Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

tuleva hoitsu?

Onko tyytyväisiä hoitajia?

Recommended Posts

tuleva hoitsu?

Kun kerroin tutuille hoitoalan työntekijöille opiskelevani alaa, sain vain negatiivisiä kommentteja hoitoalasta. Kaikki ovat surkutelleet valintaani ja osa ovat ilmaisseet inhoavansa työtään! Miten on, löytyykö omaan työhön tyytyväisiä hoitsuja ja missä tehtävissä toimitte? Olisi kiva kuulla myös posittivisia kommentteja.  ;D 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pseudonimo

Olispa jännä tietää missäpäin suomenmaata näin totaalipettyneitä ihmisiä on ja ennenkaikkea millä alalla he toimivat. Rakas isänmaamme on kohtuullisen suuri, harvaanasuttu mutta mielenkiintoinen paikka elää...Olisi myös kiinnostavaa tietää mille terveydenhoidon osa-alueelle itse olet kouluttautumassa näillä eväillä?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Fiu

Kyllä minä ainakin nautin työstäni! Päivääkään en ole alavalintaani katunut. Ja vielä on aina ollut mukavaa lähteä töihin, ei ole kertaakaan tuntunut ns. pakkopullalta.

tervetuloa vain alalle! Meitä on täällä moneen junaan  ;D ja osa jää jo asemalle  :nauraa:!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Satu

Kyllähän se on nii et tässä maassa on tasan kaks asiaa mitkä o pakollista, se o verojen maksu ja kuoleminen. Mää en ymmärrä miks kukaan olis niin ääliö et tekis työtä joka ei vaan yhtään tunnu omalta ja vituttaa huh.gif, valinnanvaraa on ja se uudelleenkouluttautuminen ei o mahotonta, ei nuoren eikä vanhan. Jokanen on se oman onnensa seppä eikä kukaan tuu sieltä duunista hakee et "lähe tonne ku et tykkää täällä olla kuitenkaa".

- Satu

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Kyllä mä olen tyytyväinen.

Kouluttauduin näin hieman kypsemmässä iässä alalle ja vielä ei kaduta.

Yksittäisiä ketutuspäiviä on ollut, ne on johtuneet johdon tavasta toimia ja tiedottaa.

Pätkätyötä, mutta mun hermo lakkas ajat sitten paukkumasta koska kun on kertaalleen YT-neuvottelujen myötä ulostautunut firmasta (tosin vapaaehtoisesti) niin ei pienistä hötky.

Kun ei ole isoja lainoja eikä isoja haaveita, niin tällä mennään ja tällä pärjätään.

Hoitoala on muutoin osoittautunut "mun jutuksi" eli ammatti itsessään on ollut juuri sitä, mitä olen aina halunut.

Vaihtuvat tilanteet, haasteet, koskaan et ole valmis ja ihmiset ympärillä, potilaat ja duunikaverit.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
chained

Tyytyväinen olen minäkin ;D vaikka alalle vähän niinku vahingossa päädyinkin

Mutta kyllä on tosiaan tullut paljonkin vastaan kollegoja, jotka ovat kovin pettyneitä/väsyneitä/tyytymättömiä työhönsä.  Itse yritän välttää tilanteet, jossa huomaan et kohta lähdetään "kitinä linjalle", on uuvuttavaa kuunnella sitä, on turha kiusata itseään, tulee vaan paha mieli. Mielummin menee ja tekee työnsä, nauttien ja tietäen tekevänsä niin hyvin kun voi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
blondi

Onko tyytyväisiä ihmisiä? Jostain pitää aina valittaa, jos ei muusta, niin sitten työstä.

Tykkään hoitotyöstä, potilaiden hoitaminen on todellakin minun juttuni. Silti minäkin valitan koko ajan työstä - varsinainen työ on edelleen suorastaan ihanaa, mutta työolosuhteet ovat täysin sietämättömiä. Selkänahastani revitään päivä päivältä enemmän, työtahti kiihtyy, suuri osa työkavereista ovat jo melko uupuneita ja aina huonolla tuulella, esimies uhkailee ja kiristää, työmaalla tapahtuu paljon virheitä koska potilaat ovat aina vain vaativampia ja huonokuntoisempia mutta hoitajamitoitusta kutistetaan entisestään. Kiireen ja työmäärän takia en pysty hoitamaan potilaita niin hyvin kuin ihanneolosuhteissa voisin, ja se syö minut sisältä. Lisäksi hoitotyö tuntuu olevan enenevässä määrin sitä, että hoidat ne asiat jotka lääkärit ja sihteerit eivät viitsi tehdä.

