Jump to content
MAINOS

Ihmetyksen aiheita työpaikoilla


Päärynä

Recommended Posts

Muutama asia ihmetyttää hoitajissa. Tämä voi olla pilkun viilausta, mutta häiritsee minua uutena alalla kuitenkin.

Mummot/papat. Eivät asiakkaat/potilaat ole minun mummoja tai pappoja, ainakaan jokainen  :nauraa:. Miksi kaikkia yli 50-vuotiaita kutsutaan mummoiksi ja papoiksi? Itse kutsun joko rouva/herra, nimellä, hän..

Sairaudet. Dementikko, diabeetikko, astmaatikko, skitsofreenikko... Mielestäni: dementiaa sairastava, skitsofreniaa sairastava jne. Ihminen on muutakin kuin sairautensa.

Dementiaan mukaan meneminen. Kun dementiaa sairastava "sekoilee", etsii kotiaan, äitiään (siis potilas esim. vuodeosastolla) niin sanotaan, että mene katsomaan vaikka tuolta. Tai potilas hätäilee töihin lähtemisestä, sanotaan, että työpaikka on tuolla huoneessa. Saadaan siis hetkeksi potilas "pois jaloista". Itse olen vasta opiskelija enkä ole opinnoissa vielä edennyt sairauksiin asti, mutta olen ymmärtänyt että "sekoilemiseen" mukaan meneminen ei ole oikea tapa hoitaa tilannetta vaan kertoa miten asiat oikeasti ovat (-olet nyt täällä vuodeosastolla, pääset kotiin sitten kun lääkäri antaa luvan, äitisi on kuollut, olet itsekin jo x-ikäinen, olet eläkkeellä, enää ei tarvitse mennä töihin)

Elämä on sitä mitä meille tapahtuu kun teemme muita suunnitelmia

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Sairaudet. Dementikko, diabeetikko, astmaatikko, skitsofreenikko... Mielestäni: dementiaa sairastava, skitsofreniaa sairastava jne. Ihminen on muutakin kuin sairautensa.

(-olet nyt täällä vuodeosastolla, pääset kotiin sitten kun lääkäri antaa luvan, äitisi on kuollut, olet itsekin jo x-ikäinen, olet eläkkeellä, enää ei tarvitse mennä töihin)

Mitä pahaa noissa sairaustermeissä on? Ihan suomalaisen kieliasun mukaisia ja hyväksyttäviä. Jos on diabetes on diabeetikko, eikä se tarkoita ettei olisi muuten ihminen. Kun kirjaat papereihin, tulee kirjauksen olla lyhyttä ja ytimekästä. Samoin raporttien. Huoneessa 2 on 56-syntynyt diabeetikko, ei muita perussairauksia, seurataan sokereita. (Huoneessa 2 on 56-syntynyt diabetestä sairastava mieshenkilö...?)

Kun selität tuon asian 295 kertaa päivässä, että äiti ei ole täällä, alkaa jossain vaiheessa olo tuntua vaikealta sekä potilaalla että hoitajalla. Ei se minusta sekoamiseen mukaan menemistä ole, jos saat potilaan rauhoittumaan ja jatkamaan unia "pienellä harmittomalla huijauksella", kuin kertomalla totuuden ja pistämällä serenasea..

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Dementiaan mukaan meneminen. Kun dementiaa sairastava "sekoilee", etsii kotiaan, äitiään (siis potilas esim. vuodeosastolla) niin sanotaan, että mene katsomaan vaikka tuolta. Tai potilas hätäilee töihin lähtemisestä, sanotaan, että työpaikka on tuolla huoneessa. Saadaan siis hetkeksi potilas "pois jaloista". Itse olen vasta opiskelija enkä ole opinnoissa vielä edennyt sairauksiin asti, mutta olen ymmärtänyt että "sekoilemiseen" mukaan meneminen ei ole oikea tapa hoitaa tilannetta vaan kertoa miten asiat oikeasti ovat (-olet nyt täällä vuodeosastolla, pääset kotiin sitten kun lääkäri antaa luvan, äitisi on kuollut, olet itsekin jo x-ikäinen, olet eläkkeellä, enää ei tarvitse mennä töihin)

