Jump to content
MAINOS

Suomessa on kasvamassa isättömien poikien sukupolvi


OldOne

Recommended Posts

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135247428585

Yksinhuoltajaäitejä on Suomessa yli 100 000, ja heillä on 150 000 alaikäistä lasta. Jos noin puolet syntyneistä lapsista on poikia, kasvamassa on koko joukko enemmän tai vähemmän isättömiä miehenalkuja.

Tilastoissa isättömillä pojilla ei mene hyvin: he tekevät enemmän rikoksia ja kuolevat nuorempina kuin muut miehet.

Useimmat yksinhuoltajaäidit tietävät hyvin, että kasvaakseen tasapainoisiksi aikuisiksi heidän poikansa tarvitsisivat isää – tai ainakin miehen mallia. On lapselle vain haitaksi, jos eron jälkeen äidin rooli paisuu ja isän ohenee.

Ajatuksia?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Isättömänä voi kasvaa, vaikka vanhemmat olisivat naimisissakin. Onhan näitä juopporetkuja ja linnakundeja isinä tässä Suomen maassa. Vaikka isä olisi fyysisesti läsnä lapsen elämässä, niin ei se varmasti takaa että tämä osallistuisi ja olisi myös henkisesti lapsiaan varten läsnä.

Mun mielestä tässä taas syyllistetään eronneita. Avioerossakin voi isän ja lasten suhde säilyä läheisenä ja hyvänä. Miehen mallin voi saada myös muilta miehiltä kuin biologiselta isältään. Määrä ei korvaa laatua.

Toisaalta, tilastotkin puhuvat karua kieltään, en käy kiistämään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Yksinhuoltajaäitejä on Suomessa yli 100 000, ja heillä on 150 000 alaikäistä lasta

Saatan ymmärtää väärin, mutta eihän yksinhuoltajuus ole se määritelmä, että lapsi kasvaa isättömänä?

Tekstiä lisää lukiessa tämä selviääkin ja mm. Sinkkosen sanomat pitäisi olla päivänselvyyksiä.

On selvä, että esim. minä haluaisin lasten isän olevan huomattavasti enemmän mukana nimenomaan vanhemmuuden arjessa. Mutta hän itse haluaa tehdä sen 2x reilu vuorokausi kuussa + muut sovitut niin paha minun on siitä valittaa tai kieriskellä säälissä lasten puolesta.

Se minkä hän osallistuu, osallistuu hyvin ja omanlaisesti. Valinta on vain ja hänen, hän kantaa valintansa seuraukset kuten sen, että lapset ehkä vanhemmiten erkanevat hänestä, hän ehkä erkanee ja/tai on jo erkaantunut arjesta jne.

On myöskin turha valittaa, että minun osuuteni on suuri arjen päätöksissä.

Kuka hemmetti ne sitten päättää, jos en minä? En suinkaan haluaisi edes ottaa näin suurta vastuuta koko paketista, mutta onko minulla vaihtoehtoja?

Mulle kävis esim. tämän ikaisten kanssa viikko-viikko järjestelmä, kun välimatkakin on huimat 1.5km kotien välillä ja ikää 7, 9 ja 12.

Mutta se on unikuva, selaista ei tule tapahtumaan koskaan hänen kanssaan.

Muutoin omakohtaisesti pidän puhetasolla isän mukana lasten arjessa niin paljon, kun on valmis auttamaan jne. Keskinäisistä minun ja exän sanaharkoista lapset ovat ulkona myöskin.  Joskin olen viime aikoina joutunut kuulemaan, että se ei toimi ihan kokonaan toisin päin, tähän suuntaan siis.

ps. mielestäni eka mielipidekirjoitus tekstin alla on aika osuva:

Entä mitä tekevät miesaktivistit?

Sen sijaan, että potkisivat persuksille näitä lastensa elämästä livenneitä isiä, he itkevät suureen ääneen naisten ja sosiaaliviranomaisten juonitteluja...

