Harjoittelu hylätty vääristä syistä?

[villasukka]

Heips, kaipaan vähän mielipiteitä tähän asiaan. Olen sairaanhoitajaopiskelija ja olin kirurgian vuodeosastolla harjoittelussa. Tää oli eka sairaalaharkka, aiemmin oon ollut pitkäaikaishoidossa ja mt-puolella. Aiemmat harjoittelut on mennyt hyvin, mutta tämä ei. En saanut harkassa juuri ollenkaan ohjausta, mua vaan komennettiin tekemään kaikki "nakkihommat": käy ottamassa verensokerit- ja paineet kaikista, tyhjennä virtsapussi, vastaile soittokelloihin yms.. Ja sillä välillä ohjaaja ite laimenti iv-antibiootit ja hoiti kaiken neste-ja lääkehoidon ja teki muut sh-hommat. Pääsin tasan kerran koko harkan aikana harjoittelemaan antibiootin laimennusta koska ohjaaja sanoi monesti "me ei nyt tehä tota koska siinä menee niin paljon aikaa". En oppinut harkassa mitään sairaanhoitajan juttuja kun en päässyt edes harjoittelemaan niitä, kävin vaan potilaiden kanssa vessassa ja tein muutenkin kaikki perushoidolliset jutut mitkä osaan jo. Tuntui että hoidin vaan kaikki asiat mitä mun ohjaaja ei halunnut hoitaa, ja tuntui enemmänkin, että olisin siellä töissä kuin että olisin siellä harjoittelussa. Lisäksi en saanut minkäänlaista palautetta tai arviointia, vaikka sitä pyysin. Puhuin apulaisosastonhoitajan kanssa edellämainituista asioista, hän ei oikein ottanut kantaa mihinkään mutta ehdotti että voin jäädä aamuvuoron jälkeen laimentamaan klo 16 antibiootit. En kuitenkaan voinut jäädä, koska oli menoa.

Laitoin myös opettajalle sähköpostia tästä ohjauksen puutteesta. Opettaja oli soittanut osastolle kun olin vapaalla ja jutellut ohjaajani kanssa sekä sopinut soittavansa seuraavalla viikolla uudestaan kun minä ja ohjaajamme olisimme samassa vuorossa. Seuraavalla viikolla opettaja soitti osastolle ja myös apulaisosastonhoitaja tunki mukaan keskusteluun, vaikka opettaja oli kutsunut vain minut ja ohjaajani puheluun. No, aoh haukkui minut tässä puhelussa täysin ja sai puhuttua opettajani puolelleen ETTÄ HARJOITTELUNI HYLÄTÄÄN. Hän mainitsi kaikki tekemäni pienetkin virheet, kuinka katetrin poisotto ei sujunut mallikkaasti tai kuinka antibioottien laimentamisessa oli vielä vähän haparointia. No kai nyt kun tein kumpaakin ensimmäistä kertaa elämässäni? Haloo, ei kai kukaan ole seppä syntyessään??? Muistutin muutamaan kertaan että olen täällä harjoittelussa, en töissä. Aoh myös mainitsi huonona asiana sen, kun en edellisellä viikolla jäänyt vuoroni jälkeen harjoittelemaan antibioottien laimennusta. Ohjaajani oli koko keskutelun vaan hiljaa.

Yhtäkkiä kaikki kääntyikin minua vastaan. Se, että valitin ohjauksen laadusta, koituikin minun syyksi. Harjoittelu hylättiin, koska en kuulemma ollut oppinut tarpeeksi enkä ollut tarpeeksi aktiivinen. Mitä helvettiä? Mun mielestä oli tosi epäreilua ettei asiasta oltu sanottu aiemmin mitään. Miten voisin tietää mitä pitää tehdä toisin jos siitä ei sanota? Miten edes voisin oppia esimerkiksi iv-nestehoitoa jos en pääse harjoittelemaan sitä??? Yksikään kohta "hylätyn kriteerit"-listasta ei edes täyttynyt, ja silti sain hylätyn. En ymmärrä.

Tuntuu, että apulaisosastonhoitaja ei tykännyt minusta yhtään, koska heti ekasta päivästä alkaen hän otti mut silmätikukseen ja haukkui minut, kun en ollut käynyt sisätautien harjoittelua ennen heidän osastolleen tuloa. Lisäksi tässä puhelussa opettajan kanssa hän haukkui minut ihmisenä täysin koska olen vähän hiljanen aluksi ja sanoi mm. "kuljet täällä osastolla seiniä pitkin etkä puhu mitään paitsi jos sulta kysytään". Miten se, minkälainen olen tauolla, määrittää minut hoitajana? Puhun kyllä potilaskontakteissa, aoh ei ollut nähnyt minua yhdessäkään tilanteessa potilaan kanssa. Lisäksi ihan tarkoituksella välttelin hänelle puhumista koska näin heti ensimmäisenä päivänä ettei hän arvosta minua yhtään.

Oon ihan helvetin pettynyt ja vihainen. Yritin harjoittelussani parhaani enkä olis voinut tehdä mitään toisin tuon ohjauksen puitteissa. Silti joku vanha, elämäänsä kyllästynyt akka (hän on n. 60v) pääsee sanomaan että mun harjottelu hylätään vaan sen takia koska hän ei tykänny musta ihmisenä. En ymmärrä miten edes opettaja ei ollut mun puolella eikä sitä yhtäkkiä kiinnostanutkaan se, että ohjauksen taso oli olematon. Mitä tuollaisessa tilanteessa opiskelija voi tehdä? Ei mitään. Kukaan ei puolusta sua. Oot aivan yksin. Joudut vaan käpertymään kuoreen ja nielemään kaiken paskan. Minä en hoitoalalle jää jos tää on tällästä että vanhat hoitajat purkaa turhautumisensa nuoriin.

[Huhhuh]

Oliko Peijaksen K1? Kuulostaa tosi tutulta, olin siellä harjoittelussa ja päivittäinen meno oli juuri tuota. Hoitourani kamalimmat 7 viikkoa. 

