Myrkyllinen työyhteisö

[Onkopakkojoseihaluu]

Tuli ahaa elämys, työyhteisöni taitaa olla myrkyllinen. Olen jotenkin onnistunut asettumaan aiemmin juoruilun ja selkäänpuukottamisen yläpuolelle ajattelemalla "jos ei ole muuta tekemistä kuin puhua minusta, niin köyhää on elämä, siitä vaan". Nyt kun olen huomannut kyynistyväni, niin olen huomannut myös että alan itsekin muuttua myrkylliseksi.

Yhteisössä on pikkupomoja jotka luovat kirjoittamattomia sääntöjä ja ovat pomon suosiossa. Pomo ei kestä minkäänlaista palautetta, kosto seuraa vähintään paskoina listoina. Tuntuu että on koko ajan pidettävä puolensa ettei tule jyrätyksi, ja siitä saa hankalan ihmisen leiman ja näin edistää työyhteisön myrkyttymistä.

On siis alkanut kyrsiä, onko poislähteminen ainut vaihtoehto? Ja nyt seuraa provo: miksi naisvaltaisilla aloilla näyttää aina asiat olevan hankalia ja pitää kyräillä toisia?

 

 

[Sebucom58]

Itse en näe muuta vaihtoehtoa kuin työpaikan vaihto Juuri nuo mainitsemasi asiat tekevät sen että muutosta parempaan ei ole tiedossa. Päinvastoin. Jos rupeat nostamaan asioita pöydälle. Tulee tukalat oltavat!

Edited January 17 by Sebucom58

[Ariscka]

Juoruilu ja seläntakana puhuminen on hyvin tyypillistä hoitoalalla. Se, että miksi niin tapahtuu pitää mennä syvemmälle naistenpsykologiaan, jotta voisi ymmärtää heitä. Avoimuus, kollegiaalisuus ja tiimityöskentely voisi olla lääke kyseiseen ongelmaan. Olen huomannut myös, että osastolla pitkään olleet ovat pahimpia seläntakana puukottajia. He ovat omaksuneet osaston tavat ja noudattavat niitä orjallisesti, mutta kun tulee uusi työntekijä, he eivät hyväksy uusia mielipiteitä ja toimintatapoja. Tällöin alkaa ilmapiirin myrkyttäminen. Henkilöstö (esim 10% per vuosi) voisi vaihtua tasaisin väliajoin juuri siksi, että ei pääse muodustumaan pikkupomoja ja työntekijät pysyisivät nöyrinä sekä kykenisivät omaksumaan uutta ja hyväksymään erilaista.

Joskus osastosta huomaa heti jo, kun itse yrittää kehittää osaston toimintaa, saa vastaukseksi "täällä on aina tehty näin ja tullaan aina tekemäänkin", siitä tietää, että on aika etsiä uutta työpaikkaa.

[kukkis.]

Samanlaista se on kaikkialla

[Suvianneli]

17.1.2023 klo 19.42, Ariscka kirjoitti:

Juoruilu ja seläntakana puhuminen on hyvin tyypillistä hoitoalalla. Se, että miksi niin tapahtuu pitää mennä syvemmälle naistenpsykologiaan, jotta voisi ymmärtää heitä. Avoimuus, kollegiaalisuus ja tiimityöskentely voisi olla lääke kyseiseen ongelmaan. Olen huomannut myös, että osastolla pitkään olleet ovat pahimpia seläntakana puukottajia. He ovat omaksuneet osaston tavat ja noudattavat niitä orjallisesti, mutta kun tulee uusi työntekijä, he eivät hyväksy uusia mielipiteitä ja toimintatapoja. Tällöin alkaa ilmapiirin myrkyttäminen. Henkilöstö (esim 10% per vuosi) voisi vaihtua tasaisin väliajoin juuri siksi, että ei pääse muodustumaan pikkupomoja ja työntekijät pysyisivät nöyrinä sekä kykenisivät omaksumaan uutta ja hyväksymään erilaista.

Joskus osastosta huomaa heti jo, kun itse yrittää kehittää osaston toimintaa, saa vastaukseksi "täällä on aina tehty näin ja tullaan aina tekemäänkin", siitä tietää, että on aika etsiä uutta työpaikkaa.

Ai luoja