Asiakkaiden halaaminen yms

[Omi]

Mietin tällaista asiaa, että osa meistä ihmisistä on sellaisia, että päästävät vieraan ihmisen ”iholle” paljon helpommin kuin jotkut. 
itse koen hoitotyössä oloni ahdistuneeksi, jos joku ihan vieras ihminen, jota en tunne, tulee esim halaamaan. 
Lisäksi monissa rekry-ilmoituksissa on kuvia, joissa potilas/asiakas ja hoitaja halaavat, ovat nenät tai otsat vastakkain yms.
sitte sanotaan että hoitajan pitää olla sellainen että kohtaa ihmiset luontevasti yms. 
Itse en taas pysty siihen että olisin niin läheinen asiakkaiden kanssa että olisin tyyliin nenät vastakkain.

En tiedä edes miksi pohdin tällaista mutta olenko jotenkin huono koko alalle, kun koen fyysisen läheisyyden asiakkaan kanssa ahdistavana. 
 

Miten te muut koette tilanteen, ja kokemuksia? 

[pekka]

2 tuntia sitten, Omi kirjoitti:

En tiedä edes miksi pohdin tällaista mutta olenko jotenkin huono koko alalle, kun koen fyysisen läheisyyden asiakkaan kanssa ahdistavana. 

Siinä kun muutaman neliön kokokoisessa WC:ssä yrittää jalatonta Erkkiä tai Pirkkoa nostaa takaisin pyörätuoliin WC-reissun jälkeen, alkaa häveliäisyys väistyä viimeistään toisella kerralla. Housut ja vaippakin pitäisi saada jalkaan ennnen sitä.... Jos ahdistaa liikaa, jää Erkki tai Pirkko yöksi WC:hen....

[kukkis.]

Hoitotyössä ja -tilanteessa siltä kosketukselta ei voi välttyä. Muuten halaaminen on hyvin hyvin harvinaista kohdallani, mutta sekin on tapahtunut.

Muokattu syyskuun 22, 2022 - kukkis.

[Sari-Helena]

Halaamisen vuoksi halailu on itsellenikin hieman vierasta. Ja kannattaa muistaa että ei läheskään kaikki vanhuksetkaan tykkää siitä. Joku toki tykkää kovastikin ja toinen ei missään nimessä halua.

[Ariscka]

Ei tulisi mieleenkään.

[Mrisa]

Olen nähnyt, kun ohjaaja otti asiakkaan tarjoamaa vanukasta samasta lusikasta, jolla asiakas itse juuri söi . Minua puistatti pelkkä vierestä katsominen. En todellakaan olisi itse suostunut tuohon.

[Astra]

Itse en ole koskaan halannut potilasta, ei siksi että se olisi epämukavaa mutta se ei sovi kaikkialle . Tosin olen työskennellyt pääosin kirurgisilla osastoilla joten siellä toiminta on toisenlaista kuin esim. vanhustyössä. Olalle olen monesti taputtanut. Ennen koronaa.

[Tikki]

Fyysistä läheisyyttä työhön kuuluu pakostikkin jonkun verran, mutta ketään ei toki ole pakko halailla.

Ei tämmöset asiat liity mitenkään siihen että olisit väärällä alalla.

Tosin myös, kuten sanottu, siinä pyllyä ja pimperoa pyyhkiessä neliön vessassa kun ollaan melkein sylikkäin niin kaikki häveliäisyys kaikkoaa melko nopeaan. Ja muutaman vuoden kun hoitaa samaa mummoa/pappaa/potilas tai asiakas hymyssä suin haluaa kiittää halaten hyvästä hoidosta niin mieli saattaa hoitajalla muuttua.

[Töppönen]

Minä inhoan liiallista koskettelua. Työn vaatimat hoitotoimenpiteet suoritan, mutta en halaile hoidettaviani. En koe sitä itselleni luontevaksi. Työ on työtä, en koe mitään lämpimiä tunteita hoidettaviini. Tämä vanhuspuolella.

[Keep the faith]

Komppaan muita. Minä pohdin ihan samoja silloin noin 16v sitten opiskelun alkaessa. En koe luentavana ns. iholle tuloa, kumpaakaan suuntaan.

Mutta opiskeluiden ja harjoitteluiden edetessä asia selkiytyi. Hoidosta ja huolenpidosta, otteista ja iholle menosta tulee ns. suorite, ei ole mikään fyysinen pakonomainen läheisyys vaan potilasta/asukasta autetaan. Asia loksahtaa kohdilleen varmasti, meitä on muitakin jotka kokeneet samoin. Kuten ylläkin on kirjoitettu.