Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

mirriau

Antipsykootti+antidepressiivi

Recommended Posts

mirriau

Nyt mennään tonne reseptori tasolle.. osaako joku olla jotakin mieltä asiassa ,joka minua mietityttää.

Tavallisimmat antipsykootit on dopamiinin estäjiä.jotka salpaa dopamiinin n.100%sti. (Abilyfy päästää, konsulentin mukaan, n.30% dopamiinistä läpi). Sitten taas dopamiini on tärkeä aine mielihyvän tuntemiselle, "hyvän odotukselle" ym kivoihin juttuihin. Kysymys kuuluu: Onko antidepressiivillä mitään mahdollisuuksia, jos potilaalle on aloitettu antipsykootti lääkitys?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

(tämä voisi sopia tuonne Farmakologia -osioon)

Mun käsityksen mukaan dopamiinia ei voi salvata kokonaan, sillä sitä tarvitaan elimistön toimintoihin, eikä vain tunteiden säätelyyn. Se toimii mm. adrenaliinin ja noradrenaliinin esiasteena, vaikuttaa vuorokausirytmiin, kognitiivisiin toimintoihin, ärsykkeisiin reagoimiseen, kivun aistimiseen jne.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Onko antidepressiivillä mitään mahdollisuuksia, jos potilaalle on aloitettu antipsykootti lääkitys?

Minä en vastaa reseptori tasolla vaan pelkkänä hoitajana.

Neuroleptit ja antidepressiivit ovat erinomainen yhdistelmä. Neuroleptit antaa masennuslääkityksellekin potkua. Meillä se on vakio, että jos antidepressiivi  on menty maksimi annoksille ja vaikutusta ei tule niin neurolepti pienellä annoksella rinnalle.

Viisaammat vastatkoot tarkemmin...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Useiden antipsykoottien vaikutuksen uskotaan perustuvan eräissä aivojen rakenteissa olevien tietyntyyppisten dopamiinireseptoreiden salpaamiseen. Aivoissa on useita rinnakkaisia, eri toimintoihin vaikuttavia järjestelmiä, joissa vaikkapa dopamiini on välittäjäaineena. Toisaalla vaikkapa mielihyvän/pirteyden säätely ei perustu vain dopamiiniin, vaan siellä on useita muitakin vaikuttavia aineita, kuten serotoniini ja noradrenaliini. Lääkeaineet yritetäänkin saada kulkeutumaan eniten tiettyyn vaikkapa dopamiinivälitteiseen järjestelmään ja siellä oikeaan reseptoriin, vaikkapa salpaamaan se juuri sopivassa määrässä, jotta lääke vaikuttaa mahdollisimman hyvin esimerkiksi psykoosiin, mutta ei lamaa kaikkea muuta dopamiinivälitteistä toimintaa. Tässä ei täydellisesti koskaan onnistuta, ja siksi järjestelmään A parantavasti vaikuttava lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia vaikuttaessaan järjestelmään B.

Lisäksi aivoissa on monia muitakin sääteleviä tekijöitä, eli monilla psyykenlääkkeillä vaikutus ei ole yksi yhteen jonkin tietyn reseptorin salpauksen kanssa. Esimerkiksi antipsykoottinen vaikutus ei perustu vain D2-reseptorin salpaukseen, vaan tämän jälkeen hermostossa tapahtuu hitaita mukautumismekanismeja, jotka selittävät antipsykoottisen vaikutuksen (D2-reseptorit saadaan nopeasti salvattua, mutta antipsykoottinen vaikutus voi tulla esiin vasta viikkojen kuluttua). Antipsykootit eivät myöskään salpaa D2-reseptoreitakaan täydellisesti, tyypillisesti striatumissakin salvataan vain 40 – 60 % D2-reseptoreista.

Mielialaan vaikuttavia välittäjäaineita on siis useita, tutuimmat ovat serotoniini ja noradrenaliini. Molemmat aineet toimivat monessa muussakin paikassa välittäjäaineena. Masennuksessa voidaan tarvita jommankumman tai molempien aineiden säätelyä – jälleen molekyylillä pyritään tietyillä keskushermoston alueilla lisäämään näiden aineiden määrää, ja pitämään vaikutukset muualla vähäisempinä.