Tuossa osatotuus ainakin. Kun olis kylliksi ihan kaveriporukassakin miestä miehelle sanamaan, että "piru kun ryssit tuon vanhemmuutesi jne" niin tulokset voisivat olla ihan toista.

Miehet on hirveän lojaaleja toisilleen, vaikka paras kaveri jättäisi tapaamatta muksut, haukkuisi lasten äidin ja mitä näitä nyt on. Vaimolleen voi manata, että tekeepä tyhmästi, mutta sanooko sen kaverilleen päin naamaa? Ystavyyshän kestää tuollaiset ojennusehdotukset, jos se edes ystävyyttä sitten onkaan.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mulla on murkkuikäisen lapseni isän kanssa viikko-viikko systeemi. Saattaa olla rankka lapselle, mutta muutakaan konstia ei olla keksitty, että poika sais molemmat vanhemmat. Poika kyllä vaikuttaa sopeutuneen tähän. Mulla itselläni tietoa, että yhdessä elävät vanhemmat voivat olla kasvavalle lapselle ihan  kauheita. Siis pilata koko elämän vaikka. Esimerkkejä lähipiiristä löytyy. En usko, että yksinhuoltajuus liittyy lapsen myöh. selviytymiseen/onnellisuuteen jne., jos äiti/isä on turvallinen. Lapsen kiistakapulana käyttäminen sen sijaan on todella vaarallista... Hyvää loppukesää kuitenkin... sikainfluenssatonta ;)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä oon sitä mieltä, että yksinhuoltajuus on pojalle (omalle ainakin) jonkinlainen puute, mutta toisaalta mun poika on aika onnekas, koska vaariin hyvin läheinen suhde; naapurissa. Näkeehän hän isäänsä ja muitakin miespuolisia, mutta oikeastan ainoa joka tekee pojan kanssa ja on läsnä, on vaari.

Jos ei olis tuota suhdetta vaariin, niin kyllä se aika iso puute on. En ehdi perustella paremmin, mutta mun mutua...

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mun pojat (7v ja 9v) kasvaa aikalailla ilman isää. Tämä ei suinkaan ole minusta kiinni, toivoisin niin, että isä olisi läsnä lasten elämässä vaan kun ei ole  :)

Onneksi minun isäni on paljon lasten kanssa ja siitä saavat sitten miehen mallia.. omasta isästä kun ei siihen ole (lapset ei enään edes kamalan kunnioittavaan sävyyn puhu isästään). Toivon myös, että elämässäni on vielä jonain päivänä mies joka antaa miehen mallia kultsinupuilleni  ;)

Ilo pintaan, vaikka syvän märkänis.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Pidemmän aikaa on tullut tätä asiaa seurattua ja koettua työn puolesta, niin kyllä noilla pojilla (ja tytöilläkin) on helkkarin kova aikuisen miehen tarve. Suorastaan pelottavaa välillä. Suurin osa yksinhuoltajaäitien perheistä, joissa olematon/huono/traumatisoitunut kontakti miespuolisiin immeisiin. Välillä myös ns.tilastollisesta normiperheestä, mutta jossa isä ajautunut tai ajettu jonnekin toiseen ulottuvuuteen.

Käytännössä isättömänä itse kasvoin, mutta oli kuitenkin pari tärkeää miestä elämässä mukana. Kyllä se mies vieläkin päivittäin ajatuksissa käy, vaikka viiketemies kävi hänet jo kyytiinsä korjaamassa. Hyvillä kontakteilla on suuri merkitys.

-tule turma tuonen tietä, pikku reppu selässä, pikku kirves kontissa. Napsauta sillä ohtaan, justiinsa nokan kohtaan-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

En kiistä mitenkään isän tärkeyttä kasvatuksessa ja kirjoitankin lähinnä mielenkiinnosta ja kysyvästi.

Kuinka paljon tälläinen mahtaa vaikuttaa lopputulokseen, siis ajatellen vaikka syntymästä 30 vuotta eteenpäin?

