Guest paavo Posted February 14, 2009 Posted February 14, 2009 Onko muilla vastaavanlaisia tuntemuksia työssään vanhusten parissa. Työskentelen sairaanhoitajana vanhusten dementiayksikössä jossa reilut 20 asukasta. Asukkaat avan ihania ja kiitollisia monesta asiasta. Pienikin asia tekee heidät onnelliseksi, mutta omaiset, aina vaatimassa lisää, parempaa hoitoa, virikettä-ulkoilua, wc käyntejä enemmän, enemmän aikaa juuri omalle omaiselle jne. Kiitostakin saa, mutta liian paljon tyytymättömyyttä, vaikka koko päivä mennään tukka putkella, parhaamme tehden. Aina saa olla selittelemässä omia ja muidenkin hoitajien tekemisiä. Omaiset soittavat, vaativat antbiootteja ja muita toimenpiteitä. Välillä tuntuu että hoitajilla ei oikeastaan ole enää päätäntä valtaa hoitotyön toteutuksesta, sen tekevät omaiset. Tokikin on tilanteita, jolloin ei kaikkea voida ryhtyä omaisen sääntöjen mukaan toimimaan mutta jos et soita lääkärille, saat haukut. Ristiriitaista. Huhhei. Sitten ihmetellään kun hoitajia ei saada vanhustyöhön, ja että hoitajat vaihtavat alaa. Henkisesti ja fyysisesti raskas työ, kun parhaansa tekee. Itse väitän tekeväni työtä sydämellä. kertokaa omia kokemuksia vanhustyöstä :)
Inflikted Posted February 14, 2009 Posted February 14, 2009 Kylläpä kuullostaa liiankin tutulta... :) Aikamoisesta ristitulesta itsensä joskus löytää potilaan, omaisten, hoitotyön, etiikan ja eritavalla ajattelevan työtoverin väliltä. Vanhustyö on nähty, palaan asiaan syssymmällä! Fear Campaign
Piupa Posted February 21, 2009 Posted February 21, 2009 Hyvinkin tutulta kuullostaa.. Tuntuu, että nykyään omaiset ovat aina vain vaativampia ja epäkiitollisempia. Hyvää palautetta saa todella harvoin omaisilta, vanhuksilta kylläkin, onneksi. Varmasti monesti omaiset kyllä vaativatkin aivan kohtuullisia ja tarpeellisia asioita, mutta vaatimusten ja haukkujen osoite ikävä kyllä usein aivan väärä. Meilläkin vierailijoita käy eniten viikonloppuisin/iltaisin, eli juuri silloin kun hoitajia on työssä kaikkein vähiten, näinä aikoina meillä ei todella ole ylimääräistä aikaa viriketoimintaan, ulkoiluun tms. Ihan täysi työ on siinä, että jokainen vanhus saa lääkkeensä, ruokansa/juomansa ja wc-asiat + vuodepotilaat + vaeltelevat dementikot ehtii hoitaa. Olenkin välillä yrittänyt selittää omaisille, mihin hoitajien aika kuluu ja toivonut että omaiset itse voisivat aktivoitua viriketoiminnan suhteen. Miksei omainen voisi ulkoiluttaa vanhusta, lukea lehteä tai tehdä käsitöitä?? Mutta tällaiset aktiiviset omaiset ovat ikävä kyllä todella harvassa, ja sitten sattumoisin ovatkin itsekin hoitajia... :D Joskus voi myös olla kyse tietämättömyydestä, joten asioista kannattaa keskustella, voi olla että omaiselle ei vaan todellakaan ole tullut mieleenkään, että voisi tehdä itsekin jotakin. Mutta kannattaa olla tarkka sanavalinnoistaan ja ulosannistaan, kun omaiset helposti loukkaantuvat, jos ehdottaa heille esim. vanhuksen ulkoilutusta tai muuta viriketoiminnan järjestämistä omalle äidilleen/isälleen. En täysin ymmärrä miksi tämä asia on niin herkkä, mutta olen huomannut, että näin on. Ja sitten kannattaa ohjata omaisia vaatimuksineen oikeaan osoitteen, eli esimiehen suuntaan ja taholle joka päättää hoitajien määrästä ja näin ollen resursseista hoitaa vanhuksia. Yksi asia joka meillä joskus tuntuu ärsyttävän omaisia ristiretkelle vaatimuslistoineen on hoitajien tauot. Iltaisin kun henkilökuntaa on vähän, pidämme tauon osastolla (aamuvuoroissa käytämme vuorollamme kahvihuonetta) eli syömme ja juomme kahvimme vanhusten parissa. Tällöin saa monesti omaisilta paheksuvia katseita, kun istuu kahvikuppi kädessä 15 min ja vielä jutustelee ja ehkä jopa nauraa välillä työkavereiden kanssa. Tuntuu, että hoitajilla ei olisi oikeutta pitää yhtään taukoa työvuoron aikana... Tuo lääkityksiin puuttuminen myös hyvin tavanomaista, osa omaisista vaatii jatkuvasti lisää/enemmän lääkkeitä ja osa taas syyttää, että lääkkeitä syötetään liikaa Näissä tapauksissa pyydän omaisia osallistumaan seuraavaan lääkärinkiertoon tai soittamaan lääkärille ja keskustelemaan lääkkeistä suoraan lääkärin kanssa. Ei jaksa aina kuunnella samoja valituksia lääkkeistä, kun lääkäri ne kuitenkin määrää tai lopettaa.. huokaus. Mahdollisuus, että joku katselee sinua, on suoraan verrannollinen toimintasi typeryyteen.
Guest paavo Posted February 22, 2009 Posted February 22, 2009 Niin monta kertaa tulee mieleen sanoa omaiselle että "Jospa ottaisit isäsi/äitisi kotiin ja hoitaisit ihan itse, niin hoito olisi parempaa!". Ei tietenkään voi niin sanoa.... On ollut jännä huomata jopa tilanteita, jossa omainen toivoo että esim. hänen äitinsä kanssa leivottaisiin pullaa...vaikka todellisuudessa äiti ei enää osaa ede syödä lusikalla, saati pyöritellä taikinasta pikkupullia. Yleensähän omainen haluaa vain parasta läheiselleen, mutta on asioissa myös melko sokea. Tai ehkä ei vain halua nähdä asian todellista laitaa. Saa nähdä millainen sitä itse joskus on jos esim. oma vanhempi on laitoshoidossa.
Tiituska Posted March 1, 2009 Posted March 1, 2009 Samanlaisia kokemuksia tullut mitä olen kuuden vuoden ajan työskennellyt lähihoitajana vanhusten parissa.Nyt kun menin taas koulunpenkille(opiskelen sairaanhoitajaksi) on suurin kiinnostu muissa kuin vanhuksissa.
Recommended Posts
Archived
This topic is now archived and is closed to further replies.