Myrkylliset lemmikkieläimet

[Fiu]

Onko kenelläkään tullut töissä vastaan myrkyllisten lemmikkieläinten (hämähäkit,  skorpionit, käärmeet ,yms.) aiheuttamia puremia, pistoja, yms.? Millaisia tapauksia / miten hoidettu?

Kaipaisitteko lisätietoa tällaisten hoidosta, tai mitä toivoisitte että eläimen omistaja osaisi myrkyllisyydestä kertoa? Pitäisikö Suomessakin sallia se, että myrkyllisen eläimen omistajalla olisi vasta-aineet myrkkyihin? Tällä hetkellä kun ainoita paikkoja jossa noita vastamyrkkyjä ainakin on, taitaa olla Meilahti(?), Korkeasaari(?) ja Tykkimäen Terraario(?).

Itse oman herppi harrastukseni takia törmään silloin tällöin harrastajiin, joilla on tappavan myrkyllisiä lemmikkejä. Itselläni ei ole kuin yksi lievästi myrkyllinen otus (Meksikon Punapolvi(tarantula), Brachypelma Smithi), mutta tiedän harrastajia Suomesta joilla on lemmikkeinä mm. kobria, erilajisia kyykäärmeitä, kuparipäitä, jne.

Herppiharrastajien keskuudessa on ajoittain keskusteltu vastamyrkyitä ja miten välttää hengenlähtö jos eläin onnistuu myrkkyä tuikkaamaan omistajaansa. Suurinosa harrastajista tuo itse eläimet maahan (jesh, itse menossa syksyllä autoilemaan Saksaan, Hammin messuille eksoottisia elukoita hakemaan).

Varmaankin noiden vastamyrkkyjen saamisesta harrastajille pitäisi ottaa yhteyttä KTL:ään, tms. tahoon?

[Pöllö]

Myrkytystietokeskuksen Kalle Hoppu kirjuutteli antidooteista 2004 näin. Kuusankosken terraariota silloin mainostettiin.

Ruotsissa on Mustaleski -hämähäkki levinnyt jo kai luontoonkin.

KTL, HUS/sairaala-apteekki, Auroran sairaalan infektio-osasto (sis. trooppiset taudit) ja Myrkytystietokeskus voisivat olla lähteitä antidoottien saatavuudesta - ja sitten herpetologinen yhdistys.

Jos ja kun eläinlaji on tiedossa, sen myrkkyyn löytyy antidootti ja sen käyttö on tarpeen, niin kuriiripostissa tavara tulee Euroopasta 1 - 2 vuorokaudessa, paitsi kuriirilennot viikonloppuisin voivat olla mitä ovat. Ja jos antidootti pitää saada niin nopeasti kuin suinkin, niin...

Suomen herpetologisessa yhdistyksessä on myrkkykäärmejaosto ja se pitää myrkkykäärmerekisteriä (ei välttämättä täysin kattavaa) - lainaus sivustolta www.herpetomania.fi:

"Myrkkykäärmerekisteri

Suomen herpetologinen yhdistys ry. on kartoittanut yksityisten ihmisten pitämien myrkkykäärmeiden lajivalikoimaa. Kartoituksen tarkoituksena ei ole mikään harrastuksen kontrollointiyritys - onhan myrkyllistenkin lajien pito Suomessa täysin laillista. Tarkoituksena olisi vain saada Suomeenkin mahdollisimman laaja ja tarkoituksenmukainen vasta-ainevarasto sekä harrastajan että terveydenhuoltohenkilökunnan turvallisuuden parantamiseksi. Lajiluetteloa tarvitaan siksi, että vasta-aineet ovat kalliita ja niiden säilyvyysaika on melko lyhyt. Lääkintäviranomaisten on saatava kohtalaisen tarkka kuva siitä, mihin purematapausta hoitava lääkäri saattaa Suomen oloissa törmätä. Mitä monipuolisempi vasta-ainevalikoima Suomeen saadaan - ja mitä useampaan sairaalaan - sitä paremmin myös meidän harrastajien terveydenhuolto on kunnossa.

