Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Reportteri

Päihdeäidit tulevaisuudessa pakkohoitoon?

Recommended Posts

Reportteri

Raskaana olevat päihdeongelmaiset naiset on saatava hoitoon tahdosta riippumatta, sanoo peruspalveluministeri Paula Risikko. Tähän saakka pakkohoitoon on voitu määrätä odottavia äitejä vain heihin itseensä kohdistuvan terveysvaaran perusteella. Risikon mielestä lakia tulisi nyt muuttaa niin, että hoidon perusteeksi riittäisi vaara syntymättömän lapsen terveydestä. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/09/risikko_paihdeaidit_tulevaisuudessa_pakkohoitoon_989275.html?origin=rss

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Eiks tästä jo ollu täällä topic aiemminkin...

Mutta sinänsä hyvä, äkkiseltään kannatan ja olen tähän asti kannattanut, mutta nyt sitten tuli mieleen, että eihän ne päihdeäidit sitten ilmoittaudu enää edes neuvolaan, kun tietävät joutuvansa pakkohoitoon. Toisaalta millainen tulevaisuus on lapsella joka aloittaa elämänsä päihdevieroituksessa. Ennemminkin ehkä paras ratkaisu olisi huostaanotto ja lapset takaisin äidilleen, kun todella voidaan osoittaa, ettei äiti enää retkahda ja kykenee huolehtimaan lapsistaan. (Ja mun mielipide on, että narkkareille ei ikinä, alkoholismi... en osaa sanoa.)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Kannatan tuota pakkohoitoa, koska sillä turvataan sikiön terveyttä ja annetaan tehokas mahdollisuus päästä kuiville.

Suomessa tuntuu tarvitsevan luvan melkein mihin tahansa muuhun, kuin lasten hankkimiseen. Jokin vastuu tulisi olla ihmisillä niistä sikiöitä silloin, kun halutaan lapsi synnyttää maailmaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

Ongelmana tulee varmaan olemaan just se ryhmä joka ei sitten pakkohoito-ajatuksen edessä uskalla neuvolaseurantaan, ja siitähän se riemu repeää sitten kun vauva syntyy...

Sen enempää asiaa pohtimatta kuullostaa ihan hyvältä, koska vauvan etu ja terveys menee etusijalle. Mun mielestä sos. puolella monesti katsotaan liian pitkään asioita vaan sillä perusteella että on biologiset vanhemmat, esim sellasia tapauksia joissa päihdeäiti laiminlyönyt lasta kuukausia/vuosia, lapsi otetaan tilapäisesti huostaan ja kun äiti on pari viikkoa kuivilla niin lapsi takaisin kotiin-> menee pari kuukautta ->lapsi huostaan, -> taas kotiiin jne jne jne.... Surullista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Kannatan tuota pakkohoitoa, koska sillä turvataan sikiön terveyttä ja annetaan tehokas mahdollisuus päästä kuiville.

Millä ne saadaan neuvolaan ja hoitoon? Vai pakotetaanko kuukausittain raskaustestiin? Suboxoneen yhdistelmähormonit? A-klinikat ja muu avohoito sais kyllä panostaa narkkareiden ehkäisystäkin huolehtimiseen. (Ja se ei taida olla päivittäin muistettava pilleri, kun se ei ole päihdyttävä.)

Tässä ehkä taas aihe, jossa pitäis keskittyä jälleen ennaltaehkäisyyn.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rhinaldo

Kannatan myös panostamista ennaltaehkäisyyn.

Pienellä kokemuksellani päihdeäitien hoidosta en ole kovin vakuuttunut (avo-osasto), jos lääkearsenaali on sama myös pakkohoidossa. Käytössä on monella iso repertuaari bentsoja, subua, kodeiinia, ym tottakai vähenevin annoksin, jos vointi sallii. Lisäksi kamaa liikkuu tietysti osastoilla, joten oma motivaatio on se ratkaisevin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Ongelmana tulee varmaan olemaan just se ryhmä joka ei sitten pakkohoito-ajatuksen edessä uskalla neuvolaseurantaan, ja siitähän se riemu repeää sitten kun vauva syntyy...

Näinpä, mutta tällä hetkellä lehtitietojen mukaan suunnitellaan lakia, jossa pakkohoitoa ei ole edes mainittu. En sitten tiedä, montako päihde-/narkomaaniäitiä tällä hetkellä raahautuu neuvolaan, ja montako näistä jää pois, jos sitten pakkohoito on mahdollinen raskauden aikana. Edelleenkään en tiedä, moniko neuvolaan päätyneistä narkomaaniäideistä sitten muuttaa päihdekäyttäytymistään. Jos laskelmat näyttävät, että pakkohoitomahdollisuus tuottaa enemmän hyötyä kuin haittaa, sitä tulee harkita. Yhtä hyvin pakkohoidon kriteeriksi voisi laittaa, ettei päihdeäiti ole neuvolaseurannassa ja vapaaehtoisessa, avoimessa päihdehoidossa. Kepit ja porkkanat voivat kulkea myös toiseen suuntaan.

