Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Pöllö

Kotilääkkeet ja sairaalahoito

Recommended Posts

Pöllö

Tuli törmäiltyä aiheeseen Zen ja sairaalahoitoon päätyvien potilaiden lääkkeiden käytön päättyminen. Näin käy mm. ihmisen sairastuessa äkillisesti ja vakavasti, jos potilas ei pysty esimerkiksi nielemään, jos ihminen joutuu leikkaukseen - tai jos peruslääkevalikoimasta ei löydykään potilaan käyttämää lääkevalmistetta.

Onko aiheuttanut ongelmia? Esim. astma pahenee, verenpaine heittelehtii, psyyke huononee, diabetes menee epätasapainoon, virtsa lakkaa tulemasta? Voiko tilannetta välttää paremmalla suunnittelulla ja esim. yhteisvaikutusten arvioinnilla? Toimiiko marssijärjestys ja kommunikaatio, jos usean eri erikoisalan lääkärit viilaavat eri sektoreiden lääkkeitä?

Tämä on joskus jännä alue, koska vastaan on tullut tilanne, jossa kotilääkkeen keskeyttäminen johtaa potilaan tilan huononemiseen. Ja tilanne, jossa kaksi lääkettä (vanha + uusi) taas reagoivat ilmeisesti huonosti tiedostetulla tavalla johtaen kohtalaiseen verenpaineiden laskuun (- 50 - 60 mmHg). Ja tietysti ihmisen voinnin ollessa heikko saattaa normaalikuntoiselle siedettävä haitta olla liian voimakas. Peruslääkevalikoiman suppeus aiheuttaa myös tilanteita, joissa annetaan melkein-saman-vahvuista-lääkettä (aineella, jolla terapeuttinen leveys on kapea), tai vaihdetaan vaikuttavaa ainetta toiseen samankaltaiseen lääkkeeseen (jolloin annostelu voi muuttua, jos lääke on heikompi/vahvempi samalla milligrammamäärällä).

Monessa tilanteessa jonkinmoinen tauko ei muuta tilannetta miksikään, joissain tilanteissa voi taas kestää viikkoja saavuttaa tasapaino uudestaan. Oma lukunsa ovat sitten yliannostus- ja myrkytyspotilaat, jolloin yhteisvaikutukset voivat olla ennalta tuntemattomia. Leikkauspotilailla ja vaativan tason hoitoa tarvitsevilla potilailla pitää myös huomioida lääkkeiden vaikutukset mm. sydämen ja verenkierron toimintaan ja niiden vahvistava tai kumoava vaikutus huonokuntoisen potilaan hoidossa tarvittaviin lääkkeisiin. Ja jotta kuvio ei olisi helppo, joidenkin lääkkeiden pois jättäminen voi taas provosoida erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita. Ja bingona ihmiset, joille on määrätty N lääkettä kenties eri lääkäreiden toimesta, joista he syövät osaa tai syövät niitä ajallisesti/laadullisesti/määrällisesti satunnaisesti, ja kaikkien lääkkeiden ohjeiden mukainen antaminen sairaalassa heikentääkin tilannetta...

Onko aihealue miten konkreettinen? Hyvin hallinnassa, ei merkitystä, riski? Puutteita, jotain tarvitsisi osata lisää? Havaitaanko mahdolliset muutokset potilaan tilassa hyvin?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Marssijärjestyshän menee meidän tk-tasoisessa niin, että ppkl:n lekuri katsoo listan(siis Pegasoksessa oleva), lyö puumerkkinsä kera lisäysten ja/tai poistojen. Sairaalasiirrot lyödään sellaisenaan koneelle, niitä tutkitaan uuden päivän koittaessa taas os.lääkärin toimesta.

Pt siirtyy osastolle, vastaanottava hoitaja lyö muutokset koneelle ja tulostaa ajantasalla olevan listan, jonka os.lääk. tsekkaa taas seuraavana arkipäivänä.

Päivystäjä tekee muutokset vknloppuisin.