Toimii ehkä joidenkin potilaiden kohdalla, mutta entä jos potilas saa raivarit joka kerta, kun hänelle sanotaan, ettei hän enää pääse kotiin tai hänen miehensä/vaimonsa on jo kuollut tms. totuudenmukaista? Sitten tarvitaan pahimassa tapauksessa rauhoittavia lääkkeitä tilanteen selvittämiseksi, kun taas menemällä mukaan potilaan harhoihin/muistamattomuuteen, selvitään sillä, että potilas on tyytyväinen saamaansa vastaukseen. Totuuden kertominen ei mielestäni ole aina oikea ratkaisu vaikeasti dementoituneiden kohdalla. Toki asia on eri, jos potilas muistaa vielä ajoittain menneitä asioita.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Huoneessa 2 on 56-syntynyt diabeetikko, ei muita perussairauksia, seurataan sokereita. (Huoneessa 2 on 56-syntynyt diabetestä sairastava mieshenkilö...?)

Huoneessa 2 56-vuotias mies, perussairautena diabetes?

Elämä on sitä mitä meille tapahtuu kun teemme muita suunnitelmia

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mulla olis oma kysymys: Miksi, oi miksi, jos olen ottamassa verikokeita, ja vieressä on hoitaja, niin sillä vieressä olevalla hoitajalla tavoite saada LÖYSÄLLÄ oleva staassi mahdollisimman pian pois kädestä? Sitä pitää alkaa nyhtämään pois siitä vielä kun mulla on neula suonessa vaikka kuinka yritän sanoa että anna olla, kyllä mä otan sen sitten kun oon valmis.. Mikä mahtaa olla syynä?

Ihan vaan mielenkiinnosta, kun tähän törmää harva se päivä.. Ei se staassi ole mikään paha asia, jos se ei ole kireällä..

Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

-Kahlil Gibran

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Huoneessa 2 on 56-syntynyt diabeetikko, ei muita perussairauksia, seurataan sokereita. (Huoneessa 2 on 56-syntynyt diabetestä sairastava mieshenkilö...?)

Huoneessa 2 56-vuotias mies, perussairautena diabetes?

Terveydenhuollon työntekijöille ne on diabeetikkoja, ihmisiä jolla on joku sairaus minkä takia se sinne on tullut tai vaikuttaa sen hoitoon. Mitä sit pitäis kertoa? Pankkiiri jolla perussairautena diabetes? (Jos ihmisyyttä halutaan etsiä sanavalintoihin...)

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mulla olis oma kysymys: Miksi, oi miksi, jos olen ottamassa verikokeita, ja vieressä on hoitaja, niin sillä vieressä olevalla hoitajalla tavoite saada LÖYSÄLLÄ oleva staassi mahdollisimman pian pois kädestä? Sitä pitää alkaa nyhtämään pois siitä vielä kun mulla on neula suonessa vaikka kuinka yritän sanoa että anna olla, kyllä mä otan sen sitten kun oon valmis.. Mikä mahtaa olla syynä?

Ihan vaan mielenkiinnosta, kun tähän törmää harva se päivä.. Ei se staassi ole mikään paha asia, jos se ei ole kireällä..

Jokaisella kai oma tapansa, niistä voi olla vaikea päästä eroon saati sitten ymmärtää, että jonkun oma tapa on ihan jotain muuta.

Mielestäni kuulostaa jotenkin oudolta tulla "häiritsemään" toisen työtä, sujuu itseltäni ainakin paremmin kun saan tehdä tuon tapaiset asiat yksin, tietysti apua voi tarvita joskus, mutta noin niinkuin yleisesti turha tulla sorkkimaan  :nauraa:

Elämä on sitä mitä meille tapahtuu kun teemme muita suunnitelmia

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sairaudet. Dementikko, diabeetikko, astmaatikko, skitsofreenikko... Mielestäni: dementiaa sairastava, skitsofreniaa sairastava jne. Ihminen on muutakin kuin sairautensa.

