Sh harkat

[Itsjustme]

Mietin tässä millaisia huonoja kokemuksia teillä on harjoitteluista? Ja onko kukaan kokenut oman iän vaikuttaneen kohteluun harjoittelussa? 

Tuntuu itsellä ainakin "nuorena", että kohdellaan eri tavalla kun esimerkiksi luokkatovereita, jotka ovat reilusti vanhempia. Olen aina jonkun työntekijän lapsen ikäinen ja sitten voivotellaan kuinka sitä maailma etenee ja tämänikäiset on jo tulossa kolleegoiksi  

[Voinko poistaa tilini]

Ei ole välttämättä iästä tai edes sukupuolesta kyse, että saa paskaa kohtelua harjoittelussa, voit olla liian sitä- tätä- tai tuota, että et täytä näkymättömiä kriteereitä joita harkkayksikkö edellyttää opiskelijoilta. Oma harjoittelu keskeytyi, kun aloin olla ikäni ja tiedollisen osaamiseni vuoksi kävelevä maalitaulu. Arvostan ja kunnioitan kollegoja, joilta voi oppia, mutta tämän päivän maailmassa on tärkeämpää näyttää "olevansa osaavinaan ja tietävinään" kuin oikeasti ilmoittaa: HEI !!!!"tuohon oli hyvä asia opppia myös tässä vaiheessa työuraa".

Muokattu toukokuun 7, 2021 - Sarcastic sh-d

[Matapapu]

Ihmettelen alan harkoissa "kollegoiden" kohdistamaa kiukkua opiskelijoihin... toisiin työntekijöihin ei niinkään, mutta opiskelijat on lähinnä niitä maalitauluja. Ei anneta aina kovin hyvää kuvaa työyhteisöistä. Raskaampaa työssä on ollut lähinnä ne yhteisöt, ei niinkään potilastyö. Kovasti on alalla korjattavaa.

[vaahtis]

Syödä ei saanut yhteisessä taukotilassa. Tästä varoitettiin jo koululta etukäteen. Kyseisessä paikassa myös ohjaajani varoitti alkuun huonosta työilmapiiristä. Tämä siis oli ensimmäinen harjoitteluni alalla. Antoi todella hyvän vaikutelman alasta.

Yhdellä osastolla ei kummankaan ohjaajan kanssa oikein kemiat kohdanneet ja kohtelu oli sen mukaista. Pyysin harjoittelun edetessä palautetta, jotta voin vaikuttaa niihin asioihin harjoittelun aikana. Kaikki oli hyvin kuulemani mukaan. Noh, sitten tuli loppukeskustelun aika opettajan kanssa ja kaikissa osa-alueissa oli parannettavaa, mutta ei kuulemma mitään minkä takia voisi hylätä. Samassa paikassa sain huomattavasti parempaa ohjausta aina kun en ollut ohjaajieni kanssa. Nuorempia hoitajia samalla osastolla haukuttiin opiskelijoiden kuulleen laiskaksi, istuu vain kahvilla, ei tee mitään, ei osaa mitään, valittaa joka asiasta jne. Oman havainnon mukaan juuri toisinpäin.

Yleensä ottaen oman kokemuksen mukaan opiskelijoida kohdellaan monesti huonosti, teetetään sellaisia asioita jotka eivät välttämättä opiskelijalle kuulu tai laitetaan mukaan jo sellaisiin asioihin jotka jo osaa. Näin ollen uutta voi olla hankala oppia. Nämä huonot paikat kyllä leviää opiskelijoiden keskuudessa nopeasti. Niissä huomaa jo monesti sen että työntekijöitä ja varsinkin sijaisia on hankala saada. Osassa paikoista joissa olen ollut on myös selkeä lähihoitajat vastaan sairaanhoitajat, joka tekee työilmapiiristä kaamean.

Sitten niitä hyviäkin paikkoja löytyy, hyviä ohjaajia ja näihin paikkoihin on monesti tunku harjoitteluihin. Itsellä on myös ollut todella hyviä ohjaajia, joilta tullut paljon tietoa, palautetta pitkin harjoittelua, hyvä ilmapiiri.

[kukkis.]

6.5.2021 klo 23.22, Itsjustme kirjoitti:

Olen aina jonkun työntekijän lapsen ikäinen ja sitten voivotellaan kuinka sitä maailma etenee ja tämänikäiset on jo tulossa kolleegoiksi  

Mitä pahaa siinä on?

[Matapapu]

Tuossa taas tuli uusi opinnäytetyö theseukseen, jossa oli teetetty kyselyä opiskelijoille työharjoitteluista ja yli 50% heistä oli kokenut epäasiallista kohtelua. Samoja tutkimuksia on tehty jo viimesen 10 vuoden aikana kolme ja suunta on sama eli näihin epäkohtiin ei ole puututtu. 