Erik.sairaanhoidosta tulevilla voi olla mm. erityisiä kipulääkityksiä, harva niitä lähtee purkamaan ilman konsultaatiota tai selkeitä ohjeita. Näitä ovat mm. kipuklinikan määräykset.

Muutoin os.lääkärin tekemät purut tehdään tietty valvotusti, joskin sellaista hakemista se on hoitotason kanssa, syystä että viiveet vaikuttavat.

Ja delikat, joilla toleranssi muutenkin keskivertoa korkeammalla, ovat tulleet välillä naurettavilla annoksilla osastolle. Mutta aina ne on korjaantuneet ja korjattu, kiitos päivystäjän ja puhelimeen tarttumisen.

Selkeitä virheitä on ns. pöytälistojen päivittämättömyys(jollain jatkuu esim. laastari, vaikka lääkemuutos tullut jo aiemmin, kansion välissä oleva lista päivitetty) , työn organisointi(kuka tekee ja miten) sekä mahd.epäselvä käsiala.

Liekö nyt vastaus taas järkevän rajoissa huh.gif

Havainnot onnistuvat meidän tasoissa osastohoidossa hyvin, hoitojakso sen verta pitkä. Toki se on välillä hakemista ja viivyttää esim. kotiutussuunnitelmia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Annastiina

Onko aihealue miten konkreettinen? Hyvin hallinnassa, ei merkitystä, riski? Puutteita, jotain tarvitsisi osata lisää? Havaitaanko mahdolliset muutokset potilaan tilassa hyvin?

Näin tehon näkökulmasta on sellainen kokemus että pääsääntöisesti aina potilaan tullessa kaikki omat lääkkeet menee tauolle... Anelääkäri tsekkaa potilaan kotilääkelistan (jos on käytettävissä edes, hyvin harvoin ainakaan annoksista yms. tietoa) ja tietty jos tilanne sallii niin niiden annetaan mennä normisti. Mutta sanoisinpa että suurimmassa osassa tapauksissa lääkkeet tauotetaan koska ei tiedetä miten ne vaikuttavat kun potilaan henki on muutenkin heikohkoa ja miten vaikuttavat yhdessä muiden lääkkeiden kanssa, yms. Luulen, että teholla erilaiset oireet havaitaan hyvin ja niiden syyt selvitellään (onko kyse nyt lääkkeen lopetuksesta, vai joku uusi ongelma) ja niihin puututaan...En tiedä sitten miten muualla jossa resursseja ei silleen ole...

Eniten on mietityttäneet psyykepotilaat joilla on voinut mennä vuosia päästä sellaiseen balanssiin omien lääkkeiden kanssa ja sitten viikon parin tauko romahduttaa sen kunnon taas. Toisaalta on vaikea arvioida johtuuko esim. potilaan jähmeys nyt näistä äkillisistä lääkemuutoksista vai onko tämä nyt uusi oire, joka tulee ottaa vakavasti... Näitä sitten pähkäillään ja konsultoidaan eri alan osaajia... Toisaalta taas nämä lääkemuutokset aiheuttaa päänvaivaa esim. kun siirtyvät jatkohoitoon vuodeosastolle ja vauhtia on liian kanssa ja siellä ei voida taata turvallista jatkohoitoa kuin lepareilla/vierihoitajalla, yms.

Se, ettei peruslääkevalikoimasta löydy jotain tiettyä lääkettä niin ei kai voi olla syy miksi tätä ei potilaalle voitaisi tarjoilla... Jos vastaavaa lääkettä ei löydy niin ainakin meillä kaivellaan ja tilaillaan ja soitellaan kunnes lääke löytyy...