Voit halutessasi vastata kyselyyn myös nimettömänä, vaikkakin koko nimen käyttö olisi toivottavaa. Lähetä nimesi, asuinpaikkakuntasi (mitä tarkemmin, sen parempi, mutta edes maakunta olisi hyvä tietää) luettelo kokoelmasi myrkyllisistä matelijalajeista (myös tieteellinen nimi, jos tiedossa) myrkkykäärmekartoituksesta vastaavalle eli Martti Niskaselle joko sähköpostitse etunimi.sukunimi@herpetomania.fi tai postitse osoitteella: Heikinkatu 4 A 1, 40100 Jyväskylä. Häneltä voi myös halutessaan kysellä lisää myrkkykäärmekartoituksesta ja myrkkykäärmejaoston toiminnasta. "

Silleenhän tietoa hoidosta voi penkoa tietokannoista ja netistä, muutoin oireenmukaisesti. Herpetologisen yhdistyksen sivulla on toimintaohjeita myrkyllisten eläinten haltijoille.

Jossain aiheeseen - muuta etsiessäni - törmäsi joskus vuosi takaperin, ei vain muista, mitä, missä, milloin. Harvinaistahan Suomessa taitaa jonkin trooppisen myrkyllisen eläimen purema olla, mutta kerrankos sitä joskus jotain sattuu. Eilen Helsingissä romahti lemmikkikaupan akvaarioita alas ja henkilökunnan jäsen jäi alle - eikä päässyt omin voimin pois. Myrkyttömiä matelijoita ainakin pk-seudulla on metsästetty ties mistä useaankin otteeseen. Ja ehkä joskus joku hieman häiriintyneempi henkilö päättää keksiä jotain ikävää.

Maailmallahan myrkylliset käärmeet ovat isompikin ongelma, käärmeet purevat miljoonia ihmisiä vuodessa, puolesta miljoonasta pariin miljoonaan saa myrkytyksen, ja useita kymmeniä tuhansia menehtyy, arvioiden mukaan noin 100 000. Googlaamalla löytyy Britanniasta myrkyllisten lemmikkikäärmeiden puremia, ja seuraava uutinen USA:sta on aika jännä, jos on tosi ja kärmekset ovat todellakin jutussa mainitut. Tässä kuvataan Ruotsissa tapahtunut australialaisen käärmeen purema. Esimerkkinä tieteellisestä tietokannasta löytyvästä matskusta.

Herpetologinen yhdistys varmaan kertoilee noista antidoottivarastoista, miten ylläpidetään, miten tilataan, kuka maksaa...

Eis kele, jos jo tällaiseen vastaa, niin ok, on se pakko alkaa siivoamaan...

[Fiu]

Herpetologinen yhdistys varmaan kertoilee noista antidoottivarastoista, miten ylläpidetään, miten tilataan, kuka maksaa...

Joo-o, itse olen kys. yhdistyksen jäsen, joten itse jo asiasta tiedän  ;). Mutta lähinnä siis tarkoitin juuri näitä hoitomahdollisuusksia, kuinka paljon hoitohenkilökunta tietää myrkyistä ja antidooteista jos joku saa pureman?

Herppien keskustelufoorumilla (http://www.herppi.net) on myös asiasta keskusteltu, kenelläkään ei tunnu sielläkään olevan tietoa antidoottien saamisesta suoraan harrastajalle.

Monen myrkyn purema voi viedä hengen, jos vastamyrkkyä ei ole saatavilla muutaman tunnin sisällä puremasta (myrkkykohtaista, kuinka nopeasti pitäisi antidootit saada). Erityisesti keskushermostoon vaikuttavat myrkyt ovat monesti tällaisia, samoin myös jotkut kudosmyrkyt.

[Pöllö]

Aa...  ;D

Veikkailisin, että aika vähäistä on yleisesti ensihoidon ja päivystysalueen osaaminen muiden kuin kotimaisten olioiden puremista ja muusta kuin oireidenmukaisesta hoidosta. Pentti Peruslääkäri katsoo ainakin Therapia Fennicaa, ja ainakin yliopistosairaaloiden tehoilla välillä pengotaan erilaisia lääketieteen tietokantoja, kun ei ihan-kuulu-kouluopetukseen tai ei ole aihe välttämättä kovin usein Suomessa edes vastaantullutkaan...

