Urpot ja Persut

[shd-nurse]

Vajaan kolmen viikon päästä tulee täyteen tasan 21 vuotta valmistumisesta lähihoitajaksi. Välissä on myös opintoja sairaanhoitajaksi kahdessa eri yksikössä(molemmat keskeytyivät sekä ulkoisista ,että myös omista sisäisistä motivaatio-syistä). En aio opiskella enää yhtään uutta tutkintoa hoitoalalle, koska lähihoitajankin työ itsessään muuttuu ja vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä.
Opiskelijoita ohjaan mielelläni, koska olen huomannut, että nykypäivän opiskelijoilta puuttuu usein kyky asettua toisen ihmisen asemaan/ajatella miten itse haluaisi tulla hoidetuksi. Ajankäyttö ihmisen hoidossa on myös ongelmallinen tekijä, koska olemme intro/ekstroverttejä ja asioiden esille tuomiseen menee kaikilla oma aikansa ja erityisesti muistisairautta sairastavan ihmisen luottamuksen saamiseen menee aikaa.
En ole vaivautunut laskemaan työsuhteideni määrää tähän mennessä, koska varsinkin hoitajan uran alkuvaiheissa pätkätyöt (1-??) päivää tulivat tutuiksi ja puhelin tuntui olevan kiinniliimattu käteen, ettei yksikään elantoa antava työkeikka menisi ohitse. Toisin on tänään: Kun 58-vuotias miespuolinen lähihoitaja hakee vakituista työpaikkaa, hän pääsee hyvin usein ainakin haastatteluun tai saa työpaikan, mikäli osaaminen täyttää vaatimukset-näin ainakin useimmille hoitoalan toimijoille.

See translation