Tuore isä voi masentua siinä missä äitikin

[Reportteri]

Uusi rooli isänä voi hämmentää miestä ja aiheuttaa helposti riittämättömyyden tunteita. Perhesosiologin mukaan myös masennus on yleistä tuoreilla isillä, vaikka sitä ei ole vielä laajasti tutkittu. Perhesosiologi Juha Jämsä on tutkinut isyyttä ja on isä itsekin. -Lapsi mullistaa perheen elämän. Ei tarvita suuria hormonaalisia muutoksia, että siinä tilanteessa tulee tunteiden sekavuutta. Isän rooli on usein ristiriitainen: hänen pitäisi pystyä huolehtimaan väsyneestä äidistä samalla kun on itse hämmentynyt uudessa tilanteessa. -Mies joutuu isäksi tullessaan rakentamaan roolinsa uudelleen suhteessa itseen, puolisoon ja lapseen. Miehet eivät välttämättä tiedä, mistä löytää voimaa tukea puolisoa, kun on itsekin kuin puulla päähän lyöty. http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1720107

[Oinaspässi]

No kaikki isät, kertokaas kävikö noin? Puulla päähän lyöty ja  kaikki on kummallista? Löytyikö voimia jostain tai osasiko niitä edes etsiä? Oliko tarvetta?

[OldOne]

Sillon kun esikoisen kanssa oli himassa ekoja päiviä, täytyy myöntää että pelotti ihan helvetisti. Päässä pyöri miljoona asiaa; onko musta siihen, osaanko kasvattaa lapsesta täyspäisen ihmisen, osaanko olla "isä", varsinkin kun omat roolimallit ei o sieltä parhaasta päästä olleet. Kyllä sitä aikamoisen prosessin joutu käymään läpi silloin. Seuraavien kanssa se olikin sitten paljon helpompaa, vaikka toki sitä koko ajan arvioi kriittisesti omaa rooliaan. Mutta joo, kyllä mä allekirjoitan ton jutun, kyllä siinä tuore isä käy aikamoista rumbaa läpi emotionaalisesti. Hienoa että välillä puhutaan isistäkin tuossa suhteessa. Yleensä kaikki huomio kiinnittyy äiteihin.

[-VF-]

Hienoa että välillä puhutaan isistäkin tuossa suhteessa. Yleensä kaikki huomio kiinnittyy äiteihin.

Aivan totta. Isät ovat tähän asti olleet aika pimennossa kun on puhuttu synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. On varmasti aikamoinen elämänmuutos tulla isäksi.

[Keep the faith]

Aivan totta. Isät ovat tähän asti olleet aika pimennossa kun on puhuttu synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. On varmasti aikamoinen elämänmuutos tulla isäksi.

Mä kävin ryhmäjuttuja synnytyksen jälk. masennuksen takia ja siellä oli mm. isät mukana osassa tapaamisia. Jos luotan muistiini, niin kaikkia hämmensi ja osin vituttikin se muutos emännässä. Mikään ei ollut kuten ennen ja kaikki sai haistella "ilmaa" ennen kuin uskalsi sanoa suustaan mitään. Siihen päälle vielä omat lapsuuden traumat ja kokemukset niin ihmekkös tuo, että lopputulos jotain vähemmän unelmaa ja onnellista?

[Janne]

Jos luotan muistiini, niin kaikkia hämmensi ja osin vituttikin se muutos emännässä. Mikään ei ollut kuten ennen ja kaikki sai haistella "ilmaa" ennen kuin uskalsi sanoa suustaan mitään. Siihen päälle vielä omat lapsuuden traumat ja kokemukset niin ihmekkös tuo, että lopputulos jotain vähemmän unelmaa ja onnellista?

Vaikea uskoa, että nuo uutisoidut tuntemukset olisivat emäntä lähtöisiä. Toki jos on haalinut jonkin kotikalkkaron emännäksi, niin alkaahan se masentamaan, oli lapsia tai ei.

Hyvä että asiaa nostetaan esille, vaikka esikoisen jälkeen tuota en varmaan olisi edes ymmärtänyt, toisen jälkeen ymmärrän hyvin. 

[Keep the faith]

Hyvä että asiaa nostetaan esille, vaikka esikoisen jälkeen tuota en varmaan olisi edes ymmärtänyt, toisen jälkeen ymmärrän hyvin.

Kerro ihmeessä lisää.

Kotikalkkaro on mulle käsitteenä hankala, en ymmärrä sisältöä.