[Aikuinen alanvaihtaja]

En myöskään saanut juuri mitään ohjausta, syynä oli kuulemma se, että olimme eri vuoroissa. Toisaalta toitotettiin, että kaikki ohjaavat harjoittelijaa. Asiasta valitettuani ohjaaja kosti "kaivamalla kuopan", johon tyhmyyttäni/viattomuuttani lankesin (mitään niin kieroa en osannut edes kuvitella), ja harjoittelu hylättiin.

Eräälle tutulle oli harjoittelun aikana sanottu "lohduttavasti", että opiskelija on sairaalaan rottiakin huonommassa asemassa. Pitää paikkaansa. Kukin voimme jatkossa vaikuttaa, jottei tämä kulttuuri enää jatku.

 

[Nasu79]

Olen itse hoitotyön opettaja ja vastaan myös että huh, huh! 
 

Miksi tämä aoh oli mukana keskustelussa? 
Ohjauksen puute on iso ongelma nykyään. Oppilaitoksen edustajan tehtävä on keskeyttää harjoittelu, jos opiskelija ei saa ohjausta. Itse tiedän oman alueeni ongelma työpaikat aika tarkasti. Tasalaatuinen työssäoppiminen on vitsi. 
 

Eniten itseäni opettajana häiritsee se, että ohjaajat eivät halua/uskalla kommunikoida suoraan opiskelijalle. Ei anneta palautetta eikä puututa jos puututtavaa on.  Työharjoittelussa arvioidaan osaamista, ei persoonaa. 
 

Myös se että opettajilla ei ole riittävästi aikaa ohjata opiskelijoita kentällä näkyy. Arviointiperusteet tulisi pystyä käymään läpi ohjaajan ja opiskelijan kanssa heti harjoittelun aluksi. 
 

Aloittajalle: häntä pystyyn! Puhu opettajallesi, vaadi arviointiperusteiden läpikäymistä. Toivottavasti saat vielä onnistumisen kokemuksia. 

[MarZa.]

Oon ite ollu lähihoitaja nyt päälle 10 vuotta, valmistuin 2011. Ensimmäinen eli Hohu:n harjoittelu/näyttö sairaalan vuodeosastolla oli elämäni kamalin. Mistään ei annettu palautetta, hymyiltiin vaan ympäripyöreesti, et hyvin sujuu, yksin sain mennä ja tehdä, kun muut istu tauolla. Harjottelun päätteeks sanottiin vaan tsemppiä näyttöön. Ja lopulta oli kaavailtu näytöstä sitä hylättyä, jossa opettaja ei saanu arvioinnissa sanaa suuntaan. Valitin ja uuteen arviointiin tuli opettajan lisäks näyttöjen vastuu ope (en muista virallista nimikettä, mut kuka avas meidän kans kriteereitä ja on niiden sisällöstä oikeesti perillä). Olipas näytön arvioinnissa tämän myötä pikkasen eri meininki! Kun hoitaja mutis joka kohtaan kuinka huonosti oli menny, ni vastuu ope paukutti kokoajan perään, et PERUSTELU! Eipä täl näytön vastaanottaneel hoitsul ollu perusteluja oikein yhteenkään kohtaan.. Ja kehtas lässyttää kui hänelle oli niin hankalia nää kriteerit ja pudonnu vähä kelkasta, ku ikääki jo on. Ja mulle oli aiemmin hokenu kui osas ne tuosta noin vaan ja esitti muutenkin niin rautasta ammattilaista. Noh vihdoin jäi arvioinnista se fiilis, et mua ei haukuttu maan rakoon ja arvosana nous kaavaillusta hylätystä H3. Et mun vinkki on se, et jos kokee tulleen väärin kohdelluksi niin aina on esim. siitä opettajasta seuraava kehen olla yhteydessä. Asia kalvaa muuten lopun elämää ja joku hylättyä hipova arvosana vit**aa aina töitä hakiessa (varsinkin, jos se on väärin perustein annettu). TSEMPPIÄ! P.s. Ja kannattaa sitte työelämässäki kiertää nää hoitaja tyypit kaukaa..

[Just]

Hei

Kuulostaapa tutulta.. olin harjottelussa tk:n akuutti osastolla ja se oli opetussairaala ( toivottavasti ei enää). Sielä ohjaajani oli minua päätä lyhyempi ja alkoi heti haukkua että katson sen ylitse ja olen todella ylimielinen. Mitään asioita ei saanut kyseenalaistaa. Yleensä ohjaaja antoi vain osallistua perushoitoihin tai laittoi tutkimaan jotain papereita. Ilmoitin asiasta opelle ja hän onneks puuttui asiaan, jatkossa sain vähän enemmän osallistua hoitotehtäviin. Näytönvastaanottaja oli outo, se ei puhunut juuri mitään. Kerran tuli tinanne että yksi potilas alkoi kouristella, minua ei päästetty sinne vaan käskettiin mennä avustamaan vessaan toista potilasta. Arviointi keskustelussa sitten näytönvastaanottaja kertoi että olin paennut tilannetta toisen potilaan luo ja en ole valmis töihin tuollaseen paikkaan, antoi ykkösen. Myöntelin vaan kaikki ja olin tyytyväinen että pääsin pois kyseisestä paikasta! 

Sielä oli meitä harjottelioita yhteensä varmaan viisi, taukohuoneessa jouduttiin istumaan peräseinällä jollain jakkaroilla eikä meillä ollut pöytää ollenkaan. Me yleensä juostiin jos kello soi, eikä välttämättä keritty kunnolla syömään. Ajateltiin kumminkin kerätä yhdessä kahvipöytään herkkuja ja kukkia kun meiltä loppui harjoitus jakso yhtä aikaa. Kukaan ei kiittänyt eikä yhtään mitään! Me oltiin vain ilmaa muille "kunnon" työntekijöille! Sen päätin että jos en saa mistään töitä niin ennemmin syön kynteni kun menen sinne töihin!