Tälläkin hetkellä säädökset antavat mahdollisuuden lapsen huostaanottoon. Tällä hetkellä yritettäisiin lisätä keinoja tilanteisiin, joissa päihteitä väärinkäyttävä äiti vaarantaa lapsen terveyden, jopa hengen ennen syntymäänsä. Mikään pakko pakkohoitoa ei ole käyttää, vaan sekin voi olla sitten niitä keinoja joita käytetään, kun muut keinot eivät auta.

Tää on jännää tää suomalainen moraalipolitiikka: jos kadulla lähtee pohtimaan, pitäisikö pistää rahoja päihdeäitien hoitoon, kiinnosta ketään, äidit on ihan itse vastuussa, mitä lapsilleen tekevät. Sitten kun puhutaan pakkohoidosta, nousevat kaikki mahdolliset ja mahdottomat eettiset ongelmat ja tuntuu, ettei päihdeäidillä olisi mitään vastuuta valinnoistaan. Noin karrikoiden.  :o

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Kuuntelin tuon Halmesmäen haastattelun http://yle.fi/puhe/paivantasaaja.php?id=3442 ja kaikista tutkimuksistaan ja väitöksistään huolimatta hän ei kannata pakko/houkuteltua(=narkkarille korvausmaksu) sterilisaatiota. Vaikka tiedetään, että hoitomyönteisyys esim. HAL-polilla on pieni ja samat ihmiset palaavat ja palaavat, yhä uudelleen. Tai lähtevät vetämämään kaman perään. Ovat itsekkin mahd. syntyneet aikanaan ko.polin alaisuudessa, omien äitiensä ollessa narkkeja.

Aiheena tämä on aina yhtä kuvottava.

Pakkolait-ja sterilisaatiot peliin vaan, surutta. Vaikka siinäkin ihmisryhmässä on jokunen kuiville päässyt, ei se kompensoi millään vaurioituneita lapsia.

Eiks tästä jo ollu täällä topic aiemminkin?

Joo, http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=13122.0

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kaneli

Tärkeä ja vaikea aihe...Kun läheltä seuraa lasten elämää, joiden elämä on valmiiksi "pilattu" jo äidin kohdussa, tulee miettineeksi todellakin pakkohoidon mahdollisuutta eli se olisi pitänyt olla mahdollista jo kauan sitten...ihminen voidaan määrätä pakkohoitoon, jos on vaaraksi itselle tai muille..mutta äidin kohdussa kasvava vauva ei siis ole minkään arvoinen nykyään...niitä odotusaikana tulleita fyysisiä (!!) vaurioita ei voi syntymän jälkeen korjata ...eli asian perusteellinen julkinen "ruotiminen" on tosi tervetullutta. Nykyään kun on vielä muotia puhua rahasta joka välissä, niin onhan se suunnattoman kallista yheiskunnalle, kun tuetaan näitä erityislapsia ja tulevia aikuisia erilailla läpi elämän..vajaan vuoden (..tai toivottavasti lyhyemmänkin ajan) pakkohoito on rahassa mitattuna aivan eri luokkaa... cry.png

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Edelleenkään en pakkohoitoa kannata. Ja perustelut samat kuin toisessa ketjussa. Kuka tai mikä päättää pakkohoidon tarpeesta?

Tässä tuodaan taas esille, että sikiön oikeudet ovat suuremmat kuin raskaana olevan naisen. Tästä on sitten hyvä jatkaa aborttilain muuttamiseen. Vaihtoehtoina voisi olla aborttilainsäädännön tiukentaminen tai vastaavasti päihdeäitien pakottaminen keskeytykseen. Perusteluina se, että sikiö on todennäköisesti vaurioitunut alkuraskauden aikana äidin päihteidenkäytön seurauksena.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Edelleenkään en pakkohoitoa kannata. Ja perustelut samat kuin toisessa ketjussa. Kuka tai mikä päättää pakkohoidon tarpeesta?

Tässä tuodaan taas esille, että sikiön oikeudet ovat suuremmat kuin raskaana olevan naisen. Tästä on sitten hyvä jatkaa aborttilain muuttamiseen. Vaihtoehtoina voisi olla aborttilainsäädännön tiukentaminen tai vastaavasti päihdeäitien pakottaminen keskeytykseen. Perusteluina se, että sikiö on todennäköisesti vaurioitunut alkuraskauden aikana äidin päihteidenkäytön seurauksena.