Sairaalassa olevasta potilaasta aika harvoin mikään muu kuin sairaus kiinnostaa kovinkaan paljoa ja näin ollen potilaan tärkein määre on hänen sairaus. Siksi diabetestä sairastava betoniraudoittaja on diabeetikko tai skitsofreniaa sairastava muusikko on skitsofreenikko.

Failure is always an option

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mielestäni kuulostaa jotenkin oudolta tulla "häiritsemään" toisen työtä, sujuu itseltäni ainakin paremmin kun saan tehdä tuon tapaiset asiat yksin, tietysti apua voi tarvita joskus, mutta noin niinkuin yleisesti turha tulla sorkkimaan  :nauraa:

Joo, samaa mietin. Jos labhoitaja pyytää tai tiedän etukäteen että kyseessä sekava immeinen, autan toki, mutta vain pitämällä henkilön raajaa paikallaan..

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mummot/papat. Eivät asiakkaat/potilaat ole minun mummoja tai pappoja, ainakaan jokainen  ;D. Miksi kaikkia yli 50-vuotiaita kutsutaan mummoiksi ja papoiksi? Itse kutsun joko rouva/herra, nimellä, hän..

Foorumilla puhun kaikista mummona tai pappana. Ihan vain siksi, ettei potilasta voida tunnistaa. Mutta enpä mä mene potilaan luo ja puhuttele häntä mummona tai pappana, kyllä mulla on ihan omat mummo ja pappa. Se saa riittää, en mä näitä ala adoptoimaankaan  :)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Dementiaan mukaan meneminen. Kun dementiaa sairastava "sekoilee", etsii kotiaan, äitiään (siis potilas esim. vuodeosastolla) niin sanotaan, että mene katsomaan vaikka tuolta. Tai potilas hätäilee töihin lähtemisestä, sanotaan, että työpaikka on tuolla huoneessa. Saadaan siis hetkeksi potilas "pois jaloista". Itse olen vasta opiskelija enkä ole opinnoissa vielä edennyt sairauksiin asti, mutta olen ymmärtänyt että "sekoilemiseen" mukaan meneminen ei ole oikea tapa hoitaa tilannetta vaan kertoa miten asiat oikeasti ovat (-olet nyt täällä vuodeosastolla, pääset kotiin sitten kun lääkäri antaa luvan, äitisi on kuollut, olet itsekin jo x-ikäinen, olet eläkkeellä, enää ei tarvitse mennä töihin)

Dementikkojen juttuihin saa mennä, ja joskus pitääkin mennä, mukaan. Mt-potilaat ovat sitten sellaisia, joiden juttuihin ei kannata mennä mukaan. Dementikko kun ei käsitä tilannetta ja elää aina sen tilanteen mukaan. Vai miltä itsestä tuntuisi, kun 20. kertaa päivässä kuulisi puolisonsa ja vanhempiensa kuolemasta. Ja joka kerta tuntuu uudelta asialta, koska aikaisemmista kerroista ei jää mitään muistikuvaa.

Eli enemmän stressaa potilasta se, että selitetään joka kerta asiat totuuden mukaisesti, kuin se, että selitetään potilaan oman muistin mukaisesti.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mielestäni kuulostaa jotenkin oudolta tulla "häiritsemään" toisen työtä, sujuu itseltäni ainakin paremmin kun saan tehdä tuon tapaiset asiat yksin, tietysti apua voi tarvita joskus, mutta noin niinkuin yleisesti turha tulla sorkkimaan  ;D

Joo, samaa mietin. Jos labhoitaja pyytää tai tiedän etukäteen että kyseessä sekava immeinen, autan toki, mutta vain pitämällä henkilön raajaa paikallaan..