Jos tontilla on systemaattisemmin tiedossa, että myrkyllisiä matelijoita on isompi pino jossain, sitä myötä on varauduttu antidootein, tai jos jokin yliopistosairaala säilyttää jotain erityistä vastamyrkkyä, niin siellä voisi olla hitu ajatusta, miten matelija-antidootteja käytetään. Jos kulmakunnalla on "käärmevarasto", niin veikkaan, että aloitteen antidoottien hankinnasta on tehnyt se käärmeterraarion valveutunut pitäjä. Osa hospitaaleista on saattanut hoitaa turisteja, joita on matkallaan purrut joku öttiäinen, osa on hoitanut ampparianafylaksioita ja haastavia kyynpuremia, joissa verenkiertohäiriöt ovat olleet melkoisia.

Voi hyvin olla, että esim. terraario itsessään on varautunut antidoottien saatavuuteen, ja terveydenhuollon lähimmässä yksikössä on jokin käsitys aiheesta, mutta Pertti Perusjannulla muualla voi matelija-antidootit olla aika vierasta tavaraa. ViperaTabia (kyyn vasta-aine) löytyy Suomesta (määräaikainen myyntilupa), mutta miten monesta terveydenhuollon 24/7 päivystävästä yksiköstä... Enpä usko, että kaikista, välttämättä kovinkaan monistakaan...

Jos antidootti ei ole Suomessa myyntiluvan omaava tuote, niin esimerkiksi oman pikku mustan mamban antidoottia voi kysellä lääketukkujen kautta, saako sitä mistä päin maailmalta - voi olla, että joutuu myös itse hieman neuvomaan. Eräät sairaala-apteekit myös selvittelevät aika-ajoin maailmalta mitä ihmeellisimpiä aineita, mutta he tuskin herkästi ottavat valikoimiinsa kalliita, nopeasti vanhenevia matelija-antidootteja ilman hyviä perusteita.

Tavallinen matelijaharrastelija joutunee selvittelemään vähän omatoimisesti, mikä on mamban antidootti, pyytää lääkäriltä reseptin (varautuen kysymykseen että MILLE haluatkaan minun kirjoittavan reseptin?), ja lääkäri vielä kirjoittaa kenties erityislupahakemuksen perusteluineen. Nämä kiikutetaan apoteekkiin, joka lähettää lupahakemuksen Lääkelaitokselle. Jos ja kun erityislupahakemus hyväksytään, niin sitten apteekki tilaa tuotteen todennäköisesti lääketukkurilta, jolle on kerrottu/joka on penkonut, mistä ihmeestä troppia saa... Ja kun valmiste on saapunut, voi eläinharrastaja noutaa sen ja säilyttää vaikka jääkaapissa käärmeterraarion vieressä. Tai yrittää sopia järjestelystä, että jokin 24/7 -päivystys sitä säilyttäisi hänen puolestaan. KTL:n (nyk. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) rokoteosasto saattaa tietää eläinantidoottien lähteitä, mutta koska he enempi huolehtivat yleisistä rokoteohjelmista yms., niin he eivät tällaisia rokotteita taida hankkia. Lääkelaitokselta voi kysyä, tarvitseeko tuote erityistä luvitusta, vai miten asia etenee.

Tai rokotteita ja rokotteita - tuossa on yksi liite WHO:n kärmesraporttiin, ja antidootit saatetaan sekoitella infuusionesteeseen ja pudotella infuusiona suoneen, im-annostelu ei välttämättä ole tutkittu/tehokas pl. poikkeukselliset tilanteet. Googlaamalla snake (tai muu eläin) antivenoms supply, suppliers tai trade names antaa infoa. Tietysti jos jokin eläin ja sen kotiseutu on tiedossa, auttaa tiedonhaussa.

Itse soittaisin mainitsemaasi terraarioon, Korkeasaareen ja HUS:n sairaala-apteekkiin ja kysyisin, onko heillä mitä antidootteja matelijoiden puremiin ja miten ovat hankkineet, sekä velvoittaako mikään terveydenhuoltolaki pitämään hintavaa mamba-antidoottia varastossa, jos kulmakunnassa on yksi mamban omistaja... Juu ja tiikerikäärme on toki myrkyllisempi, ja eniten tappaa oikeasti ihan jokin muu kärmes.

