Onko minusta hoitoalalle? Työharjoittelu sujuu huonosti.

[opiskelija3]

Olen nyt ensimmäisessä työharjoittelussani. Opinnot koulussa ovat sujuneet hyvin, mutta harjoittelu ei suju hyvin. Tuntuu, etten osaa mitään ja teen pelkkiä virheitä. Työpaikkaohjaajani ei selvästikään haluaisi minua sinne, minusta tuntuu, että hän uskoo, että en välitä asiakkaista enkä halua oppia. En kuulemma osaa olla luontevasti asiakkaiden kanssa. Minusta myös tuntuu, että hän pitää ärsyttävänä sitä, että kyselen paljon. Hän on ihmetellyt, kuinka vähän osaan. On totta, että en osaa käytännön töitä, mutta hän ilmeisesti uskoo etten myöskään tiedä mitään teoriassa.  

 

Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Tiedän, että ongelma on minussa, tämä ohjaaja on työkavereilleen rento ja iloinen, kohtelee asiakkaita hyvin, on selvästi hyvä työntekijä, vain minuun hän suhtautuu nuivasti. Muut työntekijät ovat minua kohtaan hyvin auttavaisia, mutta huomaan, että hekin pitävät minua jotenkin outona. Haluaisin oppia ja välitän asiakkaista, mutta ilmeisesti minusta ei kuitenkaan ole tälle alalle. Pitäisikö minun keskustella tästä ohjaajan kanssa ja yrittää vielä vai olisiko tässä kohtaa syytä tulla siihen johtopäätökseen, että olen hakeutumassa väärälle alalle? Olisko parempi vain luovuttaa?

[jupet]

Kysy suoraan häneltä miksi käyttäytyy sinua kohtaan kurjasti?

Jos ei tilanne parane niin yhteys ohjaavaan opettajaan ja vaihda harjoittelupaikkaa.

[Tirriäinen]

Kannattaa ottaa asia puheeksi. Oletko millainen luonteelta, osalle jos kokee ettei ohjaaja halua ohjata, saattaa tulla paineita ja toistuva lähinnä negatiivinen palaute saattaa tehdä epävarmaksi. Tällaisessa tapauksessa voi tarpeettomasti kokea itsensä alalle sopimattomaksi. Ja jos et siihen harjoittelupaikkaan ole sopiva työntekijä voit olla sitä ihan hyvin jossain toisessa työpaikassa/ työssä. Toki kannattaa miettiä onko sopiva alalle, mutta ei saa antaa liian isoa painoarvoa yksittäiselle kokemukselle. Tsemppiä opintoihin ja itsetutkiskeluun. 

[Kiiwihedelmä]

Mun eka harkka ei mennyt putkeen. Harkasta jäi kakan maku suuhun ja jäin ihmettelemään, että mitä siellä oikein tapahtui.
Seuraavassa harkassa sain hyvää ohjausta ja yleinenkin ilmapiiri oli siellä huomattavasti parempi kuin ensimmäisessä paikassa. Se harkka meni tosi hyvin. Hyvääkin on siis olemassa.

Ihmettely ja virheiden tekeminen on osa oppimista. Kunhan ei potilasturvallisuus vaarannu.
Kannustan kans ottamaan asian puheeksi. Jos ei uskalla suoraan ohjaajalle sanoa niin sitten esim. sanoo opettajalle.

 

 

[Jyrkkis]

Täällä myös huono maku jäi toisesta harjoittelusta kolmisen vuotta sitten. Mietin vastaavia asioita silloin. Toki varmaan motivaationi ja innostukseni laski harjoittelua kohtaan joten vikaa omassakin toiminnassa. Mutta palaute oli tylyhköä. Seuraavasta harjoittelusta minulle tarjottiin jo töitä. Niinkuin edellä kirjoitettu, kannattaa katsastaa seuraavat harjoittelut ja uskoa omaan osaamiseen ja tekemiseen. Koulutus on oppimiskokemuksia varten. Harjoittelussa saa ja pitää kysellä. Opiskelija ei ole työvoimaa eikä nakkikone, vaan kenties tuleva kollega. Minun kokemuksen pohjalta oikea oppiminen alkaa sitten kun valmistuu ja työt alkavat. Rohkeasti eteenpäin luottavaisin mielin! 

 

T: Vuosi sitten valmistunut sh

[Mirre]

Ohjaajan pitäis ymmärtää, että on sun eka harjottelu. Oot tarkkailemassa, imemässä tietoa ja taitoa.

Haistele vielä vähän ilmaa, älä oo itelles liian ankara. Jos epävarmuus kuitenki vielä jatkuu niin voithan keskeyttää harkan ja haukata välissä happea ja kokeilla uudestaan, ehkä jossain toisessa paikassa? Tai sitten sulla on käynyt tosi huono tuuri ja satuit paikkaan jossa opiskelijoita kohdellaan nuivasti, eletään nyt muutenkin poikkeusaikoja ja hoitsuilla tuppaa olla "nuttura kireällä". En sinuna vielä heittäis pyyhettä kehään koko alan suhteen. 