Aborttilakia ei voi mun mielestä suoraan verrata, koska abortoitava sikiö ja sen oikeudet loppuu siihen aborttiin. Päihdeäidin sikiöllä on elämä elettävänä. Ts. tämä koskettaa ihmisalkua pidemmällä aikavälillä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Jos vertais vaikka armeijaan... Siellä on tullut käkittyä 11 kuukautta ja vaativat alati käymään vielä kertaamassa, jokunen kuukausi tarjolla ylimääräistä 24 h palvelusta... Eikä sillä kenenkään elämää pelastettu. Jos kieltäydyt tuosta systeemistä, istut jonkin 6 - 8 kuukautta linnassa. Jos pahoinpitelet tietoisesti ja vaikeasti vammauttavasti toisen, häkkiä heilahtaa vuosi, pari. Eikä silläkään tuomiolla enää ketään jälkikäteen pelasteta. Jos olet mielisairas ja olet vaaraksi itsellesi tai muut keinot eivät estä sairautesi pahenemista, ei kun tarkkailulähetteellä sisään. Oletko siellä päivän vai vuosia, riippuu ihan sairaudesta.

Mutta jos joku meinaa tuhota brenkulla tai piikittämällä sikiönsä, jonka hän aikoo synnyttää, eli käytännössä vammauttaa hyvin nuoren lapsen, niin on kerta kaikkiaan mahdotonta ajatellakaan, että mitään pakkotoimia nyt moista kohtaan voitaisiin miettiäkään. Parhaat kommentaattorit toisaalla ovat olleet päihdeäippöjen kohdalla olleet vielä linjalla "kyllä äiti tietää, mikä lapselle on parasta"...

Ai mutta joo, päihdeäitien paapominen maksaa ja päihteet on ihan vaan niiden oma ongelma... Suomen täysin alistuvaa asennetta vaikeiden asioiden edessä kuvaa rikesakko, jonka alaikäinen voi saada, jos häneltä löydetään alkoholia. 20 egeä.

Jännä juttu muuten, että jokunen näistä ulkopuolisella voimalla hoitoon raahatuista päihdeongelmaisista sattuu olemaan sitäkin mieltä, että oli tasan ainoa keino saada aikaan mitään, ovat jopa vähän tiukempienkin otteiden kannalla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Miten tämä pakkohoitoon ohjaus käytännössä toteutettaisiin? Neuvolaan ei hakeuduta, koska silloin joutuu vankilaan/eristetyksi. Pahimmat vauriot syntyvät alkuraskaudessa, jolloin raskautta ei vielä ulkopuoliset välttämättä havaitse. Pakolliset raskaustestit kaikille 18v. täyttäneille naisille?

Mikä on raja-arvo, jolloin pakkohoitoon päädytään? Kuka sen asettaa? Entä mikä olisi rajana: tupakointi, alkoholi, lääkkeet vai huumeet ja missä määrin niitä saisi käyttää?

Kuka valvoisi käyttöä? Riittääkö, että naapuri epäilee ja sitten viedään testeihin?

Omissa korvissani kuulostaa pahasti naisten ihmisoikeuksien polkemiselta. Kyllä, itseänikin surettaa viattomat lapset, jotka saattavat vahingoittua jo kohdussa äidin päihteiden käytön seurauksena. Suomalaiset naiset synnyttävät hieman alle 60 000 lasta vuodessa. Päihteiden käytön johdosta vammautuneita lapsia syntyy noin 100 vuodessa. Sekin on liikaa, mutta vuosittain liikenteessä loukkaantuu yli 1000 ja kuolee 40–50 alle 15-vuotiasta lasta. Hieman siis suhteellisuutta.

Olen siis edelleen sitä mieltä, että ohjaus ja neuvonta sekä esim. erillinen raskaanaolevien vieroitusklinikka olisi sekä inhimillisempää että oikeudenmukaisempaa. Parasta olisi kunnon ehkäisymenetelmä, joka olisi sekä edullinen että helppokäyttöinen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Mulla ei ole hyviä ja ihmisoikeuksia kunnioittavia ratkaisuja tähän ongelmaan, kaipaisin kyllä lastentekokieltoa lainsäädäntöön, vähän samaan tapaan kuin eläinsuojelurikoksista voidaan määrätä eläntenpitokielto. Taas on elukoilla asiat paremmin kuin ihmisillä.

EläintenPITOkielto on aika kaukana lastenTEKOkiellosta. Enkä sanois, että eläimillä olisi asiat paremmin, niitä on helpompi kontrolloida, koska yleisesti arvostamme enemmän ihmisrotua.

Mutta toi mitä Pöllö sanoi on niin totta. Ollaan ihan kädettömiä, kun ei uskalleta puuttua ja liikaa mietitään kaiken maailman hanttapulien ihmisoikeusarvoja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Mikä on raja-arvo, jolloin pakkohoitoon päädytään? Kuka sen asettaa? Entä mikä olisi rajana: tupakointi, alkoholi, lääkkeet vai huumeet ja missä määrin niitä saisi käyttää?

Kuka valvoisi käyttöä? Riittääkö, että naapuri epäilee ja sitten viedään testeihin?

