psyykkinen sokki ja itsemääräämisoikeus

[katmat]

Mua on mietityttäny jo pitkään seuraava tapaus: ystävykset oli tulossa elokuvista ja kävelivät tien viertä.Edestäpäin tuli rattijuoppo, joka ajoi toisen yli.paikalle tilattiin ambulanssi, mutta henkilö menehtyi onnettomuuspaikalla elvytystoimista huolimatta.

Tämä menehtyneen kaveri istui ojanpientareella ja oli selvästi hyvin järkyttynyt (kukapa ei olis jos joutuis tollaseen tilanteeseen...). Sille ehdotettiin, että lähtis ambulanssin matkassa päivystykseen, koska ketään omaista tms läheistä ei saatu kiinni. henkilö kieltäytyy lähtemästä mihinkään.

Eli på Finska:kuka on vastuussa tästä menehtyneen omaisesta? Ei kai sitä voi tollasessa tilanteessa jättää ojan pientareelle istuskelemaan itsemääräämisoikeuteen vedoten? Onko psyykkisessä sokissa oleva omainen ylipäätään oikeustoimikelpoinen tällaisessa tilanteessa? Kun mun järki sanoo, että ei sitä nyt ainakaan yksin voi jättää tommosen tapahtuman jälkeen, mutta voiko sitä väkisinkään viedä mihinkään?

[VTH]

EDIT: luettuani alkuperäisen uudelleen.. ei mitään ;) Kirjoittelin tuosta omaisen tai läheisen paikalle hankkimisesta mutta kun ei ollut onnistunut niin turhaanpa tuota tässä toistelen.

Kuntien kriisiapua pohdin myös, tuossa tilanteessahan olisi ihanteellista jos kunta olisi järjestänyt kriisiryhmänsä siten että se on tarvittaessa hälytettävissä tapahtumapaikalle. Harvassa kunnassa asia näin kuitenkaan on, vai? Kaikista kunnista kun ei löydy moista ollenkaan..

[Janne]

Omaiset -> Kriisikeskus -> lääkärin konsultaatio, jatkot sen mukaan.

[VTH]

http://www.kauhajoki.fi/site?node_id=488

Tuossa linkissä lyhykäisesti Kauhajoen kunnan järjestämästä kriisiavusta (ihan sattumalta ensimmäinen kelvollinen linkki googlessa oli Kauhajoki, en hakenut tätä tarkoituksella). Ei ole pakko laskea kaikkea omaisten varaan, vaan jos ko. henkilöltä saadaan yhteystiedot, voivat kriisityöntekijät ottaa häneen yhteyttä edes jälkijättöisesti. Lienee sekin parempi kuin ei mitään. Tapahtumapaikalla olleiden ammattilaisten vastuulle jää tietysti tämän tapahtumaketjun alulle paneminen, sikäli kun sitä edes ko. kunnassa on mahdollista tehdä.  Kaikkihan riippuu todellakin siitä miten kunta on järjestänyt kriisiapunsa vai onko järjestänyt ollenkaan.

Nämä debriefing-istunnot taitavat jakaa edelleen aika vahvasti väen kahteen leiriin, joista toinen on hyvin epäileväinen koko jälkipuinnin toimivuuden ja tarpeellisuuden suhteen.  Itselläni ei ole sen toimivuudesta/toimimattomuudesta sen parempaa tietoa, joten en myöskään ole muodostanut selkeää kantaa asiasta, mutta minusta tuntuu että tällaisella avuntarjoamisella kyllä viestitetään tarjouksen kohteelle ainakin jotain positiivista. Olkoonkin että hän ei välttämättä ota apua vastaan tai jos ottaakin, ei välttämättä hyödy siitä mitenkään konkreettisesti.  Todennäköiseltä tuntuu kuitenkin että tällaista apua tarjoamalla ei ainakaan saada mitään vahinkoa aikaan.