Opettajalta pitäis myös saada tukea tällasissa asioissa. Juttele ohjaajan kanssa ja tiedustele mitä hän sinulta odottaa ja yritä ujuttaa rivien väliin, että tää on sulle vielä uutta.

[sydämmellähoitaja]

Hei

Komppaan edellisiä. Sinun ei tarvitsekkaan vielä osata vaan nimenomaan kuuluu kysellä ja ammentaa tietoa. Ohjaajia on niin joka lähtöön ja kaikista ei todellakaan ole siihen hommaan.

Avaa keskustelu aiheesta ja mahdollisesti ohjaajan vaihto. Ei ole mukavaa jos koko harjoittelu menee huonosti tämän takia. Motivaatio laskee ja vielä vähemmän se saatu tieto menee perille pääkoppaan. 

Tsemppiä!

[Aikuinen alanvaihtaja]

Koita kestää! Mutta älä vaan ota asiaa puheeksi harkkapaikalla, siitä saat vain paskaa niskaasi (kokemusta on). Et tietenkään voi osata vielä "mitään", koska olet opintojesi alussa.❤ Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla. 

Anna palautetta opettajallesi, kun olet saanut arvosanasi. Muista kohtelusi ja toimi itse paremmin, kun olet vuorostasi ohjaajana.

[opiskelija3]

Työpaikka on kyllä hyvä, siellä on hyvä yhteishenki eli ei johdu siitä....pakosti tässä miettii, että minun persoonastani on kyse. Tunnen itseni vialliseksi, juuri sellaiseksi opiskelijaksi joista on ollut viime vuosina puhetta kun julkisuudessa on käsitelty hoitoalan ongelmia. Paljonhan on puhuttu siitä, että alaa opiskelemaan päätyy sille täysin sopimattomia. Olenko minäkin sellainen?

Tilanteestani on vähän vaikea puhua, kun en viitsi antaa mitään esimerkkejä ettei tunnisteta. Mutta tosi huono fiilis on tällä hetkellä, koulussa olin todella innostunut opiskelusta, mutta nyt tuntuu vaikealta mennä harjoitteluun.

[jupet]

1 hour ago, Aikuinen alanvaihtaja said:

Mutta älä vaan ota asiaa puheeksi harkkapaikalla

Ei ei ei. 

Tämän alan suurin ongelma on juuri tämä ettei ongelmista uskalleta puhua.
 

Älä piilottele, ota puheeksi!

[opiskelija3]

Mietin vain, että miten tämän voisi ottaa puheeksi. Kyse ei ole siitä, että ohjaaja kohtelisi minua epäasiallisesti. Sen vain huomaa, että hän ei pidä minua soveltuvana alalle. Voihan hän olla oikeassa, olen itse alkanut miettiä, että ehkä olen sopimaton alalle. Muut opiskelijat tuntuvat paikassa viihtyvän, vain minulla on vaikeaa.

Kaikkein pahimmalta tuntuu jos harjoittelupaikassa ajatellaan etten vain välitä. Kyllä välitän, mutta ilmeisesti en osaa ilmaista sitä oikein.

[jupet]

Ihan suoraan vaan. Näytä hänelle vaikka tuo aloitusviestisi. 

Mikäli vaikka olisi niin että jotenkin et olisi soveltuva, varmaan sekin selkenisi paremmin puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä.

En kuitenkaan usko että sinussa on mitään erityistä vikaa soveltuvuuden suhteen kun selkeästi ajattelet asioita. 

[Vicmot]

On 1/17/2021 at 8:53 PM, opiskelija3 said:

Olen nyt ensimmäisessä työharjoittelussani. Opinnot koulussa ovat sujuneet hyvin, mutta harjoittelu ei suju hyvin. Tuntuu, etten osaa mitään ja teen pelkkiä virheitä. Työpaikkaohjaajani ei selvästikään haluaisi minua sinne, minusta tuntuu, että hän uskoo, että en välitä asiakkaista enkä halua oppia. En kuulemma osaa olla luontevasti asiakkaiden kanssa. Minusta myös tuntuu, että hän pitää ärsyttävänä sitä, että kyselen paljon. Hän on ihmetellyt, kuinka vähän osaan. On totta, että en osaa käytännön töitä, mutta hän ilmeisesti uskoo etten myöskään tiedä mitään teoriassa.  

 

Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Tiedän, että ongelma on minussa, tämä ohjaaja on työkavereilleen rento ja iloinen, kohtelee asiakkaita hyvin, on selvästi hyvä työntekijä, vain minuun hän suhtautuu nuivasti. Muut työntekijät ovat minua kohtaan hyvin auttavaisia, mutta huomaan, että hekin pitävät minua jotenkin outona. Haluaisin oppia ja välitän asiakkaista, mutta ilmeisesti minusta ei kuitenkaan ole tälle alalle. Pitäisikö minun keskustella tästä ohjaajan kanssa ja yrittää vielä vai olisiko tässä kohtaa syytä tulla siihen johtopäätökseen, että olen hakeutumassa väärälle alalle? Olisko parempi vain luovuttaa?