Omissa korvissani kuulostaa pahasti naisten ihmisoikeuksien polkemiselta. Kyllä, itseänikin surettaa viattomat lapset, jotka saattavat vahingoittua jo kohdussa äidin päihteiden käytön seurauksena. Suomalaiset naiset synnyttävät hieman alle 60 000 lasta vuodessa. Päihteiden käytön johdosta vammautuneita lapsia syntyy noin 100 vuodessa. Sekin on liikaa, mutta vuosittain liikenteessä loukkaantuu yli 1000 ja kuolee 40–50 alle 15-vuotiasta lasta. Hieman siis suhteellisuutta.

Olen siis edelleen sitä mieltä, että ohjaus ja neuvonta sekä esim. erillinen raskaanaolevien vieroitusklinikka olisi sekä inhimillisempää että oikeudenmukaisempaa. Parasta olisi kunnon ehkäisymenetelmä, joka olisi sekä edullinen että helppokäyttöinen.

Kynnys pakkohoitoon olisi varmasti korkea, ja väliin jäisi vielä paljon harmaata aluetta, jossa äitiä ei velvoitettaisi pakkohoitoon, mutta vaikeasti vammautuneita lapsia syntyisi. Tälläkin hetkillä ollaan valmiita koviin toimiin lapsen suojelemiseksi, mutta käytännössä toiminta alkaa vasta lapsen synnyttyä; lapsi otetaan välittömästi huostaan. Muitakin pakkokeinoja on, jälkitarkastukset taitavat olla pakollisia, että saa tiettyjä sosiaalisia etuuksia.

Totta kai olen samaa mieltä, että pakkohoito on vasta viimeinen keino, ja sitä ennen tulisi käyttää ja tarjota useita muita mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen, vapaaehtoisesta lähtökohdasta. Totta on, että pakkohoito ei tavoita kaikkia - emme elä totalitarismissa. Vaikkapa neuvolassa käynti ei todennäköisesti voi olla peruste todeta pakkohoidon tarve, ettei sitten vältellä neuvolakäyntejä.

Eikä pakkohoito ole 9 kuukautta kestävää vankeutta, vaan tavallisesti huomattavasti lyhyempi, päiviä tai viikkoja kestävä monipuolinen tarttuminen ongelmaan, enemmänkin nykyisiin hoitokonsteihin verrattuna kattavampi, jopa enemmän eväitä ja tukimuotoja antavampi. Kattavaksi sitä ei saa millään, jos poliisi käy kotikäynnillä, joku huolestunut tuttu tekee "sikiönsuojeluilmoituksen", raskaana oleva nainen on kovassa humalassa kaupungilla... Ja toden totta, raskauden alkuhetkillä järjestelmä ei pelaa. Sillä hetkellä syntyvää lasta ajatus ei pelasta. Ehkä seuraavan. Tai ehkä joku alkaa miettimään lain voimaantulosta johtuvan mediakohun ansiosta, vetääkö tankkiautollisia kemikaaleja sikiöönsä raskautensa aikana vai ei.

Enemmän kuin itse pakkohoitoa kaipaan valtavaa kokonaisuudistusta koko päihdehuoltoon. Jos päihdeäitien pakkohoito saadaan läpi ja edes kourallinen henkilöitä tätä kautta viikoksi, pariksi kunnon hoitoon, löytynee rohkeutta tehdä vihdoin niitä oikeasti isoja ratkaisuja. Kuitenkin noin 6000 sikiötä on vuosittain vaarassa vammautua päihteiden vuoksi. Alkoholin suurkuluttajia on Suomessa 500 000 - 600 000. Alkoholi on yleisin kuolinsyymme. Ja asennoituminen on jatkuvasti liki pitäen kädet pystyssä olemista.

Vertaaminen liikenteeseen on appelsiinin vertaamista omenaan. Mutta valtiovalta kyllä laittaa vuosittain aika isojakin rahoja liikennekuolemien ehkäisyyn. Kameravalvontaa, teiden rakenteellisia kunnostamisia, uudet liikenneväylät rakennetaan erilaisiksi, tuomioita tulee, sanktiojärjestelmä kovenee, pelkät sakot saa vuosittain yli 150 000 autoilijaa. Jos liikenteessä humalatilalla vammautat jonkun, vankeutta tulee 1 - 2 vuotta. Jos humalatilalla vammautat sikiön, mitä väliä, tärkeintä on äidin oikeudet? Minusta siinä on ristiriita. Henkirikoksissakin menehtyy "vain" 130 ihmistä vuodessa, mutta taposta tyypililnen tuomio on kuitenkin 8 - 9 vuotta, yksittäisen henkilön kohdalla yhteiskunnan kustannukset satoja tuhansia euroja. Päihteillä voi kyllä tappaa sikiönkin.