Ne naiset, jotka ovat kärsineet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ovat varmaan suohirviö-tasolla.

Ja arvaa kaksi karvaa, ketä sinne oikeasti haluaa tietoisesti?

[Janne]

Hyvä että asiaa nostetaan esille, vaikka esikoisen jälkeen tuota en varmaan olisi edes ymmärtänyt, toisen jälkeen ymmärrän hyvin.

Kotikalkkaro on mulle käsitteenä hankala, en ymmärrä sisältöä.

Ne naiset, jotka ovat kärsineet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ovat varmaan suohirviö-tasolla.

Ja arvaa kaksi karvaa, ketä sinne oikeasti haluaa tietoisesti?

Kotikalkkaro oli vain yleisnimitys huonolle vaimo valinnalle, hormooneilla tai ilman.

Jos mies on onnistunut käsittelemmän hormooneiden uhrina olevaa naista jo sen yhdeksän kuukautta, niin vaikea uskoa, että ymmärrys loppuisi sitten kun tulokaskin on esillä, ei ne imetyshormoonit niin paljon pahempia ole kuin raskaudenaikaiset. Luulen, että syyksi kelpaa riittäämättömyyden tunne, riippumatta äidin käytöksestä. Jos lapsi on itkuinen ja addiktoitunut maidonhajuun, niin ainoa paikka johon isä saa hänet rauhoittumaan, saattaa olla rattaat. Kun siinä tilanteessa rauhaisa sylissä pitäminen ja läheisyyden tarjominen/saaminen on mahdotonta, niin riittämättömyyden tunne voi paukata päälle todella voimakkaana, rämmittävän suon syvyys riippunee isän luonteesta.

Tämä lienee nykyaikaisen "pehmo-isä" suuntauksen mukana tuomia lieveilmiöitä, onhan osallistuvia isiä toki ollut ennenkin, mutta vähemmän.

[OldOne]

Jos lapsi on itkuinen ja addiktoitunut maidonhajuun, niin ainoa paikka johon isä saa hänet rauhoittumaan, saattaa olla rattaat. Kun siinä tilanteessa rauhaisa sylissä pitäminen ja läheisyyden tarjominen/saaminen on mahdotonta, niin riittämättömyyden tunne voi paukata päälle todella voimakkaana, rämmittävän suon syvyys riippunee isän luonteesta.

Tää on muuten ihan totta. Eikä aina saa edes rauhoittumaan niihin rattaisiin. Siinä vaiheessa kun lapsi on niin kiinni äidissään  eikä rauhoitu kun siinä äidin rinnalla, isän turhautuminen ja riittämättömyyden tunne on selvää. Tästä on omakohtaista kokemusta. Se oli ihan äärimmäisen turhauttavaa, onneksi se vaihe meni ohi.

[Samsonite]

Eipä masentanut esikoisen kanssa eikä ole vielä oireita uuden tulokkaankaan kanssa. Mutta se on kyllä totta että tällä hetkellä isä kelpaa vain nukkuma-alustaksi ja siihenkin vain jos siirretään salamannopeasti tissiltä kenguruasentoon. Mutta kukapa sitä baarista haluaisi kuivalle maalle...

[Maaria]

Siinä vaiheessa kun lapsi on niin kiinni äidissään  eikä rauhoitu kun siinä äidin rinnalla, isän turhautuminen ja riittämättömyyden tunne on selvää.

Se on myös hirveää katsottavaa äidille. Kun tuntee puolisonsa hyvin, ja tietää miten tärkeää isyys miehelle on ja miten paljon mies haluaisi osallistua ja tarjota lapselleen mahdollisimman paljon omaa osallistumistaan, on kamalaa katsoa vierestä sitä turhautumista kun ei voi asialle mitään.

[Kerde]

Siinä vaiheessa kun lapsi on niin kiinni äidissään  eikä rauhoitu kun siinä äidin rinnalla, isän turhautuminen ja riittämättömyyden tunne on selvää.

Kaikilla noi samat ongelmat varmaan on, mutta kaikki ei masennu. Jotkut ihmiset on selvästi herkempiä sairastumaan masennukseen. Sen herkemmin puhkaisee kyllä jokin tällainen kriisi tms, mutta ei nää yksinään selitä mun mielestä sitä.

Mutta on se äideistäkin tosi rasittavaa ja turhauttavaa, kun lapsi on niin addiktoitunu maidon tuoksuun, ettei rauhoitu isänsä syliin kun äiti on samassa huoneessa.  :) Ja on turhauttavaa kuunnella sitä huutoa, kun tietää että itse saisi lapsen sekunnissa hiljaiseksi. (maidolla, ei millään muulla.)