 

Työpaikoille on kyllä tarjolla koulutusta ohjaukseen yms mutta en sitten tiedä kuinka paljon niihin panostetaan. Vastaiskuna tähän voisi toteuttaa vaikka jonkun mustan listan, mille kerätään tietoa huonoista paikoista. Voivat sitten ne paikat miettiä, että miksi heille ei opiskelijat ja tulevat työntekijät tule. Voisi alkaa ohjaamisen opettelu maistua ihan esimiesten toimesta ehkäpä... 

[kukkis.]

On raskasta tehdä työtä ja siinä sivussa samassa ajassa ohjeistaa opiskelijaa. Huono kohtelu on silti väärin. Itse yritän välttää opiskelijan ohjaajaksi joutumista.  Ei kiinosta kotona arviointien teko. 

[Hunaja]

Itse olen kans Sh opiskelija ja no tähän aikaan on jo itkenyt kohta 3h. Menin harkkaan yhteen osastoon, missä olen ollut töissä kohta 2,5v lh. Noh, ohjaajaksi minulle tuli osastonhoitaja, perustuen siihen, etten kovin paljon tarvitse ohjausta ja hän kertoi aina kyselevän työkollegoilta silloin tällöin miten minulla on mennyt tää harkka. 
 

harjoittelun aikana, osa työkavereistani muuttui kokonaan ja koko ajan piikittelevät minua tai kaksi muuta hoitajaa, johon kerran totesin (yksi näistä hoitajista) olevan tunnollinen hoitaja ja pyysin lopettamaan. Näin heti kuinka hän meni osastonhoitajan koppiin valittamaan minusta j no hetihän tuli kutsu perässä, että tuli tietoon mun laiminlyöneen yhden asiakkaan aamutoimet… meinasin pyörtyä. Iho meni kananlihalle ja vielä shokissa. Tämä kuitenkin sellainen asia, mitä en ikinä tekisi. Miten on tämä mahdollista? Eikö 2,5v päästäkään Os tunnekaan minua ja miten joku voi VALEHDELLA toisesta ihmisestä???? Täysin murtunut tästä tapauksesta!!! 

[Matapapu]

Tsemppiä sulle hunaja! Joissain paikoissa tuntuu et on päiväkodissa lasten kanssa kuin aikuisten kanssa töissä. Aiemmin miesvaltaisella alalla ollut ja on kyllä tekemistä ennenkuin totun naisvaltaisella alalla työskentelyyn juuri kertomasikin asioiden perusteella plus monen muun. On kummallista kun ei osata asiallisesti kasvokkain keskustella, mielummin mennään motkottamaan selän taakse... todella rakentavaa touhua.

[kukkis.]

Ns. Miestenaloilla juorutaan ja panetellaan ihan samoin. Ei mitään eroa.  Olen ollut työporuksssa jossa pelkästään naisia eikä mitään ongelmia ja työporukassa jossa pelkästään miehiä ja näissä todellisia ongelmia. 

Ongelma on johtamisessa ja työkulttuurissa.

[Kummituskaukoputki]

Perusharjoittelu päättyi siihen, että ohjaava sairaanhoitaja pyysi puheilleen ensimmäisen viikon lopussa. Oli sitä mieltä, että en ollut omatoiminen ja ettei hänellä ole aikaa vahtia minua, joten harjoittelu on syytä keskeyttää. Ongelmana oli myös se, että en osannut lääketieteellistä sanastoa. Joku siellä töissä ollut opintojen loppuvaiheen opiskelija pyysi tuon puhuttelun jälkeen kanssaan kahville ja tsemppasi, että minulla on selvästi intoa näihin hommiin, ja ettei kannata tähän vastoinkäymiseen luovuttaa.

Seuraavalle yritykselle harjoittelupaikaksi arvottiin saman talon viereinen osasto. Olin tässä vaiheessa varma, että hoitsut kyllä juoruavat keskenään ja valmistauduin jo siihen, että nämä opinnot olivat tässä. Olin siellä yhtä jäässä alussa kuin edelliselläkin kerralla, mutta sain hyvää ohjausta, otettiin hyvin porukkaan mukaan ja palaute oli loppuarvioinnissa pääosin positiivista ja rakentavaa kritiikkiä tulevaisuutta varten.

Nyt on pari muutakin harjoittelua käyty ja kesä tehty töitä. Vieläkin rapsoissa valuu informaatiota ohi ja vilisee sanoja joista on korkeintaan hatara muistijälki, mutta tämä on luokkatovereillekin kuulemma tuttua ja ei ole missään muussa työpaikassa ollut ongelma. Ongelma ei mielestäni ole opiskelijat, yhden paikan ohjaaja sanoi, että opiskelijat saavat liian lepsun kuvan alan työelämästä juuri siksi, että harjoittelujen aikaan osastoilla on kerrankin tarpeeksi käsiä ja opiskelijoille voi luottaa suuren osan perustyöstä ja silti ollaan voiton puolella vaikka toisinaan opettaisi opiskelijalle kädestä pitäen uusia juttuja. Ongelma on enemmänkin se, että osa ihmisistä ei todellakaan sovi ohjaajiksi, eikä heitä se homma kiinnosta, mutta kukin joutuu silti ottamaan vuorollaan sen opiskelijan vastuulleen.