Ja nykyäänkin lastensuojeluilmoituksen voi ja se pitää tehdä jo varsin pienillä indikaatioilla, eikä sen koeta olevan esteenä vaikkapa ambulanssin soittamiselle tai terveydenhuollossa käymiselle. Pakkotoimet ovat mahdollisia mm. mielenterveysongelmien hoidossa, mutta vain se viimeinen keino, joka ei tavoita todellakaan kaikkia. Ei estä lukuisien muiden hakeutumista ja pyrkimistä hoitoon. Ja mielenkiintoista sinänsä, jos raskaana oleva näkee pikku-ukkoja skitsofrenian vuoksi, voidaan hänet kärrätä hoitoon. Jos sama henkilö näkee pikku-ukkoja otettuaan viikon amfetamiinia, niin tilanne olisi jotenkin erilainen - äidin päätöksentekovalta estää amfetamiinin kohdalla pakkotoimen, mutta skitsofreniassa äiti on menettänyt päätöksentekovaltansa? Entäpä vaikuttaako raskaus jo nykyisinkin hoitamiseen? Suhtaudutaanko raskaana olevaan skitsofreenikkonaiseen nykyisin vakavammin kuin samassa psyykkisessä tilassa olevaan skitsofreenikkomieheen?

Ehkä asennoitumiseni koetaan sitten pelkästään naisen aseman polkemiseksi, pakkotoimien laajentamiseksi likipitäen kaikkiin raskaana oleviin naisiin ja valtavan valvontajärjestelmän rakentamisena? Ikävää, koska näin en todellakaan haluaisi tehdä, ja toisekseen haluaisin kaivaa äidin oikeuksien alta vähän paremmin esiin myös sikiön/lapsen - ehkä tulevan naisen ja äidin oikeudet. Ongelma ei liene kuitenkaan vain pakkohoidon puute, vaan se, ettei koko ketju ole välttämättä täysin hallinnassa. Se tulisi saada hallintaan, ja se mitätön ja ehkä käytännössä toteutumaton osuus pakkohoitoa tai sen mahdollisuutta on vain jäävuoren huippu, pieni, viimeinen ja äärimmäinen keino, joka ei tavoita kaikkia, mutta joka ehkä joskus voi olla se keino jonkin lapsen pelastamiseksi. Eikä tietenkään ole järkevää rakentaa järjestelmää, joka pakkohoidon pelossa estäisi ketään hakeutumasta terveydenhuoltoon. Ei se ole sitä esimerkiksi mielenterveyshoidossakaan tai lasten sairauksissakaan (vrt. lastensuojeluilmoitus).

Kommenttia ehkäisymenetelmästä en ihan täysin ymmärtänyt. Uusia ehkäisymenetelmiä ei ole välittömästi tulossa, mikään laajasti käytetty ehkäisymenetelmä ei ole täysin varma, ja eettinen ongelma on samankaltainen, joistain näkökulmista jopa kovempi: voimmeko pakottaa, painostaa tai johdatella päihteiden käyttäjän käyttämään ehkäisyä, estämään hänen raskautensa, oikeuden tulla äidiksi? Ehkäisyyn kannustamisesta ja sen valvomisesta koituvat myös omat ongelmansa. Mutta aivan totta, ehkäisyllä voidaan estää useita ongelmia, mutta ei kaikkia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Suomen laki pohjautuu kaikin puolin lasten oikeuksiin, mutta sikiötä ei katsota lapseksi ennen kuin se on syntynyt, eikä siten minkäänlaisia oikeuksia. Mutta jos nähtäisiin asia niin, että siitä sikiöstä tulee ihminen, jolla on koko ihmiselämä edessä (toisin kuin abortoitaviksi päätyvillä) niin varmasti huomioitaisiin se, että sikiölläkin pitäisi olla mahdollisuus saada hyvä alku elämälle.

Eihän se toki mitään takaa, että lapsesta tulee terve, synnytyshän on ihmiselämän vaarallisimpia hetkiä. Voisihan sen lain rajata siihen, että ne joilla on todettu selvä päihteiden väärinkäyttö, joutuisivat pakkohoitoon sikiön edestä. Niitähän on PALJON, ainakin terveysasemalla kävijöitä. (Ja neuvolaahan ne käyttää.) Edelleen pakkohoidon ulkopuolelle jäis harmaa alue, mutta ehkä se harmaa aluekin lieventyis, kun olisi olemassa ihan oikeasti pelko. Tää meidän hyssyttelykulttuuri kun ei pelota ketään. Jos olisi rohkeampia rangaistuksia oikeista asioista, niin kynnys tehdä niitä rikoksia nousisi näillä rajatapauksilla. Mutta tää menee jo siihen, että koko päihdelainsäädäntö pitäisi kääntää nurin ja ravistella kunnolla.