Suuri osa miehistymisestä johtuu varmaankin fysiologisesta ilmiöstä nimeltä testosteronin tuotanto. Toki roolimallit ovat tärkeitä, mutta äidistä voi varmaan ottaa samat opit talteen (rehellisyys, ahkeruus tai vaikka juopottelu) kuin isästäkin.

Ja lapsen elämässä on usein muitakin miehiä kuin isä, kuten täällä pari mainitsi isoisän. Lisäksi varmaan kavereitten isien kanssa tulee värkkäiltyä kaikennäköistä, näin ainakin meillä maalla oli. Meidän isä näytti naapurin muksuille vaikkapa miten hitsataan ja vastaavasti itse kävin naapurissa ottamassa oppia metsästyspuuhissa, siellä oli siihen asiantuntemusta. Tietenkään kyse ei siis ollut mistään tarkoituksellisesta oppimisesta niinkuin kirjoituksesta saattoi käsittää, mutta kyllä muksuja aina se kiinnostaa mitä aikuiset tekee ja mukaan on päästävä ;)

En nyt oikein saa asiaani sanoiksi selkeästi. Voisin koittaa muotoilla asian että miten se vaikuttaa aikuistumiseen ellei perheessä ole selkeästi omaa isää, vaan mieskontaktit haetaan perheen ulkopuolelta. Lisäksi tämä mallioppimisen merkitys kokonaiskuvaan askarruttaa.

Oinaspässi, kerroit että miehen tarve näkyy selkeästi työssäsi. Voitko kertoa lisää miten se ilmenee siellä?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse olen pohtinut tuota viikko-viikko systeemiä, jossa lapsi/lapset siirtyvät vuoro viikoin. Onko tiedossa perheitä, jossa tilanne on ratkaistu niin, että lapsilla on oma koti, jossa vanhemmat vaihtuvat viikoittain eli lapsilla on pysyvä koti ja vanhemmilla omansa vuoroviikoin.

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Oinaspässi, kerroit että miehen tarve näkyy selkeästi työssäsi. Voitko kertoa lisää miten se ilmenee siellä?

Ihan käytännön elämässä, mitä lapset hakee meidän mieshoitajilta, osa kysyy suoraan, osalla vaan hämmentävää epätietoisuutta: miten ollaan ja eletään, mitä voi puhua missäkin tilanteessa, etenkin miehen näkökulmasta. Paljon käyttäytymisen opettelua, soveliaita tapoja miesporukkaan. Hyvä esimerkki on se, miten toimitaan saunareissulla, usein myös vaikka se, miten pestään munat! Hyvinkin alkeista lähdetään monissa asioissa.

Lapset haluavat todella paljon kahdenkeskeistä aikaa, ettei tarvitse jakaa huomiota kenenkään toisen lapsen kanssa. Yhdessäoloa ilman mitään kummallisia kommervenkkejä. Turvaa ja aikaa. Kysymyksiä tulee paljon; millainen itse olin poikasena, mitä teen nyt, mitä mieltä milloin mistäkin asiasta..?

Pojilla usein myös fyysisen kontaktin hakemista, hieman rajumpia leikkejä, painin nyhväämistä, urheilua, yms... Kahdenkeskeiset reissut ovat aina aivan mahdottoman tärkeitä, on se sitten kalastusreissu, jätskillä käynti tai vaikka oravien syöttämistä puistossa.

Nukkumaan mennessä tulee sitten aivan helkkarin paljon syvällisempää asiaa...siinä monesti iltasatu jää sivuseikaksi ;)

Näin lyhyesti kerrottuna...

-tule turma tuonen tietä, pikku reppu selässä, pikku kirves kontissa. Napsauta sillä ohtaan, justiinsa nokan kohtaan-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Toki roolimallit ovat tärkeitä, mutta äidistä voi varmaan ottaa samat opit talteen (rehellisyys, ahkeruus tai vaikka juopottelu) kuin isästäkin.

Se ei ole sama asia. Oinaspässi tuossa jo hyvin valaisikin mitä se käytännön tasolla voi olla.