Mutta jätetääs tää palsta tosiaan heille, jotka ehkä tietäisivät, onko jossain antidootteja varastossa, miksi, ja onko hoidoista kenties kokemusta. Sen tiedän, että kotomaiset kyyt ovat joskus saaneet pahoja oireita aikaan.

[Pöllö]

Ei hirveästi tule kommentteja tähän ketjuun.

Antivenomin käytössä ohjeistus ei liene ongelma, lähinnä ohje suomeksi/englanniksi kannattanee hankkia/tehdä samalla, kun antidootin hankkii ja kuljettaa purkin mukana. Ohjeistuksen löytäminen ei ole ongelma, antidootin säilyttäminen lienee se vaikein osa.

Säilyttääkö antidoottia kotona vai lähimmässä 24/7 -päivystyksessä, pitää miettiä erikseen, hätäkeskus saattaa tallentaa tiedon kohdeosoitteeseen siellä olevista myrkyllisistä eläimistä? Siellä täällä maassa on myös oveen laitettavia tarroja "Huoneistossa lemmikkieläimiä", pitäisi olla myös tarra "Huoneistossa MYRKYLLISIÄ lemmikkieläimiä", tekee vaikutuksen naapureihin ja koko kerrostalossa vessanpönttöön tulee katsottua tarkasti ennenkuin sille istuu...  *pyhimys* SOS-rannekkeeseen tms. voi laittaa myös tietoja lemmikeistä ja hoito-ohjeistoa: missä antidootti yms.

Maailmallahan on ensihoitojärjestelmiä, joilla itsessään on antidoottipankkeja, esim. Miami-Dade:

http://www.venomousreptiles.org/pages/antbnk Suomessa antidootin jättäminen ensihoidon toimeksi voi olla haaste, kun monilla kulmilla ei ole yksikköä, joka kykenisi antidootti-iv:n aloittamaan. Tai keikan tullessa yksikkö ei lähde asemalta. Tai osaa ottaa antidoottia mukaan. Tai sakussa ei ole kylmätilaa antidootille. Tai antidootin omaava saku on juuri siirrolla 300 km päässä. Ja ensihoidon logistiikassa voi olla sellainenkin mielenkiintoisuus, että jos potilaan tila on huono, ei ajeta terveyskeskukseen tai aluesairaalaan, vaan kurvaistaan hanat auki keskus/yliopistosairaalaan... Antidootin säilyttäminen esim. kärmeksen lähellä ei ole huono vaihtoehto?

Vilkuilin vähän joidenkin antidoottien säilyvyyttä, ja pari ensimmäistä esimerkkiä oli tuollaista kolmea vuotta valmistamisesta jääkaapissa. Jos putelin hinta on esim. 100 - 300 USD ja niitä ehkä joskus tarvitsee muutaman, niin kyllähän siinä hintaakin voi tulla.

Siinä omia ideoita. Resepti + lupa + hankkiminen + ohjeen saaminen onnistunee, antidootin järkevä säilytys ja tiedon saaminen hoitavalle henkilöstölle on haaste. Ja tietysti hoitohenkilöstön työturvallisuus, jos kärmes on purrut kotona (= kärmes vapaana?) ja lanssarit kirmaavat takki auki ja tukka hulmuen sisään, niin...

[kuokka]

Mutta lähinnä siis tarkoitin juuri näitä hoitomahdollisuusksia, kuinka paljon hoitohenkilökunta tietää myrkyistä ja antidooteista jos joku saa pureman?

Suomessa ei varmaankaan (mutua) ole hoidettu kuin muutama ei-kotimaisen myrkkykäärmeen purema kautta aikojen joten tieto/taito on nolla. Luulisin peruspäivystäjän alkavan goolettamaan netistä lisätietoa samalla kun  soittavat myrkytystietokeskukseen. Meikussa oli joskus 90-luvun lopulla luento ulkolaisista myrkkykäärmeistä ja muistaakseni  terraarioilla (tykkimäki??) on vasta-aineita omiin kärmeisiin. Hämärästi muistelisin että silloin puhuttiin että harrastelijat ovat heikoilla jos käärme ei ole sama mitä noista terraarioista löytyy.