Vaikkapa sydämen rytmihäiriöitä voidaan joutua hallitsemaan useilla lääkkeillä, vaikka sydämen johtoratajärjestelmä on melko yksinkertainen aivoihin verrattuna. Näin psyyken/mielialan häiriöinä näkyvät aivokemian muutokset voivat vaatia aivoissakin usean välittäjäaineen ja järjestelmän samanaikaista säätelyä. Joskus se tapahtuu yhdellä lääkeaineella, joka vaikuttaa useaan välittäjäaineeseen ja/tai -järjestelmään, tai usealla lääkeaineella, jotka vaikuttavat useaan kohteeseen. Joskus selvitään yksinkertaisella, edullisella ja yhteen säätelyjärjestelmään vaikuttavalla lääkkeellä. Joskus sitten rinnakkain käytetään useita lääkkeitä, joilla pyritään optimoimaan eri järjestelmissä eri välittäjäaineiden vaikutuksia oikeille tasoille ja oikeisiin suhteisiin. Aihetta voisi verrata vaikka Parkinsonin tautiin, jossa voidaan vaikuttaa samanaikaisesti dopamiinijärjestelmän lisäksi kolinergiseen järjestelmään, vaikka perimmäinen syy sairauteen on vain dopamiinipuolella. Tämä johtuu palautejärjestelmästä, jossa on myös toinen välittäjäaine mukana: "jos dopamiinipuoli on liian hiljainen, kolinergisella puolella menee liian lujaa".

Otetaanpas esimerkiksi haloperidoli eli Serenase. Se on voimakas dopamiinisalpaaja. Sen hallusinaatioita vähentävä vaikutus perustuu mesokortikaalisilla ja limbisilla alueilla salpaavaan vaikutukseen. Koska se vaikuttaa myös nigrostriataalisilla alueilla, sen haittavaikutukset kohdistuvat liikkeisiin. Tässä tulee Mirriaun hakema pointti: antipsykootti (dopamiinisalpaaja) voi todella pahentaa Parkinsonin sairautta (jota hoidetaan dopamiinin määrää ja aktiivisuutta lisäämällä), ja Parkinson -lääke taas voi olla paha lääke psykoottiselle. Depressio ei kuitenkaan kuulu Serenasen ehdottomasti toteutuviin haittavaikutuksiin, vaikka dopamiini on siis myös mielihyväjärjestelmän säätelijä. Depressiota esiintyy kyllä toisinaan Serenasenkin haittavaikutuksena. Säätely on siis tässä tapauksessa aivoissa monimutkaisempaa.

Mirriau on nimenomaan oikeilla jäljillä laskiessaan asioita yhteen: lääke A vaikuttaa välittäjäaineen X reseptoriin salpaavasti, lääke B vaikuttaa reseptoria kiihottavasti, eivätkö lääkkeet vaikuta silloin toisillensa vastakkaisella tavalla… Tällainen pohdiskelu pitää hyvin usein kyllä kutinsa, ja siksi Pharmaca Fennican Farmakodynamiikka –otsikon alta kannattaakin vaikutusmekanismia vilkaista. Netistä vastaavan tiedon sisältävä valmisteyhteenveto löytyy Lääkelaitoksen sivuilta helposti googlettamalla esim. Serenase spc. Mielihyvän säätely ja hallusinaatiot ovat hieman erilaisissa järjestelmissä, eikä hallusinaation hallinta D2-reseptorin osittaisen salpaamisen kautta lamaa täydellisesti mielihyvän säätelyä.