Aivan. Ja silloin toki apu korvaamaton. Mutta todella usein esimerkiksi päivystyksessä se staassi ei saa olla rauhassa..  Ja kokemuksia kahdestakin eri päivystyksestä, ettei vain yhdestä..

Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

-Kahlil Gibran

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Joo kantsii kyllä miettiä ennen kuin alkaa mummotella ja paapotella, kyllä ikääntyvä ihminen on edelleen yksilö ja haluaa kuulla oman nimensä, erottua massasta.  Ja sit vielä,  olen viisikymppinen, enkä todellakaan koe olevani millään tavalla mummo, äitini on 78 v. ja kieltäytyi menemästä tk-vuodesosastolle tarkkailuun sydänoireiden johdosta, koska siellä on vain yökaudet rohisevia, höpiseviä,  kuljeskelevia vanhuksia! (toim.huom. hänen uskomuksensa) Lapsenlapsilleen ja lapsenlapsenlapseilleen hän, on mummo, mummeli, muumimummo, mutta ei vieraille ihmisille. Mummo nimi saattaa sisältää paljon perheen sisäisiin tunteisiin liittyviä merkityksiä.  Enkä kyllä tykkäisi jos vieras ihminen alkaisi mummotella tuttavallisesti mun äitiäni,  lasteni mummoa!  Joten kyllä päärynä osuit asian ytimeen, ihmisen omaa kokemusta omasta iästään ja kuulumisestaan tiettyyn kehykseen on kunnioitettava. Toki on tilanne- ja tapauskohtainen asia myös, esim demepuolella ja pitkäaikaisissa hoitosuhteissa voi mummottelut ja papottelut muodostua luonnollisiksi asioiksi, mutta ehkä kantsis kysyä miten henkilö itse haluaa itseään puhuteltavan. Upeeta päärynä, että pohdit hoitotyötä eettiseltä ja moraaliselta kannalta, vaali sitä ominaisuutta kovassa todellisuudessa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mummot/papat. Eivät asiakkaat/potilaat ole minun mummoja tai pappoja, ainakaan jokainen  ;D. Miksi kaikkia yli 50-vuotiaita kutsutaan mummoiksi ja papoiksi? Itse kutsun joko rouva/herra, nimellä, hän..

Foorumilla puhun kaikista mummona tai pappana. Ihan vain siksi, ettei potilasta voida tunnistaa. Mutta enpä mä mene potilaan luo ja puhuttele häntä mummona tai pappana, kyllä mulla on ihan omat mummo ja pappa. Se saa riittää, en mä näitä ala adoptoimaankaan  :)

Aamen.

Ja kun näin turha topic on aloitettu, niin voin jatkaa ihmettelyä. Kaupungin toinen tk-päivystys lopetetaan ja sieltä siis joutuu pihalle työntekijöitä. Lääkintävahtimestari siirtyy tänne meiän terveysasemalle VAHTIMESTARIKSI. Toinen lähihoitaja saa vaihtaa päivystyksen vakipaikkansa mun sijaistamiseen. Kiva kiva. Ei kateeks käy.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Dementiaan mukaan meneminen. Kun dementiaa sairastava "sekoilee", etsii kotiaan, äitiään (siis potilas esim. vuodeosastolla) niin sanotaan, että mene katsomaan vaikka tuolta. Tai potilas hätäilee töihin lähtemisestä, sanotaan, että työpaikka on tuolla huoneessa. Saadaan siis hetkeksi potilas "pois jaloista". Itse olen vasta opiskelija enkä ole opinnoissa vielä edennyt sairauksiin asti, mutta olen ymmärtänyt että "sekoilemiseen" mukaan meneminen ei ole oikea tapa hoitaa tilannetta vaan kertoa miten asiat oikeasti ovat (-olet nyt täällä vuodeosastolla, pääset kotiin sitten kun lääkäri antaa luvan, äitisi on kuollut, olet itsekin jo x-ikäinen, olet eläkkeellä, enää ei tarvitse mennä töihin)