Ja sitten viuhdon vielä ruoskaa sillä, että terveydenhuoltohenkilöstöllä pitäisi olla enemmän rohkeutta puuttua päihteiden käyttöön. Ja samalle porukalle pitäisi myös antaa enemmän avaimia siihen. Ensipu/tk-päivystykset on siinä ehkä isoimmassa asemassa.

Suomen täysin alistuvaa asennetta vaikeiden asioiden edessä kuvaa rikesakko, jonka alaikäinen voi saada, jos häneltä löydetään alkoholia. 20 egeä.

Ehkä jos toi summa edes olisi isompi, vanhemmat älyäisi paremmin kasvatustehtävänsä. Joidenkin kohdallahan kyse on täysin kasvatukse puutteesta ja siitä, ettei vanhemmatkaan uskalla puuttua, kun se on meidän yhteiskunnalle ominainen tapa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Suomen täysin alistuvaa asennetta vaikeiden asioiden edessä kuvaa rikesakko, jonka alaikäinen voi saada, jos häneltä löydetään alkoholia. 20 egeä.

Ehkä jos toi summa edes olisi isompi, vanhemmat älyäisi paremmin kasvatustehtävänsä. Joidenkin kohdallahan kyse on täysin kasvatukse puutteesta ja siitä, ettei vanhemmatkaan uskalla puuttua, kun se on meidän yhteiskunnalle ominainen tapa.

Mahtaisko esim. 200 euron juopottelusakko muuttaa lasten/nuorten asennetta alkoholia kohtaan jotenkin kielteisemmäksi..? Vai olisiko kuitenkin niin että kodin ja yhteiskunnan esimerkki on se mikä parhaiten vaikuttaa asenteisiin..?

Totaalikiellot ja isot rangaistuksen uhkat toimivat mun kokemuksen mukaan nurinkurisesti, keskustelemalla ja esimerkin voimalla saadaan paljon parempia tuloksia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Rikesakko nuoren päihtymykseen vaikuttaa vain pieneen osaan ihmisiä, mutta tuo oli vain oma ensireaktioni - maksa 20 egeä ja so what... Ja todennäköisemmin kiinnijäämisriski tässäkin on ennalta estävämpi tekijä kuin rangaistus. Alaikäisen kohdalla sinänsä hyväkin, että rangaistus on nimellinen, ettei tule turhaa vastareaktiota. Onko se riittävä viesti, ehkä ei, mutta positiivista on kuitenkin konkretia, ja jos tuosta sitten tieto kulkee tarpeellisissa tapauksissa eteenpäin. Turhaa leimaamistakaan tuossa tilanteessa myöskään toivo. Mutta totta, se tärkein työ ja keskeiset vaikutuskeinot ovat aivan toisaalla. /off-topic

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Suomen täysin alistuvaa asennetta vaikeiden asioiden edessä kuvaa rikesakko, jonka alaikäinen voi saada, jos häneltä löydetään alkoholia. 20 egeä.

Ehkä jos toi summa edes olisi isompi, vanhemmat älyäisi paremmin kasvatustehtävänsä. Joidenkin kohdallahan kyse on täysin kasvatukse puutteesta ja siitä, ettei vanhemmatkaan uskalla puuttua, kun se on meidän yhteiskunnalle ominainen tapa.

Mahtaisko esim. 200 euron juopottelusakko muuttaa lasten/nuorten asennetta alkoholia kohtaan jotenkin kielteisemmäksi..? Vai olisiko kuitenkin niin että kodin ja yhteiskunnan esimerkki on se mikä parhaiten vaikuttaa asenteisiin..?

Totaalikiellot ja isot rangaistuksen uhkat toimivat mun kokemuksen mukaan nurinkurisesti, keskustelemalla ja esimerkin voimalla saadaan paljon parempia tuloksia.

Mä nyt ajattelin, että alaikäisen sakot maksaa vanhemmat ja isompana sakkona se vaikuttaisi tehokkaammin niihin vanhempiin jotka ei muuten välitä mitä lapset tekee maailmalla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Kommenttia ehkäisymenetelmästä en ihan täysin ymmärtänyt. Uusia ehkäisymenetelmiä ei ole välittömästi tulossa, mikään laajasti käytetty ehkäisymenetelmä ei ole täysin varma, ja eettinen ongelma on samankaltainen, joistain näkökulmista jopa kovempi: voimmeko pakottaa, painostaa tai johdatella päihteiden käyttäjän käyttämään ehkäisyä, estämään hänen raskautensa, oikeuden tulla äidiksi? Ehkäisyyn kannustamisesta ja sen valvomisesta koituvat myös omat ongelmansa. Mutta aivan totta, ehkäisyllä voidaan estää useita ongelmia, mutta ei kaikkia.