Ja lapsen elämässä on usein muitakin miehiä kuin isä, kuten täällä pari mainitsi isoisän. Lisäksi varmaan kavereitten isien kanssa tulee värkkäiltyä kaikennäköistä, näin ainakin meillä maalla oli. Meidän isä näytti naapurin muksuille vaikkapa miten hitsataan ja vastaavasti itse kävin naapurissa ottamassa oppia metsästyspuuhissa, siellä oli siihen asiantuntemusta
Maalla yhteisöllisyys onkin yleisempää, mutta jossain Korson betonilähiössä ei paljon naapurin isän kanssa hengailla. Poikkeuksia tietysti aina on.  Ja mutu tuntumalla sanoisin että isättömiä lapsia on enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Niin aivan. Täytyyhän tuon olla hämmentävää lapselle.

Tuli mieleen tässä asiaa pohtiessani että kun kerran se "mieskäyttäytymiskiintiö" on tyhjillään ja siihen jotain täytettä hakee niin tämä paljon puhuttu tv-väkivalta saattaa tosiaan vaikuttaa nuoren ihmisen käyttäytymiseen.

Aikaisemmin oon ollu aika paljon sitä mieltä että mieleltään terve muksu ei siitä niitä vaikutteita ota tosielämään, toki ne nyt leikeissä näkyvät aina. Sotaleikit vähintäänkin kuuluu pienen pojan elämään, mutta nyt jotenkin konkretsoitui että mitä jos niitä vaikutteita ei oikeasti olekkaan muita kuin rambo ja terminaattori. Hämmentävä valaistuminen minuuteissa.

Maalla yhteisöllisyys onkin yleisempää, mutta jossain Korson betonilähiössä ei paljon naapurin isän kanssa hengailla. Poikkeuksia tietysti aina on.  Ja mutu tuntumalla sanoisin että isättömiä lapsia on enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla.

Niin varmasti on enemmän kaupunkien ongelma, maalla ei tosiaan montaa taloa ole tullut vastaan joissa olisi yh-äiti lapsineen. Ehkä siellä maalaiskuntien taajamissa nyt jonkun verran mutta sielläkin nämä naapurit kyllä puuhailee keskenään aika paljon.

Mutta kai nyt kaupungeissakin lapsilla on kavereita ja toisten tykönä hengaillaan ja leikitään, vaikkei nyt olisikaan em. hitsausta tai räkättien mettästystä tarjolla. Toki perus hiekkalaatikkohommissa ja pleikkaripeleissä isät ei niin pääse siihen mukaan..hankala jotenkin kuvitella tilannetta kun en ole itse betonin joukossa lapsuutta viettänyt, ellei sitä lasketa kun naapurin terassia valettin ;)

Mutta kyllä ainakin täällä nykyisessä betonilähiössäni naapureitten lapset on yhdessä pihalla leikkimässä ja vanhemmat mukana enemmän tai vähemmän.

Hyvä ketju, herätti jopa minussa ihan oikeita ajatuksia. Ja kiitos OP:lle informatiivisesta ja havainnoillistavasta vastauksesta.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

..hankala jotenkin kuvitella tilannetta kun en ole itse betonin joukossa lapsuutta viettänyt

...tai ilman isää ;)
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei isättömyys oo pelkästään yh-äitien lasten ongelma. Lapsi voi olla isätön,vaikka isä asuisikin saman katon alla. Isän kun pitää olla läsnä,ei pelkästään paikalla.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Lapset haluavat todella paljon kahdenkeskeistä aikaa, ettei tarvitse jakaa huomiota kenenkään toisen lapsen kanssa

Myös tavis-ja ydinperheen ongelma, yh:lla tämäkin kertoituu.

Mä olen yrittänyt ratkaista sen yhteisillä kauppa-tai koiralenkeillä per lärvi, kukin vuorollaan. Mitään kovin kummoistahan näissä ei ole, mutta se on lapselle kuitenkin 100%:sti vain hälle suunnattu kahdenkeskinen kommunikaatio-ja fyysinen aika.