[Mirry]

Hei! 
Olen valmis sairaanhoitaja ja olen ollut työelämässä sen kymmenisen vuotta. Tuo sinun kokemuksesi opiskelu-ajoilta oli TÄYSIN kuin kopio siitä, mitä jouduin itsekin kokemaan eräässä työharjoittelussani. Mä en voi käsittää, että vielä nykyäänkin tuo opiskelijan kohtelu voi olla samanlaista  Multa tuota harkkaa ei hylätty, opettajani taisi lukea rivien välistä, mistä kiikasti. 
Seuraavissa harjoitteluissani jouduin miltei hampaat irvessä tunkeutumaan sairaanhoitajan hommiin ja seurasin ohjaajaani kuin hai laivaa. 
Olen aivan todella pahoillani sinun puolesta, mulle nousee niin VIHA ja PETTYMYKSEN tunteet sinun puolestasi pintaan!!!!!! 
Valitettavasti tosiasia on se, että hoitoalalla pääsee pomon paikalle, liiankin usein, toisia epäkunnioittavia paskiaisia ja narsisteja, jotka todellakin ovat tn elämäänsä kyllästyneitä, vanhempia naisia. Muutenkin somatiikan puolen osastoilla vallitsee edelleen hierarkia, jossa lääkäri ja osastonhoitaja ovat usein ylimmällä tasolla, opiskelija alimmalla. 
En yhtään ihmettele, jos monet opiskelijat lopettavat opiskelut kesken. 

Muista, että tämä osasto ei suinkaan ole ainut paikka, jota maa päällään työpaikkana/harkka-paikkana kantaa. Jos jotain hyvää tästä voi oppia, niin sen, että osaa arvostaa hyvää ja tasapuolista osastonhoitajaa ja mukavia työkavereita, kun sellaiset joskus jostain työpaikasta löytää. 

Sinuna yrittäisin ottaa yhteyttä liittoon kuten Tehyyn ja pyytää apua sitä kautta. Tuo ei voi jäädä tuohon. Jos sinun OMA opettajasi ei ymmärrä tilannetta, yritä puhua jollekin toiselle opelle tai vaikka jopa koulun rehtorille. 
Jos tilanne nyt kääntyisi kuitenkin siihen, että joutuisit tekemään harkan uudelleen, niin kerro seuraavalle ohjaajallesi rehellisesti viime harkan kokemuksista. Voit jopa sanoa, että harkitsit alalta lähtöä sen takia. 
Jatkossa kerta kaikkiaan älä anna periksi, vaan sano jopa vihaisesti, että NYT on sinunkin aika harjoitella sairaanhoitajan hommia, koska ET ole lukemassa itseäsi lähihoitajaksi. Sitä lausetta voit vaikka toistaa usein ohjaajallesi.

 Jossain vaiheessa mulla itsellä meinasi mennä usko itseeni juuri tuollaisten kokemuksien vuoksi. Älä anna itsellesi käydä samoin. 

[Tinka]

Hirveää luettavaa tuo teksti. Jos aoh noin ponnekkaasti toimii niin minä valittaisin oh:lle tai tarvittaessa ylihoitajalle miten sairaalassa opiskelijoita kohdellaan. Todella iso imagohaitta sairaalalle.

En ymmärrä miten hoitoalalla voikaan olla joku niin pihalla että kohtelee opiskelijoita tai keikkalaisia huonosti. Hehän ovat kuin työpaikan vieraat, eihän kukaan kotonakaan vieraita kohtele huonosti!

 

Tsemppiä loppuopiskeluun ja todellakin viihtyisiäkin työpaikkoja on, enemmän kuin huonoja! Mulla on valmistumisen jälkeen ollut kaksi opiskelijaa ohjattavana ja kivaahan se on että on seuraa työssä. Olleet ihania opiskelijoita eli tulevia kollegoja  

[Skybird]

Hei, 

Olen kokenut aikoinaan kirurgisella osastolla juuri samanlaista mielivaltaisuutta. Ryhmästämme viisi hylättiin harjoittelusta. 

Tiesin, että minullekin on tulossa nolla. Siksi menin käytännönharjoittelusta vastaavan opettajan huoneeseen. Sanoin hänelle, että istun tässä juuri niin kauan, että numero on noussut ykköseen. Kolme tuntia siinä meni, kun istuimme. Taisi tulla opelle muuta menoa, kun sanoi lopulta, että se on ykkönen. Vastasin hänelle, että muuta puhumista meillä ei sitten olekaan. Nolla olisi tiennyt puolen vuoden pidennystä opiskeluihin.

Hoitoalalla näihin tilanteisiin olen joutunut useasti. Puolensa tässä työssä oppii pitämään. Jos et puolusta itseäsi joudut äkkiä muiden alistamaksi. Eli tyhjentämään niitä alusastioita loppuiäksi. Niin sen olen itse kokenut.

[Muovipussi]

Yleisesti ottaen ja ainoastaan aloittajan tekstin loppuosaan kantaa ottaen. En suosittele hoitoalaa kenellekkään jolla ei ole ominaisuutta jolla aiheeton p@ska palaute menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Enkä sellaiselle joka ei osaa pitää puoliaan mahdollisimman röyhkeästi.

Olen yli 40v vanha ja monella alalla työskennellyt. Hoitoala on ainoa, jossa olen törmännyt räikeään vallan/työnjohto-oikeuden väärinkäyttöön ja siihen, että korostetaan omaa osaamista arvostelemalla muita. Lisäksi millään muulla kuin tehokkuudella ja säästöillä ei tunnu olevan merkitystä. Täysin väärä alan valinta itselleni ja monelle muullekin.

[PMM]

Hei!