Ehkäisymenetelmällä tarkoitin ei toivotun raskauden ehkäisemistä tehokkaammin. Valitettavasti juuri päihteiden väärinkäyttäjät eivät ehkäisystään huolehdi, millä muistaa ottaa e-pilleri, kun päiviä puuttuu muutoinkin tiedosta. Kondomia ei erittäin todennäköisesti käytetä. Hormonikierukka olisi helppo ja tehokas, mutta kallis eikä aina sovellu synnyttämättömille. Ehkäisykapselit koetaan usein esteettisenä haittana

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Neuvolajärjestelmä on rakennettu porkkanoiden varaan, eka yhteys äitiysneuvolaan ennen 16.raskausviikkoa, jotta mahdollinen kuppa ei ehdi siirtyä istukan kautta sikiöön, palkintona äitiysavustus. Jälkitarkastus taas on vaatimuksena vanhempainrahan saamiselle. Millä houkutellaan päihteiden käyttäjä vastaanotolle, jos pelkona on pakkohoitoon määrääminen? Olisiko ennemminkin tarvetta lisätä päihde (ja muitakin sosiaali-)palveluja raskaanaoleville ja vauvaperheille? Onko ensikoteja enää olemassakaan vai onko ne kaikki muutettu turvakodeiksi? Jos päihdeperhe saisi paremman alun vapaaehtoisuuteen perustuvassa hoitoonohjausjärjestelmässä, johon koko perhe osallistuisi,  nyt kun sitä perhekeskeisyyttä niin kovasti äitiyshuollossa muutenkin korostetaan.

Ongelma on vain se, ettei narkkareita oo ennenkään avohoidot auttaneet. Muutenhan tätä pakkohoitoa ei tarvitsisi edes miettiä.

Jos sikiön oikeudet alkavat mennä äidin oikeuksíen edelle, eikö sektio ole vauvalle vaarallisempi kuin alatiesynnytys, joten ns. pelkosektiot pitäisi ehdottomasti lopettaa? Lähes kaikkiin käytössä oleviin synnytyskivun lääketieteellisiin lievitysmenetelmiin liity myös pieni riski sikiölle, jos sikiön terveys laitetaan äidin oikeuksien edelle, ei äidin voida sallia käyttää syntyvän lapsen terveyttä vaarantavia lääkkeitä synnytyksen tai raskauden aikana.

No jos haluaa nähdä asiat noin mustavalkoisina, että kaikki riskit on isoja riskejä. Sektion ja synnytyksessä käytettävien kipulääkkeiden riskit on huomattavasti pienemmät kuin se, että lapsi syntyy esim, opiaattiriippuvaisena ja kärsii vieroitusoireista monta vuorokautta. Lisäks sitten mitkä muut vahingot keskushermostolle sit on koitunut.

Lisäks synnytyksessä käytettävät kipulääkkeet on kuitenkin myös hyödyksi, lapselle ja äidille, toisin kuin huumeet. Mä en halua nähdä asiaa noin mustavalkoisena, silloin kun toisesta on hyötyjäkin, toisesta ei. Vaikken nyt pelkosektioita itse ymmärräkään, koska itse pelkäsin nimen omaan sektiota.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Jos sikiön oikeudet alkavat mennä äidin oikeuksíen edelle, eikö sektio ole vauvalle vaarallisempi kuin alatiesynnytys, joten ns. pelkosektiot pitäisi ehdottomasti lopettaa? Lähes kaikkiin käytössä oleviin synnytyskivun lääketieteellisiin lievitysmenetelmiin liity myös pieni riski sikiölle, jos sikiön terveys laitetaan äidin oikeuksien edelle, ei äidin voida sallia käyttää syntyvän lapsen terveyttä vaarantavia lääkkeitä synnytyksen tai raskauden aikana.

Terveydenhuollossahan esim. tuo äidin pelko vs. sektion turvallisuus on suhteellinen käsite, eli tilanteesta ja tapauksesta riippuen todennäköisesti mietitään kokonaisuutta. Jos jokin tekijä sillä hetkellä on ensisijaisesti painavin ja perustelluin, päätös menee sen mukaan - vaikka sen äidin pelon mukaisesti. Mutta todellakin, jos sektio tai nukutus olisi vauvalle vaarallisempi, niin myös tämän näkökulman tulisi olla päätöksenteossa mukana, aina, yhtenä huomioitavana asiana.

Riskikäsitteisiin perustuva päätöksenteko ei voi hukata mitään lähtökohtaa ja riskiä, vaan ne on tuotava avoimesti esiin. Siitähän sitten vasta päästään arvioimaan riskianalyysissä, mikä on turvallisin (tai eettisin) vaihtoehto. Riskeihin liittyvässä päätöksenteossa huomioidaan myös kulttuurisidonnaisuus, eli myönnetään ääneen, että päätöksenteko ei ole välttämättä objektiivista, vaan siihen vaikuttavat monenlaiset asiat, kuten paikalliset ja sen hetkiset arvot. Tämähän on riskinarvioinnissa eräs tärkeä käsite ja työväline hahmottaa, mihin perusteisiin päätöksenteko oikeasti perustuu, jotta päätöksentekoprosessi olisi kuvattu, avoin - ja jotta sitä voitaisiin tarvittaessa muuttaa.