EDIT: typo

[dino]

Nämä debriefing-istunnot taitavat jakaa edelleen aika vahvasti väen kahteen leiriin, joista toinen on hyvin epäileväinen koko jälkipuinnin toimivuuden ja tarpeellisuuden suhteen.

Kyllä jakaa. johtunee siitä että monelle on näistä jälkipuinneista lähinnä vain haittaa.

[hiski]

Kyllä jakaa. johtunee siitä että monelle on näistä jälkipuinneista lähinnä vain haittaa.

<kyynisyys>

Tuntuu, että debriefing auttaa monesti eniten sessioiden järjestäjän mielen tyynnyttelyssä: itseä / organisaatiota kollektiivina helpottaa, kun on yritetty jotain uhrien auttamiseksi. Lisäksi debriefing on halpa tapa auttaa verrattuna moneen konkreettiseen auttamistapaan. Sopii siis myös kunnanisien kukkarolle.

</kyynisyys>

[VTH]

Kyllä jakaa. johtunee siitä että monelle on näistä jälkipuinneista lähinnä vain haittaa.

Hmm.. noitakin istuntoja on varmasti mahdollista pitää monella tapaa, huonolla lähestymistavalla varmaan on mahdollista jopa tosiaan aiheuttaa avun kohteelle haittaa. Ja kyllähän se minustakin vähän keinotekoiselta tuntuu että istutetaan pöydän ääreen kertomaan "miltä nyt tuntuu ja mikä eniten vaivaa" näin kliseisesti ilmaistuna, mutta voisiko se kuitenkin osalle väestä olla toimiva keino käsitellä kärsimystä aiheuttavaa kokemusta? Ja ehkä tällaisissa istunnoissa on myös mahdollista tunnistaa joukosta ne jotka ovat muunlaisen henkisen avun tarpeessa ja ohjata heitä siihen suuntaan. Tiedä häntä. Olisi mielenkiintoista kuulla vaikutelmia tällaisesta toiminnasta, ehkä joku tätäkin foorumia selaava kuuluu tällaiseen ryhmään ja voisi kertoa näkemyksestään?

[dino]

Ja ehkä tällaisissa istunnoissa on myös mahdollista tunnistaa joukosta ne jotka ovat muunlaisen henkisen avun tarpeessa ja ohjata heitä siihen suuntaan.

Ja olisi myös hyvä ymmärtää se että osa potilaista/työntekijöistä eivät tarvitse kriisitilanteessa minkäänlaista ulkopuolista apua, vaan selviävät parhaiten omilla keinoillaan yksikseen.

[VTH]

Ja olisi myös hyvä ymmärtää se että osa potilaista/työntekijöistä eivät tarvitse kriisitilanteessa minkäänlaista ulkopuolista apua, vaan selviävät parhaiten omilla keinoillaan yksikseen.

Totta, olen täysin samaa mieltä.

[Janne]

Ja olisi myös hyvä ymmärtää se että osa potilaista/työntekijöistä eivät tarvitse kriisitilanteessa minkäänlaista ulkopuolista apua, vaan selviävät parhaiten omilla keinoillaan yksikseen.

Onko teidän puljun tapauksessa debriefingin pitänyt henkilö ollut ulkopuolinen, vai yksi porukan jäsen, joka on koulutettu ko. tehtävään? Meidän talossa on pari operatiivisessa toiminnassa mukana olevaa koulutettu debrienfingin vetämiseen, ja kun istunto päätetään järjestää, se on pakollinen. Itse en tällaisessa ole ollut, mutta voisin kuvitella, että ulkopuolinen pitäjä ei kyllä hirveää kannatusta saisi.

[dino]

Ja olisi myös hyvä ymmärtää se että osa potilaista/työntekijöistä eivät tarvitse kriisitilanteessa minkäänlaista ulkopuolista apua, vaan selviävät parhaiten omilla keinoillaan yksikseen.

Onko teidän puljun tapauksessa debriefingin pitänyt henkilö ollut ulkopuolinen, vai yksi porukan jäsen, joka on koulutettu ko. tehtävään?