Kuulostaa tutulta. Se myös jatkuu kun valmistut. Itse olen tehnyt sairaanhoitajan hommia 11 v. Työpaikkakiusaamista on joka paikassa. Pahinta on se että syytöksiin ei saa puolustautua eikä tiedä kuka on sanonut mitä. Oppilaat koetaan stressaavina ja jaloissa pyörivinä. Itse tosin tykkään ohjata ja opettaa sekä olen reilu & rehellinen opiskelijalleni. Annan aina kaiken tietotaitoni hänen käyttöönsä ja puolustan opiskelijaa. Vain yksi oli todella haastava tapaus. Selvitin asioita ja kaikki mitä opiskelija puhui oli valetta. Opettajan kertoma piti enemmän paikkaansa mitä itse huomasin osastolla. Opiskelija teki omin luvin asioita, mm. iv-lääkkeen lantraamista. Sanoin, että hänellä ei ole lupaa sitä tehdä ilman valvontaa. Närkästyi asiasta. Eikä myöskään ymmärtänyt, että jaetut lääkkeet kaksoistarkastetaan, ensin ohjaaja tarkistaa oppilaan tekemät lääkejaot ja sen jälkeen seuraava vuoroon tulija. Selitin miksi näin. Hän raivostui ja koki sen nipottamisena. Hän oli valmistumassa sairaanhoitajaksi eikä halunnut opetella tärkeimpiä asioita vaan tykkäsi enemmänkin hävitä omille vapaille kesken työvuoron, sanomatta mitään ja potilaat pelkäsivät häntä. Lisäksi hän vältteli hoitohenkilökuntaa. Pidin hänelle saarnan asiallisesti ja selvitin mistä kiikastaa. Oli pakko herättää hänet kesken kaiken, että tällainen meno ei voi jatkua. Vihaan epärehellisyyttä. Onneksi petrasi loppua kohden ja sai jotenkuten harjoittelun kasaan. Hirvittää tällaiset opiskelijat, jotka eivät ota oma-aloitteisesti kontaktia hoitajiin, eivät kysy, yrittävät esittää tietävänsä vaikka eivät tiedä ja eivät tiedä toimintarajojaan. Harmitti itseäni se, että en päässyt aloittamaan hänen kanssaan, koska olisin kertonut osaston pelisäännöt ja toimintatapani. Ehkä se olisi vähän auttanut. 

 

[Mirre]

Hirveen usein opiskelijoita käytetään työvoimana vedoten kiireeseen. Se on väärin ja sitä ei sais tehdä. Tossa ei oo tehty lopulta palvelusta kellekään. Aina pitäis ajatella, että opiskelijasta saattaa tulla mun työkaveri joku päivä. Tottakai sillon ajattelis, että opettaa sille asiat mahdollisimman hyvin että homma toimii. Ymmärtäisin hylkäyksen siinä vaiheessa jos harjottelussa oltais jo pitkällä, asiat oltais OIKEESTI näytetty ja opetettu eikä opiskelija siltikään handlais hommaa. Sit vois miettiä, ettei päästä näyttöön tai venyttäis harkkaa... Tai jotain. Plus mitä tulee tohon esimieheen niin jos hänellä on vaatimuksena se, että opiskelijan on käytävä ensin tietyt osa-alueet ennen kuin on soveltuva harjoitteluun kyseisellä osastolla niin sitten hän voi ennen harjoittelua tiedustella opettajalta onko kyseinen opiskelija suorittanut vaadittavat osa-alueet. Se mitä kukin tekee tauolla on jokaisen ihan oma asia. Toiset haluu pyhittää ajan itselleen eikä kaikki oo samalla tavalla supliikkeja ja haluu olla äänessä. 

Sua on kyllä sorsittu tässä monin tavoin, tosi harmi. Tommoset kokemukset tulee mukana tosi pitkälle. Ite koin opiskeluaikana epäoikeudenmukasta kohtelua harjottelussa ja oon siitä vielä 12 vuoden jälkeen tosi happamana. Mulla oli onni, että mun opettaja osas lukee rivien välistä ja sain lopulta hyvän arvosanan harjottelusta.

[kukkis.]

Minä ohjaan sillä periaatteella opiskelijaa, että hän voipi tulevaisuudessa olla lähin työtoverini

Älä niele hylkyä, vaadi arvosteluperusteet kirjallisesti ohjaajalta, kun siinä ikäänkuin on nimi alla, pistää se ohjaajankin miettimään mitä sanoo tai kirjoittaa. Uusi palaveri jossa käyttäydytään asiallisesti,  ota itsellesi mukaan tukija, kysy kouluta kuka toimii opiskelijan etujen ajajana.

[Vilttinössö]

Tuosta sikisi mieleen oma kokemus tk:n vuodeosastolta opiskelin tuolloin lähihoitajaksi ja totta kai ohjaajaksi sattui ihminen, joka ei lainkaan halunnut ohjata, oli koko jakson äkäinen, ei edes tervehtinyt, haukkui jatkuvasti muiden hoitajien kanssa ja teki harjoittelusta kaikin puolin kauheaa. Rimaa hipoem meni harķka läpi, mutta päätin että joko lopetan kesken tai hampaat irvessä läpi. Tuon jakson opettajanakin toimi entinen sairaanhoitaja, joka oli opettajana täydellisen asiaton ja taitamaton. Saivatpahan porukalla haukkua. Muutoinkin tuona aikana opettajat olivat kaikin puolin kauheita ja vasta viimeisenä vuonna sain opettajan, joka välitti ja jota kiinnosti valmistunko vai en. Muutamia kertoja olen tämän jälkeen tehnyt keikkaa vuodeosastolla ja vanhusten palvelutalossa, mutta viimeisimmän jälkeen päätin ettei enää. Mieluummin olen työntön kuin menen yhteenkään osastoon tai palvelutaloon. Oma juttuni on ja oli silloin kotihoito. Nykyisin välillä iskee kiireen keskellä ahdistus ja ajatus ettei ehkä pärjääkään tällä alalla sittenkään, mutta asuntolaina pitää töissä kiinni ja hyvät päivät. Tsemppiä siule, pidä aina puoles!