Mut siinä tarvitaankin tahtoa isältä, että keksii oman tapansa rauhoittaa lapsensa.

[OldOne]

Siinä vaiheessa kun lapsi on niin kiinni äidissään  eikä rauhoitu kun siinä äidin rinnalla, isän turhautuminen ja riittämättömyyden tunne on selvää.

Kaikilla noi samat ongelmat varmaan on, mutta kaikki ei masennu.

En minä masentunut siitä, mutta äärimmäisen turhauttavaa se oli. Vaimo ei voinu poistua himasta oikeastaan ollenkaan, koska se ties että koko sen ajan kun hän on pois, lapsi huutaa kuin palosireeni. Onneksi se vaihe meni ohi ja myöhemmin myös isä oli/on pop. Mä oon sanonukkin vaimolle että voidaan tehdä neljäs jos se synnyttää sen vuoden ikäisenä.  :)

Mut siinä tarvitaankin tahtoa isältä, että keksii oman tapansa rauhoittaa lapsensa.

Siinä elämänvaiheessa ainoa keino olisi ollut kasvattaa rinnat mitkä erittävät maitoa. Luuletko että kaikkea ei kokeiltu?

[Kerde]

Siinä vaiheessa kun lapsi on niin kiinni äidissään  eikä rauhoitu kun siinä äidin rinnalla, isän turhautuminen ja riittämättömyyden tunne on selvää.

Kaikilla noi samat ongelmat varmaan on, mutta kaikki ei masennu.

En minä masentunut siitä, mutta äärimmäisen turhauttavaa se oli. Vaimo ei voinu poistua himasta oikeastaan ollenkaan, koska se ties että koko sen ajan kun hän on pois, lapsi huutaa kuin palosireeni. Onneksi se vaihe meni ohi ja myöhemmin myös isä oli/on pop. Mä oon sanonukkin vaimolle että voidaan tehdä neljäs jos se synnyttää sen vuoden ikäisenä.  ;)

En mä nyt kyllä susta puhunu, kun yleisesti.  :D Ja en luule, ettei kaikkea ole kokeiltu teidän perheessä, mutta puhuin siinäkin yleisesti. (Mut nyt kun tuli puheeks, niin jenkeissähän ottoäiditkin jopa imettää? Luin mielestäni joskus, että isälläkin se periaatteessa ois mahdollista.  :)

Mä muuten koin sen huutamisen aina niin, että mun pitää POISTUA kotoa, että se rauhoittuu. Kaipa se on lasten luonteistakin kiinni, jotkut vauvat hiljenee, kun maidon haju lakkaa. No hope. Jotkut taas kokeilee, jos se palais tuplahuudoilla, viidakon laki. 

[Janne]

Kaikilla noi samat ongelmat varmaan on, mutta kaikki ei masennu.

Ei kaikki lapset ole riippuvaisia äidistään, joillekin kelpaa muukin syli, ja isä voi alkaa tehdä tehdä tuttavuutta vauvaan jo synnärillä.

Aika harvinaista taitaa olla tuo tilanteen eteneminen masennukseen asti, suurin osa pystynee hyväksymään asian ohimenevänä kautena.

[TeeVee]

No kaikki isät, kertokaas kävikö noin? Puulla päähän lyöty ja  kaikki on kummallista? Löytyikö voimia jostain tai osasiko niitä edes etsiä? Oliko tarvetta?

No joo. Eka kerta kun sain kaksoset käsivarsille niin olihan olo, mites nyt sanois, hämmentynyt mut helppoahan mulla oli vaimoon verrattuna. Vauvoilla oli aivan vastakkainen uni- ja ruokailurytmi. Toinen kun nukkui niin toinen söi ja päinvastoin. Ja mä kun nukahdin heti syöttöjen jälkeen, toisin kuin rouva.

Mutta kyllähän siinä elämä täysin mullistui. Ennakolta kyllä tiesi että elämä muuttuu  mutta todellisuus oli vielä jotain muuta. Ja joo, olihan sitä aluksi aikas epävarma, et tuleekohan tästä oikeasti yhtään mitään mut siinähän se vaan meni. Meillä onneks tottuivat melko nopeasti pulloon sillä vaatii toi kahden vauvan rintaruokinta yhdelläkertaa melkoista akrobatiaa  ;D