Asiakkaan itsemääräämisoikeus?

[hoitajamies]

Arvon kollegat!

 

Jaakko Valvanne sanoi HS:n haastattelussa hetki sitten: ”Haluamme ihmisille hyvää hoitoa ja turvaa. On vaikea katsoa sivusta, jos joku toimiin toisin kuin minä itse ajattelen, että hänelle on hyväksi. Käytös voi olla vääränlaista omasta mielestä. Esim. ei käy suihkussa, se voi tuntua kiusalliselta tai epäsopivalta. Tällöin tulisi tunnistaa, että kyseessä on oma tunne, ei esim. muistisairaan ongelma”.

 

Työskentelen nykyisin asumispalveluyksikössä mielenterveyskuntoutujien parissa. Yksi asukkaiden arjen haaste on hygienian ylläpitäminen. Tässä on muodostunut tilanne  missä asiakas ei suostu menemään suihkuun ja tästä on asiakkaalle luotu sanktio että yleisissä tiloissa ei voi liikkua.

 

Mitä lainsäädäntö sanoo tästä? Yleinen etiikka? Asukkailla on täysi itsemääräämisoikeus omiin asioihinsa ja asumispalveluyksikössä asukkaalla on kaikki yleiset vuokralaisen oikeudet. Onko yleisiin tiloihin pääsyn epääminen rajoitustoimenpide? Tietääkseni asumispalveluyksikössä ei saa lain mukaan käyttää mitään rajoitustoimenpiteitä.

 

Tässä vielä viittaus lakitekstiin: ”asiakkaaseen kohdistettavista rajoitustoimenpiteistä ei ole laintasoista sääntelyä laitosympäristön ulkopuolella. Tämä koskee kaikenlaisia avopalveluita riippumatta siitä, onko palvelu tuettua asumista, palveluasumista tms.”. 

[Julma]

Eikös tuo nyt niin mene, että jos dementikko haluaa kalsareillaan lähteä talviyöhön etsimään vanhempiaan niin tavallaan hänet olisi sinne päästettävä ja se on sitten hoitajan asemassa tilannekohtaisesti arvioitava mikä on heitteillejättöä, vapaudenriistoa tai jotain muuta. Yleisissä tiloissa kulkemisen kieltäminen voisi olla sekä kiristystä, jolla yritetään taivutella se potilas sinne suihkuun tai sitten vapaudenriistoa, koska pitäisi olla lupa kulkea.

Parhaan ymmärrykseni mukaan päivittäin tehtävät tuhannet rajoituspäätökset perustuvat enemmän tai vähemmän pakkotilalainsäädäntöön, jolla suojellaan suurempaa oikeushyvää (asiakkaan oikeus elämään) rikkomalla lakia (esim. tehdään se vapaudenriisto). On vähän irstasta, että tämä on rutiinikäytäntö. 

Vanhusten, vammaisten, mt-kuntoutujien ja muiden alentuneen harkintakyvyn omaavien osalta pitäisi olla laki, jolla esimerkiksi kahden riippumattoman lääkärin lausunnolla voidaan potilas altistaa hoivalaitoksen holhoukseen, jolloin hoitajien oikeusturva toteutuisi ja asukkaiden turva perustuisi lainsäädäntöön ja ennaltaharkittuun päätökseen, eikä tilannekohtaiseen hoitajan arvioon pakkokeinojen käytöstä. Lisäksi rajoitustoimenpiteistä voisi tällöin määrätä potilaskohtaisesti tarpeen mukaan.

En tiedä kuinka laajalti on olemassa käytäntö, että lääkäri kirjoittaa lepariluvat tms., mutta hoivakodissahan nuo luvat ei ole mihinkään lakiin perustuvat, eikä nähdäkseni niitä oikein kuuluisi noudattaa, koska niillä riistetään asiakkaan vapaus ilman lainsäädännöllistä pohjaa. Yhtä hyvin lääkäri voisi kirjoittaa miehelle luvan sitoa eukko patteriin, jos se aikoo lähteä illalla ulos ilman lupaa. 

Tilanne on hyvinkin perseestä, ellei nyt viime vuosina ole jotain radikaalia muutosta lainsäädäntöön tullut. Ymmärtääkseni vain psykiatrisessa hoidossa voidaan rajoittaa, sinne voidaan lääkärin määräyksestä viedä väkisin ja sitten sosiaalihuoltolaissa oli joku viiden päivän pakkokatko tjsp, mutta en ole sitä kuullut kertaakaan käytettävän. Ai niin ja karanteeniin voidaan vissiin myös sulkea? Muissa tilanteissa rajoittaminen on tietääkseni varsin harmaalla alueella tai sitten suoraan rosvosektorilla. 

[kukkis.]

Ennen oli kaikki paremmin, turhaa hössötystä nykyään kaikki.