[MarreX]

14.10.2020 klo 03.23, villasukka kirjoitti:

 

Ikävää, että sinulla on ollut huono kokemus ja että tilannetta on käsitelty noin huonosti. On kuitenkin hyvä muistaa, että ne "nakkihommatkin" ovat tärkeitä ja niissä on paljon muutakin kuin niiden rutiininomainen suorittaminen. Lisäksi on myös opiskelijan vastuulla hakeutua oppimistilanteisiin. Kiireen keskellä ei tosiaan aina ole aikaa siihen, että opiskelija tekisi itse varsinkaan sellaisia asioita, joissa tarvitaan se ohjaaja viereen vahtimaan. Erikoista kuitenkin on, jos et ole kirurgiselta vuodeosastolta löytänyt sairaanhoidollisia asioita, joita et jo osannut antibioottien käyttökuntoon saattamisen ja muun neste- ja lääkehoidon lisäksi.

 

Itse työskentelen vastaavassa paikassa ja meillä sairaanhoitaja- ja ensihoitajaopiskelijat pidetään pääasiassa ns. kentällä eli usein meidän sairaanhoitajapulassamme lähihoitajan tai keikkaa tekevän sairaanhoitajaopiskelijan ohjattavana. Siinä oppivat ohjaamaan potilasta leikkausten jälkeen, huolehtimaan erilaisista letkuista, laittamaan niitä ja ottamaan pois. Oppivat hoitamaan ja ennen kaikkea arvioimaan haavoja, tutustuvat erityyppisiin haavoihin ja haavanhoitotuotteisiin. Oppivat aloittamaan alipaineimuhoidot ja tutustuvat eri alipaineimuhoitovaihtojen mahdollisuuksiin ja rajoituksiin, oppivat hoitamaan toukkahoitoisia haavoja jne. jne.  Toki pyritään huolehtimaan, että lääkehoitoon pääsee tutustumaan, yövuoron tekevät opiskelijat pääsevät ihan varmasti tutustumaan melko syvällisestikin nestehoitoon, koska silloin seuraavan vuorokauden nestehoito suunnitellaan ja muutamaksi päiväksi otetaan opiskelija katsomaan ja hieman tekemään paperitöitäkin enemmän. Lisäksi opiskelija tietysti järjestää itsensä seuraamaan yhtä leikkausta ja hankkiutuu erilaisten sidosryhmien matkaan oman kiinnostuksensa mukaan (esim. fysioterapeutit, kipuhoitajat, avannehoitaja, haavahoitajat ottavat mielellään opiskelijan päiväksi tutustumaan.)

 

Vaikka jonkun opiskelijan kohdalla joku osa-alue jäisi harmillisen vähiin (esimerkiksi omalta edelliseltä opiskelijalta taisi jäädä lääkärinkierrot kokonaan välistä erinäisten työvuoroihin liittyneiden asioiden takia), niin keskimäärin kirurgian vuodeosastot ovat niin erinomaisia kädentaitopajoja, että siellä pitäisi jokaisen opiskelijan oppia paljonkin sairaanhoidollista asiaa.

 

Meillä on koko ajan paljon opiskelijoita. 6-9 yhtäaikaa ja ainoastaan kesällä ja jouluna pienet tauot. Itsellänikin on menossa nyt tämän syksyn toinen opiskelija ja kolmas aloittaa kahden viikon kuluttua. Tykkään opiskelijoiden ohjaamisesta, mutta se on myös rasite. Tiedän jo etukäteen, että ne päivät, jolloin oma opiskelijani on kanssani tekemässä nimenomaan niitä sairaanhoitajan juttuja, pitää suosiolla suunnitella niin, että jään tunniksi opiskelijan lähdettyä ylitöihin tekemään kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä, koska annoin opiskelijan tehdä itse. Itselleni on sattunut monenlaisia opiskelijoita, osan kanssa ollut isompiakin ongelmia, mutta kaikki ovat päässeet jakson minimitavoitteisiin, monet olleet erinomaisia ja osa tullut meille kesätöihinkin. Silti joka vuosi meillä muutama opiskelija myös hylätään tai keskeyttää. Opiskelijan kanta tuntuu usein olevan juuri tämä: "ei ohjattu, ei päästetty tekemään sitä tai tätä", vaikka meidän näkökulmastamme on yritetty ohjata, yritetty tarjota mahdollisuuksia jne. Yksikin opiskelija hiljattain valitti juuri tuota, että ei päässyt lääkkeiden kanssa tekemisiin tai tekemään iv-lääkkeitä. Tämä viikko sen jälkeen, kun olin itse lääkevuorossa (jossa muuta ei tehdäkään) ollessani sanonut hänen ohjaajalleen, että voin ottaa hänet ohjattavakseni (koska kyseinen ohjaaja oli melko turhautunut opiskelijaansa juuri silloin ja opsikelija oli suunnitellut itselleen ohjeiden vastaisesti pitkän päivän ja ohjaaja ei olisi enää jaksanut iltaakin opiskelijan kanssa vääntää, tätä ei toki opiskelijalle kerrottu) ja ohjaaja opiskelijalleen tämän kertoi ja kun opiskelija ei seuraani liittynyt niin kävin vielä itse kysymässä haluaisiko hän tulla laimentamaan antibiootteja. Ei kuulemma sopinut hänen sen päivän suunnitelmiinsa.