Periaatteessa kaikki kotihommat voinee painottua kuhunkin kerrallaan, jokaisen vahvuuksien ja halujen mukaan.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Tässä puhutaan vain isättömistä pojista, mutta kyllä minusta on myös lähes yhtä huolestuttavaa että tytöt joutuvat kasvamaan ilman isää. En tiedä kuinka moni katsoi keskiviikkona tulleen 45min-dokkarin Neitseenä naimisiin, mutta minusta se oli hyvin mielenkiintoinen. Aatteessa on tietenkin paljon mukana jenkkihihhulointia, mutta minusta siinä on myös totuuden siemen mukana, että tytär kaipaa isänsä ihailua ja hyväksyntää oppiakseen arvostamaan itseään. Ja jos isä on ollut hyvä miehen esikuva tyttären elämässä, tytär voi tavallaan verrata seurustelukumppaneitaan isäänsä, onko heillä esim. yhtä korkea moraali.

Isättöminä kasvaneista naisista ei ehkä tule rikoksentekijöitä, joten heidän mahdollista menestymättömyyttään elämässä ei ole yhtä helppo tilastoin mitata. Mutta väittäisin että riski joutua onnettomaan suhteeseen, ehkäpä perheväkivallan uhriksi kasvaa. Hyväksyntää haetaan mitä epätoivoisimmilta miesystäviltä eikä osata vaatia parempaa, koska kunnollisen miehen mallia ei ole ollut.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Beck: Kaikista isistäkään ei ole kunnolliseksi miehen malliksi.

Eikä äideistä naisen malliksi.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Onkohan erotilanteissa liiaksi automaatio se että lapsi menee äidille.

Suurimmassa osassa tapauksia näinhän se menee. YH- isät on häviävän pieni vähemmistö. Ei se aina välttämättä oo lapsen paras näin.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Onkohan erotilanteissa liiaksi automaatio se että lapsi menee äidille.

Meidän yhteiskunnallisten aineiden opettaja sanoi viime vuonna että kun se oli noissa jossain sosiaalitouhuissa niin kuulemma useimmiten sen keisseissä ainakin äiti sai olla alkoholisoitunut, työtön ja vähintäänkin arveluttava vanhempi, kun isä taas työssäkäyvänä ja turvallisena ihmisenä hävisi oikeuden päätöksellä huoltajuuden useimmiten äidille.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Tässä puhutaan vain isättömistä pojista, mutta kyllä minusta on myös lähes yhtä huolestuttavaa että tytöt joutuvat kasvamaan ilman isää.

Kyllä.

Sukupuolestaan riippumatta molemmat vanhemmat antavat roolimallia ja tukea kasvun tiellä kohti aikuisuutta.

Näin karrikoiden tyttö valitsee puolisokseen hakkaavan, jos isä on äitiä pyöritellyt.

Tai alkotaustaisen, jos kotona on tuo kaava opittu.

Tai jos äidin miesystävät vaihtuvat tiheään, se antaa tietyn kaavan tyttärelle toimia omissa suhteissaan? Lista on loputon.

Lisämausteena perheen sisäiset "pienestä pitäen äidin poika-isän tyttö"-asetelmat, jolloin riippumatta perheen ydinkuvioista tai niiden puuttuessa vaikutteet ovat juuri vahvempia siltä vanhemmalta, joka on ollut erikoisen läheinen lapselle.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Pitkään piti miettiä että mitä vastata.

Ei se avioero helppoa ole isälle. Vaikka äidin kanssa menee päin H:ta niin lapsen kanssa aika on kultaa. Ei sitä lapselleen halua että perheidylli rikkoutuu, ettei isä enää asu hänen luonaan. Tulee mietittyä millaisen mallin antaa kun lähtee kävelemään. Oma äitini katsoi alkoholisti-isäni toilailuja eikä lähtenyt kävelemään vaikka aihetta olisi ollut. No, onneksi kuoli ajoissa niin minulla ei ollut alkoholistia isämallina.

Itse miettii että olisiko muksulla ollut paremmin jos olisin jäänyt ja ristiriidat olisi olleet osa elämää, olisiko se ollut silti parempi ratkaisu? Tiedä sitä sitten.

