Onko kaikkialla huono yhteishenki?

[Kaistis]

Opiskelujen myötä olen päässyt tutustumaan hyvin erilaisiin työpaikkoihin, ja huomannut, että jokaisella osastolla missä olen ollut, on yhteishenki aivan olematon, selän takana puhutaan pahaa, jokainen asia kannellaan esimiehelle eikä sanota asianosaiselle suoraan, kukaan ei tarjoa apua tai jos apua pyytää, niin harvoin sitä saa. Moititaan edellisen hoitajan tekemiä ratkaisuja jne.

Olen tehnyt harjoitteluja erikoissairaanhoidossa, vuodeosastoilla, kotihoidossa, palvelutaloissa, ja törmännyt joka paikassa tähän samaan. Painotan vielä, että asiat eivät koske itseäni vaan näin ulkopuolisena ja tarkkailijan luonteen omaavana huomaan ja kuulen näitä asioita. 
 

Tämä saa pohtimaan, onko missään hoitoalan työpaikkaa, jossa oikeasti olisi hyvä yhteishenki? Näistäkin harjoittelupaikoista moni kuuluu johonki KiVa työryhmään mutta ovat kyllä kaukana siitä. 

[Arcade]

Eiköhän tuo ole aikalailla vakio, naisvaltainen ala kun on kyseessä. Niin tutulta kuulostaa tuo seläntakana puhuminen ja esimiehelle asioista itkeminen, silloin kun asiat eivät mene niinkuin itse on odottanut niiden menevän.

[kukkis.]

Näin se taitaa mennä.....jos jossain jotain muuta,  kyllä kiinostaa, voisin mielelläni vaihtaa asemapaikkaa

 

[Lh perhonen]

Valitettavasti kohdannut tuota, jopa jo opiskelijana. Näyttö meinasi mennä pilalle näytön vastaanottajan venkuloinnin vuoksi. Mutta pahin oli edellinen, työntekijät valittivat esimiehelle heti eikä suoraan minulle mitään vaikka kysyin päivän lopuksi palautetta. T: Tuomittu neljän päivän perusteella.

[Maija-Leena]

Olisi väärin syyttää pelkästään alan naisvaltaisuutta tässä kuvatuista ilmiöistä kuten selän takana puhumisesta tai epäsolidaarisesta pomon mielistelystä. Miehetkin osaavat moisen.

Yhteiskunnan alimmille oksille, suorittavan työn tekijöitten keskuuteen tiivistyy monenlainen väkivalta ja sorto. (Pahoittelen ilmaisuani!) Me lähihoitajat ratkomme keskinäisiä kiistojamme kovin eri tavoin kuin vaikka opettajat keskuudessaan tai muut akateemiset työntekijät! Meitä johdetaan tavoilla, joita kaikkialla muualla ei suvaittaisi. Etninen kirjavuus tuo työyhteisöön omat haasteensa. "Hajoita ja hallitse" on yksityisellä hoiva-alalla toimivaa johtamista. - Tuntemissani hoitoalan työyhteisöissä sairaanhoitajat ovat olleet erityisasemassa lähihoitajiin nähden.

Mielestäni lähihoitajien koulutukseen tulisi isosti lisätä tietoa työsuojelusta ja työntekijän oikeuksista työpaikan konfliktitilanteissa. Työnantajat käyttävät tietämättömyyttä hyväkseen. Monilta meistä, niin maahanmuuttajilta kuin muiltakin, puuttuu tietoa siitä, miten ongelmatilanteita hoidetaan työpaikalla korrektisti ja laillisesti. Työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöa ei ole kaikkialla tavoitettavissa.

Minulla on kokemusta työyhteisöistä, joissa meno on ollut kieroa ja raadollista, mutta myös työtiimeistä, joissa henki on ollut hyvä ja toinen toistaan tukeva.

 

[Lähihoitaja88]

Meillä on ihan mahtava työyhteisö, tuetaan toisiamme työssä ja muutenkin. Toisilta uskaltaa kysyä apua ja neuvoa, ja yhdessä etsitään ratkaisuja. Sairaanhoitajat ei oo sen ylhäisempiä kuin lähihoitajatkaan. Lähiesimies on kyllä ainut miinuspuoli, mutta hän ei onneksi työntekijöiden keskinäisiä välejä pysty pilaamaan. Itse olen viimeisimpänä tullut, 2,5v sitten ja ihanasti otettiin vastaan ja joukkoon mukaan. Onko sitten pienen työyhteisön ansiota? 

[tähdenlento]

22 tuntia sitten, Kaistis kirjoitti:

Opiskelujen myötä olen päässyt tutustumaan hyvin erilaisiin työpaikkoihin, ja huomannut, että jokaisella osastolla missä olen ollut, on yhteishenki aivan olematon, selän takana puhutaan pahaa, jokainen asia kannellaan esimiehelle eikä sanota asianosaiselle suoraan, kukaan ei tarjoa apua tai jos apua pyytää, niin harvoin sitä saa. Moititaan edellisen hoitajan tekemiä ratkaisuja jne.

Olen tehnyt harjoitteluja erikoissairaanhoidossa, vuodeosastoilla, kotihoidossa, palvelutaloissa, ja törmännyt joka paikassa tähän samaan. Painotan vielä, että asiat eivät koske itseäni vaan näin ulkopuolisena ja tarkkailijan luonteen omaavana huomaan ja kuulen näitä asioita. 
 

Tämä saa pohtimaan, onko missään hoitoalan työpaikkaa, jossa oikeasti olisi hyvä yhteishenki? Näistäkin harjoittelupaikoista moni kuuluu johonki KiVa työryhmään mutta ovat kyllä kaukana siitä. 

 

Kyllä se valitettavasti näin on, naisvaltainen työ ja siihen kiire.  Kantelua tosi usein ja oikein pitää ihmetellä, miksi ei sanota suoraan.  Arvostelua ja vähättelyä.  Muualla en ole moiseen törmännyt.  Työilmapiiri oikei kuhisee, kuin ampiauspesä. 

[Kukka-Maaria Keskitalo]

Miten tällaisissa huonon ilmapiirin omaavissa hoitoalan työyhteisöissä potilaat hoidetaan hyvin ? Ihmettelen vain.Onko potilaat niin huonokuntoisia etteivät jaksa ja halua reakoida.Eikö koulutuksessa enään puhuta ammatti-identiteetistä.Onhan totta että 2000- luvulla Ylihoitajat puhuivat hoitoalan ilmapiirin heikkenemisestä " jopa meilläkin mitä ei koskaan aikaisemmin ole ollut". Mitä se tarkoittaa laajemmin,yhteiskunnan rappeutumista ja että esille tulleisiin asioihin on puututtava,eikä antaa niitten jäädä vain vellomaan.Onko työnohjaus jäänyt taka-alalle, rahan vai minkä vuoksi.Ihmiset olemme erilaisia, itse en ole halunnut vakituista työpaikkaa vaan olen halunnut nähdä eri työpisteitä.Itselläni on ollut enemmän hyviä työpisteitä.On paljon hyviä hoitoalan työyhteisöjä.