Enkä tosiaan näitä osaa ulkoa, luntaan kirjasta ja valmisteyhteenvedosta koko ajan.  >:D

Kun aiheeseen mennään hieman syvemmälle, otetaan esimerkkilääkkeeksi Leponex. Monin tavoin erinomainen, jos ei ensimmäisenä määrättävä antipsykootti. Farmakodynamiikka –otsikon alta löytyy tietoa monimuotoisista vaikutuksista. Leponex on:

- dopamiinin D4-reseptorin salpaaja

- salpaa heikosti dopamiinin D1, D2, D3 ja D5-reseptoreita, salpaa 40 - 60 % striatumin D2-reseptoreista

- voimakas anti-α-adrenerginen vaikutus (mm. noradrenaliini vaikuttaa noihin reseptoreihin)

- voimakas antikolinergi (asetyylikoliini olisi kehon välittäjäaine, Leponex salpaa sitä)

- antihistamiini (histamiini kehon välittäjäaine)

Depressio ei ole Leponexinkaan keskeisiä kuvattuja haittoja, vaikka noradrenaliinia salvataan. Toisaalla Leponex vaikuttaa erilaisiin psyykeen vaikuttaviin keskushermoston järjestelmiin: dopamiinisäätely, noradrenaliini voi lisätä kiihottuneisuutta mitä siis salvataan, antihistamiini voi toimia rauhoittavana, toisaalla antikolinergi voi aiheuttaa sekavuutta... Ja lääkärihän sitten yrittää etsiä lääkkeen tai lääkkeet, jotka mahdollisimman optimaalisesti toimisivat eri säätelyjärjestelmissä... Tietyissä oireissa vaikkapa Leponex on hyvä lääke. Joskus riittää yksi lääke, joskus tarvitaan useampi. Niissä on sitten sääntönsä, mitä voi käyttää rinnan, mitä ei pidä käyttää yhtäaikaa...

Abilify taas lamaa liian vahvasti toimivaa dopamiinijärjestelmää ja vahvistaa liian heikosti toimivaa dopamiinijärjestelmää. Se:

- dopamiinin D2-osittaisagonisti (osittainen aktivoija: sitoutuu reseptoriin, mutta aktivointi on vain osittaista)

- serotoniinin 5HT1A -agonisti, 5HT2A-antagonisti (salpaaja)

- sitoutuu useisiin muihin reseptoreihin (dopamiini-, serotoniini-, histamiini, alfa-adrenerginen)

Antihistamiinitkin vaikuttavat psyykesäätelyyn, vanhojen antihistamiinien väsyttävän vaikutuksen moni on ehkä kokenutkin. Tuotenimen Atarax takana on ataraktinen vaikutus, suomennos lienee rauhoittava tms.

Usein on helppo laskea yhteen, että lääkkeen A kiihottaessa vaikka alfa-adrenergista reseptoria ja otettaessa käyttöön lääke B, joka salpaa samaista reseptoria, vaikutukset kumoavat toisiaan. Osin vai täysin, riippuu lääkkeistä ja niiden määristä. Tämä on sitä hyvin tärkeää farmakologiaa, josta yksinkertaisin esimerkki on vaikka lääkeainemyrkytysten kumoamisessa, opiaatin vaikutus kumotaan naloksonilla. Pharmacan Farmakodynamiikka -otsikon alta löytyy olennainen tieto tästä.

Sitten kun säätelyjärjestelmä on monimutkaisempi, pitää hallita eri säätelyjärjestelmät, ymmärtää vaikuttavien aineiden toiminta ja laskea summavaikutus sitten eri säätelyjärjestelmien tasolla. Vaikkapa adrenaliinilla saa pienehköillä annoksilla verenpaineen laskemaan, kun toinen säätelevä järjestelmä on adrenaliinin vaikutusten ulottumattomissa toisen lääkkeen vaikutuksesta, ja adrenaliini avaa toisessa paikassa verisuonia. Tämäkään ei aina riitä, vaan merkityksellisistä yhteisvaikutuksista viime kädessä tietoa saa vasta, kun riittävän monet ihmiset ovat käyttäneet useita lääkkeitä rinnakkain ja vaikutukset on havaittu. Aina tätä tietoa ei ole, tai se ei ole relevanttia, vaikkapa potilaan sairaus onkin kuviota herkistävä, vaikuttava tekijä. Eräs helikopterilääkäri meille luennoidessaan totesikin, että lääkeainemyrkytykset ovat joskus haastavia hoitaa, koska kehossa voi olla useita lääkeaineita sellaisina pitoisuuksina, ettei tietoa niiden yhteisvaikutuksista aina ole. Ja siihen kun lykkäät vielä omat aineesi, niin...

