Lähteä vai ei -mielipiteitä

[Xanor]

Olen äskettäin aloittanut uudessa työpaikassa (vakituisena). Työnkuva on osoittautunut hyvin erilaiseksi mitä luulin. Työvuorosta vähintään puolet menee siivous-, keittiö- ym. töihin eikä potilastyötä ehdi tehdä juuri yhtään, etenkään iltaisin ja viikonloppuisin. 

Sijaisuuksia olisi tässä kaupungissa tarjolla, vakituiset paikat ovat sen sijaan kiven alla. Onko mitään järkeä lähteä vakipaikasta määräaikaisia soppareita tekemään? Toisaalta en nyt pääse tekemään koulutustani (sh) vastaavaa työtä, mikä turhauttaa jatkuvasti. Tässä nykyisessä paikassa mulla on vielä koeaika menossa, joten lähteminen olisi hyvinkin helppoa.

Nykyisen työn hyvät puolet ovat työkaverit, lyhyt työmatka ja se turvattu työpaikka. Sijaisena taas työn jatkuminen on epävarmempaa, mutta toisaalta ammatillinen kehittyminen ja koulutusta vastaavan työn saaminen houkuttaa todella paljon... Onko hätiköityä jättää vakipaikka parin kuukauden jälkeen?

[-VF-]

Sijaisuuksia olisi tässä kaupungissa tarjolla, vakituiset paikat ovat sen sijaan kiven alla. Onko mitään järkeä lähteä vakipaikasta määräaikaisia soppareita tekemään? Toisaalta en nyt pääse tekemään koulutustani (sh) vastaavaa työtä, mikä turhauttaa jatkuvasti. Tässä nykyisessä paikassa mulla on vielä koeaika menossa, joten lähteminen olisi hyvinkin helppoa.

Jos työ ei ole sellaista mitä haluaa tehdä, niin silloin kannattaa lähteä. Nykyisessä tilanteessa töitä kyllä riittää.

[Julma]

Mä kyllä kanssa kallistuisin sen puolelle että lähde pois jos se työ ei ole sellaista jossa viihdyt. Sh saanee töitä kyllä tehdäkseen ihan riittämiin vaikka sitä vakipaikkaa joutuisi jonkun aikaa etsimään ja odottamaan.

[so not!]

vähän samoja funtsailen itsekin... lähteminen on aika hyvä vaihtoehto, koska työ pitää olla sellaista että sitä on ilo tehdä.. mitä sitä yhtä ainoaa elämäänsä hukkaamaan tervan juonnissa. Voi olla että ei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolellakaan, mutta ainakaan ei tarvitse sitten joskus jossitella uskalluksen puutettaan. Etsivä / tekevä löytää kyllä aina jotain!

[päivitys]

Hyvä Xanor, oletko puhunut asiasta esimiehesi kanssa. Vaikutat melko turhautuneelta jo nyt. Mikäli et saa työnkuvaasi laajennettua voisi olla hyvä alkaa katsella uutta paikkaa. Nythän sinulla on hyvä asema etsiä kun olet vakityössä, eikä se irtisanomisaika koeajan jälkeen ole kuin 14pv ennen eka vuoden täyttymistä. (Korjatkaa jos annan väärää infoa) Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ei kannata hätiköidä, mutta ei toisaalta venyttää lähtemistä jos työpäivät kuluvat älyllisesti tyhjäkäynnillä. Onnea ja voimaa päätöksiin.

[selena]

Myös toimivapaa (onko toi nyt se oikea termi, ent. virkavapaa?) on hyvä vaihtoehto, antaa vapauden käydä tekemässä esim joku sijaisuus muualla ja sitä kautta saada "jalka oven väliin"...

[Vapaa]

Myös toimivapaa (onko toi nyt se oikea termi, ent. virkavapaa?) on hyvä vaihtoehto, antaa vapauden käydä tekemässä esim joku sijaisuus muualla ja sitä kautta saada "jalka oven väliin"...

Työvapaata tai työlomaa yleensä käytetään terminä...

[selena]

Työvapaata tai työlomaa yleensä käytetään terminä...

Tänks. Se on hyvä keksintö, tosin työnantajanhan ei ole kai pakko sitä myöntää? toisin kun esim. opintovapaata.

[OldOne]

Ei ole pakko. Se on harkinnanvaraista.

