Jump to content
MAINOS

Lääkkeiden Kela-korvaus muuttuu tänään


Reportteri

Recommended Posts

MAINOS

Miten korvaus tullaan laskemaan siinä vaiheessa jos lääkäri on tehnyt päätöksen, että potilaan lääkettä ei tule vaihtaa rinnakkaislääkkeeseen vaikka rinnakkaisvalmiste olisi olemassa?

Link to comment
Share on other sites

Ajatuksena loistava, mutta mahtaako se paranoidinen skitsofreenikko sulattaa sitä, että tutun ja turvallisen Leponexin tilalle apteekin täti tai setä antaakin Clozapine Actavista?

Eli onko tässä otettu huomioon se, että joidenkin potilasryhmien kanssa pillerin nimellä ja muodolla on hoidon kannalta merkitystä?

Failure is always an option

Link to comment
Share on other sites

Miten korvaus tullaan laskemaan siinä vaiheessa jos lääkäri on tehnyt päätöksen, että potilaan lääkettä ei tule vaihtaa rinnakkaislääkkeeseen vaikka rinnakkaisvalmiste olisi olemassa?

"Lääkäri voi kieltää lääkevaihdon lääketieteellisistä tai hoidollisista syistä ja merkitä kiellon reseptiin, jolloin korvaus maksetaan lääkkeen myyntihinnasta."

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/03/838417

- Satu

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Link to comment
Share on other sites

Ajatuksena loistava, mutta mahtaako se paranoidinen skitsofreenikko sulattaa sitä, että tutun ja turvallisen Leponexin tilalle apteekin täti tai setä antaakin Clozapine Actavista?

Eli onko tässä otettu huomioon se, että joidenkin potilasryhmien kanssa pillerin nimellä ja muodolla on hoidon kannalta merkitystä?

Se on muuten Clozapine Altavista!!!

Tarkkana oikeinkirjoituksen kanssa!

Kyllähän lääkkeen muodolla on merkitystä paljonkin. Olen tavannut potilaita joilla on kapea nielu, jolloin ei alas mene leveät (ja lyhyet) tabletit. Pitkät ja kapeat on tällöin helpompi niellä (esim. kapselit). Tarkkana täytyy olla ettei tuollaista kapselia sitten yritä niellä "poikittain", voipi vaikka tukehtua. 

Link to comment
Share on other sites

Se on muuten Clozapine Altavista!!!

Tarkkana oikeinkirjoituksen kanssa!

Onkohan sua joku aprillannu tänään, kun mun Pharmaca sanoo että se on kyllä

Clozapine Actavis. Ja jos Pharmacaa ei ole käsillä, niin sen tiedon löytää myös täältä: http://www.tohtori.fi/laakeopas/laake/12479-CLOZAPINE%20ACTAVIS

Eli tarkkana  :)

Muoks: Lisätään, että Pharmaca puhuu tässä yhteydessä myös lääkkeestä Clozapine Alpharma, lieneekö sen vanha nimi. Mutta joka tapauksessa mikään Altavista se ei ole. :D

Sisäisesti latino

Link to comment
Share on other sites

Se on muuten Clozapine Altavista!!!

Tarkkana oikeinkirjoituksen kanssa!

Onkohan sua joku aprillannu tänään, kun mun Pharmaca sanoo että se on kyllä

Clozapine Actavis. Ja jos Pharmacaa ei ole käsillä, niin sen tiedon löytää myös täältä: http://www.tohtori.fi/laakeopas/laake/12479-CLOZAPINE%20ACTAVIS

Eli tarkkana  ;D

Muoks: Lisätään, että Pharmaca puhuu tässä yhteydessä myös lääkkeestä Clozapine Alpharma, lieneekö sen vanha nimi. Mutta joka tapauksessa mikään Altavista se ei ole. :)

Samaa mietin lukiessa, että ai altavista, ei kun google se o!

Onneksi lääkäri voi edelleen kieltää vaihdon, mutta vääntäkees rautalangasta miten korvaus silloin maksetaan?

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Link to comment
Share on other sites

Se on muuten Clozapine Altavista!!!

