Jump to content
MAINOS

Miten pidätte yllä jaksamista/motivaatiota?


nursio

Recommended Posts

Täälläkin näkee aika usein niitä nykyään yhä tavallisempia kriittisiä kommentteja alamme palkkauksesta, työoloista jne. Olisikin kiva (ja ehkä hyödyllistä) kuulla, miten siis pidätte yllä omaa jaksamistanne ja työmotivaatiotanne. Mikä auttaa raahautumaan duuniin päivästä toiseen? Miten nollaatte nuppinne työpäivän jälkeen? Onko teillä jotain erityisiä keinoja tai harrastuksia, jotka auttavat tähän? Vai onko kyse kutsumuksellisesta uhrautumisesta potilaan hyväksi...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Kyse on lahinna siita,kun kerran tuli hankittua tama koulutus.niin pitaahan sita itsensa elattaa.Minulla ei kutsumusta ei ole nakynyt ja vaikka olenkin erittain hyvin palkattu,niin kylla sita motivaatiota saa valilla hakea.Palkka tietysti motivoi sen verran,etta saa pakolliset hommat tehtya.Ihmisten auttaminen...my ass.Tama on minun TYØ!

No comments

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mielekäs työ on kuitenkin se paras motvoija. Jos ei ole minkäänlaista kutsumusta alalle, niin motivaation kanssa voi tulla enemmän ongelmia. Mutta kun on omalla alallaan, se näkyy ulospäin ja silloin saa myönteistä palautetta työstään. Sekin auttaa jaksamaan. Lisäksi kun työ tarjoaa haasteita ja työtoverit ovat mukavia, niin jaksaa paremmin. Eikä kannata vapaa-aikaansa käyttää missään spr:n "vapaaehtoishoitotyössä", vaan täytyisi olla työn vastapainoksi jotain ihan muuta tekemistä. Työpäivän jälkeen nuppi nollautuu automaattisesti, mutta uran alkutaipaleella tämä tuotti enemmän ongelmia. Hyvä omatunto on paras päänalunen ja kun on tehnyt parhaansa työpäivän aikana, niin mitäpä noita enää kotona miettimään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vuoro loppuu just,painutaan aamuvuoron (stt+lääk.+pari hoiturii)

douppaan keskiketterää Zetoriin.

Rankka aamuduuni pitää nollata 3 tuopilla ja parin tunnin jorinoilla.

Eihän tämä arkista ole-mutta yllytykselle olemme alttiita ja mikäs sen mukavanpaa kuin palikoida työtoverin psyykettä ja Saddamin parisuhdetta.

Kutsumus jäi reilu 10v. sitten kestokatetrin väliin,eikä

eturauhastakaan höyläämällä takaisin tullut.

Työssä on kiva käydä kun mukavat toverit ja välistä joviaalit potilaat...

Toisille jaksaminen vaatii tehtäväkiertoja,toisille kapakkakiertoja.

Kun tulee ikää lomat putkeen pätkimättä,matkustamalla kauas ja mielenrauhaa vaalien (eduskunta2003?) välilläkin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 1 kuukausi myöhemmin...

Omalla kohdalla nollaaminen tapahtuu kalastamalla ja jossain välissä hyvien ulkolaisten, etupäässä saksalaisia ja tsekkiläisiä pilssejä, kurkkuun kaatamisella. Näin keväällä ja loppusyksyllä ajatukset harhailevat kuitenkin enmmän kalavesillä kuin työmaalla; jatkuvaa vapaapäivän vartuumista tämä homma... Mukavan reissun päälle tuntuu työkin jopa hetken siedettävältä!

My brain is stuck from shooting glue

I'm not sorry for the things I do

 

Carbona not glue

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Siksi tämän tänne laitoin, kun aina tähän aikaan keväisin alkaa tuntua siltä, että kesälomaan on niiiiiiiiin pitkä aika ja asenne rupeaa olemaan luokkaa: EVVK (=ei voisi vähempää kiinnostaa)

Omalta kohdaltani voin kertoa, että tähän asti olen vielä jaksanut raahautua duuniin upean porukkahengen (pitää sisällään ne yhteiset kaljankiskomiset yms.) sekä työpaikan vaihtamis- ja jatko-opiskeluhaaveiden voimin. Vielä joskus sitä minä kyllä... Toisaalta vuodeksi ulkomaillekin lähtö houkuttaisi, jos ei olisi lapsia.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Nyt kyllä vit***aa pers'kohtaisesti sen verran, että mikä tahansa töistä poissaolo kohottaisi motivaatiota. Olisikohan tiedossa mitään edes vähän alaan liittyviä, kahden tai useamman päivän koulutuksia ? Mieluiten mahd.kaukana !

Työn orjat sorron yöstä nouskaa..maan ääriin kuuluu KUTSUMUS ?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 8 kuukautta myöhemmin...

Kamalaa... Motivoitumattomuus tulee näköjään kevät keväältä aiemmin 8) Taitaa korreloida työvuosien määrään alalla...

Onko olemassa "vanhoja" hoitureita, jotka yhä löytävät tästä työstä sitä jotain? Muutakin kuin palkan ja ne vapaat tai lomat :)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Eiköhän sitä kun pääsee kotiin, niin olo helpottuu ja vähän salille, tai muuten ulkoilemaan  kesällä sitten mökkiranta ja sauna paras lääke motivoitua seuraavaan työvuoroon.  8) :)

Etulinjan mies

Kanyloi varjoaan nopeammin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kamalaa... Motivoitumattomuus tulee näköjään kevät keväältä aiemmin 8) Taitaa korreloida työvuosien määrään alalla...