Olen siis todellakin turhautunut ja tyytymätön siitä huolimatta että hoitotyö on antoisinta, mitä voisin kuvitella tekeväni.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Enimmäkseen tykkään työstäni. (Terveysasema/tk-päiv) Toisaalta oon alkanu taas miettimään, jos käyttäis hoitovapaan vielä kun se on mahdollista. Mitä sitä kypsymään työhönsä tässä iässä...

Mut paljonhan sitä näkee tyytymättömiä ihmisiä. Joissain paikoissa (pitkäaikaisvuodeosastot) mennään aika tiukilla ilman, että saat käyttää omaa luovuuttas missään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Helvetin tyytyväinen olen, että olen psykiatrian puolella töissä. Ajatuskin somaattisella puolella hengaamisesta ahdistaa.

Aina välillä tuppaa myös naurattamaan kun miettii mistä on jonkinmoista palkkaa maksettu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
petraa

Kyllä minäkin olen yleisesti ottaen tosi tyytyväinen työhöni. Työskentelen poliklinikkatyössä, se on melko kevyttä mutta myös haastavaakin. Päivittäin työ melko samansisältöistä, selkeää mutta myös haastavaa ja mielenkiintoista. Päivä päättyy kun päivän työlista tehty, joskus tulee tietenkin yllätyksiä ja lisäduunia, mutta tietyissä rajoissa se menettelee ja luo työhön uutta "särmää".  Työ on hyvin vaihtelevaa, potilaat yleisestiottaen erittäin mukavia ja hyväkuntoisia. Kollegoidenkin kanssa työ sujuu hyvin. Toki niitä poikkeuksia on varmasti joka työpaikassa, mutta omalla kohdallani en ole kyllä kokenut mitään ongelmia työkavereideni kesken.

Ärsyttämään ei itse työ ole koskaan alkanut, mutta työnantajapuolelta työntekijöiden oikeuksien polkeminen alkoi tossa taannoin rasittamaan. Se oli nyt ensimmäinen asia, mikä todella alkoi kyrsimään ja kyseenalaistamaan koko hommaa. Työ sinänsä on erittäin antoisaa ja viihdyn työssäni hyvin. Päivätkin sujuu nopeasti mukavassa hengessä ja aamuisin on mukava herätä töihin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pikku myy

Aina välillä pääsee yllättämään ajatus tyytymättömyydestä työhön. Ja palkka lienee taas jo toinen asia. Mutta tuskin mä tätä työtä tekisin edelleen (teholla työskentelen), jos olisin totaalisen kyllästyny, sen sijaan ettisin huomattavasti aktiivisemmin uutta alaa... 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
huolenkantaja

Minäkin olen tosi tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani. Saan kerrankin käyttää hyödykseni koko ammattitaitoani ja sen lisäksi omia henkilökohtaisia kokemuksia. Työssä on lisäksi niin paljon uusia asioita, ettei pääse turhautumaan kun oppii koko ajan uutta.

Luulen, että tyytymättömyyden takana on usein työ, joka ei anna haasteita ja persoona, joka ei uskalla lähteä niitä muualtakaan etsimään. Ollaan vaan samassa paikassa leipääntyneinä ja odotetaan nelikymppisestä alkaen eläkkeelle pääsyä. Ei ymmärrä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Inflikted

Oon tyytyväinen ammatinvalintaan ja työhöni (pitkäaikaisosasto nyt), vaikka joskus ottaa aivoon monetkin asiat. Tällä hetkellä pännii ettei hoitajien työssäjaksamisesta välitetä vaan tuntuu työmäärä lisääntyvän. Sitten ihmetellään kun väki on saikulla tai vaihtuvuus suurta ym.ym. Palkallani tulen toimeen mukavasti, se riittää siitä. Alan monimuotoisuus on myös mahtavaa ja mahdollisuus tehdä töitä monenlaisissa paikoissa. Omaa jaksamistani auttaa ajatus: "Teen työtä, jotta voin elää. En elä tehdäkseni työtä."  :nauraa:  Jaksamista kaikille!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Liisa

Ammatinvalintaan olen aina ollut tyyttyväinen. Ei niin motivoivia työpaikkoja on kyllä matkan varrelle mahtunut, silti olen näissä paikoissa useampia vuosia ollut... paikan vaihto tekee terää, jos kaikki tökkii!