 

Omille opiskelijoilleni korostan heidän omaa vastuutaan oppimisesta ja sitä, että he tekevät harjoittelua itselleen eivätkä minulle tai koululle. Kehoitan heitä miettimään virallisten tavoitteidensa (jotka koulun vaatimuksesta ovat melkoista liipalaapaa) rinnalle varjotavoitteet, mitä he oikeasti haluavat saada jaksosta irti ja oppia. Miettimään, mihin he toivovat myöhemmin sijoittuvansa ja mitkä meillä opittavissa olevat asiat voisivat parhaiten palvella sitä tavoitetta. Ja hakeutumaan oppimaan juuri niitä asioita ja kertomaan nuo asiat minulle, jotta pystyn parhaiten sen mahdollistamaan. Toki tietyt asiat kuuluvat kaikille opittaviksi ja aina ei valitettavasti juuri tiettyjä juttuja tule opiskelijan aikana ja vuoroilla vastaan, mutta silloinkin voi teoriassa asiaan tutustua tarkemmin erilaisten osastolla käytössä olevien materiaalien kautta.

 

Asiaton käytös on tietysti aina asiatonta, mutta usein näissä tarinoissa on se toinenkin puoli. Ja sitä ei kannata ehdottaa, että "tuollaisiin paikkoihin ei pitäisi laittaa opiskelijoita ollenkaan", sillä jos opiskleijoista ja  opiskelijaohjauksesta koko yksikössä pääsisi niin helposti eroon, että olisi muutamalle opiskelijalle täysi mul**u, niin omissa kollegoissakin ainakin löytyy muutamakin, jotka tarttuisivat haasteeseen ja varmistaisivat, että paikallisen koulun shopien ja ehopien ei tarvitsisi enää omalla alueella kirran harkkoja tehdä.

[Sapattinakki]

14.10.2020 klo 09.30, Nasu79 kirjoitti:

Olen itse hoitotyön opettaja ja vastaan myös että huh, huh! 
 

Miksi tämä aoh oli mukana keskustelussa? 
Ohjauksen puute on iso ongelma nykyään. Oppilaitoksen edustajan tehtävä on keskeyttää harjoittelu, jos opiskelija ei saa ohjausta. Itse tiedän oman alueeni ongelma työpaikat aika tarkasti. Tasalaatuinen työssäoppiminen on vitsi. 
 

Eniten itseäni opettajana häiritsee se, että ohjaajat eivät halua/uskalla kommunikoida suoraan opiskelijalle. Ei anneta palautetta eikä puututa jos puututtavaa on.  Työharjoittelussa arvioidaan osaamista, ei persoonaa. 
 

Myös se että opettajilla ei ole riittävästi aikaa ohjata opiskelijoita kentällä näkyy. Arviointiperusteet tulisi pystyä käymään läpi ohjaajan ja opiskelijan kanssa heti harjoittelun aluksi. 
 

Aloittajalle: häntä pystyyn! Puhu opettajallesi, vaadi arviointiperusteiden läpikäymistä. Toivottavasti saat vielä onnistumisen kokemuksia. 

Voisiko ratkaisuna olla opiskelijasta maksettavan palkkion anto suoraa ohjaajalle, niinkuin muilla aloilla. Johan voisi ohjaaminen ruveta kiinnostamaan.

 

On se kuitenkin työntekijällekin rankkaa ohjata 3 opiskelijaa eli 3kk vuodessa. Arvostelut ym. Raapustan aina omalla ajalla kun en töissä ehdi. 

[kukkis.]

16.10.2020 klo 10.24, Sapattinakki kirjoitti:

Voisiko ratkaisuna olla opiskelijasta maksettavan palkkion anto suoraa ohjaajalle, niinkuin muilla aloilla. Johan voisi ohjaaminen ruveta kiinnostamaan.

 

On se kuitenkin työntekijällekin rankkaa ohjata 3 opiskelijaa eli 3kk vuodessa. Arvostelut ym. Raapustan aina omalla ajalla kun en töissä ehdi. 

En koskaan tee työasioita vapaa-ajalla ja vieläpä ilman palkkaa. 

Voi.....sanonko mikä....ei ihme että kaikkien teidän takia me kärsitään siitä palkan pienuudesta. 

Lopettakaa nyt ihmeessä tuo lammastelu, että saadaan alalle kuuluva arvo ja palkka. 

[G.Focker]

8 tuntia sitten, kukkis. kirjoitti:

En koskaan tee työasioita vapaa-ajalla ja vieläpä ilman palkkaa. 

Voi.....sanonko mikä....ei ihme että kaikkien teidän takia me kärsitään siitä palkan pienuudesta. 

Lopettakaa nyt ihmeessä tuo lammastelu, että saadaan alalle kuuluva arvo ja palkka. 

Hoitoalalla tyypillisesti kuulee tätä että "Teen omalla ajalla kun en muuten ehdi" tai "Tulen aikaisemmin töihin jotta ehdin lukea potilaista kiertoa varten" tai "Jään ilmaiseksi ylitöihin koska en muuten ehdi sitä tätä tai tuota". 

Muutosta ei tule tapahtumaan niin kauan kun jokainen omalta osaltaan pitää tällaista käytäntöä yllä.

[villasukka]

15.10.2020 klo 09.44, MarreX kirjoitti:

Ikävää, että sinulla on ollut huono kokemus ja että tilannetta on käsitelty noin huonosti. On kuitenkin hyvä muistaa, että ne "nakkihommatkin" ovat tärkeitä ja niissä on paljon muutakin kuin niiden rutiininomainen suorittaminen. Lisäksi on myös opiskelijan vastuulla hakeutua oppimistilanteisiin. Kiireen keskellä ei tosiaan aina ole aikaa siihen, että opiskelija tekisi itse varsinkaan sellaisia asioita, joissa tarvitaan se ohjaaja viereen vahtimaan. Erikoista kuitenkin on, jos et ole kirurgiselta vuodeosastolta löytänyt sairaanhoidollisia asioita, joita et jo osannut antibioottien käyttökuntoon saattamisen ja muun neste- ja lääkehoidon lisäksi.