Joskus suuntaa antaa Farmakodynamiikka -osion lisäksi Yhteisvaikutukset -osion lukeminen. Joskus joutuu lukemaan myös Haittavaikutukset -osion, tai jopa Farmakokinetiikan, josta näkyy reitti, mitä kautta lääke poistuu: jos lääke 1 salpaa CYP2D6 -hajoamisreitin, ja lääke 2 poistuu tätä reittiä, lääkkeen 2 pitoisuus kehossa nousee yhteisvaikutuksena liian suureksi. Kerran tuli todettua, että lääke A vaikuttaa haittavaikutuksena verenpainetta laskevasti, lääke B tekee haittavaikutuksena samoin. Yhteisvaikutusohjelma ei reagoi, koska kliinistä tietoa uuden lääkkeen A vaikutuksesta lääkkeen B kanssa ei ole, eivätkä farmakodynaamiset vaikutukset tai metaboliareitit liity toisiinsa. Ja kappas, käsissä on asiakas, jolla paineet sattumoisin putoavat nopeasti 50 - 60 mmHg. Tietysti ne muut verenpaineita laskevat syyt on syytä miettiä, mutta mielessä voi käydä myös lääkeaineiden yhteisvaikutus.

Lääkeaineet valitaan muuten usein sadoista tuhansista tai jopa miljoonista kandidaattimolekyyleistä. Tämä siksi, että lääkekemikaalin pitäisi olla turvallinen, sen pitää myös poistua kehosta - ja sen pitäisi sitten myös vaikuttaa oikealla teholla, oikeaan reseptoriin ja oikeassa paikassa. Eli lääkekemikaalin pitäisi elimistössä kulkeutua runsaasti juuri oikeaan paikkaan ja mahdollisimman vähän muualle. Siksi molekyyli valikoituu isosta joukosta... Kaikkea ominaisuuksia ei voida optimoida täydellisiksi, joten kliinisissä kokeissa sitten putoaa monta molekyyliä, joka ei olekaan tarpeeksi tehokas tai haitat muualla ovat liian suuret.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mirriau

Hui! Tuokaa aurinkolasit! :) Tuo älyn kirkkaus häikäisee! Hyvä vastaus. En oikeastaan ole älynnyt koskaan kunnolla perehtyä farmakodynamiikkaan, vaikka tapana on vilkasta ainakin sivuvaikutukset.

Työpaikkana on kuntoutusosasto, joten lääkitys on usein sarjaa Hevi++.Eli mennään esim yhdistelmillä Seroquel,Abilify,Risperdal,Deprakine. omituista kyllä, tämänkin lääkeyhdistelmän potilas on nyt hyvätuulisena kotilomalla.

Neljän neuroleptin yhdistelmä ei meillä ole harvinaisuus, mutta hyväkuntoinen, kotiutuva potilas on.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Hoitsukokelas

Miksi niin monta eri neuroleptiä?

Luulisi parilla jo pärjäävän..

Vai onko kyseessä niin vaikea potilas ettei yksi tai pari lääkettä riitä?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

Kyllä mä olen myös nähnyt noita 3-4 neuroleptin yhdistelmiä, mutta kylläkin suljetulla puolella. Toimiva yhdistelmä, ainakin tällä kys. potilaalla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mirriau

Miksi niin monta eri neuroleptiä?

Luulisi parilla jo pärjäävän..

Vai onko kyseessä niin vaikea potilas ettei yksi tai pari lääkettä riitä?

Suljettu kuntotusosasto, jossa piiiitkäaikaispotilaita ja lääkärit on hmmm.. lyhytaikaisia?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Hui! Tuokaa aurinkolasit! :nauraa: Tuo älyn kirkkaus häikäisee! Hyvä vastaus.

Oikeammin kyky copypasteta häikäisee - eiköhän joku muu ole nuo teoriat keksinyt...  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×