[päivitys]

Koeaikana tuskin työvapaan saaminen onnistuu  :(

[ST72]

Koeaikana tuskin työvapaan saaminen onnistuu  :)

Riippuu työnantajasta. Meille tuli uusi työntekijä taannoin ja kerkesi olla koeajasta about puolet, kun sille tuli mahdollisuus lähteä ulkomaille. Meillä esimies sai ainakin työvapaan sille puhutuksi..

[päivitys]

Vau, eli työnantajapuolta(kin) löytyy joustoa ja tilannetajua. Hieno homma.

[Kurppa]

Onko hätiköityä jättää vakipaikka parin kuukauden jälkeen?

Mä olin aikasemmin hieman samanlaisessa tilanteessa. Sain vakipaikan, mutta työnteko siellä oli tosi raskasta hoitajavajeen vuoksi. Mietin pitkään, että lähtisinkö vai enkö. Äitini neuvoi silloin, että "jos ei tiedä mitä tekisi, ei kannata tehdä mitään." Noudatin tätä neuvoa, kunnes olin varma, etten halua jatkaa kyseisessä työpaikassa. Irtisanouduin ja menin sijaiseksi nykyiseen tosi mukavaan työpaikkaani. Aikanaan sain sieltä vakitoimenkin.

[Xanor]

Iso kiitos kaikille vastauksista! Jälleen yksi työpäivä takana ja vitutuskäyrä kohtuullisen korkealla...  :)

päivitys, en ole esimiehen kanssa tilanteesta jutellut. Aloitusviestissäni en kertonut taustoja työpaikasta lainkaan, mutta tilanne on pomojen ja "rivihoitajien" välillä jokseenkin tulehtunut ja kenkää on viime aikoina saanut useampikin ihan yllättäen. Lisäksi moni on lähtenyt ihan vapaaehtoisesti, joten työntekijöiden vaihtuvuus on ollut suurta. En tässä vaiheessa ole halukas ottamaan tätä asiaa esille esimiehen kanssa, en kuitenkaan halua potkuja hankkia ja käsittääkseni tuolla ne melko helposti saa, jos asioita kritisoi (jälleen yksi syy, miksi haluan lähteä).

Tuohon työvapaan saamiseen en oikein usko olevan mahdollisuuksia. Mitään faktatietoa ei mulla asiasta ole, mutta vahva aavistus, että tuskin onnistuisi.

Kurppa, mukava kuulla että sulla on hyviä kokemuksia irtisanoutumisesta. Kuinka pitkään olit vakipaikassasi töissä ennen irtisanoutumista? Oon miettinyt paljon sitä, teenkö liian nopeita johtopäätöksiä tästä työpaikasta. Toisaalta seuratessani useita vuosia tuolla töissä olleita hoitajia huomaan heidän tekevän ihan yhtä paljon pyykki-, siivous- ja keittiöhommia kuin minä. Työnkuvan laajenemiseen / muuttumiseen en oikein usko. Pieniä vastuualueita saattaa toki tulla lisää ajan myötä, mutta työpaikan "luonteesta" johtuen sairaanhoidollinen osuus on sittenkin hyvin vähäinen.

Päätös alkaa vähitellen muotoutua mielessäni, mutta vielä pitää kerätä vähän rohkeutta ja luen mielelläni lisääkin kommenttejanne! :-*

[TeeVee]

Kyllähän tuo kuulostaa vähän ammatilliselta itsemurhalta olla töissä paikassa, jossa ei ammatinmukaisia työtehtäviä ehdi/pääse tekemään. Tosin, niinkuin itsekin mainitsit, vaakakupissa painavat myös ei ammatilliset asiat kuten lyhyt työmatka ja säännöllinen palkkakuitti. Tiedän vaan tapauksia, jotka aikansa mietittyään ovat eräänä aamuna heränneet, huomanneet aikaa kuluneen x-vuotta ja olevansa edelleen samassa pisteessä

[Julma]

Tiedän vaan tapauksia, jotka aikansa mietittyään ovat eräänä aamuna heränneet, huomanneet aikaa kuluneen x-vuotta ja olevansa edelleen samassa pisteessä

Tähän pätee helppo ja yksinkertainen sääntö: Elä niin että vanhetessa ei menneisyys vaivaa. Ja sen noudattaminenkin on helppoa. Teet elämässä ainoastaan sellaisia ratkaisuja, jotka tuntuvat kymmenen vuoden päästä ideaaleilta :)

Tosiasia kyllä lienee, että mikäli se paikka jossa ajan hetkellä t oleilee, ei tunnu optimaaliselta, niin sitä tyytyväisyyttä kannattaa lähteä tavoittelemaan jotain muuta kautta.

