Saattohoito ja lääkkeet.

[Lähihoitajavaan]

Saattohoito ja lääkkeet. Työskentelen vanhusten ympärivuorokautisessa asumispalveluyksikössä. Tuntuu, että meillä hyvin ristiriitaista tietoa lääkityksestä saattohoidon aikana. Lähihoitajana olen käynyt saattohoitoon liittyvän koulutuksen, jossa luonnollisesti painotettu hyvään kivunhoitoon. Yksikössämme kuitenkin sh, kenen mielestä lääkelaastarit(muutkin kuin kipu) ja silmätipat tulee laittaa ihan loppuun asti. Itse monen muun hoitajan kanssa koemme kuitenkin nämä ns. turhiksi, kun puhutaan ihmisestä, joka vain odottaa kuolemaa kykenemättä syömään, juomaan, puhumaan tai avaamaan silmiään. Koska kuitenkin olemme "vain" lähihoitajia, emme saisi kyseenalaistaa sairaanhoitajia. Miten muissa paikoissa toimitaan, jotta saisin vähän pohjaa, että että jatkanko kyseenalaistamista, vai tyydynkö olemaan hiljaa.

 

[Murse.fi]

Hyvä jos mietit potilaan parasta. Kaikesta turhasta ja potilasta vaivaavasta hoidosta tuleekin pyrkiä pois. Silmätipoista ei ole kokemusta mutta laastareitahan voi olla myös pahoinvointiin tai limaisuuteen (skopolamiini ainakin). En nyt tiedä mitä siellä on käytössä.

Mutta eiköhän sairaanhoitaja kestä, jos otat puheeksi.

[kukkis.]

Kaikki mikä on oireenmukaista hoitoa on hyvää. Ja eiköhän se ole lääkäri joka määrää lääkityksen aloituksesta ja lopetuksesta. 

[jupet]

11 hours ago, kukkis. said:

Kaikki mikä on oireenmukaista hoitoa on hyvää.

Tavallaan ihan totta mutta tässä piilee valtavasti sudenkuoppia.
Saattohoitopotilaankin kohdalla aiemmin jo mainitut potilasta kuormittavat ja esim satuttavat hoidot eivät ole hyviä vaikka sinänsä olisivat oireenmukaista jossain kontekstissa.
Ja ei-saattohoitopotilaiden kohdalla vielä laajemmin, moni sinänsä oireeseen "osuva" asia voi jossain tilanteessa olla hyvin haitallinen. Eli varovaisuutta.

[kukkis.]

6 tuntia sitten, jupet kirjoitti:

Tavallaan ihan totta mutta tässä piilee valtavasti sudenkuoppia.
Saattohoitopotilaankin kohdalla aiemmin jo mainitut potilasta kuormittavat ja esim satuttavat hoidot eivät ole hyviä vaikka sinänsä olisivat oireenmukaista jossain kontekstissa.
Ja ei-saattohoitopotilaiden kohdalla vielä laajemmin, moni sinänsä oireeseen "osuva" asia voi jossain tilanteessa olla hyvin haitallinen. Eli varovaisuutta.

Kyllä se vaan niin menee, että lääkäri vastaa hoidosta ja lääkityksestä, toki potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta ja velvollisuus tietyin ehdoin sitä noudattaa. Hyvä oireenmukainen hoito ei koskaan ole satuttavaa vaan potilaan oireiden lievittämistä joko tavalla mitä on sovitti ennakkoon, määrätty hoitotahdossa tai niin että siinä hetkessä lääkärin määräyksen mukaan toimitaan. Luojan onneksi Suomessa ei kuka tahansa pääse määräämään mikä on oikea lääkitys, turha tai mikä lopetetaan saattohoitopotilaalta. 

[jupet]

Nimenomaan. Lääkäri vastaa ja tekee hoitopäätökset. Mutta hän kyllä tarvitsee hoitajilta palautetta ja tilannekuvaa tehdäkseen järkeviä päätöksiä.

Ja joo HYVÄ oireenmukainen hoito ei ole satuttavaa jne.

Huono oireenmukainen hoito taas voi hyvinkin olla. Riippuu mitä oiretta milloinkin hoidetaan ja aiheuttaako hoito millaisia sivuvaikutuksia eli onko se kokonaisuuden kannalta eduksi.

Yritän sanoa siis sitä että oireenmukaisuus ei tee yksittäisestä hoidosta hyvää tai riskitöntä tai automaattisesti kokonaistilanteen kannalta toivottavaa. Ja siksi oireenmukaiseenkin hoitoon tulee suhtautua kriittisesti.

Esim potilalle jolla vatsahaava ei pidä antaa ibuprofeenia (tai muuta NSAID), vaikka miten olisi oireenmukaista hoitoa kipuun. Vaan pitää löytää kokonaisuuden kannalta toimiva keino.

[kukkis.]

Suosittelen tutustumaan palliatiivisen ja saattohoitopotilaan oirehoitoon. Erittäin kannattavaa on kysyä neuvoa sairaanhoitajalta, joka on suorittanut palliatiivisen ja/tai saattohoidon kliinisen asiantuntijuus yamk koulutuksen.