Jump to content

Hoitajan korona-kyyneleet


hoitaja pieni poloinen

Recommended Posts

hoitaja pieni poloinen

Hoitajana  vanhusten asumispalveluissa. Asiakkaat ovat pääosin eriasteisia muisitsairaita vanhuksia, toimintakyvyltääkin hyvin erilaisia. Kun koronarajoitukset otettiin käyttöön, ensimmäisenä vanhuksen elämästä hävisi omaiset; rakas puoliso, jonka kanssa elämää oli eletty vuosikymmenet, rakkaat lapset ja lastenlapset, joita oli tavattu päivittäin tai viikottain, yhtäkkiä heitä ei enää ole. Mieli ei enää kykene ymmärtämään, miksi ei, vaan ihmettelee mihin on menneet, miksi eivät tule. Jotain omaa ja läheistä puuttuu, jotain jonka avulla elämä on vielä rakentunut jollain tavalla, päivä rytmittynyt omaisen käynnillä ja läsnäololla. Vielä kuitenkin voitiin käydä yhdessä toisten asiakkaiden kanssa ruokasalissa syömässä, ehkä jopa pientä keskustelua voitiin käydä huolimatta siitä että kumpikin puhuu omiaan eikä kumpikaan kuule/ymmärrä tosen puhetta. Mutta on läsnäolo, yhteisöllisyys. Kunnes tulee päivä, että ruokasalissa jokainen istuu yksin, kaukana toisista, tuijottaen ateriaansa joka ei enää maistu miltään, sillä ilo ruokailuhetkistäkin on kadonnut. Mutta voi vielä odottaa iltapäivän pelihetkeä, se on kuitenkin päivän kohokohta ollut jo kauan. Mutta sitten sitäkään ei enää ole. Tilalle on järjestetty voimistelua, jossa ohjaaja on kolmen metrin päässä ja muutama asiakas ripoteltu sinne tänne salissa. Ei näe, ei kuulu mitä ohjaaja sanoo, olo on yksinäinen ja hukassa. Ei ole enää mitään....vai onko......onhan ympärillä nuo kiireiset olennot, jotka näyttävät kummallisilta kun heillä on vain tuijottavat silmät, he eivät hymyile eivätkä oikein puhukaan, vieraita ovat. Niin, on maskeihin ja ties mihin vermeisiin pukeutuneet hoitajat, jotka kiireessa ja alimitoitetussa tilanteessa pistäytyvät kunkin luona tekemässä välttämättömimmän, jakavat ruuan ja lääkkeet. Eikä heistä tiedä, milloin tulevat vai tulevatko ollenkaan. Ja ikävä on, niin hirveä ikävä omaa, tuttua ja rakasta ihmistä. Selittämätön Ikävä kuluttaa voimavaroja, toimintakykyä, jaksamista.

Hoitaja on kulkenut taas koko vuoronsa epämukava maski kasvoillaan asiakkaidensa huoneissa tehden kaiken sen mikä on pakko tehdä; pesut, pukeminen, lääkkeet ja ruuat. Maskin alta on vaikea puhua eikä hymykään ulotu silmiin, niin että vanhus voisi sen havaita. Hoitaja näkee, että vanhuksen olemus on muuttunut, eikä hän halua nousta vuoteesta eikä jaksa puhuakaan. Hoitaja näkee myös ettei ruoka maistu. Typerältä tuntuu kysyä että mikä on vialla kun tietää sen muutenkin. Tulee riitämätön fiilis. Vanhus kertoo, että huoneessa on lapsia, että ovat olleet siellä koko yön - ei hoitaja ala selittämään ettei niitä ole, että unta vaan on vanhus nähnyt. Hyvä että ovat tulleet seuraksi.  Tulee surullinen fiilis. Vielä on vanhus, joka kirkkain silmin ja selvästi kertoo miettineensä hukuttautumista. Miksi ajattelet niin, kysyy hoitaja. Vanhus sanoo, että kun ei ole mitään. Sen tarkemmin ei osaa vanhus kertoa. Mutta hoitaja ymmärtää. Hoitajan tuska purkautuu kyyneliin, jotka tippuvat maskin yli.

Tosiasia on, että hoivakodit ovat täynnä  ikäväänsä riutuvia vanhuksia ja tuskaansa tukehtuvia hoitajia. Hoitaja tietää, että aikaa pitäisi nyt olla vanhukselle paljon enemmän, mutta sitä on entistä vähemmän. Vaikeutunut työnteko hoivakodeissa vie välttämättömyyksiin jo enemmän aikaa kuin tavallisesti. Mutta vanhukset tarvitsevat hoitajan aikaa, tukea ja lohdutusta enemmän kuin ikina. Vanhukselta on viety hoivakodeissa kaikki ilo, kaikki toimintakykyä tukeva toiminta, yhteisöllisyys, kaikki. Mitä annattiin tilalle ? Ei mitään!

Työvuoron loputtua hoitajan kyyneleet valuvat pukukopin vessan lattialle, auton ratin päälle,  kotona viinilasin pohjalle. Ja huomenna on taas uudet kyyneleet!

 

 

Link to post
Share on other sites
Sari-Helena

Me vanhusten hoitajat teemme tässä(kin) tilanteessa parhaimpamme. Hoidamme hyvin, annamme ruokaa ja juomaa, pesemme ja puemme. Jokaisen asiakkaan kanssa jutellaan hoitotoimia tehdessä ja välillä muutenkin syntyy kivoja juttutuokioita.

Link to post
Share on other sites
Blörö

Hoitaja pieni poloinen ❤️ Ihanasti kirjoitettu, voin samaistua. Voimia työssä jaksamiseen.

Link to post
Share on other sites
  • 2 weeks later...

Jaksamista Hoitaja-pieni poloiselle. Hienosti kirjoitettu, kiitos!

 

Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Restore formatting

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

  • Rekisteröidy yhteisöömme

    Tervetuloa joukkoon!

×
×
  • Create New...