[Xanor]

Tiedän vaan tapauksia, jotka aikansa mietittyään ovat eräänä aamuna heränneet, huomanneet aikaa kuluneen x-vuotta ja olevansa edelleen samassa pisteessä

Tähän pätee helppo ja yksinkertainen sääntö: Elä niin että vanhetessa ei menneisyys vaivaa. Ja sen noudattaminenkin on helppoa. Teet elämässä ainoastaan sellaisia ratkaisuja, jotka tuntuvat kymmenen vuoden päästä ideaaleilta 8)

Tosiasia kyllä lienee, että mikäli se paikka jossa ajan hetkellä t oleilee, ei tunnu optimaaliselta, niin sitä tyytyväisyyttä kannattaa lähteä tavoittelemaan jotain muuta kautta.

Hyviä pointteja. Yleensä olen ennemminkin vähän hätäinen tekemään päätöksiä ja vaikka katuminen ei kannata, niin joskus mietityttää, olisiko pitänyt sittenkin antaa aikaa itselle ja malttaa mielensä vähän kauemmin. Toisaalta olen aina uskonut siihen, että omiin tunteisiin kannattaa luottaa ja sisäistä ääntään kuunnella (etenkin kun psykiatrian puolella työskentelen) ;)

Oikeastaan tässä ei mikään muu mietitytä kuin tuo vakituisen paikan menetys ja hyppääminen taas sijaisuuskierteeseen. Jälkeenpäin ajatellen siinäkään ei mitään vikaa ollut, kun sijaisuudet olivat mieluisissa paikoissa. Eikä se vakituinen työ paljon lämmitä tiskivuorta purkaessa ja pölyrättiä heiluttaessa, kun mielenkiinnon kohteet ovat jossain aivan muualla.

[pipsafi]

Moi Xanor.

Tuntuu kuin puhuisit samasta työnantajsta mikä minullakin on.

Jos haluat kertoa mikä työn antaja kyseessä niin laita yksiytis viestiä.

Jos työnpaikka osoittuu samaksi niin olemme perustamassa Tehyn ammatti osastoa meille.

Kaikkien panosta silloin tarvitaan.

[Korilla]

Mulla on kiva työyhteisö- ja paikka mutta hieman liian vähän sairaanhoidollista työtä ja vähän liikaa perushoitoa. Olen ottanut asian puheeksi esimiehen kanssa- jos saisin työnkuvaa muutettua. Jos se ei onnistu niin olen ajatellut, että rupean tekemään esim. puolikasta ja sitten keikkailen siihen päälle jossain muualla. Varma en ole viitsinkö tuohon ryhtyä koska työpaikka on muuten todellinen unelma. Todella iso harmi vaan, että se perushoito ja keittiötyöt sekä pyykinpesu kuuluvat olennaisena osana työhön.

[Keep the faith]

Mulla on kiva työyhteisö- ja paikka mutta hieman liian vähän sairaanhoidollista työtä ja vähän liikaa perushoitoa.

Sä olet useassa eri ketjussa tuonut tätä asiaa esille aiemminkin, eikö?

Miksi ihmeessä et hakeudu sellaiseen työyhteisöön, jossa esim. työnkuvan takia kaikki ovat sh:jia? ESH tai jotain...? Ne polit jne. mitä sulle ehdoteltiin jo aiemmin?

Melkein vois näin sivusta seuraavana ihmetellä, miksi sä näivetät itsesi tuossa asetelmassa, joka on sulle henk.koht. ilmeisen tärkeä?

Se alkoi siitä titteliketjusta, jatkui omaan kysymykseesi "missä vain vähän perushoitoa"-ketjuun ja nyt se on tässäkin esillä.

Ihmettelen vain, en pahalla :).

[Xanor]

Nyt kun on taas muutaman työvuoro lisää takana, olen jo täysin varma päätöksestäni. Tuolta on päästävä pois, muuten menetän vielä oman mielenterveyteni.  :D Ei kerta kaikkiaan mitään haastetta, päivät toistuvat samanlaisina, työ on samanlaista puurtamista viikosta toiseen... Olen jotenkin niin väsynyt ja kyllästynyt, että alkaa pienetkin jutut tympiä.