Ei ole varmaan kymmeneen vuoteen debriefingejä ehdotettu (eikä myöskään työntekijoiden taholta pyydetty), joskus takavuosina niitä järjesti jonkinlaisen kriisikurssin käyneet kuntayhtymän innokkaat hoitajat.

[janina]

Nämä debriefing-istunnot taitavat jakaa edelleen aika vahvasti väen kahteen leiriin, joista toinen on hyvin epäileväinen koko jälkipuinnin toimivuuden ja tarpeellisuuden suhteen.

Kyllä jakaa. johtunee siitä että monelle on näistä jälkipuinneista lähinnä vain haittaa.

Tällaisessa kriisissä käy niin, että osa ihmisistä käsittelee sen heti, mutta osa työntää sen taka alalle ja jatkaa eteen päin. Varmaan joka kolmas mun psyk.polin asiakkaista on niitä, joilla taustalla rankka trauma, joka jäänyt käsittelemättä silloin kun on ollut ajankohtaista. Usein siksi, että siinä elämänkohdassa ihmisellä ei ole ollut voimia sitä käsitellä. Jotta pystyy elämään on ollut pakko työntää trauma taka-alalle.

MUTTA silloin tapahtuu niin, että ihminen alkaa oireilemaan vuosien myötä; kipuja, unettomuutta, masennusta, flashbackejä, ahdistusta ym. ym. Kun vanha trauma saadaan pintaan ja käsiteltyä häviää oireetkin, kun ei kaikki voimat mene siihen, että yrittää pitää trauman pinnan alla.

Eli jälkipuinti ei todellakaan ole haitallista, mutta siinä pitää ottaa vain huomioon se, että käsittelemme asioita eri tahdissa. Toiset nopeammin toiset hitaammin. Mutta yhtään sellaista ihmistä en ole tavannut työhistoriani aikana, joka olisi ison trauman työntänyt taakseen/ jättänyt käsittelemättä eikä olisi sen jälkeen oireillut.

Se rikkoo ihmisen mistä se ei puhu, mutta ei se mistä se puhuu

[dino]

Nämä debriefing-istunnot taitavat jakaa edelleen aika vahvasti väen kahteen leiriin, joista toinen on hyvin epäileväinen koko jälkipuinnin toimivuuden ja tarpeellisuuden suhteen.

Kyllä jakaa. johtunee siitä että monelle on näistä jälkipuinneista lähinnä vain haittaa.

Eli jälkipuinti ei todellakaan ole haitallista, mutta siinä pitää ottaa vain huomioon se, että käsittelemme asioita eri tahdissa. Toiset nopeammin toiset hitaammin. Mutta yhtään sellaista ihmistä en ole tavannut työhistoriani aikana, joka olisi ison trauman työntänyt taakseen/ jättänyt käsittelemättä eikä olisi sen jälkeen oireillut.

En tarkoittanut että isoja traumoja ei tarvitsisi käsitellä lainkaan, toisille vaan sopii paremmin malli jossa käsittelee asiat omassa päässä ilman ammattilaisten apua ja puhuu läheisilleen silloin kun se itsestä tuntuu hyvältä.

[Mats]

Minusta debriefing on oikein tehtynä hyvä tapahtuma. Minusta debriefing pitää pitää kaikille tilanteessa olleille ryhmille erikseen ja ammattilaisilla vetäjän olla omasta porukasta. Debriefingissä minusta ehdottomasti tärkeintä on käydä tilanne faktoina läpi, eli mitä tapahtui, mitä kukakin teki (ehkä myös miksi, jos tarvetta) ja mihin päädyttiin. Jos jollakin on jotain erityistä mielen päällä jo siinä vaiheessa, niin voidaan jollakin tasolla käydä läpi, mutta varsinaiset henkilökohtaiset kriisit pitää hoitaa erikseen.

Debriefingin tarkoituksena on siis minusta antaa kaikille osallistujille selkeä kuvaus, mitä oikeasti tapahtui, ettei tiedon puute jää vaivaamaan. Eri ammattilaiset ja maallikot ja ehkä eri ammattiryhmätkin tulee pitää erillään, jotta asioista voidaan puhua varauksetta.