Kyllä sitä on monet unettomat yöt ja pitkät päivä miettinyt lastaan joka on äitinsä luona. Mitä sille kuuluu, mitä se tekee? Sitä melkein laskee tunteja kun näkee lapsensa juoksevan hymy naamalla kohti itseään.

Ja se hetki kun lapsi sitten juoksee äitiään kohden kun vaihdon aika on. Kun tietää ettei näe lastaan taas hetkeen. Jos oma työ- ja muu elämä ei olisi mitä se on, niin mielelläni ottaisin tyttöni luokseni asumaan. Yhteisellä päätöksellä tyttö asuu äitinsä luona. Tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällä hetkellä hän on pari vuorokautta viikosta luonani mikä tuntuu menevän kuin siivillä.

Ystäväni joka on kokenut eron, antoi vihjeen että meillä päin kannattaa tehdä mitä vaan ettei homma mene lastenvalvojalle sillä silloin isä laitetaan kärsimään. Onneksi olemme saneet asiat selvitettyä.

Koeta siinä sitten tasapainoilla kun on kaksi asiaa mitkä vaatii jakamatonta huomiota : oma lapsi ja uusi parisuhde. Tähän asti se on onnistunut hyvin, molemmat pitävät toisistaan ja kolmestaankin on laatuaikaa. Vielä kun joku lisäisi pari päivää viikkoon että olisi sitä aikaa itselleenkin. Mutta siitä voi tinkiä.

En usko itse siihen että isä on pojalle tärkeämpi kuin äiti eikä vice versa. Molemmat ovat tärkeitä niin sukupuolellisesti kuin persoonana. Koen että minulla on tytölleni paljon annettavaa. Hänellä on paljon annettvaa minulle ja koen että olen kehittynyt ihmisenä hänen ansiosta.

Kyllä ainakin minulle tulee itselleni tietyllä tavalla vaivautunut olo kun näitä juttuja lukee. En koe syyllisyyttä, vaan sitä ettei ole pystynyt lapselleen parasta tarjoamaan. Näillä mennään mitä on annettu.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei se avioero helppoa ole isälle

Ei kelleen.

Itse miettii että olisiko muksulla ollut paremmin jos olisin jäänyt ja ristiriidat olisi olleet osa elämää, olisiko se ollut silti parempi ratkaisu?

Aikuisen oma tasapaino lienee tärkein, jotta olisi jotain mistä ammentaa lapselle?

Mitään kiiltokuvaelämää ei tarvitse olla, kaikki tunteet ovat sallittuja, toki.

Mutta ainakaan mulla ei riitä potkua lapsille, ellen voi olla tasapainossa muuten. Nimenoman parisuhteessa siis.

Ystäväni joka on kokenut eron, antoi vihjeen että meillä päin kannattaa tehdä mitä vaan ettei homma mene lastenvalvojalle sillä silloin isä laitetaan kärsimään. Onneksi olemme saneet asiat selvitettyä

Mitä hän mahtaa tarkoittaa tuolla? Lastenvalvoja ei päätä mitään, hän voi neuvoa mutta vanhemmat itse päättävät asiat. Lastenvalvoja valvoo vain papereita ja niiden täyttöä.

Käräjät päättävät sitten, jos sikseen.

En usko itse siihen että isä on pojalle tärkeämpi kuin äiti eikä vice versa. Molemmat ovat tärkeitä niin sukupuolellisesti kuin persoonana

http://www.mangusti.com/supli/MangustiWS?main=Artikkelit&sub=showPage&title=muut%20isyys

Tuossa jokin peruste isän merkityksestä lapsen elämässä. Onko se koko totuus, asia erikseen.

Kyllä ainakin minulle tulee itselleni tietyllä tavalla vaivautunut olo kun näitä juttuja lukee. En koe syyllisyyttä, vaan sitä ettei ole pystynyt lapselleen parasta tarjoamaan

Söppe hei, vanhummuus on aina yhtä kuin syyllisyys *pyhimys*. Kellä vähempi, kellä enempi.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...