tällaisella ihmisellä on myös turhan kovat luulot omasta itsestään, sosiaalisista taidoistaan, osaamisestaan, visionäärisyydestään, siitä, mitä hän on saanut itse aikaan... Toisekseen en voi muuttaa ihmisiä ja voin kantaa vastuuta vain omasta toiminnastani.

Olisihan se kiva, jos duunikaverit olisivat reiluja, suoria, hyväksyisivät erilaisia toimintatapoja. Olisivat huumorintajuisia, sosiaalisia, palvelualttiita. Hyviä lukemaan erilaisia tilanteita. Ennakoivia. Ja olisivat joka käänteessä vähän erilaisia: siellä olisi vähän enemmän ahkeraa ja joku sitten vähän vähemmän, eri ikäisiä, erilaisilla taustoilla, eri elämäntilanteissa. Toisia kunnioittavia ja ymmärtäviä. Tsemppaavia. Ammattitaitoa olisi vähintään tyydyttävästi, jollain yhdeltä alueelta enemmän, joltain toiselta vähemmän. Helposti lähestyttäviä, voi kysyä, esittää oman epävarmuutensa. Ja diplomaattisia, eivät takerru kaikkeen, jos pitää antaa kritiikkiä, niin se tehdään tavalla, joka tuntuu toisesta jopa hyvältä. Kiitostakin saisi, kehuja. Ja ajatusmaailmaa löytyisi silleen, että osaisi arvostaa myös ihmisenä. Leppoisia, toisaalla toimeen tarttuvia, joskus itselleen ja muille vähän helpomman päivän sallivia, taas sitten joskus hitusen enemmän itsestään irti ottavia. Selän takana puhuminen, puukotukset eivät näihin ihmisiin liity. Eikä oman itsensä korostaminen. Kollegiaalisuus kylläkin.

Vaan kun tuossa on hitonmoinen vaatimuslista. Eikä mulla ole oikein oikeutta mennä arvostelemaan toisen persoonaa ja olemusta, ellei ole todella perustellut syyt. Enkä oikein voi vaatia muita muuttumaan.

Itse voin yrittää vaikuttaa lähinnä itseeni. Toivottavasti itse olis jollain tapaa sosiaalinen, tasavertaisesti suhtautuva, ees vähäsen avulias, kohtuullisen osaava, suht hyvin hommansa hoitava ja siedettävä ihminen. Ja tekisi hommat keskiverrosti, joskus yli, joskus valitettavasti ali, toivottavasti vain vähän. Osaisi huomioida vähän muita ja heidän tuntemuksia, tarpeita, tavoitteita ja tapoja. Antaa tilaa ja kyetä yhteistyöhön. Joskus tuoda jotain uutta. Kykyä olla luontevana osana meidän työpalettia. Siinä nyt jotain alkuun - neljä keskeistä vois olla jotain tehdä työtä muiden kanssa - oppia välillä uusia asioita - joskus kehittää jotain eteenpäin - keskeisissä asioissa saavuttaa kohtalaisia tuloksia.

[tiituska35]

Suht tervettä psyykettä-ainakin tämän yövuoron jälkeen. ;D

[Veera]

Mullon vissiin ollut hyvä tuuri, kun voin vain sanoa, että arvostan sitä, että työkaveri kykenee olemaan hiljaa pitempään kuin kaksi minuuttia.

[Sari-Helena]

Mullon vissiin ollut hyvä tuuri, kun voin vain sanoa, että arvostan sitä, että työkaveri kykenee olemaan hiljaa pitempään kuin kaksi minuuttia.

Aivan. Ja vaikka en kaipaakaan työpaikalle tunnelmaa ja hiljaisuutta, joka on kuin Kaurismäen leffoista, niin kyllä olen uupunut sellaisten työvuorojen jälkeen, joissa työkaveri on ollut KOKO AJAN äänessä, huoh.

Rasittavia nämä, jotka tulevat työpaikalle kuin estradille ja pitävät monologiaan koko vuoron ajan  :D

[Vieras]

Sitä, että hän on mies.

Reps  :D VF haluaa näköjään laajentaa keskustelua tästä aiheesta  :nauraa:

Kyllä se niin on, että naisvaltaisella alalla hommat tuntuvat toimivan paremmin miesporukassa. Ei sitä suoraan sanottuna kestäisi jos joutuisi työskenetelemään 24/7 pelkästään naisien kanssa.

Näin sä sitten munasit ittes.

[vinksi]

Tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus. Arvostus eri ammateissa työskentelevien työkavereiden työtä kohtaan.

Turhanpäiväinen tärkeily ja tyhjän toimittaminen on mun mielestä kaikkein rasittavinta.

[Kerde]

Mä en tiedä mikä nimitys tälle on, mutta annan esimerkkejä mitä oon kuullut työkavereiden suusta enkä olisi halunnut kuulla niitä, koska ne pitäis siinä työssä TIETÄÄ.

"Mun miehellä on todettu keliakia prick-testillä."

"Mistä hemmetistä mä oisin voinu tietää sen, että lasten DM-epäilyt kuuluu akuutteihin?!"

Kaikki muu vielä menee, kotkotuksineen ja sukupuolineen, mut ärsyttää jos liikaa luotetaan siihen että osataan eikä viittitä edes sivistää itteään perusasioissa.

[Vieras: Riisi]

Huumorintajua, vastuuntuntoa ja sitä, että seistään toisen takana silloin kun on tarvis.

Sitä että kolleega ottaa vastuun tekemisistään ja kantaa vastuunsa, myös niistä virheistä.

[gannet]

Arvostan työkaverissani sitä, että hän hoitaa oman hommansa ja on tasavertainen työkaverina. Hyville vuorovaikutustaidoille annan myös arvoa.

[Inkajuulia]

Pitkää pinnaa.

[Pöllö]

Huumorintajua - tänä aamuna päivä käynnistyi väsyneenä hyvin, kun ehti ennen varhaista (klo 10...) alkanutta työvuoroa vetää kahvia, ottaa suklaata (tarjota työtoverillekin), naurattaa toista ja erityisesti nauraa itse hänen kommenteilleen. Ei olis muuten jaksanut... Kummasti tulee me-henki ja tsemppi päälle...  :)

Tällä viikolla on myös voinut heittää työkaverille homman, jonka hän tietää parhaiten, mulle on annettu sotku, jonka itse tiesin parhaiten (kun sen aiheutin)  :D ja kun tuli päällekkäisyys ja joku toinen vapaana, niin kysymykseen "voisitko" vastaus on aika automaattisesti "juu". Välillä väki myös yrittää lukea, mitä muut tekevät, jos on itsellä tekemisen puute ja aina joskus jotain pientä sitten huomaa duunikavereiden jelppaavan omissa hommissa. Ja vuoroin vieraissa. Ei ne oikeasti nopeuta hirveästi, mutta ovat vain pieniä tapoja huomioida muita... Niitä ei pyydetä, niitä ei vaadita, mutta niitä joskus toisillemme tehdään!

[Pörriäinen]

Huumorintajua, vastuuntuntoa ja sitä, että seistään toisen takana silloin kun on tarvis.

Sitä että kolleega ottaa vastuun tekemisistään ja kantaa vastuunsa, myös niistä virheistä.

Suoraselkäisyyttä ja ammatillisuutta myös vaikeiden asioiden äärellä. Tämän lisäksi koen tärkeänä, että työtoveri osaa arvostaa myös muiden tekemää työtä. Tiimityön ollessa vallalla nostettakoon myös hyvät yhteistyötaidot ja joustavuus kunniaan!