 

Itse työskentelen vastaavassa paikassa ja meillä sairaanhoitaja- ja ensihoitajaopiskelijat pidetään pääasiassa ns. kentällä eli usein meidän sairaanhoitajapulassamme lähihoitajan tai keikkaa tekevän sairaanhoitajaopiskelijan ohjattavana. Siinä oppivat ohjaamaan potilasta leikkausten jälkeen, huolehtimaan erilaisista letkuista, laittamaan niitä ja ottamaan pois. Oppivat hoitamaan ja ennen kaikkea arvioimaan haavoja, tutustuvat erityyppisiin haavoihin ja haavanhoitotuotteisiin. Oppivat aloittamaan alipaineimuhoidot ja tutustuvat eri alipaineimuhoitovaihtojen mahdollisuuksiin ja rajoituksiin, oppivat hoitamaan toukkahoitoisia haavoja jne. jne.  Toki pyritään huolehtimaan, että lääkehoitoon pääsee tutustumaan, yövuoron tekevät opiskelijat pääsevät ihan varmasti tutustumaan melko syvällisestikin nestehoitoon, koska silloin seuraavan vuorokauden nestehoito suunnitellaan ja muutamaksi päiväksi otetaan opiskelija katsomaan ja hieman tekemään paperitöitäkin enemmän. Lisäksi opiskelija tietysti järjestää itsensä seuraamaan yhtä leikkausta ja hankkiutuu erilaisten sidosryhmien matkaan oman kiinnostuksensa mukaan (esim. fysioterapeutit, kipuhoitajat, avannehoitaja, haavahoitajat ottavat mielellään opiskelijan päiväksi tutustumaan.)

 

Vaikka jonkun opiskelijan kohdalla joku osa-alue jäisi harmillisen vähiin (esimerkiksi omalta edelliseltä opiskelijalta taisi jäädä lääkärinkierrot kokonaan välistä erinäisten työvuoroihin liittyneiden asioiden takia), niin keskimäärin kirurgian vuodeosastot ovat niin erinomaisia kädentaitopajoja, että siellä pitäisi jokaisen opiskelijan oppia paljonkin sairaanhoidollista asiaa.

 

Meillä on koko ajan paljon opiskelijoita. 6-9 yhtäaikaa ja ainoastaan kesällä ja jouluna pienet tauot. Itsellänikin on menossa nyt tämän syksyn toinen opiskelija ja kolmas aloittaa kahden viikon kuluttua. Tykkään opiskelijoiden ohjaamisesta, mutta se on myös rasite. Tiedän jo etukäteen, että ne päivät, jolloin oma opiskelijani on kanssani tekemässä nimenomaan niitä sairaanhoitajan juttuja, pitää suosiolla suunnitella niin, että jään tunniksi opiskelijan lähdettyä ylitöihin tekemään kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä, koska annoin opiskelijan tehdä itse. Itselleni on sattunut monenlaisia opiskelijoita, osan kanssa ollut isompiakin ongelmia, mutta kaikki ovat päässeet jakson minimitavoitteisiin, monet olleet erinomaisia ja osa tullut meille kesätöihinkin. Silti joka vuosi meillä muutama opiskelija myös hylätään tai keskeyttää. Opiskelijan kanta tuntuu usein olevan juuri tämä: "ei ohjattu, ei päästetty tekemään sitä tai tätä", vaikka meidän näkökulmastamme on yritetty ohjata, yritetty tarjota mahdollisuuksia jne. Yksikin opiskelija hiljattain valitti juuri tuota, että ei päässyt lääkkeiden kanssa tekemisiin tai tekemään iv-lääkkeitä. Tämä viikko sen jälkeen, kun olin itse lääkevuorossa (jossa muuta ei tehdäkään) ollessani sanonut hänen ohjaajalleen, että voin ottaa hänet ohjattavakseni (koska kyseinen ohjaaja oli melko turhautunut opiskelijaansa juuri silloin ja opsikelija oli suunnitellut itselleen ohjeiden vastaisesti pitkän päivän ja ohjaaja ei olisi enää jaksanut iltaakin opiskelijan kanssa vääntää, tätä ei toki opiskelijalle kerrottu) ja ohjaaja opiskelijalleen tämän kertoi ja kun opiskelija ei seuraani liittynyt niin kävin vielä itse kysymässä haluaisiko hän tulla laimentamaan antibiootteja. Ei kuulemma sopinut hänen sen päivän suunnitelmiinsa.

 

Omille opiskelijoilleni korostan heidän omaa vastuutaan oppimisesta ja sitä, että he tekevät harjoittelua itselleen eivätkä minulle tai koululle. Kehoitan heitä miettimään virallisten tavoitteidensa (jotka koulun vaatimuksesta ovat melkoista liipalaapaa) rinnalle varjotavoitteet, mitä he oikeasti haluavat saada jaksosta irti ja oppia. Miettimään, mihin he toivovat myöhemmin sijoittuvansa ja mitkä meillä opittavissa olevat asiat voisivat parhaiten palvella sitä tavoitetta. Ja hakeutumaan oppimaan juuri niitä asioita ja kertomaan nuo asiat minulle, jotta pystyn parhaiten sen mahdollistamaan. Toki tietyt asiat kuuluvat kaikille opittaviksi ja aina ei valitettavasti juuri tiettyjä juttuja tule opiskelijan aikana ja vuoroilla vastaan, mutta silloinkin voi teoriassa asiaan tutustua tarkemmin erilaisten osastolla käytössä olevien materiaalien kautta.

 

Asiaton käytös on tietysti aina asiatonta, mutta usein näissä tarinoissa on se toinenkin puoli. Ja sitä ei kannata ehdottaa, että "tuollaisiin paikkoihin ei pitäisi laittaa opiskelijoita ollenkaan", sillä jos opiskleijoista ja  opiskelijaohjauksesta koko yksikössä pääsisi niin helposti eroon, että olisi muutamalle opiskelijalle täysi mul**u, niin omissa kollegoissakin ainakin löytyy muutamakin, jotka tarttuisivat haasteeseen ja varmistaisivat, että paikallisen koulun shopien ja ehopien ei tarvitsisi enää omalla alueella kirran harkkoja tehdä.