Liisa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
ST72

Oon tyytyväinen ammatinvalintaan ja työhöni (pitkäaikaisosasto nyt), vaikka joskus ottaa aivoon monetkin asiat. Tällä hetkellä pännii ettei hoitajien työssäjaksamisesta välitetä vaan tuntuu työmäärä lisääntyvän. Sitten ihmetellään kun väki on saikulla tai vaihtuvuus suurta ym.ym. Palkallani tulen toimeen mukavasti, se riittää siitä. Alan monimuotoisuus on myös mahtavaa ja mahdollisuus tehdä töitä monenlaisissa paikoissa. Omaa jaksamistani auttaa ajatus: "Teen työtä, jotta voin elää. En elä tehdäkseni työtä."  :nauraa:  Jaksamista kaikille!!

Oli kuin mun kirjoittamaa tekstiä. ;)

Mua ei kaduta ammattini, mutta olen jo tässä muutaman vuoden aikana sanonut tuttavilleni, että en osastoduunissa halua eläkeikään saakka notkua vaan jotain kehitystä kaipaan omaan osaamiseen ja kaikkihan riippuu ihan itsestäni.

Kuitenkin kovasti haluan, että hoitotyö on sidoksissa tulevaisuudessakin siinä työssä, mitä teen.. mitä se sitten onkin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ginny

Itse olen ainakin erittäin tyytyväinen työhöni, vaikka tokihan nuori alalla olenkin..Ambulanssissa olen töissä ja en muualle haluaisikaan. Työskennellyt myös osastoilla joka ei ollut minun juttuni, mutta jos jostain syystä takaisin osastolle joutuisin niin tuskinpa itseäni kiikkuun vetäisin..silloin pitäisi ottaa kaikki irti siitä tilanteesta missä on. Osastoilla vain tuo työnmäärä suhteessa työntekijöihin on aivan katastrofaalinen.  Meikäläisen työssä on se hyvä puoli että potilaita on yksi kerrallaan:)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Paukku

Olen ollut tyyväinen hoitajana oloaikanani.. Kokemusta ei ole kuin lomaikojen sijaisuuksisat mutta työtä se on sekin....Tietysti iltavuorosta aamuvuoroon ottaa päähän jos toiselta puolelta kaupunkia joutuu bussien kanssa menemään kotiin mutta... On se työ sen arvoistakin  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Kun kerroin tutuille hoitoalan työntekijöille opiskelevani alaa, sain vain negatiivisiä kommentteja hoitoalasta. Kaikki ovat surkutelleet valintaani ja osa ovat ilmaisseet inhoavansa työtään! Miten on, löytyykö omaan työhön tyytyväisiä hoitsuja ja missä tehtävissä toimitte? Olisi kiva kuulla myös posittivisia kommentteja.  :)

Iso osa ihmisistä on sellasia että ne ei osaa olla onnellisia tai edes tyytyväisiä omaan tilanteeseensa, oli se sitten mikä tahansa.

Jos 30 vuotta on joka aamu alkanut sanoilla "Vittu tää on niin tätä ku kaikki on huonosti" eikä siinä ajassa ole asialle tehnyt mitään niin ei se kyllä muutu rikkaudesta ja rakkaudesta enää mihinkään suuntaan. Se on vaan joidenkin elämäntyyli. Harmin paikka, mutta siinä sivussa tälläiset tyypit vievät työmotivaatiota muiltakin, on ihan empeerisen tutkimuksen piirissä todettu että jos työpari on suupielet väärinpäin ja valittaa ettei kiinnosta niin itseltäkin kyllä tippuu motivaatio. Jos taas kaverina on joku rento ja rempseä huuliveikko niin ei edes huomaa katsoa kelloa että pitäisi lähteä tauolle.

Itse olen enemmän sellainen hälläväliä-tyyppi, eikä sekään taida olla kovin hyvä pidemmän päälle, että ei ole stressiä koskaan..itseasiassa olen vähän epävarma mitä se edes tarkoittaa.

Ps. Kun itse hain alan oppilaitokseen ja pääsinkin niin tuli se puheeksi sitten kesätyöpaikoissa yms yms että mitäs minä nyt sitten opiskelenkaan. Kun vastaus kuului lähihoitajaksi niin kaikkein mielenkiintoisin reaktio oli UPM:n leivissä olevan insinöörin pohdinta: "Ai. No, ei se kai mitään haittaa."

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
muumi

Kyllä täälläki ainakin on vielä yksi työstänsä pitävä hoitaja... :)

Sairaanhoitajan työ on mielenkiintoista ja ammatti antaa vapautta toimia mitä erilaisimmissa yksiköissä/ja työtehtävissä!!!

En aina ymmärrä noita valittajia...mikä estää alanvaihdo(n?)..!!(tai työpaikan...?) Itse en ainakaan jakaisi viettää päivästäni kahdeksaa tuntia työsä, joka ei innosta ja ole mukava...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×