Suomalaisessa kulttuurissa äidin ja sikiön oikeudethan eivät tunnu kovin tasaisesti jakautuneilta, vaan äidin oikeudet ja asema on tietyissä tilanteissa varsin korostunut. Itse en ole kuitenkaan hakemassa sikiön oikeuksien yltiöpäistä korostamista, vaan haen sikiön ja äidin oikeuksien tasavertaisempaa pohtimista, molempien esiin nousemista.

Joskus on tullut tehtyä ihan vähäsen hommia, joissa ihan arviointiin riskejä, kvalitatiivisesti ja myös numeerisesti. Eli laskettiin tiettyjä todennäköisiä ja epätodennäköisiä skenaarioita, ja pohdittiin, miten hyväksyttäviä seuraukset ovat. Ja johdonmukaisesti tulokset menivät sitten mm. viranomaisille arvioitaviksi, onko ehdotuksessa ratkaisuksi huomioitu erilaiset muuttuvat tekijät riittävän hyvin, tai onko erilaisia vaihtoehtoja mietitty, miten hyvät tiedot on tehdä numeerisia oletuksia. Ja edelleen - mitkä ovat ne isot vaihtoehdot, mitä niistä seuraa, löytyykö sieltä jotain tuloksia, jotka ovat erityisen toivottavia tai ei-toivottavia. Välillä huomaa laskeskelevansa lopputuloksina mm. ihmisten syöpiä ja kuolemia, tai ainakin niiden todennäköisyyksiä.

Helkutillisen vaikeaa hommaa, ellei löydä konkreettisia vaihtoehtoja ja kiintopisteitä, yritä keksiä parasta mahdollista realistista vaihtoehtoa. Hiton avoin ja rehellinen siinä piti olla myös omille tunteilleen, ja joskus ne keksityt ratkaisut yllättivät itsenikin, mistä sitten se vastaus aina löytyikään. Eri näkökulmien poimimista ja huomioimista motivoi aina kysymys, mikä nousi esiin, kun homma oli valmis ja tyypillisesti joku lähti sitten siltä pohjalta tekemään jotain: tuliko pohdittua asia oikein, löydettyä oikeasti se käyttökelpoinen ja eettisesti kestävä ratkaisu. Aikaskaalat meillä olivat melkoisia, viikoista satoihin vuosiin piti miettiä seurauksia läpi. Ja joskus, vaikka miten päätöksen perustelisi hyvin, jokin pienistä todennäköisyyksistä toteutuu, ja riski tapahtuu... Jonka koki henkilökohtaisena vastuuna. Välillä miettii, miten riskianalyysiä voisi yrittää soveltaa tietoisesti terveydenhuollossa, koska joka tapauksessa päivittäin tekee useita ratkaisuja, joissa joutuu tietoisesti tai tietämättään punnitsemaan erilaisia huonoja vaihtoehtoja... Päätöksenteko on helppoa, jos asiat voi polarisoida, muuttaa mustavalkoisiksi, pudottaa jokin näkökulma pois: jäljelle jää sitten vain yksi ratkaisu, joka tuntuu oikealta, mutta...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Asiantuntija Mäki

Jos tuon pakkohoidon on tarkoituksena pitää äidit kuivilla kunnes lapsi syntyy ja ottaa lapsi huostaan niin pieni osa siitä on ok. Loppuosa kuullostaa jotenkin post nuclear elokuvalta jossa kaikilla ihmillä on kaasumaskit naamalla jne.

Ei ole mitään todisteita siitä että pakkohoito toimisi päihdeongelmien ratkaisijana.

Käytetään ennemmin sellaiset fasistirahat esimerkiksi laadukkaaseen päihdeäitien hoitoon. (laadukas= pitkäjänteistä ym)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hippis

Tänään (vai mikä päivä nyt olikaan) oli Hesarin mielipidepalstalla hyvä kirjoitus siitä, että ennen mitään pakkotoimia kannattaisi se päihdeäitien hoito hoitaa kuntoon. Että oikeasti äiti pääsisi heti hoitoon, olisi enemmän resursseja. Uskoisin että lisäpanostuksella saataisiin kyllä hyviä tuloksia aikaan.

Toisaalta, omassa mielessäni menevät sikiön oikeudet äidin edelle. Eettisesti väärin (lain mukaan), mutta minkäs teet. Sinänsä siis kannattaisin pakkohoitoa. Mutta sikiölle on hyväksi omista ennakkoluuloistaan huolimatta hoitaa äitiä ja olla ymmärtäväinen ja empaattinen, joustaakin jossakin jos tilanne sitä vaatii, tehdä kompromisseja...

Näiden pohdintojen kanssa en kyllä pääse koskaan loppuun.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×

Important Information

By using this site, you agree to our Terms of Use.