Pidempiä jaarittelematta totean vain, että dementian suhteen kyllä opinnot olisivat hyväksi. Realiteettiterapialla menet vain metsään ja pahasti ("huijata" ei tosin saa/saisi), ainakin keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneiden kohdalla. Mikäli asia oikeasti enemmälti kiinnostaa niin etsi ihan itse tietoa esim. hakusanoilla validaatio tai validaatiomenetelmä.

pahimman vastustajani tiedän, minusta itsestäni sen löydän

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse olen vasta opiskelija enkä ole opinnoissa vielä edennyt sairauksiin asti, mutta olen ymmärtänyt ...

Kannattaa kysellä harjoittelun aikana miksi toimitaan niin kuin  toimitaan. Saa ihan paikan päällä vastauksen ja välittömästi.

Vanhustyössä olevat ovat oikeita tietopankkeja. Olen työskennellyt vuosikausia muisti- ja käytöshäiriöisten kanssa tk akuutti vuodeosastolla.

Muistihäiriöiselle olisi todella stressaavaa jos kaikki mitä hän sanoo olisi väärin ja hän joutuisi kymmeniä kertoja päivässä kinaamaan hoitajien kanssa hänelle todellisen ja päivänselvän asian vuoksi.

Yhdessä koulutuksessa sanoi viisas luennoitsija, että dementikoilla tunne-muisti on pitkä. Eli asiat unohtuu pian , mutta aamuinen kina voi tunnetasolla säilyä huonotuulisuutena ja suruna iltaan saakka.

"Kyllä on jännittävää elää,ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ylösalaisin-ilman mitään syytä."(Muumipappa ja meri)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Yhdessä koulutuksessa sanoi viisas luennoitsija, että dementikoilla tunne-muisti on pitkä. Eli asiat unohtuu pian , mutta aamuinen kina voi tunnetasolla säilyä huonotuulisuutena ja suruna iltaan saakka.

Sattuuko sulla olemaan tietoa (tai jollain muulla) että miten tämä tunnemuisti vaikuttaisi henkilöistä tykkäämiseen. Siis vaikka asiakas olisi niin dementoitunut ettei pysty muodostamaan enää järkeviä lauseita tai muista enää miten syödään, niin silti hän reagoi eri ihmisiin eri tavoin, joka nyt on ihan normaalia. Mutta jossain tapauksissa mun mielestä selvästi erottaa että ne pitää joistain hoitajista ja toisista taas vähemmän.

Eli voiko vaikeasti dementoitunut muistaa toisista ihmisistä millaisia tunnereaktioita he ovat hänelle aiheuttaneet ja assosioida niitä kasvoihin ja/tai ääneen ja sitä kautta jotenkin käyttäytyä eri tavoin eri hoitajien kanssa? Vai pitäiskö mun vaan vetää foliohattua syvemmälle 8)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mulla olis oma kysymys: Miksi, oi miksi, jos olen ottamassa verikokeita, ja vieressä on hoitaja, niin sillä vieressä olevalla hoitajalla tavoite saada LÖYSÄLLÄ oleva staassi mahdollisimman pian pois kädestä? Sitä pitää alkaa nyhtämään pois siitä vielä kun mulla on neula suonessa vaikka kuinka yritän sanoa että anna olla, kyllä mä otan sen sitten kun oon valmis.. Mikä mahtaa olla syynä?

Ihan vaan mielenkiinnosta, kun tähän törmää harva se päivä.. Ei se staassi ole mikään paha asia, jos se ei ole kireällä..

Ehkä hoitaja yrittää auttaa...?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mulla olis oma kysymys: Miksi, oi miksi, jos olen ottamassa verikokeita, ja vieressä on hoitaja, niin sillä vieressä olevalla hoitajalla tavoite saada LÖYSÄLLÄ oleva staassi mahdollisimman pian pois kädestä? Sitä pitää alkaa nyhtämään pois siitä vielä kun mulla on neula suonessa vaikka kuinka yritän sanoa että anna olla, kyllä mä otan sen sitten kun oon valmis.. Mikä mahtaa olla syynä?

