yökyöpeli Lähetetty elokuun 22, 2009 Jaa Lähetetty elokuun 22, 2009 Suhde hoidettavaan vanhukseen määrittelee sen, miten puhuttelen. Jos kyseessä on tärkeä ja läheinen vanhus, saatan vaikka halata ja sanoa että "sää oot niin ihana mummo" eikä siitä ole kukaan vielä pahastunut ::) Yleensä kyllä käytän etunimeä, koska sen avulla saa parhaiten kontaktin, jokainen tunnistaa varmasti oman nimensä. Joillekin on "omia" lempinimiäkin, tosin olen kysynyt että saanko sanoa "Emppu" tai "Teukka". Tämä tuo enemmän läheisyyttä ja merkityksellisyyttä siihen hoitosuhteeseen, tai ainakin itse koen, että asukas on minulle tärkeä ja hänkin tietää sen, koska olen antanut hänelle "oman nimen" ja tuon näin esille suhteemme pysyvän ja jatkuvan laadun. Voihan olla, että menen tässä ihan metsään, mutta näin siis itse olen toiminut ja kokenut sen hyväksi tavaksi. Dementikoille puhuminen on melkoista nuoralla tanssia välillä. Toki opiskelija ja alalle vasta tulleesta henkilöstä saattaa tuntua, että vanhusta "potkitaan pois jaloista" sanomalla mitä milloinkin. Tärkeintä on oikeasti pysähtyä siihen hetkeen, missä ollaan. Kun dementoitunut vanhus tulee kyselemään äitiä, kaikkein kauheinta on "ohimennessään" huikata jotain ja jatkaa matkaa. Hänelle äidin kysyminen on oikeasti tärkeä asia, vaikka hän olisi kysynyt sitä kymmenen kertaa tunnin kuluessa. Täytyy oikeasti pysähtyä, ottaa katsekontakti, ehkä koskettaa, tehdä toiselle olo, että hän tulee kuulluuksi ja hänen asiansa on minulle aivan yhtä tärkeä kuin hänelle itselleen. Itse olen tätä työtä tehdessäni kokenut, että tärkeintä on se, miten huomioit toisen ja olet läsnä tilanteessa. Kun toisella on oikeasti hätä, niin hänellä on tarve tuulla kuulluksi. Voin hyvin kuvitella itseni seisomaan käytävälle jossa ihmiset juoksevat ohi, minulla on lapsi hukassa, eikä kukaan auta. Kaikki vain menevät ohi ja sanovat että "kyllä se on tallessa". Niin, mutta missä?! Enkä kyllä näe mitään järkeä siinäkään, että lähtisin jatkuvasti kinaamaan tai toistamaan äidin kuolemaa. Ei kenellekään tarvitse aivan päättömiä puhua, mutta jos toisen ahdistusta helpottaa se, että minä käyn hoitamassa ne lehmät, voin hyvinkin sanoa niin. Ammattitaito ja kokemus on kaiken a ja o. Sitä kun karttuu niin tilanteet helpottuvat varmasti. Suora linkki kommenttiin Jaa toisille sivustoille Lisää jakovaihtoehtoja...
Vieras Lähetetty elokuun 23, 2009 Jaa Lähetetty elokuun 23, 2009 Hyvä kirjoitus yökyöpeliltä. Suora linkki kommenttiin Jaa toisille sivustoille Lisää jakovaihtoehtoja...
Pöllö Lähetetty elokuun 23, 2009 Jaa Lähetetty elokuun 23, 2009 Enkä kyllä näe mitään järkeä siinäkään, että lähtisin jatkuvasti kinaamaan tai toistamaan äidin kuolemaa. Mieleen tulee vaan eräs dementikko, joka odotti puolisoaan käymään. Puoliso vain oli siirtynyt vaineeseen aikoja aiemmin aiemmin. Eipä häntä oikein voinut repiä realiteetteihin useita kertoja päivässä ja kertoa vain fakta, että puolisonne on kuollut. Hänhän olisi vain elänyt sen traagisen tilanteen tällä taktiikalla tuhansia kertoja vuodessa, uudelleen ja uudelleen. Varmaan pitkäaikaismuisti ei tallentaisi tietoa enää lainkaan, mutta kun ihmisaivojen rakenne koostuu monesta muustakin mm. tunteisiin vaikuttavasta rakenteesta. Melko nopeastihan hänellä se tilannemuistikin katoaa, mutta miltä adrenaliini tuntuu veressä sen jälkeen, millä kyydillä laukkaavat alemmat tunnetiloja säätelevät järjestelmät... Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota. Suora linkki kommenttiin Jaa toisille sivustoille Lisää jakovaihtoehtoja...
Roosakissa Lähetetty elokuun 27, 2009 Jaa Lähetetty elokuun 27, 2009 Jos vielä palais tuohon sairausasiaan. Bestikselläni on epilepsia, ja kyllä hän tituleeraa itseään epileptikoksi, eikä siinä minunkaan mielestäni ole mitään kummallista. Vai pitäisikö aina joka paikkaan kirjoittaa "epilepsiaa sairastava nuori sairaanhoitajanainen". Eikä, kun sairaanhoitaja, epileptikko. Sehän hän on. Dementikko, diabeetikko, skitsofreenikko, bipolaarikko - onhan näitä. Tuskinpa näitä sairauksia sairastavat tällaisista termeistä närkkääntyvät. Auta, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee. Suora linkki kommenttiin Jaa toisille sivustoille Lisää jakovaihtoehtoja...
Astra Lähetetty elokuun 28, 2009 Jaa Lähetetty elokuun 28, 2009 Yökyöpeli, tosi hyvä kirjoitus. Muistan oman opiskeluaikani kesätyön dementikkojen (menikö sana oikein?) vanhainkodissa jossa olin yökkönä. Joka yö yksi mummu laittoi pedin kauniisti, sytytti yölampun ja meni itse lattialle nukkumaan. Kun kävin häntä herättämässä ja kysyin miksei hän sänkyyn mennyt niin sanoi odottavansa *Auvoa* eli miestään. Se kun tekee niin raskasta työtä että 'aina oon sille sängyn valmiiksi laittanut'. Kukas sitä muuttamaan. Sanomattakin selvää että *Auvo* oli jo kauan aikaa sitten kuollut ja parin yön jälkeen sain hankittua mummulle patjan jossa hän nukkui. Sänkyyn ei mennyt ja aamulla ei yleensä muistanut asiasta mitään. Surullista, mutta jotenkin kaunista :- Suora linkki kommenttiin Jaa toisille sivustoille Lisää jakovaihtoehtoja...
Aadelheid Lähetetty syyskuun 6, 2009 Jaa Lähetetty syyskuun 6, 2009 http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1727272 Linkissä juttua muistisairaan harhoihin mukaan menemisestä, siitä kun aiemmin tässä ketjussa ollut puhetta. Suora linkki kommenttiin Jaa toisille sivustoille Lisää jakovaihtoehtoja...
Recommended Posts
Arkistoitu
Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.