Hopsansaa Posted January 27 Posted January 27 Olen ollut 15 vuotta samassa yksikössä vanhusten parissa. Muutama keikka on tullut heitettyä toisessa puljussa, muttei sen enempää. Töihin on ollut aina kiva mennä ja tulla, työasiat ei oo jäänyt mietityttämään töiden jälkeen. Asukkaat oli kivoja ja työ mukavaa. Työvuorolistat on järkätty fiksusti, ylitöitä ei yleensä tullut koskaan, työporukka oli kiva ja vietettiin aikaa keskenämme vapaa-ajalla. Kun lähdin töistä, kaikki senku huikkasi, että sulla tolla kokemuksella ja luonteella ei oo mitää ongelmaa missään. Vaihdoin työpaikkaa olosuhteiden pakosta toiseen kaupunkiin. Olen ollut siellä viikon ja en tiedä, kuvittelenko, mutta mielestäni se on hirveä työpaikka. Perehdytystä ei käytännössä ollut, työkaverit ei tervehdi saati halua mennä yhdessä tauolle. Vahvuus on todella pieni, ja ylitöihin jäädään melkein joka päivä. Toisena työvuorona olin ainut lääkeluvallinen neljän keikkalaisen kanssa. En tiennyt asukkaiden nimiä, saati mitä iltatoimia heille tehdään. Yritin kysellä kovasti kaikkea, vastauksia sain niukasti. Asukkaat ovat kaikki erittäin muistisairaita, käveleviä, nuorempia ja vanhempia. Osa aika pahastikin aggressiivisia ja saattaa kuristaa hoitajia ja pahoinpidellä muita asukkaita, sekin on viikon sisällä nähty. Kun kysyin, miten tehdään poikkeama, niin niitä ei yleensä muisteta tehdä eikä käsitellä esim yhteisissä kokouksissa. Asukkaiden hoito-ohjeita ei lue käytännössä missään tai mitä esim vaippaa kukakin asukas käyttää. Joka huoneessa on vaipat loppu ja meninpä katsomaan yhteiseen vaippavarastoon, missä oli ehkä yksi hikinen housuvaippapussi. Aiemmassa työpaikassa vaippalaatikoita oli useita kymmeniä, eikä ne loppuneet koskaan kesken. Hoitajat ovat vihaisia, jos en ole laittanut oikeaa vaippaa asukkaalle, ja jos kerron, että vaippoja oli vain tätä ja tätä mallia, niin tiuskastaan vaan, että "no kyllä pitäisi maalaisjärjellä tajuta, että sille laitetaan yöksi se ja asukkaalta X voi lainata hädän tullen vaippoja!" Useat keikkalaiset ja vakituiset ovat ulkomaalaisia, eivätkä puhu välttämättä suomea. Yövuorot tehdään yksin, niin että käytännössä kukaan asukas ei rauhoitu nukkumaan, vaan vaeltavat jopa koko yön ja vaaratilanteita sattuu. Lääkehoidossa dosetteja jakaessa käytännössä jokaisessa lääkepurkissa oli vain muutama pilleri, ja viikoksi olisi pitänyt jakaa. Niitä ei muisteta kuulemma laittaa apteekkivihkoon. Aiemmassa paikassa tämäkään ei olisi ollut mahdollista edes. Ateriakortit ovat kielletty, vaan joka kerta hoitajan täytyy kysäistä muistisairaalta, mitä he haluavat syödä, vaikka toiselta puolelta taloa. Skarpimmat asukkaat hermostuvat, kun joka päivä eri keikkalainen kysyy samaa asiaa. Ehdotin ateriakortteja, mutta vihaisten todettiin ne turhaksi ja epäasukaslähtöisiksi. Olen niin pöllämystynyt uudesta työstäni ja en meinaa millään oppia. Tunnen olevani harjoittelija. Lisäksi olen kysynyt niiltä vakkareilta, joita ei kovin montaa ole, mitä he pitävät työstään. He kuulemma pitävät täällä olosta ja he eivät koe kiirettä tms. Olen nyt ihmeissäni, että joko olen vain tyhmä, joka ei vaan otaksu uusia talon tapoja millään, ja vähä-älyisempi, koska osa tuolla viihtyy. Vai olenko aiemmassa työpaikassani ollut jossakin lintukodossa, jossa ei tällaisia tilanteita ollut. Mitä oikein tehdä?
Recommended Posts
Create an account or sign in to comment
You need to be a member in order to leave a comment
Create an account
Sign up for a new account in our community. It's easy!
Register a new accountSign in
Already have an account? Sign in here.
Sign In Now