Omakohtaista kokemusta ei ole kuin kotimaisesta kyystä mutta hieman olen joutunut perehtymään noihin vasta-aineisiin. Aiemmin olin siinä uskossa että vasta-aineet ovat helppoja käyttää kuten naloxoni -> opiaatteihin ja lanexat ->bentsoihin. Pikkuampulla josta voi helposti annostella vasteen mukaan potilaalle.

Todellisuus olikin sitten hieman toinen kun ne vasta-aineet ovat suhteellisen vaarallisia aiheuttaen jopa nopeutetun hengenlähdön. Eri lajit vaativat erilaisia vasta-aineita eikä taida olla semmoista yleisrohtoa jota voi antaa  kaikille. Säilyvyys on myös ongelma sillä ne ovat pääasiassa kuulemma jääkaappikamaa. Osa potilaista vaatii muutaman annoksen ja joillekkin sitä lennätetään ympäri maata mikäli jenkkisarjoihin (reality) on uskomista. Annostelu tapahtuu myös ainakin osassa hitaana infuusiona joten se sulkee maallikoiden käytön pois. Lisäksi on hyvä muistaa  että vasta-aineista huolimatta osalla uhreista tulee  massiivisia kudostuhoja ja amputaatioita lajista riippuen.

Tässä muutamia käärmelajeja joiden vasta-aineiden saatavuutta ja käyttöä olen joutunut selvittelemään ulkomailla.

Naja oxiana 

Common Names: Oxus Cobra , Trans-Caspian Cobra , Central Asian Cobra , Acellate Cobra , Black Cobra , Ladle Snake , Brown Cobra

Antivenom is the key treatment for systemic envenoming. Multiple doses may be required.

Antivenoms

1. Antivenom Code: SAsRII02 Antivenom Name: Polyvalent Snake Antivenom

2. Antivenom Code: SAsRII03 Antivenom Name: Naja Antivenom

Bungarus caeruleus

Common Names:Common Krait , Indian Krait , Blue Krait , Common Indian Krait

General: Dangerousness

Severe envenoming likely, high lethality potential.  Untreated Lethality Rate: 70-80%

Antivenom Therapy

Only antivenoms available are for related species, but should be used for significant envenoming

Polyvalent Anti Snake Venom Serum, Snake Antivenin I.P. , Polyvalent Antisnake Venom Serum, SII Polyvalent Antisnake Venom Serum ( lyophilized )

Eristocophis mcmahoni

Common Names: McMahon's Viper , McMahon's Desert Viper , Baluchistani Leaf-nosed Viper , Kok Snake , Leaf-nosed Viper , Asian Sand Viper

General: Dangerousness

Severe envenoming possible, potentially lethal

Antivenom Therapy

No antivenom available

[Telaketju]

vastaantulleet käärmeet on hoidettu raivauslapiolla tai palopoikien C02 sammuttimella.

[kuokka]

Joo mä muistelen että joskus viime vuonna palokunta käytti CO2 sammutinta kiukkuisen anakondan kylmettämiseen/jähmettämiseen. Kohmeinen käärme saatiin terraariosta säkkiin jonka läpi eläinlääkäri antoi lopetuspiikin. Kärme oli käynyt omistajan kimppuun ja käyttäytyi uhkaavasti myös muita kohtaan. Anakondat ei tosin ole myrkyllisiä ja käsittääkseni niillä on kuitenkin hampaita. Puremasta voi tulla kunnon infektio kuitenkin.

[Pöllö]

Ja välillä antidoottien tehon kanssa on ollut ongelmaa, joissain tuotteissa saatavuusongelmia..? Käsittääkseni jossain vaiheessa antidoottia ei edes paikoin maailmalla suostuttu antamaan, jos käärmettä ei satavarmasti ollut tunnistettu. Sittemminhän on näitä polyvalentteja tuotteita, joissa on antidootti tietyn kärmesryhmän käärmeille tai tyypillisille kärmeksille.

Kun kyse on toisessa eläimessä muodostetuista biologisista vasta-aineista, puhdistusprosesseista huolimatta tosiaan annetaan iv:sti vieraita proteiineja sun muuta esim. hevosen veressä olevaa ainesta (jos vasta-aine muodostettu hepassa), mikä ei aina ole ihan fysiologisesti yksinkertainen asia, eli ns. seerumitauti tulee osalle ihmisiä. Joillain valmisteilla kuitenkin allergiset yms. oireet ovat ilmeisesti harvinaisempia, ja antidootteja käytetään tavallisesti vasta oireiden ollessa huomattavat. Tuossa on yhdellä tuotteella ja tässä yleisesti aika kivasti kuvattu haittoja ja niiden yleisyyttä.