Kyllä pyrin hakeutumaan itse oppimistilanteisiin, mutta mitä se auttaa jos ei pyynnöistä huolimatta päässyt tekemään ja harjoittelemaan. Mainitsemani neste- ja lääkehoito oli vain esimerkki sairaanhoitajan tehtävistä mitä en päässyt harjoittelussa tekemään, en jaksanut kaikkea kirjoittaa ku teksti oli muutenkin pitkä. Mielestäni kiireestä huolimatta opiskelijalla tulee olla oikeus hyvään ohjaukseen, hienoa jos työpaikallasi se toimii  

14.10.2020 klo 09.30, Nasu79 kirjoitti:

Olen itse hoitotyön opettaja ja vastaan myös että huh, huh! 
 

Miksi tämä aoh oli mukana keskustelussa? 
Ohjauksen puute on iso ongelma nykyään. Oppilaitoksen edustajan tehtävä on keskeyttää harjoittelu, jos opiskelija ei saa ohjausta. Itse tiedän oman alueeni ongelma työpaikat aika tarkasti. Tasalaatuinen työssäoppiminen on vitsi. 
 

Eniten itseäni opettajana häiritsee se, että ohjaajat eivät halua/uskalla kommunikoida suoraan opiskelijalle. Ei anneta palautetta eikä puututa jos puututtavaa on.  Työharjoittelussa arvioidaan osaamista, ei persoonaa. 
 

Myös se että opettajilla ei ole riittävästi aikaa ohjata opiskelijoita kentällä näkyy. Arviointiperusteet tulisi pystyä käymään läpi ohjaajan ja opiskelijan kanssa heti harjoittelun aluksi. 
 

Aloittajalle: häntä pystyyn! Puhu opettajallesi, vaadi arviointiperusteiden läpikäymistä. Toivottavasti saat vielä onnistumisen kokemuksia. 

En tosiaan tiedä miksi aoh tuli mukaan keskusteluun, kun kysyin häneltä asiasta niin sain vaan ylimielisen vastauksen "koska minä olen täällä pomo"..

[villasukka]

14.10.2020 klo 10.12, Mirry kirjoitti:

Hei! 
Olen valmis sairaanhoitaja ja olen ollut työelämässä sen kymmenisen vuotta. Tuo sinun kokemuksesi opiskelu-ajoilta oli TÄYSIN kuin kopio siitä, mitä jouduin itsekin kokemaan eräässä työharjoittelussani. Mä en voi käsittää, että vielä nykyäänkin tuo opiskelijan kohtelu voi olla samanlaista  Multa tuota harkkaa ei hylätty, opettajani taisi lukea rivien välistä, mistä kiikasti. 
Seuraavissa harjoitteluissani jouduin miltei hampaat irvessä tunkeutumaan sairaanhoitajan hommiin ja seurasin ohjaajaani kuin hai laivaa. 
Olen aivan todella pahoillani sinun puolesta, mulle nousee niin VIHA ja PETTYMYKSEN tunteet sinun puolestasi pintaan!!!!!! 
Valitettavasti tosiasia on se, että hoitoalalla pääsee pomon paikalle, liiankin usein, toisia epäkunnioittavia paskiaisia ja narsisteja, jotka todellakin ovat tn elämäänsä kyllästyneitä, vanhempia naisia. Muutenkin somatiikan puolen osastoilla vallitsee edelleen hierarkia, jossa lääkäri ja osastonhoitaja ovat usein ylimmällä tasolla, opiskelija alimmalla. 
En yhtään ihmettele, jos monet opiskelijat lopettavat opiskelut kesken. 

Muista, että tämä osasto ei suinkaan ole ainut paikka, jota maa päällään työpaikkana/harkka-paikkana kantaa. Jos jotain hyvää tästä voi oppia, niin sen, että osaa arvostaa hyvää ja tasapuolista osastonhoitajaa ja mukavia työkavereita, kun sellaiset joskus jostain työpaikasta löytää. 

Sinuna yrittäisin ottaa yhteyttä liittoon kuten Tehyyn ja pyytää apua sitä kautta. Tuo ei voi jäädä tuohon. Jos sinun OMA opettajasi ei ymmärrä tilannetta, yritä puhua jollekin toiselle opelle tai vaikka jopa koulun rehtorille. 
Jos tilanne nyt kääntyisi kuitenkin siihen, että joutuisit tekemään harkan uudelleen, niin kerro seuraavalle ohjaajallesi rehellisesti viime harkan kokemuksista. Voit jopa sanoa, että harkitsit alalta lähtöä sen takia. 
Jatkossa kerta kaikkiaan älä anna periksi, vaan sano jopa vihaisesti, että NYT on sinunkin aika harjoitella sairaanhoitajan hommia, koska ET ole lukemassa itseäsi lähihoitajaksi. Sitä lausetta voit vaikka toistaa usein ohjaajallesi.

 Jossain vaiheessa mulla itsellä meinasi mennä usko itseeni juuri tuollaisten kokemuksien vuoksi. Älä anna itsellesi käydä samoin. 

Kiitos viestistäsi! onpa surullista, että tämä mun kokemus ei siis oo ainut laatuaan..  Yritän muistaa  että hyviäkin paikkoja on olemassa, esimerkiksi kaksi aiempaa harkkapaikkaani olivat tosi hyviä, ohjaajat ja muutenkin koko työporukka oli mukavia, niissä viihdyin, tunsin että minuun suhtauduttiin hyväksyvästi ja niissä paikoissa motivaationi kasvoi. Tää kokemus vaan vei kokonaan maton jalkojen alta ja innon oikeastaan koko alalle..

Otan nyt aluksi ainakin koulun koulutuskoordinaattoriin yhteyttä, en tiedä jaksanko ottaa Tehyyn yhteyttä, jo tänne kirjoittaminen oli uuvuttavaa ja en edes tiedä mitä liitto voisi asialle tehdä..