Nyt pitäisi vaan malttaa mielensä niin kauan, ettei tule tehtyä hätäisiä päätöksiä poislähdön suhteen (eli siis niin kauan on jaksettava, kunnes on varmuus uudesta työstä). Miten tälläinen työ voikin olla niin kuluttavaa, että on ihan poikki, kun kotiin tulee? Käytännössä kun en kuitenkaan tee mitään ajattelua vaativaa tai stressaavaa -tai ehkä se syy onkin juuri tässä.

[Kurppa]

Kuinka pitkään olit vakipaikassasi töissä ennen irtisanoutumista?

Olin töissä siellä puolitoista vuotta. Lähtöä aloin miettiä ekan kuukauden aikana.

[päivitys]

Mulla on kiva työyhteisö- ja paikka mutta hieman liian vähän sairaanhoidollista työtä ja vähän liikaa perushoitoa. Olen ottanut asian puheeksi esimiehen kanssa- jos saisin työnkuvaa muutettua. Jos se ei onnistu niin olen ajatellut, että rupean tekemään esim. puolikasta ja sitten keikkailen siihen päälle jossain muualla. Varma en ole viitsinkö tuohon ryhtyä koska työpaikka on muuten todellinen unelma. Todella iso harmi vaan, että se perushoito ja keittiötyöt sekä pyykinpesu kuuluvat olennaisena osana työhön.

Kuullostaa hyvältä ajatukselta toi työajan lyhentäminen ja keikkailu muissa paikoissa. Jos viihdyt nykyisessä työpaikassasi, ei sun sielt tokikaan kannata lähteä, vaihtelua saa muutenkin. Olen aikanaan itse tehnyt saman ratkaisun ja voin suositella. Yksi malli oli et mulla oli ma-to vakituinen työ ja pe keikkailin vakipaikassa. Sit yksi malli oli et tein kolme päivää/vk vakityötä, yhden päivätyön kriisityötä ja kaksi viikonloppu päivystystä/kk kriisityötä. Toki tämä oli mahdollista, koska tein päivätyötä ja työnantajat oli suosiollisia. Tunnen monia kollegoitani, joilla lyhennetty työvk + keikkailu toimii hyvin, ovat tyytyväisiä. Keikkailun etuna on se, että saa monipuolista työkokemusta, keikkatyäpaikalla on virkeä kun ei rutinoidu juttuihin, saa luotua ammatillisia verkostoja. :D

[Satu]

Nyt pitäisi vaan malttaa mielensä niin kauan, ettei tule tehtyä hätäisiä päätöksiä poislähdön suhteen (eli siis niin kauan on jaksettava, kunnes on varmuus uudesta työstä).

Mä oon ihan samaa mieltä kun muutkin että itteänsä ei kannata näivettää paikassa joka ei tunnu hyvältä kun kerran valinnanvaraa on, mutta nyt kun näyttää tää taloustilanne tältä ja säästöjä aletaan terveydenhuollossaki kovasti ajamaan niin tosiaanki kannattaa pitää maltti mielessä ja pelata varman päälle ettei jää soppaluu käteen.

[Xanor]

Tuntuu, että päivä päivältä vanne kiristyy pään ympärillä.  Töihin meno on tällä hetkellä todella vastenmielistä ja tympeää. Toisaalta tämä kokemus opettaa mulle hyvin paljon itsestäni ja siitä, millainen sairaanhoitaja olen. En halua mennä työssä siitä mistä aita on matalin, vaan tahdon haasteita, oppimistilanteita ja vastuuta.

Ahdistaa ajatuskin siitä, että uutta työtä ei löydy ja joudun jumittamaan tuolla vielä syksyllä. Elättelen toiveita yhdestä sijaisuudesta mieleisessä paikassa (asian pitäisi selvitä elokuun aikana). Vaikka en herkästi vastoinkäymisistä masennu,  niin nyt tuntuu siltä, että tää tilanne vie aika paljon voimia ja energiaa. Jonkinlainen ammatillinen kriisi varmaan.

Onneksi on hyvät työkaverit joiden kanssa tilannetta voi puida, enkä ole todellakaan yksin ajatusteni kanssa.