Kysäisin Viperatabin myyntihinnan, ja taisi olla jokin noin 4000 euroa paketti. Säilyvyyttä en saanut selville, mutta tuosta voinee laskeskella, mitä hintaluokkaa saattavat vasta-aineet maksaa, ja millä todennäköisyydellä vaikka Viperatabia pidetään varastoissa yliopistosairaalaa pienemmässä putiikissa - tai miten kiinnostunut paikallinen aluesairaala on pitämään varastossa useampaa antidoottia... Enpä osaa sanoa, onko tuotteelle "jälkimarkkinointia" eli vanhenevan tuotteen voisi myydä paikkaan maailmalle, jossa se todennäköisesti käytetään nopeasti. Semminkin kun ihan mattimeikäläisellä ei taida olla lupia lääkkeiden kansainväliseen kauppaan, ja voi olla vähän haastavaa osoittaa, että tuotetta on säilytetty asianmukaisesti vuosi pari (= tuote on edelleen täydessä kunnossa).

Jos haluaa sähinää ympäristöön, toki ihan värikkäillä lelukäärmeilläkin saa brankkarit tunnetusti varpailleen. Ehä siksi, kun kämpistä voi löytyä oikeasti ihan mitä tahansa.

Edit: typo.

[MaHa]

Ja välillä antidoottien tehon kanssa on ollut ongelmaa, joissain tuotteissa saatavuusongelmia..? Käsittääkseni jossain vaiheessa antidoottia ei edes paikoin maailmalla suostuttu antamaan, jos käärmettä ei satavarmasti ollut tunnistettu. Sittemminhän on näitä polyvalentteja tuotteita, joissa on antidootti tietyn kärmesryhmän käärmeille tai tyypillisille kärmeksille.

Meilla paivystyksessa on muutama erilainen antidootti kaarmeille ja muutama hamahakeille. kaarmeille loytyy myos polyvalentti versio, mutta sita kaytetaan todella harvoin. Polyvalentissa on antidoottia paljon ja useammalle elaimelle, joten sivuvaikutukset ja muut reaktiot ovat yleisempia ja vaikeampia.

Kaarmeiden tunnistukseen on kaytossa tunnistus setti. Siina iholta pyyhitaan myrkkya ja lotrataan katalyyttinesteessa. Nestetta laitetaan eri reagenssikuppeihin, ja varivaihtelu kertoo minka kaarmeen myrkky on kyseessa. Sitten vain annetaan oikeaa antidoottia. Ikava kylla hamahakeille ei ole vastaavaa tunnistussettia, mutta ne ovat potilaan helpompi tunnistaa.

[Pöllö]

Kiitos MaHa: tuo tunnistamissetti oli ihan uutta. Tässä vaiheessa päivää jo hetken ihmettelin, että onks mulla näin hitsin huonot tiedot missä mennään... Sitten "äly" _{tai putkiaivo} alkoi raksuttaa, että tän on olla pakko jossain ihan... Ja profiilistasihan se löytyy: asuinpaikka on Sydney...  :nauraa:

[gettiz]

Siellä täällä maassa on myös oveen laitettavia tarroja "Huoneistossa lemmikkieläimiä", pitäisi olla myös tarra "Huoneistossa MYRKYLLISIÄ lemmikkieläimiä", tekee vaikutuksen naapureihin ja koko kerrostalossa vessanpönttöön tulee katsottua tarkasti ennenkuin sille istuu...  ::) SOS-rannekkeeseen tms. voi laittaa myös tietoja lemmikeistä ja hoito-ohjeistoa: missä antidootti yms.

Tuo tarra olisi todellakin tarpeen. Tässähän oli hiljattain muistaakseni Liedossa erään käärmekeräilijän rakennuksessa tulipalo, ja tilanteessa pääsi myös matelijoita karkuun. Olisi varmasti ollut kiva tieto pelastusväelle tietää, onko ko. myrkyllisiä elukoita. Ja määräkin oli pidemmän aikaa epäselvä.