Tarkkana oikeinkirjoituksen kanssa!

Onkohan sua joku aprillannu tänään, kun mun Pharmaca sanoo että se on kyllä

Clozapine Actavis. Ja jos Pharmacaa ei ole käsillä, niin sen tiedon löytää myös täältä: http://www.tohtori.fi/laakeopas/laake/12479-CLOZAPINE%20ACTAVIS

Eli tarkkana  ;D

Muoks: Lisätään, että Pharmaca puhuu tässä yhteydessä myös lääkkeestä Clozapine Alpharma, lieneekö sen vanha nimi. Mutta joka tapauksessa mikään Altavista se ei ole. :)

Samaa mietin lukiessa, että ai altavista, ei kun google se o!

Onneksi lääkäri voi edelleen kieltää vaihdon, mutta vääntäkees rautalangasta miten korvaus silloin maksetaan?

Tarkkana nyt pikkulääkärit.

Clozapine Altavista ja Clozapine Google ovat rinnakkaisvalmisteita, eri firma niitä siis valmistaa.

Aprillannu...mua...joku...häh?

Link to comment
Share on other sites

Onneksi lääkäri voi edelleen kieltää vaihdon, mutta vääntäkees rautalangasta miten korvaus silloin maksetaan?

ENNEN:

KELA-korvattava halvin lääke A maksoi 20 euroa. Sen kalliimpi versio maksoi 40 euroa. Peruskorvaus 42 %.

Asiakas maksaa kassalla halvasta lääkkeestä 0,58*20 e = 11,60 e. Kalliista versiosta asiakas maksoi 23,20 e. Ns. "kattoa" kertyi halvasta lääkkeestä 11,60 e ja kalliista 23,20 e. Asiakas sai kieltää vaihdon edullisempaan. Lääkäri sai kieltää vaihdon edullisempaan.

Lääke B ei ole KELA-korvattava. Se maksoi 80 e, jonka asiakas maksoi kokonaan. Tämä ei kerryttänyt "kattoa".

NYT:

KELA-korvattava halvin lääke A maksaa 20 euroa. Sen kalliimpi versio maksaa 40 euroa. Peruskorvaus 42 %.

Asiakas maksaa kassalla halvasta lääkkeestä 0,58*20 = 11,60 e eli korvausta on 0,42*20 = 8,40 e.

Kalliista versiosta asiakas saa halvan lääkkeen korvauksen, eli hinnaksi tulee 40 e - 8,40 e = 31,60 e.

Ns. "kattoa" kertyy molemmissa tapauksissa 11,60 euroa. Asiakas voi kieltää vaihdon halvempaan, mutta maksaa itse erotuksen. Lääkäri voi kieltää lääkkeen vaihdon, jolloin asiakas maksaa kalliista lääkkeestä 23,20 e. Kattoa kertyy tällöin 23,20 e.

Lääke B ei ole KELA-korvattava. Se maksaa 80 e, jonka asiakas maksaa kokonaan. Tämä ei kerrytä "kattoa".

Ja katto on lääkekustannusten rajahinta kalenterivuonna, kun se ylittää tietyn summan (liki 700 euroa vuodessa), niin korvattavat lääkkeet saa loppuvuoden 1,50 e per lääke ja ostokerta. Jos niitä näköjään kytätään aivan sairaan tarkkaan, miten paljon ostetaan ja koska ostetaan jne.

Periaate erityiskorvattavissa lähtökohtaisesti sama.

--

Eli idea on lisätä hintakilpailua, halvin (tai hyvin lähellä halvimman lääkkeen hintaa oleva) lääke saa korvauksen. Muulloin asiakas maksaa enemmän, ellei lääkäri ole kieltänyt vaihtoa. Tällä pyritään yhteiskunnan lääkekustannusten vähentämiseen. Apteekki ei saa rahaa sen enempää kuin ennenkään, vaan yhteiskunta maksaa lääkkeestä vähemmän. Tällä estetään veronmaksajan taakan kasvamista, lisätään yhteiskunnan näkökulmasta verorahojen tehokasta käyttöä ja voidaan suunnata säästyviä resursseja muihin tärkeisiin yhteiskunnan toimintoihin.