Ps. onpa kiva kun tätä ongelmaa on muutkin miettineet  ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Meillä myös tehovalvontapotilailta lopetetaan yleensä kaikki kotilääkkeet ja kuten Annastiina tuossa sanoi, meilläkin suurin ongelma on psyykenpotilaat, jotka hoidon aikana menevat aivan sekaisin kun lääkkeet on olleet usean päivän/viikon tauolla. Harvoin jos koskaan konsultoidaan psykiatria siinä vaiheessa kun potilas tulee hoitoon ja lääkkeet lopetetaan, vasta herättelyn/extubaation jälkeen konsuloidaan psykiatria, kun potilaan kanssa ei meinata pärjätä millään. Siinä ei paljon Ativan 1-2 mg  x3 ja Serenase 5mg x 3 jeesaa jos potilas on vuosia syönyt vaikkapa Leponexia. Hoito pitkittyy psyykkisen tilan epävakauden takia tarpeettomasti. Kestää hyvässä lykyssä viikkkoja, että potilaan psyykkinen tila vakautuu, koska psyykelääkeiden vaikutukset alkavat niin hitaasti ja oikean lääkityksen löytäminen vie aikaa.

Totakai ymmärrän nää tauotukset jos niihin on lääketieteellinen peruste, esim. pitkä QT- aika jolloin neuroleptin käyttö on kontraindisoitu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Juu tämä ei ole yksinkertainen aihe, kiitos vain vastauksista. Tuossahan noita ongelmakohtia on: tehoilla ja leikkauksissa liikutaan/voidaan liikkua alueilla, joissa ei välttämättä edes tiedetä, miten lääke vaikuttaa. Lisäksi on selkeät yhteisvaikutukset hoidon aikana (mahdollisesti) tarvittaviin lääkkeisiin: nukutusaineet/kipulääkkeet/relaksantit (hypertermia/serotoniini), vaikka kumoavat tai joillain annosvahvuuksilla paradoksaalisesti vaikuttavat lääkeaineyhdistelmät (esim. alfa- ja betareseptorivaikutukset). Erityisesti kriittisessä tilanteessa potilaalla voi olla myös hyvin muuntunut lääkeainemetabolia: aihiolääke ei muutu vaikuttavaksi aineeksi, tai sitten lääkeaine kertyy elimistöön, kun sen hajoamismetabolia tai eritys on koko lailla seis.

Ongelmaksi muutaman kommentin pohjalta nousevat juuri haastavat psyykepotilaat, joiden hoitotasapaino voi sekoittua, ja ylimääräinen levottomuus varmasti vaikeuttaa hoitoa. Takana voi huonolla onnella olla pitkäaikainen lääkkeen viilaus kohdalleen. Tarttis varmaan tunnistaa esim. joitain psyykenlääkkeitä, joiden käytön katkaiseminen voi olla haastavaa. Ongelma lienee myös löytää tietoa aiheesta, koska konsultaatiota ei ehkä saa (yritä saada käsiin psykiatri, joka osaisi sanoa mitä tapahtuu, jos lääkkeet lopetetaan ja joka osaa sanoa, miten lääkkeet vaikuttavat esimerkiksi leikkauksessa - etenkin jos kaikki menee pieleen)... Eikä päivystäviä osastoproviisoreita taida pahemmin missään olla...  >:D

Esim. Leponexille puoliintumisaika vakaasta tilasta on noin 14 tuntia (eli esim. äkillisessä kriittisessä tilanteessa se ei kauaa viipyile tämä aine kehossa "haittaamassa"). Puoliintumisajan vaihtelu on noin 6 - 26 h, eli vakaatila saavutetaan viimeistään sormin laskemalla noin 5 vuorokauteen, "varmasti" 6 - 7 vuorokaudessa. Tuolla aineella hoitovaste voidaan saavuttaa vakaan tilan myötä, mutta taitaa usein ne välilliset neurokemialliset vaikutukset ja ihan psyyken palautuminen monilla aineilla viedä monin kertaisia aikoja.

Hm. Niinno, jos haitta voi olla henkeäkin uhkaava, niin on tietysti helppo päätös heikentää potilaan mielialaa tai fyysistä vointia. Mainittu Leponex on varsin monipuolinen vaikutuksiltaan elimistöön, ja raskaassa tilanteessa mahdolliset haitat tullevat paremmin esiin.

Haastavaa tasapainoilua. Itsellä ei hyviä ajatuksia...  huh.gif

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×