Ihan vaan mielenkiinnosta, kun tähän törmää harva se päivä.. Ei se staassi ole mikään paha asia, jos se ei ole kireällä..

Ehkä hoitaja yrittää auttaa...?

Mutta kun se ei auta että a) irroitetaan staassia jolloin useimmiten potilas vaistomaisesti liikuttaa kättään auttaakseen sitä hoitajaa cool.png pahimmassa tapauksessa staassi osuu neulaan tai putkeen ja sehän taas ei oo hyvä juttu..

Siis plussaa toki jos haluaa auttaa, mutta just tohon väliin ei tarttis sitä apua. En mäkään me löysäileen tai irrottamaan staassia jos satun viereen kun laitetaan kanyylia, ojentelen kyllä tarpeita tippakärrystä yms. takaviistosta ja auttelen siten..

Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

-Kahlil Gibran

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 4 viikkoa myöhemmin...

Dementiaan mukaan meneminen. Kun dementiaa sairastava "sekoilee", etsii kotiaan, äitiään (siis potilas esim. vuodeosastolla) niin sanotaan, että mene katsomaan vaikka tuolta. Tai potilas hätäilee töihin lähtemisestä, sanotaan, että työpaikka on tuolla huoneessa. Saadaan siis hetkeksi potilas "pois jaloista". Itse olen vasta opiskelija enkä ole opinnoissa vielä edennyt sairauksiin asti, mutta olen ymmärtänyt että "sekoilemiseen" mukaan meneminen ei ole oikea tapa hoitaa tilannetta vaan kertoa miten asiat oikeasti ovat (-olet nyt täällä vuodeosastolla, pääset kotiin sitten kun lääkäri antaa luvan, äitisi on kuollut, olet itsekin jo x-ikäinen, olet eläkkeellä, enää ei tarvitse mennä töihin)

ei onnaa dementikolle kertoa kuinka asiat nyt ovat kun dementikko ei vaan pysty ymmärtämään että asiat olis toisin kuin hän ajattelee.Alkuvaihees ehkä pystyy kertoa,mutei enää ku dementia edenny pidemmälle.Kerran yhdessä paikassa oli dementoitunu asukas,joka aina iltaisin ennen nukkumaan menoa alkoi murehtia kaikki selaisia asioita,joita sen ei olis tarvinnu muttakun eihän hän ymmärtäny että ne on mennyttä eikä nykyisyyttä,vaikka sen olis mitenkä rautalangasta vääntäny.Yks ilta laitoin häntä nukkumaan  ja ku lähdin huoneesta niin hän ryntäs perään.Kysyin mikä on, hän sanoi että ne vesipumput pitää sulkea,muuten tulee iso vahinko.Olin ihan ihmeissäni että mitkä vesipumput ja sanoin että ei hänen tartte mitää sellaisia sulkea.Asukas alko huutaa isoon ääneen mulle että oonko mä ihan idiootti että tietenki ne pitää sulkea,muuten tulee hirveän iso vahinko.Asia ei edenny eteen eikä taa ja asukas alko olla niin kiihtyny että tuli melkein päälle.Sillon mä sanoin sille että mene sinä vaan nukkumaan, niin minä suljen ne vesipumput.Asukas katto mua epäuskoisena ja sanoi ettei uskoa että osaisin tehdä sitä.vastasin sille että osaan minä, oon tehny sen ennenki.Ja tiedättekö,hän rauhoittu kerralla,kääntyi kannoillaan,meni sänkyynsä ja nukahti.Mikä olis ollu lopputulos jos olisin vaa inttäny että mitää vesipumppuja ei oo enää olemassakaa,että sinäoot nyt kuule vanhainkodissa ja nyt sun pitää mennä nukkumaan?Dementikolle ei realiteetit mee perille ja tietyis tilanteis on kaikkein järkevintä mennä tiettyyn pisteeseen asti mukaan siihen hommaan niin ei tarvita niin paljon rauhoittavia lääkkeitä eikä mitää muutakaa sellasta.Tämä on mun mielipiteeni.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olen tainnut johonkin aiempaan ketjuun jo kertoa, että äitini toimii yökkönä vanhainkodissa. Vanhoja emäntiä ja isäntiä on paljon ja dementoituneina on hätä eläimistä, kun ulkona paukkuu vaikka ukkonen. Osasto pysyy rauhallisena, kun yökkö sanoo hakeneensa lehmät/hevoset sisälle, kun on niin kurja ilmakin. Jos siinä vaiheessa alkaa selittämään, että nyt olette täällä vanhainkodissa ja ei teillä enää mitään eläimiä ole ollut vuosiin, niin levottomuus jatkuisi ja  häiritsisi myös muiden yöunta. Maalaisjärjen käyttö ja inhimillisyys on sallittua.