Järjestelmän haittapuolena eräiden näkemysten mukaan Suomessa loukataan patenttioikeuksia, ja lääkkeiden hinnoissa tulisi huomioida myös se, että Suomessa lääkkeistä maksetaan veroa. Lisäksi käytössä on ns. apteekkimaksu, jolla rahoitetaan haja-asutusalueiden apteekkeja. Suomessa myös farmaseuttien ja proviisorien koulutuksesta osa rahoitetaan liiketuloilla.

Lääkärin haasteena on huomioida asiakkaan tarpeet: voiko tabletin puolittaa, minkä kokoinen ja muotoinen se on, onko apuaineallergioita, ymmärtääkö asiakas lääkkeiden nimien, jopa lääkemuotojen (tabletti vs. kapseli yms) jatkuvan vaihtumisen. Kaikkein herkintä säätöä tarvitsevat lääkkeet eivät ole vaihtokelpoisia, ja sinänsä vain pieni osa ihmisistä reagoi jostain syystä esim. lääkkeen tehon tai haittavaikutusten muuttumiselle vaihdettaessa kalliimmasta halvempaan tai halvemmasta kalliimpaan.

Apteekissa haasteita on pitää lukuisista rinnakkaisvalmisteista aina ne oikeat ja niitäkin oikea määrä. Hinnat päivittyvät kahden viikon välein, ja jos hinnat laskevat, varastotappiot ovat melkoiset. Toinen haaste on tavaroiden myymättä jääminen, jos ja kun hinta muuttuu ja vähääkään kalliimpi lääke ei menekään kaupaksi. Ja jos halvinta lääkettä ei saa tukusta, niin senkin selvittäminen vie aikaa (tietoa tarvitaan KELAa varten tai apteekki maksaa).

Mielenkiinnoista seurailin suomalaisten lääketukkujen tuloksia vuosipari takaperin, eikä se liikevoittoprosentti kovin iso ollut. Mikä merkitys mm. toiminnan laajenemisella oli, toinen taisi käydä Ruotsissa ostoksilla, mutta marginaalit tuolloin olivat yllättävän pienet. Patenttiasiasta joskus lehdissä mainittiin USA:n... keskuskauppakamarin? listoille joutumisesta, lähinnä kauppasotatilanteessa tällä olisi merkitystä? Ehkä enemmän pienten markkinoiden maassa ongelma voi olla markkinoilletuomiskustannukset vs. tuotto, pienenä maana joitain lääkkeitä ei välttämättä kannata tuoda maahan. Jos maahantuoja taas päättää hinnoitella lääkkeen täysin itse (lääkkeen hinta ei ole kohtuullinen, eikä se saa kelakorvausta), niin asiakkaat joutuvat eriarvoiseen asemaan. Lisäksi lääkkeiden kustannus/hyötyanalytiikka on käsittääkseni melko alkeellista sekä sisäisesti että erityisesti muihin hoitomuotoihin verraten.

Maailmallahan välillä on pula joistain lääkeraaka-aineista, mutta esimerkiksi sellainen lääke marginaalimarkkinoillamme oli jonkin aikaa saamattomissa kuin Epipen. Joillain ihmisillä todellinen henkivakuutus. Tälle tuotteelle myytiin viikkokausia apteekeista eioota. Jollekin herkimmälle ihmiselle (Epipen pelastanut hengen lukuisia kertoja) saattoi vain suositella pysymistä nopean ensihoitopalvelun piirissä, altistumista allergeenille kun ei voinut täysin estää.

Kustannusjahdissa olen myös miettinyt kopiolääkkeiden laadunvalvontaa, koska lääkevalmistushan on jo globalisoitunut ja suuntautuu osin sinne, missä kustannukset ovat edullisimmat. Eräissä edullisimmissa tuotantomaissa on ollut joitain laadunvalvontaongelmia. On kenties järkevää velvoittaa alkuperäistuottajia antamaan esim. kliinistä tutkimustietoa kopiolääkevalmistajille, jotta raskasta (ja useimmiten turhaa) päällekkäistutkimusta ei tarvitsisi tehdä, mutta ihmettelin hetken Suomessa vaatimuksia, ettei kopiolääkkeistä tarvitsisi antaa samanlaista lääkeinformaatiota ts. julkaista tietoa samalla tavoin eri lähteissä. Lääkkeillä on kuitenkin eroja, ja tämän tiedon pitää olla yhtäläisesti ja helposti saatavilla.