[dino]

Minusta debriefing on oikein tehtynä hyvä tapahtuma. Minusta debriefing pitää pitää kaikille tilanteessa olleille ryhmille erikseen ja ammattilaisilla vetäjän olla omasta porukasta. Debriefingissä minusta ehdottomasti tärkeintä on käydä tilanne faktoina läpi, eli mitä tapahtui, mitä kukakin teki (ehkä myös miksi, jos tarvetta) ja mihin päädyttiin. Jos jollakin on jotain erityistä mielen päällä jo siinä vaiheessa, niin voidaan jollakin tasolla käydä läpi, mutta varsinaiset henkilökohtaiset kriisit pitää hoitaa erikseen.

Debriefingin tarkoituksena on siis minusta antaa kaikille osallistujille selkeä kuvaus, mitä oikeasti tapahtui, ettei tiedon puute jää vaivaamaan. Eri ammattilaiset ja maallikot ja ehkä eri ammattiryhmätkin tulee pitää erillään, jotta asioista voidaan puhua varauksetta.

Matsin kuvaamaa debriefingiä kutsutaan meillä sairaankuljetuksessa "vuoronvaihtokahveiksi", eli just noinhan ne pahemmat keissit käydään omalla porukalla läpi ilman mitään organisoitua systeemiä..

[Mats]

Joo, siis minullakin meni edellisessä viestissä termit sekaisin. Kyseinen mahdollisimman nopeasti tapahtuman jälkeen tapahtuva faktapohjainen keskustelu on siis defusing. Se on minusta siinä mielessä hyvin tärkeä, ettei kenellekään jää epäselväksi, mitä oikeasti tapahtui. Defusing voidaan siis minunkin mielestäni pitää ihan hyvin kahvipöytäkeskusteluna vaikka sillä hieno nimi onkin.

Mitä tämän jälkeen tapahtuu, on sitten paljon henkilökohtaisempaa ja jokainen käsittelee asioita eri tavalla ja eri aikataululla. Olen myös samaa mieltä, että varsinaisesta debriefingistä ei ole kaikille hyötyä, mutta joillekin varmasti on. Debriefing tilaisuuden ei pitäiskään olla pakollinen. Kuitenkin pitäisi olla sitten muuta tukea tarjolla debriefingin lisäksi.

[janina]

Minusta debriefing on oikein tehtynä hyvä tapahtuma. Minusta debriefing pitää pitää kaikille tilanteessa olleille ryhmille erikseen ja ammattilaisilla vetäjän olla omasta porukasta. Debriefingissä minusta ehdottomasti tärkeintä on käydä tilanne faktoina läpi, eli mitä tapahtui, mitä kukakin teki (ehkä myös miksi, jos tarvetta) ja mihin päädyttiin. Jos jollakin on jotain erityistä mielen päällä jo siinä vaiheessa, niin voidaan jollakin tasolla käydä läpi, mutta varsinaiset henkilökohtaiset kriisit pitää hoitaa erikseen.

Debriefingin tarkoituksena on siis minusta antaa kaikille osallistujille selkeä kuvaus, mitä oikeasti tapahtui, ettei tiedon puute jää vaivaamaan. Eri ammattilaiset ja maallikot ja ehkä eri ammattiryhmätkin tulee pitää erillään, jotta asioista voidaan puhua varauksetta.

Matsin kuvaamaa debriefingiä kutsutaan meillä sairaankuljetuksessa "vuoronvaihtokahveiksi", eli just noinhan ne pahemmat keissit käydään omalla porukalla läpi ilman mitään organisoitua systeemiä..

Juuri näin! Ei se jälkipuinti yhtään tämän ihmeellisempää ole. Se tarinan kokoon saaminen on juuri juttu niin kuin Mats tuossa sanoi. Sama idea on terapia työssä vanhojen traumojen käsittelyssä.