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sairaudet. Dementikko, diabeetikko, astmaatikko, skitsofreenikko... Mielestäni: dementiaa sairastava, skitsofreniaa sairastava jne. Ihminen on muutakin kuin sairautensa.

Sairaalassa olevasta potilaasta aika harvoin mikään muu kuin sairaus kiinnostaa kovinkaan paljoa ja näin ollen potilaan tärkein määre on hänen sairaus. Siksi diabetestä sairastava betoniraudoittaja on diabeetikko tai skitsofreniaa sairastava muusikko on skitsofreenikko.

Itse asiassa ammatti on ihan fiksua mainita ainakin lääkärintekstissä. Niin monet sairaudet ovat ammatin psyykkiseen tai fyysiseen ympäristöön yhteydessä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olen tainnut johonkin aiempaan ketjuun jo kertoa, että äitini toimii yökkönä vanhainkodissa. Vanhoja emäntiä ja isäntiä on paljon ja dementoituneina on hätä eläimistä, kun ulkona paukkuu vaikka ukkonen. Osasto pysyy rauhallisena, kun yökkö sanoo hakeneensa lehmät/hevoset sisälle, kun on niin kurja ilmakin. Jos siinä vaiheessa alkaa selittämään, että nyt olette täällä vanhainkodissa ja ei teillä enää mitään eläimiä ole ollut vuosiin, niin levottomuus jatkuisi ja  häiritsisi myös muiden yöunta. Maalaisjärjen käyttö ja inhimillisyys on sallittua.

Jep, samaan syyllistynyt ja kyllä vaan osasto rauhoittui kun oli lehmät lypsetty ja lapset laitettu nukkumaan...  :)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mun mielestä tossa ei oo mitään syyllistymisen aihetta. Se ei kyllä satuta tai haittaa yhtään ketään jos tosiaan joku "lehmien sisälle hakeminen" rauhoittaa dementoituneen vanhuksen joka ei enää kykene ymmärtämään ettei mitään lehmiä ole olemassakaan. Vaikka kuinka sille jankkaisi että ollaan nyt X:n sairaalassa ja olet dementoitunut ja lehmätkin lahdattiin jo vuosikymmenet sitten, niin ei se koskaan mene sinne perille enää. Aiheuttaa ainoastaan hätää vanhukselle.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mun mielestä tossa ei oo mitään syyllistymisen aihetta. Se ei kyllä satuta tai haittaa yhtään ketään jos tosiaan joku "lehmien sisälle hakeminen" rauhoittaa dementoituneen vanhuksen joka ei enää kykene ymmärtämään ettei mitään lehmiä ole olemassakaan.

Se on sitä validaatiota, mennään mukaan muistisairaan maailmaan. Pitää ymmärtää että potilaalle ne lehmät ovat oikeasti olemassa. Alzheimer-potilaiden kanssa ei välttämättä toimi niin hyvin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...