Viitehintajärjestelmä on realiteetti, useastakin näkökulmasta tervetullut muutos. Kritiikkiä voisi antaa ehkä valmistelun tietynlaiseen keveyteen ja joihinkin yksittäisten väliinputoajien muodostumiseen. Lääkkeiden saatavuus ja laatu tulisi turvata, jos samalla lääkealalla pienillä markkinoillamme on varmastikin edessä alati kovenevat haasteet toimia kannattavasti ja laadukkaasti. Apteekit rahasampona ovat menneet, yhteiskunnallisia velvoitteita lääkehuollon yksityisille toimijoille on lisätty, mutta haussa ovat liiketoimintamallit, joissa elinkyky, palvelutaso ja erilaisten velvoitteiden toteuttaminen toteutuisivat yhdessä. Haasteena on myös lääkevastainen politiikka, jossa lääkkeiden käytön ja kustannusten kasvua estetään voimakkaasti, vaikka tämä on osin seurausta suomalaisen (eikä kovin terveen) yhteiskunnan muuttumisesta länsimaisemmaksi lääkkenkäyttäjäksi, ja osin myös aiemman sairaalahoidon siirtymisestä avohoidossa tehtäväksi. Velvoitteiden kasvaminen (KELA-korvausten käsittely apteekissa, lääkejakelu, lääkeneuvonta) ja tästä työstä saatavat korvaukset ovat myös jonkinmoisessa epäsuhdassa, tai ovat jääneet jälkeen. Samoin on käynyt mm. lääkkeiden varmuusvarastoinnissa. Yhteiskunta on säädöksellä määrännyt lääkkeiden hintamarginaalit, tästä on hyötyä kustannusten vähentämisessä (esim. Suomessa korvattavien lääkkeiden tukkuhintoja on voitu yhteiskunnan toimesta yksipuolisesti laskea), samalla se on estänyt hintakilpailua, ja tuottavuuden kehittäminen on nopeissa ja jatkuvissa muutoksissa jäänyt pitkälle ratkaisematta.

Oma haasteensa on työtahdin kiristymisen myötä neuvonnan haasteellistuminen. Perusterveydenhuollon palveluiden saatavuuden heikentyessä apteekki rinnastuu terveydenhuoltoon, ja lääkeneuvonnan sijaan sairauksien hoidon neuvonnan tarve kasvaa. Tähän ei koulutus ja kokemus välttämättä riitä, palvelua yhteiskunnan näkökulmasta vaaditaan, mutta sen kustannusten kattaminen ja laadunvalvonta ovat puhumattomia asioita. Erilaisia lääkehoidon arviointipalveluita on kehitteillä, mutta maksullisina palveluina ovat suomalaisessa yhteiskunnassa varmasti pitkään erittäin marginaalisia, ja joka tapauksessa tietynlainen esim. yhteisvaikutusten arviointi kuuluu jo muutenkin arkipäivään.

Sairaalafarmasiassa varmasti tulee muutoksia, kun henkilöstöpula muilla sektoreilla (ja osaamisen tarpeen kasvu haastavammissa lääkehoidoissa) tuo henkilöistä valmistamaan lääkkeitä ja huolehtimaan lääkejakelusta. Lisäksi osassa päin maailmaa näkyvä moniammatillisuus lisääntyy; fysioterapeutit sairaaloissa jo ovat tekemässä työtä omalla tontillaan, farmasistit tulevat joskus ottamaan kantaa myös lääkehoitoon ja arvioimaan siellä olevia ristiriitoja, riskejä, hyötyjä tms. Kunhan myös aihealueen koulutus saadaan joskus kuntoon, ns. kliininen farmasia on heikosti koulutettua Suomessa (opetus "alueellistettu" Kuopioon, resursointi hukassa ja silleen).

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...