Oletko varma ettet omaa autismikirjon piirteitä kuten kykenemättömyyttä ilmaista tunteitasi kasvoilla ja eleilläsi?

Usein ns. neurotyypilliset kolleegat menevät hämilleen kun eivät osaa lukea vähäeleisiä ihmisiä ja sen vuoksi helposti saa hankalan ja epäsosiaalisen leiman.

[opiskelija3]

3 tuntia sitten, Vicmot kirjoitti:

Oletko varma ettet omaa autismikirjon piirteitä kuten kykenemättömyyttä ilmaista tunteitasi kasvoilla ja eleilläsi?

Usein ns. neurotyypilliset kolleegat menevät hämilleen kun eivät osaa lukea vähäeleisiä ihmisiä ja sen vuoksi helposti saa hankalan ja epäsosiaalisen leiman.

Itse asiassa olen sellaistakin itselläni epäillyt. Tietyt jutut minussa sopisivat asperger-piirteisiin. Mistä päästäänkin sitten siihen asiaan, että siinä tilanteessa hoitoala taitaa olla erinomaisen tyhmä valinta? 

[jupet]

En itse näe että siinä olisi mitään ongelmaa, ihminen on varsin sopeutuvainen eläin jos vaan motivaatio on kohdallaan

[ulkoiluttaja]

Älä vaan vielä luovuta, jos yksi henkilö tuottaa sinulle hämmennystä ja epävarmuutta. Mäkin oon kummallinen ihminen ja nuorempana varsinkin ilmaisin itseäni oudosti. Työssä olen huomannut etteivät jotkut tiedä miten suhtautua muhun, vaikka toiset taas selvästi tykkäävät, mutta oon oppinut ajan myötä paljon ilmaisuvoimaisemmaksi :) voit olla hyvä hoitaja mahdollisesta erityisyydestäsi huolimatta, jos ja kun opit tulemaan itsesi kanssa paremmin toimeen ja tutuksi. Ole myös rehellinen itseäsi kohtaan jos joskus alkaa vaikuttaa siltä, että hoitotyö ei olekaan antoisaa ja pelkkää selviytymistä. Pahinta hoitajaksi kasvaessa on olleet nuivat tyypit jotka ovat avoimesti osoittaneet pitävänsä minua jotenkin dorkana tai ikävänä. 

[Aikuinen alanvaihtaja]

18.1.2021 klo 10.35, jupet kirjoitti:

Ei ei ei. 

Tämän alan suurin ongelma on juuri tämä ettei ongelmista uskalleta puhua.
 

Älä piilottele, ota puheeksi!

Minut yritettiin savustaa ulos otettuani asian puheeksi, sama henkilö alkoi myös kiusata. Esimies näki tilanteen, järjesti eri vuoroihin, mutta nähtävästi ei ottanut puheeksi kiusaajan kanssa.

Opiskelija pääsee vähemmällä, jos pitää mölyt mahassa - tai minä olisin päässyt. Jälkeenpäin voi sitten antaa palas ja kertoa palautteessa kohtelusta.

[Vierailija 1]

Vähän samantapaisia kokemuksia itselläkin, ohjaaja kyllä ohjaa, mutta opiskelijana vaatii hetken omaksua asiat ennenkuin ne sujuvat kuin vanhalla tekijällä. Esimerkiksi vauhti ei ole niin nopeaa kun koettaa keskittyä kuitenkin ensin turvallisuuteen ettei tee siinä virheitä. Motivaatiota ja luottamusta kykyihin latistaa rivien välistä tulevat kommentit jotka oikeasti voisi tulkita ilkeiksikin. Opettajalle valittaminen ei auta, kun ohjaaja ollut hänen lempioppilaansa. 

Olen saanut myös hyvää palautetta muilta työntekijöiltä, mikä ilahduttaa ja kannustaa, mutta oman ohjaajan vähättely ja moittiminen saavat tuntemaan epävarmuutta ja jo melkein kuin etukäteen pelottaa mitähän mahtaa seuraavaksi sanoa jos jotain ei heti osaa. 

[jupet]

On 1/29/2021 at 9:31 PM, Aikuinen alanvaihtaja said:

Minut yritettiin savustaa ulos otettuani asian puheeksi, sama henkilö alkoi myös kiusata. Esimies näki tilanteen, järjesti eri vuoroihin, mutta nähtävästi ei ottanut puheeksi kiusaajan kanssa.

Silti olet voittaja kun otit puheeksi. Selkeästi kannatti kumminkin vaikkei esimiehellä selkäranka riittänytkään.