Miten niin keväällä...? Ympärivuotista tuo minulle ainakin tuntuu olevan.

Onko olemassa "vanhoja" hoitureita, jotka yhä löytävät tästä työstä sitä jotain? Muutakin kuin palkan ja ne vapaat tai lomat :)

Ei.... kai..??
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Lähihoitajaksi valmistumisesta on nyt 6 vuotta. Edelleen tuntuu duuni mukavalta, minkä takia lähdinkin hakemaan lisäoppia sh:ksi. Toki aina joskus tulee niitä evvk-päiviä, mutta niin tulee varmaan alalla kuin alalla. Palkka tietysti mättää mutta jospa se joskus. Mieluummin kuitenkin teen työtä mistä pidän todella, kuin jota inhoan mutta on hyvä palkka.

Pienetkin asiat voi motivoida. Tuossa eräänäkin päivänä oli potilas huonolla mielellä ja ärhenteli. Istahdin vierelleen ja juttelin muutaman minuutin, minkä jälkeen pot kuin auringonpaiste. Kyllä tuli itsellekin hyvä mieli. Ja kyllä, tämä tapahtui Meikussa missä on aina kiire. Kyllä sitä aina pienen hetken jossain välissä löytää juttenluunkin. Ne ilot voi löytää uskomattoman pienistä asioista, kun pitää itse itsensä positiivisella mielellä. Tietysti uskomattoman hyvä duuniporukka (mukaanluettuna oh, joka aivan aarre) helpottaa kummasti...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Toki aina joskus tulee niitä evvk-päiviä, mutta niin tulee varmaan alalla kuin alalla. Palkka tietysti mättää mutta jospa se joskus. Ne ilot voi löytää uskomattoman pienistä asioista, kun pitää itse itsensä positiivisella mielellä. Tietysti uskomattoman hyvä duuniporukka (mukaanluettuna oh, joka aivan aarre) helpottaa kummasti...

Tossapa aika hyvin asioita pähkinänkuoressa  8) ja Hetki sitten evvk ilmiön, mutt meni ohi jo  :)

Etulinjan mies

Kanyloi varjoaan nopeammin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Joo, kyllähän se varmasti ois se mieluinen työpaikka ja hyvä työporukka. Tälleen nuorelle hoitajalle se työporukka varmasti vaikuttaa paljon! Tein kerran useita kuukausia samalle OSlle ja tykkäsin valtavasti! Sinne kun ilmestyi yksi "mätä omena" niin sai tosissaan potkia itseään töihin ja kyttäsi vuoroja, kenen kanssa on milloinkin töissä... Silloin etsin motivaatiota...

Eikö se ole vähän niinkuin, että kun nämä vanhemmat hoitajat ois semmosia keitä kunnioittaa niin silloin oma työkin tuntuu mukavemmalta. Olipas se nyt vaikeasti selitetty... Ymmärsikö kukaan?  8) Mut monesti vaan tuntuu, että nuoret hoitsut on joku uhka ja niitä pitää pompottaa ja työntää nokka joka h....... asiaan jne. Siinä menee motivaatio heti alussa! Mieluummin haluais ohjausta ja palautetta (olipa sit risuja tai ruusuja). Mut ei jatkuvasti vain risuja...

Töiden jälkeen salille ja säkkiä hakkaamaan!  :) Auttaa!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Vastavalmistunut

Minun jaksamista on helpottanut paljon se että olen saanut olla valmistumisesta asti samalla osastolla jo useamman kuukauden eli on se alku stressaus helpottanut. Vielä kun saisi ne muutamat tympeät työtoverit pois niin mikäs siinä ois ollessa.

mutta kyllä tää vaan välistä ottaa kupoliin!!! jos löytyisi se työ missä todella viihtyy niin olisin onnellinen, ja pääsisi vielä siihen työhön. taakse saisi jäädä ilta- ja yövuorot samoin viikonlopputyö. saisi kerrankin lähteä baariin silloin kun muutkin ihmiset!

jos täällä on joku joka olisi ollut samalla osastolla jo yli kymmenen vuotta niin kysyisin, että miksi te ette tajua vaihtaa jo osastoa ihan oman mielenterveytenne vuoksi?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hei.

Minulla on tähän asti mielenkiinto pysynyt alaa kohtaan paristakin syystä; 1. aika vähänaikaa ollut alalla (kohta kuusi vuotta) 2. olen kiertänyt eri paikoissa ja nyt löytänyt ihanan,nuorekkaan paikan missä haluan työskennellä. :-*

Motivaatiota on laskenut se, että en ole virallisia kesälomia saanut pitää kuin 2 viikkoa ja 6 päivää koko "urani" aikana... mutta nyt tulevana kesänä, vihdoinkin, täydet lomat. Tietenkin täydennyskoulutukset kiinnostaisi esm. psyk. puolelle?? :)

Työ asioiden jättäminen työpaikalle, ei enään ongelma... jää automaattisesti, ja työkavereiden kanssa kaljaa tissutellaan sillointällöin aina tilaisuuden tullen  8)

Niin ja jos oikein töissä/kotona ahdistaa, 500m laskettelurinteeseen, kesällä joelle kalaan (myös 500m), tai muuten vaan metsään räyhäämään ( metsä alkaa takapihalta)... kuitenkin keskustaan 8 min ajomatka, joten kaljallekkin pääsee kivuttomasti. Eli nollaus vaihtoehtoja riittää...

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...